Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Juri kirjoitti:

[T. Manner]

Ymmärrän TK:n tuskan aika pitkälle, mutta kyllä muitakin teitä olisi ollut kuin Bakerin "lahkolaisuus" (kaikella kunnioituksella). Ei teknillinen mekaniikka ole oleellisesti muuttunut viimeiseen 20-30 vuoteen. Tarkoittaa sitä, että jousen lujuuden ja jäykkyyden laskeminen olisi ollut täysin mahdollista. Ei se siitä ole nykyisten FEMien ja feministien aikana miksikään muuttunut.

[Juri]

Olen Tuukan kanssa aivan samaa mieltä Bakerin merkityksestä. Tätäkään palstaa saati sitten koko perinnejousiammunnan uutta tulemista ja jatkuvaa kasvua ympäri maailmaa ei olisi ilman herra Bakeria.

Tarkoitankin juuri sitä että antakaa nyt herranjestas vähän respektiä äijälle! Eihän sen nyt pitäisi olla mikään ihme ettei tuossa iässä ole enää niin notkea kuin ennen. Kaikesta huolimatta hän on kuitenkin vain ihminen.
Nyt vielä aletaan syyttelemään jostain joka ei edes ole hänen vikansa...

"Lahkolaisuuksista" en menisi Bakerin yhteydessä puhumaan koska sellainen on täysin hänen ideologiansa vastaista.
Suosittelen Herra Manneria lukemaan Bakerin "Bow design and performance" kappaleen TBB ykkösestä, niin saat tietää mistä on kyse. Sen pitäisi mielestäni kuulua jokaisen asiasta vakavasti kiinnostuneen yleissivistykseen.

[T. Manner]

[Juri]

En minä erityisesti Tuukkaa moiti. Mikä nyt voisikaan olla "Bakerilaisempaa" kuin että oppipoika lopulta kyseenalaistaa mestarinsa.
Mutta kun tällä palstalla ei ole pitkiin aikoihin muuta kuin mollattu Bakeria. Asiaa tuntematon voi vielä saada käsityksen että mies on joku suuri lurjus ja vihollinen.

Eipä oikein vaikuta siltä että joku "tekninen mekaanikko" olisi ottanut asian hoitaakseen. Kyllä kunnia kuuluu sille joka homman on tehnyt.
Olipa kuulemma joku englantilainen tutkinut tähtiä suurentavilla linsseillä jo ennen Galileoa, mutta eipä antanut paljoa kuulua maailmalle tuloksistaan.

[T. Manner]

[Simo Hankaniemi]

Ei täällä mielestäni Bakeria arvostella muuta kuin aiheesta. Jos joku on jossakin asiassa väärässä, niin silloin on pakko sanoa se. Väärä käsitys ei muutu oikeaksi sen vuoksi, että kirjoittajan nimi on Baker, tai Hankaniemi tai mikä tahansa. Tuskin Baker kaipaa mitään suuren uskonnollisen johtajan asemaa. Olikohan se juuri Baker joka sanoi, että "meistä ei ole toisillemme mitään hyötyä ellemme pysty olemaan eri mieltä".

En näe Bakerin merkitystä aivan niin suurena kuin tässä säikeessä on esitetty. Johtuu varmaan siitäkin, että olin harrastanut näitä hommia yli neljännesvuosisadan ennen kuin näin ensimmäisen kerran nimen "Tim Baker". Ja lähtökohtani on kirjallisuuden ym. lähteiden kautta omaksutussa intiaaniperinteessä, ei niinkään englantilaisessa jousiperinteessä. Enkkuperinteessä on ehkä kirjoitettu jousipuista siihen tyyliin, että vain marjakuusi ja osage käyvät, kuivausta vähintään vuosi jne. Intiaanikirjallisuudessa on aina kirjoitettu, että jousia voidaan tehdä vaikka mistä puista ja työstön voi aloittaa välittömästi tuoreesta jne. Nämä puujousiammunnan myyttiset erheet ovat vain englantilaisen perinteen erheitä.

Intiaaniperinteestä katsoen Baker ei ole tuonut mitään mullistusta, eikä korjannut yhtään vanhaa käsitystä. Ei ainakaan minulle tule mieleen. Pikemminkin päin vastoin. Baker on pyrkinyt sekoittamaan selvää vettä. Hän kirjoittaa jatkuvasti esim. jännevahvisteisista preeriajousista "hevosjousina", vaikka ne olivat yleisjousia, joita käytettiin niin ratsailta kuin jalkaisin, mahaltaan ja vaikka juoksusta, kuten historiallisista kuvauksista voi lukea. Baker on hyvä kirjoittaja ja parhaimmillaan teknis-fysikaalisissa jutuissa, mutta hänen historiallinen ja antropologinen tietämyksensä on kiusallisen ohut. Tähän ohuuteen kun yhdistetään vielä 1960-luvun lopun hippi-ideologia "sodattomine kivikausineen", niin kulttuurien välinen kuilu aukeaa Meksikon Kuparikanjonin laajuisena.

