Jousi

[kettu]

Tervehdys! Kuinka perinneampujat valmistavat metsästyskärjet nuoliinsa?

[Simo Hankaniemi]

Kysyjä tarkoittanee leikkaavia kärkiä. Olen tehnyt niitä eri metalleista, luusta, piistä, kvartsista ja lasistakin. Jos materiaalina on suhteellisen pehmeä teräs, otan siitä ensin taltalla ja vasaralla suorakulmion muotoisia paloja. Nämä halkaisen kulmasta kulmaan, joten tuloksena on kolmioita ja lopputyö smirgelillä hioen. Myös ruodon teko käy smirgelillä nopeasti. Kun materiaalina on vanhan pistosahan terän kaltainen ohut kova teräs käytän aluksi peltisaksia ja siitä sitten smirgelillä loppuun.

Jotkut kaverit tekevät leikkurit sahaamalla ostettuun kenttäkärkeen rautasahalla kolon ja juottamalla tähän koloon kolmiomaisen teräksen palan. Metalliliimakin varmaan välttäisi tuossa tapauksessa.

Minusta on turhaa uhrata leikkureiden tekoon yhtään enempää aikaa tai rahaa kuin on välttämätöntä. Mitä kalliimpia ne ovat niin sitä nirsommin niitä käyttää. Jotkut kaverit käyttävät taottuja leikkureita, mutta heillä on sitten vain 4-5 leikkurinuolta viinessä. Minulla niitä on pikemminkin 15-20.

[Tuukka Kumpulainen]

Tähän voisi vielä painokkaasti lisätä, että leikkurikärkien paksuuden täytyy olla riittävä, jotta kärki ei luuhun osuessaan taitu rullalle ja pomppaa saaliista pois. Nimim. Kokemus puhuu. Käytännössä olen todennut, että kun teräksen paksuus on yli 1 mm, kestää kärki pienriistakäyttöä hyvin. Monet sahanterät ym. sopivan tuntuiset kärkimateriaalit jäävät tämän alle, ja voivat johtaa ikäviin haavakkotilanteisiin. 1.25 mm levymateriaalista tehty "normikärki" painaa saman verran kuin tavalliset field pointit, eli 125 greiniä, jolloin jahtiammuksen lentorata pysyy samana kuin taulunuolten.

[Simo Hankaniemi]

Tosi on että pistosahan terä on vähän turhan ohutta tavaraa. Siitä tulee aika kevyitä kärkiä. Mutta ko. teräs on niin kovaa ja joustavaa, ettei rullalle meno ole todennäköistä, ainakaan minulle ei ole koskaan käynyt niin, eikä muillekaan tuntemilleni ko. kärkiä käyttäneille. Pehmeämpi vannerauta kyllä vääntyy helposti koukuksi, jos se osuu sopivassa kulmassa riittävän isoon luuhun.

Sahanteräkärkien ongelmana on myös se, että rautasahalla varteen tehty lovi on hieman liian väljä ohuelle kärjelle. Tällöin kärjen kiinnittämiseen pitäisi käyttää jotakin täyttävämpää liimaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Menetin luottamukseni ohuisiin kärkiin, kun variksen rintaan ammuttu hiiliteräksinen (0,7 mm siklin terästä tehty) leikkuri pomppasi sen rintalastasta solmussa melkein naamalleni.

[Simo Hankaniemi]

Olen ampunut sahanteräkärjillä lähinnä fasaaneja, eikä ongelmia ole ollut. Tältä istumalta en muista yhtään tapausta, että kärki olisi vääntynyt. Muutama kaveri on myös pudotellut faskuja samoilla kärjillä hyvin tuloksin. Mutta kaikkeahan voi sattua. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että hieman paksumpi kärki on varmemman tuntuinen käytössä. Sahanteriäkin kannattaa käyttää, jos parempaa materiaalia ei ole saatavilla ja on kiire saada muutama leikkuri aikaan.

[JiiVee]

Tuo siklin terän vääntyminen kuullostaa siltä että se on ehkä terotusvaiheessa kuumentunut liikaa josta on aiheutunut metallin päästyminen (karkaisun vastakohta). Siklien ja sahojen terät on valmistettu karkaistusta jousiteräksestä. Katkeaa ennemmin kuin kuin jää mutkalle. Suosittelen ahkeraa vesivadissa jäähdyttelyä smirglausvaiheessa, kärki varsinkin kuumenee petollisen nopeasti. Tahko olisi paras. Levypelti taas on niin sanottua "räkärautaa".

[Tuukka Kumpulainen]

Saattaa hyvin olla että taittunut kärki päästyi teroituksessa. Tapauksesta on niin monta vuotta että en muista detaljeja. Yli millin vahvuisia kärkiä en ole saanut taittumaan, onpa ne tehty mistä paskapellistä tahansa. Teräsmateriaaleihin perehtymätön ihminen ei tiedä mitä laatua kärkimatsku on, tai onko se päästynyt jossain vaiheessa, ja niinpä on parasta käyttää varmasti kestävää raaka-ainetta.

