Jousi

[Matti Matinpoika]

Lauantaina Ylen pääuutisissa oli juttu puusuksen uudesta tulemisesta. Tekijöitä on kuulemma enää kaksi koko Suomessa, joista toista (Ylönen, http://www.suksitehdasylonen.fi/etusivu.html) haastateltiin jutussa. Toinen tekijä on Vilminko: http://www.vilminkosukset.fi/. Puusuksen suosio retkisuksena on nosteessa ja tekijöiltä meinaa kait kapasiteetti loppua kesken.

Itselläni on kaksikin paria Tre-kronor-suksia, joita joku vuosi takaperin myytiin Hong-kongissa ja Tarjoustaloissa. Puisia nämäkin, joskin säleistä liimattuja. Myös Ylönen tekee ilmeisesti vain sälesuksia (joskin helkutisti tyylikkämpiä kuin nuo Ruotsin armeijan poistomäystimet.) Hyvähän noillakin on umpihangessa hiihdellä, mutta silti olen jo vuosia elätellyt ideaa yksipuisten suksien teosta (selffareista ). Sellaisten korjailtuja jäänteitä löytyy isäni myllynvintiltä, kuriositeettina myös pariton mäkisuksi. (Vielä 50- ja 60-luvuilla pikkupaikkakunnillakin oli paljon talkoilla rakennettuja pieniä hyppyrimäkiä, jollaisesta isänikin on noilla puisilla suksilla leiskautellut parinkymmenen metrin hyppyjä.)

Löytyykö foorumilaisista ketään suksentekoa kokeillutta, tai muuten asiaa tuntevaa? Kirjahyllystä löytyy Vilho Setälän toimittama ja Otavan vuonna 1952 julkaisema 1200-sivuinen opus: Taitokirja, josta löytyy kyllä pari sivua tiivistä tekstiä sekä sivullinen piirroksia aiheesta. Näilläkin eväillä uskaltaisin ehkä yritellä. Itsevarmuuskin on jousentekoa kokeillessa kasvanut, ainakaan kärkien taivutus ei pitäisi olla ongelma.

Suksen- ja jousenteosta löytyy nähdäkseni muutakin yhteistä. Suksipuu otetaan koivun pinnasta, se mikä on jousessa selkä, on suksessa pohja. Suksi on tarkoitus saada hieman jalkavaksi, eli jousitermein reflexille. Suksi on pitempi ja huomattavasti leveämpi, mutta taivutusta sen tulisi kestää samaan suuntaan kuin jousenkin. Notkelmia ja ojia ylittäessä suksen tulisi kestää hiihtäjän paino katkeamatta ja myötäkäyristymättä, joskaan ei aivan kärkien varaan koko paino pääse kerralla tulemaan, eikä 'vetopituus' ole lähelläkään samaa luokkaa kuin jousella. Suksia ei sentään tilleröidä, mutta muotoilun ja puun laadun tulisi olla sellainen että ylitaipuvia kohtia ei ole.

[toni]

Oon lueskellut puusuksista niitä sun näitä.
Arvatenkaan en muista niistä puoliakaan...mutta törkkään alkuun tälläistä:

Pirun hyvä että puusuksille yritetään laittaa pientä nostetta suomeenkin.
Me ollaan jonkin sortin häpeäpikku skandinaavisessa kulttuuri ympäristössä, jossa esm.Norja ja Ruotsi suitsuttaa omaa käsityö perinnettään melkosella volyymilla. Varsinkin puusuksien saralla.. :)

Mun tiedonjano on rajoittunu umpihanki suksiin sekä lyhyisiin ja leveisiin metsä/pöpelikkö suksiin, joita käytetään edelleenkin esm.venäjällä.
Olin Erkki Ylöseen henkilökohtaisesti yhteydessä jokunen vuosi sitten, ja tuolloin ymmärsin että myös kokopuinen suksipari valmistuisi mikäli joku erityisesti sellaisen haluaa.
Yhteydenotto idea pyöri lähinnä puusuksien tekoon ja kunnostukseen liittyvissä asioissa. Paskempi homma oli, että tapaamien viivästyi omalta puoleltani aina siihen saakkaa että se olikin jo myöhäistä.

