Jousi

[heikki]

Tästä lähtee ensimmäinen kynäjalava nyt työn alle. Tämä on viiden sentin paksuisen oksan puolikas, pituutta 130 cm, leveyttä enimmillään 30mm ja paksuutta keskellä tuuma ynnä kärjissä vajaa puoli.

Ajattelin, että jos tästä tulisi sellainen preeriajousikisaan sopiva ja metsästykseenkin laillinen jousi (milloinkahan minä täältä metsälle ehdin ) Riittääköhän noissa mitoissa aineksia 42 paunaan - jos onnistun olemaan muuten sössimättä tästäkin taas 28-paunaista. Ajattelin myös tarvittaessa paahtaa vatsaa, mikä käsittääkseni toimii jalavalla hyvin. Kannattaako vatsa pitää tällöin täysin litteänä vaiko vähän niinkuin puikkomaisesti pyöristettynä?

[Juri]

Jalavalle suosittelisin litteyttä. Vetolujuus on kerrassaan erinomainen mutta vatsapuu on aika pehmeää. Vatsapuolen reunatkin ovat mukavampi pyöristää vasta paahtamisen jälkeen.
Homma hoituu muuten hienosti myös silitysraudalla.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä se vaikuttaa riittävältä yli 40-paunaiseksi jouseksi. Tuon mittaisena melkein mikä hyvänsä risu on sen vahvuinen. Paahtamisesta en osaa sanoa, olen tehnyt sen vain kerran, sattumoisin juuri jalavalle. Se on 133 cm preeriajousi. Paahdoin lämpöpuhaltimella kumpaankin lapaa vain 15 min, mikä oli ilmeisesti liian vähän. Jousi MENETTI kaksi paunaa tämän paahtamisen yhteydesssä. Kumma juttu, mutta niin kävi. No, ainakin vatsa sai kauniin suklaisen värin.

Tein tarkoituksella kevyen paahdon nähdäkseni missä menee homman alaraja. Seuraavaa paahdan varmaankin puoli tuntia per lapa.

[heikki]

Muistaakseni suksivoidepakissa on vanha silitysrauta, joka näin ollen saanee ylennyksen jousihommiin, höyrypuoli siinä ei toimi . (Niin muuten, kumpikohan on näin suomalaisittain "jalompaa": hiihtämiseen vai jousiin liittyvä askartelu?).

Viime yönä heiluttelin raspia jo aika lailla enkä silti meinaa saada tuota vielä edes pitkälle jänteelle. Vastakäyryys ei ainakaan helpota tehtävää.

[Juri]

Simo,
Se pinnan värjäys ei sinänsä merkitse yhtään mitään. Avaimena hommaan on nimenomaan se hitaus, jotta saisi toivotun reaktion tapahtumaan.
Ei kuitenkaan tarvitse vilkuilla kelloa. Aloita vaan lämmittämällä vatsapuolta sen verran hissukseen ettei väri muutu, lämpö pitäisi saada tunkeutumaan syvälle puun sisään ja selkäpuolelle asti. Jatka tätä riittävän kauan ja kärsivällisesti kunnes selkäkin on niin kuuma ettei kättä pysty pitämään päällä paria sekuntia kauempaa, älä paahda vielä. Nyt puu on valmista lämpötaivutukseen.
Laita painoa tms. vääntöä jotta lapa taipuu vastakaarelle ja jatka lämmittämistä kunnes väri tummenee. Värin muutos ei välttämättä ole edes tarpeellista, mutta se toimii hyvänä indikaattorina siitä että lämpöä on annettu riittävästi. Paahdon tummuudella ei ole väliä, kunhan homma vaan on tehty oikein ja tarpeeksi hitaasti. Mustaksi poltettusta vatsasta ei saa sen enempää tehoa irti kuin miedolla maitokahvin värillä.
Tärkeintä on että reaktio ulottuu puuhun syvälle, se ei onnistu kuin ajan kanssa.

