Jousi

[Mangrove]

Kulttuurien museon koivujouset.

[Simo Hankaniemi]

Hyviä kuvia, Martti! Oletko ottanut nuo vitriinin lasin läpi vai ilman lasia?

[Mangrove]

[jkekoni]

Näyttikö punokset jänteeltä luonnossa?

[Mangrove]

[Simo Hankaniemi]

Kyllä ne hyvin todennäköisesti jännettä ovat. En ole nähnyt mainintaa, että mitään muuta olisi käytetty.

[pyssymies]

Noitten on täytynyt olla melkoisia tykkejä.

[Mangrove]

Kalifornian yliopiston (Berkeley) antropologian laitoksen opetusvideo "The Sinew-Backed Bow and Its Arrows: As Made by the Yurok Indians of Northwestern California" vuodelta 1961.
http://www.youtube.com/watch?v=UPcE2HkH-AM (osa I)
http://www.youtube.com/watch?v=KZHFg5MswnI (osa II)

[Ari Laakso]

Erittäin mielenkiintoiset ja valaisevat videon pätkät...jännelangat olivat kuivia ja hiukkasen kiharassa kun ne liimattiin, mutta ei epäilystäkään etteikö olisi tullut toimiva jousi. se maalauskin oli kiva nähdä...ne viivat eivät todellakaan ole viivasuoria.
Tuli itsekkin juuri eilen liimattua kalifornian intiaanien tyylinen jousi...kai lähinnä modoc-tyyli...(pitkähän siitä tuli 125cm).
Tuossa filmissä puu halkaistiin ja otettiin keskipala...omastakin jousesta tuli vahingossa sellainen, kun tuomipihlajasta oli jäänyt keskipala, kun on otettu kaksi yhdensyyn selkäpalaa.

[Juri]

Onpa taas fiksu jippo! Tällä kertaa tuo kahvan kiinnitys refleksille.

[heikki]

Joo, suorastaan raivostuttavan nerokas jippo. Ja onpa muuten sotkuista puuhaa tuo jänteiden liimailu!

[Ari Laakso]

[Ari Laakso]

[Ari Laakso]

[quote="Tasankojen jännejouset ovat melkein aina B-profiilisia, niissä ei ole paksua kädensijaa, jänneväli on matala (noin neljä tuumaa), eikä jänteessä ole koskaan mitään turkiksesta tehtyjä "äänenvaimentimia".[/quote]

Oliko muuten intiaaneilla ollenkaan B-profiilisia jousia missä olisi ollut vastakäyrät päät...?

[J Menna]

Haa, Ari, Mulla on miltei samalla tavalla jousi kiinni kuin sullakin.

Ruuvipuristin kädensijassa kiinni ja nippusiteet ruuvipuristimessa kiertäen sitten muottilankun alta. Samaten paloja päiden alla. Niillä säädellään. Sitten vielä pituussuunnan vinoumat olen eliminoinut 4 tuuman nauloilla, jos sellaisia on ollut. Eli olen taivuttanut hieman vastakkaiseen suuntaan ja ainakin edellisessä jänneliimauksessa vinous pitkittäissuunnassa poistui.

Ei muuten ole mun mielestä kovin sottaista puuhaa kun on valmistautunut huolella. Olen tehnyt ihan keittiössäkin jonkun setin ja vaimo ei ole huomannut mitään tehdyn!
Jousi on just tuollaisessa muotissa, joka helppo siirtää vaikka saunan lattialle pois tieltä kun setti on tehty.

Paperit teipaten pöytään kiinni ja liimakattila ihan liki jousta (mulla on irtohella) ettei tarvi nostella muualle liimaisia jänteitä. Jänteet valmiiksi jaettuna pikku nivaskoihin löyhillä solmuilla. Solmu auki ja osa nipusta imemään liimaa. Siitä sitten jouseen.
Teen neljässä jaksossa/päivässä n. kerros kerrallaan. Pari tippaa toki aina tippuu johonkin, mutta ei ole sotkuista hommaa vrt kuvanveistäjän pronssivaluun tai kipsimuottien tekoon.
Ja ei jännejousen tekeminenkään mikään iso operaatio loppujen lopuksi ole. Nyt on kolmas tekeillä tänä talvena ja yllän kyllä viiteen. Tilleröintiin tosin mennee aikaa kosolti.

Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi hyvä jännejousi.

[J Menna]

Ai niin. Noista videoista. Oli kaunista työkalua ja liima ja väripurnukkaa. Puukin halkaistiin sarvella!

Ehkä pari korua papalla liikaa kaulassa, mutta muuten hyvä henki. Odotin koko ajan että se muotoilee sulitukset polttamalla, mutta ei tehnyt toistaiseksi mitään.

[Ari Laakso]

Sitä sulituksen muotoilua minäkin odottelin..ehkäpä se ei ollut oikeassa elämässä niin tarkaa?

Etkö ollenkaan anna jänteiden liota vedessä?... vai ovatko ne löyhässä solmussa vedessä ja siitä liimaan likoamaan/imemään.

Tuota jänteiden niputtamista täytyy itse vielä kehittää(ovat niin pirun syherössä), ettei tarvitse liimausen yhteydessä lankojen päitä niputtaa tasoihin, ehkäpä laitan lankojen/nipun päät maalarin teippiin tasoihin(lajiteltaessa lankoja)....sen kun laittaa ennen liimausta veteen niin langat oikenee...sitten vain nykäisee teipin irti ja vetää liian veden pois/silitän nipun...siitä liimaan.
Aikaa meni turhan paljon kun otin sivujen välistä niput..tasoitin päät(noin suunnilleen) ja laitoin niitä valmiiksi liimauseen.

Tilleröinti alkaa itsellä vasta kun ilmat lämpenee ,että kylmän ulkovaraston rappusilla pystyy työskentelemään/ näkee jotain.

[J Menna]

No, joo. En liota vedessä ollenkaan ja hyvin on aina toiminut. Paitsi ne jänteet liotan jotka olen ottanut vanhasta jousesta ja ovat kierrätysjänteitä. Teen tätä vasta toista kertaa.

Mutta tosiaan ei vedessä liotusta ollenkaan. En kummemmin tasaile päitäkään. Annan pikku nipun liota liimassa 2-3 minuuttia. Aikaa menee mulla siihen että laitan joka kirotun jänteen yksitellen!!! jouseen. Kyllä!!! Tätä Simokin taivastelee...

Eli 80grammaa jänteitä on jaettu ensin n 15-20 nippuun (jotka löyhässä solmussa). Ja siitä yhdestä "nipusta upotan liimaan jänteitä n. 3-4 erässä. Sitten nostan siveltimellä ne kattilan päälle niin että liimaa koko ajan hiljaksiin tippuu pois. Samalla otan jänne kerrallaan jouseen... En paljoa erikseen puristele liimaa pois jänteistä paitsi jos sitä on erityisen paljon. On erilaisia systeemejä. Joskus vuoron perään kumpaankin lapaan, joskus koko pikkusetti toiseen ja seuraava taas toiseen. Kerran tein yhteen jouseen kaksi kerrosta hieman vinottain, semmoista salmiakki ruudukkoa reunasta reunaan. Tuskin siitä mitään erityistä hyötyä oli. Ei ollut ihmeempää haittaakaan.

Teen noin 4 päivänä liimauksen. Aina ennekuin aloitan jatkoliimausta hion karkealla 40-60 paprulla jänteitä vähän pystyyn varovasti. Pari kerrosta pelkkää liimaa että pinta hieman pehmiää ja sitten liimaten. Kun kerros on liimattu painelen sen sileällä luulla kauttaaltaan. Tällöin jänteet aina vielä leviävät ja litistyvät ja täyttävät koloja vierellään.

Jotenkin noin.

[Tuukka Kumpulainen]

[Santtu Risku]

Mutta se onkin sitten eri asia, että voidaanko nämä Nez Perce heimon jouset lukea samaan luokkaan muiden tasankojousien kanssa? Ne olivat erittäin hienosti tehtyjä jousia, joita muut tasangon heimot yleisesti ihailivat. Olivat erittäin haluttua tavaraa. Osa näitä klassisen profiilin omaavista Nez Perce jousista oli myös jännesarvijousia.