Mulla on skeptinen mutu, että ruotsin armejan poisto sukset olisivat hikkoria? ne ovat ainakin hemmetin raskasta puuta. Ehkä ovat kuitenkin jotain edullisempaa ja omaa puutuotannon alaansa liittyvää lajia. Mutta paino hämää silti.

Puususkien työstöstä on julkaistu kohtuullisesti kirjallisuutta, ainakin -20 luvultya saakka. Useimmat noista vaan on suht vaikeesti tavoteltavia opuksia. Kannattaa kysellä esm. hgistä, museo viraston kirjastosta.
Useimmat vanhat ohjeet painottaa työn hitautta/vuodenaikojen mukaan etenemistä. Jotkut väittää että näin toimittuna itse puumateriaali sitkistyisi.

Eri hangille on tehty suksia eri puulajeista. mm.raita,lyly mänty,koivu..
Ja varsinkin umppari suksissa suksen uinti on tarkeä ominaisuus, tässä mielessä taipuman teko on siinäkin yhtenä työvaiheena.
Umpparinu etuosan tulee joustaa sen verran että se, tietyn painoiselle henkilölle tehtynä, kärki pyrkii "uimaan" hangen pinnalla.
Kärki osastaan liian jäykällä tai löysällä ummpari suksella hiihto on vain tuskaista tarpomista.
Normimpi kokoisissa taas jalkavuus mittaa osaltaan hyväksyttävän mittaista taipumaa.

Joku vuos sitten oli jopa jossain kansanopistossakin puusuksen teko kurssi. Ehkäpä vetäjille avautuu uusia kurssitus mahdollisuuksia?

[Matti Matinpoika]

[heiluri]

Ilahduttaa tuo puusuksen uusi tuleminen,minä kun en ole koskaan oppinut hiihtämään näillä perkeleen muovilipsukoilla joita nykyään latusuksiksikin kaupataan.
Toisaalta koen myöskin vieraaksi tämän nykyisen kuntohiihto kulttuurin jossa painetaan kretuliiniin kortonkiin puketuneena räkä poskella,ja ollaan rentoutumassa

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

Olen tehnyt yhdet saamelaismalliset sukset kuusilaudasta taltalla ja vasaralla. Ne olivat lyhyttä ja leveää mallia, hieman lumikenkämäiset. Niillä voitimme Pukkisaaressa Helsingissä Hiidenhirvenhiihdot joskus 2000-luvun alussa. Emmekä vain voittaneet, vaan se oli murskavoitto. Neljän hengen joukkue. Erittäin mukava kokemus, varsinkin kun kaikki sössöttivät etukäteen, että venäläinen joukkue on varmaankin aivan ylivoimainen.

Suksien teko oli helpompaa ja nopeampaa kuin etukäteen odotin. Mutta nämä olivat siis primitiivistä mallia ja siteetkin yksinkertaiset nahkamäystimet. Mistään refleksisyydestä ei ollut puhettakaan. Ne olivat suorat ja kärjet tietenkin hieman kipparalla. Valitettavasti toisen suksen kärki hieman murtui, kun yksi joukkueen jäsen kompuroi laituriin, joten en sitten säilyttänyt suksia. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tuli kokeiltua hommaa. Täytyyhän sitä suomalaisen miehen yhdet sukset tehdä elämänsä aikana.

[Matti Matinpoika]

[toni]

veikkaan että setälän jakamat opit on keitetty niin moneessa liemessä,että ne ovat realiteettinsa ansainneet.
en muista oliko koivun halkaisu suunnasta kirjassa puhetta?

tuossa mallia norjasta.umppari suksia, ja mielenkiintoisia side ratkaisuja:)
http://www.woodenskis.com/

[Simo Hankaniemi]

Tuon tapainen se side oli minunkin suksissani. Eli jalkapöydän yli menee leveämpi hihna ja kantapään takaa toinen sidottava remmi.

[Arwi]

Mitään kokemusta ei suksen teosta ole, mutta vakaa aikomus on tehdä.
Kaikkee tietoo kirjallisuudesta sun muusta vastaan otetaan.

