Jousi

Guest · Posted: 11.05.2005 22:43 Post subject: vaistotekniikka

tere

Onko kenelläkään mitään hyviä vinkkejä tai linkkejä vaistoammuntatekniikkaan vastakaarijousella

eemeli

kulakki · Joined: 12 May 2005 Posts: 2

tarpeeksi läheltä aloitat etkä liian raskaalla jousella, varsinkin jos on perinne jousi. 10 metriä on sopivanpitkä. Keskität katseen haluamaasi osuma kohteeseen ja ammut vapaasti niin kuin vaikka palloa heittäessä. Siis katse maalissa ei tarvitse nuolen kärkeä tai muuta huomioida vaan ihan selkä ytimellä. Aika äkkiä oppii tuntemaan sen kohdan mihin tulee keskittyä ja voi mennä kauemmas.

lihaksia kannattaa venytellä ampumisen jälkeen ettei tule rasitusvammoja tai nivelvammoja.

practice make perfect! Very Happy

Matti · Joined: 10 Oct 2004 Posts: 538 Location: Helsinki

Voit myös kokeilla tällaista:
- Laita 60cm maalarinteippi pystyyn keskelle taustaa ja yritä osua siihen säännöllisesti 5-20m matkoilta. Näin saat sivuheiton kuntoon. On hyvä jos saat ankkuroitua nuolen hallitsevan silmäsi alle samaan linjaan pupillin kanssa niin voit katsoa nuolen päältä.
- Kun nuolet osuu teippiin, lisää vaakateippi ja ammu ruksin keskelle, jolloin treenaat roikkuja eri etäisyyksiltä. Sivuheitosta ei pitäisi olla enää harmia. Katso millaisella roikulla nuoli kiittää ja paina se mieleen. Joka laakilla oppii näkemään paremmin vaikka menisi pieleenkin. Keskity ennen laukaisua näkemään mielessäsi oikea roikku ja säädä pokakäsi vastaavasti.

Tätä sitten treenataan myös metsässä eri kallistuskulmilla.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Hyvää neuvoa!
Paitsi: älä säädä korkeuksia pokakädellä, pidä se hyvällä paikallaan. Jos vääntää pokakättä ylös tai alas niin koko systeemi muuttuu. Taivuta mieluummin koko yläkroppa kerrallaan lantiosta, se on myös helpompaa nopeampaa ja mukavampaa.
_________________
Kantapään kautta.

Matti · Joined: 10 Oct 2004 Posts: 538 Location: Helsinki

Totta!!! Yläkroppaa taivutetaan niin paketti pysyy kasassa. Tämä pitäisi muistaa varsinkin metsässä kun joutuu asettelemaan jalkansa kantojen ja kivien päälle.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Nylundilla oli minusta mielenkiintoinen näkemys ampumatekniikkaan, joita hänen mukaansa on kaksi: suorituskeskeinen tekniikka ja osumakeskeinen tekniikka.

Suorituskeskeisessä tyylissä päähuomio kiinnittyy ampumatyylin standardoimiseen, eli pyritään ampumaan aina mahdollisimman samalla tavalla tilanteesta ja olosuhteista riippumatta. FITA-perinne noudattaa tätä linjaa sovellettuna esim. jousimetsästykseen.

Osumiskeskeinen ampumatapa taas saattaa vaihdella tilanteen mukaan, päämääränä on vain kohteeseen osuminen. Esim. veto ei ole aina yhtä pitkä tai ankkurointia ei aina harrasteta. Olosuhteet sanelevat. Tämä on mitä ilmeisimmin se tyyli, jota aidot abot ovat noudattaneet.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

On varmaankin myös kovasti suorituskeskeistä jos pyrkii ampumaan aina mahdollisimman samalla tavalla olosuhteista ja tilanteista riippuen. Voihan sellainen olla jonkun mielestä ärsyttävää. FITA -perinteelle ja jousimetsästykselle en kyllä löydä mitään yhteistä.

Ehkä ennemmin puhuisin harjoittelutekniikasta. Toisille tämä tekninen suoritus vaatii enemmän pohtimista ja harjoitteluaikaa, joillakin taas nousee enemmän esille se mentaalipuoli. Meidät kun on kaikki vähän eri tavalla rakennettu.
Vaistoammunnassa tärkein asia on mielestäni luja luottamus itseensä ja välineisiinsä. Siinä on sitten eroja miten kukin sellaisen pyrkii saavuttamaan tai minkä laatuinen harjoittelu on kullekin tarpeen.

