Jousi

[Mazku]

Olin artemiksen treeneissä ampumassa sunnuntaina. Ammuin falco pitkäjousella joka oli 10,5 kg ja Matin tekemällä 30# jousella. Alussa Faclo tuntui paremmalta kun se oli löysempi mutta vähän ajan kuluttua sain Matin opastuksella tekniikan kulkemaan paremmin ja silloin 30# tuntui paremmalta.

Yritän tehdä jousia itse mutta olen myös ostamassa pitkäjousta josssa on lasikuitulaminaatti. Olen 14v ja kohta tulee kasvupyrähdys ja en tiedä minkä paunamäärän valitsen.

Kuulin jostakin että jousi joka nyt tuntuu raskaalta voi 2kk myehämpänä tuntua löysältä. Kun kasvan niin vetopituus toki pidenee ja paunat lisääntyy mutta miten paljon. Vetopituuteni taisi olla 24".

Mathias

[Santtu Risku]

jonkin verran. itse ampuisin tuolla falcolla mikä nyt on ja alkaisin tehtailemaan omaa pyssyä, sillä se voi ottaa päähän jos on ostanut kalliin jousen (tai halvemman) ja sitten hups se onkin liian iso tai pieni vähän ajan päästä. Paunoista sen verran, että tekisin 40+ paunaisen siitä jousesta ja totuttelisin siihen. jos ei heti jaksa vetää kaikkea niin ei haittaa, kyllä sitä ruista alkaa ranteeseen tulemaan.
Hyvä esimerkki tästä on kaverini jolle tein sen tuomirekurvin (löytyy tuolla nimellä "tuomirekurvi nyt valmis") aluksi hänellä tuli rakkoja jne 30 paunasesta mutta nyt ampuu suht keveästi 50+ jousella. hän on nyt 14 myös.
ehkä matti voi opastaa sinua jousenkin teossa. taitoa meinaan ainakin löytyy.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Mazku]

Joo ongelmani on että asun Porvoossa. Pääsen Hesaan melkein vain sunnuntaisin bussilla ja mun kotiseurassa ei ole lonkkareita, toiviottavasti saan jousen aikaan nopeasti ja pystyn amupumaan sillä..
Niin tarkoitatko että minun kannattaa ostaa vähän liian rankka jousi kun ostan?

Kiitos, Mathias

[Santtu Risku]

no sanotaan näin että kun olin 14, niin tuo 30 oli ihan napakka ja hyvä, mutta jo 15 v 50 meni ihan kevyesti ja nyt raskain millä olen ampunut on siinä 93#
mutta sinuna ostaisin ehkä jousen jossa tuo 45-50 paunaa. jos aiot metsästää niin sen olisi hyvä olla myös mahdollisimman lyhyt sillä pitkä jousi on hyvin epäkäytännöllinen metsässä.
vaikka martti onnistuikin hajottamaan täällä oman samickin SKB:nsä niin olen kuullut siitä vain positiivista kommenttia. googleta vaan että Samick SKB niin tulee esille.vaikka kuvahakukin..älä turhaan hätiköi vaan testaile erilaisia jousia ja kattele mikä tuntuu ja näyttää hyvältä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Mazku]

Tuo SKB on vähän liian lyhyt minun makuuni.
Jos alan metsästää metsästän mieluiten omatekemällä jousella.
Ajattelin lasikuitujousta siksi että sillä ampuu sateessa ja talvisin ulkona(tai ainakin luulen niin)
Tykkään muutenkin enemmän luonnonmateriaaleista tehtyjä jousia.

Mathias

[Santtu Risku]

kyllä puujousella voi ampua pakkasessa niin kauan kuin sielu sietää. ja kovassa sellaisessa. itse olen ampunut jopa -40 kelillä. sormet jäätyvät ennen jousta yleensä. sateessakin voi jos se on hyvin suojattu eli hyvä pintakäsittely jne jne. sateessa harvemmin tulee ammuttua sillä nuolten sulkien kanssa tulee ongelmia. eikä se ole muutenkaan hauskaa.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

Aloita mieluummin sellaisella 30 paunaisella jos se kerran tuntui hyvältä. Liian jäykällä jousella jähkiessä ei opi tekniikkaa.
Ehtii sitä myöhemminkin vaihtamaan jäykempään keppiin jos on tarvetta. Vanhan voi aina myydä pois, niistä on kova kysyntä.
_________________
Kantapään kautta.

[Mazku]

Mikä olisi falco legendin myyntihinta käytettynä?
Se on jotain 170 ? sherwood shopissa.

[Simo Hankaniemi]

[Risten]

Ajattelin vaan kysäistä, että kiinnostaisiko käytetty Falco Legend. Paunoja 45 vaikka ei kyllä sille tunnu. (Ammuskelen itse hieman tanakammilla puujousilla.)