Puujousipuuhien yleistyminen 1970-luvulta lähtien teollistuneissa maissa on osa laajempaa öljykriisin (1973) jälkeistä megatrendiä, jossa kiinnostus palasi perinteisiin, historiaan, käsityöhön ja luonnonmateriaaleihin jne. Ei Baker tätä trendiä aloittanut ja internetin ilmestyttyä tiedonvälitys olisi tälläkin alalla räjähtänyt pilviin ilman Bakeriakin samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin tiedon lajien kohdalla.

Patriarkkojen kunnioittamisesta puheen ollen, en muista Bakerin koskaan maininneen nimiä T. M. Hamilton ja Reginald Laubin, joiden intiaanijousikirjat 1970-luvulla tekivät primitiivijouset uudelleen kiinnostaviksi. Varsinkin Laubinien kirja (1980) oli minulle ja monelle amerikkalaiselle ja eurooppalaiselle se todellinen tajunnan räjäyttäjä. Ennen Laubinia esim. jännejouset olivat lähes unohtunut taidemuoto Amerikassakin ja en tiedä ketään eurooppalaista, joka olisi näitä jousia tehnyt ennen vuotta 1980. Kiinassakaan ei ollut Maon jäjiltä kuin yksi aktiivinen jännejousentekijä.

Joten kunnia Bakerille hänen artikkeleistaan, TBB-kirjasarjasta (Jim Hamm, sinua ei ole unohdettu) ja toiminnasta netissä, mutta hän on kuitenkin vain yksi oksa isossa puussa.

[Juri]

No, enhän minä ole tietenkään Bakerin arvostelua kieltämässä. Eihän ukko itsekään tunnu mitään muuta niin rakastavan kuin kunnon väittelyjä. Onpa vielä pariinkin kertaan kumonnut omatkin väitteensä.
Itsekin olen Bakerin kanssa joistakin asioista täysin eri mieltä.

Suurta uskonnollista johtajaa tai superpahis-myytin rakentamista en minäkään todellakaan kannata. Juuri siksi tämä vuodatus.
Alkoi ärsyttää kun kaikkia maailman vääryyksiä ollaan huterin perustein kaatamassa laajennetusti Bakerin niskoille. Se estää ymmärtämästä asioiden kokonaisuuksia sellaisina kuin ne todella ovat.

[Tuukka Kumpulainen]

Sekä Hamilton että Laubin ovat loppujen lopuksi kovin ohkaisia auktoriteetteja jousenteon ja -teorian saralla, enemmänkin inspiraation lähteitä. Kaiken natiivijousitietämyksensä jälkeenkin Hamilton piti osagea myyttisesti ylivoimaisesti parhaana jousipuuna, joka ei myötäkäyristy lainkaan toisin kuin jopa marjakuusi. Kuvaillessaan pitkiä abojousia tai B-profiilisia jousia Hamilton tyytyi ällistelemään, mitä järkeä niissä on, sillä ylipitkä jousi on hidas ja B-profiili potkii pahasti. Laubinin ehdoton suosikki oli osage, kakkosena marjakuusi ja hän mainitsi hikkorin ja saarnen pahasti myötäkäyristyvinä puina. Ei näiden juttujen pohjalta voi hikkorijousen tekijä olla täysin tyytyväinen. Vaikka nenän edessä oli vaikka mistä puusta tehtyjä abojäkkäröitä, eli parin superpuun myytti vahvana. Hamm (1989) näytti jo konkreettisesti, miten primitiivijousia tehdään, mutta edelleen osage oli ainoa oikeasti hyvä jousipuu. Comstock kirjoitti jo 1987 hyvistä jalava- ja saarnijousista, mutta omakustanteen levikki ja vaikutus oli olematon. Paitsi Bakerin innoittajana.

Monille ei riitä mitä guru sanoo, tarvitaan perusteluita. Baker antoi mustaa valkoisella, näytti käppyrät ja heittonopeudet. Jousihommissa oli siihen asti ihan älytön määrä mutua. Ei ole mikään ihan itsestäänselvä kuvio purkaa romanttisen, ei-kaupallisen harrastusvälineen toimintaperiaate testattaviin osa-alueisiin ja oikeasti käydä ne kaikki empiirisesti läpi. Katsoa, miten sata eri puulajia taipuu jousenkaaressa jne. Bakerilta meni hommaan noin kymmenen vuotta täysipäiväistä jousitestausta - pelkkänä työmääränä tolkuton satsaus, joka ei olisi onnistunut työssäkäyvältä harrastelijalta.

