Jousi

[Ari Rantala]

Juu. Nahkaselystys olisi mielessä. Riittääkö yksinkertainen nahka vai pitääkö limailla useampi kerros jotta saisi muutakin hyötyä kun kestoa? Vaikuttaa vain kovin ohuelta tuo puruluun nahka...

Miten nahka kannattaisi "sitoa" kuivumisen ajaksi? Vai saako se olla ihan issesseen ja koppiintua kiinni? Tein koeliimauksen ilman sidoksia ja se jäi reunalta auki
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Iivana]

Minun kokemusmaailma rajoittuu vai nahalla vahvistamiseen. Sen takia suosin mahdollisimman ohutta ja kestävää raakanahkaa. Poron raakanahkaa olen käyttänyt, sellaista myydään rumpunahan nimellä.
Kun olen vain vahvistanut, niin sen takia olen joskus hionut paksumpaa nahkaa lihapuolelta ohuemmaksi. Sellaiseksi jäykän paperin tai kartonginpaksuiseksi.
Kun raakanahka on laadukasta niin sen voi ottaa ohueksi. Ei tule ylimääräistä massaa.
Olen leikannut reilusti, melkein ympäri lavan vatsapuolelle taittuvia paloja ja riittävän pitkiä. Kannattaa katsoa miten päin nahka venyy vaikka koepalalla. Sitten kastelu, pesu astianpesuaineella (rasvat pois), pusertaminen kuivaksi, venytys ja liimaus.
Liimana olen käyttänyt kölninliimaa ja sitten titebond III. Jälkimmäinen sotkee herkästi, mutta liimaus onnistuu kuitenkin hyvin kun on huolellinen. Ilmakuplat kannattaa vetää sormella painaen ulos, alkaen keskeltä kohti lapojen päitä samalla ehkä hieman asetellen nahkaa jos tarvitsee.
Nahan voi sitoa paikalleen mielestäni parhaiten Coban-merkkisellä tukisidoksella. Se tarttuu itseensä, hengittää ja on sopivan joustava. Sitä voi käyttää useaan kertaan. Sitä saa parhaiten apteekista. Vaikka se vaikuttaa kumiselta, se hengittää. Liima kuivuu sen alla hyvin, kun ei kiedo sitä useampaan kertaan päällekkäin. Sidos kannatta ottaa kuitenkin pois kun nahkaa alkaa olla kuivahkoa. Olen pitänyt viikonlopun ylikin ja mitään mätänemistä tms. ei ole tapahtunut. Lisäksi kuivassa ilmanalassa tuo on hyvä apu tasoittamaan kuivumisnopeutta. Toimii myös jänteiden kanssa, mutta siitä ei vielä ole liiemmälti kokemusta. Jos on jyrkkiä vastakaaria kannattaa miettiä vahvikesidoksia kuten jänneselässäkin. Muuten nahka irtoaa.
Tässä näitä omia kokemuksia, jos niistä olisi jotain apua.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Itse liimailin ennen vanhaan Titebondilla ja kiedoin ideaalisiteeseen. Märkä raakavuota liukkaan liiman päällä oli sidettä kietoessa tosi vaikea pitää paikoillaan. Kuivuneen vuodan pintaan jäi siteestä viilamainen kohokuvio.

Sitten kokeilin jänisliimalla ja lämmöllä, takaisin en enää vaihda.
Loisto systeemi! Työskennellessä ei tule hiki eikä kiire, liima nappaisee kerralla kiinni ja pitää. Ei tarvitse kietoa yhtään millään. Mahtavan hienoa!

Eli pähkinänkuoressa niin että jousen selkään vedetään ensin primerikerros ohutta jänisliimaa ja vuota kostutetaan. Sitten lätkitään pensselillä Jänöliimaa sekä jouseen että vuotaan joka rullataan venytellään ja painellaan kohdilleen. Liima ehtii hyytymään jo ennen kuin vuodan saa paikoilleen mutta sillä ei ole väliä, koska tämän jälkeen siihen suhtaudutaan kuin kuumaliimaan.
Otetaan esim. silitysrauta joka on asetettu hyvin miedolle lämmölle ja sitten joku puoreä ja kiiltävä metalliesine joka lämmitetään kuumassa vedessä. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää putkimiehen hamppua tai silikonikappaletta. Asian voi hoitaa monella tavalla.
Itse lämmitin liiman sulaksi ensin silitysraudalla ja sitten painelin ja nyyläsin messinkilätyskällä vuodan kiinni sekä ilmakuplat pois. Hätäisesti hoidettuihin kohtiin voi palata vielä uudestaankin, ei hätää eikä kiirettä. Kun homma on tehty niin se on tehty, vuota on kiinnitetty.
Sitten ei enää muuta kuin saksilla reunat siistimmiksi ja kuivumaan. Helppoa, hauskaa ja edullista!

Täältä tarkempia ohjeita:
http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/6195/t/Applying--Raw-hide-Backing--Iliana-s-Euromeeting-Photostory.html
http://www.stickbow.com/FEATURES/SELFBOWS/gluing_backing.CFM

[Juri]

Niin joo! Kestoa saa lisää, muuta ei.
Ohut raakavuota on parempaa kuin paksu, koska se on kevyempää.
Peuran-, poron- ja vuohen vuodat ainakin ovat erinomaisia.
Puruluu on aikamoista jööttiä. Jos vielä käyttäisin sitä, niin kuivaisin ensin lautaan naulattuna suoraksi ja hioisin lihapuolelta ohuemmaksi ja tasaisemmaksi. Ihonpuolta ei kannata hioa, koska juuri siinä pinnalla on kaikkein lujin kerros.

