Jousi

[Tuomo]

Juha, muistanet tämän ketjun:

./viewtopic.php?t=3311

[J.J. Mikkonen]

Tammikuu 2013.
Pakkasta oli -18astetta. Kömpiin kello 18 aikaan ruokinnalle kytistelemään jospa näkyisi fasaaneja tahi jänöjä. Pari tuntia istuskelin mutta mitään ei näkynyt. Eivät varmaan elukat liikkuneet kun oli niin kylmä. Kamat kasaan ja kotia kohti. Tulin samaa polkua mitä tullessakin ja kappas tuoreet fasaanin jäljet kulkivat polun poikki. Noh, nuoli ja jousi kädessä jälkiä seuraamaan. Noin 50metriä hangessa tarvottuani näin fasaanin selän kaatuneen koivun alla. Matkaa lintuun oli noin 10metriä. Hitaasti mahdollisimman hiljaa eteenpäin. 6metriä.. 4metriä.. 3metriä.. fasaanikukko käänsi päätään. Jähmetyin paikoilleni. Sydän hakasi hulluna. Jousi vireeseen ja nuoli matkaan. Tömähdys. Fansu jäi siihen paikkaan. Ensimmäinen jousi saalis oli totta. Tunne oli sanoin kuvaamaton.

Jousena lyhyt 42paunainen pihlaja. Nuoli 29grammainen vesanuoli, 2teräinen itse tehty leikkuri.

[Juha]

Hienoa, onnittelut vielä näin fooruminkin kautta!

[Smirkelimies]

Kadehdittavan puhdasoppinen setti, ei vissiin paljo muuta ostettua kuin jänne. Ja hieno saalis, onnittelut.

[Simo Hankaniemi]

Onnittelut Mikkoselle meritoitumisesta! Ja vielä vesanuolella. Olet nyt aika pienen klubin jäsen.

[Nanook - pakkasen poika]

[Ilkka Seikku]

Sen verran täällä piipahdan, että vaatimattoman kanalintujahdin aloitukseni tältä aamulta esittelen, jos vaikka joku aiheeseen innostuisi ja saisi uskoa siihen, että primijousi on ihan yhtälainen metsästysase kuin se oli ennen lasikuitua tai ruutivehkeitä. Ase ei metsästä vaan mies.
Merta edemmäs ei tarvinnut taaskaan lähteä, vaan kotimetsä tarjoili. Primijousella metton ampuneiden pöydässä on aika paljon tilaa..
Jousi: pihlaja tästä samasta mettästä. Jänneselkä tästä samasta mettästä kaatamani hirven jaloista ja näitä metsiä kulki myös hirvi jonka ohennetulla pintanahalla on jousi pällystetty. Liima samasta mettästä kaatamani peuran nahasta ja jänteistä. Kädensija samasta metsästä saamani minkin taljasta. Jänne alhaisen nöyrryyttävästi dacronia.
Nuoli samasta metsästä kipatusta männystä ja hanhen sulat tietysti poimittu tästä samaisesta metsästä. Kärki taottu kotipajassa, joka samaa metsää sekin.

[heikki]

Voisit Ilkka kyllä piipahdella tällä laudalla useamminkin. Olet nääs todisteiden valossakin sen verran kova jätkä tällä saralla.

[heikki]

Ja piti vielä sanomani, että tuollaisten saaliskuvien meikäläisessä aiheuttamasta kateudesta huolimatta.

[Tuomo]

Samaa mieltä, useamminkin voisit täällä piipahtaa, varsinkin kun näytettävää tuntuu riittävän!

Harva on edes ukkometsoa kunnolla nähnyt saati sitten tosiaan saaliiksi saanut perinnevälineillä!

Kerro nyt lisää tilanteesta - väijyssä vai hiipimällä ja niin edelleen?

Pitänee viimeinkin (yrittää) hankkia metsästyskortti, varsinkin kun kettu vei kalkkunatkin...