Ihan mielenkiintoinen ajatusleikki on, mitä primijousikulttuuri nyt olisi jos Baker ei olisi koskaan ryhtynyt tekemään jousia. Jared Diamond sanoo, että ei innovaatiot yhtä miestä kaipaa, mutta kun kyseessä on tässä kontekstissa äärimarginaalinen vapaa-ajan harraste, ei kauheata revisiopainetta liene olisi (ajoituksellakin on tässä iso merkitys). Netissä puhuttaisi kyllä jousista, kyseltäisi mistä sitä osagea ja marjakuusta saa ja jauhettaisiin mutua jousten sielunelämästä. Joku fyysikko yrittäisi selittää mutta ei sitä kuunneltaisi. Puujousentekijöitä olisi käytännön pakosta murto-osa nykyisestä, lasikuitu kattaisi käytännössä koko jousiammuntaskenen. Simo vääntäisi omenapuuta B-profiilille niin kuin aina. Vai?

[Tuukka Kumpulainen]

Tässä yhteydessä olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten jousihistoriaa ajalta ennen ja jälkeen Bakerin.

Tein ensimmäisen oman jousen -84. Nähdessäni nuolen kaartavan mummolan pihan halki navetan eteen olin koukussa. Siitä hetkestä alkaen kesä- ja talvilomat kuluivat jousenteon parissa. Tietoa ei ollut, tai ainakaan minä en sitä löytänyt. Tein jousia kaikista kainulaisista taivutusta kestävistä puista, lähinnä raidasta ja pihlajasta, mutta myös katajasta. Turhautuminen oli suurta kun jouset lähes poikkeuksetta katkesivat ensimmäisen parisadan laakin sisällä. Ajatus tehdä jousi isosta puusta siten, että puun koskematon ulkopinta muodostaa selän, ei minulle valjennut, vaan kun tein flättistä,vuolin puuta pois sekä selästä että vatsasta. Eräässä ELB-tekstissä jousi näytettiin otettavan puun sisältä, ei pinnasta, joten päättelin tekeväni jousia ihan oikein, puu vain oli liian haurasta ja kuivaa. Into oli kuitenkin kova. Talvet luin kaiken mitä käsiini sain (tietosanakirjat J-kirjaimen kohdalta jne.), kesät tein lisää jousia ja nuolia.

Vuosien mittaan jäkkärät paranivat siihen pisteeseen, että ammuin niillä noin sadan metrin kaaria, ja tauluammunta viidentoista metrin sisältä onnistui. En ollut edelleenkään jutellut kenenkään jousia tehneen ihmisen kanssa. Jousten jatkuva rikkoutuminen, suhteellinen munattomuus ja mainosmiesten metkut ajoivat minut hommaamaan "oikean" (talja)jousen 90-luvun alussa. Onneksi Akateemisen hyllystä löytyi TBB I. Aloitin välittömästi jousenteon, nyt kun oli ohjeet millä onnistua. Taljajousi jäi kertaheitolla virattomaksi. Jonkun aikaa tästä tapasin Simon ja siitä alkoi tutustuminen muihin huru-ukkoihin. Ekoissa Kuralan kisoissani tuntui kuin olisin tullut kotiin. En ollutkaan arveluttava friikki. Tai ainakin meitä oli muitakin. Olisinko tässä ilman Bakeriä? Enpä usko.

[Santtu Risku]

nyt kun kerran kysytään. Ensimmäinen muistikuvani jousesta ja nuolesta sijoittuu Mozambiqueen, itäiseen Afrikkaan. Ensimmäinen jousi, jota olen kädessäni pitänyt oli jäykkä ja pitkä (ainakin 6 kesäiselle kersalle). Muistan että jousen halkileikkausprofiili oli pyöreä, jänne oli luonnonmateriaalia, puu ruskeaa, todennäköisesti akaasiaa. Nuoli oli vesavartinen pitkällä leikkurikärjellä. Sain puutarhurini opastuksella ammuttua ehkä 2 m pitkän sivalluksen. Puutarhuri ampui mielestäni käsittämättömän voimakkaasti.
Suomessa innostuin jousista kai Kemin Lumilinnassa joskus tavlella -00 (?).
Olikohan se Kemin jousiampujat tms seura joka piti siellä ammuntaesittelyä ja kokeilua lapsille. Jousi oli perinteinen lasikuitujousi, muistaakseni ikkunaleikkauksella. Ammuttiin hirven kuvaa.
Sen jälkeen isä haki minulle kuusenoksan metsästä ja tarkoitus oli siitä tehdä jousi. Kyllä se ihan hyvin aluksi pelittikin, mutta murtui selästä kuivauksen ja pyöreän selän takia.
Tämän jälkeen olin pitkään pimennossa, kunnes joskus ylä-asteella huomattiin kavereiden kanssa City-Sportissa muoviputkesta tehty jousi ja ohuita mäntyrimanuolia. Jänne nylonia. ostettiin sellaset kun olivat halpoja (jousi 10e). Sitten ammuttiin ja yllätyin tehosta, tai ainakin nuolen kantamasta. reilusti 80-100 metriä. Tämä jousi oli Lyhyt. ehkä metri 20 cm.
Tuosta ajasta alkaen alkoi kalvaa sisällä tarve itse tehdystä tehokkaasta jousesta. Ensin sahasin koivulankusta jonkin elokuvan mallin mukaan sellasen ohutkahvasen leveälapaisen pitän hirviön. toimi, kunne katkesi keskeltä.
Sen jälkeen kaivelin tietoa netistä ja löysin jonkin pitkäjousenteko-ohjeen ja tein sen mukaan koivulankusta pitkän jousen. Jousta en tilleröinyt, mutta se pysyi kasassa, ja on edelleen yhtenä palana huoneeni nurkassa. Tuntui hienolta onnistua sen teossa, mutta se oli mielestäni liian pitkä, ja ammuin sillä pääasiassa 60 senttisiä nuolia, vaikka tiesin, että tulisi ampua pidempiä. ajatus ei houkuttanut. Sitten jotain kautta löysin tieni tälle foorumille ja aloin ahmimaan tietoa. Perustin näkemykseni pitkälle Simon ja Martin kirjoituksiin, sillä lyhytjouset ovat aina kiehtoneet enemmän, ja kiinostukseni Intiaanikulttuureihin (pohjois amerikan) kasvoi myös tuohon aikaan. Jotenkin olen aina enemmän tai vähemmän halveksunut eurooppalaista "kulttuuria", joten myös eurooppalaiset pitkät jouset ovat jääneet pienemmälle huomiolle. Luin Nimen Tim Baker ensimmäistä kertaa varmaan tuolla PA foorumilla, tai sitten täällä ohimennen jssain tylsän kuuloisessa selostuksessa. En ole koskaan ajatellut miehestä suuntaan tai toiseen. En ole ikinä lukenut yhtään TBB sarjan kirjaa, ja ihan tarpeeksi hyvin olen pärjännyt alalla omasta mielestäni.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

