Jousi

[J Menna]

Se on viimein ottanut ensiaskeleensa. Vuoden olen lueskellut Adam Karpowitczin: Ottoman Turkish bows kirjaa ja nyt siis jo toimintaa.

Kirja on todella hyvä. Suosittelen. Löytyy jousien historiasta, suorituskyvyistä ja kaikesta sellaista tarpeeksi tietoa. Mikä tärkeintä ennen kuin kirjassa edes alkaa ohjeet jousen valmistukseen on muhevat paketit tietoa materiaaleista, mitoista, termeistä, painoista, mitoista, kaikesta analyyttisesti erikseen ja juurevasti. Materiaalit, sarvet, puulaadut, jänteet ja liimat, kaikki käsitellään huolellisesti. Vielä viimeistelytavoista ja tekniikoista ihan väsymiseen asti jos mitäkin ohjetta...

Teen ensimäistä sarvijoustani ja tehtynä toistaiseksi kymmenisen jännejousta. Pari ihan hyvääkin ja monta turpaanottoa tai pikkuvikaista. Ei yhtäkään vielä sellaista johon kehtaisin laittaa vaikkapa käärmeennahat päällle eli viimeistellä kunnolla. Aina tuntuu että löytyy parannettavaa. Ihan varmasti tähänkin jouseen parannettava jää...

Tavoitteena kuitenkin tehdä toimiva jousi. Eli ammuttava ja vuosia kestävä, mieluiten isältä pojalle.
Paunat ovat minulle nyt sivuseikka. Mielestäni jousen tekotavan monimutkaisuuden huomioon ottaen yli 100 paunaisen haku ensiyrittämällä on silkkaa turhuutta.

Vilppolan jousia en ole kädessäni pitänyt ja Kekonin sarvijousi hajosi ennen ensilaukauksia... Rantalla on toimivia sarvijousia kuten kuulemma Seikullakin. On muitakin tekijöitä, mutta todellisia superonnistumisia Ottomaanien tyyppisestä jousesta odotellaan yhä.

Ekassa kuvassa aihiot. Sarvet ovat vesipuhvelia n. 70cm mittaiset ja levettä tyven 35mm aina päiden 50mm asti. Paksuutta paksuimmillaan n 10mm.
Puut olivat suurin ongelma. Löytää "virheetöntä" vaahteraa. Virheetön: ei oksia, ei kierteitä, visaisuutta yms... Varastossani oli aika monta aihiota ja kuitenkin ne avattuani aina löytyi jotain pikkuvikaa. Vaikka palat ovat vain 700mm x 40mm ei meinannut hyviä löytyä. Kuitenkin viimein nämä tataari/japaninvaahterat? (en ole varma mitä, mutta vaahteraa) hipovat täydellisyyttä. Näillä nyt mennään, vaikka kaadoin vasta joulukuussa.

Karpowitczin kirjassa on monta yllättävää yksityiskohtaa. Huolellisuus on valttia koko projektissa. Yksi ylläreistä on että aihiot taivutetaan kuoripuoli jousen tulevaksi vatsaksi.

[J Menna]

Ja tässä aihiot asteltuna tulevan jousen tavalla. Eli taivutus kuoripuoli ulospäin.

[J Menna]

Puiden muotit tein sarvien perusmuotojen mukaan. Eli en lähtenyt aivan niin jylhiin kaaren taivutusmuotoihin kuin monissa Ottomaanien jousissa on. Esim. jätin loivat kulmat kokonaan pois "sal" ja "kasan" osan liitoksesta. Jousesta tulee ns kolmiosainen joskin "tip" osaan saanen lisäillä hieman paksuutta myöhemmin.
Ottomaanien profiileitakin on useita ja niiden lisäksi kaikki itäisemmät jouset, joissa kaikkissa omat omat ominaismuotonsa ja piirteensä.

[J Menna]

Muottiin taivutusta edelsi puiden vihreydestä huolimatta neljän päivän veteen upotus ja sitten tunnin huolellinen höyrytys. Adam suositusten mukaan. Jos puu olisi ollut "kuivaa" olis liotusta saanut tehdä viikon tai kaksi.

Puun ja puristimen väliin laitoin offset peltiä, jotta puristuspainaumat eivät olisi niin rajut eikä paine rikkoisi puiden syitä.

[J Menna]

Nyt puut ovat kuivuneet kaksi ja puoli viikkoa muoteissa. Laitan vielä takaisin muotteihin.
Mukana myös kädensija jonka mitat ovat pit.300mm ja lev. 40mm ja paks. n.25mm.
Kaikista mitoista tulee lähtemään kosolti pois muotoiluvaiheessa. kädensijakin on ampukohdasta lopulsta vain 18-22mm leveä!