[J Menna]

Komea. Onnittelut Ilkka. Kerrassaan... Hitto, taitaa olla tosiaan tilaa perinnejousella metson kaataneiden pöydässä. Meikä halkee onnesta kun saan ehkä sen fasaanikukon pian. Mutta metso...
Tyylikäs myös tuo materiaaliluettelo. Ei se dacron ole järin häpeä tuossa listassa. Teet nokkosesta jänteen loppukaudelle...

Itse olen käynyt kolme kertaa nyt metällä, mutta vielä en ole päässyt laukaisupaikoihin.

Niin, kytikseltäkö sait vai hiipimällä, vai peräti koiran kanssa? Puusta vai maasta?

[Ari Rantala]

Onnittelut. Hieno saalis ekalle päivälle. Mun saldo on edelleen zero ja ruutipyssy vs jousi skabassa ollaan 2-0 tappiolla. Pojaat sai pari teertä tänään. Koitan paikkoa tilannetta huomenna kun menen Majavajärvelle vesilintujahtiin jousen kanssa. Voipi siinä sattua massekin hollille

Perkele noi linnut nauraa meitille mättään takana piilossa...ja sorsistakin on tullut pitkään pinnan alla pysyviä kokosukeltajia

[Ilkka Seikku]

Noh, laitetaan nyt tarinaa. Sama stoori jonka laittelin eräperinnepoppoomme iloksi voorumillemme..

Lähdin tuossa aamusella availemaan mettäkanalintu-kautta. Tuossa likellä kalliolla useampana aamuna oon havainnut niin mettoja kuin pyitäkin. Päätin siis mennä aamuhämärissä sinne kuikuilemaan. Otin jousen lisäksi mukaan myös haulikon, lähinnä lenteleviä pyitä varten.
Punertavan auringon kajon hiukan jo tuikkiessa itämaan suunnasta, jokunen pyy vastailikin pillitykseen. Mutta mittään ei näynyt..
Päätin hiukan siirtyä ja kuljin pusikkoisessa maastossa jonkin matkaa. Pari pyytä tuli näköpiiriin, mutteivät tulleet ampumahollille vaan pillittelivät turvaetäisyyden päässä.
Jossain vaiheessa yksi pyy pärähti edestä lentoon ja päästin haulit perään. Vaan kaakana oli, eikä ehtineet haulit sitä kosketella.
Aattelin siinä, että vähän huonolta näyttää ja josko sitä vaan köpöttelis takaisin kotio.
Lompsottelin pihamaalle, mutta kun vieläkin oli enempi yö kuin aamu, niin päätin sitten tipauttaa havelikon matkasta ja jatkaa toiseen suuntaan pelkän jousen turvin.

