Jousi

[toni]

Vain huono maanviljelijä ostaa tuotteita, joita hän itse voi kotona tuottaa. Edellinen on vanha roomalaisten sanonta ja se löytyi 50-luvun suomalaisesta maatalousopin kirjasta.

Kahdeksankymmenluvun puolivälin jälkeen aloin kiinnostua omavaraisesta elämäntavasta. Minulle se kirkastui ratkaisuna tilanteeseen, jossa en pystynyt määrittelemään omaa koulunjälkeistä paikkaani vallassa olevassa yhteiskunnassa. Voimakas halu osallistua yhteiskunnan rakentamiseen törmäsi kalvaviin omantunnonkysymyksiin: voinko olla mukana kehittämässä yhteiskuntaa, jos koen, että se rakentuu tyhjän päälle? Maa oli silloin Saksa, jonne perheemme muutti Suomesta vuonna 1972. Omavaraisuudesta tuli minulle synonyymi omatunnonvapaudelle. Kaiken tarvitsemani itse tuottaminen lupasi minulle mahdollisuuden valita sydämeni pohjalta, mihin työpanostani kohdentaisin. Ensimmäisten vuosien kokeilujen jälkeen sain vahvistuksen siitä, että myytti teknisen edistyksen ylivertaisuudesta on pahasti vääristynyt. Viljeleminen käsivoimin, polttopuunhankinta ilman koneita ja käsityöt ?primitiivitekniikalla? näyttivät minulle aidon suhteen työpanoksen ja -tuloksen välillä. Resurssien käyttö muuttuu suuresti, kun niitä pitää hankkia käsivoimin. Aloin työstää alustavia kokemuksia teoreettisesti, jolloin syntyi vuonna 1991 luento, jonka yhteenveto julkaistiin useassa lehdessä keväällä 2007. Useita vuosia pidin luentojani talvisin eri puolilla Suomea, mutta halusin sitten siirtyä perusteellisesti omavaraisuuteen ja samalla testata teoriaani käytännössä. Yllätyin siitä, miten vähäiseksi riippuvuus rahasta voi kehittyä: 30-50 euroon vuodessa. Luentoni esittämiin pohdiskelun tuloksiin ei tarvinnut tehdä montaakaan korjausta.

Siitä lähtien olen viettänyt vuodet viljellen ja aikaa on riittänyt myös harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nykyisin tutkimukseni painopiste on siirtynyt yhteisöllisempään suuntaan. Alussa se oli yhden yksineläjän projekti ja varsin ehdoton. Nyt
minua kiinnostaa miten pitkälle sitä voi soveltaa yhteisöllisesti ja perheen kanssa.


Käsittelen viisiosaisessa kirjoituksessani ympäristön kannalta kestävää yhteiskuntaa. Aloitan ihmisen työn ja koneiden käytöstä energian kannalta. Sen pohjalle rakentuu seuraava luku energian ja rahan välisestä merkillisestä yhteydestä. Jatkan seuraavassa numerossa hahmottamalla, millainen on ihmisyhteisön ja energian välinen suhde. Tulen siinä tuloksiin, jotka tekisivät ihmisryhmää ajatellessamme hyvin tarpeelliseksi sen, että irrotamme katsettamme vain kansakuntalähtöisestä tarkastelutavasta. Valtio on vain yksi tapa, miten ihmiset voivat ryhmittyä. Muutoksen tiellä olemme seuraavassa kahdessa numerossa. Ruodin siinä kyllä enemmän esteitä muutokselle kuin lupaavia yrityksiä tehdä tästä maailmasta kestävämpi. Olemme itsellemme selityksen velkaa, miksi mikään ei tunnu tarjoavan meille enemmän vapautta kuin vallitseva yhteiskunta. Sarja Elämämme perusteista päättyy johtopäätöksiin mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ilman että hänen tekonsa olisivat merkityksettömiä.



Elämämme perusteista
osa 1

I.) Ihmisen työ, koneet ja energia

Entisaikoina työ merkitsi ruumiillista suoritusta keräily-, metsästys- ja viljelytaloudessa. Siinä annettiin työenergiaa (fysikaalisessa mielessä) ruoan hankintaan ja luonnosta saatiin takaisin talteen otettua ravintoenergiaa. Tämä energiavaihdon tase oli entisajan ihmisen elämän perusta ja se teki hänestä omavaraisen. Ihminen käytti resursseja itse tekemällään työllä, eikä ulkoisen energiasyötön vahvistamana. Hänen ja hänen resurssien käyttönsä välille muodostui suhde, joka auttoi ihmistä elämään kestävästi. Tähän toimintamalliin olisi edelleen pyrittävä luonnon säilyttämiseksi. Ainoastaan sen toimivuudesta meillä on pitkäaikainen ja varma historiallinen kokemus.


Kaikki ovat nykyäänkin riippuvaisia energiasta, jota kerätään talteen alkutuotannossa. Länsimaissa enää pienin osa väestöstä, Suomessa 4.5 % (2003), on enää töissä maa-, riista- ja kalatalouden alalla ja tämäkään osa ei hanki tarvitsemaansa energiaa (ruoka, lämmitys, vaatetus) käsivoimin suoraan luonnosta. Koneiden käytöllä ruoanhankinta hoituu välillisesti ja energiaa kuluttamalla. Millaisessa suhteessa tämä energia on korjatun sadon energiamäärään? Miksi puolet tuonti (eli primääri)-energiasta kuluu metsä- ja maataloudessa; aloilla joiden piti huolehtia energian talteenotosta?
Tämä energiataloudellinen suhde työmme ja energian talteenoton välillä romahti ratkaisevasti teollistumisen myötä. Käytämme nyt jatkuvasti energiaa, jota emme ole käsivoimin ottaneet talteen luonnosta, johon aurinko jatkuvasti tallentaa kasveihin energiaa. Koska emme hanki elantoamme suoraan luonnosta, joudumme syöttämään puuttuvan energiamäärän systeemiin mm. fossiilisena energiana. Sen mukana elonkehään kulkeutuu tämän hetken ekologiselle tasapainolle vierasta energiaa ja ainetta.
Toisin kuin yleensä otaksutaan, emme onnistuneet tehostamaan energian hankintaamme alkutuotannossa tekniikan tai kehittyneen työnjaon kautta. Seitsensiipistä kyntöauraa perässään vetävä traktori kyllä näyttää tehokkaalta, mutta huolehtii ravintoenergian saannistamme paljon huonommin kuin käsillään puutarhassaan uurastava ihminen, mikäli otamme huomioon energia- ja työaikapanokset laajemmin kuin vain tämän viljelijän kohdalla. Kysymyksen selvittämiseksi on tutkittava miten paljon energiaa välillinen (koneellinen, ei käsityöhön perustuva) energian talteenotto alkutuotannossa vaatii. Sitä on verrattava energiapanokseen joka olisi syntynyt silloin, jos me olisimme hankkineet saman energiamäärän vain yksinkertaisia työvälineitä käyttäen.


Koneet kuluttavat energiaa elinkaarensa aikana polttoaineiden ja huollon muodossa, mutta lisäksi myös valmistuksessa ja lopulta jätteenkäsittelyssä. Valmistusvaiheissaan ne sitovat energiaa sitä enemmän mitä pidemmälle ne ovat teknologisesti kehittyneet. Se johtuu siitä, että niihin summautuvat kaikki niiden tuottamiseen tarvittujen koneiden ja taas niiden tuottamiseen tarvittujen koneiden yksittäiset energiapanokset.


Käytännössä pystymme vain rajoitetusti laskemaan tuotantopyramidin energiaerät taaksepäin, joten yhteenlaskettu summa on aina pienempi kuin se, mikä koneen valmistukseen on todellisuudessa uponnut. Vaikka esim. tietokone on mitoituksiltaan pieni, sen tuottaminen edellyttää laajaa, energiaa kuluttavaa infrastruktuuria tieyhteyksistä tietoverkkoihin saakka.
Tämä selittänee osittain miksi nykyisten "energiaa säästävien koneiden" yleistymisestä huolimatta energiankulutuksemme jatkaa räjähdysmäistä kasvuaan.. Laitteiden kehittely lupaa meille lisää energiansäästöä uusien laitteiden avulla, mutta luo samalla uusia energiankulutuksen kohteita. Yrityksestä korjata energia-alijäämää on tullut kasvavan energiankäytön noidankehä. Teknisissä tiedotteissa koneista käytetyt hyötysuhdelaskelmat antavat väärän kuvan keskittymällä vain käyttöhetken taseisiin, esim. ajoneuvon bensiinin kulutukseen verrattuna ajettuun matkaan. On ongelmallista arvioida laitteiden hyötyä eristettynä siitä ympäristöstä, jota ne muuttavat. Painava traktori tiivistää peltomaata, jonka kyntäminen vaatii lisää energiaa ja kasvattaa siten tuotetun ruokayksikön energiapanosta. Hyötysuhdekäsite jättää laskuista koneen olemassaolosta välillisesti koituvaa energiankulutusta kuten malminlouhintaa, kuljetuksia, markkinointia, huoltoa ja työteknisiä muutoksia. Auto vaatii kulkeakseen tieksi raivattua maastoa.


Kehomme puolestaan on teknisesti katsottuna hyvin tehokas kone, varsinkin monipuolisuutensa ansiosta. Emme tarvitsee teitä liikkuaksemme ja kiipeämme ilman apuvälineitä myös puuhun . Ihmisen fyysinen työteho vastaa hehkulampun kulutusta. Pystymme noin 100 wattiin. Sillä voimme terveinä tehdä työtä pitkin päivää. Lyhytaikaisesti voimme nostaa tehon jopa 500:an wattiin. Raskaan työpäivän päätteeksi olemme suorittaneet 1 kWh. Sen ylläpitämiseksi meidän on syötävä ruokaa joka on energiasisällöltään n. 4 kWh.


Valmistuskulujen lisäksi koneistettu tuotanto sitoo ihmistyövoimaa, joka näin ollen puuttuu alkutuotannosta, eli niitä ihmisiä on toisten ylläpidettävä. Tekniikkaan uskovat arvelevat alkutuotannon ulkopuolella työskentelevienkin välillisesti tehostavan alkutuotantoa. Mitä nykyään kutsutaan ?tehokkuudeksi? kuvaa vain ajankäyttöä: jokainen traktoriviljelijä elättää 50 henkeä, mutta se tapahtuu energiapanoksella joka vastaa 1500 työntekijää peltotöissä (1987). Yksi kivikausi-ihminen sentään kykeni itsensä lisäksi pitämään hengissä 1-2 lajitoveriaan. Koneiden käytössä koettu ajansäästö on suurelta osaltaan työajan siirtelyä, jossa ennen peltotyöhön osallistuneet ihmiset valmistavat nyt viljelijän työtä nopeuttavia laitteita. Ajansäästön harhaa tukee tämä tilastollinen tieto: 1940 puolet Suomen väestöstä oli alkutuotannossa töissä. Vuoteen 1988 mennessä määrä väheni 8%:iin, joka kuitenkin työllistää puolet väestöstä mm. jatkojalostuksessa ja koneiden valmistuksessa!


On mahdotonta laskea täsmälleen yksittäisen laitteen tuotantopanosten kokonaismäärää, sillä valmistuslinjaa takaisin kelattaessa joudumme tilanteeseen, jossa kone valmistaa osia eri laitteille, mikä tekee energiapanosten jaottelun mahdottomaksi. Trendissä olevien energiansäästölamppujen valmistajat jättävät tuotteensa energiahyödyn laskelmista pois energiapanokset, jotka aiheutuvat esimerkiksi ongelmajätteenkäsittelystä ja valmistustekniikasta. Siten tulos näyttää edulliselta tavallisiin hehkulamppuihin verrattaessa. Todelliseen ?tehokkuuteen? pystyvät vain teknisesti verraten yksinkertaiset välineet, kuten vanhanaikainen rukki tai (puu)-lapio. Mitä vähemmän rautaa ne sisältävät, sitä parempi.