Adam suosittelee jopa kolmen kk kuivausta, vaikka aihiot ovat varsin pienet mitoiltaan.
Tämä on hyvä vuodenaika kuivatukseen. Parasta olisi tietysti ollut jos joulukuussa olisi tapahtunut jo jänteiden liimaus ja tämän huikean kuivan pakkaskauden ja kevään olisi saanut tapahtua se todellinen "season" vaihe eli kuivaus. En kuitenkaan malttanut enää odottaa. Toivottavasti nämä pienet aikataulu myönnytykset eivät kostaudu...

[evgevin]

Iso RESPECT Juha! Sen oikein näkee, kun tekijöiden taso nousee täällää foorumilla vuosi vuodelta! Todella positiivinen juttu, että Suomessa löytyy näin monta monipuolista tekijää.

Onnea projektiin!

[Smirkelimies]

Onpa mukavaa kun laitoit työvaihekuvia vaativasta rojektista. Toivottavasti homma onnistuu. On se varmaan hieno hetki kun pääsee eka kerran ampumaan tommosella kamppeella.

Tuossa hirvensarvijouskapätkässä tekijä esittelee itse tehtyjä puristimia, liekö hyviä. Ainakin simppeleitä näyttäisi olevan ja puu puristaa puuta vasten:

http://www.youtube.com/watch?v=df8WCmTSixY&feature=related

[Ari Laakso]

Huh, huh..Melkoinen on projekti!
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten käy..ja ottaa siitä oppia, jos itse pääsisi joskus noin pitkälle.

Uranuurtajille nämä ovat aina erikoisen vaativia projekteja, koska he avaavat ladun meille peesaajille, jotka voivat tulla perässä ja välttää virheitä, sekä katsoa valmiit työvaiheet kuvina ja teksteinä.

Joten Menna, näytä ja kerro meille miten se tehdään!

[patis]

Juu onnea projektiin. Se tulee viemään aikaa ja vaatimaan kärsivällisyyttä. Itsellänikin haaveena joskus rakentaa perinnejousten kehityskaaren kirkkain huippu, sarvijännejousi, mutta en kyllä osaa sanoa milloin kyvyt siihen riittää.

[J Menna]

Ensimmäisen pronssivalunkin tekeminen oli mielestäni hirveän monimutkaista, mutta kun oppi työvaiheet ja sen että minkä takia jokin asia tehdään, muuttui pronssinvalaminen jo aika helpoksi. Tietty nyt jo takana jos satoja toistoja, eli rutiiniakin.

Suurin vaiva tässä komposiittijousessa on mielestäni pitkäjänteisyys ja maltti, jotta jaksaa taas jatkaa napakasti kun pitkähköt kuivumisajat ovat takana. Yritän olla oikomatta juuri missään.
Siellä on muutamia nasevia työvaiheita, jotka on pakko materiaalien takia tehdä kahden- kolmen päivän sisään tai liimat/pinnat ei skulaa enää toisiinsa. Ryhtiä ja tarkkuutta siis tavallaan tarvitaan vain pienissä paloissa.
Kaikkeni koetan.
Urheilijan sanoin: Katotaan mihin se riittää...

[Simo Hankaniemi]

Hienoa, Juha! Näyttää etenevän mukavasti.

[jousipata]

Huikea projekti Juha. Onnea toivotan. Olen pidellyt Vilppolan käppyröitä käsissäni eri vaiheissa, mutta en osaa sanoa muuta kuin, että valtava työmäärä niissä on ja suuri mahdollisuus kuulua se kurja *räks* ja toisaalta onnistumisen kokemukset ovat valtavia kun tuollainen savotta joskus tuottaa pitkälle heittävän jousen.

Itse tuskin edes haaveilen tuollaisen tekemisestä ainakaan tällä hetkellä. Laita ihmeessä lisää kuvia ja tarinaa projektistasi sen edetessä, niin halukkaat voivat yrittää tehdä perässä.
_________________
tzoinnngggg...

[J Menna]

The jousipyssy...

Osaset ovat nyt kuivuneet riittävästi ja viime viikot vielä pönttöuunin päällä. (yhteensä reilu 2 1/2 kk) Kun punnitsin niitä muutaman päivän välein eikä enää grammaakaan kadonnut massasta päätin että nyt alkaa seuraava työvaihe.
Jatkotyöstin (tarkentelin suoruuksia) osia vielä ja valitsin kolmesta kädensijakappaleesta sen siedettävimmän yksilön.
Tein kaikista liimapinnoista mahd. suorat kavioraspilla ja sahasin kaaripalojen V-liitosten naaraspalat aika lähelle lopullisia mittojaan vannesahalla. Annoin taas kuivua muutaman päivän, jos vaikka kosteutta olisi siellä syvemmällä.