Kuljin ehkä vajaa kilometrin verran vanhassa isossa metsässä, kun kuulin edestäpäin lupaavat soundit: "FLAFT FLAFT..!"
"Metto perkele!"
Hiippailin kohti paikkaa johon kuulin metton pärähtäneen. Isoon kuseen paikallistin metton. Pientä oksien ritinää kuului..
Pidin silmät herkeämättä siinä kohdin jossa uskoin metton lymyilevän. "FLAFT FLAFT FLAFT FLAFT...!!!!" "Voi perkele!"
Likempää lähti iso metto lentoon! Harmittelin, että olinko noin kieroon katsonut, mutta samantien lähti metto myös siitä paikasta jota olin katsellut! No nyt vaikuttaa hyvältä! Kaks isoa ukkomettoa!
Lähdin sitten seurailemaan toisen metton perään, kun olin katsellut, että se ei korkeutta lentoonsa ottanut, joten se laskeutui johonkin parin-kolmen sadan metrin päähän.
Pari kertaa pääsin lähestymään tätä mettoa, mutta aina se kuitenkin pääsi oksien suojassa livahtamaan karkuun.
Hiukan jo taas harmittelin, että näinköhän kävi, että mettot vei voiton jousimiehestä. Vaan taas kuului lupaavaa ritinää mutaman kymmenen metrin päässä olevasta isosta haavasta. Haapa tietää aina hyvää, kun mettot napsivat aika ahnaasti siitä apetta, eivätkä aina hoksaa kulkijaa allansa. Ryömiskelin pienelle töppäreelle, jossa tämä iso haapa jökötti. Ja sielähän se näkyi! Metto noki haavan lehtiä ja norkkoja. Nostin jo jousta kun metto äkkiä lopetti norkkojen hamuamisen. "Nonnii! Se siitä" aattelin.
Ja metto pärähti siivilleen, mutta laskeutuikin melkein suoraan alas maahan. Ja taas ryömittiin.. Koitin päästä metton eteen ja pääsinkin, mutta siivilleen se siitä lähti ja tällä kertaa näkyi lentävän pitkälle ja otti vielä korkeuttakin.
Vaan minähän en periksi anna! Päätin lähteä perään!
Hetken kuljettuani kuului samaisesta haavasta kuitenkin vielä rätinää ja ritinää.. Pysähdyin aloilleni ja painauduin maahan kuuntelemaan. Kyllä vain! Ääntä kuului! Ei muuta kuin takaisinpäin ja tällä kertaa sitte nin saatanan varovasti, etten ittekään huomannut kulkevani!
Pääsin noin kolmenkymmenen metrin päähän puusta. Ja siellä!! Siellä näkyi komea nuori ukkometto, joka veteli norkkoja nokkaansa hurmiossa. "Tuo ei muuta maailmaa huomaakkaan" mietiskelin ittekseni. Siirryin rähmälläni sen verran, että sain pienen kuusen väliimme näköesteeksi ja aloin sitten edetä sentti sentiltä ja metri metriltä likemmäs.
Puuhun oli enää matkaa n. kymmenen metriä ja hivuttauduin näkösuojana olleen kuusen ohi. "Ai jumalauta mikä paikka!!!" Ei oksan oksaa minun ja metton välissä ja mettopoika se vaan kurotteli kaulaansa lappaessaan norkkoa naamaansa! Lintu oli ehkä kuuden metrin korkeudessa vahvalla oksalla.
"Nyt se tulee! Nyt se tulee jumalauta!" pyöri päässä kun ajattelin että paremmin ei voisi asiat olla!!
Katsoin edessäni olevan paksun tervaskanon tyngän johon sain painettua polveni ja sain erinomaisen ampuma-asennon. Jousi vireeseen ja metto oli hyvin näkyvissä. "Varmempi en voi enää ittestäni olla!!" ajattelin melkein ääneen ja päästin nuoen kohti selvästi tyytyväistä mettoa. "VHUPS" ja ukkometto keikahti oksalla, pudoten heikosti sipiään räpyttäen suoraan ison haavan juurelle.
Teki mieli huutaa, mutta tyydyin kohottamaan jousen kohti taivaita! Pari heiveroistä siiveniskua metto jaksoi maassa, kunnes autuus sille koitti.
Samasta puusta pärähti vielä toinenkin ukkometto lentoon ja vieläpä viereisestä puustakin yksi! Yhteensä siis oli tässä aterioimassa kaikkiaan neljä ukkomettoa! Yhtä seurailin vielä joitain aikoja ja pääsin ampumaankin, mutta eräksi se ei jäänyt.
Eipä harmittanut yhtään silti! Koivunvittaksesta roikkui vyöllä jo yksi, joten ei parane alkaa ahneeksi!

Ehdottomasti elämäni paras saalis! Mettoja on haulikolla ja kiväärillä tullut saaliiksi paljonkin, mutta tämä on ensimmäinen omatekemällä primitiivijousella ja nuolella saamani metso! Ja taitaapa olla muuten ainoa primijousella saatu metso koko tässä valtakunnassa, ainakin elossa olevista immeisistä ei sitä ole muut titojeni mukaan tehneet.
Ylpeä? Kyllä, aivan helvetin ylpeä!

Orava oksalla..


..ja nyt on oksalla metto! (tää kuva on lavastettu metton ampumisen jälkeen, mutta aikalailla näin se meni..)


Siihen tipahti!


Ja pitäähän sitä ittekin kuvaan päästä!


Ruoka mukaan ja kohti uusia seikkailuita..


On tuossa oven pielessä kaikkea riistaa roikotettu, mutta primijousella saatua ukkomettoa ei tätä ennen! Toivottavasti tulee paljon vieraita tänään.. ;D


Kupu täynnä haavan lehtiä ja urpuja.. vinkkinä vaan jos mettoa meinaatte..