Mutta kyllä, sellaisia jousia on esiintynyt tasangoilla, joskin Nez Percer jousista puhuttaessa parempi olisi puhua Columbian ylängön jousista.

[Ari Laakso]

[Ari Laakso]

[Ari Rantala]

Minä tykkään myös liimailla jänteet hyvin pieninä "nippuina" vieri viereen. Systeemin etuna on se, että saa sijoiteltua jatkokset koko selän mitalle ja leveydelle eivätkä ne keskity paikallisesti kuin isompina nippuina liimaillessa. Haittana taas se, että se on pirun hidasta...

[J Menna]

Ari Laakso kirjasi:

Vetävätkö jänteet sitten yhtään lapaa refleksille vai pitävätkö vain jo olevan refleksin?
Mielenkiintoinen tyyli...oletko itse päätynyt siihen, vai saanut jostain vinkkejä?
Vaikuittaisi tyyliltä jolla niitä alunperin on tehty... voisin kuvitella.

ja:
Joo, kyllä vetää refleksille kuivuessaan. Tuorein esimerkki osiossa "pakkaskauden satoa". Vertaa jousia 2. ja 3. ne ovat kuivuneet samassa muotissa ja omasivat saman profiilin (joskin 3. jousen päät olivat liioiteltu pituuskokeilu), mutta kun jänteet kuivuivat 3 viikkoa niin kakkos jousi oli jo selkeästi eri profiilissa puiseen kolmos jouseen verrattuna. Enkä liimannut sitä mitenkään refleksissä, vaan ihan "rentona" pölkkynä.

Näin niitä Nez Perce jousia (keväällä 2000) livenä Lewiston (Lapwai) kaupungin museossa. Oli siellä Josephin tomahwk myös. Sitä ne lettipäät hehkutti... Minusta se oli vaan kirves. Mulla on jossain sieltä otettuja valokuvia, mutta tietty ne oli vitriineissä ja kuvat snapshot kameralla otettuja "otoksia". Yksin kun liikuin ja telttailin Idahossa ja Montanassa (karhu meinas syödä mut kerran) niin en viitsinyt järjestelmäkameraa kantaa mukanani, enkä muutakaan arvokasta.

Muistaakseni museon jouset oli aika rimpuloita. Siis tämä on muistikuvani. Sarvijousi ei tosin tarvi olla kaamean järeän näköinen ollakseen todella järeä ammuttava. Voisinkin kaivaa ne fotot jostain. Museo oli muuten hyvä.

Ja sen takia mun nuoletkin tulee lentämään vitaalialueille kun saunoin Nez Percejen kanssa ja suuri henki tulee ohjaamaan nuoliani. Ne sanoivat että saunomistaialla on semmonen 10 vuoden viive... No, nyt se kymmenen vuotta on lusittu ja kohta koittaa kevät 2011. Toivottavasti eivät huijanneet pohjolan miestä. Oli nyt pakko kertoa tämä ettette sitten ihmettele.

Kävin sillä reissulla parissa muussakin inkkarimuseossa. Blackfoot museossa Montanassa ja Vancouverissa, mikä lie HaidaTlingit...etc museo. Pihalla oli karmeen kokoisia toteemeja. Siellä oli semmoisia kovin pohjoisten heimojen jousia, inuit tyylisiä joissa on se "vastajänne" selän puolella "irtonaisena".
Käytin aivan liian vähän aikaa näissä käydessäni. Ongelmana oli usein se että peukalokyydillä perille pääsy oli jo työn takana. Nyt zoomailisin päivän-kaksi kauemmin kaikkea sitä rojua. Vancouverissakin olisi saanut avata sellaisia isoja vetolaatikoita pilvin pimein, mutta kurkkasin kai kolmeen. Siellä oli säärystintä ja lusikkaa ja mitä lie kulhoa. Muistan siellä ihmetelleeni kuinka samanlaisia tuohipurnukoita tekivät kuin me Suomalaiset.

How

[jkekoni]

Propellien oikominen kuivaamisen yhdeydessä toimii, mutta pitää vääntää aika paljon yli.