Sitten kolmen neljän illan tuunailu pikkuviiloilla, jotta liitokset olisivat justiinsa eikä sinne päin. Adam suosittaa että rakoa saisi olla enimmillään 0,5mm tai mielummin ei ollenkaan. Valoa vasten tihraillen tein aika tarkaksi...

Adamin kirjassa oli myös vanha puuseppein kikka: kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi ja puristimella kiinni ja se liitos kuivuu tarkaksi. Kuivailua olisi kuitenkin taas tullut lisää, joten tein vain tarkkaa työtä ja v....sen ollessa tapissaan päätin että nyt alkaa liimailuvaihe.

Ostin kalaliiman Plektra Trading kaupasta ja hinta oli aika mansikkainen: 100g a`72euroa. Kilohinta on aika kohdallaan...

[J Menna]

Tietysti oli vielä tutustuttava liiman käyttöohjeisiin... Jänisliima oli tuttua, mutta kalaliimaa en ole aiemmin käyttänyt. Toivon että onni suosii ensikertalaista. Adamilla on tukku ohjeita joissa eri liimausvaiheissa pitää olla % eroja liimavahvuuksille, mutta minä tein varman tuntuisen perusseoksen.

Vielä piti tehdä pienet "groovaukset" rautasahanterällä, jotta tarttumapintaa ja liiman imeytymistä puuhun olisi kylliksi.
Tämän jälkeen Adam suosittelee mahd. nopiaan liimauksen aloittamista, jotta pinnat eivät saa mitään likoja/rasvaisuuksia etc. Eli saman päivänä.

[J Menna]

Sitten vain liimaamaan.
Kappaleiden pitää olla lämpimiä, mielellään kuumia, jotta liima imeytyisi paremmin. Liiman taas pitää olla 60 asteista tai yli muttei kuitenkaan 75 asteista, jolloin liiman proteiinit alkavat svengata liikaa.
Heti yhden liimasivelyn jälkeen kappale taas kuumenemaan - kuivuminen nopeutuu.
Tätä sitten toistetaan niin monta kertaa että liimapinnoille alkaa muodostua kiiltoa. Tuttu jänisliimasta tuo kiiltopinta.
Sivelin liimakerroksia ehkä 10-14, en enää jaksanut laskea.

[J Menna]

Sitten tietysti itse liimaus.
Viimeiset nasevat kuumennukset ja kuitenkin niin ettei jo sivyllyt liimakerrokset ala liueta pinnoilta ja niin paksusti liimaa kuin uskaltaa.

Ei ole kiire lupasi Adam. Puristimia ei voi kuitenkaan heti laittaa kun muuten pinnat luistavat ihan salettiin. Huomasin että totta puhui Adam...

Ilmeni kuitenkin pari ongelmaa joita en ollut ajatellut eikä Hra Adam K. maininut niistä kirjassaan mitään. Liitokset olivat turvonneet ja V-liitos ei painunutkaan enää ihan pohjaan saakka. Ja toisaalta naaraspalat oliat "yliauennet" hieman jatkuvasta liiman sivelystä ja kuumentelusta. Painoin yhteen silsti mitä lihaksesta irtosi.

Adamilla oli ajatus että muinoin Ottomaanien jousia ei olisi puristimiin laitettu laisinkaan, vaan liima kutistuessaan/kuivuessaan imisi pinnat toisiinsa tiukasti kiinni. Näin on saattanut olla, mutta suositteli puristimia silti. Toki laitoin puristimet.

[J Menna]

Ja näin on homma tätä myöden selvä. Liitos ei tosiaan painunut ihan pohjaan saakka ja toivon ettei se maksa minulle takaisin korkojen kera.

Ja se toinen aiemmin mainitsemani ongelma: Kaaret olivat hieman poissa keskilinjastaan - kiitos kuumentelun ja ehkä lievän puristimien aiheuttaman twistaamisen liimapinnoilla.
Linja oli aivan uskomatoman täydellinen ennen liimausta ja laitankin sen puhtaasti tuurin piikkiin. Liimauksen jälkeen heittoa oli jousien tip/nokkien kesken ehkä n.5mm, eli ei tämäkään paha. Laitoin kuitenkin piinapenkkiin ja viritellen hieman vastakkaiseen suuntaan. Kyllä sen kanssa pärjää jos vaimonkin.

Nyt saa kuivua rauhassa ja tästä alkaa ehkä yksi Ottomaanijousen kriittisimmistä vaiheista: sarven ja puun liittäminen toisiinsa.

Täältä tähän. Pishhh..., oho, olut aukesi.

