Jousi

[santtu]

olen ampuessani huomannut, että kun ammuin 60# jousella jotain 10 laukausta(koska paikat eritoten sormet menivät kipeiksi), niin nuoli oli ehkä 15-20 grammainen leikkuri.
vaihdoin sitten jouseen jossa paunoja on 45 ja nuoleen jonka oli iskä saanut sieltä afrikasta. nuoli oli todella raskas verraten aikaisempaan nuoleen eli noin 30-40 grammaa. niin ammuin solumuovitaustaan samalta etäisyydeltä noin 10 metriä. huomasin, että kun ammuin niin 45# ammuttu painava nuoli upposi huomattavasti syvemmälle kuin 60# ammuttu kevyempi..
muutenkin painavammalla nuolella oli todella miellyttävä ampua koska se lähti todella äänettömästi ja oli jotenkin pelottavan aavemmainen kun lensi hitaasti, mutta lävisti aivan pirun hyvin
kun taas ammuin 60# jousella ja sillä painavalla suurriistanuolella niin olin aivan shokissa nuolen läpäisystä..
yritän saada kuvia niistä afrikkalaisista primitiivinuolista tuonne nuoli puolelle mahdollisimman pian.

kellään muilla samanlaisia kokemuksia tai vastaväitteitä?

[Simo Hankaniemi]

Tuttu ilmiö. Myös samalla jousella ja samanlaisilla nuolenvarsilla ammuttaessa raskaampikärkiset lävistävät paremmin. Jousen ja nuolen läpäisykyky hämmästyttää aina silloin tällöin, vaikka näiden kanssa on pelannut koko ikänsä.

[Tuukka Kumpulainen]

15 - 20-grammainen leikkurinuoli on kyllä poskettoman kevyt, useimmat pituusammuntanuolet painavat suunnilleen tuon verran. 60-paunaisen jousen tyypillisen, hyvin toimivan metsästysnuolen paino on tuplasti tuon, joten ei ihme jos ei läpäisy ollut kohdallaan.

[Mika]

15 - 20 grammainen leikkurinuoli on aivan liian kevyt.
25 grammaakin on liian kevyt tai kevyt tavalliseksi puunuoleksikin.
30 - 40 grammaa on jo parempi ja tavallisena puunuolenakin monikäyttöisempi.

15 - 20 grammainen puunuoli on lähinnä pituusammuntaan, tai korkeintaan tauluammuntaan. Tuollainen paino ei toteudu helposti, kuin bambulla tai seetrillä.

[Simo Hankaniemi]

20-25 grammaa on normaali paino lyhytvartiselle leikkurille. Tällaisilla leikkureilla on tuhansien vuosien aikana kaadettu miljoonittain riistaa ja ikäviä ihmisiä. Esimerkiksi yli 2000 vuotta muodissa olleen skyyttalaisen jousen nuolet eivät varmaankaan painaneet kuin hädin tuskin 20 g. Ja niillä hallittiin antiikin maailmaa, kunnes sarmaatit tekivät pelistä lopun.

"Täysimittainen" nuoli ei yleensä ole näin kevyt vaan noin 30 g tai yli.

[Mika]

Yli 20" pituinen seetrinuoliaihiokin painaa jo ~20 grammaa. Mitä mahtoi olla nämä mainitsemasi nuolet raakaaineeltaan ?

Ellei ohuempi seetriaihion lyhyenä, mene lähemmäs 15grammaa...

[santtu]

käyttämäni aihiomateriaali oli mänty 8mm ja 60 pitkä.. tiedä sitten tuosta miksi se niin kevyt oli. olisiko ollut hieman lahonnut tms?