[Ari Rantala]

Kiitoksia vinkeistä.

Ei tuossa oikeastaan lisäjäykkyyttä kaivatakaan vaan varmistusta selälle. Alla kun on taas bambua ja liimana epoksi...

Sideharsoa pitäisi löytyä hätäkaapista ja lämpökikkaakin voisi kokeilla. Teen kuitenkin nahan päälle vielä lisäpunoksia ja mietin, että kannattaako ne punoa jo kun nahka on vielä märkää vai antaako sen kuivua ensin ettei löysty kuivuessaan...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[jkekoni]

En laittaisi epoksilla, sillä nahka pitää liimata märkänä, se kun kutistuu kuivuessaan, muuten et saa kireälle.

Uskon että toi Jurin käyttämä lämmitys+ hide glue prosessi on varmaakin paras mitä on, mutta jänneselän saa vastaavalla vaivalla, joten mielestäni se ei maksa vaivaa.

Itse vääntäisin keppiä reilusti vastakaarelle ennen liimaamista ja laittisin märän nahan joko puuliimalla tai nahkaliimalla. Mahdollisesti liquid hide gluella. Tämän jälkeen joko kiedonta sideharsolla tai sitten jollain tavalla muotilla tiukalle.

Muotti ilman muottia:

Yksi olisi että laittasi jousen väärin päin vireeseen ja sitten selkään nahan liimalla ja päälle fenoliittiluikaleen hyvin monella ruuvipuristimella. Sitten vain odottelemaan pitkä aika liiman kuvumista. Kun liima on riittävän kuivaa fenoliitti pois ja loppukuivaus ilman. Lopuksi jänne pois ja kulmien pyöristys.
(huom: käytä hengityssuojainta, jos hiot raakanahkaa !)

Jos ei omista fenoliittia tai saa sitä lainattua, niin ohuehko vaneri ja leveätä teippiä vaneria liimalla liimaa vastaan ajanee saman asian.

Laittaisin selän ihan suoraksi esim höylällä, sillä nahalla on taipumus oikoa mutkat. Raakanahka on kuitenkin lähinnä katkeamissuoja, joten en näe kovin paljoa hyötyä laittaa sitä karakteerijouseen, jonka katkeamissuoja on ehjä selkälusto. ( Juri:n metodi toimii todistettavasti käyrään pintaan liimaamiseen.)

Oikean nahkaliiman kanssa olisi se hyvä juttu että se ottaa kiinni ennen kuin raakanahka kuivuu, jolloin nahka ei irtoa kaarevalta (vastakaarelle väännetty jousi) pinnalta. Uskoisin että toi fenoliittijuttu tekee samaa, sillä liima kuivuisi ensin ja nahka vasta sitten. Tota voisi tehostaa vetämällä teipit sivuihin.

[Juri]

[Juri]

Ari, miksi ihmeessä vuodan päälle pitäisi lisätä vielä narupunoksia?
Kuulostaa hätävarjelun liioittelulta...

[Ari Rantala]

[heikki]

[Iivana]

Minä olen käyttänyt nahasta tehtyä liimaa, kölninliman nimellä myytävää.
Nykyisin myyvät liimat niiden oikeilla nimillä. Ainakin kirjoväreissä ja Plektrassa. Ennen jänisliimana saatettiin myydä esim. luuliimaa.
Minä luulen, että minun kaikki liimat on olleet nahkaliimaa. Myös se jänisliimana kauan sitten ostamani. Parhaat liimat sai ennen netin aikakautta paikalliselta ammattimaiselta viuluniekalta.
Miten tuollainen jänisliima eroaa nahkaliimasta käytännössä ja käytön kannalta. Sinulla Juri on varmaan kokemusta?
Talukoistahan näkee teoreettisiä lujuuksia ym. mutta nyt kaipaisin tietoa käytännön tasolta. Sanovat, että sillä olisi jotain tekemistä tuon hyytymisen kanssa? Samoin taiteilijat käyttävät sitä pohjustukseen, kai?
Itselläni ei ole muuta tietoa, että ainakin nahkaliimaa olen nähnyt käytetyn ikonilautojen pohjustukseen. Liimasta ja liitujauhosta tehdään semmoista velliä, jolla puu pohjustetaan ennen maalausta. Ja siihen se kuivui laudan päälle ihan tasaiseksi. Liiman vaan piti olle sellaista, että se hyytyi juuri sopivasti. Tämän tarkemmin en tiedä, kun minulla ei ole kyseiseen maalaushommaan lahjoja.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Minulla ei ikävä kyllä ole kokemusta kuin jänisliimasta, joka on käsittääkseni myös tehty nahasta.
Sitä tosiaan käytetään maalauskankaiden pohjustukseen, halvempi ja helpompi vaihtoehto on ruokakaupoista levyinä saatava liivate eli gelatiini. Liivatteella pohjustettu maalauspohja ei kestä taivutusta, jänisliimalla pohjustetun maalauksen taas voi vaikka kääriä rullalle. Jänisliiman kestävyydestä on näyttöä kertynyt jo satojen vuosien ajalta.
Amerikkalaiset käyttävät jännejousissaan ja raakanahkaselätyksissään mm. "Knox"-merkkistä pulverimaista gelatiinia. Kölninliimaa on käytetty huonekaluissa, on ilmeisesti lujempaa mutta joustamattomampaa.

