Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Aiemmin on jo keskusteltu myötäkäyrien jousten positiivisista puolista. Tässä lisää vettä myllyyn.

Refleksijouset ovat epätarkkoja jousia, koska niiden refleksi ei pysy ammuttaessa vaan hupenee vähä vähältä rasituksen jatkuessa. Tämän huomaa esim. siitä, että jousen jänneväli laskee aloituskorkeudesta pitkän ammuntasession aikana. Jousen tuntuma muuttuu, nuolen lento muuttuu ja ammunta häiriintyy. Hyvin tehty refleksijousi ottaa omansa takaisin lepotilassa, mutta leporefleksillä ei ole mitään merkitystä vaan sillä mikä on jousen refleksi ammunnan aikana. Hyvän jousen refleksi tai defleksi ei muutu.

Suora jousi stabiloituu myötäkäyristyttyään aikansa jonka jälkeen jousen profiili ja toiminta pysyvät samanlaisena pitkän aikaa. Vastakäyrästä refleksipuusta tehty jousi ei stabiloidu koskaan vaan muuttaa muotoaan aina jousella ammuttaessa. B-syreeni (25 mm leporefleksiä) jää nyt vaihtopenkille. Myötäkäyrä jousi on tarkempi.

Tästä Dean Torges puhuu kuvaillessaan, miten optimaalinen metsästysjousi ennen kaikkea pysyy ruodussaan kahdeksan tunnin vireessäolon ja ammunan ajan, niin että totuuden hetkellä nuoli lentää täsmälleen samalla tavalla kuin harjoitellessa. Refleksijousi ei tähän pysty. Nuolen nopeus on toissijaista ja myötäkäyrälläkin jousella riittävä.
Tästä Howard Hillkin puhui tuomitessaan refleksit ja rekurvit liian herkiksi metsästyskäyttöön.

[Juri]

[Ari Rantala]

[Tuukka Kumpulainen]

Ei ole numerotietoja eikä kyseessä ole myöskään minun teoriani. Puhe on nyt myöskin luonnoreflekseistä selffareista. Laminaattikäppyröistä minulla ei ole tarpeeksi kokemusta mielipiteen esittämiseen. Kun lonkkarit olivat vielä ainoa tauluammuntaväline oli jousten väsähtäminen pitkän kisan aikana tuttu ongelma ja aiheutti ampujille harmaita hiuksia. Sadasta jaardista kun heiton muutoksen huomaa väkisinkin. Juri voi paneutua modernin jousiammunnan varhaisvaiheisiin niin kuulee penkin alle menneistä kisoista kun jousi ei pysy ruodussaan. Insinööriltä en sitä realistina odota.

Kun lähden ampumaan syreeni-B:llä, jänneväli on 11 cm selästä mitattuna. Joka kerta ammunnan aikana jänneväli laskee vähä vähältä yhdeksään tai jopa kahdeksaan senttiin. Tällä on ihan oikeaa käytännön merkitystä siihen millaista jousella on ampua, fipseistä riippumatta. Kun otan minkä tahansa myötäkäyrän, yhtä paljon käytetyn jousen mukaani, ei jänneväli muutu tunnin ammunnan aikana mihinkään. Jännevälin hupeneminen näyttää olevan yleinen ongelma refleksijousten kanssa, mitä olen vierestä esim. jännejousella ampuvia seurannut.

Refleksin hiipiminen takaisin jänteeltä purettuun, ammunnassa suoristuneeseen refleksijouseen on yleisesti tunnettu ilmiö. Empiirisesti helposti todettava, täysin kiistaton osoitus siitä että refleksijousten refleksi ei pysy ammunnan aikana jolloin jousen voimakäyrä muuttuu. Kunnolla sisäänajetut, tilleriin asettuneet myötäkäyrät jouset eivät hiivi silmämääräisesti arvioituna juuri ollenkaan. Niiden voimakäyrä on vakio.

Mitä tulee saaliin saamiseen, olen 16 vuoden jousimetsästysurallani korjannut lähes poikkeuksetta erän myötäkäyrillä jousilla. Olen monesti äimistellyt, miten vanha, huonosti tilleröity ja siksi myötäkäyrä jousi voi olla niin helppo ampua pitkänkin tauon jälkeen. Refleksijousten kanssa metsäreissut ja kilpailut ovat menneet minulla johdonmukaisesti mönkään. "I'm just not good enough a shooter to use reflex bows", niinku Hilli sano.