Elämämme perusteista
osa 2

Edellisessä luvussa vertailin koneiden ja ihmisen työtehokuutta. Siltä pohjalta avautuu hyvin erilainen tarkastelutapa rahatalouden tapahtumiin kuin se mihin olemme tottuneet. Miten teollinen vallankumous on pystynyt toteutumaan, vaikka sen energiatase on alijäämäinen? Eläin olisi tällä käytöksellä jo aikoja sitten kuollut.

II.) Energian ja rahan välisestä suhteesta

Rahallisen kannattavuuden laskeminen sivuuttaa kokonaan teknisten laitteiden energiataseet. Se ei kerro mitään niiden tehokkuudesta, vaan siitä missä ajassa ne maksavat hankintahintansa takaisin. Yhteiskuntamme energiataloudelliset vinoutumat ovat päässeet riistäytymään käsistä siirryttyämme vaihdantataloudesta rahatalouteen. Rahankäyttö vapauttaa ilmiöitä, jotka vaihdantataloudessa eivät ole mahdollisia tai joilla ei ole merkitystä.


Ennen siirtymistä rahatalouteen oli työpanoksen ja korjatun sadon välillä melko kiinteä energiasuhde. Ihmisen fyysiseen työtekoon perustuvassa ruoanhankinnassa ei voida nostaa satoa mielin määrin, sillä työtapahtumaan ei valjasteta ulkopuolista energiaa. Vaihdantataloudessa vaihdetaan työaikaa ja -energiaa. Kaupanteko on vain silloin järkevää, jos ihminen ei pysty valmistamaan tarviketta itse. Kaupan toteuttaminen vaatii aina aikaa ja välineistöä sen lisäksi, että on vielä annettava vastine kaupanvälittäjän työlle. Nämä panokset ja liian pitkä kuljetusetäisyys syövät helposti energiataloudellisen kannattavuuden.


Luontaistaloudessa rahaton tarvikkeiden vaihto on pääosin kahden osapuolen välinen tapahtuma. Rahan käyttöönotosta seuraa se, että kaupantekoon osallistujia voi olla monia, sillä laskuja tasataan kaikille arvoa esittävän välineen, eli rahayksikön kautta. Silloin kysytyt ja tarjotut hyödykkeet muuttuvat kaikille "näkyviksi" ja vertailun kohteiksi, eli ovat niin sanotusti ?markkinoilla?. Siitä syntyy kilpailuasetelma tuotteiden välille, mikä pakottaa kaupankäyntiä harjoittavan tuottajan pitämään hinnat mahdollisimman alhaalla. Sitä hän voi meidän kauppajärjestelmässämme parhaiten toteuttaa korvaamalla hinnoiltaan kallista työvoimaa halvalla öljyenergialla. 1 litra bensiiniä ( ~ 1 euro) vastaa energiasisällöltään kahta viikkoa ruumiillista työtä ( ~ 1000 euroa)! Talousjärjestelmämme pakottaa meidät suurimpaan mahdolliseen energiakäyttöön ihmistyövoiman kustannuksella.


Kun tarvikkeiden valmistukseen käytetään ulkopuolista energiaa, tuotteen vaihtoarvo ei enää
kytkeydy fyysiseen työpanokseemme. Esineeseen uppoaa ihmisen fyysisen työn lisäksi valmistusketjussa käytetty ulkopuolinen energia, joka ei suinkaan nosta (kuten pitäisi) vaan madaltaa hintaa! Esittämäni energiatasemallin pohjalta olemassa olevat hyödykkeiden hinnat ovat liian alhaisia ja ihmisen työpalkka liian korkea.


Luontaistaloudessa pienimuotoisesta (ja energiallisesti järkevästä) kaupankäynnistä kasvoi meille itsetarkoituksella toimiva elinehto, joka tarvitsee rinnalleen voimakkaan vallankäyttöjärjestelmän. Nykyisessä globaalisessa kaupankäynnissä ja tuotannossa jatkuvasti syntyvä energia-alijäämä on mahdollista paikata vain tuomalla tänne energiavaroja esim. Lähi-idästä. Siihen meidän talousjärjestelmämme soveltuu erinomaisesti ja on pystynyt tähän saakka pitämään energiatappiollista yhteiskuntajärjestelmämme pystyssä. Kaupankäynnissä rahansiirto vastaa energiasiirtoa.


Talousjohtajat saattavat puhua maatalouden ylituotannosta, mutta tämä kuvaa vain markkinoilla olevien hyödykkeiden suurta määrää kysyntään nähden. Todellisempi tilanne (luonnon kannalta) on se, että meillä vallitsee alkutuotannossa historian pahin alituotanto. Käytämme yhden ruokayksikön tuottamiseen satoja kertoja enemmän energiaa kuin kivikausi-ihminen. Hintapolitiikan puitteissa saatetaan säädellä hinnat vakaiksi esimerkiksi tuhoamalla osa todetusta "ylituotannosta", mikä huonontaa entuudestaan elämämme energiatasetta.


Tässä valossa voin yleistää asian näin: mikä on rahallisesti kannattavaa, ei voi ole ekologisesti lempeää ja sille, mikä on luontoa säästävää, on mahdotonta löytää rahallista kannattavuutta. Tukiaisilla yritetään kiertää tätä tosiasiaa, mutta niitä kerätään energiaa raskaasti systeemiin sisäänkuljettavalta teollisuudelta. Näin sponsoroitu vihreä talous on yhtä kyseenalainen kuin luonnonsuojelu, jolle löytyy rahoitusta vain silloin kun talous on korkeasuhdanteinen. Markkinajärjestelmämme kehityssuunta ei ole muutettavissa, koska sen perusedellytyksenä on kilpailuttaminen. Talouden kasvu on seuraus energiansyötöstä systeemiimme, eikä hartiavoimin luodusta vauraudesta. Järjestelmä palkitsee sitä, joka voimaperäisimmin valjastaa energiaa ja luonnonvaroja tuotantoon. Luontaistaloudessa elävät ihmiset eivät millään pysty sellaiseen ylituotantoon, jonka varassa yhteiskuntamme lepää. Heille vaurautta syntyy vain sitä kautta, että he kykenevät käyttämään työvoimansa parhaalla mahdollisella tavalla elinympäristön tarjoamissa puitteissa. Jos heidän toimintaansa kohdistuu muita paineita kuin luonnonolosuhteiden antamat, he siirtyvät suurimmasta mahdollisesta energiallisesta tehokkuudesta heikompaan elannonhankintaan.


Tarkemmin pohdittavaksi jää teoria, onko talousjärjestelmämme riippuvainen nimenomaan kasvavasta energiansyötöstä. Hajoaako se, jos siihen syötetty energiamäärä pysyy samana?


Paine tuotannon tehostamiseksi energiansyötöllä vaikuttaa erityisen tuhoisasti alkutuotannon energiataseeseen, jonka tuottavuudella on luonnollisia rajoitteita. Maatalous, joka oli ennen uusiutuvan energian talteenottaja, on nykyään suurimpia uusiutumattomien energian käyttäjiä.
Vaihtoehtoiseksi mainostetut energianlähteet kuten aurinkokennot, rypsistä tehty biodiesel, tuulienergia ja vesivoima, sopivat hyvin rahallisesti hyödynnettäviksi, mutta pelastusta energia-alijäämään niistä ei ole. Niissä piilee seikka, että ne kääntävät huomion pois meidän todellisista ongelmistamme. Vaihtoehtoteknologiaakin koskee pitkälle kehittyneen teknologian sekä suora että piilevä energiasitovuus. Tavanomaiseenkin tapaan laskettuna auringonkennojen valmistukseen käytetty energia vastaa juuri ja juuri niiden elinaikanaan tuottamaa sähköenergiamäärää. Pääongelmamme ei ole suinkaan energiapula, vaan kyvyttömyytemme elää sellaisessa yhteiskunnassa, joka pärjää resurssiensa kanssa. Sen sijaan meidän ongelmamme on nimenomaan energian runsaus, sillä energia muuttuu työksi ja tässä mittakaavassa työntää elinympäristöämme kaatumispisteen yli.


Ei ole muuta ympäristöä säästävää ?reilua kauppaa? kuin lyhyen matkan rahaton vaihdantatalous. Biodieselin käyttö haastaa ajatusleikkiin: tuntuuko järkevältä viljellä ensin rypsiöljyä traktorilla ja jalostaa sitä saadaksemme biodieseliä, jotta voisimme viljellä perunoita traktorilla? Energiataseen vaalijana suosittelen perunakuokkaa käteen. Tase pysyy plussan puolella sitä huolimatta että vietämme käsipelillä pidemmän ajan pellolla kuin traktoria käyttäen.


Elämämme perusteista
osa 3

Edellisissä luvuissa vertailin koneiden ja ihmisen työtehokuutta. Vääristyneet energiataseet ovat tiiviisti sidoksissa rahajärjestelmäämme. Talous- ja valtajärjestelmämme mahdollistavat, ettemme vielä ole kariutuneet kasvavaan energia-alijäämään. Ihmiskunnan toiminnan ekologista kestävyyttä voi lähestyä myös kiertoteitse. Perinnöllisyystiede, psykologia ja etninen tutkimus saattavat valaista lisää siitä tuhoisasta omaperäisyydestä, jolla meidän valtakulttuurimme toimii.

III.) Yhteistyön muodot ja yhteisön tehokkuus

Eläinkunnassa kullakin lajilla on ominainen tapansa järjestäytyä laumaksi tai pysyä erakkoeläjänä. Silloin eläin tai eläinyhteisö selviytyy energiataloudellisesti parhaiten. Ihmiselläkin on oletettavasti perimässään kannanvahvuutta sääteleviä tekijöitä, jotka saavat yhteisön kasvamaan sen ollessa liian pieni ja hajoamaan, kun se on kasvanut liian isoksi. Aggressiivisuus ja jengiytyminen ovat sen säätelevän voiman ilmentymiä. Ilman ulkoisia pakotteita luonteemme ajaisi meidät vakiintumaan keskimäärin pienehköihin kylä- ja heimoyhteisöihin.