Kunnia sille jolle kunnia kuuluu, eli luonnolle!
Ei sureta, en ole pahoillani, mutta entistäkin nöyrempänä ja kiitollisempana mettässä kuljen, vaikka osani sieltä aina otan!

[heiluri]

Onnitteluni saamamiehelle.
Olen itsekkin aika ajoin yrittänyt Metsoa jousella,tosin vain avuttomasti lasikuitujousella,ja voin vakuuttaa että se ei ole helppo laji.

[*Vympel*]

Upea tarina, upea tilanne, upea laukaisu ja upea saalis!!!

Onneksi olkoon!!

[Ari Laakso]

Huima juttu!!
Seikku, sinun kohdalla tämä metson tiputus oli vain ajan kysymys, sillä niin komea saalisluettelo sinulla jo oli.

[Iivana]

Voi vittu, kerkesit ensin!
Onnea voittajalle...

[Juha]

Perkeles kun sie oot ampunu komian ja ison harakan! No ei sentään, hieno suoritus kertakaikkiaan! Tekee oikeutta primitiivijouselle ja kertoo siittä että osaavissa käsissä puujousella metäsätetään nykyäänkin onnistuneesti riistaa. Vielä enemmän kuin yksittäisenä riistankaatotapauksena, ainakin omasta mielestäni, pidän tällaisen...miten asian osaisi ilmaista oikein....vanhojen tapojen ja taitojen sekä metsästyskulttuurin ja historian hengissäpitämistä ja sen asettamista sille hienolle paikalle minkä se on vuosituhansien aikana ansainnutkin.

[Iivana]

Ilkka on tekijämies. Ja lisäksi yksi foorumin pätevimmistä kavereista.
Omasta mielestäni siis. Ilkalla tuo homma perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Olkoonkin, että lämpö nousee nopsaa varsinkin, jos ruvetaan tahallaan kaivattamaan.
Ilkkaa arvostan myös metsästäjänä, ja nimenomaan siitä syystä, että tietää mistä puhuu.
Paljon tarvitaan tuuria metson saamiseen ilman koiraa.
Vaan se tuuri ei käy kohdalleen koskaan sille, kuka ei tiedä missä se tuuri realisoituuu iskiessään.
Ehdotankin, että Ilkka jatkaisit kirjoittelua tällä foorumilla ja leukojen louskuttajille sen sijaan laitettaisiin bannia. Kyllä ihmisellä pitää alkeelliset käytöstavat olla jos ei aivan erakko aio olla.
On meinaan ollut melko tympeää, kun ei ole ehtinyt sen kummemmin rakentelemaan (muuta kyllä, vaan ei jousia) ja metsästelemään. Ainoa lohtu on ollut lukea foorumia. Muiden muassa Ilkan juttuja on ollut mukava lukea. Terve ego ei kirjoittele katteettomia shekkejä.

[JoniAulis]

Kyllä on komea saalis ja taitava metsästäjä. Semmoista kysyisin että kauanko meni aikaa siitä kun kuulit että haavassa on vieläkin lintu siihen että metso on saanut osuman nuolesta? Voi olla kyllä vaikea arvioida tuommoisessa tilanteessa.

[Andes]

Kaikki mahtaa arvata, missä Ilkka kyykkii lähivuorokausina jo aamupimeällä
Hieno tarina elämän tähtihetkestä! Puuhun ammunta lyhyiltäkään matkoilta, ei ole niin helppoa mitä äkkiseltään luulis, kun takana on hermoja ja kroppaa koetteleva hiivintä. Lopulta kun on valmis jännittämään jousen ja mielessä jyskyttää, että moista tilaisuutta ei tule ehkä vuosikausiin jos tyrin, on siinä oltava kylmähermonen tappamisen meininki.
Lähisyksyinä ollu koiran haukusta muutama yhtä hyvä holli vaistojouselle tarjolla, mutta tullu ne käytettyä nynnyjen jousilla ampuen. Mielessä ollu, josko tänä syksynä primikeppiä kantas etes muutamana päivänä, mutta saa nähä, kun ammunta ei ole kulkenu vuoteen kovin hyvin. Pystykorvakaan ei ole primipyytäjälle ihanteellinen, kun ei ole vieläkään oppinu menemään puun vastakkaiselle puolelle haukkumaan. Haittaa melkosesti ampumaan pääsyä, kun on 10m:n päässä linnusta ja koiran typerys räkyttää aivan isännän vieressä. Mutta jospa se siitä.. Oishan se primijousella ohiammuttu mettokin hieno kokemus, miksei koppelokin