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]

[toni]

Mielenkiintosia sideratkaisuja oon nähny kans joissain suo ja lumikenkä malleissa. Pieni ongelma "perus" mäystin siteissä on kengän sivuttais lipsu.
Toi puun halkasu oli P.Kautovaaran kirjassa selitetty, jonkun vanhan suksisepän näkemysten pohjalta.Oon muistaakseni lukenu siitä muualtakin. Mä en suoralta torjuis mitään kuu tms. kiertymis, vanhankansan teorioitakaan. Ainakaan siiheks kunnes ne on pitkillä kokeilla toisiks todistettu. Esm. se miten moni vanhan kansan hirrenveistäjä vannoo vaikkapa kuunkiertojen vaikutuksen puun elämiseen, yms.pitää mut pikkasen varuillani siitä mitä noista teorioista oikeen lopullisesti ajattelen.

Oon kooostellu jonkin verran eri lähdeaineisto tietoja sekä kopioinut artikkeleita liittyen umppari suksi teemaan, ja jos ja kun, joskus löydän ne huoneestani, niin liittelen niistä jotain tännekki. Mut pelkään etten niitä kuitenkaan näille lumille kerkeä löytämään...
Ite oon koittani tutkiskella myös reen jalasten prosessointeja, ajatuksena että nämä kaksi teemaa liittyisivät kenties jollais tasolla toisiinsa.

Noi yyber pitkät suksi mallit on avo tuntureille.
Siitä millaisia nuo ovat esm.paksuudeltaan ja jalkavuudeltaan ei oo mitään tietoa.
Olis kyllä mielenkiintoista päästä joskus hypistelemään moisia.
Mut en epäilis vaika suomenkin lapissa olisi ennenmuinoin tuonkin tapaisilla hiihdelty? Esm.mulla on yhdet pikkasen poikkeukselliset museosukset.
Ikää on n.sata vuotta ja pituus siinä 230cm, ja leveys n 10cm.
Juur tuo leveys on melkoinen suhteutettuna suksen pituuteen.
En oo törmänny paljookaan noihin mittasuhteisiin nykyaikaisissa suksissa.
Jos joku avittaa mua tuolta koululta niin voin koittaa liittää jonkun kuvan tänne, katotaan...

no se siitä,kirjasto menee kiinni,ja maili päättyy....

[T. Manner]

Vuosia sitten katselin aika hyvää dokua, jossa siperialainen metsästäjä teki itselleen sukset nuotiolla. Materiaaliksi väitettiin lehtikuusta, joka on tietysti mahdollista, mutta omat kokemukset tuosta matskusta eivät oikein tunnu suksimateriaalilta. Suksien pituus n.1700 ja leveys 140, koho päläs ja mäystimet, käyttö jotenkin hiihdon ja lumikenkäilyn puolestavälistä.

TLM

[Matti Matinpoika]

[Arwi]

http://www.sarka.fi/kuukaudenesine.asp?yv=9&av=88&esid=15&kieli=1

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]

Että tällaistakin suksittelua:

http://www.youtube.com/watch?v=16rEt2efyKs

Sukset tehdään tässäkin ilmeisesti jonkin sortin havupuusta. Mäystin on todella muinaista mallia, en ole varma onko tuollaista enää historiallisella ajalla käytetty Suomessa, jotain muinaislöytöjä kait löytyy. Ja eikun karvalakki kenossa ja nortti suupielessä yhteen sauvaan nojaten hullunruntua mäkee alas!
Turistille laittavat vielä karvan pohjaan, mikäli oikein näin tuosta pätkästä.

[Simo Hankaniemi]

Tosi hauska filminpätkä Altailta! Mäystin oli varsin alkuperäisen näköinen, vilahti vain niin nopeasti, ettei kerinnyt täysin hahmottaa. En muista nähneeni missään kirjoissa, että Suomessa olisi käytetty vastaavaa ainakaan viime vuosisatoina. Vanhoissa suomalaissuksissa oli usein vain vitsaksesta tehty lenkki, joka pysyi hyvin jalassa, kun käytettiin kipparakärkisiä pieksuja.