Ihmisten yhteenliittymisestä on energiataloutta tehostava vaikutus. Jo ydinperheen kokoisessa yhteisössä monia töitä tarvitsee tehdä vain yhden kerran (polttopuut, rukki), joten toisilta vapautuu
ylimääräistä työaikaa. Tämä on etu yksineläjään verrattuna. Etua verottaa mahdollinen sosiaalinen kitka. Oleellista yhteisön energiantaseen kannalta on se, miten se hioo työelämäänsä sellaiseksi, että työpanos yhteistoiminnan järjestämiseksi ei syö yhteistyöstä mahdollisesti koituvaa tehokkuuslisäystä. Tämä tehokkuudenlisäys jokaista uutta jäsentä kohti on suurimmillaan työyhteisön muodostumisen aivan alkuvaiheessa, silloin kun ensimmäiset ihmiset liittyvät toisiinsa. Sen jälkeen se heikkenee nopeasti, eikä työvoimassa paljon enää tunnu, onko yhteisö 100- vai 101- henkinen. Mitä isommaksi yhteisö kasvaa, sitä enemmän sen on varattava resursseja oman toimivuutensa ylläpitämiseksi. Yhteenliittymisestä johtuva etu käy ohuemmaksi ja kääntyy lopulta haitaksi. Viimeistään sinä hetkenä ryhmän pitäisi jakautua pienempiin joukkoihin, tai se menettää elämänperustansa. Pienessä asuinyhteisössä yhteistoiminnasta voi sopia ruokatunnilla, mutta isommassa yhteisössä siihen tehtävään on määrättävä kuuluttaja, joka silloin ei osallistu enää elannon hankintaan ja jota on toisten ylläpidettävä. Jotta ryhmän energiatase ei liu?u miinuspuolelle, sen ihmisen, joka jää pois alkutuotannosta, uusi työkuvio pitää tehostaa toisten alkutuotannossa työskentelevien työtuloksia siinä määrin, että se vastaa vähintään hänen elämänsä ylläpidon tarpeita. Valtionkokoisessa yhteiskunnassa on peräti rakennettava tiedotusvälineistöä tietoväylineen. Jo pelkästään valtiollisen pakkoyhteisön ylläpitoon tarvittava infrastruktuuri saa yhteiskuntamme energiataseen kääntymään tappiolliseksi. Toisin kuin eläinyhteisö, suuryhteiskunta ei välttämättä pitkään aikaan kukistu energian haaskaamiseensa niin kauan kun se pystyy täyttämään vajettaan tarpeen tullen myös rajojensa ulkopuolelta. Yhteiskuntamme on näin ollen pakostakin kolonialistinen. Esimerkiksi biodieselin tuottaminen maailman tarpeisiin on muodostumassa ongelmaksi Malesiassa ja Indonesiassa. Raaka-aineeksi viljellyn palmuöljyn takia perustetaan isoja monokulttuureja raivatun sademetsän tilalle ja ?vaihtoehto?-energian jalostus siirtyy sujuvasti kansainvälisten yhtiöiden käsiin, jotka toimittavat energian pois tuotantomaasta emämaihin. Isokokoiset ja keskitetyt rakenteet, niin yhteiskunnassa, politiikassa kuin tuotannossakin, kiihdyttävät automaattisesti yhä useampien vastaavien rakenteiden syntymistä (globalisoituminen). Ne ovat rakenteensa johdosta energiatappiollisia, aggressiivisia ja niistä muodostuu luonnolle ongelmallisia pistekuormituksia. Keskitettyjen järjestelmien syntyminen, kuten esimerkiksi siirtyminen heimokulttuurista asteittain valtiolliseen järjestelmään, etenee omalla painollaan. Sen sijaan niiden järjestelmien purkaminen ihmisen päätöksellä on lähes mahdotonta.


Elämämme perusteista
osa 4

Edellisissä luvuissa vertailin koneiden ja ihmisen työtehokuutta ja käsittelin energian ja rahan yhteyttä. Yhteisön toimivin koko resurssien käytön kannalta on pienen kylän kokoluokka. Tätä suurempaan yksikköön siirryttäessä resurssien käyttö kääntyy väistämättä tuhlaavaksi.

IV.) Kulttuuriperinnön arvo ja taakka

Ihminen siirtää myös luonnon hitaasti muuttuvan evolutiivisen tasapainotilan itselleen yhä kelvottomampaan suuntaan.
Käyttämällä runsaasti antibiootteja kasvatamme itsellemme yhä vaarallisempia bakteerikantoja. Bakteerien geneettinen sopeutumiskyky on parempi kuin meidän. Lisääntymisnopeus ratkaisee elinvoimaisen mutaation yleistymistä. Tuottaaksemme 50 sukupolvea meiltä kuluu tuhat vuotta, kun taas bakteereilta sama sujuu puolessa päivässä ja jälkeläisten määrä on eksponentiaalinen. Näin luomme ympäristön, jossa pysymme hengissä vain yhä kehittyneemmän teknologiamme varassa, joka puolestaan vaatii lisääntyvästi resursseja ja kylvää tuhoa muualle. Ennen pitkää ihminen joutuu siinä kilpajuoksussa häviölle; viimeistään silloin kun energiansyöttö meidän systeemiimme loppuu. Tämän kehityksen edetessä ihmisen mahdollisuudet palata luonnonläheiseen elämäntapaan saattavat huonontua, vaikka siihen olisi sekä tahtoa, että vielä olemassa riittävän ehjiä luonnon saarekkeita.
Pitkän ihmishistorian kautta olemme oppineet vaistonvaraisesti varomaan eläimiä ja pimeää ja olemme selvinneet lajina tähän saakka. Meiltä puuttuu vastaava vaistonvarainen kokemus viime vuosisatoina käyttöönotetuista tavoista hyödyntää luontoa. Järjestäytynyt energia- ja raaka-ainevarantojen valjastaminen saa meidät vaikuttamaan moninkertaisesti ympäristöömme entisaikoihin verrattuna. Elämme "mahdollisuuksien" yhteiskunnassa ilman tuntumaa siitä, onko elämäntapamme vaarallinen meille itsellemme.
Valtiollisessa järjestelmässä varteenotettavat toimenpiteet luonnon suojelemiseksi voisivat ainoastaan olla valtion itsensä asteittainen hajauttaminen ja palveluiden purkaminen. Jäljelle jää harras rukoileminen sen puolesta, että kansalaiset itse alkaisivat ottaa takaisin vastuun elämästään.


Tämä on kärjistys meidän perusongelmastamme ohittamattomien muutospaineiden edessä: todelliset toimenpiteet kohti "kestävää kehitystä" törmäisivät yhteen arvokäsityksiemme kanssa viimeistään silloin kun totutut perusoikeudet puretaan (esim. oikeus koulutukseen ja terveydenhuoltoon).
Kulttuuritaakkanamme on moraalioppi, joka on ihmiskeskeinen eikä anna meille tukea arvokysymyksissämme suhtautuessamme luontoon (?Yksikin suden tappama kotieläin on liikaa?, Savonmaa, 2.2.2005). Suurimpia esteitä muutoksen tiellä lienee lääketiedeteknologia, joka lupaa ihmisten peloille ja tuskalle helpotusta. Kuka hyväksyy äidin, joka jättää antamatta lapselleen antibiootteja, koska ei halua edesauttaa sitä, että tulevaisuudessa kuolee enemmän ihmisiä antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin? Yhteiskunnassamme, jonka toimintatapa on ohjata kaikkea mikä teknisesti on mahdollista, moraalikin on juuri sen kaltainen. Moraalimme tunnustaa vain ihmisten välistä kanssakäymistä. Muu eloton ja elollinen luonto jää pitkälti moraalin säätelevän vaikutuksen ulkopuolelle. Siellä se palvelee meidän lyhytnäköisiä halujamme. Lääkärin on tehtävä kaikkensa ihmishengen pelastamiseksi, eikä hänellä ole paljon mahdollisuuksia pohtia tällaisen käytännön pitkäaikaisia seurauksia.


Luonnonkansat eivät uhraisi koko varallisuuttaan pitääkseen yhtä ihmistä hengissä ?sehän uhkaisi niiden olemassaoloa kokonaisuudessaan. Meillä on näennäisesti varaa tehdä näin, koska seurauksia emme maksa elinaikanamme vaan vasta sukupolvien päästä.


Valtiolliset järjestelmät, joiden kautta luonnonriisto toteutuu, joutuvat yhä voimakkaammin esittämään luonnonpuolustajia. Tämä rooli voi olla niille vain toissijainen tärkeimmän päämäärän rinnalla, joka on energian saatavuuden varmistaminen omiin ylläpitoihinsa. Johdonmukaisin kulkusuunta olisi maailman kehittyminen yhä tiukempien diktatuurien valtaan, jotka näennäisesti tehokkaammin kuin kansanvalta pystyvät toteuttamaan rajujakin uudistuksia sen jälkeen kuin suostuttelu on vetänyt vesiperän.


Elämämme perusteista
osa 5

Edellisissä luvuissa vertailin koneiden ja ihmisen työtehokuutta ja käsittelin energian ja rahan yhteyttä. Valtiojärjestelmillä ei näytä olevan edellytyksiä toimia rajallisten resurssien vaalijoina.


V.) Yhteiskuntasopimuksesta

Yhteiskuntasopimus tarkoittaa tilaa, jossa yhteiskunnan johtajat ovat saaneet valtansa kansalta sopimuksella, jonka ovat tehneet yhteiskunnattomassa tilassa elävät ihmiset. Siinä yksilö luopuu osasta itsemääräämisoikeuttaan yhteiskunnan hyväksi ja saa vastineeksi sen tarjoaman suojan.


Jean- Jacques Rousseau kehitti valistusaikana vuonna 1762 ajatuksen yhteiskuntasopimuksesta, johon pohjautuu valtion legitimiteetti käyttää valtaa. Ihmisten keskeinen syy perustaa yhteiskunta on se, että se suojaisi heitä. Mitä seuraa valtiovallan legitimiteetille, jos valtio yhteiskuntamuotona ei periaatteessakaan kykene suojaamaan heitä heiltä itseltään?


Oikeudellisesti ottaen yhteiskuntasopimus ei ole sopimus, koska siitä puuttuu sopimusvapaus olla liittymättä siihen. Vaaleissa kansalainen valtuuttaa toisia edustajikseen ja siten välillisesti vahvistaa valtiojärjestelmän ohutta legitimiteettipohjaa. Äänestäminen luo sopimuksenkaltaisen sitoumuksen yhteiskunnan jäsenen ja valtion välille. Pakkojäsenyydellä valtioyhteisö luo vain kollektiivisen tien tulevaisuuteen, joka on joko yhteinen tuho tai yhteinen pelastus.
Syntyessäni Auroran sairaalassa vuonna 1965 taisin tuon sopimuksen pidemmälle miettimättä
allekirjoittaa.

VI.) Hallitsematon yhteiskunta: voiko olla muutos ilman valtiota?

Hajautetussa yhteiskunnassa ei ole keskusjohtoisuutta, vaan pieniä toisistaan riippumattomia yksiköitä. Sellaisessa yhteiskunnassa ihmistoiminta ei voi saada aikaan niin mittavia ympäristömuutoksia kuin meidän järjestelmässämme. Tämä johtuu siitä, ettei sillä ole mahdollisuuksia hyödyntää keskitettyjä energia- ja työvoimaresursseja. Se on itse itseään vakaaksi säätelevä yhteisömuoto toisin kuin valtiollinen, jonka pitää varmistaa räjähtänyt energia- ja resurssientarpeensa kasvattamalla valtaansa askel askeleelta rajojensa ulkopuolelle. Rauhanomaiset valtiot harjoittavat sitä diplomaattisesti, toiset sotilaallisesti. Yhteistä niille kuitenkin on, että niiden on pakko kontrolloida yhä laajempia territorioita. Rauhanomaisuus kääntyy pakottamiseksi jos haluttuja päämääriä ei saavuteta diplomaattisesti. Imagosyistä rauhanomaisuutta liputtava valtio etenee liittoutumalla aggressiivisempaan siinä toivossa, että se voi itseään tahrimatta varmistaa apajiaan häikäilemättömämmän osapuolen vanavedessä. Tämä kehitys on voimistunut.


Yhteiskunnan vaarattomaksi rakentaminen tarkoittaisi eteenkin sosiaalisten riippuvuussuhteiden purkamista ja hajauttamista. Se merkitsee yksilölle sekä vapauksien että vapausmenetysten uusjakoa. Ajatukseen yhteiskunnan kehittämisestä on sisältynyt voimakkaasti pyrkimys luoda isoja, yhtenäisiä ja työjakoisia muurahaiskekoja muistuttavia rakenteita, joihin liittyy tarkkarajainen hierarkkisuus. Yhteiskunnan hajauttaminen vaikeutuu syntyvän valtatyhjiön johdosta, joka kenties on väliaikainen.


Korkealle organisoituneen yhteiskunnan Akilleen kantapää on riippuvuus vakaista olosuhteista. Erityisesti sen ydinalueet, jotka liittyvät energiansaantiin ja taloustoimintaan ovat sille yhtä tärkeitä kuin kansalaisten luottamus ?heidän yhteiskuntansa ? toimivuuteen. Vakaus pyritään varmistamaan rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin käyttämällä myös väkivaltaa (?rauhaan pakottaminen?). Samoin kuin yhteen kasviin perustuva viljely saattaa tuoda suurta satoa, se toisaalta voi totaalisesti tuhoutua juuri siihen kasviin erikoistuneen tuholaisen toimesta. Yhteiskuntamme näyttää vahvalta, mutta se seisoo muutaman lahoavan pilarin varassa. Kasvava riskien minimoimisen pakko saa yhteiskuntaamme siirtymään yhä enemmän esivallan kontrolloimaksi. Terrorisminvastaisen taistelun kiihkeys on seuraus valtiojärjestelmän vaikeudesta enää hallita riskejä, joita se itse luo.


