Jousi

[Kari]

Yhtäkkiä jysähti mieleen kauan sitten lukemani Samuli Paulaharjun
opus hänen matkoistaan, joilla hän keräsi kansatieteellistä aineistoa
pitkin karjalaa ja lappia.
Jossain jutussa hän kuvaili pitkäjousta, joka oli tehty kahdesta osasta.
Molemmat muistaakseni suollakasvaneesta tiukasta männystä.
Puolikkaat oli liimattu yhteen ahvenennahkaliimalla, ja vielä päälle
kierretty tiukkaan koivuntuohinauhaa.
En muista vuotta, mutta täytyy etsiä.
Lapissa ja Vienassa on varmaan käytetty käsijousta vielä 1800-
luvun lopullakin.

Täytyy selvittää, ettei pääse taas unohtumaan!
_________________
kari

[heiluri]

Tuo mäntyjousi on minuakin kiehtonut ja toisena aluskasvos kuusi,on ainakin tiheää ja sitkeää,siitä on tehty mm. keksinvarsia.
Olisi mukavaa tykittää helposti löytyvällä kotimaisella peruspuulla.

[Tuukka Kumpulainen]

Eiköhän Paulaharjun suomänty ole lylyä. Lyly suhtautuu normimäntyyn vähä niinku rautalanka pianolankaan. Toisin kuin männyn, kuusen tiheys kasvaa tasaista tahtia luston ohentumisen kanssa. Superihitaasti kasvanut alikasvosnäre on ihan toimiva jousimatsku kunhan siltä ei ihmeitä odota. Tuttu jousimies K.J. on ampunut monet vuodet primikisoja nyt jo vanhalla kuusilonkkarilla.

Lapin perukoiltakin on käsijousen käyttö kuollut 1700-luvun kuluessa, varsijousi ja tussarit tulivat tilalle. 1840-luvulla Karjalasta kirjattu jousentekomuistelo tuntuisi olevan monen polven takaista tietoa: veikkaan, että ikäloppu informantti on pikkupoikana kuullut vanhojen miesten tarinoita käsijousen käytöstä, ei muuta. Keski-Venäjällä ja Siperiassa tiettömien syrjäseutujen sukukansat kyllä käyttivät jäkkärää mm. sorsajahtiin vielä 1920-luvulla.

[Kari]

hei Tuukka!

Muistin, että Sakari Pälsikin keräsi näitä kansan tapoja matkoillaan.
Oli miten oli, mutta lyly tarkoittaa niin sanottua vatopuuta männyllä
ja kuusella, miksei myös koivulla. Kallelleen joutunut puu yrittää
oikaista itseään pystyyn kasvattamalla yläpuolelle vetopuuta ja
alapuolelle työntöpuuta.
Kovaa puutahan tämä on, mutta vaikea kuivata ja työstää niin,
että puu säilyttää muotonsa.
Jostain syystä suksissakin nimitettiin toista lylyksi ja toista kal-
huksi. Toinen oli lyhyempi vauhtia antamaan.

Se mäntyjousi nyt kumminkin jossain oli ja vielä sen minä esille
kaivan.
Muuten hyvä juttusi tuo jousen käyttö pohjoisessa!
_________________
kari

[Tuukka Kumpulainen]

Vain havupuut muodostavat lylyä eli puristuspuuta. Lehtipuut kompensoivat saman vaivan tekemällä vetopuuta. Havupuilla ei ole vetopuuta eikä lehtipuilla lylyä. Näiden ominaisuudetkin ovat keskenään erilaiset normaalipuuhun nähden joten niitä ei pidä sekoittaa.

[isaisa]

Hei!

Lueskelin tuossa Paleoplanet-sivustoa jousenrakennuksesta. Siellä oli suomalaisesta jousesta pätkä,
joka näkyy olevan nyt Primi-jousien aiheissa kolmannella sivulla menossa.

Samaten ystäviemme ruotsalaisten Primitivabagar-sivut sivuavat aihetta otsikolla Kort samisk pilbåge i tjurved?.