Eroja tulee myös käyttötarkoituksesta.
Jos 20 metriä on pisin matka mistä tarvitsee metsällä osua, ei siinä ole pienillä eroilla vetopituudessa tai ankkuroinnissa metsästyskelpoisella jousella pahemmin merkitystä. Luulisin että tälläiseen tarkoitukseen nämä aidot abot ovat jousta ja nuolta pääosin tarvinneet, olosuhteista ja tilanteista riippuen.
Jos taas tykkää ampua esim. 3-D ratoja ja haluaa osua vitaaliin 45 metristä tai jopa kauempaa alkavat ampumatekniset vaatimukset olla jo tiukemmat. Tavoite on kaikilla kuitenkin se että osuu sinne minne haluaa, varsinkin silloin kun haluaa.

Perusasiana teknisessä mielessä sanoisin olevan sen että sivulinja pitää kutinsa ampui sitten mistä asennosta tahansa. Muusta ei sitten enää tarvitsekaan huolehtia kuin että mille korkeudelle nuoli osuu.
_________________
Kantapään kautta.

Guest · Posted: 21.02.2006 23:49 Post subject:

Osumakeskeinen ammuntatekniikka tuskin toimii tiukan paikan tullen jos ei takana ole paljon kokemusta eläimiin ampumisesta.
Abothan harjoittelivat ilmeisesti eläviin eläimiin joka ei tänä päivänä ole mahdollista.
Monella hyvälläkin ampujalla harvassa olevat riistatilanteet aiheuttavat niin pahan myrskyn korvien väliin, että ampuvat tositilanteessa ohi.
Sama saattaa tapahtua tietenkin fitatyylin tähtäinampujallekin. Mutta se itseluottamus on helpompi hakea jos on jotain konkreettista kuten tähtäin tai tietty toistuva ampuma-asento/ankkurointi.
Itse en metsästäessäni ole juuri koskaan joutunut ampumaan mistään niin erikoisesta asennosta etteikö tavallisella (fita?) jousiammuntatekniikalla pystyisi suoriutumaan parhaiten. Sehän on nimenomaan osa metsästystaitoa ennakoida tilannetta niin että pystyy tekemään myös teknisesti parhaan mahdollisen suorituksen.
Onko muuten tätä abojen osumatarkuutta koskaan virallisesti tutkittu? Miten hyviä he oikeastaan olivat? Kaikenlaisia legendoja saa lukea, mutta löytyykö mitään virallista tutkimusta?

tkorte · Joined: 23 Dec 2005 Posts: 648 Location: Ilomantsi

On varmasti silloin ollut riistaa enemmän ja isompaa.Helposti edes joku nuoli on osunut päivässä vaikka tuurilla Very Happy

Nyt saa tarpoa aika paljon että pääsee kokeilemaan edes ...kerran syksyssä

Guest · Posted: 22.02.2006 19:16 Post subject:

Kotimaisen fasaanin tappava osuma-alue on luokkaa tulitikkuaski. 20 metrin matkalta perinnejousella tarvitaan 110% suoritus jos meinna tuohon tulitikkuaskiin osua. Melko pienikin muutos ankkuroinnissa tms. vie osuman helposti kokonaan ohi linnusta.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Abojen tarkkuudesta on paljonkin kirjallisia kuvauksia 500 vuoden ajalta eri puolilta maailmaa, mutta valitettavan usein ne tuntuvat liioittelevilta. Vielä liioittelevammilta tuntuvat kuvaukset siitä, kuinka joku eurooppalainen on sitten mennyt ja "näyttänyt niille" abojen omassa lajissa. Totuus lienee se, että aboja on ollut laidasta laitaan, niin hyviä kuin huonojakin ampujia. Kuinkahan moni moderni jousiampuja luottaa taitoonsa saman verran kuin comanche-päällikkö Quanah, joka hyökkäsi 18-vuotiaana yksinään ratsain jousella aseistettuna tuliasein varustettua sotilasosastoa vastaan ja jäi henkiin yhden sotilaan ammuttuaan. Moderneilta uroteot ovat jostain syystä jääneet teorian asteelle.

Fasaaneista puheen ollen, kuolettava keuhkojen ja sydämen alue voi olla tulitikkuaskin kokoinen, mutta hyvinpä nuo ovat pudonneet muistakin osumista. Kun viimeksi olimme faskumetsällä tuli saaliiksi 9 lintua, eikä yhtään haavakkoa. Alueen isäntä oli hämmästynyt. Etukäteen hän oli ollut varma, että ilman koiraa emme voi saada yhtään mitään.