[Ari Rantala]

[Juri]

Hmm, jännevälin madaltuminen ampuessa ei oikein voi johtua muusta kuin jänteen venymisestä. Dacronille tyypillinen ilmiö. Kireä alkuveto venyttää jännettä tietenkin enemmän kuin löysä.

Tottahan se kyllä on että koko matkaltaan vastakäyrä jousi on kiikkerä ampua. Luonnon reflekseistä ei minulla taas ole juurikaan kokemusta, ei vaan ole sattunut sellaisia staaveja tulemaan vastaan. Saattaahan se hyvin pitää paikkansa että niistä lähtee pidemmän päälle puhti pois.

Reflex-deflex taas tuntuu pitävän kutinsa ihan hyvin. Tarkoitan nyt luonnonpuista kahvastaan tai lavoistaan myötäkäyrää jousta jonka kärjet on taivutettu kohtuulliselle vastakaarelle. Myötäkäyryyden antaman vakauden ja tarkkuuden lisäksi tälläisessä saadaan myös jännettä kireälle antamaan vauhtia ja pehmeää vetoa. Ei ollenkaan huonompi systeemi.

Laminaatti(Perry)reflekseissä en ole huomannut että heitto hupenisi.
_________________
Kantapään kautta.

[Tapio Miettinen]

Olen samaa mieltä Jurin kanssa . Ammuin aikaisemmin suorilla = myötäkäyrillä jousilla dacronjänteellä ilman ongelmia . Vastakäyrillä jännejousilla varsinkin punottu dacronjänne venyy liikaa jouhtuen kovasta jännityksestä jo jännekorkeudella . Punomatattomalla jänteellä flemishlenkit päissä ja kierrettä mahdollisimman vähän ongelma on pienempi . Pellavajänne on hyvä mutta turhan paksu käyttämilleni self nokeille .
Tarkkuudesta olen sitä mieltä että miltei kaikki jouset ovat tarkkoja mutta toisilla on helponpi ampua huonosti . Myötäkäyrällä ammuttaessa luulen nuolen irtoavan jänteestä jo ennen jännekorkeutta antaen näin anteeksi pienet laukaisu ja spine virheet . Vastakäyrällä ammuttaessa nuoli irronnee vasta jännekorkeudella tai sen jälkeen ja näin nuolelle jää vähemmän matkaa ohittaa kahva ja jousikäsi puhtaasti . Käytänkin vastakäyrissäni hieman suurempaa jännekorkeutta . Vertaa itämaisiin vahvasti vastakäyriin jousiin .
Voimakkaasti vastakäyrän huonoin puoli on sen hitaampi jänteelle laitto . Eilenkin jäi räksä ampumatta tämän takia . Olisinhan varmasti osunut 20 metrin päästä .
Jossain vaiheessa teen tarkoituksella myötäkäyrän joka saa olla jänteellä kokoajan . Paunoja vaan sen verran että riittää . Eipähän tarvitse nysvätä jänteen kanssa .

Nämä ovat omiin kokemuksiini perustuvaa mutua . Kuitenkin pidän sitä parhaana tietona koska itse minä jousilla ammunkin eikä esim Howard Hill .

[Juri]

Tuo nuolen irtoamisteoria kuulostaa järkevältä. Kun sen vielä yhdistää Tuukan refleksijousi-juttuihin niin alkaa olla valmista kauraa.
Eli jos refleksijousi väsähtää niin jänteen kireys muuttuu. Tällöin nuolen spine ei enää matsaakaan jouseen. Vaikutus osumatarkkuuteen on huomattavasti suurempi kuin pelkästään nuolen nopeuden hidastumisella, myös lyhyemmillä matkoilla.

Pitää mielestäni myös paikkaansa, että tiukemmalla jänteellä joutuu käyttämään suurempaa jännekorkeutta. Tämä vain lisää refleksijousen rasitusta ennestään.
Myötäkäyryydessä on paljon hyviä puolia, yksi niistä on vielä se että kahvan ollessa edempänä sivuttaisvakaus paranee. Kireistä jänteistä tykkään edelleenkin, dacronista en.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

No, dacronia en ole käyttänyt vuoden 2000 jälkeen. On se kumma että läpeensä sisäänajettu FF venyy yhdellä jousella muttei milliäkään toisella.