Säikeissä mainitaan myös lylymännyn käyttö kalanrasvalla käsiteltynä jousen rakennuksessa. Varsinkin tuo ruottalainen.

Muistui tuossa mieleen, että eräs tuttava kertoi lapsuusmuistoistaan ukkinsa tehneen hänelle leikkikaluksi varsijousen, jossa kaarena oli käytetty nimenomaan lylymäntyä.
Ukki oli keittänyt ensitöikseen kaaren. Kaveri ei valitettavasti muista oliko sille tehty mitään muuta.

Terveisin isaisa

[toni]

Keittoon en ole aiemmin törmännyt.
Mulla on ollut mutu,että lyly ei kestäisi hirveästi esm. muotoon puristamista höyrytettynäkään?
Tuosta olis kyllä kiintoisaa kuulla lisää.

Kalanrasva on ilmeisen legendaarinen mm.puuveneiden kyllästys aine.
Todellä hyvää sellaista on tehty mm.piikki kaloista.(kolmi ja kymmenpiikit)

[Emil Lindfors]

Jostain taisin joskus lukea, että esimerkiksi puukonkahvoiksi tulevia puupalikoita voisi keittää suolavadessä ennen kuivaamista. Tämä tekee ne kuulema vähemmän herkiksi halkeilulle. En tiedä, miten keitto vaikuttaa puun ominaisuuksiin, eli sopiiko enää jousipuuksi sen jälkeen... Voisi joskus kokeilla jollain herkästi halkeilevalla pulla.

[toni]

Mielenkiintoista.

Vielä tuohon kalanrasvalla veneiden kyllästykseen:
Tästä käynnistyi joku vuos sitten tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään oliko kalanrasvan joukossa ollut mukana suolaa.

En tiedä mihin tuloksiin tuossa päädyttiin, ja miksi tutkijat arvelivat näin olevan. Myöskään siitä miten mahdollinen "seos" on puuhun imeytytty ei oo tietoo...pitäis koittaa kaivaa tuo tutkimus uudestaan jostain esille...
Ja selvittivätkö hommaa mikroskooppisilla,tms. tutkimuksilla vai kokeiltiinko asiaa käytännössä...?

[heiluri]

Suola on toiminut säilöntäaineena,samassa tarkoituksessä sitä on lisätty mm.punamultaan (myös sillinsuolavettä on käytetty).

[Tuukka Kumpulainen]

Keittäminen heikentää puuta. En lähtisi jousipuuta keittämään, kun "raaka" puukin on sietokykynsä rajoilla jännitetyssä jousenkaaressa. Penskana yritin estää pahkojen ym. halkeilua suolavedessä keittämällä, mutta en huomannut sillä olevan mitään myönteistä vaikutusta. Puun pinta meni kyllä harmaaksi ja nukkaiseksi jos siitä jotain iloa on.

Puun kuivumiselämistä tuoreena kuumennus nähtävästi vähentää. Tuore puu kärsii lämmöstä vähemmän kuin kuiva ja kuiva lämpö heikentää puuta vähemmän kuin vesihöyry. Olen lämpöpuhaltanut muutaman hankalan aihion (pyöreää tuomipihlajaa, rusokuusamaa ja syreeniä) tuoreeltaan hyvin tuloksin .Toiset on kieroilleet ja halkeilleet lämmöstä huolimatta, mutta vähemmän kuin verrokkipuut. Mielenkiintoista on, että vesituoreiden pulikoiden paino ei laske montakaan grammaa tohotuksen myötä vaikka niiden pinta kuivuu ja kuumenee ihan kunnolla ja puun kuivuminen muuttuu.

Paperiin kääriminen on myös toiminut hyvin hankalien puiden kuivaamisessa. Vesihöyry läpäisee paperia mutta mukavan hitaasti, jolloin repeämiä ei tule.

[Ari Rantala]

Lylymännystä on juttua noissa Ugrilaisjousta käsittelevissä topiceissa.

