Jousi

[Juri]

Tälläinen tuli. Jousi on 68" pitkä, jäykkyyttä 45# @ 27" vedolla. Leveys on kahvan kohdalla 27 mm, lapojen juurissa 29 mm. Vastakaarisempi ylälapa on 2 tuumaa myötäkäyrempää alalapaa pidempi.

Jousi on tehty alunperin vain yhdeksi lavaksi tarkoitetusta kierteisestä ja känkkyräisestä sydänpuisesta aihiosta. Onnistuin halkaisemaan sen kahteen kapeaan palaan jotka liitin kahvasta yhteen W- liitoksella. Edestäpäin tiettyä symmetriaa onkin havaittavissa, sivulta katsoen taas ei. Puutavaraa oli varsin niukasti eikä sähläämisvaraa juurikaan ollut, kiemuraa ja mutkaakin oli aivan riittämiin. Alalavan kärkeä taivutin jossain vaiheessa hieman vastakaarelle sahaamalla siihen roilon ja liimaamalla ohuen marjakuusiviipaleen sisään, kun oli muuten niin kumman näköinen jännekorkeudella.
Selkä on kaivettu yhdelle syylle niin hyvin kuin pystyin. Lisävahvikkeeksi liimasin jänisliimalla vielä ohutta mutta lujaa vuohen raakavuotaa.

Aloitin homman joskus viime keväänä. Jousi lepäsi välillä hyllyssä pitkiä aikoja kun meinasi hermot mennä sen kenkkuilujen kanssa. Aina kuitenkin palasin takaisin mokoman primadonnan luo. Jos vaikka olisin oppinut ymmärtämään sitä paremmin, tai sitten toisin päin.
Kaikkien mahdollisten turhauttavien ongelmien ja kommervenkkien jälkeen jousi alkoi kuitenkin ampua oikein hyvin, yllätyksekseni vieläpä lujaa.
Luonnettakin löytyy. Jousi rankaisee huonoista laukauksista kovalla käsitärskyllä, hyvät laukaukset se taas palkitsee ampumalla aivan unelman pehmeästi mutta vihaisesti.

[Juri]

Sitten vielä tilleripuukuvia.
Myötäkäyryydestä huolimatta jänne on varsin kireällä heti alkuvedosta.
Vetotuntuma on mielestäni pehmeä mutta napakka.

[Juri]

Ja vielä yksityiskohtia.
Nokit yrittävät olla vuohen sarven näköisiä. Ne ovat valmistettu vuohensarvesta.Samoin myös kolhusuojus ("strike plate").
Kärkien leveys nokkiuran alta on 12mm, nokin juuresta 9mm.

[Iivana]

Hienolta näyttää! Kaaret ilmeisesti ovat kärjistään hieman jäykähköt? Ainakin näyttää, että kaari taipuu keskilavasta so. ei ole kovin kärkitoiminen. Sehän ei haittaa mitään, todennäköisesti heittääkin kovempaa kuin vast. kärkitoiminen?
Mistäköhän sais itsekin marjakuusta....
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Alanokki myös, samalla häpeellä.

[Juri]

Iivana,
Juu ihan tarkoituksella koitin jättää kärjet jäykemmiksi. Toisaalta jos vertaa jänteetöntä tilleripuukuvaa täyteen vetoon, niin pientä suoristumista on havaittavissa.

[Simo Hankaniemi]

Hyvän näköinen jousi ja viimeistellyn oloiset nokit. Pahempia oksankohtia ei taida olla.

[Juri]

Kiitos!
Ei erityisiä oksankohtia, mitä nyt jotain pikku tipluja. Kyhmyja vaan.
On kyllä suoristunut alkutekijöistään melko lailla, ja se on ihan hyvä.

Ihmetyttää vaan tuo heittokyky vieläkin. Olen suhtautunut aika kriittisesti noihin myyttisiin juttuihin marjakuusen ihmeellisistä ominaisuuksista. Varsinkin sen jälkeen kun edellinen yritykseni räjähti täysin arvaamattomasti ja yllättäen tuhannen p....n päreiksi!
Vaan kyllä siinä sittenkin taitaa jotakin olla... Vaikuttaa suorastaan tykkäävän olla kapea mutta paksu.