Oikein tehtynä hommaan menee jokatapauksessa noin 30-45 minuuttia per lapa. Silitysrauta on siitä hyvä, että sillä on paljon vaikeampi käräyttää puuta liian nopeasti. Muuten hoitaa kyllä tehtävänsä aivan samassa ajassa kuin kuumailmapistoolikin, mutta kuivattaa vähemmän. Vaatii tosin tasaisehkon litteähkön jousen pinnan. Kannattaa pitää kokoajan pienessä jatkuvassa liikkeessä (kuten kuumailmapistoolikin). Nosteleminen ja keinuttelua on paljon parempi kuin hankaaminen.

[Smirkelimies]

Kuinkahan paahtohommissa toimisi sopivasti taivutettu metalliputki. Työntäisi aihion putken sisään. Putki leivinuuniin, kiukaan, hellan tai grillin päälle, nuotiolle, puhaltimella lämpöä, tms. Päät tukkoon tahikka ei. Putken pinnassa lämpö jakautuisi tasaisesti ja kosteus viipyilisi putken sisällä. Puuveneentekijät höyryttää venelautoja monesti putken sisällä, siitä tuo tuli mieleen. Tuolla saisi ainakin alkulämpöä puuhun tasasesti, luulisin. Jopa toholla voisi lasettaa putken pintaa.

[Juri]

Jousen selkää ei kannata mennä paahtamaan, vetolujuus katoaa olemattomiin.
Vatsaa vaan.

[Iivana]

Kyllä nuilla Jurin ohjeilla onnistuu aloittelijakin. Kokemusta on. Ja helppoa kun heinänteko. Oleellista on juuri hitaus. Jos käytät "vormua" taivutuksen takia ja lämpöpuhallinta paahtamiseen varo vain, ettei lämpö pääse puhaltamaan vahingossa selkäpuolelle vormun välistä.
Itse olen hyötynyt paahtamisesta, kaikkiin jousiini johon olen käyttänyt olen saanut aikaan pysyvää reflexiä. Näissä on koeampuneidenkin mielestä ollut hyvä heitto jäykkyyteen nähden.
Noin äkkiseltään luulisi, että lyhyissä jännejousissa paahdosta voisi olla kaikkein eniten hyötyä.
Tiedä tuosta työjärjestyksestä, mutta vois ajatella esimerkiksi että ensin jonkiasteinen tilleröinti, paahto ja taivutus(jouseen jää refleksiä vähän reserviinkin), jänteet selkään, tilleröinti.
En tiedä paljonko jännejousi ottaa settiä, mutta ainakin pelkkä puu ja raakanahkavahvisteiset jouset on tarvinneet pienen reservin refleksiä kompensoimaan tilleröinnin aikana tulevaa settiä, jotta lopputuloksena jouseen jää haluttu määrä refleksiä. Ainakin omalla taitotasolla jouseen tulee aina jonkun verran settiä tilleröidessä.
Kokemuksieni mukaan paahto on vähentänyt pysyvää settiä oleellisesti.
Kokemus paahdosta rajoittuu minulla saarneen ja lylymäntyyn.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[heikki]

Pakkohan minunkin on paahtoa kokeilla, kun taas sain siihen niin selvät ohjeet, kiitos niistä. Juriltahan löytyy ohjetta vähän joka tarpeeseen. Tuolla halkaistua pihlajaa -ketjussa oli puhetta staavin kuorimisesta, mihin Juri suositteli luu- tai sarviveistä. Näyttipä vielä jousipajassa malliakin. Kun tässä nyt käsillä olevassa jalavassa oli vielä kuoren alimmat kerrokset (lujasti!) kiinni, niin päätin kokeilla sarvea.

Lähikaupasta löytyi koiran puruluuksi tarkoitettuja poronsarven palasia hintaan kolme euroa per kaksi pätkää. Smirkelillä ja vannesahalla näille vähän parkkiraudan ja veitsen muotoa ynnä puukolla siiklaten lopputeroitus. Jousiaihio kiinni keittiön pöytään ja suklaarasia siihen käden ulottuville. Jousen selkä märäksi tiskirätillä ja siitä vaan kalttaamaan. Hienosti irtosi kuorenjämät eikä pienintäkään vaaraa, että olisi puulle mennyt. Ei tuo sentään kertavedolla irronnut, mutta usean välikastelun kera lopulta melko kivuttomasti. Hauskaa hommaa, vaikka lapset söi melkein kaikki suklaat.