Guest · Posted: 27.02.2006 05:11 Post subject:

Tarhasta päästettyjen fasaanien ampuminen on oikella kelillä lumen ollessa maassa joskus helppoa. Istua nököttävät jonkun kuusen alla joskus niin että saa painaa melkein nuolen kiinni. Mutta toki siinäkin on haastetta jousimiehelle riittävästi. Itseasiassa yksi mukavimmista jousimetsästysmuodoista.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Joo, faskut ovat joskus helppoja, joskus vaikeita. Mutta ihan riittävän haasteellisia ainakin minulle. Ja curry-kastikkeessa riisipedillä ihan kelvollista syötävää.

jussi · Joined: 12 Apr 2006 Posts: 12

KALLISTUS
Fred Asbell antoi mielestäni hyvän vinkin joka korjasi omaa osumatarkkuuttani huomattavasti. Hän puhuu Kirjassaan Instinctive shooting alignmentista jolla tarkoitti jousikäden kallistusta. Tämähän on tuttua kyllä. Sen sijaan en ollut kiinnittänyt riittävää huomiota siihen että kallistuksen on oltava sama kädessä, ylävartalossa, päässä mutta lisäksi myös laukaisukädessä. itse ammuin pitkään kiinnittämättä huomiota laukaisukäden kallistukseen. Tuon virheen korjattuani osumatarkkuus parani huomattavasti. KÄytännössä tuo tarkoittaa laukaisukäden kyynärpään pudottamista hieman alaspäin koska muuten kierto kädessä tuntuu luonnottomalta.

MATKA
Hyvä yleisohje on että ampuu ensin 5 metristä niin kauan kun kasa kestää alle 20 cm sitten kun tämä matka on hallussa voi ottaa metrin pari matkaa lisää ja edetä siten samalla tavalla 15-20 metriin jotka ovat ainakinmetsästäessä sopivia matkoja.

FIILIS
Itse en ammu kuin sellaisina päivinä jolloin minulla on muuteknkin hyvä päivä. En ammu väsyneenä, stressaanntuneena ollenkaan. Usein jo ampumaan mennessäni tiedän osunko tänään vai en. monseti olen ampunut vain muutaman laukauksen todetakseni että tänään ei ole hyvä päivä ampua.

JOUSEN JÄYKKKYYS ja PUSH AND PULL PERIAATE

Luulen että suurin osa ihmisistä aloittaa ampumisen liian jäykällä jousella. En koe itseäni erityisen heikoksi mutta silti ammun mielelläni 45 paunaisella jousella harjoitellakseni. Liian kevytkinjousi voi olla ammuntatekniikan oppimisen kannalta huono asia. Jos jousi on liian kevytvetoinen voi jousikäsi ottaa luonnottomia asentoja pelkästään siksi että jousen jäykkyys ei pakota jousikättä energeettisesti taloudellisimpaaan asentoon. hyvä nyrkkisääntö mielestäni on push and pull periaate joka tarkoittaa että molempien käsien on tehtävä työtä jotta veto olisi vakaa ja laukaus tarkka. jousi käsi ikään kuin työntää jousta pois samallaa kun laukaisukäsi vetää. Ideaa voi testata sillä että laittaa jousikäden tyhjänä eteen ja yrittää pitää sen mahdollisimman vakaana. todennäköisesti jousi heiluu hieman koko tähtäyksen ajan. Kun sitten otta jousen käteen ja virittää jousen vireeseen rauhoittuu jousi huomattavasti edellyttäen että jousi on sopivan jäykkä ampujan voimat huomioiden.

Yhtä totuuttahan ei ole ja pääasia että osuu mutta nämä ovat apukeinoja jotka minulla auttoivat tekniikan omaksumisessa.

että semmosta...