Huomenna viikoks taas kairaan kulkemaan. Eilen piti tulla kesken reissun pois, kun loppu lintupaukut..niin ja panoksetkin. Hyvän lintuvuoden merkit siis ilmassa.

[Jakke]

Moi!

Olipa hieno tarina ja valokuvat! Varmaankin yksi parhaista saaliista, mitä kotosuomessa voi saada.

Itse en metsästä, mutta arvostan suoritustasi ja erityisesti sitkeyttä millä se lopulta tuli. Erätarina parhaasta päästä.

Onneksi olkoon!

Jakke Lehtinen

[Ilkka Seikku]

Juu kiitosta vaan, vaikkei tässä mitään onnitteluita vailla oltu..

JoniAulis kyseli aikaa siitä kun huomasin että haavassa vielä oli porukkaa, siihen kun mettolla oli nuolen mentävä reikä kropassaan.
Ehkä puolisen tuntia. Vaikea sanoa tarkempia aikoja, kun sekunti saattaa tuntua ikuisuudelta ja tunti menee silmänräpäyksessä.
Aika ei muutenkaan saa olla mittarina mettällä.

Andeksen oletus kykkimispaikastani lienee väärä. Supeja minä aamuyöstä enempi olen kyttäillyt. Kelit on nyt mettäkanojen metästykselle huonot; liian lämmintä. Mettot syö vähän ja pyitä ei kiinnosta reviirikahistelu lainkaan.
Pakkasyö ja sitte lähtee!

Ei kait me iivana kilpailla! Saadaan saalista, mutta ei kilpailun tähden. Kilpailut on ikäviä, koska niissä on pakko jonkun hävitä.

Käytiin kaverin kanssa toissapäivänä mettoja hätyyttelemässä, jousilla tietysti. Ei saatu mitään, mutta muutamia tilanteita tuli. Paras tilanne oli kun helvetillinen ukkometto oli maassa parinkymmenen metrin päässä tiheässä kuusikossa. Jälkikäteen kun tilannetta päässäni käyn läpi, niin olisi pitänyt ampua heti, eikä leikkiä ovelaa. Luonto on yksinkertainen, eikä siellä tarvi sen kummempia juonia juonitella, se pitäis aina muistaa..

[Iivana]

[Simo Hankaniemi]

Komea saalis! En ole kuullut muista metson ampujista primijousella modernina aikana Suomessa. Teerenkin on saanut tietääkseni vain kaksi, pyyn ampujia on tiedossani kolme.

[pyssymies]

Juu, onnea vaan!

[Smirkelimies]

[Ilkka Seikku]

[Kuhmon Ahma]

Kun olen joskus seuraillu eräiden touhuja kun metsot ammutaan teiden varsille kyseenalaisin keinoin, niin tämä juttu on se toinen äärilaita!

[pyssymies]

[Kuhmon Ahma]

[pyssymies]

[heiluri]

Aika yleistä se näyttää olevan,kumasti ne linnun höyhenet näyttää tienvarsilla pöllyävän oli missä päin maata tahansa,kaikki eivät millään malta jättää ampumatta tieltä tai tielle.
Pohjoisen valtionmailla paikalliset näyttävät riehuvan kuin rosvot..."ikiaikainen" oikeus nääs...

