Jousi

[Paas]

Sain eilen käsiini hieman uutta jousipuuta. Pätkä omenapuuta, pätkä syreeniä sekä täydellisen suora hieno pätkä vaahteraa. Vaahteran suhteen homma on ihan selvä, mutta nämä kaksi uutta tuttavuutta jotka jousipuinakin ovat hieman erikoisempia herättävät kysymyksiä ja haluaisin kuulla hieman kokeneempien näkemyksiä ja vinkkejä siitä miten minun tulisi näiden kanssa menetellä.

Liitän seuraavaksi kuvia näistä puista koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Omenapuun pätkä on vanhan omenapuun iso oksa. Se on koko matkaltaan kaartuva ja ajattelin hyödyntää sen sisäkaaren joka on luonnostaan vastakäyrä. Mutta onko tuo jo liian vastakäyrä jotta voisi kuvitella taivuttelevansa tuota päinvastaiseen suuntaan? Onkohan tuota viisasta lähteä halkomaan kahtia kun siinä sivussa on todella suuri oksankohta? Hieman pelottaa että halkaisussa saattaisi haljeta ikävästi, joten olisikohan paras ottaa varman päälle ja työstää vaan vatsapuolelta ylimääräiset pois?

[Paas]

Sitten syreeni. Halkaisija paksuimmassa päässä noin 5cm ja ohuemmassa päässä noin 3cm. Suurimman osan matkasta kuitenkin halkaisija pysyy lähellä tuota 5 cm. Ja tuo ylin ja ohkaisin pätkä taitaa kuitenkin olla laskuista pois. Pituutta tuolla aihiolla on kuitenkin noin 2m.










Onhan tuo aika "snakey", varsinkin se yläosa josta jotain jää kuitenkin pois. Vanhoista ketjuista minulle on selvinnyt että syreeni on hankala kuivatettava ja että se pitäisi raakatyöstää mahdollisimman pian vähintään puoleenväliin saakka puuta halkeilujen estämiseksi. Eipä siinä sen kummempia, mutta ongelmaksi muodostuukin nyt jousen muotoilu, ja jousen selän paikan määrittäminen.

Löytyisikö tähän jotain vinkkejä/kommentteja?

[Paas]

Tuo 5L kanisteri on taustalla ihan vain sen takia jotta saa vähän käsitystä siitä minkä kokoisista puista on kyse. Kuvanlaatu on onneksi siedettävä vaikka matkapuhelimella ne jouduinkin näpsimään.

[Tuukka Kumpulainen]

Parituumaisesta syreenistä saa jo vaikka kuinka jäykän tykin. Kaikki parhaat, vahvalustoiset syreenini ovat olleet tuota paksuusluokkaa. Mikä tuossa pulikassa on uloimpien lustojen laita?

Eka kuva syreenistä näyttää ihan eri rungolta kuin kaksi alimmaista. Millä korkeudella nuo pahat oksankohdat ovat? Rungon tyvipää on oikein mallikkaan näköinen, pihasyreeni ei melkein koskaan kasvata 130-140 senttiä enempää suoraa vartta. Olisiko lyhyen jousen teko mahdoton ajatus?

Jousen selän keskikohdan pitää täsmätä rungon kasvuaikaisen taivaanpuoleisen sivun kanssa jos haluat jousen joka ei käyristele ja venkoile sivusuunnassa. Se ratkaisee puolestasi miten päin steivin irrotat (jos siis merkkasit yläpinnan ennen kaatoa).

[Paas]

[Juri]

Ota omenapuu mieluummin varman päälle.
Kiiloilla halkominen ei omenalla oikein onnistu, siinä menee syyt jotenkin ihmeellisesti ristikkäin. Hankalaa, hankalaa.

Veistä lähelle mittojaan. Kuivaa hitaasti ja varovaisesti, kuoret päällä. Omenapuu on herkkä halkeilemaan.

Minä höyryttäisin kahvaan myötäkäyryyttä ja tekisin siitä reflex-deflex jousen.

[Tuukka Kumpulainen]

Pensasmaiset, epäsäännöllisen muotoisesti kasvavat puulajit muodostavat lähes poikkeuksetta jännitteitä ja vetopuuta enemmän ja vähemmän kallellaan kasvaviin runkoihinsa. Jännitteiden ja vetopuun keskittymä on taivasta kohti oleva puoli rungosta. Jos jousiaihio otetaan siten, että kasvavan puun suoraan ylöspäin osoittavasta pinnasta tulee jousen selkä, keskittyvät vetopuujännitteet jousen vetopuolen keskelle ja seurauksena on mukava alkurefleksi jahka puu on kuivaa. Jos aihio otetaan joltain muulta sivulta, jäävät puun vetopuujännitteet aihion sivulle ja vetävät jousta ennalta-arvaamattomasti sivusuunnassa kieroon. Tämä on erityisen tavallista ja haitallista kapeissa, kapeakärkisissä jousissa joita syreenistä on pakko tehdä.