[evgevin]

Odotan innolla tästä tulee sun paras jousi! olen optimisti

[Juri]

Hieno homma Juha, äärimmäisen mielenkiintoista!
Kertoisitko vielä millä tavalla laitoit sen kalaliiman? Sotkitko yhtään jänisliimaa sekaan?

[Kuhmon Ahma]

Melkein sanattomaksi vetää. VAU!!

[J Menna]

Juri tuumasi:

Kertoisitko vielä millä tavalla laitoit sen kalaliiman? Sotkitko yhtään jänisliimaa sekaan?

En niin ollenkaan lisäillyt jänislimaa. Pohdin sitä kyllä. Pohdin jopa sitä että teen koko roskan jänisliiman voimin kun se on jo aika tuttu juttu. Mutta kun on hankittu puhvelinsarvetkin niin ajattelin että tehdään tämä niin liki kuin Ottomaanitkin.

Tein tämän kalaliiman mukana tulleiden ohjeiden mukaan eli:

Turvotin tavaraa sillä tavoin vedessä että kama on upoksissa kokonaan. Lisäsin vielä hiukan vettä kun turposi pinnan yläpuolelle. Sitten ylimääräinen vesi valuttaen poies ja tarvittaessa ihan likistetään se vesi pois. Valutin vain, koska päättelin että liima on hyvä olla aluksi vetisempää ja höyrystymisen myötä se paksunee koko ajan.
Näin vähän kävikin.
Kaarpoovitsi neuvoo käyttämään alun kiiltoa tehdessä 10-15% seosta ja lopun liimauksessa 25-35%. Hitot minä tiedä minkä vahvusia sinne meni, mutta alussa ohuempaa ja lopussa hitusen paksumpaa, muttei sekään geeliintynyt kuin vasta n.2 tunnin kuluttua. Siis siihen liima-astiaan. Pienemmät tipat toki geeliintyivät nopeammin.

Oli muuten ihan perkaamisfiilis kun kalaliima tuoksuu aivan fisulle.
Kun taas minun mielestäni jänisliima ei ollenkaan tuoksu jänikselle.

[Simo Hankaniemi]

Iso peukku pystyssä! Ei voi muuta sanoa. Neuvoa ei osaa, kun en ole tehnyt tuollaista jousta.

[Iivana]

Minä luin kanssa tuota Adamin kirjaa, nyt oli liima-asiat mielessä itselläkin. Sainkohan väärän kuvan, mutta minulle jäi sellainen muistelus, että nimenomaan näihin runkoliitoksiin olisi voinut (jopa kannattanut) käyttää nahka (kölnin) tai jänneliimaa nimenomaan juuri siitä syystä, että se nappaisee kiinni hyydyttyään. Eli tässä nopeahko hyytyminen on suotavaa, toisin kuin sarvea ytimeen liimatessa (tai lylyvatsaa ja koivuselkää), johon se kalaliima on parempaa juuri sen pitkän hyytelöitymisajan takia.
En tiedä kumpi on parempaa, jänisliima vai kölninliima. Jänisliima joustaa vähän enempi, joten jänneselkään se on parempaa, ainakin omien kokemuksien perusteella, ja hyytyy nopeammin. Kölninliiman sanotaan tekevän jänisliimaa lujemman sauman. Ainakaan se ei ole niin joustavaa, ja tämän huomasin, kun käytin sitä jousen jänneselkään.
Siinä kirjassa Adam muistaakseni mainitsee, että tekee liitoksen sillai, että antaa liiman hyytyä puristamalla kädessä, ja vasta kun liima on hyytynyt, niin lyö puristuksen päälle.
Korjaa, jos olen käsittänyt lukemani väärin, mikä on enemmän kuin mahdollista.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Dzebe]

On kyllä mielenkiintoisen näköistä! Ja tosiaan näyttäisi kalaliiman kilohinta olevan kohdallaan! :'D

[Kuhmon Ahma]

Tapani mukaan alan heti katsella takaraivossa olevalla silmällä, eli jälkiviisastella..

Olisikohan liimausjigistä hyötyä tuollaisen moniosaisen jousen kasaan liimaamisessa. Tuli ensimmäisenä mieleen se, että lavat pysyisivät suorassa linjassa ainakin liiman kuivumisen aikana ja lapojen päistä voisi puristaa liitoksia kasaan tarpeen mukaan.

[J Menna]

Kyllä Iivana olet oikeassa hyytymisen/geeliintymisen suhteen ja siihen viittasin juuri tuolla edellä että ei ole kiire puristimien laittamisessa. Odottelin noin reilu viisi minsaa ja laitoin puristimia vasta sitten paikoilleen, eivätkä saumat enää liukuneet ollenkaan.
Näin se Adam myös neuvoo tekemään.