Hollantilainen jousentekijä Nico Macura sanoi joskus että jos haluaa hyvän Elbin, niin siihen pitää valita erinomaista materiaalia. Hyväheittoisen flättärin taas voi tehdä mekein mistä puusta vaan. Saattaa olla oikeassa.

[Tuomo]

Suorastaan tyylikäs, upea jousi! Onko tuo muuten kotimaista marjakuusta?

[Juri]

Kiitos!
Marjakuusi on peräisin Ameriikan ihmemaasta. Lustotiheys on ylälavassa kelpoisat 46 lustoa tuumalla, alalavassa vain 39. Epätasaiset sisarukset.

Normaalisti olisin laittanut heikomman ylös, mutta pahan oksanreiän johdosta se olisi ollut liian lyhyt. Jouduin vielä kompensoimaan tilannetta lisäämällä ylälavan pituutta. Aavistelin hankaluuksia, joten tilleröin jousen ensin tarkoituksella pari tuumaa tarkoitettua pidemmäksi.
Suuruudenhullu tavoitteeni jäykkyydeksi oli alkuun 50 paunaa, josta jouduin katkerasti tinkimään 47:mään. Koeammuntojen jälkeen ylälavan juureen ilmestyi vielä ikävä saranan alku, jonka korjaamiseen hupeni vielä pari onnetonta paunaa lisää. Samalla meni myös millin päälle nysvätty tasapainotukseni, ylälapa alkoi taipumaan enemmän kuin olin suunnitellut.
Ensimmäisillä ammuntakerroilla jousi myös ravisti rajusti sivuille sekä läiski lujaa ranteeseen. Erittäin epämiellyttävä kokemus, eikä mitään mahiksia osua mihinkään. Havaitsin että jännelinja ilmeisesti kulkeekin jossain kahvan ulkopuolella, kierteisyydestä johtuen se vain näytti olevan kohdallaan. Neljä vuorokautta vastavääntöä piinapenkissä per lapa onneksi korjasi asian.
Meinasi tosissaan mennä saunapuiksi useampaankin otteeseen. Kaikesta huolimatta jousi ampuukin nyt mielestäni vallan hienosti, en keksi enää mitään valittamista.

[Paas]

Komia on!

[jkekoni]

Se mitä juri ei maininnut säikeessä vaan on, että tota selkää ei ole tasoitettu raakavuodan liimausta varten, vaan toi on liimattu tiukasti karakteerijousen päälle.

(Minulle tuli mieleen, että jänneselkä olisi ollut huomattavasti helpompi tehdä, en tosin ole tollaista koskaan tehnyt, koska mulla on tapana miettiä hyöty/työ näkökulmasta asioita. Mutta siis aivan uskomattoman hienoa nysväystä.)

Olen itse miettinyt että pitäisikö kokeilla tollaista raakavuotaa lattiabambun päälle, sillä noilla selättämättömillä laittiabambuselffatreilla on llut taipumus olla kestämättä käyttöä, vaikka tilleripuussa noi menee vaikka solmuun(no melkein.)

Avainsanat olivat kemin nahkatarvike ja rumpunahka, koska toi juri tuote on bulgaarian tapahtumasta vaihdettu.

[Juri]

Itseasiassa homma ei ollut kovin vaikea, ei voi mielestäni edes verrata jänteillä selätykseen.

Ensin jousen selkään sivellään ohut jänisliimakerros primeriksi. Sitten vuotanauha kostutetaan, sivellään tukevampi kerros liimaa sekä jousen selkään että raakavuotaan. Liima hyytyy jäähtyessään nopeasti.
Vuota asetetaan jousen päälle, lämmitetään (jolloin liima taas sulaa), juotetaan tiukasti kiinni ja kikkaillaan ilmakuplat pois. Hommaa tehdään kahvasta kärkeen päin ja samalla venytetään vuotaa kireämmälle.
Siinä periaatteessa kaikki, mitään puristavia nauhoja ei tarvita.
Onnistuu vain eläinliimoilla, moderneilla ei.