Uskoisin että jänteiden liimauksessa pitää vääntää vielä enemmän yli.

[Ari Laakso]

[quote="J Menna"

Ja sen takia mun nuoletkin tulee lentämään vitaalialueille kun saunoin Nez Percejen kanssa ja suuri henki tulee ohjaamaan nuoliani. Ne sanoivat että saunomistaialla on semmonen 10 vuoden viive... No, nyt se kymmenen vuotta on lusittu ja kohta koittaa kevät 2011. Toivottavasti eivät huijanneet pohjolan miestä. Oli nyt pakko kertoa tämä ettette sitten ihmettele....

Suomalaiset.

How[/quote]

No nyt se selvisi miten Mennasta tuli "punanahka"...SAUNOMALLA Nez Percejen kanssa .

Ja ne kuvat olisivat kivat.

[jousipata]

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Vanha Ojibwa-intiaani Paul Peter Buffalo kertoo Suomalaisista maahanmuuttajista ja heidän saunakulttuuriaan Minnesotan "fintiaani"seuduilla. Hauskaa luettavaa!
http://www.d.umn.edu/cla/faculty/troufs/Buffalo/PB38.html#title

[heikki]

Noista intiaanien saunoista, Antti Tuurin kirjassa "Aukko taivaassa" on hyvä kertomus sellaisessa saunomisesta. On jo aikaa kun tuon luin, mutta mieleen on jäänyt, että siihen liittyi syvällisiä henkisiä ulottuvuuksia. Ko. kirjaa voin muuten suositella: sellaista lakonisen alakuloista, vääjäämättömästi etenevää tekstiä juuriltaan irrotetuista miehistä, joiden nyt vaan piti tehdä se mitä piti tehdä.

[J Menna]

Sauna/hikoilumaja (inipi-lakota kielellä...?)

oli juuri tuollainen kuin Simo edellä kirjasi. Olin mukana kivien lämmityksessä vanhan Nez Perce guben kanssa ja paikalle ajoi laiskan pulleita Nez Percejä nelivetomaastureillaan. Saunaan mahtuin noin kuusi ukkoa kerraan eli kaikki paikalla olijat. Kiuas oli oven vieressä heti vasemmalla puolella, ei keskellä kuten museoissa. Huovilla katettu kupu joka oli säkkipimeä.
Vähän ehkä oli rituualilavastusta kun olin paikalla "ulkopuolisena" valkonaamana.

Evät ne kyllä tietäneet saapumisestani ja olisvat saunoneet normisti ilman minuakin. Yksi hevosjalostaja Navajo vain heitti minut paikalle kun tiesi että siellä pusikossa, joen varressa lämmitetään saunaa.
Lavastuksen piikkiin aina skeptisenä ihmisenä laitan sen että yksi ukoista vihelteli kotkan jalkaluusta/siipiluusta tehtyyn pilliin löylyissä ja se muukin runoilu ja laulamainen siellä. mene ja tiedä. Ja se että yhdellä oli lannevaate eikä shortseja kuten muilla.
Voihan olla että mitään ei teeskennelty minua varten, mutta aina skeptinen minä.

No homma/rituuali meni kuitenkin näin. Löylyyn mentiin neljä kertaa ja jokaisella kerralla heitettiin neljä kertaa löylyä. Jokaiselle saunonta kerralle oli oma symbolinen tarkoituksensa. En nyt enää muista järjestystä, enkä muutenkaan tarkkaan, mutta jotain tämmöisiä ne oli:

- esi-isille
- hengille
- eläinkunnalle
ja olisiko yksi kerta ollut perheille, sukulaisille tai jotain sellaista.

Tosiaan kukaan ei saunonut alasti paitsi minä. Shortseissa ja yksi lannevaatteessa. Alastomuuttani ei katsottu loukkaukseksi kun sanoin että olen Suomesta ja vaihto vaatteita ei ollut mukana. Kylästä joku äijä oli seurustellut Suomalaisen naisen kanssa ja ne tiesivät Suomen saunasta ja aika paljon Suomen kulttuurista muutenkin. Juteltiin mm talvisodasta yms. Ei Pohjois- Amerikka ihan juntteja täynnä ole.

