Jousi

[Iivana]

Tässäpä kuluneen kevään ja kesän jousisatoa.
Viimeksi olen rakennellut jousia 80 luvun lopussa ja 90 luvun alussa. Joten enimmät oppirahat on maksettu silloin. Aattelin tuossa viimevuonna, että nyt tekis mieli toteuttaa itseään, on tullut siirrettyä niin monta kertaa "tärkeimpien" asioiden tieltä jousenrakennuspakkomiellettä.
Sillä, että surffailin tällä foorumilla on suuri merkitys vähäisten ppirahojen muodossa. Tästä vilpitön kiitos kaikille tänne kirjoittajille. Kirjoitetaan jatkossakin rehellisesti itse kokeiltua, eikä lähdetä elvistelemään mutu-tiedolla tyyliin: "Varma käsitykseni asiasta lienee seuraava..."
Jatkossakin on tarkoitus rakennella jousia, mutta minun pitäisi reki korjata, jotenka taitaa mennä vuoden vaihteen yli. Ja näissäkin on vielä tekemistä useiksi vapaailloiksi.
Minulla on kuitenkin hirven ja poron jänteitä kuivumassa, ja lisäksi muutamat koivet odottavat nylkemistä. Seuraava projekti on varmaankin jonkinlainen jännejousi. Yritän opetella monipuolisesti jousityössä tarvittavia tekniikoita, joten otetaan vastaan vinkkejä "opinkappaleista". Sarvijännejousia en aio tehdä. Lopullisena tavoitteena on tehdä jämerä puujousi, joka on "kenttäkelpoinen" ts. kestää asiallisesti huollettuna noin viikon reissun metsässä käyttökelpoisuuden kärsimättä.
Perusteltuja esityksiä jatkoprojekteiksi otetaan vastaan.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Iivana]

...viestiin.
Tästä on suunnittella jymäkämpi versio.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Hyviltä näyttävät, selvästikin on käsityötaito hallussa. Jousten päät voisivat olla kapeampia ja siis kevyempiä, mikä terävöittää iskua. Vaikuttaa siltä, että jännejousen kokeileminen seuraavaksi on ihan aiheellista.

[Tuukka Kumpulainen]

Re: Saarni 52" #50@28"

Typo? Tuolla pituussuhteella mennään komposiittien tontille. Saarni huutaa hallelujaa tai sitten kaari on niin ohut että taipuu vaikka solmuun. Olisi kiva nähdä miten jousi heittää.

[Iivana]

Hyvä, että Tuukka olit hereillä. Homman nimihän on se, että kyseessä on puhtaasti täydellisen virheellinen tieto. Piti olla Saarni #40@18". Kyseessä on junioriluokan jousi ja sitä on hieman tarkoitus vielä tilleröidä kevyemmäksi, kunhan ko jousen tuleva haltija kokeilee vetää sitä.
Itseasiassa ko jousta ei ole tarkoitettu vetää enempää kuin 20". Minulla on ollut samanlainen jousi tosin 12" pidempänä, johon mainitsemasi arvot sopivat. Mihin lie votkapullon etikettiin tullu kirjoitettua ko. arvot muistiin .
No nyt ne täsmää, kävin vielä varmemmaksi vakuudeksi mittaamassa ko. vedolla paunat.
No onneksi ei oltu tekemässä talon perustuksia. On eri asia laittaa poranreikään 40g kuin 400g dynamiittiä...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Iivana]

Niin minustakin olisi ko. virheparametreilla hauska nähdä miten heitää....
...säleet silmille .Se on melkosen varma.
Hmm olisikohan syytä olle huolissaan, en ollut edes "maistellut" mitään (tällä kertaa) .
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Ari Rantala]

Oikein hienon näköisiä jousia. Tuosta viimeisestä kysyisin, että miten paahdoit lylyn ja teivutitko muodon ennen liimausta vai aikana? Entä kärjet? Ovatko valmiista mutkapuusta vai taivutetut?