Hiihtäjät näyttivät myös osaavan asiansa, varsin jyrkissäkin rinteissä meno oli varman oloista.

[toni]

Huh,millanen video:)

Tonne kun pääsis itekin. Ei mitään perus turisti sontaa vaan autenttista touhuu.
Toivottavasti noissa mestoissa vierailevat länsimaalaiset eivät laita heidät vastaaottaneita kulttuureita kuralle, vaan kohtelevat kunnioituksella kokemaansa.
Tuokin oli mielenkiintoinen tieto että meillä on edelleenkin puusepän verstaita jotka noudattelevat omaa perinteistä luonnon mukana tapahtuvaa korjuu rytmiäänsä.

Mutta tuossa videon mäystimessä on hemmetisti ideaa. Sivuttais liike vähenee oleellisesti verrattuna meillä tavattuun versioon.
Omituista että kaikkialla siteerataankin tuota kahden reijän etu kiinnitystä?
Mutta kenties tuollaisella, itse hiihto liikkeessä tapahtuva jalkapohjan nousu päkiälle rajoittuu hiukan?
Pitäis päästä kokeilemaan käytännössä ,vaikka vaan laudan palasiin tehdyillä versioilla.....

Mäystin materiaaleista pieni poikkeus; mäntän muinais suksen mäystin on oletettavasti tehty mäyrän karvanahasta.

[Matti Matinpoika]

[jkekoni]

Eiks noi tre kroner sukset ole nimenomaan niitä ruotsin armeijan vanhoja hikkorisia, eli siis premium materiaalia jouseksi.

Itselläni on yks vastaava projekti, mutta koivupinnan alta paljastu ilm kuusta, sekä jotain tunnistamatonta ei-suomalaista kevypuuta, joten jäi siihen.

[Matti Matinpoika]

[toni]

Tuollainen tuli hiljan netistä eteen. Siinä on kohtuullinen lähdeluettelo lista,josta irronnee jotakin lisä infoo?
http://www.lahdenmuseot.fi/asiakkaat/lahdenmuseot/www.lahdenmuseot.fi/content_images/asiakirjathimrtm/suksen_ja_hiihdon_alkuperasta.pdf

Mutta tosiaan,ei mäystimen remeleitä läpi suksen pohjan.
Idea jäi silti jyllämään päässä:kyllähän tuosta jotain pitää kehittää....
Luulisin että noissa karvapohja versoissa remeleille on tehty uritukset/syvennykset, jotteivat kuluttaisi karvapohjaa altansa puhki.
Jotain samaa on joissain rekien jalaksissa.

[Matti Matinpoika]

No nyt on ensimmäiset suksiaihiot kuivumassa.

Sopiva suora halkaisijaltaan 15-16cm koivu löytyi tuoreelta kangasmaalta, kohtalaisen tiheästä metsästä. Moposahalla nurin ja halki. (Tyvitukin yläpuolelta riitti vielä suoraa puuta sen verran että otin talteen nuorison suksia varten.) Siitä eteenpäin työstö kirveellä ja käsihöylällä. Piirrotin halkaisupinnalle työstölinjat 5cm ytimen molemmin puolin ja nakutin kirveellä ylimääräiset pois. Tasoittelin vielä höylällä. Aihiot lähtivät jo halkaisussa ottamaan jalkavuutta, ja kun otin ytimen puolelta ylimääräiset pois niin vielä lisää tuli (yhteensä n.6-7cm.) Sivusuunnassa pysyivät suorina. Kuoren otin pois muuten paitsi päihin jätin parikymmentä senttiä, liimat vielä päihin. Laitoin nippuun kuivumaan ja väliin rimoja ja patikoita siten että jalkavuus kuivuessa säilyisi. Nippua täytynee kuivumisen kestäessä vähän kiristellä ja tarkata kieroutumisen varalta. Jätin toistaiseksi navetanvintille kuivumaan, jossain vaiheessa nostan sisätiloihin.

Mitat tällähetkellä 2600x100x40, joten kaksipuolmetriset noista maksimissaan tulee. En vielä ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen lopullisista mitoista, pitkäksikin voisi jättää mahdollisia tulevia Lapinreissuja silmälläpitäen. Lyhyempiä suksia on jo riittämiin. Katsotaan josko tulevista työvaiheista saisin kuvadokumenttiakin.