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Kaikki hyviä ajatuksia ja hyvin muotoiltuja.

tkorte · Joined: 23 Dec 2005 Posts: 648 Location: Ilomantsi

Joo. Jäykempi jousi eliminoi laukaisu virheitä. Sormien "pakkoliikkeet" jää pois. Sormet "liimaantuu" jänteeseen...Olisko se sitä täpläkammoa?
Nyt kun ammun 45#:lla vetokäden rannemurtuman jälkeen, ennen 65#, niin kyllä niitä tulee helpommin. Jäykällä hudit tuli jousikäden väsymisen takia.

jussi · Joined: 12 Apr 2006 Posts: 12

Jep. Itsekin pidän 55# jousella ampumisesta enemmän koska sillä tulee ammuttua enemmän vaistolla mutta myös siksi että siinä on enemmän voimaa ja lentoradat on suorempia. Joskus tosin on kiva ammuskella parikin tuntia ja silloin valitsen 45# jousen. Haittana tässä sekakäytössä on se että lentokaaren jääminen alitajuntaan vaatii aivoilta enemmän muistamista kun rumppaa jousien välillä. tämä kostautuu sitten matkojen arvioimisessa.

Itse syyllistyn aika usein "ammuskeluun". Tällä tarkoitan sitä että jokaisella laukauksella en oikeasti yritä osua tiettyyn pieneen täplään.
Olen huomannut että mitä pienempään täppään kohdistaa sitä tarkemman laukauksen saa. varsinkin isoihin kuviin (peuran vitaalit jne) ammuttaessa tulee helposti huolimattomuusvirheitä koska syyllistyy ylimielisyyteen "kyllähän noin suureen tauluun osuu"...

Suuren kohteen aivoja köyhdyttävää vaikutusta voi havainnollistaa ampumalla läheltä isoon kohteeseen. Tulos: kasa on usein huomattavasti suurempi kuin pidemmältä matkalta pienempään kohteeseen ammuttaessa!!!! Läheltä suureen kohteeseen ammuttaessa ei vain ymmärrä tsempata. Joku viisaampi on antanut tästäkin ohjeen että" think small when shoooting at close range" eli jos kohde on iso niin kannattaa valita jokin pieni yksityiskohta johon kohdistaa nuolensa.

Zeniläisyyttä tuo mukavasti jousiammuntaan ajatus että jokainen laukaus on yksi ainutlaatuinen tapahtumasarja (yksi elämä) joka ei koskaan toistu täysin samanlaisena. Pitäisi enemmän leikitellä ajatuksella "yksi laukaus yksi elämä" periaatteella niin yksittäiseen laukaukseen tulee ajatusta mukaan. Usein riistatilanteessahan tämä pitää täysin paikkaansa.

Jos aina taulusta ohi ampuessaan tuntisi samanlaisen kouraisevan menetyksen/ pettymyksen tunteen kuin ammuttaessa riistasta ohi niin kehitystä voisi alkaa syntyä nopeastikin.....

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Minullakin on paljon tätä pelkkää "ammuskelua", jossa kuljen maastossa ampuen satunnaisia kohteita ja samalla saatan keskittyneesti ajatella aivan muita juttuja kuin ampumista. Kuutiopäiden kirjoittamissa jousikirjoissa tällainen harjoittelu tuomitaan alimpaan helvettiin. Jousitosikkojen mielestä jokainen laukaus pitäisi kirjata ylös ja varmaan jotkut videoivatkin joka ainoan ampumansa nuolen. Mikäs siinä, jos tykkää tehdä noin, mutta ei sovi minun luonnolleni. Ainakin minulle jousiammunta on vapauden ja rentoutumisen valtakunta, ei keino luoda stressiä.

Luulen, että asenteeni on lähempänä alkuperäistä jousiammuntaa kuin tämä nykyinen kirjanpitäjäjousiammunta. Esim. tarahumara-intiaanien tapana Meksikossa oli ammuskella jousella maantiellä pitkää taivalta kulkiessaan. Se ei ollut mitään yksitotista harjoittelua jossa keskitytään joka nuoleen kuin elämän viimeiseen suoritukseen. Se oli keino tappaa aikaa, pitää hauskaa, tehdä tylsästä kävelystä mielenkkintoista.

Ei se ohiampuminen niin kamalaa ole. Monasti niukasti ohi mennyt nuoli tuottaa lähes yhtä suurta mielihyvää kuin osunutkin. Kysymys on vain näkökulmasta. Apache-päällikkö Nana sanoi Tres Castilloksen tappion jälkeen 1881, että "vain tappion kärsinyt voi kohota lopulliseksi voittajaksi". Hieno asenne! Nanaa mukaillen voisi todeta, että vain riittävän ohiampumisen jälkeen voi saavuttaa lopullisia osumia. Siinä vaiheessa kun nuolet vain jatkuvasti osuvat on aika siirtyä vipukeihääseen.