Lyhyiden jousten yksi hienous on siinä, että jousen ei tarvitse olla mistään kohdasta paksu. Myös kahvanseudun voi siis tuoreeltaan ohentaa ytimeen asti jolloin halkeamiselta vältytään. Minulla on yksi 130-senttinen syreeniflättis jonka kahva on 25 milliä leveä ja vain 21 milliä paksu. 60-paunaisen jousen kahva taipuu hitusen täydessä vedossa, mutta ei yhtään liikaa. Toinen pari paunaa jäykempi syreenijouseni on D-mallia ja kahvasta vain 19 mm paksu (28 mm leveä). Kaksituumaisen rungon voi siis vetää keskeltä halki ja paksuutta riittää juuri sopivasti kahvanseutuunkin. Jos matala kahva ei sovi omaan kouraan, sitä voi aina paksuntaa esim. korkilla tai nahalla.

[Paas]

Voihan perskatti! En minä oikein tiedä mikä puoli puusta oli taivasta kohti, voin vain arvailla. Ja tämä kyseinen syreeni tosiaan kasvoi melko kallellaan, ei nyt ihan vaakatasossa, mutta melkein. Voisikohan tuota päätellä näin jälkeenpäin jostakin merkeistä kyseisessä puunpätkässä?

Kiitos kommenteista!

[Tuukka Kumpulainen]

Puun asentoa on tosi hankala päätellä post-mortemina, siksi pyyhkäisen aina ennen kaatoa sahanterällä jousipuiden yläpinnan kuoren ruvelle. Viimeisen syreenikuvan oksantyngät kyllä vihjaavat että yläpinta on kuvassa oikealla (runkovesat kurottavat tietysti taivasta kohti).

[Ari Rantala]

Tuukka ja Juri kertoivatkin jo lähes kaiken tarpeellisen mutta lisään silti pari omaa havaintoani ja ehdotusta.

Yleensä puu halkeaa parhaiten keskeltä oksaa. Tuon ompun kanssa en kyllä ottaisi riskiä ja halkaisisin sen primivastaisesti vannesahalla.
Muutenkin isot oksat kannattaa koittaa saada puoliksi halkaisupintaan. Saa oksattomamman selän ja veistellessä muotoa koko oksa yleensä häviää. Tämä on kyllä ristiriidassa Tuukan kertoman kasvusuuntamerkityksen kanssa enkä osaa sanoa kumpi on merkittävämpi.

Syreenistä olen huomannut, että sivusuunnassa oikaisu on vaikeata eikä aina edes onnistu. Laitoin johonkin ketjuun kuvan siitä kuinka syreeni napsahti sivutaivutuksessa. Tietysti esiveisteltynä ja ohuempana taivutus on aina helpompaa. Lapasuunnassa syreeni taipuu paremmin hyvin mutta oikaisun pysyvyydestä kokemukseni ovat ristiriitaisia.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Kasvuasennon merkitystä ei voi ennalta varmasti tietää. Kaikki kepit eivät käyristele vaikka ne olisi miten asemoitu. Mutta kun muuten hyvä jousi venkoilee itsensä kelvottomaksi, on tutus sen verran kova, että mieluummin ottaa varman päälle. Joskus syreenisoiron "väärä" sivu on ollut niin paljon kliinimpi ja tasaisempi kuin "oikea" että jousen on vastoin parempaa tietoa tehnyt kylkipuusta ja saanut kärsiä nahoissaan.

Kovasti kallellaan kasvaneiden, varsinaisten vetopuurunkojen alapuoli eli ns. vastakkaispuu on jousipuuna täyttä skeidaa. Useimmiten. Esim. jousen vatsa täyttyy puristusmurtumista ekalla jänteellepanolla.

Syreeneistä kannattaa vielä muistaa se, että ainoastaan pihasyreeni S. vulgaris on raudanlujaa jousipuuta. Puistosyreenit, unkarinsyreenit ja hybridit ovat tällä tietoa järjestään kevyempiä ja heikompia puita joiden tapauksessa "kaksituumaisesta risusta 60-paunainen, kovaheittoinen jousi" ei päde. Parempi ottaa mallia saarnesta.