Oman ugrijousen puuosat ovat jo varmasti kuivia mutta aika tuntuu menevän muuhun jousihäsläämiseen...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Iivana]

Tuon jousen pituuden määräsi käytettävän lylykappaleen dimensiot. Se oli lisäksi tyvestä hieman pihkaisempi kuin latvapuolelta. En kuitenkaan halunnut tuhlata aivan parhaimpia materiaalejani harjoituskappaleeseen. Tarkoitus oli tehdä hieman pidempi, koska keskiosa on jäykkä. Lyly oli myös enemmän vastakaareva tyvestä kuin latvasta. Veistelin kirveellä pikkuhiljaa lylykappaletta ohuemmaksi, jotta saisin parhaimman osan esiin. Sitten sitä ohennettiin pääasiassa vuolimella ja kavahöylällä. oikea muoto piirrettiin suoraan puuhun. Ajattelin seuraavaksi kokeilla pahvista sapluunaa, koska sen saa mieletäni paremmin epäsymmetrisesti vastakäyrän puun pinnalle. Jätin lylyn aika paksuksi, kun minulla ei ollut hajuakaan kuinka ohueksi sen kestää ottaa. Seuraavaksi paahdoin lylyä vormun päällä lämpöpuhaltimella, ensin toisen kaaren ja sitten toisen, jotta saisin samanlaisesti kaartuvan vatsa-aihion. Tiesin omasta kokemuksesta, että esimerkiksi metsäsuksenpohjat kestävät paahtamalla paremmin kulutusta, joten puu kovenee. Paahtohommia opettelin saarnella aiemmin. Luin Jurin kokemuksia tältä foorumilta ja rohkaistuin itsekin sitten kokeilemaan.
Lylyä itse olen ottanut suht paksuista puista, jotka ovat riittävästi kallellaan ja kaarevutta on riittävän pitkällä matkalla (kasvanut kauemmin reaktiopuuta). Ajattelin, että em. tavalla riittävän kookkaassa puussa on ainakin paksusti lylyä ja se saattaisi olla tasakoosteisempaa. Mene ja tiedä, mutta lyly on kova venkoilemaan kosteusvaihteluiden mukana, joten tasainen materiaali vääntyilisi tasaisemmin. Ehkä tällä ei ole merkitystä. Paahtamisella sen sijaan on. Puu kovettuu ja tiivistyy entisestään kun se paahdetaan tasaisesti ja siten, että lämpö vaikuttaa läpi koko kappaleen. Vääntyily kosteuden mukaan tällöin vähenee havaittavasti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun paahdoin lylyvatsan.
Sitten koivuselästä. Tämän kanssa tuli ongelmia. Koivuseläksi kannattaa valita mahdollisimman tasapintainen koivunkappale tukin pinnasta. Itse sahasin sen tuppilauden kyljestä. Oleellista on, että syyt menevät suoraan. Tässä oli pieniä epätasaisuuksia. Ne eivät periaatteessa olisi haitanneet. Otin kuitenkin viilun tasapaksuksi koivun pinnan suhteen, jolloin pinnanmuodot kopioituivat liimapinnalle. Epätasaisuudet olivat loivia, mutta aiheuttivat myöhemmin ongelmia. Koivuselän taivutin muotoon suoralla lämmöllä puhaltimesta, välillä vedellä jäähdyttäen. Pyrkimyksenä saada neutraali jännitys liimasaumaan. Jälkeenpäin ajateltuna koivuselän liimapinta olisi pitänyt tehdä tasaiseksi, ja jättää kohoumat pintaan. Koska paksuus oli 3-5 mm ajattelin että puristimilla painamalla kyseiset kohdat oikenevat saumaan niikuin tekivätkin, saumasta tuli hyvä, tosin siihen jäi jännitystä. Mielestäni sauma olisi pitänyt olla niin jännittämättä tasainen, että sitkaalla huonosti juoksevalla liimalla pelkkä narulla sitominen olisi riittänyt, tällöin saumaan ei olisi tullut liimausjännitystä. Alkuperäinen liimahan ei ole ollut juoksevaa vaan liimaiseksi keitettyä kalannahkaa. (en tosin ole ollut katsomassa kun alkuperäisiä on rakennettu, mutta kalannahkaa olen kokeilumielessä koittanut ). Tässä on myös se etu, että nahka sallii paremmin liimasauman pienet virheet. Paino sanalla pienet. Sauman pitää olla oikeasti hyvä.