[Iivana]

Se puhui Adam toisessa kohti noista liiman hyytymisistä ja sekoittelusta. Tarkistin, kun pääsin kotiin. Muistelin Adamin kirjassa olleen hyvää juttua noista liimoista ja niiden hyytymisajoista. Tuo kahvaliitoskuva muistui mieleen, kun olin alkuviikosta lueskellut kirjaa kotona. Ei kyllä nimenomaan tässä kahva liitoksen kohdassa puhunut muuta kuin tuosta mainitusta hyytymisilmiöstä.
Hyytyikö tuo uimarakkoliima hyytelöksi kuinka nopeasti?
Minulla kiinostaa sikäli, että tarvitsisi selkäslaissia liimata ja siihen tarvitsisi enempi aikaa, kuin minuutteja. Tarkoitus olisi nyt kokeilla noita kalaperäisiä liimoja ja sattui tämä sinun projekti tähän samaan saumaan niin sopivasti. Pitäisi hyytyä, mutta ei liian nopeasti.
Mielenkiinnolla seuraten. Itsellä ei riitä aika tällä hetkellä eikä ennen kaikkea taidot komposiittiin.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[jousipata]

Liimoista tuli puhetta, niin mites ugrijousen laminaattien liimauksissa - eikö jänisliima pelitä vai kuivuuko liian nopeasti? Entä sakaroiden liimauksissa, sama aikomus, heittää kiinni jänisliimalla suomalais-ugrilaisen jousen sakarat vai olisiko syytä käyttää jotain tömäkämpää kun sakaroiden liitoksenhan ei ole tarkoitus taipua eikä liikkua ammuttaessa?

Mitä saavutetaan muuta kuin kuivumisnopeus? Käsittääkseni edellä lukemani pohjalta jänisliima on joustavampaa eli elastisempaa kuin kalaliima. Adamin kirjaa en ole lukenut, kerran vain vilkaissut ja käsissäni hypistellyt.
_________________
tzoinnngggg...

[Iivana]

Sekä nahkaliima että jänisliima hyytyvät molemmat liian nopeasti.
Myös Titebond III:lla tulee kiire.
Sakaroihin on hyvä tuo nahkaliima, koska noita sakaroita on liitoksen luistamisen takia vaikea liimata. Siinä ei hyytyminen haittaa. Saumat pitää tehdä justiinsa, ja siinä sitä onkin hommaa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Ilkka Seikku]

Enpäs tätä topiccia huomannutkaan aiemmin.
Se on Menna näköjään matkalla kohti kuolemattomuutta.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Joel]

[patis]

Laitoinpa sitten sarvet tilaukseen itsellenikin ebaysta. Vielä joku päivä...

Jos vaikka kokeilis kuitenkin íhan perus jännejousta ensin, olisi nuo jänteetkin jo valmiina

[J Menna]

No niin, no niin.

Hyvä Patis. Täällä on tapahtunut edistystä Ottomaanien jouselle ja tapahtuu joka päivä. Laitan kuvaa ja selostetta että miten on edennyt kunhan kunnolla kerkeän.

Ei 80e ole mielestäni paljoa sarvista. Paitsi jos ne jää koristeeksi. No, reilun puolen vuoden kuluttua viisastun tässäkin asiassa.
Kun viitisen heppua tässä maassa on puhkonut latua ja pian minäkin, niin mieluusti jaan kaiken tiedon, havainnot ja kikkailut, joita olen kohdannut sarvijännejousen teossa.

[J Menna]

Hei, Ottomaanien maasta.

Etenee seuraavasti. Jousen suoristin suoralla pöydällä kyljistään siten että se tasaisesti koskettaa joka kohdasta pöydän pintaan. Eli millin osia sieltä täältä viilaillen poies kun sattui onnistumaan lapojen liimaus aika hyvin ja lavat olivat jo enne liimausta aika suorat.
Juuri näiden suoristelujuttujen yms. takia niissä on työvaraa niin leveydessä kuin paksuudessakin.

Suoristuksen tarkoituksena on helpottaa keskilinjan piirtämistä niin vatsa kuin selkäpuolellekin. Keskilinja pitää olla hyppysissä koko ajan kuten jokainen jousen tekijä tietää.

[J Menna]

Seuraavaksi suoristin vatsan, jotta uurteiden teko onnistuisi nasevasti. Tässäkin suora pöytäpinta on oiva apukapistus.
Suorakulma esiin ja viilaillen niin kauan että valo ei pilkistä suorankulman ja jousen vatsan välistä.
Selkeää.

[J Menna]

Kas näin on helppo piirtää pöytää apuna käyttäen keskilinja jousen kummallekkin puolelle.