Tälläinen teksti löytyi:
Huonekalujen puurakenteissa ja viiluissa on aina 1920-luvulle käytetty eläinliimaa. Se on valmistettu nisäkkäiden nahasta, luista, jänteistä ja joskus jopa sarvista. Ruhon jäänteet on keitetty ja kuivatettu levyiksi. Eläinliimat jaetaan seuraavasti: luuliima, nahkaliima ja jänisliima. Luuliiman liimauskyky on suurin, jänisliiman heikoin, mutta joustavin ja nahkaliiman ominaisuudet ovat edellisten väliltä. Hiutaleet, helmet tai levy turvotetaan vedessä yön yli.
http://www.salonseutu.fi/selmusyst/toiminta/Salop08/Salop08_puupintojen_kunnostus.htm

Eläinliimojen hyytymisominaisuutta voi tosiaan käyttää myös hyödyksi, toisissa tilanteissa siitä on taas vaan haittaa.
Kaln uimarakkoliima ei kuulemma hyydy. Minulla on sitä ollut jänneselystyshommia odottelemassa jo pitkään, mutta en ole vaan millään saanut aikaiseksi.

[Ari Rantala]

Omat vähäiset kokemukseni perinteisistä liimoista tukevat Jurin käsityksiä ja löytämäänsä tekstiä. Kölninliima on pitävää mutta kovaa ja haurasta taipuvissa paikoissa. Jänisliima sopii parhaiten jänneselystyksiin mutta plandrattuna nahkaliimakin toimii. Tosin esteettisenä haittana on selkään ilmestyvät liimamurtumat jotka osuvat silmään ja kiusaavat mieltä. Jotkut jänisliimana myytävät liimat ovat sekoitus molemmista ja ties mistä. Eilen vedin ohuen kerroksen nahkaliimaa raakanahkaselyksen päälle ja tänään saanen todeta sen "harmaantuvan" taivutuksessa. Tarkoituksena liimalla oli silottaa hiottu nahkapinta taas nätiksi. Mehiläisvaha olisi ollut parempaa mutta toimittajani on taas myöhässä. Piti saada sitä jo viime viikolla...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Iivana]

Joo, tilasin itsekin kilon pussin oikeaa jänisliimaa. Pitää kokeilla.
Kyllä niillä liimoilla varmasti eroa on lähtöaineiden mukaan. Proteiineistahan ne koostuvat, lähinnä kollageeneistä, joita on useita eri tyyppejä.
Proteiineillä on primäärirakenne, sekundäärirakenne ja tertiäärirakenne (ja kvaternaarirakenne). Kun proteiinin tertiäärirakenne tuhoutuu, sitä kutsutaan denaturoitumiseksi. Tertiäärirakenne on sen proteiinin "muoto" eli minkä näkönen möykky se proteiini on. Proteiinit ovat pitkiä aminohappoketjuja, luonnon polymeerejä. Kuumennus tuhoaa proteiiniketjuja ja pilkkoo niitä pienemmiksi, pilkkoutuminen ei kuitenkaan tapahdu välttämättä hetkessä, ja kaikissa lämpötiloissakaan silmänräpäyksessä.
Kun liiman polymeeriketjut tarttuvat liimapintaan pääasiassa vetysidoksilla, on liiman pitokyky suoraan verrannollinen proteiiniketjun pituuteen ja pinnan polaarisuuteen. Ja kun liima on liuoksessa niin miten hyvin proteiiniketju pystyy järjestymään avaruudellisesti niin että muodostuvien vetysidosten määrä olisi mahdollisimman suuri. Se millaisesta proteiinista liima muodostuu on siis merkitystä liiman ominaisuuksiin. Mitä paremmin ketju pystyy muodostamaan vetysidoksia, sitä lujempaa sitominen on. Liimassa olevan proteiinin rakenne vaikuttaa myös jousto-ominaisuuksiin.
Keskustelin näistä kerran myös yhden biokemian profesorin kanssa, mutta en muista enää enempää yksiyiskohtia ja eipä liene tarpeenkaan.
Sitten vielä komposiittijousissa käytetystä uimarakkoliimasta. Selvittelyjeni mukaan se muistuttaa ominaisuuksiltaan gelatiinia. Gelatiini tekee lujan, mutta joustamattoman sidoksen. Ehkä joustavuus ei sarvea puuhun liimattaessa ole niin tärkeä ominaisuus kun liiman kyky muodostaa "polaarisia sidoksia" pinnalla eli suomeksi liiman lujuus. Tuossa jänneselystyksessä on ilmeisesti myös joustokyvystä hyötyä.
Liiman ominaisuuksiin ei pysty vaikuttamaan kuin lähtöaineita valkkaamalla, joustavan ja samalla kertaa lujan liiman valmistaminen vaatisi proteiinirakenteiden rukkaamista. Nyt on tyydyttävä siihen mitä Luoja on luonut, ja hyvin se on tehnyt tälläkin kertaa. Luonnosta löytyy materiaalit, jotka oikein käsitetynä ja käytettynä kestävät mitä melkoisinta rääkkiä esim. aasialaisissa komposiittijousissa. Tai suomalais-ugrilaisissa jousissa.
Mitähän jos blandaisi eri tyyppisiä liimoja? Voisikohan nahkaliiman joustavuutta parantaa sekoittamalla siihen jänisliimaa?
Tämän enempää en aio teorisoida, pitää yrittää tänään ehtiä taas pajalle vääntämään puuta jouseksi, pitämään hommat yksinkertaisina ja ajatukset rehellisinä.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Vai että uimarakkoliima ei jousta?
Olenkin kuullut epämääräisiä huhuja että siihen olisi sekoitettu myös joku osa jänisliimaa jänteitä liimattaessa.
Olisikohan näin mahdollista saada yhtä aikaa erinomaisen lujaa, riittävän joustavaa että myös hyytymätöntä liimaa?