Mutta se oli loukkaus kun ryntäsin ensin pää edellä saunaan. Sain avokämmenestä takapuoleeni. Saunaan pakitettin pers edellä joka kerta koska se oli äidin/maa äidin kohtuun menoa ja saunasta ulos tuleminen oli aina uudelleen syntymä.
Äijät vihelsivät, rukoilivat ja lauloivat saunassa ja kyllä kuoro kuullosti hyvältä, mutta aina kun tultiin ulos vilvoittelemaan he vitsialivat ja nauroivat esim. edellienä päivänä olleen nba koripallo-ottelun tapahtumia.
Sitten taas rukoilemaan ja veisaamaan saunaan.
Kuumuus oli melkoinen, mutta ennemmin tiukille otti se hapen puute. Muistan kolmanessa erässä olleeni hämärän rajoilla hapen vähyyden vuoksi. Huulessa oli vielä jotain vihrää yrttiä nuuskan tapaan... Ei se mitään huumetta ollut, mutta turrutti suun kokolailla. Vikalla kerralla istuinkin ovenpielessä ja minulle avattiin vähän oviaukkoa etten tilttaisi.

Olin myös ainoa joka ui joessa. Nez Percet vain pyyhkivät hikeä pyyhkeillä ja jutustelivat katoksen alla.

Meidän jälkeen oli naisten saunavuoro ja häivyimme paikalta. Lähdettiin kalastelemaan. Ei saalista. Sitten käytiin parilla kaljalla.

[Ari Laakso]

Toi sauna juttu oli ihan mielenkiintoinen...Elokuvissakin aina valkoinen mies meinaa tiltata saunassa..Taisi olla Thunderheartissa Val Kilmer?

Se karhu juttu jäi kyllä vielä mietityttämään..Kumpi siinä sitten pelästyi ja kumpi lähti karkuun?...Olen kuullut ,että olet nopsajalka..Vähän niinkuin kirjassa "Nopsajalka ,vaeltava intiaani"

[J Menna]

Tulkoon tämäkin nyt tänne... Lyhennettynä.

Olin Montanassa, Missoula kaupungissa ja joidenkin hippien kommuunin takapihalla pari yötä. Nyt en enää muista miten sinne päädyin...
No, ne olivat hajautumassa kesäksi opiskelun päätyttyä kuka minnekin ja pari tyyppiä teki muuttokeikkaa pohjoiseen. Oltiin siinä iltana eräänä puhuttu että mikä mua kiinostaa ja mikä ei. Niille jäi mieleen että tätä viikinkiä kiehtoi ameriikan suuri luonto ja ottivat kyytiin kohti pohjoista ja lupasivat näyttää vähän erämaata...
Nyt en muuten muista olinko vielä Idahon puolella vai jo Montanassa... Pitäisi tarkastaa kartat. No ihan sama, olin kuitenkin menossa pohjois Montanaan jossa oli isohko Blackfoot reservaatti ja niiden museo.

Lähdin hippien kyydillä ja iltapäivällä jättivät jonnekin pikkutielle jota käskivät seuraamaan, että sieltä löydän järven sen rannalta leiripaikan. Paikka olikin mitä kaunein. Puut isoja kun aika ja mistään ei kuulunut mitään. Teiden varsillakaan ei ollut näkynyt ajaessamme taloja eikä huoltoasemia enää pariin tuntiin. Metsä oli ollut tien varsilla vanhaa jo jonkin aikaa. Olin erämaan reunalla. Siis sellaista erämaata ei Suomessa ole. Ei niin jylhää, ei niin isoa. Vaikka kartasta katsoin, olin vasta reunalla, pikkutiehän kulki siihen asti. Tein leirin ja heittelin uistinta saamatta kalaa.
Tein myös virheen. Totta kai olin lukenut ohjeet ja minua varoiteltu että ei ruokaa telttaan, vaan muutaman sadan metrin päähän köydellä oksan yli puusta pussista roikkumaan.
Tyhmä suomipoika piti kuivatut peuranlihat yms. teltassaan.