Keskilinjaan vatsan puolelle tehdään ensin ura, joka tullee ohjaamaan koko lähipäivien uurastusta, eli vatsan urituksen tekoa.

Vatsan uritukseen sopivaa työkalua hain viikon. Väline jolla vedän tuossa keskiuraa on Plektra Tradingistä ja hyvää metallia, mutta hammastus on hieman liian tiheä ja matala. Myös lievä haritus pilaa työkalun käytön tähän tarpeeseen.

Kiertelin rautakauppoja ja tutkin jos muutamaa tusinaa sahanterää ja vastaavia kapineita. Koetin tehdä itsekkin viilamalla "hammasterän" siten että käytin jotain valmista sahaa "oppaana" viilauskulmissa ja syvyydessä.
Perkeles, aina pieniä heittoja kun suoritin koeuurroksia koekappaleisiin.
Jos kahden hampaan välillä on heittoa - kertautuu virheet heti kun terää käännellään eri suuntiin.

Kunnes...

[J Menna]

Kunnes... Löytyi se työkalu.

Joulupukki oli tuonut pojalleni työkalupakin, jossa pieni kätevä saha. Ja sahassa juuri mainiot 3mm välein etenevät hampaat ja sopivan syvyiset. Ei haritusta. Lievän hampaiden vinouden sain mallalitua kolmioviilalla kohdalleen.

Työkalun ainoa huono puoli on se että metalli ei ole kovin laadukasta ja sitä piti aika usein teroittaa. Silloin kaikki kulmat hieman muuttuivat, mutta ei edes millin kymmenyksiä, joten sallin tämän pienen muuttujan. Ja aina teroituksen jälkeen kaikki uurteet läpi, joka suuntaan ja joka hammasta jokaisessa urassa käyttäen. Tasalaatuisuuteen tässä pyrittiin.

[J Menna]

Ja sitten se alkoi...

Tiesin että edessä on jousen tekovaiheista yksi haastavimmista, ehkä haastavin. Olihan itse Adam K. vuosia kamppailut "matsaavien"/ toisiinsa sopivien uritusten tekemisessä.

Palaan taas Suomessa jo tehtyihin sarvijousiin. Tiedustelujeni mukaan ei Seikun, Rantalan, Kekonin tai Vilppolan jousiin ole tehty kuin karhennukset sarven ja puun liimausta edesauttamaan.
Muutamia hyviä neuvoja ja vinkkejä heiltä sateli... Kiitän niistä.

Ongelmia oli tietysti vaahteran kovuus ja se että puun kovemmat ja pehmeämmät kohdat alkavat kuljettaa uritusta sivusuunnaassa. Näin se vaahteraa koettaa tehdä tietysti. On kovaa puuta kuten tiedetään.
Millään ei näe niin hyvin kuin silmällä ja vahtasin varsinkin alkuvaiheessa että linjat menisivät suoraan. Alussa sahanterän paine oli pidettävä todella kurissa ja parin viivan jälkeen painetta lisäten.
Pieni kolmioviila oli avuksi jos vinoumaa ilmeni. Sillä uran pohjaa tuunaten ja suurilta vinoumilta vältyin.

[J Menna]

No helkkari. Kahden viikon urakka siinä oli (sarvet samassa ajassa, myöh. niistä lisää).

Tein uurroksia tunnin tai kolme päivässä, miten aikaa liikeni. Viikonloppuaamuina kun nousee kuudelta niin on kolmisen tuntia "omaa aikaa" ennen kuin perhe herää.
Käytin sen tähän uurteluun enkä Jim-kanavan katseluun.

Hiljalleen uurrokset syvenivät ja työkalua teroittaen välillä. Piikkiä käytin uran pohja pehmittämiseen ja välillä pientä kolmioviilaakin. Mieleen tuli että jos näitä tekisi useampia niin sopiva jyrsinterä ja pyyhkäisisi päivässä satoja urituksia alajyrsimellä...
No, tämän yhden kappaleen kai tekee ihan "hand made" pohjalta.
Taas tuli mieleen se Ottomaani jolla oli mitä lie työkaluja ja huono valo verstaassa vuonna yksi ja kaksi. Sitkeitä veikkoja. Huikeita käsityöläisiä. Jumapliut.
Toki on niin että näitä "matsaavia" uria ei kai menneinä aikoina niinkään käytetty. Enempi sellaisia "sinnepäin" urituksia.
Siinä mielessä tässä en mene tradition mukaan, mutta...

Mutta uritukset kyllä suurinpiirtein tuplaa liimapinnat sarven ja jousen vatsan välillä.

[J Menna]

Selkeetä ja yksinkertaista.