[Iivana]

Minulla ei ole siitä uimarakkoliimasta kokemuksia henkilökohtaisesti. Olen selaillut useita tietolähteitä. Sitä käytetään elintarviketeollisuudessa "kalaliiman" ja Isinglasin nimellä lisäaineena juuri sen gelatiinin ansiosta.
Mutta kuten sanoin ei ole kokemusta. Meinasin tilata myös sitä ihan kokeilumielessä.
Jänneselystyksestä vielä sen verran, että itse kokeilin liimata jänteitä selkään. Liimasta tein lirua, lirumpaa kuin normaalisti olen tehnyt. kun liimaus vähän kuivahti, niin minusta ihan liru teki ilmataskuja liimaukseen. Toisaalta liima ei ilmeisesti saa olla liian ohutta. Jossain ketjussa Auerkin sanoi ettei se liima niin nopeasti hyydy. Ei se hyydy minunkaan mielestä. Optimi olisi mielestäni se, että liima on lämmintä jolloin se on juoksevaa, ja se menee rakosiin. Ei kuitenkaan niin vedellä ohennettua, että se imeytyy ja valuu pois. Liika on aina liika. Itse huomasin, että liima, joka pysyy juoksevana jänteiden asennuksen ajan ja sitten hyytyy on helpompaa kuin liian kaun juoksevana pysyvä jollon jänteiden asennuksessa on ongelmia. Ylimääräistä liimaa ei saisi olla, koska sen pitäisi sitoa vain jänteet yhteen. Eihän lujitemuovikaan onnistu jos siinä on toisaalta liikaa hartsia ja toisaalta taas jos matto jää liian kuivaksi.
Seuraavaksi meinaan tehdä aluksi liian paksua liimaa ja kokeilla jänteiden liimausta ja sitten haen laimentamalla asteittain ja kokeilemalla parhaan mahdollisen liuoksen. Auerilla, Hankaniemellä ja Seikulla lienee varmaan selkärangassa oikea tuntuma, niin että kokeilemalla he tietävät heti milloin liima on sopivaa.
Tietysti jos on ensin tehnyt jotain erikeeperin paksuista liimaa, joka ei ole liimaa eläinliimoista puhuttaessa sopivaa liimaa vaan jo muistutta hyytelöä tai kolloidia, niin kyllähän se siihen verrattuna on oikeanlainen eläinliima liima ihan lirua. Parhaiten onnistui kun liima oli siirapin ja veden väliltä ja hyytyi muutaman minuutin päästä jäähtymisestä.
Ehkä sen oppisi kokeilemalla laimentamaan ihan sormituntumalla, että miten kauan kestää, että se alkaa ottamaan näppiin kiinni.
Nyt ei ole tarkoitus neuvoa ketään, vaan heittelin näitä ajatuksia tänne sillä perusteella, että minusta oikeanlainen liima ja sen koostumus on yksi onnistuneen jännejousen avaintekijöitä ja siksi minusta siihen kannattaa paneutua kunnolla. Itse pyrin jousia rakentaessani siihen, että oppisin pelaamaan niillä materiaaleilla ja niiden ehdoilla mitä käytän. Ymmärtämään niiden ominaisuudet ja mitä niiden käyttö jousiin vaatii esim. jousen rakenteelta ja muotoilulta. Enkä niin päin, että mahdollisimman eksoottiset ja hankalat materiaali toisivat sinänsä jotain taikaa ja lisäarvoa. Korjaisi tavallaan niitä kehittymistarpeita, joita osaamispuolella on.
Jousenrakentelu on minulle tämän takia myös kasvuprosessi. Yritän kasvattaa itseäni kärsivällisyydessä ja nöyryydessä.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Iivana]