Ostin tuon jousen viime talvena huuto.netistä ajatuksena testailla laminaattipyssyä, mutta vähälle on siis käyttöaste jäänyt. Osage taipuu paremmin

Jos kiinnostaa, niin voin laittaa kuvia s-postilla.

Risto T

[Väiski 480]

Kun alotin nii olin kans 14 v. Artemiksen kurssilla tyrkättiin kouraan 40# falco ku ei muita ollu vapaina... Hankin ittelleni pari kuukautta myöhemmin 40# falcon, ammuin sillä tyytyväisenä 2 vuotta. Kieltämättä ammunta tuntui alussa jopa urheilulta, mutta kaikkeen tottuu...

Jos sulla on vaan 24" vetopituus nii sä varmaan saat 40# falcosta (villi veikkaus) 32 +/- 2# Sitten kun venähdät nii tulee vetoa lisää ja näin ollen myös paunoja.

Juri puhuu kyllä asiaa, kun sanoo että kannattaa aloittaa kevyellä ja sitten vaihtaa jäykempään.

Toinen vaihtoehto on että annat ajatuksen muhia ja kokeilet treeneissä erilaisia jousia. Ammuskelet rauhassa pari kuukautta seuran jousilla ja päätät vasta sitten millaisen haluat.

Tai sitten kuuntelet Matin propagandaa jousten rakentelusta ja tuotat liukuhihnalla jousia ja valitset niistä parhaimman

Tietenkin (minäkin) kannustan tekemään jousia itse. Se on hauskaa puuhaa, mutta ehkä tekniikka kannattaa ensin hioa kohdalleen lasikuitujousilla

V.

[Simo Hankaniemi]

Jos aikoo tehdä jotakin, niin sen tekeminen kannattaa aloittaa heti ja suoraan, eikä mutkien kautta. Eli jos aikoo ampua itse tehdyillä puujousilla, niin sille linjalle pitää mennä heti. Eikä ryhtyä opettelemaan tekniikoita joillakin muilla jousilla. Olen kuullut näitä juttuja vuosikymmeniä, että "opettelen ensin ampumaan taljajousella ja siirryn sitten preeriajousiin" jne. Jokainen arvaa, miten siinä käy. Aloittaminen on joka hommassa tärkein vaihe ja se leimaa koko myöhempää kehitystä. Ensimmäiset kokemukset vaikuttavat psyykeen, luovat lähtemättömän muistijäljen, identiteetin. Eli jos meinaat tehdä jotakin, niin tee se, eikä jotain muuta.

[Santtu Risku]

aamen!
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[jkekoni]

Olen muuten Simon kanssa aivan samaa mieltä noista mutkista.

[Mazku]

Lasikuitulonkkareilla ja puujousilla han ammutaan samalla tekniikalla?
Mutta taljajousten ja puujousten tekniikka on ihan erilainen. Minä en ainakaan näe vikaa että ampuu sekä lasikuitujousilla että puujousilla kunhan se on kivaa.

[Santtu Risku]

simo vissiin lähinnä meinasi sitä, että jos haluaa alkaa ampumaan omatekemillä vermeillä niin kannattaa alottaa teko nyt ja heti eikä mutkien ja liiallisen tutkimisen kautta. kantapään kautta oppii parhaiten.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

Ei siinä mitään vikaa ole, että ampuu sekä lasikuitujousilla että puisilla. Mutta jos hankkii ensimmäiseksi jousekseen lasikuitujousen on hyvin epätodennäköistä, että siirtymää omatekoisiin puujousiin koskaan tapahtuu. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Se jää vain puheeksi.

Itselleni kävi sama toisin päin. Aloitin itse tehdyillä jousilla. Joskus 13-vuotiaana ajattelin, että ostan tulevaisuudessa lasikuitumetsästysjousen. Hankin sen sitten, mutta olin jo ehtinyt tottua primitiivijousiin. Lasikuitujousessa ei miellyttänyt mikään. Paksu kahva tuntui luonnottomalta, esti varanuolien pitämisen jousikädessä ja pakotti käden erilaiseen ampuma-asentoon, kuin mihin olin tottunut. Lasikuitu ei miellyttänyt myöskään materiaalina, kun oli tottunut puupintaan. Jousi tuntui vieraalta ja myin sen pois muutaman kuukauden jälkeen.