[Santtu Risku]

jos osaa käyttää ja uskaltaa, niijn moottorisahalla saa ties millasen rungon halki mukisematta. juuri tollaset oksaset rungot on kuin luotuja moottorisahahalkaisuun.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Matti Matinpoika]

[Tuukka Kumpulainen]

Oletko sama Matti joka käy PML:n kisoissa näyttämässä lasikuituimmeisille ampumisen mallia?

Tuomi (syreenin jälkeen oma suosikkini) on just näitä puita: ota jousi väärältä puolelta runkoa ja jänne huitelee pari tuumaa sivussa.

[Paas]

No niin. Työstin sitten tämän päivän aikana sitä vaahteraa ja syreeniä. Syreenistä on otettu nyt puuta pois keskustaan asti, hiukan sen ylikin. Sahasin sen ylimmän osan pois ja kepillä on nyt muistaakseni pituutta noin 145cm. Voi olla että joutuu hiukan pätkäsemään vielä lyhyemmäksi. Aika "snakey" se on vaikka siitä paremmasta alaosasta tein.

Syreeni on nyt tämän näköinen. Siinä keskikohdan tienoilla on sivussa isompi oksa, täytyy nyt katella sitten miten sen kanssa toimitaan. Jos nyt kuivatus ensin onnistuisi ilman että materiaali menee piloille.



















Omenapuu joutuu odottelemaan seuraavaa viikonloppua liimattuine päineen jolloin käyn siihen käsiksi. Pahoittelen kuvien laatua, matkapuhelimen kameralla piti taas tulla toimeen.

[Paas]

Tässä vielä tuo vaahtera-aihio jota myös veistelin. Ei se ollutkaan ihan täydellisen suora kuten muistelin. Mutta aika suora kuitenkin.

[Ari Rantala]

Jatkaisin vielä hieman tuon syreenin veistelyä ja kaventaisin päitä lähemmäksi tavoitemittaa ja laittaisin sen sitten kuivumaan tiukassa oikaisussa. Nuo kun ovat juuri niitä sivumutkia joita oikastessa minä poikkasin syreenini. Minä pökiö tosin tein taivutusta täydellä leveydellä ja jännitykset reunoilla taisivat olla syreenillekin liikaa.

Keskiosan oksa jäänee kahvan kohdalle ja hyvässä lykyssä tuo toinenkin jää riittävän sivuun. Syreeniin kun ei yleensä kannata tehdä ihan leveimpiä lapoja...loppuu ryki äijästä

Syreeni on kyllä erittäin hanakka halkeilemaan ja vaatisi hitaan kuivauksen. Minä tein sen kietaisemalla staavin elmukelmuun johon tökin muutamia henkireikiä.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Paas]

[Paas]

Ai niin, tuo aihio on muuten nyt ihan sellaisenaan vaan kylmässä autotallissa. Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn kuivumisasentoon. Ajattelin että ehkä se lisäisi halkeiluriskiä jos ei se pääse "elämään" yhtään kun tuo tuntuu nyt olevan niin herkkä kuivumisen suhteen.

[Juri]

[Matti Matinpoika]

[Paas]

Tuli tänään kerättyä hieman uutta jousipuuta minkä jälkeen puiden työstöä(niin uusien kuin viikon takaisten).

Kertokaas nyt joku, onko tuo omenapuunkappale liian vastakäyrä vai saako tuosta tosiaan hyvin toimivan jousen? Keskikohdasta mitattuna vastakäyryyttähän on nyt melkein 20cm.

[Paas]

Uutta materiaalia.

Oikealta vasemmalle: kriikuna, 3x syreeni, tammi






Tässä työstettynä aihioiksi. Oikealta vasemmalle: tammi, kriikuna, 3x syreeni, kataja.




Omenapuun työstäminen oli melko tuskaista, ja hommia riittää vielä pidemmäksi aikaa. Pelkästään kirvestä käytin. Jonkin verran syntyi myös sytykettä oheistuotteena.

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

Äh...tarkoitin tuota tammen vieressä olevaa syreeniä...oikea ja vasen sekaisin...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[jkekoni]

Mulle tuli mieleen, että voisiko tosta tolkuttoman vastakäyrästä tehdä myötäkäyrän backwards-bown, jonka bambu/puuselällä vääntäisi suoraksi tai melkein suoraksi ja laittaisi vastakäyrät kärjet.

Mulla on yks tolainen luumu, mutta ei ole tullut tehdyksi...

