Jousi

[Santtu Risku]

Huomasin, että täällä ei ole juttua kyseisestä aiheesta, joten päätin aloittaa sellaisen. Täällä on jo topikkia kaatuneelle riistalle, ja aina jossain topikissa mutisten mainitaan, miten fasaani tms. pääsi karkuun.
Metsästäjät tarinoivat aina karkuun päässeista ja lähellä olleista. Näin on ollut aikojen alusta asti. Ajattelin siis että tänne voisi niistä kertoa. perinteisillä jousilla metsästävillä luulisi olevan näistä kokemusta.

Tässä pari omaani:
Useimmat näistä tapahtumista sijoittuvat minulla posion kitkajärven saariin.
Olen kaverini kanssa käynyt kitkan saarissa pari syksyä metsällä. Teeriä, metsoja, jäniksiä ja pyitä olen yhden ketun lisäksi siellä nähnyt. Kunnon tilanteita on ollut 6.
Tässä niistä pari.
Olimme kahden kaverin kanssa lähdössä metsälle, kaikilla aseena perinnejouset. Aamun koitteessa ryystettiin kahvit ja syötiin leipää sekä pakattiin reppuun evästä. Sitten vedettiin noella kasvomaalaukset, sillä etenkin metsäkanalinnut ovat erityisen tarkkoja huomaamaan ihmisen kasvonpiireteet ja eritoten silmät.
Veneellä saareen ja menoksi. ensimmäiset tunnit kuluivat ilman havainota eläimistä, mutta sitten noin 8 metrin päästä kuusen takaa pomppasi jänis loikkaan. en ehtinyt ampua tähän tilanteeseen, mutta lähdin seuraamaan jänistä vaaran rinnettä alaspäin. Jäniksestä ei näkynyt jälkiäkään, mutta yllättäen maasta pyrähti lentoon kymmenkunta teertä melko laajalta alueelta. jähmetyin paikoilleni, ja yritin tihrustaa kuusikosta, että missä ne ovat. aina kun näin yhden, niin se näki myös minut ja lensi kauemmas. saimme ajettua teeret erääseen niemeen, jossa sitten niitä yritime aikamme ilman näköhavainotja kummempaa tulosta.
Ilman koiraa kun olimme liikkeellä, niin homma meni turhan useasti näin: Puusta lähtee teeri suhisten lentoon. tihrustan silmillä tiheää kuusta, enkä nää muita teeriä. Kävelen puuta kohti varovasti, jolloin useampi teeri taas suhahtaa samasta puusta. Hyvin ne kätkeytyivät niihin kuusiin.
Kerran sitten eräs teeri erehtyi lentämään koivuun, ja olin itse kuusiverhon alla näkösuojassa. Matkaa noin 25 metriä. Pulska naarasteeri kotkottaa oksalla mussuttaen koivun antimia. Onnistun hiipimään kyyryssä noin 15 metrin päähän linnusta, jolloin eteeni aukesi avarampi metsä. ajattelin, että jos lintu nyt katsoo tänne, niin se näkee minut, joten en sen lähemmäs enää lähde. Alan nostamaan jousikättäni samalla jännittäen 55 paunaista tuomijoustani. metson sulilla sulitettu nuoli lähtee juuri sinne minne halusinkin, mutta sitten yllättäen muuttaa suuntaansa pienen karahduksen saattelemana. nuoli hipaisee teertä rinnan korkeudelta vasemmasta siivestä. yksikään sulka ei tipu ja teeri lentää matkoihinsa. Olin unohtanut lasit kotiin tällä reissulla, enkä huomannut koivun harvaa ja ohutta oksaa joka oli ampumaradallani. Kykenen vieläkin näkemään nuolen lentoradan yhtä selkeästi, kuin jos olisin ampunut sen vain sekunti sitten.

Toinen tilanne sattui seuraavana päivänä samassa saaressa, kun hiiviskelin rantaviivan läheisyydessä. pääsin pienelle aukealle ja pysähdyin kannon viereen. katselin ympäristöä silmät tihrussa, enkä kyennyt huomaamaan yhtään riistaa. Otin käteni pois jänteeltä. Sitten aivan yhtäkkiä jänis räjähtää juoksuun sen kannon toiselta puolelta. Hätkähdän aivan täysin, sillä en ollut yhtään varautunut tilanteeseen, saatika uskonut että jänis päästäisi minut kirjaimellisesti parin metrin päähän. Se oli ollut koko ajan näkösuojassa sen pienen kannon takana ja luottanut suojaväriinsä joka näköjään toimi hyvin.
Jänis juoksi suuntaan josta minä olin juuri tullut, joten käännyn 180 astetta ja päästän nuolen lentoon. ei osumaa, nuoli meni noin 15 cm jäiksen ohi. katson jäniksen juoksua, ja huomaan että se kaartaa takaisin suoraan minun eteeni 3-4 metrin päähän minusta. sählään hanska kädessä toisen nuolen kanssa, enkä saa sitä nokille tarpeeksi ajoissa, vaan jänis ehti juuri pujahtaa pois aukealta.
Vaikka näin tarkalleen mihin nuoleni oli lentänyt, en enää kyennyt sitä löytämään. Sen varran syvälle mätäikköön se sujahti. pystyn vieläkin osoittamaan kohdan johon se osui.

Seuraavat tapaukset sattuivat toisessa saaressa, josta tosin matkaa ensimmäiseen on noin 200 metriä.
Nämä tapahtuivat tänä syksynä, kun olin jo huomattavasti parempi ampumaan sekä liikkuviin että paikoillaan oleviin kohteisiin.
Pääsimme saareen, ja aina välillä edestä pyrähti pyy tai teerinaaras lentoon suhisten. Ensimmäinen tilanne oli hyvin paljon samanlainen kuin tuo aikaisemmin kuvailemani teeritilanne, mutta tällä kertaa kyseessä oli pyy, ja metsä oli tiheää kuusikkoa, ennen rantaan tultaessa olevaa harvaa koivikkoa. olin onnistunut hitaasti ja matalana konttaamalla pääsemään noin 10-8 metrin päähän pyystä. Olin kuullut vanhalta metsästäjältä, että kanalintuja kannattaa ilman koiraa lähestyä kontaten, jolloin ne eivät aina tunnista sinua ihmiseksi, vaan luulevat että joku karhu tai ahma siellä köntystää. Tällöin ne lähtevät harvemmin karkuun. Pääsin siis lähelle lintua, ja nousin hitaasti polvilleni. Jännitin samaisen jousen ja annoin nuolen lentää. nyt oli kyse milleistä. nuoli sujahti linnun jalkojen ja mahan välistä jääden tömähtäen kiinni rannassa olevaan koivuun. pyy lensi tiehensä.
Samana päivänä kävelimme reipasta tahtia kohti venettä, aikomuksena suunnata toiseen saareen. Kävelen rantaa pitkin ja oksat paukkuvat kenkieni alla. teeri pyrähtää noin 10 metrin päästä noin 5 metrin päähän maahan kuusen juurelle. en pysty ampumaan, sillä teri on väärällä puolen kuusta minun tilanteeseni nähden. Näytän kaverille, että pysähtyy, ja odotan pisimmät sekunnit elämästäni. Pian teerinaaras pyrähtää noin 10 metrin päässä olevan tervaskannon nokkaan, kuten esiteeläkseen rintaansa että nyt tätä tilannetta ei voi kämmätä. Jännitä jousen ja ammun saman nuolen kuin ensimmäisessä teeritilanteessa. Taas noin 2 cm linnun ali. sivuttaissuunta oli lähes täydellinen. Teeri säikähti ja lensi pois. Nyt voi sanoa että sapetti ja pahasti. En vieläkään usko että tulen koskaan enää saamaan noin hyvää paikkaa ampua teeri primitiivijousella ja itsetehdyllä nuolella.
Tulin tulokseen, että harjoitusnuoleni olivat huomattavasti kevyempiä kuin raskaat takokärkiset metsästysnuoleni koivuvarsilla. Tästä siis taisi johtua se että ammuin kummassakin tilanteessa piirun verran liian alas.
oppipahan ainakin sen, että metsälle lähdettäessä treenataan niillä nuolilla joilla metsästetään. Jotenkin en raaskinut takoa tauluani kallisarvoisilla leikkureilla. Oppia ikä kaikki.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

Minulla oli rusakon kanssa hieman tragikoominen tilanne joitakin vuosia sitten. Olimme tutun isännän mailla Aurajoen varrella, mukana yksi norjalainen taljamies ja muutama knuutinpoika. Levittäydyimme harvaksi ketjuksi ja lähdimme etenemään kohti jokea samalla peltoa kammaten. Lähes heti rusakko lähti karkuun edestäni noin 20 m etäisyydeltä. Vaikka nuoli oli jänteellä ja yritin olla valppaana juuri tällaisen tilanteen vuoksi, niin tuntui menevän pitkään, ennen kuin sain laukaistua. Nuoli lähti liikaa vasemmalle. Mutta nuolen vielä lentäessä rusakko "korjasi" virheeni ja kaartoi äkisti vasemmalle tullen täsmälleen nuolen reitille sivusuunassa. Etäisyyttä alkoi kuitenkin olla turhan paljon ja nuoli putosi rusakon taakse osumatta.

[jkekoni]

Tuli mieleen kreikkalaisroomalainen tapa kirjoittaa lingon kuulaan
ota koppi.