Jousi

[Iivana]

Riistaa todistettavasti jousella osiossa tuli puhetta Jousimetsästyksestä koirien kera. Myös kuvia pyydettiin. Tässäpä kuva perinteikkäästä suomalaisesta rodusta.
Meni aikaa että löysin kuvan jossa ei näkyisi ylipainoista apinaa (se olen minä.. ). Piti vielä vähän harkita laittaisiko kuvia. Miksikö?
No, en ole kovin innokas tuomaan itseäni esille tai elvistelemään tekemisilläni. Kotimaiset Pystykorvarodut on kuitenkin suomalaista kansallisomaisuutta, ja ansaitsevat sinällään esiintuomista. Koska täällä näyttää olevan selvästi kiinnostunutta mutta "pystiksestä" tietämätöntä porukkaa, niin ajattelin että pieni tiedottaminen ei ole pahasta. (Kovasta pyynnöstä ehkä mahdolliseti joskus tuote-esittelyäkin) Seuraavaksi typistettyä tietopakettia.
Suomenpystykorva on kokonaan alkuperäisestä luonnokannasta polveutuva maatiaisrotu. Se on pelastettu luonnonkannan rippeistä jalostamalla. Alkuperältään kotimaiset pystykorvatyypit (suomenpystykorva, pohjanpystykorva ja karjalankarjukoira) ovat ammoisia, polveutuen tod. näk.kivikaudelta. Karhukoira on tullut Pohjois-Venäjälle arviolta 500-luvulla. Se muistuttaa alkuperältään komin l. syrjäänien koiraa. Tällöin karjalaiset kävivät kauppaa komien kanssa. Rotutyypiltään suomenpystykorva ja punainen väri edustaa itäistä pientä pystykorvatyyppiä ja pohjanpystykorva taas on ollut vallitsevana lännempänä ja pohjois-ruotsissa. Suomepystykorvan rotukirjat ovat ns. suljettu, joilloin rotumääritelmät täyttäviä "maatiaskoiria" ei rotuun oteta. Pohjanpystykorvan osalta rotukirja on auki ja rotuunottotarkastukset mahdollisia.
Suomenpystykorvien rippeet saatiin 1800-luvun lopulla talteen Kainuusta ja Rajantakaisesta Karjalasta, lähinnä Vienasta. Vielä viime vuosina on Vienan karjalassa tavattu sekä Pohjanpystykorvatyyppiä, että punaista Pystykorvatyyppiä, jota venäläiset kutsuvat Karelskaja Laika, Karjalainen pystykorva.
Alkuaan molemmat pystykorvat ovat olleet "monitoimikoneita" haukkuen myös suurempaa riistaa. Pienestä koosta johtuva "persjalkaisuus" ja kevyhkö haukkuääni eivät ole parhaimmillaan hirvenpyynnissä. Tosin ainakin omien kokemuksien perusteella hirvi jää pystiksen haukussa lähes löytöpaikalle ja on lähes poikkeuksetta rauhallinen. Pohjanpystykorvalla on hieman paremmat lähtökohdat hirvenpyyntiin kuin pystiksellä.
Ainut huono puoli on se, että koira vaatii vapaata kuljeskelua metsässä koko sen kauden, mitä saa irti pitää. Lisäksi se soveltuu melko huonosti rivitaloon (onnistuu kyllä, mutta naapurisopu voi olla koetuksella) hieman herkähkön haukkumisen takia. Rodun ominaisuuteen kuuluu mm. reagoiminen haukkumalla erilaisiin tilanteisiin, hieman varauksellinen luonne, voimakas kiintyminen isäntäväkeen ja vartioimisvietti. Erityisesti perheen lapsia se puolustaa hyvinkin voimakkaasti. Tämän takia vien yleensä koirat ulos kun tulee vieraita. Tutut ja omien lasten tavanomaiset kaverit se oppii hyväksymään porukkaan. Kun pystis hyväksyy porukkaan, se on iloinen, seurallinen ja heiluttaa häntää sekä "juttelee" tuttavalliseti uristen. Pystis loukkaantuu herkästi kovakouraisesta epäoikeudenmukaisesta käsittelystä. Loukkaantumisen se osoittaa isännälle "värkkäämällä" eri tavoin... Tästä huolimatta se on kokoonsa nähden rohkea, peräänantamaton ja sitkeä. Muutoin se on luonteeltaan aika vaatimaton.
Kokonaisuuden täydentäisi vielä itse tehty pohjoiseuraasialainen neliosainen jousi...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Ilkka Seikku]