[Kuhmon Ahma]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[Kuhmon Ahma]

[Ari Rantala]

[Kuhmon Ahma]

[Ari Rantala]

[Kuhmon Ahma]

[J Menna]

No ni. Tämä kävi kohdalle 15.12. kun maassa oli ohut räntäkerros.
Jännesaarni "classic II" pudotti oksalta. Kunniakkaasti vesanuolella sain tämän ekan. Nuoli joka tossa törröttää on toinen, lopetusnuoli.
Fasaani putosi oksalta ja paineli vielä kotvan pusikkoon, mutta sitkeesti jäljitin ja sitten ammuin tuon kuvassa näkyvän nuolen.

Syksyllä kävin metsällä ehkä reilun parisenkymmentä kertaa. Ampumaan pääsin kuudesti. Fasaaneista ohi kahdesti, pyystä ohi, rusakosta ohi ja nousevaan sorsaparveen - ohi.
Ohi meni usein sentillä tai parilla, mutta se on tasan ohi. Fasaanin sitten viimein osui. Monta kertaa homma kaatui lievään hätäilyyn tai ampumaväylän puutteeseen ja laukaisua en saanut aikaan. esim pyitä sain aina näkyviin kun niitä pillitin, mutta kunnollista laukaisupaikkaa jouselle siunaantui tasan kerran. Muutenkin on ollut antoisaa käydä metsällä. Muistaakseni vain kaksi kertaa on niin että en mitään riistaa havainnut. Haulikolla olisi tullut erää jo kosolti, joskaan ei sekään niin simppeliä aina ole.
Onhan tässä kautta vielä jäljellä. Mukavaa leutoakin pukkaa.

Nyt olen tutustunut eri fasaaniruokien valmistuksiin. Onko vinkkejä?
Jonkinlainen valkosipuli-inkivääri marinadi kiinnostaa eniten.

[M.Reinikainen]

Onnittelut! Komia sulkapallo

[Simo Hankaniemi]

Hieno suoritus, parhaat onnittelut! Jotkut ihmiset väheksyvät fasaanijahtia jousella selittäen, että "se on niin helppoa". Yhteistä niille hepuille on, etteivät ne ole koskaan itse yrittäneet. Siitä vaan perässä puskiin aluksi keräilemään keppejä nuolenvarsiksi, sillä se lähtee.

Nämä Juhan kotopuolen linnut eivät ole mitään kasvattamosta samana aamuna haettuja, vaan ihan omillaan eläviä, hyväkuntoisia survivalisteja.

Ruokaohjeita en osaa antaa, vaikka 17 jousella ammuttua fasaania onkin tullut laitelluksi. Ilja esimerkiksi on paljon parempi kokki ja varmaan netistäkin löytyy ohjeita, ja keittokirjoista. Tosin olen kerran jopa ollut kokin opissa saamassa mallia viinikukon laittoon, jota voisi soveltaa fasaaniinkin. Mutta kun oppia ei heti käyttänyt, niin kaikki on unohtunut 20:ssä vuodessa.

[Ari Rantala]

Onnittelut hienosta erästä

[Ari Rantala]

Unohdin antaa vinkkiä saaliin laittoon...

Melko samanlainen laitettava kuin kana, kuivahko. Joten kannattanee käristää se jonkun hieman rasvaisemman kera. Meillä rouva kääri vogelin pekoniin ja sitoi narulla tiukahkoksi nipuksi jalkoineen. Sitä en tiedä mitä kaikkea sinne sisälle ja pintaan ymppäsi mutta hyvää se oli

Omat ruuanlaittotaidot kun rajoittuvat vedenkeittoon ja pyttipannumokon käristämiseen niin en oikein parempia vinkkejä laittoon osaa antaa. Omillani olisin varmasti silponut vogelin pienemmiksi paloiksi ja käristänyt nuotiolla loimussa...

[pexi]

Noh.... ruoka-alan ammattilaisena vois kysyä,että laitatko kokonaisena vai paoiteltuna........??

[pexi]

siis paloiteltuna.....

[pyssymies]

En ole fasaania laittanut, mutta riistalinnuille yleisesti ottaen sopii lempeissä lämpötiloissa hauduttaminen. Näin liha ei tunnu "kuivalta", vaikka laittaa ylikypsäksi.

[pexi]

Just näin, ja melekeinpä possun kylykee suosittelisin kaveriks.......