[santtu]

tai sitten vaa'assa on ollut häikkää :/

[Simo Hankaniemi]

Tältä istumalta en osaa sanoa, mistä materiaalista skyyttalaisten nuolenvarret olivat. Mutta puutahan ne olivat, ehkä mäntyä, kuten myöhemmin turkkilaisten nuolet. Kärjet ovat niin kevyitä, että ne eivät tuo nuoleen massaa kuin muutaman gramman. Kärkien putki on myös läpimitaltaan niin ällistyttävän pieni, että varsi on ollut todella ohut ainakin kärkipäästään. Minulla on kotona muutamia skyyttalaisia kärkiä, mutta en ole nyt siellä, jotta voisin kertoa mitat ja painot. Hyvin vaikea uskoa, että skyytit olisivat saaneet nuolistaan näillä ehdoilla yli 25 grammaisia, vaikka olisivat käyttäneet jotakin mäntyä painavampaa puuta varsina.

[Juha Waara]

luulen että skyytit käyttivät nuolissaan lehtikuusta (National Geographic 6/03) Kevyttä ja vahvaa. Mistä kärkesi Simo on tehty: pronssia vai rautaa? En usko 25g nuoliin, hevosmiehet ei sellaisia käytä...

[Simo Hankaniemi]

Skyyttikärkeni (5 kpl) ovat pronssia, kuten ne yleensäkin ovat, ja niissä on kolme leikkaavaa reunaa tai särmää. Pituudet vaihtelevat välillä 2-4 cm. Paino vaihtelee välillä 1-5 g, putken sisähalkaisija on 3-5 mm.

"Skyyttalainen jousi" ei ollut minkään yhden kansan jousijärjestelmä, vaan Ranskasta Pohjois-Kiinaan hallinnut systeemi, jonka toivat historiaan jo varsinaisia skyyttejä edeltäneet cimmerialaiset. Näin laajalla alueella 2000 vuoden aikana nuolenvarsiin käytettiin varmaankin vähintään tusinaa puulajia sekä idässä myös ruokoa.

Skyyttinuolet vaihtelivat pituudeltaan välillä 40-80 cm. Lännessä ne olivat yleensä 55-60 cm ja idässä pitempiä. Lännessä jouset olivat noin metrisiä, idässä 130 cm tai yli. Haarniskoinnin kehittyesssä alettiin vähitellen suosia raskaampia nuolia ja niiden ampumiseen tarvittiin pidempiä jousia. Antiikin kreikkalaisten tietojen mukaan skyyttijousen kantama taistelussa oli 140-180 m. Pisin tunnettu laukaus oli vähän yli 500 m.

Skyyttijousen helposti tunnistettava tyylipiirre antiikin taiteessa on suora kädensija, joka on set-back -tyyppiä, päät ovat hieman vastakäyrät. Skyttijousen vatsa on sarvea, selkä jännettä. Luisia vahvikkeita ei ole päissä eikä kädensijassa. Kaikkien tuntema "Amorin jousi" on juuri tällainen skyyttalainen yhdistelmäjousi.

[Mika]

Kuulostaa ihan oikealta periaatteelta tuo scyth nuolien kärkien rakenne, ollakseen sopivat ja sovelletut erityisesti keveisiin nuoliin. Keveytensä vuoksi kärkien tulisikin olla sirompia ja ohuempia rakenteeltaan ollakseen läpäisevämpiä riittävästi tai ollenkaan. Tuntuu äärimmäiseltä tapaukselta nämä scyth nuolet, koska 300 grainin eli 20 gramman nuolissa, ei juuri läpäisyyn tarvittavaa massaa ole, sitävastoin heti kun puhutaan 25 gramman eli 400 grainin nuolista, niin ollaan jo keveimpien metsästysnuolien painossa.

Omien testien mukaan 300 grainin nuoli on melko onneton läpäisijä verrattuna kaksi tai kolme kertaa painavampaan, mutta tarpeeksi ohuella kärjellä läpäisee kuitenkin pelkän nopeutensakin turvin hitusen enemmänkin, on kuitenkin eriasia, kuinka kestävä kärki juuri tuollainen ohut kärki on.

Nämä Simon mainitsemat Skyyttiläiset ja Amorin tai Klassiset jouset ovat mielestäni eräänlaisia kevytkärkisiä Bjousia ja lyhyinä malliltaan soveltuvat erityisesti kevyen nuolen ampumiseen.

Kuvassa modernia Skyyttimallisia lasikuiturepliikoita, tai vain moderni käsitys Skyyttijousista.