[toni]

Allekirjoitan,mutta onneksi mulla on kovin rajallinen ja valikoiva muisti.
Eikä kaikkea joutavanpäiväistä tarvii ees lähtee lukemaan,vaikka se tuotais ilmaisjakeluna postiluukusta sisään.

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

[Matti Matinpoika]

[Juri]

[Ari Rantala]

Minä kuulun Santun lisäksi siihen kööriin joka ei ole TBB:tään koskaan lukenut. Ainoa hankintayrityskin kaatui hitauteeni ja joku nopeempi vei saaliin nokkani edestä

Silti olen kyllä Jurin kannalla siinä, että TBB:n oppeja on tullut välillisesti täältä ja muistakin jousijuttuja käsittelevistä kohteista. Vaikea kai niitä dellatakaan on ja lukea silti aiheesta...

Jousien evoluutio on kyllä ollut paljon muutakin mitä Baker kirjoittaa ja mikä hänen näkemyksensä siitä on. Nämä Bakerismin ulkopuolelle jäävät jutut ovat siksikin pirun mielenkiintoisia, että niistä on vähemmän kirjoiteltu ja niitä soveltaessa lähes tuntee tekevänsä jotain, jos ei uutta, niin ainakin erilaista.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Tuukan kysymykseen palatakseni, siis jousentekohistoriasta ennen ja jälkeen Bakerin. TBB-ykkösessäni on päiväys 28.11.1994. Olen tuolloin saanut tuon kirjan. Kahdessa muussa osassa ei ole päiväystä, enkä enää muista, sainko ne samalla kertaa kuin ykkösen.

Silmäilin tässä aamulla tuota Bakerin artikkelia "Bow design and performance" sillä silmällä, että miten se on muuttanut jousieni "disainia". Lopputulos oli, että eipä paljonkaan. Sen verran on muuttunut, että kun aikoinaan tein päät yleensä 20 mm levyisiksi, niin myöhemmin olen kaventanut 15 millimetriin. Siitä on vielä matkaa näihin Bakerin piikkikärkiin. Suosimani jousimalli on edelleen neljän jalan mittainen B-profiilinen jännejousi, mikä ei ole koskaan ollut Bakerin suosiossa.

Olen tehnyt omaan käyttööni yhden saarnisen puujousen, mikä noudatteli Bakerin leveyssuositusta kaksi tuumaa. Jouseni oli kuitenkin vain 60" (152 cm), eli ei Bakerin suitsuttama 66" pyramidijousi. En kuitenkaan pitänyt tuosta leveydestä ja pituudesta, joten tuo 1997 tehty jousi ei ole saanut seuraajia. Olen tilauksesta tehnyt enemmän tai vähemmän Baker-tyyppisiä pyramidijousia niille, jotka ovat niitä halunneet ja jousikursseilla olen teettänyt sen tapaisia vasta-alkajilla. Mutta nuo eivät ole "minun" jousiani.

