Jousi

[Smirkelimies]

http://www.kumeyaay.info/indian_bows_arrows.html

Etsin intiaaninuolikuvia ja löysin sattumalta oheiset sivut. Kasvaako Suomessa tekstissä mainittu Black Willow http://en.wikipedia.org/wiki/Salix_nigra

Aika raa-an näköstä hommaa. Viidakkoveittellä puu halki, aihio nuotioon lämpiimään ja kauheaa vääntöä kannossa olevassa kolossa. Selän paahtuminen ei varmaan tuossa puulajissa haittaa. Nuolissa on vain kaksi sulkaa. Californian jouskamestarilta ei varmaan mene kauaa kun setti on kasassa, työkaluiksi riittää machete, puukko ja kanto. Ja meikeläinen vinguttaa kaikenmaailman sähkävimpaimia kuus viikkoo otta rutussa...

[Mangrove]

[T. Manner]

Otettu FPL Wood Handbookista:

Black Willow; Salix Nigra

12% kosteudessa:
E= 7 GPa, tih 0.39, vetol 54 MPa, puristusl 28.3 MPa

"
Willow, Black
Black willow (Salix nigra) is the most important of the
many willows that grow in the United States. It is the only
willow marketed under its own name. Most black willow
comes from the Mississippi Valley, from Louisiana to south-
ern Missouri and Illinois.
The heartwood of black willow is grayish brown or light
reddish brown and frequently contains darker streaks. The
sapwood is whitish to creamy yellow. The wood is uniform
in texture, with somewhat interlocked grain, and light in
weight. It has exceedingly low strength as a beam or post, is
moderately soft, and is moderately high in shock resistance.
It has moderately high shrinkage.
Black willow is principally cut into lumber. Small amounts
are used for slack cooperage, veneer, excelsior, charcoal,
pulpwood, artificial limbs, and fence posts. The lumber is
remanufactured principally into boxes, pallets, crates, cas-
kets, and furniture.
"

Tuo ei todellakaan ole ensimmäinen puulaji, joka tulisi numerojen perusteella mieleen. Sitkeätä se ilmeisesti on, mutta muuten arvot ovat aika kehnot. Jos siitä tulee hyvä jousi niin joku muu syy kuin lujuus on ilmeisesti syllinen.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Ilkka Seikku]

Tärppäiskö mustuvapaju? Se on ainakin yleinen paju suomessakin.

[Ilkka Seikku]

Jossain on mainittu mustuvapaju tieteellisellä nimellä `nigricans` yleisemmin käytetyn `myrsinifolia`n lisäksi.

Kaivelenpa kirjojani..että muistanko oikein vai oliko se joku toinen paju.

[Mangrove]

[pyssymies]

Wikipedian mukaan kyseessä on amerikkalainen pajulaji, kuten ilmenee T.Mannerin lainaamasta tekstistäkin. Vaikuttaa vastaavalta ominaisuuksiltaan kuin esim.raita.

[kaitsu]

[Simo Hankaniemi]

Puheena oleva paju on ilmeisesti monilla autiomaa-alueilla suunnilleen ainoa käyttökelpoinen puu, ja siksi sitä on käytetty jousissa. Sillä mennään, mitä on saatavissa. Nuo jouset eivät ole mahdottoman tehokkaita, mutta on niillä silti metsästetty valkohäntäkauriitakin.

[toni]

Noista tieteellisistä nimistä:
Ne eivät päivity pelkästään vanhojen perusteella,vaan uusien taksonomiaa valoittavien tutkimuksien pohjalta. Nimeämis prosesseissa pyritään huomioimaan paikkaa,historiaa sekä kys. elollisten kanssa pulanneiden ihmisten nimiä.

Yks intensiivine sekamelska on esm boreaalisten ja kaukasuksen alueiden kyyt. Näiden kanssa on tullut viimeaikoina pulattua melkoisesti...
Nimeämis vauhti ja sukulaisuus suhteiden selvittely on vuos vuoden perään nimennyt lajeja ja paikallisia populaatioita uudestaan ja uudestaan. Eikä uusintanimeämisille löydy aina historiallisia merkitys yhteyksiä.

