Jousi

[Ari Rantala]

Otsikko on idea. Ei edes kovin uusikaan koska muistan lukeneeni muutamia kirjoituksia aiheesta.

Idea on siis Suomenkielisen jousikäsikirjan tekeminen. Pelkästään tältä palstalta löytyy aineistoa hurumykket ja asiantuntevaa väkeä vastaamaan jos jossakin kohdin on vielä epäselvyyksiä.

Ideaa puoltaa mm. se, että lähes kaikki asiaa käsittelevät opukset ovat kirjoitettu jollakin vieraalla kielellä ja vaikka Suomalaisen sivistystason pitäisi olla sillä tasolla, ettei tuon pitäisi aiheuttaa ongelmia niin...kyllä ainakin minulla on välillä ongelmia luetun ymmärtämisessä

Ongelmana on löytää "moottori" vetämään hanketta. Ymmärrän ihmisten kiireet ja muut sitoumukset ja sitäkautta vaikeuden löytää aikaa tälläisille hömppähankkeille...

Mutta härkää sarvista. Saisimmeko kokoon sellaisen työryhmän joka pystyisi vetämään läpi tällaisen projektin?
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[JVL]

Hyvä idea. Ainakin omasta mielestäni, varmasti auttaisi harrastuksen tunnettavuuden levittämisessä. Etenkin uusille harrastajille saattaisi olla hyvin hyödyllinen. Voisihan siitä olla hyötyä siksikin, että ulkomaisissa opuksissa harvemmin käsitellään ehkä juuri suomesta saatavia materiaaleja ym.

Työryhmän aikaansaanti ehkä juurikin tuottaa ongelmia, mutta ajan kanssa onnistuu varmasti, ovathan porukat kirjoittaneet jo muutenkin artikkeleita aiheesta.

Itse en tiedä jousista paljoa mitään, mutta lingoista ja heittokoneista luultavasti enemmän kuin useampi perusjousenrakentaja. Jos tietoa näistä tarvitaan, niin voin ehkä auttaa...
_________________
"Exegi monumentum aere perennius"

[toni]

idea on tosiaankin kaivattu:)
oon kuullu kahdesta eri paperiversio projektista,jossa valoitettaisiin jousen tekoa.mutta mun homma ei oo kirjotella niistä enempiä.

osallistun tässä julkisesti vain hiilien viskaamiseen...

[Simo Hankaniemi]

Täytyy myöntää, että minulla on lähinnä huonoja kokemuksia yhteisprojekteista kirjoittamisen alalla. Jokaisella on omat vankat näkemyksensä eri yksityiskohdista. Kirjasta tulisi hiukan outo, jos yhdessä artikkelissa vannotaan tietyn ratkaisun nimeen ja seuraavassa artikkelissa väitetään aivan muunlaisen käytännön olevan ainoa mahdollisuus. Yksi kannattaa pitkiä jousia ja lyhyitä kärkiä, toinen lyhyitä jousia ja pitkiä kärkiä. Yksi väittää selkäviinen olevan paras, toinen sanoo viinen oikean paikan olevan lonkalla. Yhden mielestä jousipuuta on kuivattava vuosi, toisen mukaan työstö kannattaa aloittaa heti tuoreesta. Jne.

Parasta on mielestäni, kun jokainen kirjoittaa oman kirjansa. Silloin siitä tulee mieleinen. Mistä tahansa jousikulttuurista saa 200-300 -sivuisen teoksen, jos tuntee alan. Nykyisin kirjoja voidaan kustantaa ja tuottaa vaikka kappale kerrallaan tilausten mukaan.

Kyllä Suomeen mielestäni sopii useampiakin jousikirjoja, onhan ruoanlaitostakin kirjoitettu varmaan tuhat kirjaa. Ja joka vuosi tehdään uusia. Jos esim. kirjoittaisin kirjan preeriajousiammunnasta en oikein näe, että samaan kirjaan mahtuisi myös stooria vaikkapa keskiajan englantilaisesta jousiammunnasta. Jos koko jousimaailma yritettäisiin ympätä samoihin kansiin, niin mistään ei pystyisi sanomaan paljon mitään. Tai sitten kirjan paksuus olisi tuhat sivua ja hinta niin kallis, ettei sillä olisi menekkiä.

Kaikki olemassa olevat jousialan "yleisesitykset" on tehty jonkin yhden jousikulttuurin ehdoilla ja muista kirjoitetaan ikään kuin armopaloina pari sivua per kulttuuri. Sellainen ei ole mielestäni kovin hyödyllistä, parempi että se muille annettu tilakin käytetään sitten sen yhden kulttuurin esittelyyn.

[Mazku]

Minä olen kinnostunut. Mulla on paljon aikaa ja voisin hyvin kirjoittaa muutamia artikkeleita jostain. En tosin tiedä olenko tarpeeksi asiantunteva, vasta vähän yli vuoden olen tehnyt jousia.

Artikkeliideoita:

Lattajousi pihlajasta/vaahterasta (helposti saatavia)
Lankun valitseminen kaupasta/saarnijousi
Jousipuun kaato ja kuivaus
Rantala voisi vaikka tehdä artikkelin ugrijousesta

Hyvä idea!

[Ari Rantala]

Idea saa ainakin hieman kannatusta. Hienoa

[Juri]

Minä olen tuollaistä suomalaista jousikirjaa ehdotellut jo vuosia, mielestäni se olisi erittäin tarpeellinen.
Haittaisiko se välttämättä mitään vaikka kirja olisi ristiriidassa itsensä kanssa? Olisihan se tietty vähän outoa kun sellaiseen ei ole totuttu mutta minusta sellainen olisi kuitenkin vain rehellistä. Tälläistähän tämä oikeasti on, ei ole olemassa vain yhtä totuutta.
Minusta kokoelma artikkeleita eri aiheista ja eri kirjoittajilta olisi ehdottomasti paras ratkaisu.
Homma tarvitsisi kyllä jonkun moottorin, mielellään sellaisen joka tietäisi kirjoittamisesta tai kustantamisesta edes jotain.

[toni]

kumpa joku knuutinpoika tulis kommentoimaan näitä turinoita...

mutta mustakin,useamman kirjoittajan kokoelma on hyvä idea.näin saa kuvan että hommaa voi tehdä monella tapaa ja luettuaan (toivottavasti) ymmärtäisi jousenteon kentän rajattomuuden mutta myös jotkin rajat,jossa luonnonmateriaalit toimivat.

tai miten tuon nyt oikein ilmaisi...
pointti oli kuitenkin,se että erilaisia jousi kulttuureita piisaa vaikka hurumykke. jokainen on kuitenkin pitkän perinteen ja kehittelyn tulos.
silti sovellettavissa. joissain raameissa.
raskain paino näissä,erilaisissa jousikulttuureissa, liittyy mielestäni juurikin luonmateriaalien tuntemiseen,aina työstöstä lähtien.

mulla saattais olla joku kustantaja kontakti takataskussa....
mutta itekseni en rupeisi moista härdelliä pyörittämään.
oma aikani ei edess riittäisi moiseen.puhumattakaan ressin sietokyvystäni.
kyllä tästä pitäis jonkun joukon kanssa ekaks tapella,ja vasta sitten, jonkinlaisen jaetun vastuun kanssa lähteä liikenteeseen.

[Mazku]

Pitäisikö kirja edes painaa? Voi hyvin olla että raha joka menee kirjan painamiseen ei saada takaisin.

Minusta tietokoneelle vapaasti ladattava kirja olisi siinä mielessä helpompi. Sittenhän on se juttu myös että jaksaako moni kirjoittaa hyvän kirjan jos siitä ei saa rahaa. Vastinetta saa kyllä uusien harrastajien ja heidän mahdollisien kehujen myötä.

[jkekoni]

Tuli mieleeni puupedia:
http://www.perinnejousi.fi/puupedia/
Tuolla on vain muutama rivi tekstiä jotka eivät ole mun virtuaalikynästäni.
Sittemmin oma kirjoittamiseni hyytyi.

Muutaman sivun sain aikeiseksi:
http://www.perinnejousi.fi/puupedia/index.php/Toiminnot:Kaikki_sivut
Periaatteena oli ensin saada sivut aikaiseksi ja siiten täydennellä
niitä pikkuhiljaa paremmiksi... jälkimmäinen jäi vähän vaiheeseen.

Tarkoitus olis että jokaisesta puusta
olisi ollut ainakin numeeriset mitat, jotka olisi ilmoitettu leveytenä tietyn design:in jousessa.

Mielummin niin, että kyseinen jousi olisi oikeasti rakennettu. (tai vastaava jousi, jonka pohjalta mitat olisi muutettu vastaamaan referenssijousta.) tai ton puuttuessa ainakin TBB bend-testistä johdetut mitat.

... sitten jossain vaiheessa homma rupesi tympäseen, ehkä osasyynä oli yleisön vähäinen osallistuminenkiinnostus projektia kohtaan...
... tai sitten liian puutteelinen taju projektin laajuudesta.

Myöskin kuvia puun rungosta, lehdistä ja puuaikesesta tunnistamsen tueksi. Kuvia tuli aikalailla otettua, mutta tämäkin jäi silleensä:
http://www.perinnejousi.fi/~jkekoni/puut/

(kaikea saa lainata.)

----

Toisaalta en pidä poissuljettuna, että jatkaisin proggista sitten joskus...

Uskoisin että noihin artikkelit voisi kirjoittaa tyylillä:

Pitkäjousien edut:

lyhytjousien edut:

Jännejousien edut:

jännejousien haitat:

Topikeista jossa on mielipide-eroja mitkä ei ole selkeästi kyllä/ei niin voisi kirjoittaa useista näkökulmista.

----
Olen skeptinen että tollaista kannattaisi painattaa, mutta mielestäni on hienoa jos tollainen saadaan kasaan.

Ehkä tärkeimmät asiat on kuvaukset, jolla pääsee alkuun. Mielestäni ugrijouset eivät ole kovin tärkeitä tässä, vaan keskittyisin mielummin yksipuiseen pitkä ja/tai lattajouseen. Toisaalta tietenkin kaikki materiaali on plussaa.

[Mazku]

Vau, nyt vasta tajusin miten paljon tietoa Puupediassa on. Olen kyllä silloin tällöin käyttänyt sitä mutta on ollut vaikea löytää jotain jos ei ihan tiedä mitä etsii. En ole ennen nähnyt tota "kaikki sivut" sivua siellä, mutta se voi olla oma syyni että en ole katsonut tarpeeksi hyvin.

Sähköisessä kirjassa olisi helpompi lisätä juttuja jälkeenpäin ja mahdolliset virheet on helpompi karsia pois.

[Simo Hankaniemi]

Luulen, ettei kustantajan saaminen jousikirjalle ole mikään ongelma. Kunhan materiaali on vain kasassa ja mielellään valmiiksi taitettuna ja kuvitettuna, niin kustantaja kyllä löytyy. Kirja olisi sen verran muusta tarjonnasta poikkeva ja potentiaalista asiakaskuntaa kyllä on.

Toimittajan rooli monen tekijän kirjassa on sikäli ikävä, että muiden tekstejä on väkisinkin räplättävä, jotta kieliasu on yhtenäinen, eikä kirja vaikuta sekalaiselta monistenipulta. Harva kirjoittaja riemastuu huomatessaan, että hänen hengentuotettaan on sormeiltu. Kaverisuhde saattaa jopa muuttua vihollissuhteeksi ja puhevälit palaavat vasta vuosikymmenien päästä. Parhaimmassakin tapauksessa "räplääjään" suhtautuu aika viileästi projektin jälkeen.

Mutta pistetään mietintään. Onhan tästä puhuttu niin pitkään, että sikäli se kai olisi jo pakko toteuttaa.

[Santtu Risku]

Olisi hyvä, jos tällainen teos saataisiin tehtyä. Simon mainitsemaan asiaan voisin vastata näin. Ei ole olemassa yhtä jousityyppiä joka on parempi kuin toinen, kyse on mielipiteestä ja tottumuksesta sekä kulttuurillisesta näkökulmasta, sekä siitä, minkä näkee tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.
Näinollen, kirjassa ei tulisi yllistää "omaa" jousityyppiä parhaaksi, vaan yksin kertaisesti kertoa puolueettomasti sen hyvistä ja huonoista puolista.
Tyyliin: lyhyttä jännejousta on helppo käsitellä ratsailla ja tiheässä pusikossa. Sillä on myös nopea ampua. Huonoja puolia: jännejousi ei sovellu hyvin kosteisiin luonnonoloihin, jännejousella on vaikeampi osua jos on tottunut pitkään vetoon.
Pitkäjousi on otollinen jousi avoimessa maastossa tapahtuvaan ammuntaan, jonka kohteena on jotain jonka läpäisemiseksi tarvitaan todellista voimaa. Pitkäjousi toimii hyvin kosteammassa ilmastossa, pitkäjousi sopii niille henkilöille keiden ampumatyyli sallii pitkän vedon. Huonoja puolia: pitkäjousta on kömpelö käsitellä metsässä, pitkäjousen kuljetus on joskus ongelma, pitkäjousiammunta vaatii tietynlaista kuria primitiiviseen jousikulttuuriin verrattaessa. ja niin edelleen.
Tässä kirjassa olisi kumminkin mielestäni tärkeintä kertoa peruspiirteittäin siitä, miten jousi tehdään ja mitkä puut siihen soveltuvat. Pointti ei olisi kertoa eri kulttuurista ympäri maailmaa, vaan kertoa siitä miten jousi syntyy, miten sillä ammutaan (esittäen vaihtoehtoja, mutta jätettävän asia lopuksi lukijan päätettäväksi). Esittää erilaisia käyttöniksejä jne.
Sitten voisi erikseen kirjoittaa vaikkapa lisäosan joka kertoisi tasankojen intiaaninen jousiammunnasta, ja toisen osan joka kertoo Englantilaisesta pitkäjousiammunnasta.
Toki kirjassa tulisi mainita kuuluisimpia jousikulttuureita, mutta ei alkaa mollaamaan tai ylistämään mitään tiettyä kulttuuria. Nyt on kyse levittää tietoa muilla sukupolville ikivanhasta jousiperinteestä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[perauta]

Jos tämä projekti joskus herää henkiin niin voisin tarjoutua taittamaan sen/sitä.
Tietämystä jousista kun ei kirjoittamiseen ole vielä riittävästi, mutta tästä kirjastahan sitä sitten voisin itseeni ammentaa

[Ari Rantala]

Alkaa lähtemään mopo käsistä kun nyt jo puhun kokonaisesta sarjasta

Siis tosissaan otettuna tämän voisi alkaa ihan alkeista. "Näin teen yksinkertaisen puujousen". Siihen hieman ohjeita mitoista ja tilleröinnistä ja ehkä vielä materiaaleistakin. Jatkossa voisi olla kunnianhimoisempi ja alkaa ruotimaan erilaisten jousien välisiä eroja ja kertomaan miten ne rakennetaan.

Useinhan nämä aloittelijaa askarruttavat kysymykset ovat melko yksinkertaisia ja muuttuvat vaikeiksi vasta kun alkaa oppimaan jotain...

Yhtenä ehdotuksena muiden joukossa tämä.

Mathiaksen idea nettikirjasta ei ole ollenkaan huono. Hommanhan voisi "työstää" valmiiksi nettiversiona ja katsoa tuleeko siitä paperipainosvalmista. Paitsi, että kuka ostaa jos saa ladattua/luettua netistä...Mutta ainakin opusta läjäävä työryhmä voisi operoida netissä. Näkisi muiden hengentuotokset ja voisi tarpeen mukaan kommentoida niitä ja olisi siinä pieni piiskamahdollisuuskin. Ainakin henkiseen piiskaamiseen

Osa opuksestahan on jo lähes valmiinakin. Joonaksen Puupedian muodossa. Ja lupa lainata on
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Mazku]

Mielestäni kirjassa voisi keskittyä nimenomaan suomalaiseen nykyajan jousikulttuuriin, jos jatko osia tehdään niin voisi jo alkaa muista kulttuureista kirjoittaa.

Suomalaisella jousikulttuurilla tarkoitan mm.

Yksipuisia lattajousia/melko litteävatsaisia lonkkareita jotka ovat tehty suomalaisista puista niin kuin pihlaja, vaahtera, pähkinäpensas ja/tai muista melko helposti luonnosta saatavista puulajeista tai saarni/vaahtera lankuista.

Lyhytjousia niin kuin Simon, Santun, Antin ja TKortteen jouset.

Laminaattilonkkareita, esim bambu-bullet.

[Juri]

Minä vaan jotenkin arvostan enemmän ihan oikeaa kirjaa, jonka kanssa voi ottaa mukavan asennon sohvalla tai sängyssä, lueskella bussissa tai kahvilassa ja viedä kellariin höyläpenkin päälle.
Koneen ääressä kyhjöttämisestä en millään voi saada samanlaista iloa.

[Ari Rantala]

[Kiul]

Saako apupyörämieskin kommentoida? Minusta ajatus kirjasta on erinomainen ja olen selkeästi potentiaalinen ostaja, vaikka pääasiassa apupyörien kanssa puljaankin. Muutama kommentti omakohtaisten kokemusten myötä kun on joskus tullut yhden 'kokoelmakirjan' korjattu painos 'projektoitua' ja kevätpuolella on (toivottavasti) ilmestymässä kokoelmakirja, johon olen jutun kirjoittanut. Omasta mielestäni kokoelma on sikäli hyvä, että siinä voidaan hyödyntää monien alan experttien tieto ja kokemus samoissa kansissa. Harva meistä on guru aivan joka osa-alueella. Toisaalta kokoelman hallinta on jonkin verran vaativaa ja vaatii muutaman perusjutun onnistuakseen (= oikea 'byrokratia' jolla homma pysyy hallussa):

- Sopiva toimitusneuvosto, joka luo kirjan rungon l. karkean sisällysluettelon ja loppupeleissä ratkoo mahdolliset ongelmat

- Hyvä ohjeistus ennen kuin kukaan kirjoittaa mitään. Ensiarvoisen tärkeä asia, jolla pidetään tyyli yhtenäisenä ja kirjan 'ulkoasu' linjassa. Vaikka sisältö onkin pääasia, syntyy mielikuva linjasta ja laadusta pitkälti ulkoasun mukaan. Ohjeistus aivan pilkuntarkasti, ihan kuin gradua tekisi.

- Ulkopuolinen kielenhuoltaja, joka hoitaa kieliasun viilaamisen yhdessä kirjoittajien kanssa.

- Oikeat kirjoittajat, jotka toimitusneuvosto valitsee. Aina alan paras asiantuntija ei, valitettavasti, ole se oikea kirjoittaja, vaan pitää ottaa se toiseksi paras, jos tämän tuottama teksti on parempaa. Lisäksi pitää miettiä millä motiivilla kukin kirjoittaja lähtee mukaan. Mainitsemassani kirjaprojektissa, jossa olen mukana, ovat kaikki kirjoittajat mukana 'kunniatehtävässä' ilman korvausta. Toimittajien kuluja korvataan, muiden ei. Näin henkilökohtaiset taloudelliset intressit eivät ole hommaa haittaamassa. Em. kirjan julkaisee yhdistys yhdessä OPM:n kanssa.

- Päätoimittaja, projektipäällikkö, junailija tai miksi häntä kutsutaankaan on koko homman tärkein elementti. Hänen ei tarvitse tietää aiheesta mitään, kunhan osaa ja jaksaa vetää projektia 'palavalla innolla'. Parasta olisi, jos päätoimittajalla olisi sopivasti uskoa asiaan, mutta ei liikaa tietoa aiheesta. Näin artikkelien sisältö jää kirjoittajien varaan eikä vetäjä tunne tuskaa itse artikkelien sisällöstä.

- Realistinen aikataulu. Aikaa vaan palaa jos hyvää halutaan. Toisaalta deadline auttaa saamaan valmista. Joku kompromissi, johon kirjoittajat sitoutuvat aidosti.

- Hyvä taittaja, joka tekee raakileesta kirjan.

Kyllä siitä hyvä tulee kunhan ei aleta taivaita kurkottelemaan.

[Dan The Master]

Minusta se, että kirjassa olisi useampia näkökulmia samaankin asiaan ei haittaa. Sehän on boonusta. Lukijasta ei tule ahdasmielistä silmälaput silmillä kulkevaa primiukkoa, joka tunnustaa vain yhden ja oikean tavan tehdä jokin asia.

Eikä kustannukset nouse korkeiksi kun ei ala hamuamaan jotain kovakantista teosta ja ei laita ihan parasta materiaalia paperiks. Ensimmäinen versiohan voisi olla vain pienehkö opus +-100 sivua. Ei kerralla tarvitse kaikkea vuodattaa. Vai miten on?
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[Ari Rantala]

[Kiul]

[Mazku]

Ketkä olisivat halukkaiata kirjoittamaan ja mikä aihe olisi mieluisin?

Tämähän näyttää lupaavalta

[Juri]

Ehdottaisin herra Kumpulaista kirjoittamaan jotain puulajeista. Valtavan asiantuntemuksen lisäksi mies osaa myös kirjoittaa. Arkeologisesta puolesta sekä jousiammunnan historiasta olisi myös hyvä saada artikkeli.

Myös herra Kekoni on ansiokkaasti kerännyt suuren määrän tietoja puulajien materiaalisista ominaisuuksista.

Lyhyet intiaanijouset ansaitsisivat myös paikkansa kirjassa. Herra Hankaniemellä lienevät parhaat mahdolliset avut näistä kirjoittamiseen.

Itselläni tämä kirjoituspuoli on aika kömpelöä ja hidasta mutta ensimmäisten jousien teosta on tullut hankittua melko runsaasti kantapääkokemusta jousikursseillani Vantaalla. Myös kuva-aineistoa löytyy. Nuolista tiedän myös jotain.
Markku Ikäheimolla kurssitus- ym. kokemusta on tosin kyllä huomattavasti enemmän.

Tärkeitä aiheita mielestäni:

Jousenteko-ohjeita.
- tilleröinti
- pitkä, läpitaipuva jousi
- jäykkäkahvainen lattajousi
- Lyhytjousi

Leveys/pituusmitta -suosituksia suhteessa jousimalliin, ampujan vetopituuteen sekä puulaatuun.

Jänteen teko.
- Keinokuitu
- luonnonkuitu

Nuolien teko.
- Kaupan aihioista ja osista
- vesanuolet

Artikkeli nuolen spinen sekä jännekorkeuden kanssa puljaamisesta.
- lyhytjousista sekä pitkistä jousista mielellään erikseen.
- jousiampujan paradoksi.

Artikkeli/ artikkeleita erilaisista ampumatekniikoista.

Yleissivistävä artikkeli jousen toiminnan periaatteista.
Sisältäen turinaa mm. vetolujuudesta / puristuslujuudesta, erilaisista lapaprofiileista, massan jakautumisesta yms. perustriviaa.

[Mazku]

Ehdotan Jurille tilleröintilukua.

Minä voisin kirjoittaa jo(i)stakin näistä:

Läpitaipuva pitkäjousi, tosin joku muu osaa varmaan tehdä paremman jousen.

Keinokuitujänteen teko, melko lyhyt luku. Dacronjänteitä parempia pellavajänteitä olen tehnyt mutta en ole kokeillut muita luonnonmateriaaleja.,

Perusammuntatekniikka on minulla aika hyvin hallussa ja siitä voisin ihan hyvin kirjoittaa.

Pidän kirjoittamisesta ja en ole siinä ainakaan huono.

Jurin ehdotukset kirjoittajista ovat hyvät!

[Juri]

Mielestäni kirjan tulisi soveltua luettavaksi ummikolle joka ei ymmärrä jousiammunnasta ennestään juuri hölkäsen pöläystä. Tälläisiä tuntuu hakeutuvan perinnejousien pariin melko runsaasti.
Toinen kohde voisi olla lasikuitulonkkariampuja joka on alkanut kiinnostua vieläkin perinteisemmästä meiningistä. En myöskään unohtaisi asiasta kiinnostuneita FITA- tai talja-ampujia, niitäkin löytyy.
Kirja kiinostaisi varmasti myös monia historian elävöittäjiä.

[Ari Rantala]

Pirusti hyviä ehdotuksia

Uutiset ja lehtiotsikot antavat ymmärtää, että minulla voisi tulevaisuudessa olla hyvinkin aikaa kirjoittaa vaikka koko kirja, mutta edustamani "tieteenhaara" tulee todennäköisesti välttymään lähes kokonaan näiltä kvarttaalitalouden oirehtimisilta. Silti uskoisin voivani hoitaa jonkun pikkupostin tässäkin hankkeessa.

Ehdotan hengentuotoksemme rungoksi seuraavaa:

Alkulause/Johdanto. Tässä osassa kerrotaan lyhyesti mistä on kyse. Miksi tämä opus on tehty ja keille se on tarkoitettu. Lyhyehkö kirjoitus jousien historiallisesta taustasta, miltä ajalta on ensimmäiset jouset jne. Selitys siitä, että miksi tässä opuksessa ei ole voitu käsitellä kaikkia jousityyppejä ja jotakin muuta yleistyyppistä tekstiä koskien sisältöä.

Erilaisia jousia. Tässä osassa käytäisiin läpi erilaiset jousityypit jousi jouselta. Mikä materiaali, mikä rakenne, mikä malli, mitä hyvää, mitä huonoa. Lyhyt katsaus siihen missä ja ketkä ovat ko. tyyppistä jousta käyttäneet mutta ei mitään syventävää historiaa.

Tämä osa kannattaisi hanskata hyvin, sillä se on juuri se osa josta mahdolliset jatko-osat poikivat. Tämä osa tulisi todennäköisesti olemaan myös kaikkein laajin.

Näin teen itse jousen. Tässä osassa käsiteltäisiin jousen tekemisen problematiikkaa. Oikeata materiaalivalintaa oikeaan jouseen, tilleröintiä ja muita kikkakakkosia.

Jokaisen jousen tekemisessä tulee eteen kutakuinkin samat asiat. Siksi pitäisin tämän osan tässä vaiheessa yleisluonteisena enkä lähtisi spesifioimaan eri jousityyppien erilaisilla ratkaisuilla...sen voisi tehdä sitten niissä jatko-osissa.

Muut tilppeet. Tässä osassa käsiteltäisiin jänteentekoa, suojia, nuoliviinejä, nuolia etc.

Tämäkään osa ei ehkä olisi kerralla valmis vaan vaatisi jatkossa oman osansa.

Tietopläjäys materiaaleista. Tässä osassa voisi kertoa miksi osage on parempi jousimateriaalina kuin haapa. Ja tietysti niitä tärkeitä materiaalien lujuus, etc tietoja.

Ammuntatekniikat. FITA-tyyli, primityyli, mikä ote jänteestä ja miksi.

Voinko ampua jousellani muutakin kuin tauluun? Tämä osa käsittelisi lähinnä jousen käyttöä metsästysaseena. Lakeja, määräyksiä ja lupaasioita. Sinänsä laaja aihe tämäkin. Vaatii kirjoittajalta melko ehdotonta tietämystä siitä mistä kirjoittaa (lakipykälät).

Kunkin otsikon voi jakaa alaotsikoiksi ja kirjoittaa vaikka karttakepin tilleröinnistä jouseksi mutta minusta olisi fiksua pitää homma jollakin tavalla järkevänä ja jos siihen on tarvetta, niin tehdä näistä empiirisistä kokeiluista oma otsikkonsa.

Edellä esitetty on ehdotus opuksen rungoksi. Jotain lisää tai jotain pois tai eri tavalla esitettynä?

Tuo edellinen taas oli kysymys
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Olen pohdiskellut tätä asiaa ja tullut tulokseen, ettei minun kannata kirjoittaa jälleen uutta artikkelia intiaanijousista, kun niitä on tullut kirjoitelluksi jo lähes 30 vuotta. Ja gradukin tuli tehdyksi samasta aiheesta. Seuraava looginen askel on kirjoittaa konainen kirja tästä teemasta, kun materiaalia on yllin kyllin. Intiaanijousiartikkeleita löytyy muillakin kielillä vaikka kuinka, mutta kirjoja aiheesta on tehty vain muutama, eikä yhtään pohjoismaisilla kielillä.

Lisäksi on tullut sitouduttua muutamaan projektiin, joiden vuoksi ei uskalla ottaa uusia haasteita juuri tällä hetkellä. Stressi vaivaa ja tukka lähtee jo nytkin ja tekemättömät työt odottavat kaikkialla ympärillä.

Mutta jos muut ovat innokkaina ryhtymään toimeen, niin se on hienoa. Sitten vain viettämään muutama kuukausi unettomia öitä näyttöpäätteen ääressä.

[Kiul]

Arin sisällysluettelo vaikuttaa minusta hyvältä. Näin ummikkona olisin kyllä sitä mieltä, että 'Näin teen jousen' osioon kannattaisi liittää mukaan joitakin valmiita 'reseptejä', joissa yksityiskohtaisesti neuvotaan muutaman jousityypin rakentaminen. Nämä tyypit voisivat olla Jurin esityksessäkin mainitut:
- pitkä, läpitaipuva jousi
- jäykkäkahvainen lattajousi
- Lyhytjousi
Lisäksi, ehkä jännejousi ja joku laminaatti.
Tämä saattaa kasvattaa sivumäärää, mutta samalla tekee kirjasta kiinnostavan myös aivan aloittelijoille. Kirja kelpaisi myös 'oppimateriaaliksi' vaikka kansalaisopiston kursseille, joissa kurssin aikana tehdään ohjeiden perusteella ja opettajan johdolla joku em. jousista. Potentiaaliselle 'ulkopuoliselle ostajalle', esim. minulle, nämä 'reseptit' olisivat se ensivaiheen todellinen anti, joita noudattamalla se ensimmäinen oma jousi syntyy 'takuuvarmasti'. Kun mukana on sitten yleisempää tarinaa perusteista, niin se auttaa sitten jatkossa niissä omissa projekteissa.

Itse asiassa yksi vaihtoehto 'kirjaksi' voisi olla 'reseptivihko', jossa on nippu ohjeita erityylisten jousien rakentamiseen ja joku juttu tilleröinnistä lisäksi.

[Juri]

Olen samaa mieltä Kiulin kanssa. Juuri tälläiselle kirjalle oli kovasti tarvetta.
Minusta riittäisi hyvin että saatavilla olisi perusteos alan alkeista. Sellainen josta saisi perustiedot ja pääsisi hyvään alkuun jousen teossa.

Lisää tietoja ja taitoja janoavat voivat myöhemmin sitten tutustua esim. Traditional Bowyers Bible -sarjaan taikka smurffailla netissä yöt pitkät.

Ihan vapaaehtoispohjalta en kyllä tämän tason raadantaan ryhtyisi, jokin korvaus menetetyistä unista ja stressistä pitäisi sentään saada. En usko että sen järjestäminen pitäisi olla mikään ongelma mikäli mukaan saadaan ammattitaitoista väkeä. Kustantaja tälläiselle kirjalle löytyy varmasti.

[Ari Rantala]

[Santtu Risku]

Toi arin ehdottama sisällysluettelo on kyllä pirun hyvä. Juuri tällaista hieman laajempaa opusta perinteisiin/primitiivisiin jousiin tarvvittaisiin tässä modernissa kuluttajayhteiskunnassa. Ihan vaan senkin takia, että ihmiset näkee, että on tuotteita jotka ei oo muuttunu mihinkään suuntaan kymmenessätuhannessa vuodessa.
Ja onhan se nyt selvää, että kun jousista ja niitten valmistuksesta puhutaan, niin kuuluu tietää mistä ne on tullut, ja mihin vittataan esim. yhdistelmäjousella tai jännejousella.
Jos aletaan yksityiskohtaisesti selostamaan jonkin hiemankaan vaikeamman jousityypin valmistusta, niin siitä saa jo toisen kirjan aikaiseksi, kuten esim lyhyistä jännejousista. Yhdistelmäjousista puhumattakaan.
Tämän takia mielestäni vain yhden ja simppeleimmän jousityypin valmistus tulisi ohjeistaa tässä yksityiskohtia myöten, esittäen eri vaihtoehtoja.
Tästäkin tulisi kumminkin selostaa tavallaan kaksi jousta. Nimittäin yksipuinen lankkujousi, sekä yksipuinen jousi staavista. Tämä siksi, koska nykyisessä yhteiskuntamallissa suurin osa asuu kaupungeissa, joissa lautatavaran saa helposti ja vaivattomasti. Sitten on kumminkin minunlaisianikin, jotka haluavat/haluaisivat tehdä jousensa puun rungosta.
Eikä suomessa (varsinkaan lapissa) kaikkialta puumyyntipaikoista saa jousiin soveltuvia puulajeja. Täten siis on turvauduttava perinteisempään, ellei jopa primitiiviseen tapaan valmistaa jousi.
Vielä tosta sisällysluettelosta minkä Ari esitti, niin eri jousityypit pitää tottakai selostaa lyhyesti ja ytimekkäästi läpi. Ja koska painettu sanahan on aina täyttä totta tavallisen pulliaisen silmään, ei sopisi unohtaa mainita että erilaisia jousityyppejä tehdään edelleen ympäri maailmaa ja siksi niitä kaikkia ei voida tässä selostaa. Tästä esimerkkinä vaikkapa metallista tehdyt vanhat kiinalaiset jouset.
Sitten ampumatekniikkasta yms. jutuista selostuksessa ei saisi mielestäni esittää yhtä tyyliä ainoana oikeana, kuten näkee usein tehtävän, vaan korostaa sitä, että jotkut pääpiirteet olisi hyvä olla hanskassa, mutta ammunnan tulisi tapahtua siten, miten itse katsoo parhaaksi. Kuvailla tulisi toki esim juuri niin sanottua perinteistä tyyliä jota monet lasikuituampujat käyttävät. En tosin tiedä olisiko tämä kirja sellainen, jossa tulisi se aito FITA tyyli kuvailla ja ohjeistaa. Tämä siksi, että tämä opushan kertoisi perinteisistä ja primitiivisistä jousista, joihin fita ammunta ei oikein sovellu. Lisäksi jos haluaa, niin fita ammunnasta on tarjolla ohjeista pilvin pimein ympäri suomen maata.
deadline tarvitaan kyllä valitettavasti, sillä ihminen on laiska. kaikki tehdään huomenna tai paremmalla ajalla.
on kumminkin eri juttu kirjoittaa siitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja tehdä työtä yhden vanhimman perinteen ylläpitämiseksi. Tässähan tulisi koettua tavallaan se, että miltä tuntuisi jos työnä olisi harrastus, tais siitä kertominen.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[toni]

Mielestäni perinne/primi opuksen ei tarvitse käsitellä fitaa,sen enempää kuin fita opukset käsittelevät nyt käsillä olevaa teemaakaan.

Kuten Santtu tokaisi,on fitaa netti valmiiksi pullollaan.

Tälläiselle opukselle (oli se sitten tämä,josta nyt on kehityskeskustelu käynnissä),tai jonkun muun tuotos,on musta kova kysyntä.
Ja se ettemme saa tuota kysyntää täytettyä ja sitä kautta otettua uutta polvea mukaan harrasstustoimintaamme on laiskuutta, ja omahyväistä sellaista.

Paperi version tärkeys korostuu nyt siksikin, että harrastuksemme vaatii mielestäni pientä hiomista, tuon julkisuus profiilin osalta(ja kukapa sen voisi paremmin määritellä ja luoda kuin me?), mutta sen tulee pitää sisällään sekä avoimuuden että asiallisuuden; nimenomaan kirjallisessa muodossaankin.

Koska sen lukijakunta on laajempi,eikä meidän "toppuuteltavissa".
Tämä on sitä osa-vastuuta jota osoitamme siinä sanallisessa asussa,jolla jousen käyttöä tai sillä ampumaan opettelua oppaassa kuvailemme.

Yksi lisä teema ,jolle antaisin suuresti arvoa, on jousen, jänteen ja nuolen valmistus kenttä-olosuhteissa, tuoresta puusta.
Tämä on ollut varmaan se piste, josta perinnejousi on saanut alkunsa.

Sitten vielä yksi...käsillä oleva lama saattaa syödä mahdollisesti?kohtapuoleen,käsillä olevia raha-hanoja. Tämä seikka pitäisi ottaa huomioon opusta/teosta toimitettaessa sekä kustannus puolessa.

Järjestö/organisaatio,jolla on ensivuodelle valmista rahaa tuloillaan, olisi kovin helppo tai looginen julkaisija tälläiselle,mikäli raha-hakemuksissaan on otettu huomioon tiedottamis/kustannus toimintoja,yms. nimikkeitä jonka alle julkaisun rahoituksen saa laitettua.

[Ari Rantala]

Itseäni lainaten:

[toni]

Itelläni on mielessä eräs pienkustamo, jonka kirjat ovat materiaalisessa mielessä erittäin laadukkaista. Hinnat ovat suomaisittain normi tasoa.

Tosin se hinta, jolla jo Ruotsissa saatikka sitten vaikka Briteissä myydään pokkari formaatissa olevaa tietokirjallisuuttakin,on silti saavuttamattomissa.
Siitä pitää käsittääkseni huolen suomalaiset kirjatalot. Tai ne pari suurinta.
Seikka on muuten todella hämmästyttävä, kun tarkastelee Ruotsalaista perinnetaito kirjallisuuden hinnastoa ja vertaa sitä Suomalaiseen.
Painokset ovat samansuuruisia, vaan silti Suomaisissa on kympin-kolmen hintaero, kalliimpina.

Nykyiset kirjat tehdään, ikävä kyllä ala-arvoisista materiaaleista, paperi ja liimat joita näihin käytetään, saa kirjan tuntumaan kertakäyttötavaralta, kun vertaan sitä moniin lukemiini, puolitoista sataa vuotta vanhoihin tee-se-itse oppaisiin, joita tuolloin tehtiin. Ne ovat todellakin kestäneeti isältä pojalle ja erittäin reippahasti sen ylikin, ja jatkavat vaan vieläkin uusien lukijoiden koukuttamistaan.
Nämä ovat olleet sellaisia pullonkauloja, että jos monia noita mm.maanviljelykseen, nahanparkitukseen, suksien tekoon, jne, jne liittyviä seikkoja ei olisi alkujaan tehty näin huolella ja kestävästi, olisi nämä, kenties vähäisetkin taito rippeet entistä kauempana nyky sukupolvivlta.

Tuttuni painotalo/kustantamo tuottaa melkein joka työvaiheen käsin. Paperi on hyvin laadukasta ja sitä on mahdollista saada jopa hampusta valmistettuna (on muuten yksi kestävimmistä paperi materiaaleista,sekä vanhin paperi materiaali).
Kirjat ovat itsestään selvästi sidottuja.
Mutta en lähde kyselemään häneltä asiasta ennenkuin/jos homma alkaa olla varmalla pohjalla. Siltikään tämä ei ole tietenkään satavarma juttu.

Kevyemmän,edullisemman ja (joutusammin) oppaan saa aikaiseksi nitojalla ja printterillä. Vaikka kokonaisen sarjan.
Minusta tämäkään ei ole huono idea, sillä silloin hinta tulee väkisinkin aivan joka petterin ja pauliinan viikkoraha tasollekin.

[Ari Rantala]

[Juri]

[Kiul]

[Juri]

No minä en todellakaan ole päässyt tottumaan mihinkään isoihin rahoihin, saati edes riittäviin korvauksiin tekemistäni aikaa, vaivaa ja asiantuntemusta vaativista töistä. Raavin leipärahani kokoon pääosin aika marginaalisilta ja kummallisimmilta aloilta, pieninä palasina. Minkäänlaisia harhakuvia ei minulla tässä suhteessa ole kirjaankaan kirjoittamisesta.
Juttu menee periaatteessa niin että jos pääset tekemään työksesi sellaista mistä todella pidät niin hyvästä elintasosta saat myös samalla olla valmis luopumaan.

Tilanteestani johtuen minulla ei yleensä ole kovin paljoa vapaa aikaa, tai jos on niin se tarkoittaa työtöntä kautta. Itsepähän olen tieni valinnut enkä sitä valita mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä suuria projekteja ilman minkäänlaista korvausta.

Kirjoja joka tapauksessa myydään ja ostetaan. Sekin pieni korvaus mikä tälläisestä työstä saattaa tihkua, otetaan meikäläisen perheessä ihan ilolla vastaan. Aatteen palo korvaa kyllä taas tässäkin tapauksessa loput vaivoista.

[Simo Hankaniemi]

Ari kun kysyi, niin kyllä juttujani saa lainailla ja jos nimi on kirjoitettu oikein, niin kaikki on ok. Pari survival-kirjailijaa on lainannut jousijuttujani lähdettä mainitsemattakin (ja muutamia yksityiskohtia väärin ymmärtäen). Jotakin jousijutuistani poimittua kohtaa on käytetty jossakin näytelmässäkin, kirjailija tosin soitti ja kysyi luvan siinä tapauksessa.

Kyllä toisten teksteistä voi lainailla kohtia lähde mainiten, ei siihen välttämättä tarvitse kysyä lupaa. Valokuvien käyttämiseen tarvitaan kuvaajan lupa, paitsi jos hänen kuolemastaan on kulunut yli 50 vuotta, eikä copyright-oikeuksia ole siirretty jollekin muulle taholle.

Ihan monistetasolle ei kannata mennä. Kirjan ulkoasu vaikuttaa oleellisesti sen menekkiin. Jos kirjan tekee, niin sen kannattaa näyttää kunnon kirjalta. Painatus ei itse asiassa ole nykyisin erityisen suuri kustannuserä, jos taitto ja muu suunnittelu on tehty valmiiksi ja kustantajalle jää vain painatus.

Iso kustantaja ei ole automaattisesti parempi kuin pieni, eikä iso välttämättä satsaa markkinointiin mitenkään merkittävästi. Markkinointiin on parasta satsata myös itse ja tekijäthän ovat parhaita asiantuntijoita tietämään, kenelle kirjaa kannattaa täsmämarkkinoida.

Ari, mitä tarkoitit sillä, että ovatko knuutinpojat hankkeen takana? Jotakin apua tietysti löytyy, mutta ei tästä ole vielä keskusteltu hallituksessa.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Ok, varmaan tästä keskustellaan hallituksen seuraavassa kokouksessa. Painopaikkaa hakiessa tuskin on merkitystä sillä, onko yhdistys jotenkin mukana hakijana. Kirjan sisältö ratkaisee, eli uskooko kustantaja voivansa myydä sitä edes jollain tavalla kannattavasti. Tai aina kirjan ei tarvitse edes olla potentiaalisesti kannattava, jos se muuten tuntuu sopivan kustantamon linjaan ja he näkevät sen systeemilleen image-mielessä edulliseksi.

Teksteistähän on jokainen kirjoittaja itse vastuussa ja kustantaja vielä sen lisäksi. Mutta tuskin siinä mitään ongelmia on. Kunhan ei käytä luvattomia kuvia.

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

Epäluotettavia nuo humanistit...eipä ole saanut mitään aikaiseksi tuo tuttavani ja paras tapa selvittää kustantamoiden mielenkiinto jousikirjaan olisi varmaan laittaa niille "kiertokirje" jossa esittelisi hankkeen ja tiedustelisi mielenkiintoa.

Jurin mainitsema Arma Fennica on tosiaan melko potentiaalinen julkaisuidensa aihepiirien perusteella mutta minusta kannattaisi silti tehdä "laajempi kierros" ja kysellä muistakin.

Voin hoitaa tämän postin paitsi jos jollakulla on "sisäpiirituttuja" ja haluaisi hoitaa homman tämän jo olemassaolevan yhteytensä kautta.

Saanko mandaatin homman hoitamiseen?
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

No niin. Tänään sain postattua "mainoskirjeen" muutamalle kustantamolle. Tekstissä esittelin hankkeen ja sen sisällön sekä kerroin kirjoittajien olevan perinnejousitietouden asiantuntijoita...

Sain ujutettua Knuutinpojatkin tekstiin mainitsemalla, että osa kirjoittajista on yhdistyksen jäseniä...no minä ainakin olen...en kyllä taida kuulua tuohon kirjoittajien joukkoon mutta noin periaatteessa tuo pitää paikkansa

Isoilta kustantamoilta (Wsoy, Otava) vastausta on turha odotella kovin nopeasti, jos ollenkaan. Sain sellaisen käsityksen, että lukevat mieluummin valmiita käsikirjoituksia (1000-1200kpl/vuosi) eikä olisi aikaa tälläisten raakileiden käsittelyyn. Arma Fennicaan satsaisin odotuksissa eniten. Se kun on pienempi kustantamo ja julkaisukin olisi lähinnä sen alaa.

Jos jollakin on vielä joku kustantamo mielessä niin nakkaisiko siitä minulle vinkin. Postaisin sitten tuon saman tiedustelun myös sinne.

Lupailin tuossa tiedustelussa toimia ainakin näin alussa yhteyshenkilönä mutta jos tämä etenee ihan oikeaksi kirjanteoksi asti niin tätä roolia voisi vetää joku siitä oikeasti jotain tietäväkin.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Opiskelen tällä hetkellä <täyspäiväisesti jousen ja nuolen varhaishistoriaa. Sydäntä lähellä mulle ovat eurooppalaisten puiden käyttö jousiin ja jousen historia arkeologian ja etnografian valossa.

Kirjoitusprojekti kiinnostaa tietysti. Aika tosin on kortilla ja rahaa ei silläkään, joten ihan yhteishyväpohjalta ei onnistu.

Jos monen kirjoittajan kirjaprojekti realisoituu, täytyy tekstit lopuksi toimittaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Hyvin luettavan, johdonmukaisen ja tyyliltään horjumattoman kirjan kirjoittaminen (muita ei kannata lähteä tekemäänkään) on ihan eri proggis kuin nettikeskusteluihin osallistuminen. Ei-niin-hohdokas editointi nielee paljon työtä, pahimmillaan toimittaja joutuu kirjoittamaan jutut uusiksi (been there).

[Simo Hankaniemi]

Työtä siinä on. Käytännössä lähes täysin valmiin tekstin viimeinenkin oikolukeminen vie tunnin per sivu. Tällöin tekstissä ei pitäisi olla enää juuri mitään hiomista, muuta kuin joidenkin turhien sanojen napsimista sieltä täältä.

[Ari Rantala]

Jep. Työtähän siinä varmasti on mutta sitäkin voi helpottaa sopimalla "raamit" joiden mukaan tekstejä luodaan. Lisäksi voisi ajatella pientiimiä hoitamaan tuota kustannustoimittajarastia niin hommat eivät kasaantuisi yhden hentoisille hartioille.

Tuosta ansiopuolesta minulla on sellainen käsitys, että kustantamo voisi maksaa etumaksun arvioidun myynnin perusteella. Prosentuaalisesta suuruudesta en tiedä. Tämä etumaksu tietysti "ulosmitataan" sitten toteutuneesta myynnistä.

Katsotaan nyt millaisia vastauksia saamme tuohon tiedusteluuni ja tehdään päätöksiä niiden mukaan.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-