Samat uritukset sarviin. Tietysti niin että keskiura tulee sarveen 1,5mm sivumpaan kuin puussa. Sarvissani kun ei ole paljoa ylimääräistä leveyssuunnassa, niin oli oltava tarkkana ettei mene sudeksi...

Sarvia keittäen kymmenen minuuttia ja puristaen suoraksi työpöytää vasten. Sitä ennen olin koettanut hioa ne tasapaksuiksi tai siis siten että kädensijan alta ne olivat n.6mm ja toisesta päästä n.3mm paksut. Tasaisesti ohenevat. Ilmassa leijaili sellainen mukava "palaneen hiuksen, tai kynnen" käry. No, samaa kamaa.

Sarven pienetkin paksuudet tekevät hurjia paunaeroja jousiin. 8mm paksu sarvi ja jousi voi olla sellainen 120 paunainen tai enemmän... Pari milliä pois heilauttaa sadan paunan seutuville. Sarvikaan ei ole tietysti ihan tasalaatuista eli asteikkoa sarven paksuudella suhteessa paunoihin ei voi piirtää. Muutkin seikat jousessa tietysti tekevät lisää muuttujia.

No mutta, on kovaa kamaa. Vaahteraa olikin helppo urittaa verrattuna sarveen. Juma perkele.
Tässä vaiheessa ajattelin taas sitä muinaista Ottomaania ja varsinkin sitä heppua joka oli tehnyt pyöreävatsaisen jousen (sellaisiakin on) ja täten koveraan sarveen väänsi urituksia... Puuh, onneksi minulla on nämä aika suorat..

[J Menna]

Nämäkin valmistuivat viimein. Lakumatolta se näyttää.

Mitä pidemmälle uritustalkoot etenivät sitä mieluummin Adam setä suosittelee suojakäsineiden käyttöä. Mikään lika tai käsistä irronnut rasva ei ole omiaan edistämään liimasauman lujuutta puun ja sarven välillä.

[patis]

Vau. Miten hyvin sait lopulta vaahteran ja sarven urineen sopimaan toisiinsa?

En ole noihin kirjoihin ja muutenkaan rakennukseen ehtinyt juurikaan tutustua mutta mulla on jotenkin fiilis, että urituksen ei tarvitsisi olla noin voimakas? Puhuit tuossa, että muinaisissa ei olisi ollut mätsäävää uritusta? Miksi Adam tuota suosittelee?

[Santtu Risku]

Noniin! Löytyy sitä hartautta väkertää, arvostan.
Vain erittäin pintapuolisesti olen lukenut näistä jousista, jotan kommentoinnint jätän muille.

Erittäin asiallisen oloinen peli kuitenkin tulossa, onnea ja kärsivällisyyttä!
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Joel]

Meillä jäi viimeksi homma kesken. Pitää tulla kahvittelemaan niin voidaan jatkaa turinointia. Ja tietysti näytät tuon vekottimen taas.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[heikki]

Tuossa mäyrännahkaa kaapiessa totesin urakan lähes toivottomaksi. Sitten ajattelin, että jos Menna raaputtaa leikkisahan terällä tuollaisia uria, niin kai nyt minäkin yhden metsäsian...

[Smirkelimies]

[J Menna]

Patis kirjoitti:

En ole noihin kirjoihin ja muutenkaan rakennukseen ehtinyt juurikaan tutustua mutta mulla on jotenkin fiilis, että urituksen ei tarvitsisi olla noin voimakas? Puhuit tuossa, että muinaisissa ei olisi ollut mätsäävää uritusta? Miksi Adam tuota suosittelee?

Menna toteaa:
No urituksia on varmasti useanlaisia kuin tekijöitäkin. Joitain esimerkkejä Adam esittelee kirjassa että 30mm leveydellä olisi 10-16 uraa tai jotain sellaista, muistelen. Siitä otin tuntumaa että mikä oli hyvä jako. Tein lieviä testejä.
Tästä ajattelin että jos on oikein tiheää uritusta ja siellä on pieniä sivusuuntaisia heittoja/vinoja kohtia niin isommat urat hakevat paremmin toisensa kun taas pienemissä ehkäpä puristuksessä puisien urien harjaanteet litistyisivät sarvien harjanteiden niitä painaessa. Jos liimauksessa tapahtuis jotain sivuttais vääntöä. Ja näin tulisi huonoa menoa.

Munaisissa ei tosiaan kai ollut "matsaavia" urituksia, mutta lie Adam on ajatellut että viedään homma loppuun nyt kun on pelit ja vehkeet. Onhan se vahvempi sauma. En nyt muista mitään muuta erityistä perustulua asialle.
Hänen kirjassaan on muutamaa tekniikkaa joilla toisiinsa sopivat urat onnistuu tehdä. Tuo jota käytin (keskilinja ensin jne...) ja sitten sellainen ohjuri systeemi. Oli hän rakentanut myös jonkun muottisysteeminkin, mutta se ei ollut oikein toiminut.

