Jousi

[Rakonczay]

Knuutinpoikien piirissä, Suomessa ja maailmalla tehdään harrastelijapohjalta paljon tutkimustyötä vanhoista tekniikoista yms.

Näiden tutkimusten heikkous on joskus huonot perustelut, lähdeviitteet tai dokumentaatio, joka tekee niistä muille kiinnostuneille joskus arvottomia, mutta hyviäkin tutkimuksia tehdään. Ongelmana on kuitenkin usein se että tutkimukset haudataan pöytälaatikkoon sen tekemisen jälkeen ja ollaan tyytyväisiä kun on itse saanut jonkun asian mielestään selvitettyä. Kuitenkin jossain järkevässä paikassa julkaistuna, kyseinen tutkimus voisi olla hyvä apu jonkun toisen tutkijan asiaa sivuavassa tutkimuksessa. Tämänkin sivuston jäsenten piirissä on tehty paljon tutkimusta, joka julkaisemattomana johtaa siihen, että yhä uudet tutkijat joutuvat keksimään ruudin uudelleen, vaikka "meidän" keskuudessamme sen tekoprosessi olisikin hyväksytty oikeaksi.

Tyyppiesimerkkinä on TV dokkari parin vuoden takaa, jossa toimittaja väitti pokkana että haastateltavan mummelin kuoltua kukaan maailmassa ei enää osaa tehdä lautanauhoja. Mä pystyn tältä istumalta nimeämään Suomesta 20-30 henkilöä ja ulkomailta lisää jotka ko. tekniikan hallitsee. Puhtaasti kirjanoppineet akateemiset tutkijat, jotka eivät ole itse tehneet pätkääkään kokeellista tutkimusta ovat varmaan tietojensa kanssa todella heikoilla. (ehkäpä niistä tulee koulujen historianopettajia )

Sivuston jäsenten kirjahanke on erittäin positiivinen asia monen tutkijan työtä ajatellen. Onneksi "täällä" ei piiloteta kynttilää vakan alle vaan ihmiset avoimesti kertovat projekteistaan ja kokemuksistaan. Jos joku tekniikka kirjassa kuitenkin halutaan esitellä täysin primitiivisenä, niin olisi kirjan tason kannalta positiivinen asia jos tutkimustulosta perustellaan ja todistellaan kohtuudella.

[Simo Hankaniemi]

Näinhän se on. Mutta silloin jos tehdään lähinnä käsikirjaa eli jonkinlaista käsityöopasta, niin ei ole mahdollista kirjoittaa kovinkaan tieteellisellä otteella. Kustantajalla saattaa mennä herne nenään jo pelkästään ajatuksesta, että kirjassa olisi kirjallisuus- tai lähdeviitteitä. Tieteellisiä tutkimuksia varten on omat julkaisunsa, joita laajempi yleisö ei juurikaan lue. Sitten on tietysti myös tiedettä popularisoivat julkaisut, joiden levikki on laajempi. Ja alan harrastelehdet kuten Primitive Archer.

Mutta käsityökirjassakin olisi hyvä tuoda lukijalle selväksi, ovatko esitellyt ratkaisut jotakin todellista perinnettä vai kirjoittajan omaa kokeilua ja kekseliäisyyttä. Suurin osa modernista primitiivijousiammunnasta on nimenomaan modernia kulttuuria, jolla on vain osittain yhtymäkohtia aikaisempien vuosisatojen jousipuuhiin. Esim. maalitauluihin tai 3D-maaleihin ampumisen monet aidot primitiivit tuomitsisivat "lasten puuhailuna", kuten tapahtui Meksikon vallankumouksen aikana 1913. Kapinakenraalit halusivat mukaan tulevien intiaanisotureiden antavan näytteen jousiammuntataidostaan. Nämä kieltäytyivät, kun eivät saaneet käyttää maalitauluina vangiksi otettuja hallituksen sotilaita. Intiaanit antoivat sitten "näytteensä" lukuisissa pensaikkotaisteluissa, missä tuhannet sotilaat kaatuivat nuoliin.

Usein käy niin, että jokin perinteinen puuha uusiin olosuhteisiin sopeutettuna muuttuu lähes päinvastaiseksi luonteeltaan. Esim. jotkut modernit kyudo-suuntaukset edustavat ajattelua, jonka mukaan maaliin osuminen ei ole lainkaan tärkeää ja ettei siihen pidä erityisesti edes pyrkiä. Tämä on tietysti täysin absurdi näkemys entisajan samurain tai ninjan näkökulmasta.