Sen verran vielä tarkennusta, että gelatiini on yleisnimitys hyytelöimisaineille. Niitä voidaan valmistaa eri lähteistä esim. kalasta tehtyä sanotaan kalaliivatteeksi jne. Gelatiinia saadaan osittain hydrolysoimalla (suomeksi pilkkomalla) kollageeniä. Eli normaali liimanvalmistus prosessi on myös osittaista hydrolyysiä. Tässä syy miksi liimaa ei saisi pitää liian kauan eikä liian kuumana. Myös useat lämmittämiset heikentävät eläinliimojen pitokykyä. Hydrolyysissä pitkät peptidipolymeerit (eli proteiinit) pilkkoutuvat lyhyemmiksi.
Kollageenia niinkuin aiemmin mainitsin on useita tyyppejä.
Kun asia rupesi kiinnostamaan kaivelin papereitani ja muistiinpanojani. Anteeksi aiempi epätarkkuus tuon gelatiinin suhteen. Elintarvikegelatiinit on yleensä valmistettu siasta tai naudasta.
Ja jo keskiaikana kun paremmissa piireissä tehtiin herkkuja niin niitä hyytelöitiin milläpä muulla kuin sammen uimarakolla, joka oli hienointa hyytelöimisainetta siihen aikaan. Kotoperäinen maalaisjuntisto teki tytinänsä (lihahyytelö) kokonaisista päistä. Minullakin on ollut ilo syödä ko. herkkua joka on valmistettu ilman liivatetta. Pistin hirven pään kirveellä palasiksi luineen päivineen. Sitten sitä keitettiin kattilassa pitkään, erotettiin luut pois ja pantiin hyytymään. Hyytelö ei ollut ihan kirkasta, mutta maku tällaiselle barbaarille vähintäänkin sopiva. Erityisesti hapanruisleivällä ja punaisella voilla ryyditettynä(hienostuneet kulinaristiset ruokatermit sopivat mielestäni paremmin hintsahtaville jupeille...)
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Ari Rantala]

Tein yhden liimauksen tuolla kaupan gelatiinilla ja hyvin se kiinni pysyi. Oikeastaan jatkoin vähistä ahvenen nahoista uutettua liimaani kaupan aineilla kun olen hieman laiska kalamies. Viritys petti kärkisakaroiden liimauksesta ja siihen olin käyttänyt kölninliimaa. Aika koville joutuvat nuo sakarat tuossa ugrimallissakin.

Kaupan gelatiineissa on se huono puoli, että eivät kaupassa tiedä itsekään onko se eläin- vai kalagelatiinia. Paksissa on pränttiä parin mikronin fontilla eikä sitä nää lukea ilman mikroskooppia. Tampereelta löysin luontaistuotekaupasta puhdasta kalagelatiinia ja myyjäkin tiesi mitä on myymässä
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Iivana]

Minäkin olen ollut siinä käsityksessä, että gelatiini tekee lujan sauman. Lujuuden pitäisi ainakin TBB I mukaan olla uimarakkoliiman luokkaa. Muuta tietoa minulla ei tästä ole. Minäkin olen kokeillut gelatiinia ja kyllä se lujan sauman teki. Se oli joskus parikytä vuotta sitten kun niitä ahvenen nahkojakin kannoin Kuopion kauppahallista opiskelijaboksiin...
Onhan se tietysti gelatiini tasalaatuista ja puhdasta tavaraa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[jousipata]

soveltuisiko kuumailmapuhallin jänisliimauksessa nahkaselystyksen tekemisessä silitysraudan korvikkeeksi? onko mitään arvailuja sellaisesta? en omista silitysrautaa.

jos kuumapuhaltimella tohottaisi ensin liimapintaa ja sitten nahkaa molemmin puolin ja sitten levittäisi jollain kaulimella sen jousen selkään ja sitten tohottaisi taas kuumapuhaltimella eli anopinhiustenkuivaimella lopuksi.

tai ensin nahkaa, sitten liimapintaa ja lopuksi kun nahka on kaulittu selkään, niin tohottelisi kuumalla taas?
_________________
tzoinnngggg...

[jousipata]

Nyt on kokemusta rikkaampana raakanahkaselystyksestä tämäkin mies. Joku 13,80? maksanut jänisliimapussi löytyi n. vuoden takaisista ostoksista. Keittelin liimaa sillipurkissa joka oli kattilassa vesihauteessa. Pidin lämpötilan mieluusti sellaisena, että omalla kädellä kestää nopeasti livauttaa veteen. Varoin +65C ylittämästä. Pussissa tosin luki ylärajaksi +75C, mutta ilman sopivia mittareita nuiden lämpötilojen arviointi on hankalaa kotioloissa.

Sekoittelin n. !/! siis 1/1 suhteella ohjeen mukaan ja kun näytti paakkuiselta ja jäykältä se liima, niin ruokalusikallisia kuumaa vettä lisäilin välillä.

Levittelin primerin jousen selkään. Se jäi möykkyiseksi, Oliko liian vähän vettä, liian lyhyt keittoaika, liian alhainen lämpötila? Nuita arvelin. No levitetty miklä levitetty. Liima oli paksua. Keittoaikaa arvelen olleen n. 3 varttia tässä vaiheessa.

Annoin primerin kuivua n. tunnin reilun.

Samalla pupuliima pysyi pienessä lämmössä hauteessa sillipurkissa levy ykkösellä. Lisäilin vettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes tökötti muuttui juoksevaksi. Liiankin juoksevaksi. Lisäsin pupuliimajuhetta pari rkl. Sekoittelin. Keittelin parisen tuntia melkein kädenlämpöisessä hauteessa, kesti sekunniksi tökätä sotrmi veteen.

Ennen tätä tietty siannahkalevyt olivat olleet pehmentymässä suolavedessä n. pari tuntia ja nostin ne valumaan ja leikkelin jousen levyisiksi siivuiksi. Olivat vielä kosteita.