Tässä tämä minun jahtikaveri.
Rotu on venäjänajokoira.
Venäjänajokoira tulee alunperin, kuten nimikin jo kertoo, venäjältä.
Se on vanha ja alkukantainen rotu, jota tataarit käyttivät suurpetojen metsästyksessä. Pääasiassa tuolloin susia ja karhuja metsästettiin ns.ajuemetsästyksenä, eli muutama venäjänajokoira jallitti niin sudet kuin karhutkin tiimityöskentelynä. Tuo ajuemetsästys toimisi vieläkin, johtuen tuosta venakon alkukantaisuudesta, se metsästää laumassa tismalleen kuin sudet. Venakoilla on ominaisuutena myös pelottomuus petoja kohtaan. Normaalistihan miltei kaikki koirarodut väistävät jos nekkuun tulee suden haju. Nämä lähtevät haastamaan riitaa.. On epäilty, että venäjänajokoiriin olisi aikoinaan sekoitettu laumanvartijakoiraa, ja näin saatu luonnetta pelottomaksi.
Suomessa venakon käyttö on painottunut jäniksen ja ketun ajoon, mutta myös karhua ja ilvestä niillä metsästetään. Monipuolisuudesta tiedän omasta kokemuksesta, että myös lintujen haukkuminen puuhun onnistuu.
Silmiinpistävintä tässä rodussa lienee sen koko, se on reilusti ruurempi kuin suomenajokoira. Venakon pään asentoa verrataan suden tapaan kannatella päätään säkälinjan alapuolella. Myös häntä on normaalisti alhaalla kuten sudella, alimmassa kuvassa näkyy hyvin mistä tulee venakon häntää kuvaava sana "sapelihäntä". Tuohon tapaan pidetään häntää kun on mielenkiintoisia hajuja ilmassa tai muuta juttua joka vaatii pientä varautuneisuutta Venäjänajokoira sopii erinomaisesti isoille alueille, johtuen nopeudesta ja laajahakuisuudestaan. Pakkasetkaan ei sitä hetkauta, sillä koiralta löytyy todella tiivis pohjavilla kovemman päällikarvan alta, talvella se kasvattaa vielä erityisen vahvan kauluksen ja "toppahousut". Voimakas, pitkäraajainen ja vahvatassuinen venakko on omiaan myös paksuille hangille ja nopeutta löytyy niin paljon, että usein se saa ketun tai jäniksen kiinni.
Luonteeltaan venakot ovat normaalisti rauhallisia ja tasapainoisia. Ne eivät ole ns. koohaajia eivätkä pyöri jaloissa. Vieraita kohtaan ovat joskus varautuneita mutta tilanteen selvittyä ne eivät vieraisiin kiinnitä mitään huomiota.
Venäjänajokoirat ulvovat kuin sudet. Minuakin on varoiteltu täälläpäin liikkuvista susista, kun on kuultu suden ulvontaa..

Ensimmäisessä kuvassa Huru tekee tuttavuutta saksanseisoja Valleen, siitä saa ehkä jotain kuvaa tuosta koosta. Säkä hurulla on 73cm, mikä pompsahtaa hiukan yli siitä, mitä sanotaan rotumääritelmässä, mutta en ole havainnut mitään haittaa vaikka vähän ylisuuri onkin. Meneepä hangessa ainakin paremmin, eikä ketun puristelu tuota ongelmia..

Kaikin puolin hyvä ja mukava koira, jota voi suositella kaikille paljon metsästeleville. Sohvaperunaksi ei ehkä kannata ottaa..