Guest · Posted: 19.04.2006 22:53 Post subject:

Joo. Luin timeless bowhunting kirjasta ohjeen jonka mukaan kehittyäkseen on laadittava kaavio johon kirjaa ylös kaikki osumansa ja laskee aina pisteet yhteen puolen vuoden ajan... toistaa systemattisesti aina kaiken ja blaa blaa...

Voiko enää tylsemmin lähestyä jousiammuntaa...!

Mutta,

Olen kuitenkin sitä mieltä että jos ammunta ei luista ja kasa ei pienene puolen metrin alle sitten kirveelläkään niin kaikkea kannattaa kokeilla edes kerran.. itselläni on muutamien kikkojen kokeilu palauttanut ampumisesta kadonneen ilon ja parantanut osumia.

Luulen että valtaosa jousiampujista samaistuu Simoon tuossa kantojen ampumisessa harjoittelumuotona.... sehän vastaa kuvailemaasi inkkarikertomusta aika lailla..

tkorte · Joined: 23 Dec 2005 Posts: 648 Location: Ilomantsi

Mie muistan erittäin hyvin ja ilolla ne läheltä piti ohi riistalaukaukset, yhtä hyvin kuin osumatkin. Siis sen jälkeen kun siiryin trad. jousiin. Pylpyräjousilla ja mikrometrisäätö nuolihyllyillä yms. alko ohilaukaukset heti ketuttamaan ja aloin syyttää vehkeitä ja säätöjä...prkl kyllä stressas.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Onhan se osuminenkin tietysti tärkeää, sitä ei suinkaan pyritä nyt kiistämään. Mutta liian vähän näkee tuotavan esille myös muita jousiammuntaan liittyviä arvoja kuin osuminen. Jos osuminen on ainoa arvo, niin jousella ei kannata ampua ollenkaan, kun kiväärillä osuu paljon paremmin.

Liian vähän ihmiset mielestäni harrastavat tätä roving-ammuntaa, missä kuljetaan maastossa ampuen kantoja, risuja ja männynkäpyjä. Tarkoitan nyt ihan perinnejousiampujia. Monet ovat oppineet ampumaan vain maalitauluun ja ehkä 3D-radalla. Roving-ammunta on kuitenkin sekä helposti toteutettava että hauska tapa harjoitella ja harrastaa jousiammuntaa.

Hiekkamonttualueetkin ovat loistavia roving-paikkoja, sillä nuolet eivät hevin hajoa tai katoa ja pystyy ampumaan hyvinkin pitkiltä etäisyyksiltä. Kilpailuissa huomaa, että harvat ovat koskaan yrittäneet osua mihinkään yli 25 m etäisyydellä olevaan kohteeseen.

Mika · Joined: 22 Apr 2006 Posts: 978

KALLISTUS
Vapaamielinen vatupassi.

MATKA
Sopiva.

FIILIS
Seesteinen.

JOUSEN JÄYKKKYYS
Jäykähkö.

PUSH AND PULL PERIAATE
Koko keho.

Mika · Joined: 22 Apr 2006 Posts: 978

Mika · Joined: 22 Apr 2006 Posts: 978

JPV · Joined: 18 Jul 2007 Posts: 1 Location: Vakka-Suomi

Olen ampunut tähtäimin varustetuilla jousilla nyt kolme vuotta, nämä ovat olleet sekä talja- että vastakaarijousia. Aloin hakea hommasta enempi leveliä, ja olen omistanut pitkäjousen noin viikon päivät.

Täytyy sanoa, että vasta nyt jousiammunta on avautunut minulle parhaiten. Osumat eivät ole tietysti päätähuimaavia, aloitin ampumisen 10 metristä ja nyt ammun 15 metristä kolmen treenikerran jälkeen, jokunen pummi tulee mutta itse "nippu" on jotain 40cm:n luokkaa. Alku rohkaisee kuitenkin kovasti, lieneekö aloittelijan tuuria kun mielestäni tuo aiemmin taljalla käyttämäni tausta on vielä pirun pienikin.

Yksi nuoli meni säpäleiksi taustan tukirakenteeseen osuessaan, mutta oppirahojen piikkiin. Jousi ei ole itse tehty kun kykenen puutöissä lähinnä klapintekoon, tämä on Falco Spirit jonka ostin käytettynä eräältä alan mieheltä.

Elän toivossa, että vaistoammunta on joskus kelvollisesti hallussa. Harjoitus lienee ainoa lääke, motivaatiota ainakin riittää Very Happy