Epävakaistuvaan maailmaan voimme reagoida ajamalla resurssien jahdissa omia etujamme toisten ohitse, toivoen että kuulumme selviytyjiin. Osallistumme silloin itse tilanteen epävakaistamiseen muualla maailmassa. Voimme myös ottaa laskuun, ettemme kenties kuulu voittajiin, ja silloin kannattaa miettiä mikä tie tuo vähiten kärsimystä ihmisille ja luonnolle kokonaisuudessaan. Yhteiskunnan hajauttamiseen päädymme joko hallitusti luonnetta kysyen tai rytäkällä verisesti silloin kun energiansyötön kasvulle systeemiimme tulee loppu.


Olisi mahdollisimman nopeasti kehitettävä ja tuettava vaihtoehtoisia elämäntapoja, jotka toimivat lähellä alkutuotantoa. Omavaraisena, vältellen kosketusta rahatalouteen, ne voivat toimia silloinkin kun yleinen järjestys alkaa rakoilla. Omavaraiset taloudet yhteisöt eivät ole turhia, vaikka romahdusta ei tulisikaan. Niissä ihmisellä on mahdollisuus elää vahingoittamatta ympäristöään. Kulutusyhteiskunnasta perääntyminen on pohjimmiltaan varsin lempeä toimintamuoto, joka on moraalisesti helposti perusteltavissa ja sosiaalisesti melko suvaittu. Näin se on vaikeista poluista helpoimpia, joita voimme kulkea ihmisinä, jotka kantavat kulttuuri- ja arvosidonnaisuutemme mukanamme.


Silloin kun kehitämme omavaraisuutta, se merkitsee että tulemme ajatuksellisesti vähemmän riippuvaiseksi vallitsevista ajattelutavoista. Omavaraisuuden harjoittaminen merkitsee laajaa tietämystä ja osaamista, joka ei valu yliopistojen ja yritysten omistukseen, vaan voi säilyä ihmisten omissa käsissä.


Vapaa tieteenharjoittaminen yliopistoissa ihmiskunnan hyväksi on kaunis myytti, josta on erkaannuttu kauas, mikäli sitä on koskaan harjoitettukaan. Yliopisto hankkii taloudellisesti hyödynnettävää tietoa ja auttaa monopolisoimaan sitä yhteistyössä etujärjestöjen kanssa. Epäkaupallisesti toimivien tahojen osaksi jää helposti riippuvuus jostakin tekijästä, joka voi pettää ja lopettaa arvokkaan työn hetkessä. Omavaraisuus tuo mukanaan sen, ettei kertyvää tietotaitoa mm. luonnonläheisistä elämäntavoista tarvitse pantata kilpailusyistä. Ihmisen henkinen perintö voi siirtyä vapaassa käytössä ilman että tekijänoikeudet ja patenttilainsäädäntö sitä estävät. Ajatukset voivat vapautua oleelliseen meitä uhkaavien muutosten edessä.



Elämämme perusteista
osa 6

Sarjani, jossa erittelin millä pohjalla nyky-yhteiskuntamme seisoo, päättyy tähän.
Sekä maailman- että paikallistason tilanteet huomioon ottaen olen päättynyt siihen, että kokonaisuudessaan tehokkain muutosvoima voi syntyä vain ruohonjuurentasolta.
Kaikkivoipa se ei ole, mutta sitä ei ole muukaan taho tai toimintatapa.

VII.) Kokemuksia omavaraisen maatilan resurssien käytöstä

Harjoitin omavaraista elämäntapaa vuosina 1992-2004 Valtimolla Pohjois-Karjalan pohjoisosassa.
Yksi ihminen tarvitsee yllättävän vähän viljelymaata pysyäkseen ruoissa koko vuoden ilman lisäostoja. Siihen riittää noin 5 aaria (500 neliömetriä), jos käy sienessä ja marjassa ja osaa olla vaatimaton. Sieniä käytän vuosittain noin 200 kiloa, joita pääosin kuivatan. Marjoja kerään saman verran, joita säilön tölkkeihin erikoisella menetelmällä, jossa ei umpioida eikä lisätä minkäänlaisia säilöntäaineita - ei edes sokeria. Säännöllinen purkkien kääntely pitää marjat erinomaisina ja makeina vuosikaupalla. Omavaraistalouden pyörittämisessä hartiavoimin pyrin siihen, että asiat hoidetaan alusta loppuun mahdollisimman pitkälle käsityönä. Valmistaakseni kangasta haluan rakentaa langan kehruuta varten rukin. Mahdollisuuksien mukaan yritän tuottaa rukin valmistukseen tarvittavat työkalutkin.


Kaiken ruoan viljely alkaa huussin ja talousjätösten hyvällä kompostoinnilla. Maankääntö tapahtuu talikolla. Polttopuun hankinnan hoidan ihmisvetoisilla kärryillä ja käsisahalla. Vaatteiden teossa aloitan lampaanvillan keritsemisestä ja pellavanviljelystä ja jatkan kehräämällä lankaa, jota kudon kankaaksi. Pellavalankaa olen käyttänyt lähinnä kalapyydysten valmistukseen. Koreja punon pajusta.


Tämän tasoiseen omavaraisuuteen kuluu työaikaa noin puoli päivää, mikäli työaika jaetaan tasaisesti koko vuoden ajalle. Lihansyönti ei ole välttämätöntä. Olen ajan mittaan palannut kasvissyöntini pariin. Kalastaminen on järven läheisyydessä energiatalouden kannalta edullisempi ruoanlähde kuin eläintenpito. Laiduntamalla eläimiä me välineellistämme ne energian hankintaan. Ne muuttavat kasvien ravinteet lihaksi, jota syömme. Eläintenpito, alkuperäinen poronhoito poislukien, ei ole välttämättä eduksi energian hankinnassa varsinkaan Pohjolassa, missä pitkä sisäruokintakausi vaatii suuret panokset rehuntekoon. Työpanoksella, joka kuluu eläinten ylläpitoon, pystyy viljelemällä hankkimaan enemmän ravintoenergiaa kuin syömällä niiden lihaa. Toisaalta villa ja nahka ovat ylivertaisia aineita vaatteidentekoon, joiden korvaaminen esim. pellavalla tietää paljon lisätyötä. Eläintenpidon tehokkuutta verrattuna karjattomaan luontaistalouteen verottaa seikka, että eläimet sitovat ja pakottavat työrytmin hyvin säännölliseksi. Se haittaa toisten työkokonaisuuksien optimointia. Luontaistalouden toimivuus riippuu pitkälti sääoloista ja kyvystä ajoittaa työt sopivimpiin hetkiin.


Tässä kirjoitussarjassa en ole käsitellyt eläinten hyötyä työnteossa. Hevosen ajatellaan Suomessa kuuluvan itsestäänselvyytenä luontaistalouteen, mutta sen suhteen ylläpito ei ole vähäpätöinen asia ja se syö helposti työhevosen työtuloksen. Luontaistaloudessa on syytä minimoida riskejä ja eläintenpito tuottaa aina yllätyksiä, joihin täytyy varautua. Hevonen vaatii kyntääkseen jo valmiiksi raivattua peltoa, koneita ja välineitä, joita puutarhuri ei tarvitse. En löytänyt mitään syytä hankkia hevosta, vaan päinvastoin monta perusteita olla hankkimatta sitä. Arvelen, että hevonen on Suomessa otettu käyttöön maanviljelyksessä siitä syystä, ettei viljelijä ollut vapaa. Etenkin veronkanto pakotti kansaa tuottamaan tuotteita jotka eivät ole pilaantuvia, kuten tervaa ja viljaa.

Tervanpolton raskas metsänkäyttö vaati hevosta, jota jo kerran hankittuna käytettiin maanviljelyssäkin. Talonpojan elämä oli rankkaa, sillä hän ei voinut järjestää talouttaan pelkästään luonnonolosuhteiden mukaan. Hänen varassaan yhteiskunta seisoo. Siksi esivalta on pyrkinyt kontrolloimaan häntä kautta historian.


***

Ristiriita nykyaikaisen yhteiskunnan kulkemien tuntemattomien polkujen ja luontaistalouden hyvin koettujen tapojen välillä on ilmeinen. Milloin tulee se aika myöntää, että ainoastaan pitkin ihmishistoriaa harjoitettu luontaistalous tarjoaa meille luotettavimman mallin ihmisen kestävästä rinnakkaiselosta luonnon kanssa?


Henkinen jähmeys, meidän kykymme perustella itsellemme mitä tahansa minkä me muutenkin haluamme uskoa, on vallitseva ja väkevin este matkalla oivaltamiseen. Ihmisen rajaton kokeilumieli suosii mitä hurjimpien mallien keksimistä alati kertyvän energiavajeen ratkaisemiseksi. Paikoin ne tuntuvat silkalta asioiden pakoilulta. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi eräät tutkijat ovat pohtineet hiilidioksidin erottamista ilmasta isoissa laitoksissa ja sen pumppaamista maan alle (Scientific American, 7/2005). Hiipivä epävarmuus kurssistamme saa aina osan ihmisistä jatkamaan pakkomielteisellä puuhakkuudella entiseen malliin. Se tosiasia, että ihmiskunta on tullut toimeen ja luonut korkeakulttuurejakin ilman polttomoottoreita, ei heitä kiinnosta.

Lasse Nordlund

Kirjoittaja on Rautavaaralla toimiva omavaraisyhteisön kehittäjä, yhteiskunta-ajattelija ja perheenisä
lj.nordlund@gmail.com

(Tätä kirjoitusta saa välittää vapaasti eteenpäin)

[Mazku]

Kiitos Toni, erittäin hyvää tekstiä.

Kun mietin mitä toistaiseksi voisin "parantaa" on että voisin olla ilman televisiota, tietokonetta voisi käyttää kirjastossa, kameraa en tarvitse ja kännykänkin voisi suosiolla jättää pois. Autoa ei tarvitsisi kun käyttää joukkoliikennettä.

Ongelmia jos kaikki tulisi omavaraisiksi:

- Mitä tapahtuisi matematiikalle?
- Mitä tapahtuisi kirjoituskielelle?

[Mazku]

Niin tarkoitan että kun ei olisi paperia, vai olisiko?

[toni]

pitäisköhän pyytää lassea kommentoimaan asiaa...?
kun kyse on hänen kirjoituksestaan.

katotaan jos mies haluaa istua koneen ääreen.nään hänet tässä tänään/huomenna.

[jkekoni]

INTRODUCTION

1. The Industrial Revolution and its consequences have been a disaster for the human race. They have greatly increased the life-expectancy of those of us who live in "advanced" countries, but they have destabilized society, have made life unfulfilling, have subjected human beings to indignities, have led to widespread psychological suffering (in the Third World to physical suffering as well) and have inflicted severe damage on the natural world. The continued development of technology will worsen the situation. It will certainly subject human beings to greater indignities and inflict greater damage on the natural world, it will probably lead to greater social disruption and psychological suffering, and it may lead to increased physical suffering even in "advanced" countries.

2. The industrial-technological system may survive or it may break down. If it survives, it MAY eventually achieve a low level of physical and psychological suffering, but only after passing through a long and very painful period of adjustment and only at the cost of permanently reducing human beings and many other living organisms to engineered products and mere cogs in the social machine. Furthermore, if the system survives, the consequences will be inevitable: There is no way of reforming or modifying the system so as to prevent it from depriving people of dignity and autonomy.