Jossakin vaiheessa monet Kylämäessäkin väkersivät tätä pyramidia sillä intensiteetillä, että Muri Salin keksi nimittää mallia "Kylämäki-jouseksi". Viime vuosina tämä malli vaikuttaa kuitenkin jääneen vähemmälle suosiolle. Vanhat jousentekijät eivät niitä juurikaan enää tee, vaan ovat siirtyneet kapeampiin tyyppeihin. Baker-pyramidi on jäänyt vasta-alkajien malliksi. Useimpien kokeneiden lattajouset ovat nykyisin lähempänä Huntin ja Metzin 1930-luvulla kirjassaan esittelemää mallia, joka on Baker-pyramidia kapeampi ja linjakkaampi. Ja eipä Baker itsekään taida enää tehdä tuota "maailman parhaaksi jousimalliksi" aikoinaan mainostamaansa pyramidia. Baker tekee jousensa pienen läpimitan luumupuista.

Suuri osa Bakerin artikkelissaan esittämästä teoretisoinnista on sellaista, että se on ollut tuttua jo ennestään intiaaniperinteestä, kuten esim. lavan suorakulmainen poikkileikkaus, heittoa parantava matala jänneväli jne. Artikkelissa on useita virheellisiä tietoja, joita en nyt ala tässä selostamaan. Baker kiinnittää paljon huomiota lähtönopeuteen, joka ei ole minua koskaan erityisemmin askarruttanut. Kiinnostukseni on kohdistunut enemmän kantamaan.

[Santtu Risku]

korostan edelleen, että pitkälti ahmimani tieto tältä foorumilta on Simon taikka Martin käsialaa. Pidemmät jouset eivät ole kiinnostaneet, ja siihen aikaan tuukkakin oli mielestäni vielä pitkien poikien kerhossa.
Mika Nuotio oli tuolloin kenties foorumin aktiivisin kirjoittaja, ja muistan joskus hänen tekstistään lukeneeni nimen Baker. En kumminkaan tiennyt mitä puhutaan, enkä ikinä jaksanut lukea pitkiä englanninkieleisiä sitaatteja, jotka varmastikin ovat enemmän tai vähemmän bakerin käsialaa, jonkun toisen kirjoittamana. Toki Tim Baker on tietooni vaikuttanut, sen vähän mitä tiedän pidempien jousten puolelta, mutta suurimmat tiedonlähteeni ovat olleet intiaaniaiheiset kirjoitukset, ja kiroitukset lyhytjousista. uskallan epäillä, että Baker ei ole näihin asioihin paljoa vaikuttanut.
TBB sarjan turmiollisuuden näkee esimerkiksi PA foorumilla, kun yrittävät tehdä jännejousia, ja toteavat, että eivätpä ne sen erikoisempia ole.
Mielestäni tämä foorumi on paras tähänastisista mitä olen löytänyt.
PA foorumille rekisteröidyin lähinnä sen vuoksi, että näkisin kuvat, joita on siellä paljon enemmän kuin täällä. En koe oppineeni siellä mitään uutta tai merkittävää.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Santtu Risku]

[Martti Auer]

Jännejousen teko vaatii harjoittelua, siinä on löydettävä oikeat suhteet. Simo teki jännejousia 20 vuotta, kunnes sitten sai sellaisen aikaiseksi, johon oli tyytyväinen. Tarkoitus on myös että henkilö itse löytää oppia asiasta kun tekee itse. Voihan sitä neuvoa, mutta monet eivät tee sinne päinkään. Olen tosiaan yllättynyt että jännejousen teko voi olla monelle niin hankalaa. Olen nähnyt monia yrityksiä, jännejousi toimii kyllä, siinä ei ehkä onnistu ensimmäisen, toisen tai kolmannenkaan jälkeen, se vaatii massiivista ponnistusta. Aasialaismallinen yhdistelmäjousi on taas asia erikseen, siinä on monia erilaisia pikku yksityiskohtia, jotka vaikuttavat pitkälle lopputulokseen, ym. Tietysti asiasta voisi kirjoittaa joskus erikseen kirjan, minulla ei ole kuitenkaan tarvetta elvistellä täällä tietomäärälläni.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Juri]

Onhan se tietysti niin että kyllä kaikki muutkin sankarit ja uranuurtajat kunniansa ja kiitoksensa ansaitsevat, mukaanlukien myös Herra Hankaniemi.

Minusta näitä hemmoja ei kannata alkaa kilpailuttamaan keskenään.
Kukin vääntää hommia omien intohimojensa ja intressiensä pohjalta. Jokaisella on omat erityiset kiinnostuksen kohteensa. Kaikki saataville tuotu tieto on mielestäni arvokasta. Näissä hommissa mikään ei ole toisilta pois, päinvastoin.

Se mitä he eivät ole tehneet ei mielestäni laske tehdyn työ arvoa. Eikä oikeastaan sekään missä he ovat erehtyneet. Paikkaansa pitämättömät väitteet aiheuttavat vastalauseita sekä uutta keskustelua, ja taas saadaan tietoa.