Ennen tätäkin siannahat olivat olleet yli vrkn suolavedessä ja huuhdottu, kaavittu rasvapuolta.. Siihen omakeksimä niksi: karhunkieli toimii hyvin. Se jonka naiset, nuo kummalliset epäloogiset oliot, tuntevat yleensä karhunkielenä keittiöhommissa. On hyvä kaapia rasvapuolta eli lihapuolta nahasta, ei revi ja on pehmeä, myötäilee nahkaa.

Tämänkin jälkeen vielä toinen liotus suolavedessä oli ja kuivaus naulattuna seinään eli levyyn. Siis kolme liotusta ja ekan jälkeen karhunkielikaavinta.

----------

Sitten levittelin jo melko juoksevaa gelatiinimaista liimaa primerin päälle. Oli vieläkin liian juoksevaa mielestäni, mutta ehkä möykkyinen primeri tykkäsi kosteasta uudesta.. mene ja näe.

------------

Löysin roskiksesta silitysraudan. Kokeilin ja ihmeekseni on toimiva eli lämpiää ainakin tarpeeksi, sähköllä ja joku höyryjuttukin siinä on. Tällä sitten lämmitin nahkasuikaleita ensin, sitten liimaa suikaleen sisäpinnalle ja sitten asettelin suikaleen liiman päälle ja sitten painelin varovasti raudalla jonka lämpö oli minimissään eli kesti melkein kädellä hipaista.. no vaihteli, välillä kesti koskea, välillä ei ihan hipaistakaan. Kumminkin arvelen lämmön olleen koko ajan reilusti alle 75C. Kesti painaa nahkaa yleensä n. 10 s ajan. Jokunen hetki oli kun nahka alkoi kihahtelemaan eli osoittamaan palamisen alkua, tällöin rauta heti pois. Pääosin liikuttelin rautaa siten, että parin sekunnin painallus ja siirto eri kohtaan.

Kun siivut oli kaikki levitelty ja raudalla paineltu, niin joitakin kupruja tasoittelin maalarinteipin avulla ja yhtä pahinta kohtaa kumilenksuilla puristukseen laittaen. Sinänsä mulla tuo silitysrautakikka ei omalla harjoituskäytölläni tuntunut kovin selkeästi auttavan liiman nopeaa kuivumista nahan alla paineltaessa.

Voi olla, että liima oli liian juoksevaa tai keittolämpö oli liian alhainen, arvailen.

Loput liimat levittelin nahkaselän päälle tukijuonteeksi ja se näytti kuivuvan aika nopeasti. Liekö ilman vaikutus siinä kun nopeutti kuivumista.

Nyt nahkaselkä on ollut n. 10 h kuivumassa ja liima on melko jähmeää, pintakuivaa. Nahka on vielä paikoin hieman kosteaa ja liimakin tietty kuivuu vasta kun nahka on kuivunut.

Asettelin jousen lievään vastakaarivetoon n. 4 kg punnukset roikkumaan kahvankohdasta ja nokkipäistä tuettuna nahan kuivumisen ajan. Vastakaarta on vain n. tuuma tai vajaa. Saa kuivua täten ainakin pari päivää. Kamun olisi tarkoitus jo ammuskella sillä sunnuntaina vajailla vedoilla, kunhan ei mitään ylläreitä tule.

Jousessa ollut sarana korjaantui lopulta pitkällä pihlaja siivulla ja tilleröinnillä, Jurilta ostamani kawasikli oli isoksi avuksi.

Jousen paunamääräksi tullee n. 35# 28" vedolla. Lyhennän nokkiväliä hieman olleesta 180 cm:stä n. 172 cm mittaan jotta jousi saa paunojaan takaisin ja on kätevämpi maastossa ammuskella.
_________________
tzoinnngggg...

[Jukka Koivusaari]

[jousipata]

[jousipata]

Niin, siinä jänisliiman pussissa olleessa ohjeessa lukee: Lukewarm water eli Suomeksi haalea vaimea, laimea. Lähinnä tuo haalea vesi on mitä sitten asteina? Voi olla kylmääkin kädellä, mutta minun haaleani on n. kädenlämpöistä tai vähän alle. Selkeämpää olisi kun Celsiusasteina ilmoitettaisiin ohjeissa, esim. +14C joka on jo kylmää kädelle tai + 32C joka voi olla haaleaa. Riippuu suhteellisesta lämpötuntumasta.
_________________
tzoinnngggg...

[Jukka Koivusaari]

[jousipata]

kyllä se oli marmeladimaista hyytelöä. osa vain paakkuuntui primerinlevitysvaiheessa. näköjään lopputulos on ihan hyvä kuitenkin. siannahka pysyy kuin tauti keskiselässä. vain toisen lavan siannahkainen kärkipala irtosi yli sadan laukauksen aikana. jänisliima sai kuivua n. 5 vrk ennen ensimmäisiä koevetoja jousella ja joku kuudes päivä luovutin jousen kaverille ammuttavaksi ja 60 v lahjaksi. tämä on se sama jousi joka pajalla antoi hädin tuskin 25 paunaa ja oli hirveä saranakohta, sekä Juri sanoi selästä, että hirvittää eniten sen kesto. no tein sille jouselle temput eli liimasin entistä pitemmän slaissin vatsaan ja saranan sain pois kokonaan. myös luhensin kummastakin päästä n. vajaa 2 tuumaa tai taisi toisesta olla ylikin 2 tuumaa. seurauksena että siannahkaselkäinen jousi on kestänyt jo useamman sata laukausta ja antoi paunoja 41# 28" ja on erikoisen nopeaheittoinen. tein nokkipäät ns viidellä epäsymmetrisellä uralla erikseen selkään liimaamiini nokkipaloihin. jousessa voi siis käyttää kuutta eri pituista jännettä ja jännekorkeutta voi säädellä koskematta jänteen pituuteen mitenkään.
_________________
tzoinnngggg...