3. If the system breaks down the consequences will still be very painful. But the bigger the system grows the more disastrous the results of its breakdown will be, so if it is to break down it had best break down sooner rather than later.

4. We therefore advocate a revolution against the industrial system. This revolution may or may not make use of violence: it may be sudden or it may be a relatively gradual process spanning a few decades. We can't predict any of that. But we do outline in a very general way the measures that those who hate the industrial system should take in order to prepare the way for a revolution against that form of society. This is not to be a POLITICAL revolution. Its object will be to overthrow not governments but the economic and technological basis of the present society.

5. In this article we give attention to only some of the negative developments that have grown out of the industrial-technological system. Other such developments we mention only briefly or ignore altogether. This does not mean that we regard these other developments as unimportant. For practical reasons we have to confine our discussion to areas that have received insufficient public attention or in which we have something new to say. For example, since there are well-developed environmental and wilderness movements, we have written very little about environmental degradation or the destruction of wild nature, even though we consider these to be highly important.

THE PSYCHOLOGY OF MODERN LEFTISM

6. Almost everyone will agree that we live in a deeply troubled society. One of the most widespread manifestations of the craziness of our world is leftism, so a discussion of the psychology of leftism can serve as an introduction to the discussion of the problems of modern society in general.

7. But what is leftism? During the first half of the 20th century leftism could have been practically identified with socialism. Today the movement is fragmented and it is not clear who can properly be called a leftist. When we speak of leftists in this article we have in mind mainly socialists, collectivists, "politically correct" types, feminists, gay and disability activists, animal rights activists and the like. But not everyone who is associated with one of these movements is a leftist. What we are trying to get at in discussing leftism is not so much a movement or an ideology as a psychological type, or rather a collection of related types. Thus, what we mean by "leftism" will emerge more clearly in the course of our discussion of leftist psychology (Also, see paragraphs 227-230.)

8. Even so, our conception of leftism will remain a good deal less clear than we would wish, but there doesn't seem to be any remedy for this. All we are trying to do is indicate in a rough and approximate way the two psychological tendencies that we believe are the main driving force of modern leftism. We by no means claim to be telling the WHOLE truth about leftist psychology. Also, our discussion is meant to apply to modern leftism only. We leave open the question of the extent to which our discussion could be applied to the leftists of the 19th and early 20th century.

9. The two psychological tendencies that underlie modern leftism we call "feelings of inferiority" and "oversocialization." Feelings of inferiority are characteristic of modern leftism as a whole, while oversocialization is characteristic only of a certain segment of modern leftism; but this segment is highly influential.

FEELINGS OF INFERIORITY

10. By "feelings of inferiority" we mean not only inferiority feelings in the strictest sense but a whole spectrum of related traits: low self-esteem, feelings of powerlessness, depressive tendencies, defeatism, guilt, self-hatred, etc. We argue that modern leftists tend to have such feelings (possibly more or less repressed) and that these feelings are decisive in determining the direction of modern leftism.

11. When someone interprets as derogatory almost anything that is said about him (or about groups with whom he identifies) we conclude that he has inferiority feelings or low self-esteem. This tendency is pronounced among minority rights advocates, whether or not they belong to the minority groups whose rights they defend. They are hypersensitive about the words used to designate minorities. The terms "negro," "oriental," "handicapped" or "chick" for an African, an Asian, a disabled person or a woman originally had no derogatory connotation. "Broad" and "chick" were merely the feminine equivalents of "guy," "dude" or "fellow." The negative connotations have been attached to these terms by the activists themselves. Some animal rights advocates have gone so far as to reject the word "pet" and insist on its replacement by "animal companion." Leftist anthropologists go to great lengths to avoid saying anything about primitive peoples that could conceivably be interpreted as negative. They want to replace the word "primitive" by "nonliterate." They seem almost paranoid about anything that might suggest that any primitive culture is inferior to our own. (We do not mean to imply that primitive cultures ARE inferior to ours. We merely point out the hypersensitivity of leftist anthropologists.)

12. Those who are most sensitive about "politically incorrect" terminology are not the average black ghetto-dweller, Asian immigrant, abused woman or disabled person, but a minority of activists, many of whom do not even belong to any "oppressed" group but come from privileged strata of society. Political correctness has its stronghold among university professors, who have secure employment with comfortable salaries, and the majority of whom are heterosexual, white males from middle-class families.

13. Many leftists have an intense identification with the problems of groups that have an image of being weak (women), defeated (American Indians), repellent (homosexuals), or otherwise inferior. The leftists themselves feel that these groups are inferior. They would never admit it to themselves that they have such feelings, but it is precisely because they do see these groups as inferior that they identify with their problems. (We do not suggest that women, Indians, etc., ARE inferior; we are only making a point about leftist psychology).

14. Feminists are desperately anxious to prove that women are as strong as capable as men. Clearly they are nagged by a fear that women may NOT be as strong and as capable as men.

15. Leftists tend to hate anything that has an image of being strong, good and successful. They hate America, they hate Western civilization, they hate white males, they hate rationality. The reasons that leftists give for hating the West, etc. clearly do not correspond with their real motives. They SAY they hate the West because it is warlike, imperialistic, sexist, ethnocentric and so forth, but where these same faults appear in socialist countries or in primitive cultures, the leftist finds excuses for them, or at best he GRUDGINGLY admits that they exist; whereas he ENTHUSIASTICALLY points out (and often greatly exaggerates) these faults where they appear in Western civilization. Thus it is clear that these faults are not the leftist's real motive for hating America and the West. He hates America and the West because they are strong and successful.

16. Words like "self-confidence," "self-reliance," "initiative", "enterprise," "optimism," etc. play little role in the liberal and leftist vocabulary. The leftist is anti-individualistic, pro-collectivist. He wants society to solve everyone's needs for them, take care of them. He is not the sort of person who has an inner sense of confidence in his own ability to solve his own problems and satisfy his own needs. The leftist is antagonistic to the concept of competition because, deep inside, he feels like a loser.

17. Art forms that appeal to modern leftist intellectuals tend to focus on sordidness, defeat and despair, or else they take an orgiastic tone, throwing off rational control as if there were no hope of accomplishing anything through rational calculation and all that was left was to immerse oneself in the sensations of the moment.

18. Modern leftist philosophers tend to dismiss reason, science, objective reality and to insist that everything is culturally relative. It is true that one can ask serious questions about the foundations of scientific knowledge and about how, if at all, the concept of objective reality can be defined. But it is obvious that modern leftist philosophers are not simply cool-headed logicians systematically analyzing the foundations of knowledge. They are deeply involved emotionally in their attack on truth and reality. They attack these concepts because of their own psychological needs. For one thing, their attack is an outlet for hostility, and, to the extent that it is successful, it satisfies the drive for power. More importantly, the leftist hates science and rationality because they classify certain beliefs as true (i.e., successful, superior) and other beliefs as false (i.e. failed, inferior). The leftist's feelings of inferiority run so deep that he cannot tolerate any classification of some things as successful or superior and other things as failed or inferior. This also underlies the rejection by many leftists of the concept of mental illness and of the utility of IQ tests. Leftists are antagonistic to genetic explanations of human abilities or behavior because such explanations tend to make some persons appear superior or inferior to others. Leftists prefer to give society the credit or blame for an individual's ability or lack of it. Thus if a person is "inferior" it is not his fault, but society's, because he has not been brought up properly.

19. The leftist is not typically the kind of person whose feelings of inferiority make him a braggart, an egotist, a bully, a self-promoter, a ruthless competitor. This kind of person has not wholly lost faith in himself. He has a deficit in his sense of power and self-worth, but he can still conceive of himself as having the capacity to be strong, and his efforts to make himself strong produce his unpleasant behavior. [1] But the leftist is too far gone for that. His feelings of inferiority are so ingrained that he cannot conceive of himself as individually strong and valuable. Hence the collectivism of the leftist. He can feel strong only as a member of a large organization or a mass movement with which he identifies himself.

20. Notice the masochistic tendency of leftist tactics. Leftists protest by lying down in front of vehicles, they intentionally provoke police or racists to abuse them, etc. These tactics may often be effective, but many leftists use them not as a means to an end but because they PREFER masochistic tactics. Self-hatred is a leftist trait.

21. Leftists may claim that their activism is motivated by compassion or by moral principle, and moral principle does play a role for the leftist of the oversocialized type. But compassion and moral principle cannot be the main motives for leftist activism. Hostility is too prominent a component of leftist behavior; so is the drive for power. Moreover, much leftist behavior is not rationally calculated to be of benefit to the people whom the leftists claim to be trying to help. For example, if one believes that affirmative action is good for black people, does it make sense to demand affirmative action in hostile or dogmatic terms? Obviously it would be more productive to take a diplomatic and conciliatory approach that would make at least verbal and symbolic concessions to white people who think that affirmative action discriminates against them. But leftist activists do not take such an approach because it would not satisfy their emotional needs. Helping black people is not their real goal. Instead, race problems serve as an excuse for them to express their own hostility and frustrated need for power. In doing so they actually harm black people, because the activists' hostile attitude toward the white majority tends to intensify race hatred.

22. If our society had no social problems at all, the leftists would have to INVENT problems in order to provide themselves with an excuse for making a fuss.

23. We emphasize that the foregoing does not pretend to be an accurate description of everyone who might be considered a leftist. It is only a rough indication of a general tendency of leftism.

OVERSOCIALIZATION

24. Psychologists use the term "socialization" to designate the process by which children are trained to think and act as society demands. A person is said to be well socialized if he believes in and obeys the moral code of his society and fits in well as a functioning part of that society. It may seem senseless to say that many leftists are over-socialized, since the leftist is perceived as a rebel. Nevertheless, the position can be defended. Many leftists are not such rebels as they seem.

25. The moral code of our society is so demanding that no one can think, feel and act in a completely moral way. For example, we are not supposed to hate anyone, yet almost everyone hates somebody at some time or other, whether he admits it to himself or not. Some people are so highly socialized that the attempt to think, feel and act morally imposes a severe burden on them. In order to avoid feelings of guilt, they continually have to deceive themselves about their own motives and find moral explanations for feelings and actions that in reality have a non-moral origin. We use the term "oversocialized" to describe such people. [2]

26. Oversocialization can lead to low self-esteem, a sense of powerlessness, defeatism, guilt, etc. One of the most important means by which our society socializes children is by making them feel ashamed of behavior or speech that is contrary to society's expectations. If this is overdone, or if a particular child is especially susceptible to such feelings, he ends by feeling ashamed of HIMSELF. Moreover the thought and the behavior of the oversocialized person are more restricted by society's expectations than are those of the lightly socialized person. The majority of people engage in a significant amount of naughty behavior. They lie, they commit petty thefts, they break traffic laws, they goof off at work, they hate someone, they say spiteful things or they use some underhanded trick to get ahead of the other guy. The oversocialized person cannot do these things, or if he does do them he generates in himself a sense of shame and self-hatred. The oversocialized person cannot even experience, without guilt, thoughts or feelings that are contrary to the accepted morality; he cannot think "unclean" thoughts. And socialization is not just a matter of morality; we are socialized to confirm to many norms of behavior that do not fall under the heading of morality. Thus the oversocialized person is kept on a psychological leash and spends his life running on rails that society has laid down for him. In many oversocialized people this results in a sense of constraint and powerlessness that can be a severe hardship. We suggest that oversocialization is among the more serious cruelties that human beings inflict on one another.

27. We argue that a very important and influential segment of the modern left is oversocialized and that their oversocialization is of great importance in determining the direction of modern leftism. Leftists of the oversocialized type tend to be intellectuals or members of the upper-middle class. Notice that university intellectuals [3] constitute the most highly socialized segment of our society and also the most left-wing segment.