Minä taas olen vallan ihastunut Bakerin kovasti suitsuttamaan jäykkäkahvaisen flättärin malliin Siinä lavat jatkuvat tasapaksuina feidarista puoleen väliin lavan pituutta, jonka jälkeen kapenevat ohueen nokkiin. Malli muistuttaa kovasti alkuperäisiä Holmegårdeja.

Itseasiassa Bakerin provoilu lyhytjousia vastaan sai minut vihdoin tekemään sellaisen. Alunperin siemen oli tosin alkanut itää Hankaniemen ja Auerin juttujen johdosta, jopa Kumpulaisellakin oli näppinsä pelissä.
Mielestäni oli oikein huvittavaa että se osoittautuikin pienoismalliksi taas yhdestä Bakerin hehkuttamasta pitkäjousimallista.

[Tuukka Kumpulainen]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Suomessa oli 1995 ainakin 20-30 henkilöä, jotka olivat tehneet jännejousia. Olin pitänyt Kylämäessä jännejousikurssin syksyllä 1992 ja sielläkin oli aika monta tekijää, mm. monia yhä alalla vaikuttavia. En varmaankaan edes ole kuullut kaikista tekijöistä, sillä kolme eräkirjailijaa lainasi ilman lupaa vuoden 1992 opetusmonisteeni tekstiä ja jousiseura Odysseus julkaisi Kuopiossa ilman lupaa kaikki Hopeanuolessa olleet jousiartikkelini.

Vuonna 1995 Kylämäen primitiiviasekisat olivat jatkuneet jo nelisen vuotta ja jousikisassa oli jo kymmeniä osanottajia. Primitiivijousiyhdistyksenkin perustamisesta oli ollut jo puhetta muutamaa vuotta aikaisemmin. Tuona vuonna ensimmäinen suomalainen jännejousihemmo kaatoi USA:ssa villisian itse tekemällään osage-jännejousella. Suomalaiset olivat noihin aikoihin levittäneet "tussusodan" Saksaan ja Riku The Big Chiep oli muistaakseni voittanut siellä jännejousellaan (itse tekemällään) preeriajousikilpailun.

En oikein usko, että puujouset tai vastaavat voivat pitkässä juoksussa elää muuta kuin osana jotakin kulttuuria. Pelkkä tekninen intressi ei kanna pitkälle, sillä kokeilut on useimpien kohdalla äkkiä kokeiltu. Ei ole mitään "järkevää" perustetta käyttää aikaa moiseen puuhaan, kun hyviä ja kestäviä customoituja lasikuitujousia saa muutamalla satasella. Vain kulttuuri antaa perusteita moiselle puuhailulle.

Kokeilin juuri eilen Sievissä PML:n kesätapahtuman yhteydessä Juhani Uusitalon erästä uusinta lasikuitujousiluomusta ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti jousen laakeasta heitosta. Oma jouseni ei pärjää sille muuta kuin kulttuuriarvojen osalta ja helpomman kuljetettavuuden vuoksi.

[Matti Matinpoika]

Tuli sitten hommattua TBB osat I ja II. Suht koht selkeästi voin huomata monien tältä foorumilta saamieni oppien jälkien johtavan Bakerin sylttytehtaalle.

Eka opus sivulla 108 menossa. Pirusti asiaa pienessä paketissa.

[jkekoni]

Olen erimieltä. Puujousesta voi kehitää loputtomasti erilaisia variaatioita ja siihen voi käyttää eri puulajien yhdistelmiä ja sellaista voi virittää cronoa, tarkkusammuntaa, pituusammuntaa metsästystä tai näiden yhdistelmää varten.

[T. Manner]

[Juri]

[Tuukka Kumpulainen]

[Simo Hankaniemi]

Tuukka on oikeassa, mitä kirjoittaa. Oma asenteeni jousen fysiikkaan on aina ollut "pinnallisempi" jo senkin vuoksi, ettei syvällisempää tietoa ole ollut saatavissa. Minulle on riittänyt se informaatio, mitä olen saanut suoraan perinteestä ja minkä oma kokemus on osoittanut toimivaksi. Kuten esim. matala jänneväli. Sen on nähnyt monista valokuvista enkä ole kaivannut korkeamman fysiikan selityksiä sille, mitä matala jänneväli vaikuttaa verrattuna korkeaan. Kokemukset katkeilevista jänteistä ovat saaneet arvostamaan suhteellisen tuhtia jännettä, joka heittää ehkä vähän huonommin, mutta jonka kestävyyttä ei tarvitse ennustella kristallipallosta. Jne.

Kiinnostukseni jouseen on ollut enempi käytännöllistä kuin teoreettista. Jousi ja nuolet on tehty, jotta päästään ammuskelemaan, metsästämään ja taistelemaan. Jos jousi on ollut kyllin hyvä näihin tarkoituksiin, niin se on ollut siinä. Tällä asenteella ammuin leikkurinuolella pituutta 311 askelta jo 1980-luvulla. Muri Salin vetäisi samalla kertaa yhtä heikoin teoreettisin tiedoin 317 askelta ratakärkisellä nuolella.