[Gargoyle]

Nostetaanpa vanha lanka kun kysyttävää vaihteeksi taas löytyy. Joku muuten voisi tehdä tutorialin aiheesta (tai jos on jo tehnyt niin linkata).

Hikkorinen primilattari 66" pitkä, leveimmillään 1 1/4". Otti settiä 2 1/2" tilleröidessä.

Saako tuota käyryyttä vähennettyä varovasti esim köyttämällä jousen lautaan kiinni vaikka viikoksi? Fööniä ei ole, enkä sillä oikein uskaltaisi omin päin ruveta jousta käristämään. Saako settiä vähemmälle kun liimaa selätyksen jousen ollessa oikaistuna (ja pitää kuivumisen ajan oikosenaan)? Jos saisi tuumankin pois niin olisin ihan tyytyväinen.

Työjärjestys

Eri lähteistä olen päätellyt seuraavaa, korjatkaa jos olen väärässä tai asian voi tehdä paremminkin:

-jousen selän hionta karheammaksi????
-jousen puhdistus asetonilla, nahan puhdistus tiskiaineella tms.
-nahan ohennus hiomalla (tarvittaessa), nahan liotus, liitoskohdan leikkely (jos kaksiosainen)
-liikaa liimaa sekä selälle että sen nahalle (Titebond)
-nahan levitys kahvan kohdalta lavan kärkeen, ilmakuplien jahtaus, liian liiman kanssa läträys
-nahan sitominen elastisella siteellä, narulla tms.
-purkaminen, sama uusiksi, liima kuivuu, paniikki kasvaa
-toisen lavan nahatus ja sidonta kuin edellä
-kuivumista 1-3 vrk
-siteiden poisto, kuivumista 2-3 vrk

Unohtuiko jotain?

[Smirkelimies]

Mulla on kanssa hikkorit ottaneet settiä suht reilusti. Olen tehnyt siksi höyryttämällä loivat pitkähköt vastakäyrät päihin, sillai tuntuu saavan potkua takasin. Hellan levyn päällä on hyvä paahtaa niin uusi muoto pysyy paremmin. Paljon helpompi homma kuin uuden selystyksen liimaaminen. Ja voihan sen selytyksen liimata sitten jos vastakurvat ei tuo toivottua vaikusta.

[Gargoyle]

Kyllä minä sen selytän joka tapauksessa. Aion tällä toisella jousellani lyödä kaikki "12 ensimmäistä jousta hajoaa" -pessimistit. Eli ohjeita otetaan yhä hartaalla kiitollisuudella vastaan.

[suomialex]

Jänisliima toimii paremmin kuin pva tai titebond puuliimat puun ja nahan tai jänteiden kanssa anakin mun mielestä. Jos on jyrkkiä kaaria niin sieltä kannattaa ottaa kiinni jännesäikeellä tai kietoa siteellä. Anna liimauksen kypsyä ja polymerisoitua pitkään... ainakin kuukauden tai kahden verran. Tilleri voi vähän muuttua muutoksien jälkeen.

Mistäpäin uskonnollisarkitehtoninen kauhukuva on? Lähiseudulta saattaa löytyä joku joka voi kertoa ja/tai näyttää miten homma hoidetaan.

-A

[Gargoyle]

Rumilus irvistelee Saksassa. Pitää yrittää vähän aktivoitua täälläkin suunnalla, jos löytyisi perinnejousien tekijöitä, ja löytyyhän niitä. Tällaisissa kädentaito-henkimaailma -hommissa on aika vaikea opaskirja kourassa oppia mitään paitsi kantapään kautta.

No, nahka on liimattu titebondilla ja kuivatettu puolisen viikkoa. Tänään siistimään reunoja ja katsomaan onko tilleri vielä edes sinne päin.

[Tuomo]

Ihan ensimmäiseksi kannattaisi miettiä, että miksi setti (viruma) pitäisi saada pois? Onko jousi liian löysä vai mikä on "vialla"? Jos jousi on jo virunut, niin sitä ei käytännössä saa pois - virunut puu on vahingoittunut ja sen saa pois vain poistamalla koko vatsapinnan 1-3 millin paksuudelta. Lämpökäsittelyllä viruman vaikutusta voi kyllä pienentää. Eli vatsan paahtamalla saat hieman lisää paunoja (0-10 riippuen monesta tekijästä), sekä vähennettyä myötäkäyryyttä (mutta ei virumaa).

Raakanahka on oikeastaan aika huono ja turha ratkaisu. Viruma kertoo siitä, että selkä kestää erinomaisesti koska vatsa ylirasittuu. Ja raakanahan tärkein merkitys on suojata selkää. Tässä tapauksessa siis turhaa.

