Jousi

[kaitsu]

Havaitsin pari viikkoa ammuntakäytössä olleen pihlajalonkkarini selässä kuvan mukaisia murtumia. Onko jotain konstia saada tuosta vielä kestävää vai ammunko niin kauan kuin katkeaa ja teen päreistä saunapilkkeitä?

Kyseessä on huonosti tilleröity, rankasti myötäkäyristynyt 25# ritsa joka kelpaisi vaikka lentokoneen nokalle potkuriksi, eli varsin paljon arvoa tuolla ei ole, mutta kun se on ensimmäiseni... ja onhan sillä kiva ampua, nyt kun on makuun päässyt . Uutta jousipuuta on kyllä jo kuivumassa mutta on vasta kaadettua ja halottua eli uutta jousta ei saa ennenkuin viikkojen päästä.

[M.Reinikainen]

Tilanne vaikuttaa pelastus kelpoiselta.

Se mitä on tapahtunut on uloimman vuosiluston repeytymä.

Ratkaisu: Pistä vaikka tilkka erikeepperiä tai jotain muuta puuliimaan väliin ja sitten muutama vahvistus punos langanlla päällä ja avot!
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ari Rantala]

Mä olen samaa mieltä. Vaikka kyseessä on omastasikin mielestä ihan ritsa niin ampumakelpoisena se on parempi kuin pilkkeinä.

Lanttaa liimaa vedellä ja uita sitä halkeamaan reippaasti. tai käytä epoksia. Se menee tosi liruksi lämmitettäessä ja "ui" hyvin pienempiinkin koloihin. Sitten punosta ympärille ja tiukkaan. Kestävyydestä ei siltikään ole mitään takuita ja tulet epäilemään jousen räjähdystä joka vedolla. Ei tee hyvää keskittymiselle. Punokset kannattaa tehdä suoraan märän liiman päälle niin liima tarttuu myös punoksiin. Pliis. Älä käytä siimaa. Muuten kalastuslangat ovat ok mutta siimapunos ei edes etäisesti näytä perinteiseltä...Jänteet olisivat pop. Niiden kanssa epoksi on kyllä out.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[kaitsu]

Kiitoksia neuvoista. Sekä liimaa että epoksia löytyy varastosta. Punokseksi voisin kokeilla #10 pellavalankaa kolminkertaiseksi kierrettynä, eiköhän se sentään jotain kestä, jännettä ei nyt ole käytettävissä. Samasta langasta on jousen jännekkin tehty, eli on vähän perinteisempää.

Tuota jousen räjähdystä en ole vielä kokenut niin ei sitä osaa oikein pelätäkkään

[jkekoni]

Itse pelastin vastaavan hiomalla pohjan tasaiseksi nauhahiomakoneella
ja liimaamalla 5mm paksun pähkinäpensaslaminaatin ja uudelleentilleröin lavan.

[Simo Hankaniemi]

Jos jousi on ensimmäisesi ja jo huomattavasti myötäkäyristynyt, niin yksi ratkaisu olisi jättää se silleen ja nostaa seinälle koristeeksi jonkin jouseen kuuluvan nuolen kera. Murtumaa en tässä tapauksessa peittäisi millään, sillä sehän kertoo tämän jousen tarinan lopun: sitä käytettiin, kunnes se hajosi. Minullakin on muutamia tällaisia hajonneita jousia, jotka olen säilyttänyt muistoina. Yhden säästin sen vuoksi, että metsästin sillä kaikkiaan seitsemän lintua. Eräs toinen jousi oli vuosia sitten pojalleni tehty. Se murtui huonon syiden kulun vuoksi, mutta jousi oli muotoilultaan niin onnistunut, että säästin sen esteettisistä syistä.

Jos teet jousestasi muistoesineen, niin sen vatsaan kannattaa kirjoittaa oleelliset tiedot, esim. paunamäärä, valmistusvuosi, puulaji ja tekijä. Jotkin näistä tiedoista saattavat unohtua vuosien varrella, vaikka ne nyt ovat selvinä mielessä. Tällä hetkellä et ehkä erityisemmin arvosta tuota ensimmäistä joustasi, mutta 10-20 vuoden kuluttua sitä katselee jo aivan toisin silmin.

[kaitsu]

Enhän tuota ihan tosissani ollut saunan pesään työntämässä, sillä kun kuitenkin on tunnearvoa; ensimmäinen jousi ja virheineenkin kuitenkin toimiva peli. Tuli ehkä kirjoitettua turhan halventavaan sävyyn alussa. Tuo muistoesineeksi muuttaminen on hyvä ajatus, kunhan olen uuden jousen saanut tilalle ja nuo strategiset tiedothan on tietysti jo kirjattu jousen vatsaan kahvan yläpuolelle.

[Ari Rantala]

[kaitsu]

[Ari Rantala]

Kyllä se punos kannattaa tehdä lanka kiinni lankaan niin ei jää pientäkään kohtaa sälemurtuman alkamiselle tukematta. Ja yksi kerros riittää. Jos ei riitä ja hajoaa niin olisi aika varmasti hajonnut vaikka kerroksia olisi kymmenenkin...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-