Sinänsä on hyvä, että Timppa on tutkimuksensa tehnyt, ei siinä mitään. Olen silti eri mieltä joistakin hänen johtopäätöksistään. Sadat miljoonat miehet ovat kymmenien vuosituhansien aikana antaneet äänensä ihan erilaisille jousimalleille, kuin mitä Timppa pitää "parhaana". Teoria ja käytäntö ovat joskus eri paria. Kommunismikin on ehkä teoriassa maailman paras yhteiskuntamuoto, mutta käytännössä aika puutteellinen. Samaa voi sanoa Bakerin parimetrisestä Eiffel-tornijousesta. Voihan se antaa loistavia lähtönopeuksia, mutta ainakaan minulla ei ole mitään käyttöä sille jousimallille. Tarvitsen jousen, joka mahtuu henkilöauton takaikkunan "hyllylle". Siitä lähdetään. Heittokykyä yms. mietin vasta seuraavaksi.

[T. Manner]

Hmm... sanoisikohan jotain vai olisiko ihan hiljaa? TK sanoo kyllä oikeita asioita, mutta ei koko totuutta niinkuin ei mielestäni monessa kohdassa Bakerkaan. Otetaan muutama esimerkki:

Litteä><paksu jousi, tämä on vahvasti materiaali riippuvainen, joistain puista ei saa kuin lattarin tietyllä kaaren- ja vetopituudella. Sen paksunkin kaaren saa pilattua jos se tehdään väärin. Sama puulaji, sama kaaren pituus ja sama vetopituus niin tuo pätee koska paksumpi kaari on suuremmalla venymällä ja näin käyttää materiaalin tehokkaammin, jolloin loismassa on pienempi. Noita ehtoja vain on aika monta.

Kyllä se painavakärkinen jousi heittää sitä painavaa nuolta edelleenkin paremmalla hyötysuhteella, joka ei silti tarkoita , että mitenkään hyvin.

Jne...

Ei se jousen mekaniikka ole kvalitatiivisesti kovin vaikeaa, kvantitatiivinen ratkaisu on se hankalampi tapaus.

Materiaalipuoli on kokonaisuutena vaikeampi, puu on epähomogeeninen, anisotrooppinen, epälineaarinen viskoelastinen materiaali johon kuun vaihe tuntuu vaikuttavan yhtä paljon kuin loogisemmat asiat. Hmmm... olikohan kyse naisista vai jousesta.

TLM

"Onkohan se puutarhan hoitokaan todella edes kovin tärkeää?"
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Tuukka Kumpulainen]

Anna palaa, TM! Sanot oikeita asioita, mutta et koskaan koko totuutta niin kuin ei TK tai TB:kään. [rant] Se insinööreissä ja fyysikoissa turhauttaa: annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa, jaetaan Totuutta pieninä annoksina takavasemmalta ja naureskellaan partaansa kun humanistit hämmentyy. Olisi tosi hienoa lukea fyysikon 2000-luvulla kirjoittama, edes 30-sivuinen artikkeli puujousen sielunelämästä, jossa lytättäisiin kerralla Berkeleyn "trekkerinörttien" pilipalitouhut ja sanottaisi ruma sana niinku se on. [rant]

Paksu vs. ohut jousi: totta kai se riippuu materiaalista, jousen pituussuhteesta jne. Lähtöoletus on, että verrataan kahta, puheena olevaa ominaisuutta lukuun ottamatta identtistä jousta keskenään, ei kai syyhyn ja seuraukseen muuten päästä käsiksi. Kuten Baker sanoo: jokaisella steivillä, oli se mitä puuta tahansa, on oma, erityinen paksuutensa, jolla se taipuu täyteen vetoon rikkoutumatta tai myötäkäyristymättä liikaa. Kun tämä paksuus löytyy, tarvitsee vain säätää leveys haluttua vetovastusta vastaavaksi. Kun lajin sisäinenkin tiheys- ja lujuusvaihtelu on puussa luokkaa kymmeniä prosentteja, on päivänselvää, että ei ole mitään yksioikoista kaaren paksuutta joka toimisi aina parhaiten. Heikosta puusta tehty optimaalisen kapea ja paksu jousi on koko lailla leveä ja ohut.

Vielä 90-luvun alussa Baker puhui, että jousesta kannattaa aina tehdä vähän ylileveä: kestävyys paranee eikä heitto kärsi. 2000-luvun alussa kronoguru totesi: optimaalista leveämmäksi tehdyn jousen heitto kärsii, sillä liian leveän ja ohuen kaaren massa kasvaa reippaasti vs. optimi. Perry tekee mahdollisimman kapeita jousia myös ilmanvastussyistä mitä Baker ei allekirjoita. Mitä insinööri sanoo tähän?