Pajut tuntuu olevan yhtä ongelmallisessa asemassa, varsinkin herkän risteytymis taipumuksensa takia.

Ite en välttämättä usko koko nykyisen laji käsitteen olevan se lopullinen erottelu tai analysoimis tapa.

Mut vihdoinkin löytyy dataa tuoreen puun notski työstöstä:)
Oon harkinnu viime päivät aloittavani hanki notsikissa tuore pulikoiden koe työstämisen ja tämä antaa siihen kyllä mukavasti uutta potkua:)

Musta on täysin turha puhua edelleenkään materiaalista pelkkänä homogeenisena ,minä lie...
Homma on sidoksissa (silloin kun tiedetään mitä kaikkea voi ottaa huomioon) myös käyttämästä yksilöllisestä pulikasta ja miksei korjuu ajankohdastakin kuten myös mitä suurimmissa määrin valmistustavastakin.

Veikkaan että meidän tavallamme kuivattua pajupulikkaa on turha lähteä vertailemaan tuolla tehtyyn notski paahtoon. Modernin länsimaalaisilla tulkintatavoillamme. Sen verta perinteiden kartotus on vielä hakusessa.

Otampa puheeks tämän paju homman järkkäämälläni tuorepuun työstön perinteet kurssilla. Paikalle tulee myös ammatti dendrologeja ja veikkaan että keskustelu tulee olemaan vilkasta:)

[T. Manner]

[toni]

Totta tuokin puoli:)

Siltikin oon altis uskomaan että tuohon paras valinta; helpoimmista mahdollisista aineksista aina tavoitteeseen saakka liittyy jotain pirulaista, jota meidän kulttuurimme ei kovin hyvin tunne.

Se keleenmoinen kokemus, jonka kokonais paketti ratkaisujen suuntaa on vaikea eritellä. Toisaalta se on nykyään yksi tie ymmärtää noita taannoisia työtapoja,yms.

[Smirkelimies]

Tuohon nuotiossa paahtoon liittyy varmasti erikoisjippoja, joita ei voi helposti kuvista päätellä. Kuvassa poltetaan lehtiä tai puun kuorta. Tuommonen liekki ei ole kovin kuuma jos vaikutusaika on lyhyt (vrt sormi kynttilän liekin läpi). Kuten edellä mainittiin, voi kyseessä olla kuivaus. Aihio on maata vasten, ei tulen päällä. Paahto halutaan ehkä kohdistaa vain vatsa- tai selkäpuoleen (maata vasten oleva osa ei paahdu). Tai sitten lehdet on palaneet alta pois.

Yhdessä lehdessä puuseppä selosti pajun ominaisuuksia. Se on tuoreena pehmeä, mutta puusepän mukaan kuivaneena erittäin kova, huom. kovempi kuin pihlaja (kuulostaa kyllä kummalta mutta niin väitettiin) Voi olla että kuvan jousimestari osaa lämpökäsitellä paikallisen pajun nuotiossa niin, että siitä kovettuu mitä paras jousipuu. Siten joku pajulaji Suomessakin saattaa olla sopivasti paahdettuna mitä paras jousipuu, (tai sitten ei...)

[Smirkelimies]

...taas tuli idea vasta viestin lähetyksen jälkeen: vatsaa paahdettaessa aihion voisi painaa märkään hiekkaan lappeelleen niin että selkä jää piiloon. Tällöin lämpö ei pääsisi vaikuttamaan selkään.

[pyssymies]

Tuota en kyllä usko. Kyllähän puu kuin puu(esim. haapa seinähirressä) kovettuu ajan kuluessa vähintäänkin ällistyttävästi, mutta ihmeitä ei silläkään tee. Puuyksilöiden välillä on sitten jo huikeita eroja, kynnellä kokeillessa jotkut pihlajat ovat pehmeämpiä kuin keskiverto koivu. Jotkut taas vertautuvat enemmän jalopuiden suuntaan. Vuosilustojen paksuuskaan ei täysin selitä tuota asiaa.

[Ilkka Seikku]

[heikki]