Tuli ehtoo, ilta ja pimeä. Metsästä alkoi kuulua yöllisiä ääniä ja pikkuliikettä. Helvata.
Söin ja siirsin teltan reiden paksuisen puun viereen, niin että puu oli ihan oven vetoketjun vieressä. Veistelin ranteen paksuistesta tuoreesta puusta ison keihään. Ehkä kolme metrisen ja laitoin sen nojaamaan tukevasti puuta vasten oksan haaraan. Suunnitelmani oli että jos karhu tulee niin ovesta ulos puukolla leikaten tai miten vaan ja puuhun ja siellä olisi karhulla enää yksi reitti tulla iholle. Ja minä keihään kanssa sieltä voisin hakata silmille.
Treenasin pari kertaa kiipeämistä puuhun ja samalla keihään vetämistä mukanani puuhun. Hyvin sujui... puolitoista sekuntia ja olin puussa.

No nukkumaan. Uni ei tullut. Sitten tuli uni.
Ja herääminen!
Heräsin isoon hengitykseen ihan telttakankaan takana. Sen kuulee sielussaan kun hengittävät keuhkot ovat isommat kuin omat. Ja ne askeleet. Sen verran raskaat ja kaukana toisistaan että pulssi nousi heti tappiin. Jumalauta, mä pelkäsin. Hetken päästä tasaantui jo ajatus selkisi kun tajusin että ei se tule vielä. Meni pois. Oli hiljaista, tuli taas ihan viereen ja nuuski. Avasin makupussin ja otin puukon rinnan päälle ja odotin. Heti jos koskee telttaan ni kangas auki ja ulos. Jos jäisin sisälle se pyörittäisi mua kuin nakkia ikään ja söisi mistä kohtaa haluaisi.
Laitoin otsalampun päähän ja odotin. Yritin kurkkia pikkuikkunasta. Ei näkyny niin mitään. Ehkä iso varjo mutta ihan sama. Siinä se oli. Meni pois, tuli takaisin. Taisin vähän ottaa yhteyttä Suureen Henkeen ja lupailla hätäpäissäni sitä sun tätä jos tästä selviäisin...
Ajattelin säikäyttää sen loikkaamalla ulos ja sytyttämällä otsalampun samalla ja sitten puuhun. Ei jumaliut ollut pokkaa. Pelkäsin niin pirusti. Odotin. Kai sekin pelkäsi kun ei vielä hyökännyt. Se meni pois ja tuli takaisin. Tätä jatkui kolme tuntia...
Kello oli jo viisi, kohta tulisi valoisaa. Ja tulikin. Kuuden aikaan tulin ulos puukko ojossa ja hermona kuin vain voi olla ja kyttäsin joka pusikkoa ympärillä. Ei mitään.
Se oli poissa.

Jokseenkin varuillani olin koko ajan aamiaista tehdessäni.
Kamat kasaan ja hiekkatietä takaisin mistä olin tullutkin. Liftasin useamman tunnin ja kun viimein pääsin rekkaan kyytiin niin toki kerroin mitä oli tapahtunut. Rekkakuski sanoi tyynenä että joo, viime kuussa puuma vei koulutytön tässä likeellä. Aina joskus täällä jotain sattuu... Mietin että oisko ollut puuma se viime öinen, mutta ei. Mustakarhu se oli. Teki just sellasta mustakarhuille tyypillistä edes takaista nuuskimista. Harmaakarhu olisi rullannut mut samantien. Puumakin olisi iskenyt samantien, mieluiten kissatyyliin väijystä.

Kanadan puolelle päästyäni viikkoa myöhemmin oli minua vastassa Galgaryssa tuttu, jonka luona majoituin Kanadassa. Hän vahvisti sen varmasti mustaksi karhuksi. Hänellä oli kymmeniä karhu ja puumakokemuksia metsätyöläisenä. Ja niistä kohtaamisista aivan uskomattomia tarinoita!
Nähtiin vielä yhden kahvipaussin jälkeen harmaakarhu poikasensa kanssa auton ikkunasta ja niistä otin kuvankin. Kattelin siinä kuinka sulavasti ne liikkuivat ja mietin että miten olisi käynyt äijän jos olisin melkein yhtä ison mustakarhun kanssa ottanut erää puusta käsin. Varmasti huonosti, mutta vaivaa se elukka olisi ateriansa eteen saanut nähdä. Olisin tapellut loppuun asti.