[Ari Rantala]

Dacronista en ala kinaamaan kun en ole sitä "koskaan" käyttänyt...

[Simo Hankaniemi]

Luonnonväärät refleksijouset? Olen tehnyt niitä vasta 2000-luvulla, siis yksipuisia. Ei ole pahaa sanottavaa. Jopa 44" orapaatsama-B on hämmästyttänyt minua tarkkuudellaan. Mikä tahansa jousi tuntuu "huonolta", jos siihen ei ole tottunut. Täytyy ampua 10 vuotta 5 kertaa viikossa ja palata sitten asiaan.

Jos refleksi on niin huono asia, niin miksi esim. englantilaisetkin tekivät pitkäjousistaan refleksiversioita silloin, kun ne koottiin kahdesta palikasta. Puut yhdistettiin loivaan V-muotoon. Myötäkäyryyttä on aina inhottu. Voihan siitä olla etua jossain suhteessa, kuten mistä tahansa ominaisuudesta. Refleksi tai myötäkäyryys, lyhyys tai pituus, voimakkuus tai heikkous, yksipuisuus tai laminaatti jne. jokainen on tosi hyvä jossain suhteessa. Myötäkäyrä jousi on huono silloin, jos ongelmana on lyhyeksi jäävä veto. Se yhdistettynä myötäkäyryyteen syö tehot nollille. Refleksijousi potkaisee lyhyemmälläkin vedolla.

[Tapio Miettinen]

Miten refleksijousilla valloitettettiin puoli maailmaa ?

Miksi deflex- jousilla ammutaan vieläkin ja saadaan saalista ?

Mistä on kyse ?

[Väiski 480]

Refleksijousilla ammuttiin nuolia viidentuhannen ihmisen sakkiin, pakostakin joku osuu.

Defleksijousilla metsällä ammutaan yhtä kohdetta.

????????????????????????????????????????????????

V.

[Santtu Risku]

eipä ole minun jänteet venyneet vaikka olen ampunut reflexijousilla monta tunia putkeen. jopa olen saalistakin saanut reflexiä omaavalla beejousella.
Kuulostaa pahasti siltä, että jänne joka on tehty myötäkäyrään jouseen ei sovi reflexijouseen, joka on täysin ymmärrettävää. jokaiselle jouselle oma jänne. ja jänne luonnonkuitua, niin ei enää veny venyttämisen jälkeen.
Itse venytän jänteeni aina 40-60 kg painoilla, joten silloin ei ainakaan enään jänne tule venymään, sillä en ammu 88-122# jousilla.
myötäkäyrä jousi on kyllä vakaampi, mutta uskon sen johtuvan siitä, että reflexijousi vetää laukaisussa lapoja pidemmälle eteen kuin myötäkäyrä jousi. Tästä saattaa myös selittyä jänteen ylimääräinen venyminen.
Itse ammun mielummin reflexijousilla. Koen ne itselleni tarpeeksi tarkoiksi.
Nämä kilpa-ammuntajutut nyt ovat mielestäni täysin kelvotonta vertailupohjaa. Mitä järkeä on ylipäätänsä ampua jousella joka on tarkoitettu lyhyen matkan aseeksi (paitsi massoja kohti ammuttaessa) 100 jaardin päästä? 60 jaardiakin tuntuu täysin typerältä. Kun jousiammunta sulkeutui viktoriaanisen ajan englantiin, niin siitä tuli melkoisen turha ja typerä laji. Itse en ainakaan arvostelisi jousta tuollaisten matkojen perusteella.
Sekin on huomattava, että reflexijouset ampuvat nuolen pääasiassa aina pidemmälle, kuin myötäkäyrät jouset. Myötäkäyrällä jousella on turha yrittää osua maaliin 500 metrin päästä, kuten eräs mongoli teki Tshingis khaanin ajalla. Tuollaiseen saavutukseen tarvii jousen olla jo melko vakaa ja tarkka. ja sarvijännejouset tuskin olivat kovin myötäkäyriä.
sitten on vielä sellainen asia, että myös myötäkäyrät jouset muuttavat voimakäyräänsä kun niillä ammutaan pidemmän aikaa. setti lisääntyy ja tehot laskee samalla vetopituudella. mutta myös vakaus lisääntyy. tämän vakauden lisääntymisen huomaa ehkä helpommin jos ampuu 60 jaardiin, sillä kun tehot ei enää ole ihan samat, mutta lähellä niin "tähtää" vain vähän kauemmas niin nuoli lentää samalla tavalla.
Siihen että spine muuttuu, saa muutos olla todella raju, kuten tuukka sanoi että 11cm jännekorkeudesta jopa 8 cm:ään. Tällöin vika on mielestäni jänteessä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Santtu Risku]