Raakavuota kiristyy voimakkaasti kuivuessaan. Selkään ei kannata jättää kuoppia, sillä vuota repii kuivuessaan itsensä niistä irti.
Hioin selkää sen verran että ettei kuoppia ollut sivusuuntaan. Pituussuuntaiset kyhmyt taas hoitelin niin että jätin vuotaan ylimääräistä leveyttä ja tikkasin sen lujalla pellavalangalla jousen ympärille tiukasti kiinni.

Täältä löytyy Bulgarialaisen jousimestarin Ganchon menetelmä:
http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/6195/t/Applying--Raw-hide-Backing--Iliana-s-Euromeeting-Photostory.html
Ganchon käyttämän silikoniviipaleen voi myös korvata perinteisemmällä kiehuvaan veteen kastellulla hampputupolla.

Tuolla taas on Dean Torgesin systeemi. Siinä käytetään silitysrautaa ja messinkipäistä "viiluvasaraa".
http://www.stickbow.com/FEATURES/SELFBOWS/gluing_backing.CFM

[Long Pete]

Nice I like very much....
Just mun lainen jousi.

[Juri]

Ai tank juu veri mats!

[Matti]

Hieno!!! Hyvä Juri!!!

PLUCK YEW!!!

[Juri]

Kiitoksia taas paljon! Kohottaa kyllä ihan oikeasti heiveröistä itsetuntoani.
Täällä Suomessa voi sentään luottaa ettei turhaan kehuta. Saa toki haukkuakin, oli syytä tai ei...

[jtahola]

No sanotaan niinkuin on, hyvää tai huonoa ... mutta toi on nätin näkönen kokonaisuus, ei siitä mihinkään pääse.
_________________
-JTAhola-

[Ari Rantala]

Hienohan tuo on kuin mikä

Miten kiinnitit nuo sarvinokit? Kartioliitoksella vai ihan lieriöllä? Kartioliitos lienee parempi mutta on melko hankala porata sarveen kun terä tukkeentuu herkästi ja sarvi alkaa savuamaan...Pitäisi saada terä alapuolelle niin irtoava sarvipööni valuisi reiästä ulos mutta pylväskoneella se ei oikein onnistu.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

[Juri]

Tack so mycket!
Kartioliitoksella laitoin, omatekoisella lattaterällä. Huomasin myös että pylväsporalla ei oikein sujunut, sarvenkärkeä ei meinaa saada edes kiinnitettyä kunnolla paikoilleen. Ensimmäinen yritys menikin aivan käsille.
Ihan käsivaralla ja akkuporan avulla homma sen sijaan sujui hienosti. Sarvenkappale toisessa kädessä ja pora toisessa. Nopeutta saa säädettyä tilanteen mukaan ja reiän suuntaa voi ohjailla, purujakin voi välillä kopistella ulos. Olihan taas niin simppeliä ettei ensin tullut mieleenkään.

Kartion kärjet muotoilin jousen päihin viilalla. Tämä taas oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Auttoi paljon kun laitoin kärjen sisään pumpulipuikolla ripsauslankaan tarkoitettua kalkkia. Sitten pyörittelin sarveä puuta vasten ja viilasin aina sieltä minne jäi jälkiä.
Muotoilin kärkikartiot yläviistoon, niin että jousen selkä muodosti lähes sellaisenaan kartion yhden sivun. Tämä siksi että halusin kiinnittää raakavuotaselyksen päät nokkien alle turvaan. Muuten olisin joutunut varmistamaan vielä jollain narutuksella.

Niin, ennen mitään sovituksia tai kiinnityksiä aloitin muotoilemalla nokit jänneuria vaille aivan valmiiksi, esikiilloitin myös pinnan. Tein mäntyriman pätkästä feikkikärjen ja tungin poratut sarvet siihen kiinni, menee muuten tosi tiukalle kun nuolaisee ensin puuta. Tällä konstilla on helppo työskennellä, nokkien juuret pystyy myös viistämään tarkkaan veitsen terälle.