No, ainakin yhtä vaarallinen tilanne tai vaarallisempi oli siellä Blackfoot reservaatissa kun en ensin suostunut inkkareille maksamaan vedonlyöntikaljoja hävittyäni biljardissa... Mutta se ihan toinen tarina... How.

[Ari Laakso]

No jumaliste, on sulla sana hallussa..jännä juttu!
Oli sulla siinä karhunkynsi kaulanauhan saaminen lähellä..niin lähellä.
Olisi siinä Jenkkien maassa juttu noussut, Fintiaani tappoi karhun puukolla ja vielä Tazanin tyyliin....Ja olisi intiaaneilla uusi legenda...vaeltavsta fintiaanista..,mutta täytyy meidän vissiin lopettaa nää jutut tässä osiossa, kun tää on intiaanijousille tarkoitettu..
Niistä vedonlyöntikaljoista siinä biljardissa täytyy joskus vielä kuulla...ja mitähän sen jälkeen............?

[jousipata]

Olipa hurjan mielenkiintoinen seikkailuselostus. Hyvin kerrottu. Varmaan intiaanien Suuren Hengen vaikuttamana tarttunut kertomaperinne tai sitten ihan omaa Suomalais-Ugrilaista perua.

[Mangrove]

Marcus Lepola on kirjoittanut mietteitään noista Kulttuurien museon koivujousista blogiinsa.
http://northernwildernesskills.blogspot.com/2010/10/alaskan-willow-bow.html

[Simo Hankaniemi]

[Mangrove]

Museovirasto on saanut vihdoin "digitoitua" eskimojousensa verkkoon kaikkien nähtäville. Linkitin alle muutaman mielenkiintoisimman yksilön osoitteet; muut löytyvät hakusanalla "jousi" osoitteesta www.suomenmuseotonline.fi
VK100: eskimot, alutiiq, koniag


VK201: intiaanit, athabaskanilaiset kansat, dena'ina


VK292: inuit iñupiaq

[J Menna]

Ovatpa kaunokaisia. Varsinkin tuossa etuprofilikuvassa vasemman puleinen ja keskimmäinen.
Muoto on niin kohdallaan kautta linjan.

[Kuhmon Ahma]

[Kuhmon Ahma]

Onkos kukaan mitannut jännejousilla ammuttujen nuolien nopeuksia? Eihän noilta voi ilmeisesti odottaa samaa suorituskykyä kuin nykyajan hiilarijousilta, mutta eipä ole tarvettakaan.

[mlepola]

Niin...olen tässä veistellyt muutamat Alaskan eskimoiden jouset tulevan kesän Alaskan matkaa varten. Semmoinen havainto että jousen jännekaapeloinnin antama "kova" tuntuma on aivan erilainen kun vertaa liimatun jänteen antamaan taisaiseen vetoon. Vähän semmoinen fiilis että teräsjousta olisi repimässä.

Käykää tutustumassa.


Tässä linkki:
http://northernwildernesskills.blogspot.com

[Smirkelimies]

[mlepola]

Näissä erityyppisiä eskimo-kansojen, sekä jossain määrin myös intiaanien (De´naina) valmistamia kaapeli-jousia on useita kymmeniä eri malleja. Lisäksi jousiin käytetyt raaka-aineet vaihtelevat hurjasti..kaapeliin on käytetty sekä valaan että caribouden jänteitä, lisäksi grönlannissa on punokseen käytetty jopa raakanahkaa. Jousen lavat on saatettu valmistaa yhdestä, tai useammasta puusta. Toisinaan on käytetty sarvea tai valaan hetulasta.

Eli aika vaihtelevasta esineryhmästä on kyse.

Näin ollen pitäisi ehkä valmistaa jokin "perus" versio näistä jousista jolla voisi testata miten jännekaapeli vaikuttaa jousen ominaisuuksiin.