Sakarat olivat luonnonkiverää koivua, tosin ohuen jousen selän päälle tulevan osan taivutin vormuun puhaltimella ja vedellä. Tämä siksi, että saisin syyt menemään mahdollisimman suoraan ja turhan massan pois.
Jouduin tilleröidessä lyhentämään sakaroita, koska selässä ollut liimausjännitys aiheutti pienoista propellia, kun lylyä joutui ohentamaan.
Siksi suosittaisin mieluummin loivasti muhkuraista selkää kuin väkivaltaa liimausvaiheessa. Propellia koitin poistaa tilleröimällä, mutta se vaan paheni lylyn ohentuessa. Sain jousen kuitenkin taipumaan tasaisesti ja heittämään hyvin kun lyhensin sakaroita. Koska jouduin ohentamaan lylyä päätin tilleröinnin jälkeen paahtaa sitä vielä keveysti. Käyttämäni epoksi kun kesti lämpöä. Tämä jälkeen sitä piti tilleröidä vain vähän, mutta pintapaahtopaahto säilyi, ainakin väristä päätellen.
Koska jousesta tuli lyhyt, niin ajattelin selystää sen, koska tarkoitus oli hankkia kokemusta voimakkasti refleksin ja vastakaarevan jousen tilleröinnistä eikä hajottaa kampetta alkumetreillä. Myös suunniteltu vahvuus jäi paljon siitä mitä aluksi hain. Jousi kuitenkin viskaa kuusinuolta perstuntumalla kipakasti. Jousi otti reippaasti settiä, joka oli odotettavissa. Tähän varustauduin laittamalla reilusti refleksiä. Jos olisin voinut tehdä 180 senttiä pitkän jousen kuten aluksi aioin, niin settiä ei olisi varmaan tullut niin paljon. Siinä on kuitenkin nyt siisti reflex-deflex muoto kaaressa, ja myötäkäyryyttä ei ole paljon.
Tuli mokailtua ja kokeiltua kaikkea mahdollista tämän kanssa, ja silti siitä sai ammuttavan. Tuolla perustelulla uskoisin, että pohjat on työtekniikoiden ja rakenneratkaisujen osalta kunnossa lähteä rakentamaan oikeita jousia.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Hyvän näköisiä vehkeitä!
Vaikuttaa tosiaan siltä että työkalut pysyvät hyvin kädessä. Puukko mittakaavan mallina on tyylikäs yksityiskohta.
Ihan oikeilta jousilta minusta näyttävät, vaikka näistä kuvista ei pysty vielä kovin paljoa päättelemään.
Kiinnostaisi kovasti nähdä jouset myös täydessä vedossa sekä ilman jännettä. Saisi tietää miten ne on tilleröity.

[jkekoni]

Toi sakaramalli on etenkin todella hieno.

Raskaista kärjistä muissa mainittiinkin.

Onko lylyvatsan paahtaminen todella hyödyllistä? (tai miksei olisi?)
Itse yhdistän paahtamisen vain lehtipuihin.

[Iivana]

Havaintojeni mukaan paahto kovettaa myös lylyä. Mutta se ei ollut oma perusteeni paahtoon. Ajattelin käyttää pahtoa, että saisin vatsan symmetriseksi ja vähennettyä puun ilman kosteuden mukaan elämistä.
Tosin ei ole vielä hirveästi lylyvatsojen paahdosta omaa empiiristä kokemusta, mutta sitä kertyy varmasti. Yritän rakentaa itselle mieluisan metsäjousen koivusta ja lylystä. Kun kuskaa jousta viikon metsässä ja on yöt tulilla, niin kyllä siinä varmaan kosteus vaihtelee riittävästi. Ainakin pähkinäpuiset aseen tukitkin ovat eläneet jonkun verran, vaikka olisi kuinka hyvin öljytty parhailla tukkiöljyillä ja vahattu päälle.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"