28. The leftist of the oversocialized type tries to get off his psychological leash and assert his autonomy by rebelling. But usually he is not strong enough to rebel against the most basic values of society. Generally speaking, the goals of today's leftists are NOT in conflict with the accepted morality. On the contrary, the left takes an accepted moral principle, adopts it as its own, and then accuses mainstream society of violating that principle. Examples: racial equality, equality of the sexes, helping poor people, peace as opposed to war, nonviolence generally, freedom of expression, kindness to animals. More fundamentally, the duty of the individual to serve society and the duty of society to take care of the individual. All these have been deeply rooted values of our society (or at least of its middle and upper classes [4] for a long time. These values are explicitly or implicitly expressed or presupposed in most of the material presented to us by the mainstream communications media and the educational system. Leftists, especially those of the oversocialized type, usually do not rebel against these principles but justify their hostility to society by claiming (with some degree of truth) that society is not living up to these principles.

29. Here is an illustration of the way in which the oversocialized leftist shows his real attachment to the conventional attitudes of our society while pretending to be in rebellion against it. Many leftists push for affirmative action, for moving black people into high-prestige jobs, for improved education in black schools and more money for such schools; the way of life of the black "underclass" they regard as a social disgrace. They want to integrate the black man into the system, make him a business executive, a lawyer, a scientist just like upper-middle-class white people. The leftists will reply that the last thing they want is to make the black man into a copy of the white man; instead, they want to preserve African American culture. But in what does this preservation of African American culture consist? It can hardly consist in anything more than eating black-style food, listening to black-style music, wearing black-style clothing and going to a black-style church or mosque. In other words, it can express itself only in superficial matters. In all ESSENTIAL respects more leftists of the oversocialized type want to make the black man conform to white, middle-class ideals. They want to make him study technical subjects, become an executive or a scientist, spend his life climbing the status ladder to prove that black people are as good as white. They want to make black fathers "responsible." they want black gangs to become nonviolent, etc. But these are exactly the values of the industrial-technological system. The system couldn't care less what kind of music a man listens to, what kind of clothes he wears or what religion he believes in as long as he studies in school, holds a respectable job, climbs the status ladder, is a "responsible" parent, is nonviolent and so forth. In effect, however much he may deny it, the oversocialized leftist wants to integrate the black man into the system and make him adopt its values.

30. We certainly do not claim that leftists, even of the oversocialized type, NEVER rebel against the fundamental values of our society. Clearly they sometimes do. Some oversocialized leftists have gone so far as to rebel against one of modern society's most important principles by engaging in physical violence. By their own account, violence is for them a form of "liberation." In other words, by committing violence they break through the psychological restraints that have been trained into them. Because they are oversocialized these restraints have been more confining for them than for others; hence their need to break free of them. But they usually justify their rebellion in terms of mainstream values. If they engage in violence they claim to be fighting against racism or the like.

31. We realize that many objections could be raised to the foregoing thumb-nail sketch of leftist psychology. The real situation is complex, and anything like a complete description of it would take several volumes even if the necessary data were available. We claim only to have indicated very roughly the two most important tendencies in the psychology of modern leftism.

32. The problems of the leftist are indicative of the problems of our society as a whole. Low self-esteem, depressive tendencies and defeatism are not restricted to the left. Though they are especially noticeable in the left, they are widespread in our society. And today's society tries to socialize us to a greater extent than any previous society. We are even told by experts how to eat, how to exercise, how to make love, how to raise our kids and so forth.

THE POWER PROCESS

33. Human beings have a need (probably based in biology) for something that we will call the "power process." This is closely related to the need for power (which is widely recognized) but is not quite the same thing. The power process has four elements. The three most clear-cut of these we call goal, effort and attainment of goal. (Everyone needs to have goals whose attainment requires effort, and needs to succeed in attaining at least some of his goals.) The fourth element is more difficult to define and may not be necessary for everyone. We call it autonomy and will discuss it later (paragraphs 42-44).

34. Consider the hypothetical case of a man who can have anything he wants just by wishing for it. Such a man has power, but he will develop serious psychological problems. At first he will have a lot of fun, but by and by he will become acutely bored and demoralized. Eventually he may become clinically depressed. History shows that leisured aristocracies tend to become decadent. This is not true of fighting aristocracies that have to struggle to maintain their power. But leisured, secure aristocracies that have no need to exert themselves usually become bored, hedonistic and demoralized, even though they have power. This shows that power is not enough. One must have goals toward which to exercise one's power.

35. Everyone has goals; if nothing else, to obtain the physical necessities of life: food, water and whatever clothing and shelter are made necessary by the climate. But the leisured aristocrat obtains these things without effort. Hence his boredom and demoralization.

36. Nonattainment of important goals results in death if the goals are physical necessities, and in frustration if nonattainment of the goals is compatible with survival. Consistent failure to attain goals throughout life results in defeatism, low self-esteem or depression.

37. Thus, in order to avoid serious psychological problems, a human being needs goals whose attainment requires effort, and he must have a reasonable rate of success in attaining his goals.

SURROGATE ACTIVITIES

38. But not every leisured aristocrat becomes bored and demoralized. For example, the emperor Hirohito, instead of sinking into decadent hedonism, devoted himself to marine biology, a field in which he became distinguished. When people do not have to exert themselves to satisfy their physical needs they often set up artificial goals for themselves. In many cases they then pursue these goals with the same energy and emotional involvement that they otherwise would have put into the search for physical necessities. Thus the aristocrats of the Roman Empire had their literary pretensions; many European aristocrats a few centuries ago invested tremendous time and energy in hunting, though they certainly didn't need the meat; other aristocracies have competed for status through elaborate displays of wealth; and a few aristocrats, like Hirohito, have turned to science.

39. We use the term "surrogate activity" to designate an activity that is directed toward an artificial goal that people set up for themselves merely in order to have some goal to work toward, or let us say, merely for the sake of the "fulfillment" that they get from pursuing the goal. Here is a rule of thumb for the identification of surrogate activities. Given a person who devotes much time and energy to the pursuit of goal X, ask yourself this: If he had to devote most of his time and energy to satisfying his biological needs, and if that effort required him to use his physical and mental facilities in a varied and interesting way, would he feel seriously deprived because he did not attain goal X? If the answer is no, then the person's pursuit of a goal X is a surrogate activity. Hirohito's studies in marine biology clearly constituted a surrogate activity, since it is pretty certain that if Hirohito had had to spend his time working at interesting non-scientific tasks in order to obtain the necessities of life, he would not have felt deprived because he didn't know all about the anatomy and life-cycles of marine animals. On the other hand the pursuit of sex and love (for example) is not a surrogate activity, because most people, even if their existence were otherwise satisfactory, would feel deprived if they passed their lives without ever having a relationship with a member of the opposite sex. (But pursuit of an excessive amount of sex, more than one really needs, can be a surrogate activity.)

40. In modern industrial society only minimal effort is necessary to satisfy one's physical needs. It is enough to go through a training program to acquire some petty technical skill, then come to work on time and exert very modest effort needed to hold a job. The only requirements are a moderate amount of intelligence, and most of all, simple OBEDIENCE. If one has those, society takes care of one from cradle to grave. (Yes, there is an underclass that cannot take physical necessities for granted, but we are speaking here of mainstream society.) Thus it is not surprising that modern society is full of surrogate activities. These include scientific work, athletic achievement, humanitarian work, artistic and literary creation, climbing the corporate ladder, acquisition of money and material goods far beyond the point at which they cease to give any additional physical satisfaction, and social activism when it addresses issues that are not important for the activist personally, as in the case of white activists who work for the rights of nonwhite minorities. These are not always pure surrogate activities, since for many people they may be motivated in part by needs other than the need to have some goal to pursue. Scientific work may be motivated in part by a drive for prestige, artistic creation by a need to express feelings, militant social activism by hostility. But for most people who pursue them, these activities are in large part surrogate activities. For example, the majority of scientists will probably agree that the "fulfillment" they get from their work is more important than the money and prestige they earn.

41. For many if not most people, surrogate activities are less satisfying than the pursuit of real goals (that is, goals that people would want to attain even if their need for the power process were already fulfilled). One indication of this is the fact that, in many or most cases, people who are deeply involved in surrogate activities are never satisfied, never at rest. Thus the money-maker constantly strives for more and more wealth. The scientist no sooner solves one problem than he moves on to the next. The long-distance runner drives himself to run always farther and faster. Many people who pursue surrogate activities will say that they get far more fulfillment from these activities than they do from the "mundane" business of satisfying their biological needs, but that it is because in our society the effort needed to satisfy the biological needs has been reduced to triviality. More importantly, in our society people do not satisfy their biological needs AUTONOMOUSLY but by functioning as parts of an immense social machine. In contrast, people generally have a great deal of autonomy in pursuing their surrogate activities.

AUTONOMY

42. Autonomy as a part of the power process may not be necessary for every individual. But most people need a greater or lesser degree of autonomy in working toward their goals. Their efforts must be undertaken on their own initiative and must be under their own direction and control. Yet most people do not have to exert this initiative, direction and control as single individuals. It is usually enough to act as a member of a SMALL group. Thus if half a dozen people discuss a goal among themselves and make a successful joint effort to attain that goal, their need for the power process will be served. But if they work under rigid orders handed down from above that leave them no room for autonomous decision and initiative, then their need for the power process will not be served. The same is true when decisions are made on a collective bases if the group making the collective decision is so large that the role of each individual is insignificant. [5]

43. It is true that some individuals seem to have little need for autonomy. Either their drive for power is weak or they satisfy it by identifying themselves with some powerful organization to which they belong. And then there are unthinking, animal types who seem to be satisfied with a purely physical sense of power (the good combat soldier, who gets his sense of power by developing fighting skills that he is quite content to use in blind obedience to his superiors).

44. But for most people it is through the power process-having a goal, making an AUTONOMOUS effort and attaining the goal-that self-esteem, self-confidence and a sense of power are acquired. When one does not have adequate opportunity to go throughout the power process the consequences are (depending on the individual and on the way the power process is disrupted) boredom, demoralization, low self-esteem, inferiority feelings, defeatism, depression, anxiety, guilt, frustration, hostility, spouse or child abuse, insatiable hedonism, abnormal sexual behavior, sleep disorders, eating disorders, etc. [6]

SOURCES OF SOCIAL PROBLEMS

45. Any of the foregoing symptoms can occur in any society, but in modern industrial society they are present on a massive scale. We aren't the first to mention that the world today seems to be going crazy. This sort of thing is not normal for human societies. There is good reason to believe that primitive man suffered from less stress and frustration and was better satisfied with his way of life than modern man is. It is true that not all was sweetness and light in primitive societies. Abuse of women was common among the Australian aborigines, transexuality was fairly common among some of the American Indian tribes. But is does appear that GENERALLY SPEAKING the kinds of problems that we have listed in the preceding paragraph were far less common among primitive peoples than they are in modern society.

46. We attribute the social and psychological problems of modern society to the fact that society requires people to live under conditions radically different from those under which the human race evolved and to behave in ways that conflict with the patterns of behavior that the human race developed while living under the earlier conditions. It is clear from what we have already written that we consider lack of opportunity to properly experience the power process as the most important of the abnormal conditions to which modern society subjects people. But it is not the only one. Before dealing with disruption of the power process as a source of social problems we will discuss some of the other sources.

47. Among the abnormal conditions present in modern industrial society are excessive density of population, isolation of man from nature, excessive rapidity of social change and the break-down of natural small-scale communities such as the extended family, the village or the tribe.

48. It is well known that crowding increases stress and aggression. The degree of crowding that exists today and the isolation of man from nature are consequences of technological progress. All pre-industrial societies were predominantly rural. The industrial Revolution vastly increased the size of cities and the proportion of the population that lives in them, and modern agricultural technology has made it possible for the Earth to support a far denser population than it ever did before. (Also, technology exacerbates the effects of crowding because it puts increased disruptive powers in people's hands. For example, a variety of noise-making devices: power mowers, radios, motorcycles, etc. If the use of these devices is unrestricted, people who want peace and quiet are frustrated by the noise. If their use is restricted, people who use the devices are frustrated by the regulations... But if these machines had never been invented there would have been no conflict and no frustration generated by them.)