[JiiVee]

Kyllä se yli millin vahvuus kuulostaa minustakin hyvältä jo painonkin takia. Ei kai joustavuudesta ole mitään hyötyä leikkurikärjessä.
Kovempi teräs pysyy kyllä terässä paremmin mutta on perhanan hankalaa työstettävää.
Bilteman peltileikkuri on varsin kätevä mutta se prässää jousiteräkseen helposti jännitettä joka vääntää terän hieman kieroksi.Pistosaha ja monta rautaterää paksua styroksia vasten on aika hyvä, loput sitten timanttiterottimella tai tahkolla.
Jos joku paskapelti toimii hyvin niin siitähän tekee paljon nopeammin ja helpommin.
Joskus on joissain hommissa alkanut tuntua etten enää voi mogata mitään mutta se on yleensä mennyt pian ohi. Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Pehmeä metalli on siitä hyvä, että teroittaminen käy nopeasti ja helposti. Terä pysyy ainakin sen yhden metsästyskeikan ajan. Kokkien lihaveitset taitavat toimia samalla tavalla. Olen ottanut tavaksi kääräistä teroitetun kärjen vessa- tai talouspaperin palaan, jotta terävyys säilyy paremmin viinessä.

[Arwi]

Ja sitten takomaan nauloja.
http://www.primitivearcher.com/articles/ironhead.html

[MikaNuotio]

Ei ole tietoa kun en ole koettanut mutta mahtaisiko 'pinnipäiset' kärjet kuten edellisessä sopia ja kestää bambunuolissa paremmin kuin läpipuiseen nuoleen porattuna jos jollakin on kokemusta tuollaisista ?

[Simo Hankaniemi]

KYllä tuollainen naskalimainen ruotokärki tarvitsee jotakin vahviketta varren ympärille toimiakseen. Olen kiertänyt varren pään ympärille märkää jännettä, joka kuivuessaan kutistuu ja muodostaa halkeamisen estävän renkaan. Jokin lanka tai ohut metallilanka toimii samalla tavalla. MYös metalliputken pätkästä voi tehdä vahvikkeen, joka työnnetään varren päähän ennen ruotokärjen kiinnittämistä. Olen joskus tehnyt tällaisia vahvikkeita messinkisistä pistoolin hylsyistä. Varren pää täytyy muistaa tehdä suipoksi, ettei se hidasta nuolen sisäänmenoa, jos nuolella aikoo metsästää tai taistella.

Blunttejakin voi tehdä vastaavalla tavalla kiertämällä kuperakantaisen ruuvin ruo´on onttoon ytimeen tai puuvarteen porattuun reikään.

[MikaNuotio]

Plunteista en tiedä muutakuin .38 specialin hylsyt joita jäi ampumisesta paljonkin varastoon. Niitä on tullut käytettyä jonkin verran.

[Simo Hankaniemi]

Hylsyt ovat tietysti helpoin tapa tehdä blunttti. Niitä käytän enimmäkseen itsekin. Tosin suosin enemmän rynnäkkökiväärin kuin pistoolin hylsyjä. Rynkyn hylsyt ovat painavampia ja antavat paremman tällin. Ja jotenkin tuntuu siltä kuin niillä osuisi paremmin kuin kevyemmillä hylsyillä.

[MikaNuotio]

4 Steps To Perfect Broadhead Flight http://www.bowhuntingmag.com/tactics/broadhead_flight/

[Arwi]

Ajattelin tässä ruveta valmistautumaan syksyyn ja harjoittelemaan leikkureilla ammuntaa. Kaipaisinkin lisää käyttäjä kokemuksia peltileikkureista. Terän paksuuksistahan olikin jo aiempana mainittuna mittoja, mutta lisä informaatioo terien pituuksista ja leveyksistä, sulituksista sun muista vaikuttavista tekijöistä kaivataan.
Olen tässä jo kaiken näköisiä ja kokoisia kolmioita rälläköinyt. Sinänsä hyvää hommaa, tämä kun ei maksa kuin vähän tekemisen vaivaa.

[MikaNuotio]

Tässähän näitä joitakin.
http://www.bowhuntingmag.com/tactics/stone_1016/
http://www.stickbow.com/stickbow/Collector/broadheads/Broadheadcollecting.html

[Simo Hankaniemi]

Jos käyttämäsi metalli on ohuenpuoleista, niin kovin pitkiä kärkiä ei kannata tehdä. Ja muutenkin, jos harrastat noin 28" varsia, niin pitkän kärjen antamaa lisämassaa ei yleensä tarvita. Parin tuuman pituus riittää plus ruoto. Leveys voi olla tuuman paikkeilla. Sulitukset kannattaa jättää mieluummin hieman liian leveiksi kuin liian kapeiksi. Se parantaa tarkkuutta, vaikka hidastaa hieman nuolen menoa.

[Juri]

Sulitusta ja kierrettä tarvitaan enemmän kuin taulukärjissä. Leikkurit ovat leveitä ja ottavat tuulta kuin siivet, nuoli täytyy saada pyörimään tehokkaammin.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Nuoli saa olla myös taulunuolta etupainoisempi.
_________________
Kantapään kautta.

[woodcutter]