Noiden sarvien sahaamisessa syntyi nätti keko poronsarvijauhoa. Ken tuntee tarvitsevansa, niin laittaa vaikka privaviestiä...

[heikki]

Hankaniemen ja Reinikaisen vasta esittelemien inkkarimittaisten jousien sarjaan jatkoksi nyt tämäkin, joka on vain pintakäsittelyä vaille valmis. Nyt olen kyllä tyytyväinen onnistumiseeni. Jousella on siis pituutta 130 cm ja paunoja tuli 49@22". Vähän enemmän kuin tavoittelin, mutta en raaskinut enää ohennella. Voihan niistä vielä jokunen tippua, kunhan koeammunta etenee ja tilleriä tarkistellaan. Myötäkäyrää tuli reilu tuuma. Lämpökäsittelyä en tehnyt, kun ei se tuntunut tarpeelliselta.

Jousen tuntuma on todella kipakka ja minun mittapuullani se heittää nuolia suorastaan raivokkaasti. Olen tähän niin ihastunut, että hyvä kun maltan käsistäni laskea

Vetokuvassa taisin silti nokittaa nuolen hieman huolimattomasti, mikä näkyy epätasapainoisena jännemittana. Lisäksi kahvan paikka hivenen mietityttää vielä. Sitä voisi siirtää vajaan tuuman jompaan kumpaan suuntaan. Pitäisikö tällaisessa lyhkäisessä nuolen lähteä keskeltä vai kämmenen painopisteen olla keskellä vai kuinka?

[Simo Hankaniemi]

Hyvä että jousi näyttää onnistuneen. Nuolen ja kahvan paikka ovat hiukan makuasioita. Teen yleensä kahvan jousen keskelle ja nuoli lähtee joitakin senttejä jousen keskipisteen yläpuolelta. Kahvan voi myös tehdä hiukan enemmän alalapaan päin, jolloin nuoli lähtee keskeltä tai melkein keskeltä. Voit myös tehdä kahvan sen verran pitkäksi, että nuolen paikan voi sitten hakea vapaasti sen mukaan, miltä tuntuu. Yleensähän näissä yksipuisissa jousissa ei edes ollut nahkaa tai muuta kädensijana, vain paljas puu.

[Santtu Risku]

hienon oloinen jousi, ja varmasti hyväheittoinen! Kahvan olen aina tehnyt keskelle jousta ja pitänyt kättä suurinpiirtein kahvan keskikohdalla, jolloin nuoli luonnollisesti lähtee rystysten päätlä muutamia senttejä keskikohdan yläpuolelta kuten Hankaniemi sanoikin jo.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[toni]

Mulla tulee pikkaisen syntiset ajatukset mieleeni, vaikka tiedänkin että toisen oma... :)

Mut kahvan paikoista kans; mulla se sijoittuu selkeesti alas, ja nuoli lähtee melkolailla keskeltä. Tarkkaan en osaa sanoa koska en mittaile jousiani.
Keski kahvallisella en osaa ampua. Jousi lössähtää ammuttaessa, joka näkyy mm.vajaana heittona.

[heikki]

Kiitos kehuista, onnistuminen on mukavaa!

Yöllä oli pakko vielä palata verstaaseen tuon kahvan sijoittelun merkeissä ja totta vie: olin ollut huolimaton nahkaa kietoessani ja kun mallasin räpylän paikan niin, että nuoli lähtee tuuman veran keskikohdan yläpuolelta, niin johan alkoi lyyti niputtamaan!

Toni, jalavaahan olisi täällä tarjolla...

[toni]

Juu, kunhan sais jonkun auton liikenteeseen....
Aikataulut ei meinaa natsaa kuskien ja omistajien välillä. Sitten on nämä omatkin...