Re: painavakärkinen jousi ja hyötysuhde: Insinööri kuittaa, että kyllä raskailla päillä saa paremman hyötysuhteen (mutta ei mitenkään hyvää heittoa, kjiäh, kjiäh). Ei tosiaan. Raskailla nuolilla maailmanennätyksiä ampuvat tyypit ampuu sitä pidemmälle mitä vähemmän massaa kaaren päissä on. 130-paunainen pitkäjousi olisi pirun paljon helpompi jättää paksupäiseksi kuin nysvätä kärjet pikkurillin läpimittaan mutta kun muuten ei lähe.

Utahin jätkien onnetonta teoreettista osaamista on naureskeltu näilläkin sivuilla, mutta jos haluan ampua nuolen lujaa tai pitkälle, kuuntelen mieluummin tyyppiä joka on ampunut todistajien läsnäollessa puujousella nuolen 350 metrin päähän kuin henkilöä, jonka reaalisaavutuksista ei ole minkäänlaista näyttöä tahi aavistusta. Tulokset ratkaisee. Sitähän Bakerkin toitottaa kun toteaa Bow Designin alussa, että ei esim. jousen hulppea voimakäyrä tai tehokkuus (efficiency) sinänsä merkkaa mitään; olennaista on se paljonko ökyä nuolessa lopulta on.

[T. Manner]

[Ari Rantala]

[T. Manner]

[Matti Matinpoika]

[Santtu Risku]

en itsekään ole koskaan ollut kiinnostunut mistään jousen voimakäyröihin tai vastaaviin liittyneistä asioista. olen pitkälti samoilla linjoilla kuin Hankaniemi. Ennenmmin käytännöllinen jousi joka heittää 20fps hitaammin kuin epäkäytännölllinen jousi joka haittää 20 fps nopeammin. Kerran olen kronottanut nuolen lähtönopeuden ja sain tulokseksi 165 fps. tämä siis leikkurikärkisellä bambunuolella ja 60# metsästysjousellani. Kaverit kumminkin ampu lasikuituvermeineen vieressä jotain 180 joten mulla alko vaan vituttamaan ja totesin että ihan sama. Ei ole sen jälkeen fps jutut kiinnostanu.
Jos jousi täyttää tehtävänsä kiitettävästi, niin se riittää. ja tähän minun ei tarvitse katsella mitään fysiikkataulukoita tai laskeskella jouleja nuolesta. ei vaan kiinnosta. jos jollain kiinnostaa, niin mikäs siinä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Matti Matinpoika]

[Ari Rantala]

Aiemminkin on todettu, että ei tarvitse lukea mitä Baker tai muut alan gurut kirjoittavat. Riittää kun lukee tämän foorumin juttuja niin Baker&knit tulevat siinä ohessa

Minä mittaan yleensä paunat ja heittonopeuden mutta ne eivät yksistään riitä tekemään arviota jousen "hyvyydestä". Kaksi kriteeriä jotka ratkaisevat paremmin onko jousi mielestäni hyvä ovat: mikä on tuntuma ampuessa ja miten hyvin sillä osun.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

[Kiul]

[T. Manner]

[elvis]

[Juri]

Hyvä että tulee paljon erilaisia mielipiteitä, ei ole tylsää.
Onhan täällä monenmoista tyylisuuntaa, puujousiin voi suhtautua niin erilaisilla tavoilla.

-On ensinnäkin tälläinen "näin on ennenkin tehty -porukka". heille ei oikeastaan ole paljoa välia kuinka tehokas tai kätevä heidän jousensa on, kunhan se vaan on täsmälleen samanlainen kuin jollain kaukaisilla ihmisryhmillä, kuten intiaaneilla, keskiajan Englantilaisilla tms. Teknisetkin asiat saattavat kiinnostaa jonkin verran mikäli ne korostavat heidän oman kiinnostuksenalueensa ylivertaisuutta.

-Sitten on "teho ja tuho friikit". He arvostavat ennenkaikkea tehoa, kantomatkaa ja penetraatiota. Kaikki mitataan ja kronotetaan tarkasti.

-"Askartelijat" tekevät jousia ja nuolia mieluummin kuin ampuvat niillä.
(Minäkin olen nykyisin tainnut valua tämän ryhmän puolelle.)

-"Ampujat" taas mieluummin ampuvat jousillaan kuin tekevät niitä.

"Tiedemiehet". eli insinöörit, fyysikot sekä muut tieteilijät. Äärimmäisen kiinnostuneita kaavoista ja laskentajärjestelmistä, keskittyvät mielellään vain yhteen yksityiskohtaan kerrallaan. Yhteenvetoja, yksikertaistuksia ja kokonaisvaltaisuuksia he välttävät kuin ruttoa.

Lisää ryhmiä?
Vastalauseita?

[Juri]

Niin, ja Herra Mantereen artikkeli kiinnostaisi minuakin kovasti!
Mielestäni olisi hyvä lähtökohta kirjoittaa sellaisesta mikä on omasta mielestä tärkeää.

[T. Manner]

[Ari Rantala]

[Juri]