Jousi

[Smirkelimies]

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/kasivarren-lapista-loytyi-vanha-nuolenkarki/604872/

Lukijakommenteissa veikattu että "50 luvun zetorin voimanulostulon kytkimen vipu"

[J Menna]

Ollut kyllä aika jytky nuoli...

Maallikkona arvioisin sen olevan pienen keihään kärki ennemmin kuin nuolen kärki. Aika haasteellinen istutettava ohueen nuolenvarteen noin pitkä kiinnitysosa. Terä ei toisaalta näytä kuin n. 20mm leveältä. Eli nuolikin tuosta voisi tulla.
Ovathan Afrikkalaisten nuolten kärkiosat usein vain lyhyen matkaa kiinni tyvestään ja teräosaa on pitkä pätkä "paljaana". Jos tuo onkin Afrikasta... Bushmanni eksynyt...

[Smirkelimies]

Tiedä vaikka olisi jäätuuran kärki, rekiraudan osa, järeempi suksisauvan kärki, jonkulaisen puukon terä, ansan osanen, Saksan sotakoneiston verme tai tai...ehkä se oli se bushmanni.

[Santtu Risku]

Kyllä minä uskoisin että ihan metsästysnuolen kärki on ollut. Mitä nyt olen jossain aina nähnyt kuvia ja museoissa kärkiä ja nuolia, niin ne ovat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä olleet melkoisen jytkyjä pelejä (kilpisjärven aluehan on ollut metsän peitossa em. ajalla). Eikä tuo istutus vesavarteen tahi suorasyiseen mäntyyn nyt niin kova ja vaikea homma ole, vaikka toki lyhemmlläkin olisi voinut pärjätä. Voi olla kauppatavaraa tms, ken tietää.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

Tästä on jo facebookissa ollut keskustelua. Nuolenkärki se on, eikä edes siitä massiivisemmasta päästä.

[Tuukka Kumpulainen]

Laitanpa tähän feissarikommenttini:

Kärjen leveys on kuvan perusteella noin 20 mm ja siitä on vartettuna noin 10 cm pituus esillä, joten se on ihan selvä nuolenkärki. Koko on parahultaisen sopiva esimerkiksi peuran kokoisen riistaeläimen tahi ihmisen surmaamiseen.

Sisäpiirin tietona voin kertoa, että tuolle kärjelle löytyi jo arkeologinen vastinekin Norjasta. Kyse on noin 1000-luvulle kuuluvasta, rautakautisesta nuolenkärjestä, jonka massa on 24 grammaa. Se osuu hyvin yksiin muodoltaan ja mitoiltaan rautakauden lopun nuolenkärkiin, jotka olivat pääsääntöisesti helvetin raskaita. Mutta niin olivat varmasti jousetkin. Jutut obinugrilaisten jousista, joita venäläiset sotilaat eivät jaksaneet jännittää alkuunkaan lienevät olleet todenperäisiä lännempänä ja aiemminkin. 60-grammainen nuoli lähtee sopivan rivakasti 80 - 100-paunaisesta jousesta.

[J Menna]

Ahù!!!

Hyvä. Kun selvisi.

[jkekoni]

Käsitääkseni arkkeologiassa on ruvettu nykyään puhumaan projektiilinkärjistä nuolenkärkien sijaan, siksi että monissa nuolissa on käytetty historiallisesti niin raskaita kärkiä, ettei noita voi varmuudella erottaa vipukeihäiden tai edes kevyiden normikeihäden kärjistä pelkkien kärkien perusteella

Bumanni ja ottomaaninuolet ovat käsitääkseni enemmän erikoistapaus kuin yleinen sääntö historiassa. Käsittääkseni kaliperin pieneminen ajan myöstä on ollut tosin yleinen suuntaus...

[Simo Hankaniemi]

USA:ssa jotkut arkeologit puhuvat "projektiilinkärjistä", kun muualla maailmassa nuolenkärjen näköisiä esineitä sanotaan nuolenkärjiksi. Noiden joidenkin arkeologien mukaan suunnilleen kolmen sentin, tai kolmen ja puolen, paremmalle puolelle meneviä kärkiä "ei voi" käyttää nuolenkärkinä. Jostain he ovat tällaisen hassun ajatuksen saaneet, millä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Nämä arkeologit eivät ole tietenkään itse koskaan käyttäneet jousta ja nuolta tai varttaneet kivikärkiä. Tai käyneet museoiden varastossa katsomassa, minkä kokoisia kärkiä sieltä löytyy edelleen alkuperäisiin varsiin kiinnitettyinä.

Tietenkään kärjistä ei voi aina varmasti sanoa, mihin niitä on käytetty. Ihan niin kuin joulupukeistakaan ei voi varmasti sanoa, ettei joku pukki sittenkin olisi aito joulupukki. Kadulla kävelevistä ihmisistäkään emme varmuudella tiedä, ovatko kaikki ihmisiä, vai onko joukossa valepukuisia humanoideja. Arkielämässä ja tieteessä täytyy kuitenkin tehdä päätös sen hetkisen parhaan tiedon, kokemuksen ja todennäköisyyden mukaan. Ja päätöstä korjataan, jos vielä parempaa tietoa löytyy.