[toni]

hienoa:)

toivottavasti navettasi vintillä ei tuu liian kuuma ja kuiva ilma näillä kevät "helteillä". itellä on kaverin navetan vintilla kuivumassa paksuja halkaisemattomia kirsikan runkoja. se meinaa lämmetä hiukka liian vauhdikkaasti.....grrrhhh....mutta kuulin rohkaisevia kokemuksia kuorimattoman, pystysuuntaisesti kuivumaan laitettujen puiden kuivaamisesta. saa nähdä kuin käy. vaik ei näistä suksia tulekkaan.

mielenkiintoista myös kuulla miten sun kuivatus etenee.

tervauksen yhteydessä suksiin saa muuten lisää jalkavuutta tai mahdollista propeliuutta pois. näin ylönen neuvoi.
lämpö ja kuuma terva notkistaa....

[Smirkelimies]

http://www.jalavankauppa.net/index_tiedostot/Page4655.htm

Jos joku saa tehtyä oikein nätit uudet puusukset, niille sopisi pariksi uudet ruokosauvat, joita tehdään Jalavan kaupan sauvatehtaassa vanhoilla koneilla. Joku näppärä ehkä osaa tehdä tommoset sauvat itekin, mutta valmiiden hinta ei ole minusta paha kun sitä vertaa uusien suomalaisten ruokosauvojen yleiseen saatavuuteen. Aika hauska tuo jalavan kauppa käyntikohteena muutens.

[toni]

Kierrätyskeskukset on noita pulloillaan....
Ei tosin saman valmistajan,mutta bambua kuitenkin.

Vaan millä tuon bamun korvaisi, kotimaisesti. Ottaen teitenkin huomioon että jotkin bambu lajit menestyvät ilmastossamme, niin kiinnostais tietää millä on sivakoitu kun "kaksi sauva systeemi" oli tullut kamarallemme.

[Matti Matinpoika]

[Smirkelimies]

Yksi tappaus tullee mieleen: Meille tuli männä talavena yötä olemaan yksi etelän herra. Sillä oli aivan ihmeellisen hienot hiihtopelit. Sukset ja sauvat oli aivan ihmeellisestä puusta tehty, se oli ihan silleetä valakosta lujjaa puuta. Ihan kun kivvee mutta notkiaa. Minä siitä kysymään: mistä teijjän suksimet on tehty, on niin korreet. Siihen etelän herra vastasi että lasista ne on tehty. Voi prkele minä suutuin. Tempasin puukolla ja keitimmä etelän miehen. Sillälailla kusettaa pohjosen ihmisiä. Vaan ei minulla ole mittään etelän ihmisiä vastaan, ihan hyviä ihmisiä. Varsinniin poskilihat oli makosia, sopivasti läskiä. Ja kinkut oli murakat, niistä teki emäntä monet rokat. Vai lasista sukset, kas kun ei laivoja rauvvasta, voi prkele yritti kusettaa ja oisi varmaan nauranu päälle etelän herra. Voi hlvttiläinen.

[Matti Matinpoika]

[toni]

Hemmetti kun en ite päässyt mukaan samaan tahtiin.
Omat sukset oottaa vielä tulemistaan. Ite ajattelin tehdä reilut metriset ja viitisentoista senttiä leveät mettä sukset.

Ovat helpommat kuin lumikengät ja ryteikössäkin jänisten makuupaikkoja kierrellessä tuntuu kompaktilta mitalta.

Suksen siteen sijoittelu on huomionarvoinen homma.
Sillä säätää ehkä eniten suksen uimista puhtaan vielä rikkomattoman hangen pinnalle. Tosin rungon ja kärjen joustokin, mutta...
Eli tasapaino pisteen haku.
Näissä on kumman laaja skaala eri kansojen keskuudessa.