Esimerkiksi nuolihyllyyn tottuneille näyttää tuottavan suuria psyykkisiä ongelmia ampuminen suoraan käden päältä. Jos on tottunut nuolihyllyyn ja jännenystyröihin, ilman näitä ampuminen tuntuu hyvin vieraalta ja epävarmalta. Puujousten matala jänneväli on yksi "ongelma" toisenlaiseen tottuneelle. Muovinokkeihin tottunut ei totu puunokkeihin, hän ampuu niillä vain Kuralan kisoissa ja muun ajan muovinokeilla. Paksuihin kädensijoihin tottunut ei totu pitämään nuolia jousikädessä yhdessä jousen kanssa. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Jousijärjestelmän vaihtaminen ei käy yhtä helposti kuin kalsareiden vaihto. Yhtä helppoa on absolutistin ryhtyä juopoksi tai päinvastoin. Jos järjestelmä vaihtuu, niin se on todennäköisesti vaihtunut jo aikaisemminkin ja vaihtuu taas tulevaisuudessa. Vaihtaminen saattaa olla elämäntapana.

Uudemmassa amerikkalaisessa primitiivijousikirjallisuudessa suhtaudutaan ihannoiden näihin järjestelmän vaihtajiin. Moni guru luettelee kymmenkunta asejärjestelmää, jotka hän kävi läpi ennen kuin löysi "valon". Suhtaudun aika skeptisesti näihin tapauksiin. Jos järjestelmä on alunperinkin valittu järkevästi, niin radikaaleihin muutoksiin ei pitäisi olla mitään tarvetta myöhemminkään.

[Asko Hirvonen]

Eli jos ensimmäinen auto on Lada niin koskaan et voi enää ajaa Mersulla, koska se ei tunnu samalta ja yhtä hyvältä. Ja sama toisinpäin. Parasta miettiä heti alkuunsa millaisen auton hommaa. Tai jos on tottunut ajelemaan polkupyörällä niin eipä sitä autoa enää kaipaakaan.

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Oli kyllä todella outoa juttua.
Jos Simon väitös pitäisi paikkansa, olisivat tuntemani soitinrakentajatkin jääneet kiltisti tehtaiden tekeleitä rämpyttämään, taikka sitten niitä varhaisia pahvilaatikko-kuminauha viritelmiä.
Tuntemistani puujousiampujista suurin osa on hankkinut ampumataitonsa
ensin lasikuitulonkkareilla.

Näin on myös minun kohdallani, opettelin ensin ampumaan. Kuinka muuten olisin voinut ymmärtää millaisen jousen tarvitsen?
Tarvitsin jatkuvasti lisää nuolia joten oli luontevaa alkaa tekemään niitä itse, varsinkin kun aloin pikkuhiljaa niistäkin jo jotain tajuamaan.
Tämän jälkeen tarvitsin uuden jänteen. Hankin siis rullan dacronia ja opettelin tekemään, eikä ollut edes vaikeaa.
Puujousien tekeminen oli sitävastoin alkuun aivan pirun vaikeaa. Parilla ensimmäisellä yritykselläni en edes päässyt ampumaan laukaustakaan. Myöhemmilläkin tuotoksilla oli tapana räjähdellä käsiin juuri silloin kuin vähiten odotti, useimmiten tietysti kentällä kun olin polleana esittelemässä uutta hienoa joustani.

Onneksi oli vanha uskollinen kunnon Falco, ilman sitä en olisi paljoa päässyt ampumaan. Olisi jopa saattanut jäädä koko touhu sikseen.
Nykyisin se vain enimmäkseen kerää pölyä seinällä. Harmi sinänsä, hyvä jousi.

Lasikuitulonkkareilla ja puujousilla ammutaan samalla tavalla. Tyylierot ovat enemmänkin ampujakohtaisia.
Nuolihyllyltä ja sormenpäältä ampumisella ole käytännössä juuri mitään eroa vaikka moni niin luuleekin.
Muovinokilla varustettu tai self-nokki nuoli voidaan myös ampua täysin samalla tavalla, lento-ominaisuuksiinkaan asialla ei ole minkäänlaista vaikutusta.
Esteettiset, historialliset ja käytännölliset arvot ovat tietysti asia erikseen.

On muuten pelkästään ampujan oma valinta jos self-nokki on tehty niin väljäksi että joutuu nipistämään nuolesta kiinni, tämä voidaan helposti toteuttaa myös muovin avulla.
_________________
Kantapään kautta.

[Matti]

Joo ampuminen on samanlaista, paitsi lasikuitupyssyllä voi tähtäillä kauemmin eikä tule settiä. Eikä jousi räjähdä -> ei tule kyylistä. Minä ainakin suosittelen vakavasti jousiammuntaa harkitsevalle ja jousen rakennuksesta kiinnostuneelle oman kaupallisen jouskarin hankintaa, nimenomaan jos ampuminen on pääasia. Pyssy voi olla luotettava puu tai laiskuitujousi whatever, kunhan ei varmasti hajoa. Monet kun eivät saa tehtyä ekaa puujoustaan nopeasti ja ei se eka yleensä mikään hyvä ole, niin ampuminen saattaa siitä viivästyä ja kärsiä, ja nautintoa harrastuksessa kuitenkin pitäisi olla. Kun omia puujousia alkaa sitten vähitellen syntyä, niin niiden heittoa voi verrata kaupallisen pyssyn parempaan heittoon ja pysyy luulot kurissa omasta rakennustaidosta.

