Jousi

[toni]

http://areena.yle.fi/audio/712670

[heiluri]

Voi prkl,aivan kuin minun suustani,juuri noin olen aina nyky hiihtämisestä puhunut...onkin ollut kämpällä mienkiintoisia keskusteluja kun kaksi kavereistani saa leveän leipänsä juuri urheiluvälineitä ja erityisesti hiihtovarusteita ja suksia myymällä.
Nyt kun olen olosuhteiden pakosta (totaali persaukisuus) mennyt töihin teollisuuteen ja olen elämässäni toista kertaa sisätöissä talvella huomaa kuinka umpioituneita ihmiset maallakin jo ovat,työkaverit paria sissiä lukuunottamatta kulkevat muutaman kilometrin työmatkatkin autolla, ajavat sitten iltaisin ja viikonloppuisin muutaman kilometrin päähän valmiille laduille suorittamaan ja keräämään kilometrejä.
Minua katsellaan kuin vähäjärkistä kun ilmoitan hiihtäväni vain umpista pitkällä suksella,makkara ja kahvitaukoja unohtamatta,siitäkin ne loukkaantuvat kun en vaikutu kilometreistään...helevettiäkö se mulle kuuluu?
Varsin asiallinen pakina,antaisi monelle kretuliiniin hiihtokortonkiin pukeutuvalle suorittajalle ajattelemista...jos siis olisi aikaa ajatteluun.

[toni]

:)

Ollaan tuumattu erään "tyttölapsen" kanssa kokeilla välillä aamukahveja ulkona. Asutaan molemmat Turun keskustassa ja homma menis osapuilleen niin että haetaan sopiva pöpelikkö keskustasta, risukeitin päälle ja vedet kiehumaan:)

[Simo Hankaniemi]

Kunnelma oli ihan hyvä ja samat havainnot on tullut itse tehdyksi, muutenkin kuin hiihtämistä koskien. Sama modernistinen avuttomuus vallitsee jopa primitiivijousiammunnan saralla. Moni tuntemani "primitiivijousiampuja" oudoksuu sitä, että kuljen ammuskelemassa maastoissa, yksinäni, ilman mitään ratojen kiertämistä. Useimpien mielestä jousella voi ampua vain radalla. Ja jos rataa ei jossain ole, niin se sitten tehdään jopa sitä yhtä hetkellistä käyttöä varten.

[Matti Matinpoika]

Olipas hyvä pakina!



Latuhiihtäjät laskekoot kilometrejään. Minä lasken kuinka moneen muun
kuin itseni tekemään umpihankilatuun talven mittaan törmään. Laskuri
osoittaa tällä hetkellä ykköstä, ja senkin eteen on saanut kyllä suksitella!

[marianne kortesoja]

oli ihan pakko nauraa... itselleen...

juuri eilen kävin latua lykkimässä ja itseni kanssa kilpailemassa makkarankuoreen ahtautuneena, jalassani ne kenkäkummajaiset varustettuna tikun levyisillä suksilla ja kananjalkoihin verrattavat sauvanpillit...

tosin harrastan hiihtoa kolmessa muodossa, vanhasta muistista monen vuoden tauon jälkeen tuolla ladulla (kiloja kai koitan karkoitaa, nakinkuoripukukin ahdistaa), sielua lepuutan hyppäämällä kotomäeltä suksille ja antaessani nenän näyttää tietä (riittävän suuri viitaksi) ja sopivalla kelillä harrastan vauhtihurjasteluhiihtoa koiran kanssa teillä (kun en enää muuten pääse niin lujaa)... metsässäkin toki koiran kanssa hiihdän, mutta se on sielun lepoa se...

asiaa eri kanteilta katsellessani voin kyllä hyvin samaistua fossiiliksi, onhan se hiihtoretkien aatelia vaeltaa vaikka vain päämäärättömästi kauneutta katsellen ja jättää jälkeensä yksinäinen latu... harvoin saa itselleen nauraa niin makeasti kuin tuota pakinaa kuunnellessa... sitä näki silmissään ne logoilla varustetut puvut, kiiltävät nakinkuoret, rinnan ympärillä puristavan sykemittarin (jossa on 100 muutakin toimintoa) ja kilpavarustelun, joilla sitten koitetaan olla parempi kuin toinen...

toisaalta, mitä olisi erämaa jos siellä olisi ruuhkia... sitävartenhan moottoriteitäkin reunustavat aidat, etteivät ihmiset pääse sotkemaan metsiä...