[Mangrove]

Muutamia vaatimattomia havaintojani aiheeseen liittyen. Ne perustuvat talvi- ja jatkosodan kokemuksiin sekä testeihin 1950-luvulla:

- Koivu on parempi suksipuu kuin hikkori koska terva tarttuu siihen paremmin ja se on kevyempi. Laminoitu on parempi kuin yksipuinen suksi. Liimatuista suksista särkyi Puolustusvoimien vuonna 1952 tehdyissä testeissä vain 5,9 %, yksipuisista taas 15,9 %. Yleissuksen sopiva pituus on 210 - 230 cm, partiosuksen taas 250 - 290 cm. Leveydeksi näyttäisi riittävän 8 cm. Kovareunainen.
- Solmuton ruoko- l. bambusauva (3,0 %) on kestävämpi kuin yksipuinen (27,1 %) tai laminoitu sauva. Sopiva pituus on 130 - 145 cm eli miehen olkapäihiin asti. Kuusinahkainen sompa on neljänahkaista kestävämpi. Somman piikki on oltava käyrä, sillä se kestää suoraa paremmin. Nahkaisella kädensijalla sekä käsilenkillä varustettu.

[mlepola]

Suomessa oli ennen sotia noin 200 suksipajaa. Suksisepän taidoista oli hyötyä venäläisten kanssa 1940-luvulla käydyissä aseistautuneissa hiihtokilpailuissa. Murmanskin rataa sabotoivat kaukopartiomiehet kulkivat suksin ja ahkioin. Sukset olivat yksipuiset, näistä moni oli peräisin Vimpelissä olevalta suksitehtaalta. Siitenä toimivat perus-mäystimet jotka pysyivät pieksuissa kiinni. Rikkinäiset sukset korvattiin uusilla, paikan päällä tehdyillä suksilla.

Sain itse todeta näiden suksien toimivuuden pari viikkoa sitten kun osallistuin vapaehtoiseen reserviläiskoulutukseen. Varusteina oli sukset ja ahkio mallia svenska arméen. Muilla oli kumisaappat ja sälesukset, minulla paulapieksut ja puusukset rottinkisauvoineen ja mäystimineen. Keli vaihteli kolmen päivän ajan. Leiripaikkaan mentäessä oli runsaat -20 astetta ja lumi oli upottavaa ja hienorakeista. Vedettiin ahkioita perässä ja ylämäessä ei pystynyt suksilla vetämään kun ei ollut pitoa. Ahkiot piti vetää kävellen ja suksien irroittaminen vei toisilta huomattavasti aikaa. Mäystimet oli helppo potkia irti, lisäksi sukseni ja pieksuni olivat huomattavasit kevyempiä kuin muiden varusteet. Ahkioiden kanssa hiihdettin runsaat neljä kilometriä ja maasto oli välillä todella haastavaa ja pusikkoista. Onnistuin repimään rikki yhden somman, mutta sen korvaaminen improvisoidulla mutta toimivalla tikku-kyhäelmällä ei ollut hankalaa sillä sauvan kärjessä oli sopiva kiinnityskohta.

Palatessamme takaisin lumisateisessa 0-kelissä sukseni alkoivat tökkiä, tosin samoin kävi muidenkin suksien kanssa. yksi mäystimistäni repesi runsaan sadan metrin päässä autosta. Syynä oli tahmea keli joka pakotti minut potkimaan kovemmin ja näin ollen rasitti mäystintä. Myöhemmin saunottuamme retkemme päätteeksi katselimme joitakin kuvia kaukopartiomiehistä ja kuinka ollakkaan huomaisin yhdellä hiihtäjällä kiinnostavan side-viritelmän: Mäystintä oli jatkettu toisella nahkalenkillä joka oli kierretty varpaiden eteen, näin ollen mäystimen rasitusta oli onnistuneesti vähennetty ja turhat repeytymiset estetty.

On oikeastaan häpeällistä että Suomessa ei enää käytetä perinteikkäitä puusuksia. Vilmingon ja Ylösen sukset ovat kivoja, mutta ainoa perinteinen piirre niissä on ulkomuoto sillä kyse on silti nykytekniikalla valmistetuista sälesuksista. Lisäksi siteet ovat nykyaikaisia.

Taitaa ollaa niin että vanha suomalainen suksiperinne on kuollut ja kuopattu.