Näiden jousien teko on työteliäs prosessi, tai oikeastaan eniten työtä teettää jänne-langan valmistus. Punotessa saattaa tunnissa saada 1 1/2 metriä aikaiseksi. Palmikoidessa kuluu hieman enemmän aikaa,
Feikki-lankoja on turha käyttää, ne eivät todellakaan pysty korvaamaan jänteen tuomaa jäntevyyttä.

Kirjoittelen tässä parhaillani tieteellistä artikkelia k.o. aiheesta ja koska aikomuksena on saada se julkaistua niin aihetta ei voi liikoja raottaa ennekuin juttu on kasassa ja painossa. Sen verran voi sanoa että näistä tyynenmeren eskimoiden jousista on paljastunut aika lailla uutta tietoa.

[Kuhmon Ahma]

Ihan pienenä sivuhuomautuksena tuosta eskimo-sanasta, että eikös se ole lievästi halventava nimitys inuiteista? Näin muistelisin jostain lukeneeni..

[mlepola]

Niin "eskimo" voidaan kokea halventavana tiettyssä tilanteissa mikäli kyseisellä sanalla viitataan suoraan Grönlannin tai keskisen Canadan arktisten alueiden eskimokansoihin. Nämä kansat kutsuvat itseään kollektiivisesti Inuiiteiksi. Mutta käsite "eskimo" on täysin hyväksyttävä tapa viitata ko laajalle alueelle levinneelle kansaryhmälle joka käytännössä asuttaa puoli pallonpuoliskoa Siperian niemimaasta Itä-Grönlannin rannikolle saakka. Alaskassa asuu periaatteessa neljä eskimokansoista koostuvaa ryhmä; Tyynenmeren eskimot, eli Alutiiq tai Sugpiaq. Aleuutit, eli nykyään Unangan. Alaskan länsirannikon Yu'pik kansa sekä pohjoisen Inupiat eskimot. Siperian puolella asuu Tjuktji-eskimoita.

Alaskan eskimot hyväksyvät käsitteen "Alaskan Eskimo" ja käyttävät sitä myös itse. Ne eivät koe Inuit sanaa sopivaksi...vähän niin kuin kutsuisi Tanskalaista Ruotsalaiseksi.

Eli nyrkkisääntönä on hyväksyttävää käytää sanaa eskimo yleisessä merkityksessä tai antropologisena käsitteenä esimerkiksi keskustellessa jousista tai kansanryhmästä. Paikanpäällä Grönlannissa tai Nunavutissa on parempi vain käyttää sanaa "Inuit"

Nimi Eskimo on luultavasti Cree intiaanien nimitys Inuiteille ja yleinen käsitys on että sillä viitataan eskimoiden varsin yleiseen tapaan syöda rakaa lihaa "askamiciw" ja kyseinen nimimuoto olisi muokkautunut Eurooppalaisten käytössä nykyiseen muotoon mutta tämänkin käsitteen alkuperä on kiistanalainen.

[Kuhmon Ahma]

Kiitos perusteellisesta selvityksestä.

Onkohan Kalaharin Saneilla vastaava tilanne Bushmanni nimitykseen..

[J Menna]

Tyylikäs muotokieli tuossa oikeanpuoleisessa ja värit kuvineen kohdallaan. pidän tuon muotoisista jousista. Komeita vehkeitä. Ihan kuin siellä Alaskan seuduilla värkättyjä.

Onko tuossa vasemmanpuoleisessa kaapelit selän puolella? Kun ei oikein silmällä näe, mutta jotain viivoja siinä vilistää. Laita detaljikuva.

Aivan mahtava ajatus lähteä Alaskaan.. Voi mahoton... haluamme tänne tarkat raportit sitten!
Minne päin tarkemmin olet matkalla?
Miksi otat jouset mukaan?
Vaihtokauppoja varten, lahjaksi?

[Ari Laakso]

Todellakin aidon oloisia ja komeita!
Näitä kaapeli-jousia ei ole tainnut aiemmin näkyä..varsinkaan missä on aidot punotut jännekaapelit.

Mielenkiintoista.. mitä mahtavat eskimot sanoa..?