[Matti Matinpoika]

[heiluri]

Moottorikelekat joo,perkele...kun joskus hiihtää nutkutat miltei kolomimetrisillä jollekkin pikkulammelle niin eikö h..tana siihen kohta kurvaa joku keskenkasvuinen liimatukka ajamaan ympyrää avannon ja pilikkijän ympärille?
Kaverin nevojen keskellä olevalle piilokämpällekkin löysivät...paikka oli raiskattu kuukaudessa ja kirveet, saha ja öljylamppu öljyineen varastettu,viimeinen kävijä oli vielä vetaissut hellasta hiilloksen laattialle,silikka ihime ettei ollut palanut.
Haettiin sitten pakkasten aikana kolomella traktorilla operoiden kämppä pois (oltiin reissun jäläkeen märkiä ja rapasia kuin piisamit) ja vietiin sulilla niin korpeen ettei suvetkaan tohi kulukia
Olikin sitten heti ensimmäisellä viikolla käynyt vuokraisäntä jättämässä kuitin ovelle...siinoli hirmuiset karhun paskat

[Iivana]

Moottorikelkka on oikeasti hyötyajoneuvo, jota ei pitäisi saada kuljettaa maastossa ilman hyväksyttävää hyödylistä syytä.
Nämä telanvinguttajat ne ajelee jokapaikassa välittämättä mistään mitään. Jopa kansallispuistossa! Ja jälki on mitä melkoisin.
Sanovat joksikin "mountain" kelkkailuksi kun ruovitetaan vaaran rinnettä ylös niin että sammalisto pölisee.
Kelkkailu vaatii aina yleensä aina maanomistajan luvan muualla kuin virallisella reitillä. Reitiltä ei saa poiketa maastoon ilman maanomistajan lupaa.
Erityisesti täällä pohjoisessa pieni mutta näkyvä "telaeemeli"porukka hankkii kyseenalaista mainetta ajelemalla miten sattuu.
Omistan itsekin kelkan ja kuljetan sitä etupäässä umpilumessa. Joten itse kelkkoja vastaan minulla ei ole mitään. Sen sijaan pitää miettiä miten, missä ja miksi ajetaan.
Vika ei ole kelkkojen, vaan kuskien. Muistetaan, että joku saattaa joutua ajamaan työkseenkin kelkkaa.
Tuollaiset telaeemelit joutavat nalkkiin. Rekisterinumero ylös, niin sakkolappu löytää oikean osoitteen!
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[jkekoni]

... Ja mehän emme harrasta välineurheilua ...

[Iivana]

Emmepä tietenkään!

Kunhan kirvoitti mieltäni nuo kelkkakommentit.
Meinaan vaan, että tuttuakin tutumpi onkelma meilläpäin tuo käsistä karkaava kelkkailu. Herääppä pe-la välissä yöllä, kun menee tehoputket (jälkiasennus) ulvoen kolonna jäätä pitkin ihan vakituisen asunnon vierestä.
Täällä meinaan on lähes joka talossa (myöskin itsellä) kelkka. Sillä kun yleisesti ottaen käydään kotitarvekalastamassa, ajetaan tarvepuita ja tietenkin huvikseen perheen kanssa pilkillä ...
Sen sijaan viime aikoina on rassailu muuttunut nuorison yleiseksi huviksi, kun on rahaa ostaa ja viritellä sitä varten tehtyjä kelkkoja. Talon hyötyajoneuvoa ei parikytä vuotta sitten vanhemmat antanut rassattavaksi. Sen verran tärkeä kapistus se oli.