[Kuhmon Ahma]

[jousipata]

Hyvin sanottu Kuhumon Ahama
_________________
tzoinnngggg...

[Iivana]

Täältä kompataan kanssa. Suurin osa meidän omasta ja omaleimaisesta kulttuurista on painunut unholaan, kun se ei ole ollut salonkikelpoista.
Sen lyhyen aikaa, kun sivistyneistö, lähinnä ruotsinkielinen" oli kiinnostunut oli tuo kansallisen heräämisen aika. Onneksi näinkin, saatiin paljon perimätietoa talteen mm. Kalevalan runoja.
Tosin näitä "ruotseja" ei kiinostanut kovinkaan paljoa sellainen kansankultturi, jossa oli yhteistä pohjaa pohjoisvenäläisen kulttuurin kanssa. Itä-Suomesta on ollut pitkään yhteydet Pohjois-Venäjälle, jo Novgorodin perustamisesta saakka, ainakin.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Mangrove]

[Kuhmon Ahma]

Kainuussa on Vienan-Karjalaisuus yritetty hävittää mm kielloilla rakentamisen suhteen, lieneepä Suomen puolella olleita vienalaiskyliä jopa poltettu tarkoituksella. Kuulin tuosta Juminkeko-säätiön esittämässä multivisio-ohjelmassa. Jos käytte Kuhmossa, niin varatkaa ainakin tunti aikaa Juminkeko-säätiössä käyntiä varten ja katsokaa nuo elokuvat. Niitä taitaa olla siellä näytillä ainakin puolisenkymentä.
http://www.juminkeko.fi/index.asp

[Kuhmon Ahma]

Iivana:

[mlepola]

Tässä nyt eksyttiin aiheesta..sillä koen että yksipuisten suksien valmistamisen perinne on auttamattomasti katkennut. Sitä vastoin tätä perinnettä voisi elvyttää edellyttäen että laajempaa kiinnostusta olisi. Tosin voisi olla vaikeata saada samaa paikkakunta-typpistä vaihtelu elvytettyä, eli että Kajaanissa valmistettaisiin "kainuulaisia suksia" ja Haapavedellä vastaavia Tornion tyypistä puhumattakaan. Aineistoa revitalisoinnille sitä vastoin olisi mutta se onkin halusta kiinni.

Kiinnostava tuo "ruotsalais" viite. Voin todeta että juuri ruotsinkielisen väestön aikainen akateeminen kiinnostus suomen kansaa kohtaan on johtanut siihen että suomalaisten aineettomasta perinnöstä on todella paljon kirjoitettua tietoa. Toisinkin olisi voinut käydä, todisteena tästä esim. Viron saksalainen vähemmistö, nk Baltian saksalaiset. Tätä "herraskansaa" Eestin kansallisperintö ei juurikaan kiinnostanut ja näin ollen Virolaisilla oli jo lähtökohtaisesti hankala asema oman perinteensä säilyttämiseen jo ennen kuin veli venäläinen tuli kylään. Suomessa sitä vastoin suomalaisesta kulttuurista ja kielestä tuli kiinteä osa 1800-luvun kansallista heräämistä ja tämä kehitys kumpusi juuri "ruotsinkielisen" vähemmistön avoimesta kiinnostuksesta suomalaisten kulttuuria kohtaan.

[T. Manner]

Tuosta yksipuisten suksien käytöstä on sen verran lyhyesti (siis noin yleissuhteellisesti) aikaa, että ihmisiä, jotka sen valmistuksen osasivat on varmaan vielä hengissä. Täytyisi löytää muutama ja haastatella, oikeastaan sopisi pieneksi opinnäytetyöksi.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Mangrove]

[T. Manner]

[toni]

Näinhän se..
Lisäksi eri tekijöillä on ollut ne omat nippelinsä, aivan kuten tällä foorumillakin, ja edelleen: osa tiedosta pantataan.

Sekin pätee tähän ja ainoastaan vertailemalla eri tekijöiden, vaikkapa sitten maakunta tasolla tai yksittäisten saralla, antaa se sitä lopullista silausta omille päätelmille.

Oli se sitten jousi tai suksi.