49. For primitive societies the natural world (which usually changes only slowly) provided a stable framework and therefore a sense of security. In the modern world it is human society that dominates nature rather than the other way around, and modern society changes very rapidly owing to technological change. Thus there is no stable framework.

50. The conservatives are fools: They whine about the decay of traditional values, yet they enthusiastically support technological progress and economic growth. Apparently it never occurs to them that you can't make rapid, drastic changes in the technology and the economy of a society without causing rapid changes in all other aspects of the society as well, and that such rapid changes inevitably break down traditional values.

51. The breakdown of traditional values to some extent implies the breakdown of the bonds that hold together traditional small-scale social groups. The disintegration of small-scale social groups is also promoted by the fact that modern conditions often require or tempt individuals to move to new locations, separating themselves from their communities. Beyond that, a technological society HAS TO weaken family ties and local communities if it is to function efficiently. In modern society an individual's loyalty must be first to the system and only secondarily to a small-scale community, because if the internal loyalties of small-scale communities were stronger than loyalty to the system, such communities would pursue their own advantage at the expense of the system.

52. Suppose that a public official or a corporation executive appoints his cousin, his friend or his co-religionist to a position rather than appointing the person best qualified for the job. He has permitted personal loyalty to supersede his loyalty to the system, and that is "nepotism" or "discrimination," both of which are terrible sins in modern society. Would-be industrial societies that have done a poor job of subordinating personal or local loyalties to loyalty to the system are usually very inefficient. (Look at Latin America.) Thus an advanced industrial society can tolerate only those small-scale communities that are emasculated, tamed and made into tools of the system. [7]

53. Crowding, rapid change and the breakdown of communities have been widely recognized as sources of social problems. But we do not believe they are enough to account for the extent of the problems that are seen today.

54. A few pre-industrial cities were very large and crowded, yet their inhabitants do not seem to have suffered from psychological problems to the same extent as modern man. In America today there still are uncrowded rural areas, and we find there the same problems as in urban areas, though the problems tend to be less acute in the rural areas. Thus crowding does not seem to be the decisive factor.

55. On the growing edge of the American frontier during the 19th century, the mobility of the population probably broke down extended families and small-scale social groups to at least the same extent as these are broken down today. In fact, many nuclear families lived by choice in such isolation, having no neighbors within several miles, that they belonged to no community at all, yet they do not seem to have developed problems as a result.

56. Furthermore, change in American frontier society was very rapid and deep. A man might be born and raised in a log cabin, outside the reach of law and order and fed largely on wild meat; and by the time he arrived at old age he might be working at a regular job and living in an ordered community with effective law enforcement. This was a deeper change than that which typically occurs in the life of a modern individual, yet it does not seem to have led to psychological problems. In fact, 19th century American society had an optimistic and self-confident tone, quite unlike that of today's society. [8]

57. The difference, we argue, is that modern man has the sense (largely justified) that change is IMPOSED on him, whereas the 19th century frontiersman had the sense (also largely justified) that he created change himself, by his own choice. Thus a pioneer settled on a piece of land of his own choosing and made it into a farm through his own effort. In those days an entire county might have only a couple of hundred inhabitants and was a far more isolated and autonomous entity than a modern county is. Hence the pioneer farmer participated as a member of a relatively small group in the creation of a new, ordered community. One may well question whether the creation of this community was an improvement, but at any rate it satisfied the pioneer's need for the power process.

58. It would be possible to give other examples of societies in which there has been rapid change and/or lack of close community ties without he kind of massive behavioral aberration that is seen in today's industrial society. We contend that the most important cause of social and psychological problems in modern society is the fact that people have insufficient opportunity to go through the power process in a normal way. We don't mean to say that modern society is the only one in which the power process has been disrupted. Probably most if not all civilized societies have interfered with the power process to a greater or lesser extent. But in modern industrial society the problem has become particularly acute. Leftism, at least in its recent (mid-to-late -20th century) form, is in part a symptom of deprivation with respect to the power process.

DISRUPTION OF THE POWER PROCESS IN MODERN SOCIETY

59. We divide human drives into three groups: (1) those drives that can be satisfied with minimal effort; (2) those that can be satisfied but only at the cost of serious effort; (3) those that cannot be adequately satisfied no matter how much effort one makes. The power process is the process of satisfying the drives of the second group. The more drives there are in the third group, the more there is frustration, anger, eventually defeatism, depression, etc.

60. In modern industrial society natural human drives tend to be pushed into the first and third groups, and the second group tends to consist increasingly of artificially created drives.

61. In primitive societies, physical necessities generally fall into group 2: They can be obtained, but only at the cost of serious effort. But modern society tends to guarantee the physical necessities to everyone [9] in exchange for only minimal effort, hence physical needs are pushed into group 1. (There may be disagreement about whether the effort needed to hold a job is "minimal"; but usually, in lower- to middle-level jobs, whatever effort is required is merely that of obedience. You sit or stand where you are told to sit or stand and do what you are told to do in the way you are told to do it. Seldom do you have to exert yourself seriously, and in any case you have hardly any autonomy in work, so that the need for the power process is not well served.)

62. Social needs, such as sex, love and status, often remain in group 2 in modern society, depending on the situation of the individual. [10] But, except for people who have a particularly strong drive for status, the effort required to fulfill the social drives is insufficient to satisfy adequately the need for the power process.

63. So certain artificial needs have been created that fall into group 2, hence serve the need for the power process. Advertising and marketing techniques have been developed that make many people feel they need things that their grandparents never desired or even dreamed of. It requires serious effort to earn enough money to satisfy these artificial needs, hence they fall into group 2. (But see paragraphs 80-82.) Modern man must satisfy his need for the power process largely through pursuit of the artificial needs created by the advertising and marketing industry [11], and through surrogate activities.

64. It seems that for many people, maybe the majority, these artificial forms of the power process are insufficient. A theme that appears repeatedly in the writings of the social critics of the second half of the 20th century is the sense of purposelessness that afflicts many people in modern society. (This purposelessness is often called by other names such as "anomic" or "middle-class vacuity.") We suggest that the so-called "identity crisis" is actually a search for a sense of purpose, often for commitment to a suitable surrogate activity. It may be that existentialism is in large part a response to the purposelessness of modern life. [12] Very widespread in modern society is the search for "fulfillment." But we think that for the majority of people an activity whose main goal is fulfillment (that is, a surrogate activity) does not bring completely satisfactory fulfillment. In other words, it does not fully satisfy the need for the power process. (See paragraph 41.) That need can be fully satisfied only through activities that have some external goal, such as physical necessities, sex, love, status, revenge, etc.

65. Moreover, where goals are pursued through earning money, climbing the status ladder or functioning as part of the system in some other way, most people are not in a position to pursue their goals AUTONOMOUSLY. Most workers are someone else's employee as, as we pointed out in paragraph 61, must spend their days doing what they are told to do in the way they are told to do it. Even most people who are in business for themselves have only limited autonomy. It is a chronic complaint of small-business persons and entrepreneurs that their hands are tied by excessive government regulation. Some of these regulations are doubtless unnecessary, but for the most part government regulations are essential and inevitable parts of our extremely complex society. A large portion of small business today operates on the franchise system. It was reported in the Wall Street Journal a few years ago that many of the franchise-granting companies require applicants for franchises to take a personality test that is designed to EXCLUDE those who have creativity and initiative, because such persons are not sufficiently docile to go along obediently with the franchise system. This excludes from small business many of the people who most need autonomy.

66. Today people live more by virtue of what the system does FOR them or TO them than by virtue of what they do for themselves. And what they do for themselves is done more and more along channels laid down by the system. Opportunities tend to be those that the system provides, the opportunities must be exploited in accord with the rules and regulations [13], and techniques prescribed by experts must be followed if there is to be a chance of success.

67. Thus the power process is disrupted in our society through a deficiency of real goals and a deficiency of autonomy in pursuit of goals. But it is also disrupted because of those human drives that fall into group 3: the drives that one cannot adequately satisfy no matter how much effort one makes. One of these drives is the need for security. Our lives depend on decisions made by other people; we have no control over these decisions and usually we do not even know the people who make them. ("We live in a world in which relatively few people - maybe 500 or 1,00 - make the important decisions" - Philip B. Heymann of Harvard Law School, quoted by Anthony Lewis, New York Times, April 21, 1995.) Our lives depend on whether safety standards at a nuclear power plant are properly maintained; on how much pesticide is allowed to get into our food or how much pollution into our air; on how skillful (or incompetent) our doctor is; whether we lose or get a job may depend on decisions made by government economists or corporation executives; and so forth. Most individuals are not in a position to secure themselves against these threats to more [than] a very limited extent. The individual's search for security is therefore frustrated, which leads to a sense of powerlessness.

68. It may be objected that primitive man is physically less secure than modern man, as is shown by his shorter life expectancy; hence modern man suffers from less, not more than the amount of insecurity that is normal for human beings. but psychological security does not closely correspond with physical security. What makes us FEEL secure is not so much objective security as a sense of confidence in our ability to take care of ourselves. Primitive man, threatened by a fierce animal or by hunger, can fight in self-defense or travel in search of food. He has no certainty of success in these efforts, but he is by no means helpless against the things that threaten him. The modern individual on the other hand is threatened by many things against which he is helpless; nuclear accidents, carcinogens in food, environmental pollution, war, increasing taxes, invasion of his privacy by large organizations, nation-wide social or economic phenomena that may disrupt his way of life.

69. It is true that primitive man is powerless against some of the things that threaten him; disease for example. But he can accept the risk of disease stoically. It is part of the nature of things, it is no one's fault, unless is the fault of some imaginary, impersonal demon. But threats to the modern individual tend to be MAN-MADE. They are not the results of chance but are IMPOSED on him by other persons whose decisions he, as an individual, is unable to influence. Consequently he feels frustrated, humiliated and angry.

70. Thus primitive man for the most part has his security in his own hands (either as an individual or as a member of a SMALL group) whereas the security of modern man is in the hands of persons or organizations that are too remote or too large for him to be able personally to influence them. So modern man's drive for security tends to fall into groups 1 and 3; in some areas (food, shelter, etc.) his security is assured at the cost of only trivial effort, whereas in other areas he CANNOT attain security. (The foregoing greatly simplifies the real situation, but it does indicate in a rough, general way how the condition of modern man differs from that of primitive man.)

71. People have many transitory drives or impulses that are necessary frustrated in modern life, hence fall into group 3. One may become angry, but modern society cannot permit fighting. In many situations it does not even permit verbal aggression. When going somewhere one may be in a hurry, or one may be in a mood to travel slowly, but one generally has no choice but to move with the flow of traffic and obey the traffic signals. One may want to do one's work in a different way, but usually one can work only according to the rules laid down by one's employer. In many other ways as well, modern man is strapped down by a network of rules and regulations (explicit or implicit) that frustrate many of his impulses and thus interfere with the power process. Most of these regulations cannot be disposed with, because the are necessary for the functioning of industrial society.

72. Modern society is in certain respects extremely permissive. In matters that are irrelevant to the functioning of the system we can generally do what we please. We can believe in any religion we like (as long as it does not encourage behavior that is dangerous to the system). We can go to bed with anyone we like (as long as we practice "safe sex"). We can do anything we like as long as it is UNIMPORTANT. But in all IMPORTANT matters the system tends increasingly to regulate our behavior.

73. Behavior is regulated not only through explicit rules and not only by the government. Control is often exercised through indirect coercion or through psychological pressure or manipulation, and by organizations other than the government, or by the system as a whole. Most large organizations use some form of propaganda [14] to manipulate public attitudes or behavior. Propaganda is not limited to "commercials" and advertisements, and sometimes it is not even consciously intended as propaganda by the people who make it. For instance, the content of entertainment programming is a powerful form of propaganda. An example of indirect coercion: There is no law that says we have to go to work every day and follow our employer's orders. Legally there is nothing to prevent us from going to live in the wild like primitive people or from going into business for ourselves. But in practice there is very little wild country left, and there is room in the economy for only a limited number of small business owners. Hence most of us can survive only as someone else's employee.