Eli tee niin kuin Smirkeli ehdotti, paahda vastakäyrät päät tai sitten pahda koko jousen vatsa. Jos haluat jouseen lisää paunoja, niin lyhennä tai liimaa hamppuselkä (ehkä jopa helpompaa kuin raakanahan liimaaminen). Molemmat vaihtoehdot tosin lisäävät virumaa...

Viruma sinänsä ei haittaa mitään. Jos jousella on hyvä ampua, niin ammu sillä ja tee uusi ja parempi jousi. Hikkori tosiaan tykkää olla todella kuiva toimiakseen erinomaisesti.

[jkekoni]

Virumaa ei voi poistaa puusta lämpötaivutuksella tms.

[Ari Laakso]

Sotajouselta se näyttää ja minua ainakin hirvittää..milloin se räjähtää?

Koko Suomen kansa kuitenkin vannoo katajan nimeen jousipuuna, kun tulee puhetta jousista..kaikki pojat(ennen vanhaan) ovat jousen katajasta tehneet..

[Gargoyle]

Noin. Jousi on siis selätetty raakanahalla, hiottu, tilleröity ja mutkat jätetty korjaamatta. Kyllä se nuolta heittää. Kiitokset vaan vinkeistä.

Se raakavuota on vähän sellainen varman päälle -juttu ja sitä paitsi kiva oppia uutta. Liimaus onnistui hyvin, ei ilmakuplia ja muutenkin tuntuisi olevan kiinni. Uskoisin siis, ettei käy niin kuin edelliselle. Vielä pientä hiomista kahvan kohdalla, pintakäsittely, ja sitten voikin ruveta uutta ja suorempaa jousta pakertamaan. Sitä ennen on tosin keksittävä miksi tämä yksilö meni käyräksi, vaikka huolella tilleröin: Satoja vetoja, eikä koskaan liian väkisin. Varmaan kosteusmittari pitää hommata niin saa ainakin sen muuttujan haltuun. Kun ei itse kaada niitä hikkoreita niin ei niistä oikein voi tietää.

Paitsi että pitää varmaan tosiaan palata katajaan. Tuore kataja on notkeaa ja siitä tulee riuska jousi. Myötäkäyryys pakkasi niissäkin olemaan kyllä riesana.

[heikki]

[Tuomo]

Gargoyle, kerro nyt vielä jousen paunat ja laita kuva täydessä vedossa. Ja mihin aikaan vuodesta ja missä tilleröit ja säilytit jousiaihiota. Niiden tietojen perusteella voitaisiin päätellä, että mistä viruma johtui. Toki on aina mahdollista, että puu vain oli huonoa. Mutta esimerkiksi nyt on niin kosteaa sisällä, että hikkorijousta ei varmaan edes kannattaisi tehdä kesällä. Itse olen löytänyt kodin kuivimman paikan jääkaapin päältä, jossa pidän työn alla olevia jousia...

Arin viesti taisi lipsahtaa väärään ketjuun?

[Gargoyle]

Jousi on henkilövaa'an mukaan 53 paunaa @ 29", pituus 66", leveys max 1 1/4". Selässä on ehyt lusto. Lattialla selällään mitattuna nokit ovat noin 2 1/2" koholla, eli sen verran settiä. (Näppituntumalla paunoja on vähemmän, mutta jos kaksi eri vaakaa näyttää 24 kg niin what the heck.)

Tilleröin Suomessa juhannuksen jälkeisellä viikolla, eli pahimpien helteiden aikaan. Aihiota säilytin vain pari vikkoa kotona suhteellisen kuivassa huoneilmassa.

Ostin laudan yhdeltä jousentekijältä (täältä saksasta), joka myös myy tekeleitään netissä. On ollut alalla 15 vuotta. Se on siis sahatavaraa, mutta niin suoraan sahattu, että 190cm laudasta sai helposti 170 cm ehjän luston ja vielä varaakin jäi. Oli säilyttänyt sitä kellarikerrokseen tehdyssä lämmitetyssä huoneessa, samassa paikassa, missä muutakin puutavaraansa. Eipä silti, rakentelee kuulemma nykyään vain bambulaminaattijousia, eikä niitäkään välttämättä hikkorista. Mikä sopii tammelle ja bambulle, ei välttämättä sovi hikkorille.

Tillerikuvaa ei ole, kuvassa jousi täydessä vedossa, eli 28-29", mihin se on tilleröity. Tuo nuoli on toiselle jouselle tehty, eli ei pidä antaa hämätä. Pitää ottaa pari kuvaa kun käyn taas "pajalla" toivottavasti ylihuomenna. Kuvassa jousi on vielä ilman nahkaa ja ilman ergonomista&kosmeettista viimeistelyä.

[Tuomo]

Speksien perusteella sanoisin, että ihan normaali viruma. Kapeahko jousi, lyhyehkö suhteessa vetopituuteen, jäykkäkahvainen ja vielä hikkorin kannalta luultavasti liian kostea. Tilleri näyttää kyllä kuvan perusteella ihan hyvältä.

Kerrohan, kuka jousentekijä on kyseessä? Kiinnostaisi tietää ja käydä kurkkimassa nettisivuja. Ei luonnonmateriaalijousien tekijöitä nyt ihan liikaakaan ole.

[Gargoyle]