Jousi

[Simo Hankaniemi]

Pisin kansainvälisiä sääntöjä noudattaen luonnonmateriaalijousella Suomessa ammuttu laukaus on toistaiseksi ollut 213,24 m. Ammuin sen pituusammuntakisoissa Paraisilla 8.3.2003. Jousi oli loppuun käytetty D-profiilinen hikkorijännejousi, pituus 120 cm, voimakkuus 71 paunaa, dacron-jänne (paksu sellainen), nuoli 16 g (bambua), fasaaninsulat ja sarvikärki.

Muita viimisen päälle järjestettyjä pituuskisoja Suomessa ei minun tietääkseni ole ollut. Viime elokuun lopussa oli pituuskisa Turun Kylämäessä, jossa ei ollut elektronista mittalaitetta, vaan mittaus tehtiin 30 m metallisella rullamitalla. Tuon kisan tulokset ovat toisaalla näillä sivuilla. Kisan jälkeisenä päivänä ammuin Tuukka Kumpulaisen kanssa samalla radalla ja kumpikin paransi hieman kisatulostaan. Ammuin 210 m ja Kumpulainen 202 m. Jouseni oli 60-paunainen hikkorijousi, kokopituus 150 cm. Kumpulainen ampui muistaakseni hieman minun joustani lyhyemmällä tuomipihlajajousella.

Seurassamme on ollut puhetta seuraavan pituuskisan järjestämisestä keväällä 2005 Kylämäessä. Asiasta ilmoitetaan tarkemmin myöhemmin. Kaikki luonnonmateriaalijousia käyttävät ovat tervetulleita.

[Matti]

Nooh, ei täällä foorumissa kaikki ole haudanvakavana tämän harrastuksen parissa, eli kyllä siitä hauskaa tulisi. Mulle tämä on mukava sosiaalinen juttu, käyn ampumassa omatekoisilla kamoilla hallissa ja metsässä kamujen kanssa virne suupielessä, meillä on ollut tosi kivaa. Välillä kisataan FFAA:ssa.
Kaikki itsetehdyt jouseni eivät ole mitään vakavia hengentuotteita joita todellakin saa kritisoida ja ehdottaa parannuksia.
Minua ihmetyttää se vänkäävä vakavuus mitä täällä näkyy muutaman näkyvimmän hepun kirjoituksissa. Kamoon, tämä on HARRASTUS! Ei tartte egoilla yhtään.

Tässä kun on tuota koetta nyt tullut ajateltua niin meinaan itse testata omia roippeita ensi keväänä Petikossa ja yritän puhua siihen tuttuja mukaan.
Katsellaan vielä jos täältä löytyy kiinnostuneita...

[Matti]

Simo,
Millaiset ovat nuo kansainväliset säännöt mitä teillä oli käytössä? Vois tutustua niihin etukäteen.

Komeasti keppi heitti jos se oli vielä loppuunkäytetty!

Voisin kysyä saanko tutkaa lainaksi kisoihin...

[Tuukka Kumpulainen]

Matti,

Järjestin tuolloin kohta kaksi vuotta sitten yhteistyössä Kaarle Knuutinpojan Jousiampujien kanssa nämä Paraisten pituuskisat, jotka käytiin National Archery Associationin primitiivijousia koskevien pituusammuntasääntöjen mukaan. Olin yhteydessä NAA:n pituusammuntakomission puheenjohtajan, Rulon Hancockin kanssa, jolta sain säännöt, ohjeita ja runsaasti kannustusta. Nämä säännöt ovat olleet käytössä 1980-luvun lopulta, virallisia kisoja on käyty aivan viime aikoihin asti ainoastaan Utahissa, missä pituusammunnalla on pitkät perinteet. Utahiin on matkannut myös Euroopasta pituusampujia, jotka ovat ampuneet ennätyksiäkin jenkkien nenän edestä. Kansainvälisellä, myös Suomessa toimivalla jousiammuntajärjestö FITA:lla on omat pituusammuntasääntönsä, joita käytetään mm. GNAS:in järjestämissä pituuskisoissa Englannissa. FITA:n säännöt eivät ikävä kyllä tunne primitiivijousia - ainoa luonnonmateriaaliluokka niissä on English Longbow, johon kelpaavat vain British Longbow Societyn sääntöjen mukaiset jouset. Toisin kuin Simo aiemmin mainitsi, ei näiden jousten tarvitse olla marjakuusta tai degamea, vaan mikä tahansa puumateriaali tai bambu sallitaan, kunhan kaarten mitoitus ja muoto on tiettyjen määritelmien mukainen.