74. We suggest that modern man's obsession with longevity, and with maintaining physical vigor and sexual attractiveness to an advanced age, is a symptom of unfulfillment resulting from deprivation with respect to the power process. The "mid-life crisis" also is such a symptom. So is the lack of interest in having children that is fairly common in modern society but almost unheard-of in primitive societies.

75. In primitive societies life is a succession of stages. The needs and purposes of one stage having been fulfilled, there is no particular reluctance about passing on to the next stage. A young man goes through the power process by becoming a hunter, hunting not for sport or for fulfillment but to get meat that is necessary for food. (In young women the process is more complex, with greater emphasis on social power; we won't discuss that here.) This phase having been successfully passed through, the young man has no reluctance about settling down to the responsibilities of raising a family. (In contrast, some modern people indefinitely postpone having children because they are too busy seeking some kind of "fulfillment." We suggest that the fulfillment they need is adequate experience of the power process -- with real goals instead of the artificial goals of surrogate activities.) Again, having successfully raised his children, going through the power process by providing them with the physical necessities, the primitive man feels that his work is done and he is prepared to accept old age (if he survives that long) and death. Many modern people, on the other hand, are disturbed by the prospect of death, as is shown by the amount of effort they expend trying to maintain their physical condition, appearance and health. We argue that this is due to unfulfillment resulting from the fact that they have never put their physical powers to any use, have never gone through the power process using their bodies in a serious way. It is not the primitive man, who has used his body daily for practical purposes, who fears the deterioration of age, but the modern man, who has never had a practical use for his body beyond walking from his car to his house. It is the man whose need for the power process has been satisfied during his life who is best prepared to accept the end of that life.

76. In response to the arguments of this section someone will say, "Society must find a way to give people the opportunity to go through the power process." For such people the value of the opportunity is destroyed by the very fact that society gives it to them. What they need is to find or make their own opportunities. As long as the system GIVES them their opportunities it still has them on a leash. To attain autonomy they must get off that leash.

HOW SOME PEOPLE ADJUST

77. Not everyone in industrial-technological society suffers from psychological problems. Some people even profess to be quite satisfied with society as it is. We now discuss some of the reasons why people differ so greatly in their response to modern society.

78. First, there doubtless are differences in the strength of the drive for power. Individuals with a weak drive for power may have relatively little need to go through the power process, or at least relatively little need for autonomy in the power process. These are docile types who would have been happy as plantation darkies in the Old South. (We don't mean to sneer at "plantation darkies" of the Old South. To their credit, most of the slaves were NOT content with their servitude. We do sneer at people who ARE content with servitude.)

79. Some people may have some exceptional drive, in pursuing which they satisfy their need for the power process. For example, those who have an unusually strong drive for social status may spend their whole lives climbing the status ladder without ever getting bored with that game.

80. People vary in their susceptibility to advertising and marketing techniques. Some people are so susceptible that, even if they make a great deal of money, they cannot satisfy their constant craving for the shiny new toys that the marketing industry dangles before their eyes. So they always feel hard-pressed financially even if their income is large, and their cravings are frustrated.

81. Some people have low susceptibility to advertising and marketing techniques. These are the people who aren't interested in money. Material acquisition does not serve their need for the power process.

82. People who have medium susceptibility to advertising and marketing techniques are able to earn enough money to satisfy their craving for goods and services, but only at the cost of serious effort (putting in overtime, taking a second job, earning promotions, etc.) Thus material acquisition serves their need for the power process. But it does not necessarily follow that their need is fully satisfied. They may have insufficient autonomy in the power process (their work may consist of following orders) and some of their drives may be frustrated (e.g., security, aggression). (We are guilty of oversimplification in paragraphs 80-82 because we have assumed that the desire for material acquisition is entirely a creation of the advertising and marketing industry. Of course it's not that simple.

83. Some people partly satisfy their need for power by identifying themselves with a powerful organization or mass movement. An individual lacking goals or power joins a movement or an organization, adopts its goals as his own, then works toward these goals. When some of the goals are attained, the individual, even though his personal efforts have played only an insignificant part in the attainment of the goals, feels (through his identification with the movement or organization) as if he had gone through the power process. This phenomenon was exploited by the fascists, nazis and communists. Our society uses it, too, though less crudely. Example: Manuel Noriega was an irritant to the U.S. (goal: punish Noriega). The U.S. invaded Panama (effort) and punished Noriega (attainment of goal). The U.S. went through the power process and many Americans, because of their identification with the U.S., experienced the power process vicariously. Hence the widespread public approval of the Panama invasion; it gave people a sense of power. [15] We see the same phenomenon in armies, corporations, political parties, humanitarian organizations, religious or ideological movements. In particular, leftist movements tend to attract people who are seeking to satisfy their need for power. But for most people identification with a large organization or a mass movement does not fully satisfy the need for power.

84. Another way in which people satisfy their need for the power process is through surrogate activities. As we explained in paragraphs 38-40, a surrogate activity that is directed toward an artificial goal that the individual pursues for the sake of the "fulfillment" that he gets from pursuing the goal, not because he needs to attain the goal itself. For instance, there is no practical motive for building enormous muscles, hitting a little ball into a hole or acquiring a complete series of postage stamps. Yet many people in our society devote themselves with passion to bodybuilding, golf or stamp collecting. Some people are more "other-directed" than others, and therefore will more readily attack importance to a surrogate activity simply because the people around them treat it as important or because society tells them it is important. That is why some people get very serious about essentially trivial activities such as sports, or bridge, or chess, or arcane scholarly pursuits, whereas others who are more clear-sighted never see these things as anything but the surrogate activities that they are, and consequently never attach enough importance to them to satisfy their need for the power process in that way. It only remains to point out that in many cases a person's way of earning a living is also a surrogate activity. Not a PURE surrogate activity, since part of the motive for the activity is to gain the physical necessities and (for some people) social status and the luxuries that advertising makes them want. But many people put into their work far more effort than is necessary to earn whatever money and status they require, and this extra effort constitutes a surrogate activity. This extra effort, together with the emotional investment that accompanies it, is one of the most potent forces acting toward the continual development and perfecting of the system, with negative consequences for individual freedom (see paragraph 131). Especially, for the most creative scientists and engineers, work tends to be largely a surrogate activity. This point is so important that is deserves a separate discussion, which we shall give in a moment (paragraphs 87-92).

85. In this section we have explained how many people in modern society do satisfy their need for the power process to a greater or lesser extent. But we think that for the majority of people the need for the power process is not fully satisfied. In the first place, those who have an insatiable drive for status, or who get firmly "hooked" or a surrogate activity, or who identify strongly enough with a movement or organization to satisfy their need for power in that way, are exceptional personalities. Others are not fully satisfied with surrogate activities or by identification with an organization (see paragraphs 41, 64). In the second place, too much control is imposed by the system through explicit regulation or through socialization, which results in a deficiency of autonomy, and in frustration due to the impossibility of attaining certain goals and the necessity of restraining too many impulses.

86. But even if most people in industrial-technological society were well satisfied, we (FC) would still be opposed to that form of society, because (among other reasons) we consider it demeaning to fulfill one's need for the power process through surrogate activities or through identification with an organization, rather then through pursuit of real goals.

THE MOTIVES OF SCIENTISTS

87. Science and technology provide the most important examples of surrogate activities. Some scientists claim that they are motivated by "curiosity" or by a desire to benefit humanity. But it is easy to see that neither of these can be the principle motive of most scientists. As for "curiosity," that notion is simply absurd. Most scientists work on highly specialized problems that are not the object of any normal curiosity. For example, is an astronomer, a mathematician or an entomologist curious about the properties of isopropyltrimethylmethane? Of course not. Only a chemist is curious about such a thing, and he is curious about it only because chemistry is his surrogate activity. Is the chemist curious about the appropriate classification of a new species of beetle? No. That question is of interest only to the entomologist, and he is interested in it only because entomology is his surrogate activity. If the chemist and the entomologist had to exert themselves seriously to obtain the physical necessities, and if that effort exercised their abilities in an interesting way but in some nonscientific pursuit, then they couldn't giver a damn about isopropyltrimethylmethane or the classification of beetles. Suppose that lack of funds for postgraduate education had led the chemist to become an insurance broker instead of a chemist. In that case he would have been very interested in insurance matters but would have cared nothing about isopropyltrimethylmethane. In any case it is not normal to put into the satisfaction of mere curiosity the amount of time and effort that scientists put into their work. The "curiosity" explanation for the scientists' motive just doesn't stand up.

88. The "benefit of humanity" explanation doesn't work any better. Some scientific work has no conceivable relation to the welfare of the human race - most of archaeology or comparative linguistics for example. Some other areas of science present obviously dangerous possibilities. Yet scientists in these areas are just as enthusiastic about their work as those who develop vaccines or study air pollution. Consider the case of Dr. Edward Teller, who had an obvious emotional involvement in promoting nuclear power plants. Did this involvement stem from a desire to benefit humanity? If so, then why didn't Dr. Teller get emotional about other "humanitarian" causes? If he was such a humanitarian then why did he help to develop the H-bomb? As with many other scientific achievements, it is very much open to question whether nuclear power plants actually do benefit humanity. Does the cheap electricity outweigh the accumulating waste and risk of accidents? Dr. Teller saw only one side of the question. Clearly his emotional involvement with nuclear power arose not from a desire to "benefit humanity" but from a personal fulfillment he got from his work and from seeing it put to practical use.

89. The same is true of scientists generally. With possible rare exceptions, their motive is neither curiosity nor a desire to benefit humanity but the need to go through the power process: to have a goal (a scientific problem to solve), to make an effort (research) and to attain the goal (solution of the problem.) Science is a surrogate activity because scientists work mainly for the fulfillment they get out of the work itself.

90. Of course, it's not that simple. Other motives do play a role for many scientists. Money and status for example. Some scientists may be persons of the type who have an insatiable drive for

[toni]

matzkulle:
vihjaisin lasselle vastineestasi,mutta tokaisi sun kyllä keksivän vastaukset kysymyksiisi.eikä meinannut tuolla mitään kuittaulua,tms.

unohdon vain ite kokonaan tämän mailin,enkä hetkeen ole käynyt kattomassa p.j.sivuja...

mutta omana mutuiluna:kyllähän paperimassaa voi tehdä vaikka mistä kasvikuiduista?
ja mihinkä nykykulttuurista imemämme vaikutteet katoais?

toki monia asioita aletaan jo nyt katsastelemaan toisessa valossakin,mutta silti.

[Basileo]

Ihailtavaa asialleen omistautumista mutta minua tämmöisenä nykyelämän realiteeteissa kompastelevana talovelallisena jäi askarruttamaan tuo että pärjää 30-50 egellä vuodessa eikä muuten tarvi rahaa.Ilmeisesti hän ei omistanut tuota omavaraisuustilaansa koska jo pelkästään kiinteistöverot olisi mennyt yli tuon budjetin.
Ehkä hän sai tilan käytöönsä vuokratta tai maksoi vuokran sienissä ja marjoissa.Hyvä kun löytyi moinen vuokraisäntä joka antoi vielä ottaa polttopuutkin metsästään.
Olenko nyt vain tylsimys tai muuten vain kyyninen.Ehkä minua vaan v...taa kaikki nämä yhteiskuntamme vaatimat verot,maksut ym. kansalaisvelvoitteet.

[Santtu Risku]

vittu hommatkaa tälle IB banni. aina sama kaveri.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[jkekoni]

[Santtu Risku]

näinhän se on ku tarkemmin miettii.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Santtu Risku]

ja taas
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson