Jousi

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Tarkoitan vain, että jos keskittyy metsästämään paikallaan olevaa tai hyvin vähän liikkuvaa (soopeli, näätä, lintu miksei hirvikin koiran haukussa) niin ainakin pienimpiin maaleihin on ollut itselleni hyötyä tähdätä nuolenkärjellä tietoisesti tietyiltä matkoilta tiettyihin kohtiin. Tätä olen harjoitellut juuri merkkaamalla korotukset maalarinteipillä.
Itselleni ainakin linnut ovat niin pieni maali, että on pakko vähän keskittyä tähtäämään.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Lehtinen, I. 1989. Obinugrilaiset Aug.Ahlqvistin silmin. Kuopion kaupunginhallitus, Kuopio. Sivut 15-16.

Jousi, ostjakit. Kaari yksipuinen, sembramäntyä, punaiseksivärjätty. Pituus 158 cm. A.Ahlqvist 1877 Obdorsk.
SU 1870:35a

Jousi, ostjakit. Kaari kahdesta eri puulajista yhteen liimattu, päällystetty tuohella ja värjätty punaiseksi. Pituus 170 cm. A.Ahlqvist 1877 Obdorsk.
SU 1870:35b

Nuoli, ostjakit. Kolmionmuotoinen kärki rautaa, varsi puuta, sulitettu. Käytetty suurriistan ampumiseen. Pituus 72 cm. A.Ahlqvist 1877.
SU 1870:36

Nuoli, ostjakit. Kaksihaarainen kärki rautaa, varsi puuta, sulitettu. Käytetty vesilintujen ampumiseen. Pituus 81 cm. A.Ahlqvist 1877.
SU 1870:37

Nuoli, ostjakit. Kaksihaarainen kärki rautaa, varsi puuta, sulitettu. Vesilintujen ampumiseen. Pituus 62 cm. A.Ahlqvist 1877.
SU 1870:38a

Nuoli, ostjakit. Kärki puuttuu, varsi puuta, sulitettu. A.Ahlqvist 1877.
SU 1870:38b

Finsch, O. 1879. Reise nach Westsibirien im Jahre 1876. Berlin. Sivu 522.

[...] Obwol das Feuergewehr bei Ostiaken und Samojeden mehr und mehr in Aufnahme kommt, so hat es bei Weitem noch nicht Bogen und Pfeil verdrängen können. Dies liegt theils an dem theueren Preise der Feuerwaffen, theils daran, dass, mit Ausnahme für Grosswild (Elen, Ren, Bär), Bogen und Pfeil praktischer sind. Dies wird Einem besonders bei Betrachtung der Eichhörnchenjagd klar. Die tausende Felle derselben, welche im Pelzhandel Sibiriens den ersten Platz einnehmen, wurden zum grossen Theil mit Bogen und Pfeil erbeutet. Diese Methode hat, abgesehen von der Billigkeit, da das Geräth ja eigenes Fabrikat ist, den Vortheil, die Bewohner das Waldes nicht durch Schiessen zu erschrecken und der mit breitem stumpfen Knopfe endede Pfeil liefert die Beute unlädirt in die Hände des Jägers. [...]

Sep. 45. Samojede und Ostiak (Portraits), im Staatsanzug (Obdorsk). Nach Photogr. [...] Samojede. Ostiak. (Nach Photographien von Lutik in Tobolck.)
------------------------------------------

Vaikka ostjakit ja samojedit käyttävät tuliaseita yhä enemmän ja enemmän eivät ne ole vielä kyenneet syrjäyttämään jousta ja nuolta. Tämä johtuu osaksi tuliaseiden kalliimmista hinnoista sekä osaksi siitä, että jousi ja nuoli ovat käytännöllisempi. Kivääri on kuitenkin parempi suurriistaa (hirvi, peura, karhu) metsästäessä. Tämä käy erityisen selväksi tarkastellessamme oravan metsästystä. Sadat tikkurit, joilla on tärkeä osa Siperian turkiskaupassa, on suurelta osin pyydystetty jousella ja nuolella. Näiden keinojen huokeuden lisäksi niillä on myös toinen etu; nimittäin se, että käyttäjä ei säikäytä metsän eläimiä ammunnallaan. Leveät ja tylppäkärkiset nuolet tuovat riistan [unlädirt?] metsästäjän kouriin.

Sep. 45. Samojedi ja ostjakki (muotokuvat), kansallispuvuissa (Obdorsk). Valokuvan perusteella [kaiverrettu]. Samojedi. Ostjakki. Perustuu valokuvaan joka on otettu Lutikin [kylässä], Tobolskissa.

Yleisajattelija · Joined: 29 Sep 2009 Posts: 51

Nyt puhutaan ilmeisesti eri urista. Jousen kahvan SIVULLA on uria ja sitten on uria/viiruja lylyn vatsapuolella ja liimapinnalla.

Ugrijousireplikan rakentamisen mielessä pointti näissä vatsa-liimapinnan urissa se, onko niillä ollut joku erityinen rooli jousen toiminnassa vai ovatko ne esim. vain koristeita.

Sivussa olevat urat voivat olla hyvinkin noita em. tähtäysmerkkejä.

En ole itse nähnyt noita kuvia aiemmin lylyjen vatsa-selkäurista (kiitokset kuvia lisäneille), ja aiempien sanallisten kuvausten perusteella kuvittelin niiden olevan syvempiä kuin ovat.

On myös joitain kommentteja löytyneistä tapeista laminaateissa.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Liimapinnasta vielä sen verran, että vaikka jouseen laittaisi Perryä niin liimapinnan pyrin itse aikaisempien huonojen kokemuksien perusteella laittamaan mahdollisimman jänitteettömäksi sivusuunnassa. Ts epätasaisuudet syykulussa tulisi oikaista höyryllä. Mieluiten koivun pitäisi olla aivan virheetön. Luonnosta ei vaan aina saan uniformaalia tavaraa, onneksi muuten rakentelu olisi insinööritiedettä eikä taidekäsityötä (insinöörihommia on mukana vähän niinkuin suolaa ruoassa).
Kiilalla halkaistut koivut ovat parhaita, koska se paljastaa mahdollisen propellin määrän. Vähiten propellia on ollut isojen kuusten seassa, varjossa kasvaneessa koivussa.
Tietysti voisi vatsakappaleen ja selän alustavasti tilleröidä erikseenkin. Vähentäisi lopullisen työn määrää tillerin teossa. Sakarat kuitenkin vaikuttavat aika paljon kaaren taipumiseen, joten olen tyytynyt mittailemaan Mauserilla.
Itselläni on näistä kuitenkin vielä sen verran vähän rakennuskokemusta, että tiedän vasta mistä pitäisi olla enemmän tietoa ja kokemusta. Ei yksi pääsky kesää tee, eikä yksi puukomposiitti Euraasialaisen jousen mestaria...
Pitäisi lotota ja vielä voittaakin, niin voisi ruveta täyspäiväisesti rakentelemaan niin ehtisi tehdä tarpeeksi näitä jousia...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Minulle on parikin kertaa sattunut häpsy, jotakin on jäänyt nojalleen jotakin aivan liian kuumaa vasten. Nuo urat voisivat olla syntyneet samalla nebetelmällä. En kyllä keksi niille mitään järkevämpääkään selitystä...

Lavassa olevat merkit mielletään tähtäinmerkeiksi ja ne ovat LB ja HB luokissa kiellettyjä. Samoin taitaa olla perinnejousikisoissa, että jos joitakin merkkejä lavassa on, niin ne on syytä ottaa veks tai peittää ennen kisaa.

Keskustelua on herättänyt jo kahvan juuriin tehdyt vahvikepunokset, joita kieltämättä voi jossakin määrin käyttää tähtäyksessä apuna. Pitäneekin peittää teipillä punos omasta jousestani niin ei tule puheita...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Pibnbä nätbsthöröä havaittavissa...tzorppa.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Vainio, E. A. 1928. Muistiinpanoja prof. A. Ahlqvistin kolmannelta tutkimusretkeltä Länsi-Siperiassa (v. 1880); I Matkakertomus. Turun Yliopisto, Turku. Sivut 11-13.

[...] Kondan ostjakkein alueella ei maanviljelys enään näy menestyvän, jonka vuoksi heillä ei ole muuta peltoa kuin mitä tarvitaan potaatin viljelystä varten. Heidän elinkeinonsa ovat kalastus ja karjanhoito, ja kun avaroita sydänmaita on heidän kyläinsä ympärillä, niin on myöskin metsästys heille hyvin tärkeä elinkeino. Rahansa hankkivatkin he parhaasta päästä metsänantimilla. Heidän ampumaneuvonsa ovat kuitenkin yksinkertaisia ja vanhanaikuisella kannalla. Tosin useimmissa ostjakkilaisissa mökeissä tavataan piipyssykin, mutta aina on heillä sen ohessa myöskin puisia jousia, jotka ovat tehdyt kahdesta toisiinsa päälletysten liitetystä listasta. Nuolissa, joita he käyttävät, on rautainen tai luinen kärki useampaa muotoa. [...]

Kun vesilinnut ovat sulkasadollaan, lähtevät ostjakit ja voguulit isoin joukoin kymmenillä veneillä niitä ampumaan ja melovat pitkässä rivissä heinikon viertä myöten. Lintujen tullessa näkyviin ampuvat he yhtaikaa, joka mies, niihin niin monta nuolta kuin ehtivät. Se, jonka nuoli on linnussa kiinni, saapi saaliin, sillä jokainen tuntee oman nuolensa. Nekään nuolet, jotka eivät sattuneet, eivät silti myöskään ole menneet hukkaan, sillä ne ovat niin valmistetut, että niiden toinen keveämpi pää jääpi kellumaan veden pinnalle tai muutamia tuumia sen yläpuolelle.

Kondalaiset ampuvat jousillaan sangen tarkkaan vielä nytkin, mutta yleensä valitetaan, että ampumataito on entisestään paljon huonontunut. Ennen tavattiin nuolella lintuihin 15-20 sylen päästä, mutta piipyssy on pilannut ampumataidon. [...]

Kannisto, A. Setälä, E. N. Sirelius U. T. Wichmann, Y. 1928. Suomen suku; II osa. Otava, Helsinki. Sivu 359.

Ostjakit. Nainen kaapii peurantaljasta verinahkaa.

tuomas · Joined: 10 Nov 2006 Posts: 79

Höh, kerrankos kahvaan on veistetty lovi kaadon merkiksi... Tai ehkä jopa karhun jälki sellaisen kaadon kunniaksi?

Tuomas

heikki · Joined: 09 Jun 2009 Posts: 1178 Location: Vantaa

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

En onnistunut noille loville keksimään mitään lujuusopillista syytä, pikemminkin päinvastoin.

Olisin taipuvainen kannattamaan tuon "Kaatolovi" teorian sukulaista, eli jostain myytistä tuo selitys löytyy, koska lovien määrä näyttäisi olevan vakio.

Simo voi korjata, mutta muistelisin jossain intiaanijousissa olevan myös lovia kyljessä, taisivat olla kolmiomaisia koloja.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Joku tarkoitus noilla kuitenkin on, ei niitä ole huvikseen tehty. Ne on vieläpä tuohen päällä, jotenka miksi turhaan ohentaa kosteussuojaa paikallisesti. Ainakin ne kirvoittavat ajatuksia.
Suomalaisugrilaisten laajalti levinnyt tapa karhunpyynnissä ennen luotettavia tuliaseita ei vaatinut ampumaneuvoja ensinkään. Karhu kierrettiin talvella pesään, ja käytiin välillä tarkistamassa että se on pysynyt kierroksessa. Kierros varattiin merkitsemällä se puihin. Toisen kierrokseen ei saanut sekaantua. Sitten mentiin keväällä miehissä keihäiden, kirveiden ja seipäiden kanssa pesälle. Riskeimmät miehet pitivät seipäitä pesän suulla ja pidättelivät karhua, ettei se suinpäin rynnännyt päin keihästäjää kun sitä alettin ronkkia hereille. Karhuun pistettiin keihäs tai pari kun se tuli ulos pesästä. Yleensä se hyökkäsi sellaisella voimalla, että kun keihäs oli kiinni sen toinen pää tuettiin maahan, jotta karhun paino survoisi keihään syvemmälle. Tässä oli omat riskinsä huonosta osumasta. Kaikkein hurjimmat miehet oli varattu kirvesvaroiksi, jollon kehnon osuman saanut kontio pyrittin rauhoittamaan kirveellä. Aikaa oli yleensä vain yhteen hyvään iskuun. Usein karhu onnistuikin runtelemaan pyyntimiehet. Tänä päivänä homma hoituu kätevästi moottorikelkalla ja työntämällä nestekaasuletku pesän ilma-aukosta sisään. Karhu kuolee unen aikana tukehtumalla. Tällä tavalla osa mukamas karhumiehistä kaataa karhuja. Toivottavasti joku myrrysmies nostattaa Ison karhun moisten epä-metsästäjien kimpuun.

En kyllä ihan heti menisi jousella ampumaan. Kun karhua ampuu kiväärilläkin, niin lähietäisyydellä on syytä olla piilossa, koska jos karhu hoksaa metsästäjän osuman saatuaan se käy kimppuun. Hyvänkään osuman saanut karhu ei putoa jaloilleen. Tekijämiehet pyrkivät saamaan osuman selkärankaan, jotta karhu putoaisi eikä karkaisi päälle. Yleensä lähietäisyydellä oleva koira saa kyytiä osuman jälkeen. Liian agressiiviset koirat yleensä karsiutuvat. Tämän kertoi minulle kaverini, jolla kahdeksas karhu oli jäädä viimeiseksi. Latausliikken,laukauksen ja hyökkäyksen jälkeen jä mariginaalia noin viisi metriä.

Sitten noista karhun "kynnen jäljistä". Ainakin toissapäivänä havaitsemallani karhulla oli vielä viisi kynttä.
Karhun pyynnin perinteiseen ajatusmaaimaan ei ole kuulunut saaliin pitäminen voitonmerkkinä. Kontio saatiin kun sitä pyydettiin. Karhua kunnioitettiin suuresti peijaisilla, ainakin itäisessä osassa maata.

Jatketaan ideointia urien suhteen.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Karhulta kannattaa ampua luita poikki ja hermokohtiin, siihen on olemassa erityisiä vaaralliseen suurriistaan tarkoitettuja patruunoita, jotka ovat lävistyskyvyltään hyviä. Vaikka karhua ampuisi vitaaleista läpi, karhulla vitaalit on vielä aika pienet, niin karhu juoksee sen jälkeen vielä kepeästi parissa sekunnissa 25 metriä ja runtelee, siksi karhua ei varmaan kannata ampua 40 metrin sisältä.

Karhun voi pysäyttää haulikolla lähietäisyydeltä.

On ollut onnettomuuksia kun karhua on ammuttu lähietäisyydeltä jollakin hirvikiväärillä, joka ei ole riittävä pysäyttämään karhua.

Mikäli ei ole kunnon työkaluja, niin karhujahtiin ei kannata lähteä, kannattaa jättää ennemminkin ampumatta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Laskin samojedi/hanti -kuvan perusteella jousen pituuden. Oletetaan, että nenetsin ("jurakkisamojedi", kts. Sireliuksen piirroksesta kuva 16) pituus on 157 cm. Tämä on kansan keskimääräinen pituus 1900-luvun alussa. Laskutulosten perusteella jousi olisi 199 cm pitkä ja nuolet 62 sekä 70 cm. Toisaalta Sireliuksen mukaan hantien ja samojedien keskipituus oli ylöspäin pyöristettynä sama.

Jousen ja nuolten pituuksien suhde valokuvassa on pitemmälle lintunuolelle 2.85 ja lyhyemmälle nuolelle 3.17. Suomessa säilytettävien hantimuseonuolien keskipituus on 74 senttimetriä. Kolmen hantilaisen kaksipuujousen keskipituus on taas 174 cm. Suhdeluku on 2.35.

pyssymies · Joined: 19 Dec 2008 Posts: 808 Location: Ikaalinen

Eikös vetopituus ole olennaisempi tieto kuin nuolen pituus? Sitäpaitsi mittasiko Sirelius miehiä ja naisia vai pelkästään miehiä? 157 cm on nimittäin hyvin vähän.

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Smirkelimies · Joined: 15 Jan 2009 Posts: 1055 Location: Oulu

Ehkä merkityksetön yhtenevyys on neljässä sivu-urassa kahvan molemmin puolin ja Pyhän Simeonin kuvassa sivulla 2. Simeonin sormet peukaloa lukuunottamatta sattuvat täsmälleen urien kohtaan. Simeonin käsi ei ole jousen keskellä. Luku neljä on kautta aikojen sisältänyt vahvaa symboliikkaa (neljä viikkoa, neljä pyhimystä jne.) Mielestäni Simeonin sormet tulevat kuvassa korostetusti esiin.
Kristinuskon levittäjät ovat hyödyntäneet käännytystyössään vanhoja juhlapäiviä ja uskomuksia. Luultavasti 99 %:sti metsään menevä selitys urille löytyy jostain ikiaikaisesta jumalasta, jonka muistoksi urat jouseen veistetään. Ne symboloivat jumalan sormia, jotka ovat jossain tarussa puristuneet jousen ympäri. Simeoninkin käsi on sijoitettu epäkeskeisesti kirkon kuvassa, jotta on saatu säilytettyä jatkomo vanhaan jumaltaruun. Jumala on ikäänkuin läsnä kannattelemassa jousta ammuntahetkellä.
Pelkkää tähtäyskäyttöä ei puolla se, että uria on kahtapuolen kahvaa ja ne sijaitsevat samalla puolella. Tai voi olla että noin jousta voi käyttää kummankinkätinen ampuja ja/tai jousella voi ampua eri tilanteissa eri puolilta ja ne ovat nimenomaan tähtäinkoloja. Mutta voihan urilla olla samaan aikaan sekä käytännöllinen että symbolinen merkitys. Semmonen perjantaihöpötulkinta yhen kaljan jälkeen. Harmi kun kalja jo loppui, tulkinta oisi voinut parantua iltaa kohden.

Arwi · Joined: 26 Aug 2004 Posts: 329

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Todiste 1. Kaikkein tuorein todiste hantien jousista. Kuvatekstin mukaan jousi on valokuvattu vuonna 1914 Tobolskin alueella. Jousessa ei näyttäisi olevan tunnuksenomaisia sakaroita? Kiväärin pituudesta päätellen jousi on alle 1,5m eli kyseessä voisi olla vain seremoniakäyttöön tarkoitettu "vehje"?

http://lanck.kunstkamera.ru/kunst-catalogue/items/item-view.seam?c=PHOTO&id=99460&cid=24383

2. Valokuva vuodelta 1880. Jousen pituuden suhde nuolien pituuksiin näyttäisi olevan 2,76. Edellä mainittujen hantinuolten pituuksien perusteella jousen pituus olisi välillä 171-251 cm, nuolten keskiarvon perusteella 204 cm.

Ukon pituuden suhde jouseen on 1,24. Taas keskiarvoja käytettäessä pituus asettuisi 194 cm lähelle. Jos Sireliuksen taulukossa on laskettu yhteen naisten ja miesten keskipituudet niin totta kai miesten keskipituus oli suurempi kuin sukupuolten keskiarvo eli jousen pituus on suurempi.

http://lanck.kunstkamera.ru/kunst-catalogue/items/item-view.seam?c=PHOTO&id=50686&cid=24818

3. Kaksi valokuvaa vuodelta 1880. Jälkimmäinen kuva on sama kuin Finschin teoksessa, eli vuosi ja kansa eivät voi pitää paikkaansa!

http://lanck.kunstkamera.ru/kunst-catalogue/items/item-view.seam?c=PHOTO&id=73211&cid=24825
http://lanck.kunstkamera.ru/kunst-catalogue/items/item-view.seam?c=PHOTO&id=73212&cid=24825

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Seitsemän eri yksilön perusteella laskemani 1800-luvun loppupuolen hantijousen keskipituus on nyt 181,5 cm. Lyhin on 170 cm, pisin n. 200 cm. Kuvassa olevan yksilön pituus on 181 cm, leveys kahvan kohdalla neljä ja paksuus kolme senttimetriä.

Sommier, S. 1885. Un? estate in Siberia. Firenze. Sivut 364-367.

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

Tietääkö kukaan mikä noiden pienten väkästen tehtävä muutamassa nuolessa on?

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Jälleen loistavaa ja ennennäkemätöntä materiaalia!!!
Tässä on pari sellaista haarakärkeä, joita voisin ajatella käyttäväni linnun ampumiseen koiran haukusta. Itseasiassa mallin haarakärki m/modernizovannyi valmistus on suunnitteilla. Ei menisi välttämättä koko nuoli läpi, koiraturvallinen ja ohimennyt hidastuisi oksiston vaikutuksesta.
Pikkuväkäsestä ei ole tietoa, mutta jonkinlainen veikkaus olisi. Tuollaista pientä leikkuria voisi itse suunnitella käytettäväksi ison linnun ampumiseen niin ikään koiran haukkuun. Tuollainenkaan ei läpäisisi lintua ja jäisi parhaassa tapauksessa kiinni shokkivaikutuksen lisäksi. Väkänen ei siis pitäisi nuolta kiinni, vaan estäisi liiallisen uppouman. Vähän niinkuin nykyinen riistakaulus. Iso metso saattaa lentää pitkällekin hyvän luodikon kokovaippaluodin osuman jälkeen. Samoin jos siipiluut ei katkea, niin todella terävä leikkuri sopivaan paikkaan osuneena ei pakolentoa estä. Jos nuoli jää kiinni, ei lintu pääse lentoon. Haavoittuneena kadonneen ja kuolleen linnun etsiminen se vasta aikaa viekin. Varsin, jos koira ei reagoi kuolleeseen lintuun voimakkaasti.
Väkäsellisellä nuolella on vielä se etu, ettei se uppoa alustaan niin hyvin. Kokemuksesta voin sanoa, että linnustuksessa nuolia kuluu aika paljon. Joskus nuoli on 5 metrin korkeudella kelon kyljessä. Se harmittaa muuten melkein enemmän kuin totaaline katoaminen. Että näkee, mutta ei saa pois.
En väitä, että näitä olisi näin käytetty. Käytännön miehenä vaan tuli tämmöiset mieleen.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Iivanan pohdinnat kärjistä tuntuu hyvin järkeenkäyviltä.

Mutta ylläolleeseen pohdintaan sakarattomasta jousesta en lämpene.
Ite olen valmistanut suoran ja sakarattoman lylypelin seuraavilla mitoilla:

pituus: 134cm
paunat: n.52
vetopituus: n. 67cm
jännekork: 13,5cm
paino: 325 g.
Ampuu vihasesti:)

Ja lyly kestää kovempaakin kuormitusta ja on erittäin oivallinen lyhytjousi materiaali. Varsinkin kun materiaali valintaan käyttää hieman enemmän vaivaa kuin tuohon jouseen....

pyssymies · Joined: 19 Dec 2008 Posts: 808 Location: Ikaalinen

Laita pari kuvaa, jooko? Olisi hyperhauska nähdä. Mullakin on parimetrinen lylypölli kuivamassa...

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Tuo on ihan perus suora keppi, ilman kummempia krumeluureja.

Mulla ei oo kameraa, mut Miken kanssa ollaan juteltu jostain kuvaus sessiosta....

Mutta pirun hyvä että sielläkin on lylyä kehissä:)

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Nuolen jääminen kiinni lintuun ei välttämättä estä pakoa. Sitä voi tapahtua paljon metsoa pienemmänkin linnun kohdalla, kyyhkynkin. Fasaanit saattavat paeta "täyspitkäkin" nuoli mukanaan, vaikka olisivat kuolettavasti haavoittuneita. Fasku saattaa lentää 150 m käytännössä kuolleena ja katoaa, ellei laskeutumispaikkaa näe tai löydä. Näin ei tietenkään käy aina, vaan silloin tällöin.

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Tässä on joitain venäläisiä sivuja kirjallisuusviitteineen.

http://nativeurals.narod.ru/sibarrows.htm
http://nativeurals.narod.ru/mansibowXX.htm

THE REPLICA of KHANTY?S BOW: THE BALLISTICS' PROBE
S.A. Denisov, A.V. Korobeinikov, N.W. Mitiukov
The article presents the results of the ballistical experiments with the Khanty?s bow and arrows replicas. The authors describe, how the usage of the proposed calculation methods in course of historical researches was proved by the serial of the exterior ballistics experiments, as well as how the functionality of the reconstructed items for the war and hunting purposes was clarified by the experiments in field of the wound ballistics.

http://idnakar.ru/2008/2008_2/DENISOV%20Khanty%20bow.pdf

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Tosi hienoja kuvia noissa linkeissä. Harmi vaan etten ymmärrä kieltä.

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Tosiaan se kieli,mutta muuten....jopas oli linkit:)

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Kyllä siellä oli jotain mainintoja pihkan lisäyksestä ja lämpökäsittelystä sekä refleksin teosta asteittain lämmön avulla. Liimaa on valmistettu uimarakosta.
Sitä en saanut selville, että oliko ko. tappilauta liimausjigi vai lämpökäsittelyjigi.
Sanakirjan käytön ja hitaan translitteroinnin sekä ennen kielitaidon takia ei avaudu minullekaan.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Kiitos Iivana!
Se oli sit siinä: Arveluita pihkan lisäyksestä on tullut kasvavalla määrällä eteen joten seuraava lyly (joka muuten lähtee tänään sahan alle:) saa pihka imeytykset osakseen.

Olen ollut pihkan lisäyksen kannalla, johtuen vähemmästä kosteuselo alttiudestakin,mutta näköjään homma vaati vielä hiven vahvistusta.

Teen samalla jousen jossa on toinen lapa pihkakyllästetty ja toinen ilman.
Lämpökäsittelyistä on tulossa mielenkiintoista kokeilu dataa,jahka saan kepukoita valmiiksi saakka. Ajan kanssa, ajan kanssa...

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

pyssymies · Joined: 19 Dec 2008 Posts: 808 Location: Ikaalinen

Mitenkä lie liima/liimat pitävät pihkaisessa puussa? Sitä olen usein miettinyt. Iivana, oliko epoksin kanssa vaikeuksia?

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Minulla on liimat pitäneet, kun on ensin vetänyt siklillä lämpökäsittelyssä pintaan tulleen kovan pihkan pois. Samalla on liimapinta tasoittunut. Sitten liimapinnan karhennus. Jos puu on kovin pihkaista, niin palsamitärpätillä ensin ja sitten asetonilla.
Näin ottaa myös vesiohenteinen liima.
Lipeää ja kuumaa vettä en ole kokeillut.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Vilkuna, K. 1950. Über die obugrischen und samojedischen Pfeile und Köcher. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XCVIII. Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki.

Bild 41. Ostjakischer Köcher aus Schenkelfell des Renntiers, am Gürtel zu tragen. Salym-Fluss. FNM 3904:483.
Bild 42. Wogulischer Köcher aus Beinfell des Elens, am Gürtel zu tragen. Konda-Fluss. Hämeen museo in Tampere 103:58.

Pukkila, J. 1991. Paltamon jousen rekonstruktiokokeilu. Turun maakuntamuseon monisteita I. Turun maakuntamuseo, Turku.

[...] Kokeiluverstaalla oli näytteillä Kansallismuseon kokoelmista lainaksi saatu ostjakkilainen yhdistelmäjousi, jonka oli museon kokoelmiin hankkinut U. T. Sirelius Siperian matkallaan vuosina 1898-1900. Jousenkaaren sisäpuolella on lylymännystä tehty kaari, ulkopuolella koivuinen. Jousen sakarat ovat tuomea ja se on päällystetty tuohilevyillä. [1] Jousen pituus on 165 senttiä, leveys 3-4,5 senttiä ja paksuus vaihtelee puolestatoista kahteen senttiin, kädensijan leveys ja paksuus on 2,5 senttiä. Jousi on tehty eteenpäin kaarevaksi eli se on esijännitetty. Toisen sakaran ympärille on kiedottu niintä.

[1] Ildiko Lehtisen kirje ostjakkilaisjousen (SU 3904:342) mukana.

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Ite oon käyttäny liimana tb kakkosta, muistaakseni koulun purkki on sitä ollut?
Siklillä liiat paahdon yhteydesä pintaan tulleet pihkat pois.
Siinä se.

Katotaan ajan kanssa mitä uutta pihkalla on tarjottavana jousiin liittyen....? En jaksa millään uskoa että sen kanssa huvikseen pelehdittiin.
Voisiko se toimia yhtenä ainesosana käytettäessä eläinperäisiä liimoja??

Jokatapauksessa pihkan ja kosteuselämisen yhteiset retketkin on kokeilematta, joten takas "sorvin" ääreen:)

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Müller, G. F. 2003. Nachrichten über Völker Sibiriens (1736-1742). Herausgegeben von Eugen Helimski und Hartmut Katz. Hamburg. Sivut 155-157.

Samojeden haben eigentlich keine Lotgens. Sie kauffen aber von denen Ostiacken wenn sie derselben bedürffen, sonderlich so lange sie an Flüßen wohnen und dem Fisch Fange oder Rennthiers Fange nachgehen. [...] Кремль, also nennet man zu Beresow was man an andern Orten крень nennet. Die innere Seite der Bogens bestehet daraus, die äußere aus Bircken Holtz. Sehnen an denen Bogens sowohl bey Ostiacken als Samojeden von Hanff.

Samojeden haben die größere Fertigkeit im Schießen als die Ostiacken. [...]. Die Ostiacken u. Samojeden haben folgende Arten von Pfeilen:

шuчамьlе, schmale кuбuрu, орzышu, космянкu, мамары, скакушкu, сеuсмунu. Die сеuсмунu werden hieselbst bloß auf Feder Wild bebrauchet. Die Vögel hören das Pfeiffen mit Aufmercksamkeit an, und fliegen davon nicht auf. Sondern es attachiret sie viel mehr sitzen zu bleiben, biß sie getroffen werden. Die Pfeile zu befiedern sind Afler-Federn die besten, weil sie nich durchnätzen, man brauchet aber auch im Nothfall von Gänsen, Schwanen, etc. Ostiacken nehmen denen Adlern ihre Jungen aus und futtern sie auff. Ein jedes Geschlecht hat ihre eigene Adler-Nester. Sie pflegen den Adler biß in das zweyte Jahr zu halten und ihm inmittelst 3 mahl die Federn auszuziehen, nehmlich den ersten Herbst, den folgenden Frühling und wieder den Sommer darauf, wohernächst sie ihn fliegen laßen. Sie bücken sich vor dem Ausrauffen für Adler und bitten ihn um Vergebung.

Samojeden als коуеэные любu können keine Adler halten. Sie bekommen die Federn mehrentheils von denen Ostiacken. Zumahl die Adler nicht weiter, als biß wohin Waldung ist, sich aufzuhalten pflegen. Inmittelst sind einige, welche sich kein Gewißen machen, die Adler der Federn wegen zu schießen, welches ein Ostiacke nimmer thun wird. Кочаны der Ostiacken u. Samojeden sind von einerley façon, werden auf dem Rücken gerade in die Länge getragen, wenn sie einen Pfeil heraus nehmen wollen, so geschiehet es mit der rechten Hand über die rechte Schulter. Наручuна beym Schießen auf dem lincken Arm, sowohl bey Ostiacken als Samojeden, bey einige von Eysen, bey andern von Knochen.

-----------------------------

Samojedeillä ei ole tavallisesti [Lotgens?] vaan niitä ostetaan tarvittaessa ostjakeilta niin kauan kun he asuvat joella ja pyydystävät kalaa sekä peuroja. [...] Кремль [Kreml, linnoitus] eli Beresow tunnetaan muualla myös nimellä крень [Kren, lyly]. Jousien sisäpuoli koostuu siitä kun taas ulkopuoli on koivua. Sekä ostjakit että samojedit valmistavat jänteen hampusta. Samojedit ovat ostjakkeja taitavampia ampumaan jousella. Heillä on monia erilaisia nuolia kuten шuчамьlе, pieni кuбuрu, орzышu, космянкu, мамары, скакушкu, сеuсмунu. сеuсмунu:ta käytetään vain lintujen pyydystämiseen. Ne eivät lennä karkuun vaan jäävät kuuntelemaan viheltävää nuolta. Linnut vain istuvat paikallaan kunnes niihin saadaan osuma [?]. Nuolet on paras sulittaa kotkan sulilla sillä ne eivät kastu läpimäriksi [?], mutta hädässä voidaan myös käyttää hanhen, joutsenen j.n.e. sulkia.

Ostjakit vievät kotkien poikasia ja ruokkivat niitä. Jokaisella suvulla on oma kotkanpesä. He huolehtivat kotkista kaksi vuotta ja saavat niistä keskimäärin kolme ateriaa [???, tusinaa?] sulkia kustakin; ensimmäisenä syksynä, seuraavana keväänä ja taas uudestaan kesällä. Tällöin ne lasketaan menemään. Ihmiset kumartavat kotkien edessä ja pyytävät anteeksiantoa. Samojedit eivät pidä kotkia (коуеэные любu). He saavat lisää sulkia ostjakeilta. Etenkin kun kotkat eivät kykene elämään lähintä metsää kauempana [???]. On eräitä kellä ei omatunto paina ja he ampuvat kotkia pelkästään niiden sulkien takia; jotain mitä ostjakit eivät koskaan tekisi.

Кочаны, façon on ostjakeilla ja samojedeilla samanlainen. Sitä kannetaan selässä suoraan pystysuorassa [?]. Nuoli vedetään oikealla kädellä oikean olkapään yli. Sekä ostjakit ja samojedit ampuvat Наручuна:t vasemmalla kädellä. Toiset kärjet ovat valmistettu raudasta ja toiset luusta [???].

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Harvinaisen suurikokoinen hantilainen asetusjousi. Toimisi varmaan käsijousenakin? Museoviraston kuvassa jousi näyttäisi olevan tehty männystä/kuusesta kun kuori on vielä paikallaan?

Solov?eva, K. Û. 2004. Obitateli: obrazy ûgry v rannej russkoj fotografii / Ob riverains: Yugra?s images in the early Russian photography. Sankt-Peterburg.

Sergey Ivanovich Rudenko. An Ostyak with a crossbow for hares and foxes. Il'bi-paul' on the River Ob. Cat. 22.

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Museoviraston+kuva-arkisto/SUK35%3a56

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Pirinen, K. (toim.). 1954. Suomen vanhimmat tuomiokirjat 1. Savon tuomiokirjat 1559 ja 1561-1565. Valtionarkisto, Helsinki.

Pellosniemi 17.10.1563.
[...]
Dömdis Hans Keriien sin jordt igen, 1 stycke Haukijlammijn sijw etele polij aff Henrik Leijnon, och for:ne Henrik Leijnon sin vtlagdde peningger jgen, som är ett paar sko fongh, ½ span rog, ½ mc peningh, en nöthe boge, epter 12 men ransacan.

-------------------------

Tuomittu Hans Kerieen [...] ½ sangollista ruista, ½ penninkiä [?], pähkinäpuinen jousi, [...]

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Akbalyan, Y. R. (toim.). 2005. Practical dictionary of Siberia and the North. European Publications & Severnye Prostory, Moscow. Sivu 119.

BOW AND ARROW, [...] There were 2 types of b. among the N p., the simple and the composite one. The simple b. is a flexible pole cut from a coniferous or deciduous tree, bent into an arch, and held in that position by a bowstring tied to the ends. The composite b. has sev. sections. Each section has its own name: handle (the mid-portion), fingers (ends), and arms or horns (long flexible parts between the handle and fingers). The side of the b. turned to the target is the back, the side turned to the archer the belly. Places or joining are called knots. The simple b. is often longer but usu. lighter than the composite b. The oldest discovery of a composite b. is a fragment of a back from an Evenk burial ground dating to the beg. of the 1st millenium AD.

In the N, the back of a b. was made of firm conifer wood (kremlina). The Nanais and Oroches used beech for making bows; Nivkhs, the ash tree, poplar and willow; and Chukchi, driftwood gathered on seacoasts or riversides. A piece for the back was dried for 2-3 days, then hewn with an axe to form a strip rounded on one side and flat on the other; then this was bent on a wooden arch (gibalo). In the process of bending, the kremlina was impregnated with cedar resin, which fixed its form. The strip was heated over the fire, and ground resin was rubbed into it with chip (fine wood chips) until no more could be absorbed. Then the arched kremlina was unfastened, cleaned of excess resin, and the flat surfaces of the birch and kremlina parts were fastened together with a cedar root (sarga) and glued. Wood. wedges were driven under the fastening. These glued strips were dried, and after a day ears were glued to them. The fingers of a composite b. were made of birch-cherry chunks c. 25 cm long. The joints were closely wrapped with sinew. The whole b. was wrapped with sarga and dried, then scraped with a knife, glued over with birch bark, boiled in fish-glue (to protect it from damp), and dried again. A dried unbraced bow was bent in the direction opposite the arching of the braced bow. The b. was further reinforced with bone and horn on the ends and stem. Sometimes the stem had an orn. or personal property marks. [...]

Attached to the b. was a removable bowstring. Chukchi, Evenks, and Yakuts made their strings of rawhide, Ainus of bast. Khants made a string of 2 strands of hempen or nettle tow twisted together. They soaked this and stretched it by winding around wooden bars. When dry, they soaked it again in hot glue and then repeated the stretching and drying. Finally, birch bark was glued over it. The p. of the Amur reg. used store-bought silk threads. There were sev. ways to attach the bowstring: Ainus and Nanais fastened it through special holes on the ends; Mansis attached it using a longitudinal or cross cutting of the stem; Aleuts, Chukchi, and Koryaks looped it on the beveled ends of the stem; and Nivkhs, Chuvans, Yakuts, Khants, Nenetses, and Komi-Zyrians attached it to a special bowl-shaped knob on the stem.

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

Kuvasta näkee minkälaista materiaalia jänteeseen on käytetty. En tiedä onko juuri tälläistä narua käytetty jänteessä, mutta se oli sijoitettu strategisesti jousen ja nuolien viereen. Lieneekö edes nokkosta?

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Ei näytä, nokkoskuidulta ollenkaan, eikä myöskään pajun sisäkuorelta. Voisi olla lehmuksen niineä, vaikkakin paksunlaista , ainakin ostotavaraan verrattuna.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Samaa veikkaisin itekin, ja silti paksulta näyttää...
Tuollainen väritys kertois tuoreemman niinen olevan suolavesi käsitellyn.
Se lisää kestävyyttä. Näitä tuli joskus konreettisestikin kokeiltua Tuormaan Markuksen muassa.

Niintä kyllä tosin saa monista puista, enkä tunne läheskään kaikkia niitä ulkonäöltä.

Mutta kun kyseessä on vanhaa materiaalia, on patinoituminen varmasti pätevämpi syy värisävylle?
Mutta luulis kestävyydenkin kiinnostavan tuonkin ajan ihmisiä...

Mangrove · Joined: 01 Jan 2007 Posts: 646

http://webprojects.prm.ox.ac.uk/arms-and-armour/o/Defining-Gender/1915.50.40/

"Collected by Marie Antoinette Czaplicka in 1914".
"This is a carved wooden box-quiver (kopla) with a leather-hinged lid. It was used by the Yet (also known as the Yenisei Ostyak) in a boat, a Siberian people of the Yenisei River from where this object was collected. There are four iron-headed arrows accompanying it, which are smeared with decomposing fish oil to render them poisonous. Three of these arrows are for shooting big game, and the forked one is for shooting birds".

Czaplicka, M. A. 1999 (1916). Collected works of M. A. Czaplicka. Volume 3; My Siberian year. Sivut 136-138 ja 154.

Melkoisen lyhyt jousi; sen pituus jaettuna miehen pituudella tuottaa tulokseksi 0.78 eli jousen pituus taas keskiarvoilla laskettuna n. 122-125 cm. Jousi-nuoli taas 2.76, nuoli n. 44-45 cm. Jeniseinostjakit tosin eivät ilmeisesti ole hanteja tai ugreja ollenkaan.

[...] The flint-lock gun is fast supplanting the bow in the lower Yenisei valley. The Yenisei-Ostyak make a beautiful compound bow of three layers of birch and pine cemented together with fish-glue and covered with birch-bark, which has served as a model for all similar weapons between the Taz and the Vilui. The Yurak are still much addicted to the use of the bow in hunting; but they purchase most of their bows from the Ostyak. [...] Any Samoyed or Dolgan or Tungus boy can make a bow, if only of the simple type, and he does not forget the use of the weapon when he has grown to manhood. [...] Arrowheads are turned out in the same way. For birds smaller than a goose or duck, and for squirrels, blunt arrows or bird-bolts are used. [...]

An Ostyak of the Yenisei with bow and arrows.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Valokuvassa ostjakkimiehen jousi ei ihan näytä piirrosten kaksimetriseltä tykiltä. Taitaa olla noin 150 cm tai alle. Tuon takin ja asennon kanssa vetokin jäänee melko lyhyeksi, korkeintaan 65 cm. Jousi näyttää erittäin linjakkaalta ja hyvin muotoillulta.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Näyttäisi tuossa vajaan näköisessä vedossa ulottuvan kengänpohjista mitattuna ampujan leukaan asti. Vetämättömänä todennäköisesti olisi nenän tasalla tai himpun verran ylempänä. Sakarat voivat tosin hämätä sellaisiin tottumatonta silmää.
Ei tosiaan taida olla erityisen pitkä, muttei ihan lyhytkään.