[Paas]

[Paas]

[Ekkorre]

[Simo Hankaniemi]

Ihan kuten Rantala sanoi, niin tuo omenapuu ei ole liian vastakäyrä. Jos kuitenkin haluat tehdä ensimmäisestä virityksestä hieman helpomman, niin aihion voisi ohentaa lähelle lopullista paksuutta ja taivuttaa keskustaa hieman myötäkäyräksi, joten tuloksena on sitten reflex-deflex-reflex. Jos puu on vielä suhteellisen tuore, niin aihion saa helposti taipumaan laittamalla sen muottiin tai vaikkapa sitomalla kiinni kakkosneloseen ja keskelle joku pulikka, mitä vasten keskusta taivutetaan hieman myötäkäyremmäksi.

[Paas]

[Paas]

Työstin tänään omenapuuta ja sidoin kiinni kuivumaan.

[M.Reinikainen]

Ei paha ollenkaan
Kuinka paksuksi jätit kahva alueen? (näyttää joltain 2-3,5 sentiltä)

Meneekö defleksi tasaisesti kun tuon keskikapulan(se kapula joka vääntää defleksille) oikealla puolella oleva kohouma on aikas korkijan näkönen.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ari Rantala]

Haa! Vastakäyryydestä on jo tässä vaiheessa "hukattu" suurin osa. Ei sillä, että se olisi virhe vaan sillä, että mitäs minä sanoin

Katso, että ainakin selkäpuolen kiinnityskohtien tuenta on riittävä eikä ikäviä painaumia pääse syntymään...voivat nääs oireilla ikävästi
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Paas]

[Paas]

Voisin vähän päivittää tilannetta:

Jonkin aikaa sitten kuorin osittain tuota omenapuuta kun tuntui siltä että kuivuminen on niin äärimmäisen hidasta. Kuoren alla olikin selkeästi ihan kosteaa. Nyt se on kuorittu kokonaan ja otettu sisätiloihin lämpimään. Puu on kuivahkon oloista pinnalta. Nyt se saa kuivua taas rauhassa jonkin aikaa tuollaisena.






Tässä kuvaa yhdestä kriikunasta jonka tuossa myös kuorin. Kuoren alta paljastui kaunista sileää pintaa. Aihio on melko suora. Odotan innolla mitä tästä syntyy. Ilmeisesti noin 120cm pitkä 20" vetopituuden omaava jousi, jos hyvin käy.

[Simo Hankaniemi]

Syreenin ja kriikunan voi kuivattaa sidottuna tai ilman sitomista, se on miten haluaa tehdä. Minä tykkään vääntää tuoreen aihion muotoon ja kuivattaa siinä. Homma on helppoa kuin heinänteko ja tuntuu aina mielenkiintoiselta nähdä, mitä siitä lopulta tulee. Jos on tehnyt satoja suoria jousia, niin siitä ei saa enää samalla tavalla kiksejä.

Vastakäyrä puujousi on myös kiva ampua, kun vetorasitus on tasaisempi kuin suoralla jousella. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että 3-4 tuumaa myötäkäyrä jousi on tosi hyvä, kunhan siinä vain on tarpeeksi paunoja. Ja tottahan se on, että myötäkäyrä laukeaa pehmeämmin ja sillä voi ehkä osua tarkemmin kuin vastakaarella. Jos kykenee pitämään vetopituuden vakiona. Seuramme nuori leijona Emil suosii myötäkäyriä ja jätkää ei moni voita tarkkuusammunnassa. Tavallaan ihailen hänen asennettaan, sillä myötäkäyryyden hyväksyminen on järkevää tosiasioiden tunnustamista ja aidointa primitiivisyyttä.

Omenapuuta kannattaa kuivata pitkään ja mieluummin niin, ettei tuo kovin pian normaaliin huoneenlämpöön. Se voi halkeilla, jos pääsee kuivumaan liian nopeasti. Jokin kalsea kellari tai ullakko voisi olla hyvä muutamaksi viikoksi ensin alkuun. Säilytyspaikka ei toisaalta saa olla niin kostea, että home pääsee pureutumaan puuhun. Muotissa kannattaa pitää niin pitkään, että puu on varmasti kuiva ja asettunut.

[Arwi]

[Paas]

[pyssymies]

Paljonko? Pari senttiä, vähän reilu, riittää.

[Paas]

[Ari Rantala]

Noin järeästä pöllistä riittää kyllä sahata pari viilua joilla vahvistaa heikkoa kahvanseutua...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-