Ja aiemmin arvoin sarvien paksuuksista suhteessa paunoihin. Oli pakko tarkistaa. Siis taipuvan lavan (sal-osan) sarven paksuus noin 3mm ja 60lbs tiedossa. 8mm paksuista sarvea samassa kohdassa ja nasevat 200lbs... Oujeah.
Taas pitää muistaa että runkoaines-paksuus-jänteet-lavan leveys etc. vaikuttaa rutosti paunoihin niin ikään.

[J Menna]

Ja vastaus kysymykseen miten onnistui yhteensopivuus puun ja sarven kohdatessa.

Hyvin. (Toivon.)

Liimauksesta:
Kuivakiinnitin sarven ensin ja katsoin puristettaessa että urat natsaavat toisiinsa kun puristus etenee kädensijasta hiljalleen kohti jousen tipiä. Hyvä oli.

Vejin taas lämpöisiin kappaleisiin ohutta kalaliimaa (sitä kallista) kolmeen kertaan. Kappaleiden suosituslämpö siveltäessä on 50c ja liima saisi olla max kuumaa, mutta alle sen 75c jolloin kalaliimassa alkaa hajoilla jotain...
Väliin aina kuivaus kuten aiemminkin ja lämpö edesauttaa kuivumista. Kuumailmapuhaltimen käyttöä tuli välttää - kuivaa liian nopeaan ja saattaa vaurioittaa sarvea.
Ekan kerroksen jälkeen kappaleen annetaan kuivua kyljellään ettei urien pohjille jään ilmataskuja ja ettei liima kasaannu sinne uran pohjaan liiaksi. Toisen kerroksen jälkeen kuivumaan toiselle kyljelleen ja vikan kerroksen kuivaus kappaleet alassuin. Sarvi ja jousi kuivataan siis samalla tavoin. Näin liimakerroksien pitisi olla tasaisia ja kiiltävää kun neljäs "todellinen" liima sivellään.

(Tämä käyttämäni on helppo, nopea tapa. Korealaiset sivelevät ohuita liimakerroksia 70 kpl viikon kuluessa ennekuin vika, paksumpi liima ja puristus laitetaan. Liimasauma saattaa olla jopa 1mm paksu. Sivelyn määrä saattaa johtua bambusta ja sen imevyydestä, luulen. Adam oli kuitenkin havainnut useissa Korealaisjousissa liimamurtumisia ja päätteli sen johtuvan "liian paksusta" liimakerroksesta. Eli nopeampi tapa käy minulle)

Liimailusta ei ole kuvia kun oli siinä vähän sommittelua hellan levyjen päällä ja uunissakin lämmitin välillä kappaleita ja koko ajan tarkkana ettei edellinen liimakerros ala kuplia lämmöstä jne... tein liimauksen yksin. Kameralle ei jäänyt aikaa.

Neljänteen liimaan sekoitin puolet jänisliimaa ja lämmittelin sen niin paksuksi kuin uskalsin. (Adam ei paljoa suosittele käyttämään jänisliimaa, joskin pitää sen elastisuudesta. Jänteistä väännetty liima olisi parhainta yhdessä kalaliiman kanssa. Mutta nyt oikaisin jo toisen kerran...)
Mitä paksumpaa liimaa sitä nopeammin geeliintyy jäähtyessään. Puristus pitää saada päätökseen ennen geeliintymistä.
Kai onnistuin... Oli ihan siinä ja siinä.

Puristuksessa käytin puristimia enkä perinteistä köysi menetelemää, jossa on tietyt heikkoutensa ja vaikeutensa. Varsin vaikeaa varsinkin jos on vain kaksi kättä ja köyden pyöritys ympäri saattaa tehdä vieläpä kierrettä koko lapaan. Samaten köyden puristuspaine kohdistuu eniten vain kaikkiin kulmiin eikä niinkään keskelle lapaa, jonne painetta kaivattaisiin.
Puristimilla siis. Ja oli se hikoiluttava viisiminuuttinen. Tai en tiedä, ajantaju lähti.

[Kuhmon Ahma]

[jousipata]

Niinhän ainakin olen kuullut, että Korealaisissa materiaalit ovat kaikkein kovimmilla. Turkkilaiset eivät paljoa, jos yhtään niistä rasituksista varmaan jää.

Huikeaa jousitaidetta Mennalla. Kunpa se onnistuisi. Kova työ ansaitsisi palkkansa.
_________________
tzoinnngggg...