Hei, en oo oikeasti kaikkea kieltävä tiukkapipo. Pelkään vain, että nykyiseen paikallisen asukkaan kannalta varsin hyvään maastoliikennekäytäntöön tulee telaeemeleiden takia tieukennuksia.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Aika vähän on tullut hiihdetyksi vuoden 1980 jälkeen, mutta olenpahan kuitenkin tehnyt taltalla ja vasaralla kuusilaudasta yhdet muinaissukset. Ja niillä vieläpä saavutettiin murskavoitto joukkuekilpailussa vuosia sitten. Erittäin mielenkiintoinen kokemus tuo suksien teko. Ja se oli paljon helpompaa kuin etukäteen kuvittelin.

Viime vuosina olen hiihdellyt Ruotsin armeijan puusuksilla. Niiden siteet ovat kehnot, pitäisi varmaan repiä ne irti ja vaihtaa tilalle itse tehty mänttinahkainen mäystin. Sauvat ovat tietysti bambua.

[Iivana]

Minulla on kanssa ruotsalaiset puusukset. Tegsnäsin tekemät. Ne on aika leveät, Järvisen metsäsuksea leveämmät, 270cm pitkät. Ne on ollut ihan hyvät. Ei vaan oo niillä tullut hirveesti hiihdettyä, enempi Järvisen 280 kynsipohjasuksilla.
On muuten ollut yllättävän kestävät nuo Järviset. En saa mitään provikkaa, mutta toteanpahan vain.... Ja pito lytyy kelillä kun kelillä. Se on mielestäni ainoa järkevä pitopohja mitä olen kokeillut.
Tegsnäsit ostin pehmeän lumen hiihtoon kantopinnan takia kun en ole mikään kukkaiskeiju.
Ei vaan ole ollut niin upottavaa keliä pitkiin aikoihin, ettei Järvisellä olisi pärjännyt. Varsinkin, kun pakkaa tavarat repun sijasta ahkioon.
Näätää en ole hiihtänyt moneen vuoteen, kun tein pyyntisopimuksen ja saan rautoja kun vaan käyn hakemassa.
Ja sitten olen hiihtänyt takavuosina myös metsäsuksella paljon myös vähemmän mukavissa keleissä ja olosuhteissa, että nykyisin tuntuu että sisäliikunta on ihan jees toisinaan....
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[marianne kortesoja]

tulin juuri tuolta metsän puolelta... järvisillä sujuttelin minäkin, kauan ovat kestäneet... tai oikeammin kahlasin, kun lunta on reilusti saappaan mitta ja pehmeää kuin pumpuli... pystykorva tykkää jo juosta ladulla ja laikakin joutuu jo pomppimaan. erikoinen talvi, ei ensimmäistäkään suojakeliä, lumi ei kovetu ollenkaan.

mutta noista varusteista ja välineurheilusta tuli mieleen, jotta kaikkihan on välineurheilua missä jonkinlaisia välineitä tarvitaan. yks tykkää isästä ja toinen pojasta. valinnanvaraa on, mutta laatu aika kirjavaa niin suksissa, vaatteissa kuin kaikessa muussakin... joskus tuntuu, että uutta kamaa tulee markkinoille vain uutuuden vuoksi, sillä mitään sellaisia ominaisuuksia, jotka lisäävät tuotteen arvoa kilpailijoihin nähden ei ole havaittavissa... vielä ei ole vanhan sarkapuvun voittanutta näissä hienoissa teknisissä kapineissa, eikä huopavuorista kumisaapastakaan helposti laudalta lyödä, puhumattakaan villasukista... millaisia kokemuksia Teillä kaikilla on näistä nykyajan kamppeista??

omistani sen verran, että en ole löytänyt kahisemattomia, vaikka useita olen kokeillut, sarka on edelleen käytössä, vaikka fleese toimiikin se kuluu yhdessä talvessa käyttökelvottomaksi... kuoripuvut pitävät niin kamalaa ääntä liikkuessa, että omat ajatuksetkin jäävät kuulumatta...

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]