Minulla on kaksikin lyly/koivuaihiota odottelemassa ahvenennahkaliimaa ja näyttäisi siltä, että pääsen piankin hommassa eteenpäin. Lylystä sanoisin, että kovaa on kuivuttuaan ja pirun haurasta. Toimiva jousi lylyselällä ei mielestäni voi onnistua vaikka sitten voissa keittäisi.

Pelkästään lylyn oikaiseminen murtumatta on työlästä. Aihioni on lyhentynyt jo kahdesti. Erityisesti oksankohdat tykkäävät vääntyä sivusuunnassa ja näkisin parhaaksi tavaksi ehkäistä tämä laittaa lylypalikka tiukasti ojennukseen märkänä ja antaa sen kuivua varppikuivaksi siinä.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

[Nanook - pakkasen poika]

Joissakin ohjeissa pahkoja kehotetaan kuivaamaan silkkaan merisuolaan upotettuna.

[jtahola]

Meitin puutyökerhossa kaverit kerto että ennen aikaan kun tehtiin mm kauhoja ne keitettiin vahvassa suolaliuoksessa, kyllästettiin suolalla. Näin puuhun jäävä suola sitoi itseensä kosteutta eikä puu kuivunut liikaa/liian nopeasti ja säilyi halkeamatta.
_________________
-JTAhola-

[Juri]

Se on se millaisessa käytössä ne ovat. Kauhat ja kuksat kastuvat ja kuivuvat ja kastuvat ja kuivuvat...
Suola pitää homman balanssissa, tai ainakin estää puun kuivumista tiettyyn pisteeseen asti.

Olen välillä miettinyt mitä vaikuttaisi jos jousen selkää sivelisi kuumalla vahvalla suolaliuksella. Suojaisiko puuhun imeytynyt suola selän liialliselta kuivumiselta ja hajoamiselta talvikuivilla?

[Ari Rantala]

Päästiimpäs pahkoista, kauhoista ja kapustoista takaisin jousiinkin

Ei sillä, etteikö hyvän keskustelun kuuluisikin hieman rönsyillä mutta kun ovat välillä niin tarkkoja näiden aiheiden kanssa

Suolatulla jousella pitää tehdä empiirinen koe...jonka tuloksia on lähes mahdoton tulkita. Jos hajoaa niin olisihan se voinut hajota muutenkin ja jos kestää niin olisihan se voinut kestää muutenkin...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

[Ari Rantala]

Tähän projektiin pitää ehdottomasti saada EU-hynää!!!

[T. Manner]

[toni]

Musta kaik tällänen yleisempikin perinne/primi materiaali oppi ja sen muokkaukseen liittyvä kykeytyy vahvasti jousiinkiin.
Koska sitä vähemmän/enemmän joudumme pähkäilemään sen pitkän tieto/taidon kanssa jota yritämme tässä uudelleen soveltaen ja ideoiden todentaa?

eu rahoittaa tälläkin hetkellä erilaisia kokeellisen/kokeilevan arkeologian "alaan" liittyviä hankkeita ympärämpär eurooppaa ja skandinaviaa.

Veikkaan että rasvan käytössä on ollu alueellisia ja ajallisia eroja:
missä ja milloin lohen rasvaa ja missä sitten traania,eri sekoituksineen, ja esiaineineen joilla tehostetaan kyllästeen imeytymistä.
Puhumattakaan optimeista lämpötiloista tai niiden vaihteluista..?
Tuossa kalastus veneiden kyllästys jutussa oli todettu,tuolla kyseisellä alueessa lohen rasvan olleen yllätykseksi se joka purtilon suojaus aine.
Johtuneeko tuo sitten siitä että se olisi traania yms. parempi vai siitä että tuona kyseisenä ajanjaksona ja -alueella hyljekannat olisivat olleet pohjalukemissa;tiä sanoo mitään.
Moni seikka on voinu vaikuttaa yhteen tekijään?

Mitä etikalla asetylointi ja DMSO ovat?

[T. Manner]

[Ari Rantala]

[jkekoni]

http://en.wikipedia.org/wiki/Dimethyl_sulfoxide
http://en.wikipedia.org/wiki/Acetalisation

[T. Manner]