Tänä vuonna Knuutinpojat päättivät, etteivät halua käydä kisoja virallisten sääntöjen mukaisesti. Sittemmin on ollut puhetta järjestää vapaamuotoisia pituuskisoja, joihin kelpaavat kaikenlaiset perinnejouset, luokkajakoja ei ole, eikä mittatulosten tarvitse olla tarkkoja. Tämä on ikävää, sillä pituusammunta on paitsi helvetin hauskaa puuhaa, myös kansainvälisillä säännöillä käytävä jalo urheilumuoto.

NAA:n ja FITA:n pituusammuntasäännöt ovat monikymmensivuisia nivaskoita, joten on parempi että kysyt tarkemmin, mitä niistä haluat tietää.. Olennaisinta hommassa on tietysti mittausten luotettavuus, ja tämä varmistetaan tekemällä mittaukset aivan tietyllä, yhteisesti hyväksytyllä tavalla, jotta vertailukelpoisuus säilyy.

Paraisten kisoissa käytetty elektroninen mittalaite, takymetri, oli lainassa Turun yliopistolta. Laitteen hinta on reilu 100 000 vanhaa rahaa, joten on aivan varmaa, että niitä ei lainailla miten sattuu.

[Simo Hankaniemi]

Matti,

Hienoa jos pääset pituuskisoihin ja saat tutkan mukaan. Rullamitallakin saatu lukema on kai metrin tarkkuudella, mutta aina parempi jos saadaan tarkempia lukemia.

Tuloksen 213 ampunut jousi oli todellakin loppuun käytetty. Tein sen 1988 ja ammuin sillä varmaan kymmeniätuhansia kertoja vuoteen 1995 mennessä, jolloin se pääsi eläkkeelle. Päät olivat tuolloin noin 4-5 cm myötäkäyrät, eikä sellaisella ole enää niin kiva ampua. Lyhyessä jousessa tuo myötäkäyryys on suhteellisesti paljon enemmän kuin pitkässä jousessa.

Alunperin päät olivat pari senttiä vastakäyrät ja peli oli niin jäykkä, että muistan vieläkin elävästi ensimmäiset vireeseen panot. Silloin minulla ei ollut paunamittaria, joten alkuperäinen jäykkyys jäi dokumentoimatta, mutta se oli paljon enemmän kuin nykyinen 71 paunan kunto. Sinänsä tuo tulos 213 ei ole mitään erikoista alan nykyisiin ennätyksiin verrattuna. Joku luultavasti rikkoo tuon tuloksen Suomessa ensi vuonna.

Kumpulainen mainitsikin, että päätimme knuutinpojissa hieman yksinkertaistaa näitä kansainvälisiä sääntöjä. Syitä on kaksi. Ensinnäkin pituusammunta on Suomessa toistaiseksi niin lapsenkengissä, että tuloksillamme ei ole kansainvälistä mielenkiintoa, joten "turha tarkkuus olisi vain teknistä tietämättömyyttä", kuten pikkuveljelläni on tapana sanoa. Siinä vaiheessa jos ja kun alamme saada kunnon tuloksia on tietysti helppo taas ottaa löysät pois tässä sääntöasiassa.

Toinen syy sääntöjen yksinkertaistamiseen on piiriemme pienuus. Ei ole erityisen mielekästä jakaa muutamaa ampujaa moniin luokkiin jousen voimakkuuden ja rakenteen mukaan. Olemme samalla tasolla kuin USA:ssa oltiin muutama vuosikymmen sitten, eli tämä on toistaiseksi enemmän henkilökilpailua ja kokeilua kuin välinekilpailua. Kiinnostuksen kohde on siinä, että ampuuko Kumpulainen pidemmälle kuin Hankaniemi, Nuotio, Haverinen tai muut. Edes kaikkia potentiaalisesti ennätysampujia ei vielä ole saatu mukaan edes näillä löysemmillä säännöillä. Toistaiseksi sillä ei meille ole merkitystä millaisella perinnejousella tulos on ammuttu, kunhan jousi täyttää samat ehdot kuin muissakin kilpailuissamme.