[Tapio Miettinen]

Eiköhän reflex-jousilla ammuttu pääasiassa laukkaavan hevosen selästä ja kantomatka oli vähemmän tärkeä asia . Raskaalla sotanuolella läpäisy oli tärkeämpi asia . Sotanuoli ei lennä 500 metriä .
Myötäkäyräjousi on varmasti helpompi jousi , jos haluaa ampua tarkasti lyhyelle matkalle . Vastakäyrä vaatii enemmän paneutumista asiaan . Jos 3-vuotiaana aloittaa niin 15-vuotiaana alkaa homma olla hallussa . Samalla tavalla kun nykyään tietokoneen käyttö tai pyörällä ajo . Meistä kestään ei tulle mestariampujaa koska ollaan aloitettu liian myöhään tai niin kun mulla oli liian pitkä tauko välissä .

PS. Suunnittelen pienen hevosen tai ponin hankintaa .

[elvis]

Ehkä monella on esteettisyyden lisäksi psygolokinen syy käyttää refleksejä. Nehän on
napakampia, ja sitten kuvitellaan, että se nuoli lähtee perkeleesti kovempaa, vaikka
kyse on muutamasta fipsistä tai m/s:sta. Kyllä mä ainakin valitsisin sen tarkemman, jos
elämästä ja kuolemasta olis kyse. Mutta nyt kun ei ole, niin ammun sillä mikä käteen
sattuu tarttumaan. Kuralan kisaan vois kokeilla ens kerralla jonkun vanhan reilusti
myötäkäyrän kepukan...

[Ari Rantala]

Tästähän on kehkeytynyt oikein kunnon vääntö

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Fast-Flight ei kyllä tosiaankaan tuolla tavalla veny.
Toinen syy jännekorkeuden alenemiselle voi olla solmun lipsuminen, minulla on joskus sellaista tapahtunut. Vähän päästä sai olla tiukentamassa mutta jännekorkeus vaan putosi samat pari senttiä joka kerta uudestaan. Lopulta annoin solmun olla ja laitoin kymmenisen kierrosta lisää jengaa jänteeseen. Siinä sitten piti ja pysyi.
Jollei ilmiö johdu jänteen pidentymisestä niin sitten jousi jotenkin lyhenee, mitä en oikein usko. Muita selityksiä asialle ei enää ole.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Ainakin minulla jännekorkeus elää oli jousen muoto mikä hyvänsä. Se on aina heti vireeseen pantuna suurin ja alenee siitä sitten ammunnan ja ajan edetessä. En ole kokenut sitä ongelmaksi. Kun jännekorkeus alkaa olla liian matala, irrotan jänteen ja teen uuden tukkikytkyn. Tätä korjausliikettä ei tarvitse tehdä kovin usein.

Ammunnan tarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, etten ole huomannut jännekorkeuden muutoksilla olevan mitään oleellista merkitystä. Ja vaikka olisikin, niin otan sen annettuna. Tarkoitukseni ei ole osua joka laukauksella, vaan hyväksyn ohiammunnan. Jousiammunta olisi kuolettavan tylsää, ellei siinä olisi epävarmuustekijöitä. Haluan jousiammuntani täysin epävarmana, koska se maksimoi jännityksen ja huvin. Ihan kuin eläisi ikuista poikamieselämää ja olisi jatkuvasti menossa ensitreffeille.

Minusta jousiammuntaa ei pidä ottaa liian vakavasti. Sen pitää olla ennen kaikkea hauskaa, siis sellaista, että siitä nauttii. Täydellisyyden tavoittelu johtaa vain hermoromahdukseen ja kallonkutistajan sohvalle. Riittää, kun osuu kyllin hyvin tai joskus. Elämästä ja jousiammunnasta kannattaa nauttia sen lyhyen ajan, mitä sitä kestää.

[Tuukka Kumpulainen]