Matthiakselle terveisiä että hyvä kun hommasit Falcon, sillä on hyvä aloittaa ampuminen ja siinä rinnalla rakennat isäsi kanssa omia pyssyjä tämän foorumin ja TBB:n ohjeiden mukaisesti. Voi olla että Falco jää sitten aikanaan pois käytöstä mutta sen voit laittaa edelleen kiertoon. Jos pääset käymään Hesassa niin voin auttaa pyssyn tekemisessä. Olen tiistai-iltaisin pajalla jonne voi tulla piipahtamaan ja katsomaan miten homma käy.

[Simo Hankaniemi]

Jurin ja Matin kaltaisia poikkeuksia tietysti on, mutta kerroin omista havainnoistani. En millään muista vuoden 1980 jälkeiseltä ajalta yhtään tuttavaani, joka olisi aloittanut lasikuitujousella ja siirtynyt sitten pysyvästi luomupuolelle. Toki monet heistä ovat tehneet puu- ja jopa jännejousia, mutta jotenkin homma on lopahtanut, tai ei edes lähtenyt kunnolla käyntiin. Auerin alkuvaiheet eivät nyt ole muistissani, hän saattoi olla aluksi lasikuitupuolella.

[Martti Auer]

Aloitin nämä touhut 3-vuotiaana. Aina piti olla jousia ja nuolia, en tarvinnut siihen esimerkkiä seurata. Hankaniemi taas tarvitsi muiden esimerkkiä. Vaikka minua yritettiin estellä niin en jättänyt touhua kesken. Lasten puujousia nyt on ollut, mutta varsinainen jousi oli lasikuitua ja aivan pyöreä, siinä oli nokit ilmeisesti lyijystä tai tinasta, mutta hyvin toimi sain sen 5-vuotiaana, ehkä n. 20#, vaikutti olevan käsityönä tehty, hieman erikoinen, aika primitiivinen. Seuraava aseeni oli myös lasikuitua 25#, sain sen n. 9-10 vuotiaana, moderni, se oli lyhyt, olivat ainakin toimivia pelejä ja nuolet olivat hyviä jos nuolia oli. Ensimmäinen varsinainen "primitiivijousi", vaikka olihan noita puujousia ollut aikaisemminkin niin oli Hankaniemen minulle tekemä - jonka vaihdoin tekemääni kivipiippuun vuonna 1984 - muistaakseni, se oli 120 cm pitkä jännejousi 40#, ei minulla ole ollut mielessäkään hankkia joitakin lasikuitupelejä varsinaisesti. Olisin hyväksynyt myös puisen jousen jo alkujaan, en nähnyt siinä niin eroa, kunhan oli nyt edes jokin jousi, niin se oli tärkeää. Ei se että onko se nimenomaan lasikuitujousi. Metsästyksen aloitin jo 3-vuotiaana. Tällä primitiivijousialalla tapahtuu jatkuvasti kehitystä, paljon enemmän mitä lasikuitupuolella ja on kivaa olla siinä kehityksessä mukana myös sen kehityksen edistäjänä, eikä vain passiivisena vastaanottajana. Hankin vuonna 1994 taljajousen, viimeistä mallia, ammuin sillä pari kuukautta ja kyllästyin siihen, se ei ollut mistään kotoisin, vahvistaen entistä enemmän primitiivi-identiteettiäni.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Ampujan vaikeudet sopeutua toiseen jousityyppiin, kun on tottunut yhteen, olivat tuttu ilmiö myös entisajan intiaaneille. Sarvijousia käyttäneiltä intiaaneilta on tieto, että sarvijännejousen jälkeen oli hyvin vaikeaa tottua uudelleen puujouseen. Molemmilla jousilla ammuttiin samalla tavalla, vetopituuskin saattoi olla sama jne., mutta sarvijännejousi oli niin paljon elastisempi, että puujousi tuntui tönköltä sen jälkeen. Olen huomannut saman ilmiön myös siirryttäessä puujännejousesta puiseen hieman myötäkäyrään D-jouseen. Ei tunnu hyvältä. Mutta muutaman tuhannen laukauksen jälkeen sopeutuu taas uudelleen.

Luomujousista kaikkein hankalinta olisi varmaankin tottua afrikkalaistyyliseen aina vireessä -jouseen, jonka alkuveto on aivan löysä. Se tuntuu melko sietämättömältä, jos on ampunut muilla "paremmilla" malleilla. Siihen jouseen voi olla tyytyväinen vain, jos on aloittanut sellaisella. Ilmankos afrikkalaistyylistä jousiammuntaa ei harrasteta lainkaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.