Sääntöjen yksinkertaistaminen tarkoittaa siis lähinnä sitä, että kaikki ampuvat samassa luokassa jousen voimakkuudesta ja mallista riippumatta ja tekokuitujänteet ovat sallittuja. Myös muutamia muita mielestämme merkityksettömiä detaljeja on jätetty pois, kuten se että jokainen ampuu vain kuusi nuolta yms.

Kumpulainen on parhaiten perehtynyt näihin pituusammuntajuttuihin, joten kenties hän voisi tehdä aiheesta artikkelin näille sivuille. Ja ne kansainväliset säännötkin voisi pistää mukaan, jos ne ovat Kumpulaisen koneella suomennettuina. Olisi kiva saada lisää ampujia näihin pituusrientoihin.

[Tuukka Kumpulainen]

Minulle pituusammuntatoiminta on kaiken muun ohella tutkimusta siitä, mihin minkäkinlaisella jousella pystyy. Täysin vapaamuotoisissa ammunnoissa tämä elementti jää lähes kokonaan syrjään, kuten Kuralan kisat osoittivat; suuri osa ampujista ei edes täyttänyt tuloslappua, eikä käteen jäänyt mitään konkrettista dataa siitä, minkä tyyppisillä, mittaisilla ja jäykkyisillä jousilla mitäkin saavutettiin, kuten yllättävät 70-paunaisen komposiitin ja 49-paunaisen jalavajousen suoritukset. Olisi hienoa kerätä tarkkaa tietopankkia pituusammunnoista, josta sitten vuosien päästä voisi tehdä tilastoja ja päätelmiä, kenties oppia jotain ja ratkaista näitä iänikuisia väittelyitä.

Jäykkyysmittaukset ovat tarpeen myös siksi, ettei kisoja voita yksioikoisesti se henkilö, joka pystyy ampumaan jäykimmällä jousella. Kumpi on taitavampi jousenrakentaja: 45-paunaisella 200 metriä ampuva vai 90-paunaisella 202 metriä ampuva? Kumpi on parempi jousiampuja? Kun edes kärkijousten jäykkyydet olisivat tiedossa, olisi helpompi jakaa gloriaa oikeudenmukaisin perustein.

Olen kirjoittamassa artikkelia pituusammunnasta, joka toivottavasti saadaan kohtapuoliin perinnejousi.fi:n sivuille.

P. S. Asuessani aikoinaan Länsi-Vantaalla kävin usein Petikon jousiammuntapaikalla ja ihastelin loistavaa pituusammuntamahdollisuutta: useampi sata metriä tasaista, esteetöntä nurmikkoa! En koskaan tavannut siellä puujousella ampuvia henkilöitä, ilmeisesti tilanne on korjaantunut:-)

[Simo Hankaniemi]

Oma kokemukseni näistä asioista on, että pelkkä jousen tyyppi ei vielä ratkaise paljonkaan. Esimerkiksi lyhyillä jännevahvisteisilla preeriajousilla on yksilöinä eroa kuin yöllä ja päivällä, vaikka ne olisivat samoista materiaaleista, profiili olisi sama, jne.

Sain tästä mielenkiintoisen kokemuksen joskus 1987 tai 1988, kun olin erään kaverini kanssa ammuskelemassa järven jäällä. Jousemme olivat periaatteessa aivan samanlaisia. Hänen aseensä oli kuitenkin jäykempi, yli 90 paunaa, minun suunnilleen 75. Hänen jousensa kantama oli jäykkyydestä huolimatta todella huono, ehkä 130 m. Syynä oli se, ettei tekijä ollut ymmärtänyt tilleröinnistä yhtään mitään. Jousen vetopituus oli vain vähän yli puolet siitä mitä se olisi voinut olla. Neuvoin häntä hieman tilleröinnissä ja tuloksena oli 63-paunainen peli. Mutta hänen tuloksensa eivät vieläkään nousseet mielestäni "normaalille" tasolle.

Pituustulos riippuu myös ampujasta. Kokenut ampuja ampuu samalla jousella ja nuolella ainakin 50 askelta pidemmälle kuin diletantti.

[MikaNuotio]

Tässä Perry kuvaa sitä miten hänen käyttämänsä tekniikka ja Chrissin tekniikka poikkeaa toisistaan. Kyse siis laminointitekniikasta.

[MikaNuotio]