Jousi

[toni]

lajit vaikuttavat toistensa geneettiseen muuntumiseen,joskus hyvinkin nopeasti.muistellaan vaikkapa sairaalabakteereita,joiden vastutuskyky antibiooteille kehittyi ihmisen kannalta pelottavan nopsaan.
mitä enemmän ihmisiä on ja mitä tiiviimmin he elävät,sitä suurempi ihmisen vaikutus on.

"globaalissa" maailmassa ennestään toisille tuntemattomat lajit kohtaavat toisiaan yllättävissä paikoissa.vaikkapa havaijilla,jossa 1990-luvun alussa törmäsivät saarelle ihmisen mukana autraliasta matkannut (teleogryllis oceanis)-sirkka ja pohjois-amerikkalainen loiskärpänen (ormia ochracea).
sirkat levisivät nopeasti ja laajalle.
vuonna 2001 koko saarella bongattiin enään yhden ainoan sirkan siritys.

loiskärpänen löytää uhrinsa sirityksen perusteella.vain koiras sirkat sirittävät,ja sirityksen saa aikaan,kuten muillakin sirkoilla,siipien yhteen hankaaminen.kärpäsen tapana on pureutua sirkan kuoren alle ja munia munansa sen sisään,mikä jonkin ajan kuluttua tappaa kantajansa.

kun tutkijat tarkastelivat maassa ryömiviä sirkkoja,huomattiin että naaraiden joukossa liikkui äänettömästi myös koiras sirkkoja,joiden siivet olivat mutaation myötä muuttuneet litteiksi,eikä niistä lähtenyt ääntä.
hiljaiset koiras sirkat olivat turvassa loiskarpäseltä.
133 löydetystä koiraasta ainoastaan 12:lla oli normaalit siivet.
eli evoluutio:sopetuminen-sopeutumis yritys, on ollut todella nopeata.

ongelmana on naaras sirkkojen"virittyminen"kovaa ja korkealla sirittäviin koiraisiin.hiljaisten koiraiden ainoa keino paritteluun on perustaa sulkuja ja blokkeja sirittävien koiraiden ympärille ja kaapata naaras sen suunnistaessa kohti sirittelevää prinssiään.....
avoimeksi jää,mitä sirkkalajille tapahtuu ajan kanssa.

artikkeli pohjaa hanna kokon luentoon:muuttuva suomen luonto 100v seminaarissa sekä viimesimpään yliopisto lehteen.