Amerikassa tämä "kolmen sentin koulukunta" kannattaa ajatusta, että jousi on Amerikassa aivan uusi ilmiö. Ja toiset ovat sitä mieltä, että jousi tuli paljon aikaisemmin kuin parituhatta vuotta sitten, jopa 10 000 vuotta sitten.

[Tuukka Kumpulainen]

"Projektiilikärki" on käytössä myös Euroopan puolella, varsinkin puhuttaessa paleoliittisista kärkilöydöistä, joiden nuoleudesta tai keihäydestä ei ole varmuutta. Myöhäispaleoliittisella ajalla esiintyy sekä kivisiä että orgaanisia kärkiä, joiden on kokeellisesti osoitettu toimivan niin nuolen kuin keihäänkin päässä. Tilanne on siis sama kuin Amerikassa, mutta paljon varhaisempien aikojen osalta. Nykyarkeologiassa vältellään jopa projektiilikärki- termin käyttöä, puhutaan yksinkertaisesti kärjistä ('points'). Näin siksi, että menneen polven arkeologien nuolen- tai keihäänkärjiksi lonkalta heittämät muinaislöydöt voivat monessa tapauksessa olla aivan muiden työkalujen ja pyyntivälineiden teriä ja päitä. Jo toistasataa vuotta sitten Amerikassakin todettiin, elävien kiviteriä käyttävien kulttuurien perusteella, että arkeologisen nuolenkärjen ja veitsenterän ero on monesti olematon. Käyttöjälkiä mikroskooppisesti tutkimalla päästään kärjen funktion jäljille, mutta se on tekemättä 99,99 % aineistosta.

Toisin kuin Euroopassa, Amerikassa on huutava pula varhaisista jousi- ja nuolilöydöistä. Pelkät kivikärjet ei paljoa huutele. Pelkkien kivikärkien perusteella ei voi todeta, että Pohjois-Amerikassa käytettiin jousia 10 kilovuotta sitten. Niissä harvoissa amerikkalaisissa arkeologisissa yhteyksissä, joissa orgaaniset aseenosat ovat säilyneet, jouset ja nuolet ilmaantuvat aineistoon hämmästyttävän myöhäisessä vaiheessa, kuten amerikkalaisten arkeologien enemmistö on kärkievidenssin mukaan kenties virheellisin perustein päätellyt. Yksinkertaisesta kärjen pituudesta fokus on ylipäätään siirtynyt muihin indikaattoreihin: kärjen ruodon mitat on yksi piirre, jolla haetaan nuolen ja keihään eroa.

Pohjois-Amerikan pinta-ala on 2,5 kertaa suurempi kuin Euroopan. Pohjois-Amerikassa on suunnattomia aloja suota, vesistöjen rantamutia ja sulavia jäätiköitä, juuri niitä ympäristöjä, joista pelkästään Pohjoismaista kuluneella vuodella on esitelty kolme hienoa uutta muinaisjousta ja yksi 8000 vuotta vanha nuoli. Näiden lisäksi Pohjois-Amerikassa on ikikuivia luolia, joissa puu ja ruoko säilyy vuosituhansia tuhoutumatta. Pohjois-Amerikassa leikataan turvetta ja rakennetaan rantoja ja kosteikkoja aivan kuten Euroopassa, mikä on pienessä Euroopassa johtanut noin sadan muinaisjousen ja satojen nuolivarsien löytymiseen 1900-luvulta alkaen. Arkeologisten projektien rahoitus on Pohjois-Amerikassa aivan toista luokkaa kuin Euroopassa ja tutkimuksellinen intressi löytää myöhäispaleointiaanijousi tai -nuoli on valtaisa: kaikki edellytykset löytää, tunnistaa ja pelastaa jousilöydöt on olemassa. Miten muinaisten jousten ja nuolten löytyminen Amerikasta on niin vaikeaa, jos niitä kerran käytettiin?

[Simo Hankaniemi]

Näin varmasti on, mutta iskos kelpaa veitseksi ilman mitään käsittelyäkin. Veitsen ei tarvitse olla kolmiomainen ja kutakuinkin symmetrinen, kuten projektiilinkärjet Amerikassa tapaavat olla. Itse asiassa on hyvin harvoja tehtäviä, mihin vartettu veitsi olisi ehdottomasti muotoiltava ko. kaltaiseksi. On myös hyvin epätodennäköistä, että aikana jolloin jousi on missä tahansa paikassa ollut käytössä, kolmiomaisia nuolenkärjen näköisiä veitsenteriä olisi ollut käytössä enemmän kuin nuolenkärkiä. Kysymys on siis todennäköisyyksistä aivan kuten humanoidiesimerkin kohdalla. Jos poimimme Turun kadulta satunnaisesti ihmisen, emme voi olla varmoja, ettei kohdalle osu humanoidi. Se vain on epätodennäköistä. Jos joen penkasta löytyy nuolenkärjen näköinen esine, on epätodennäköistä että se on jotakin muuta kuin nuolenkärki. Se, miten arkeologiassa löytöjä tulkitaan, on myös tahdon asia. Jotkut arkeologit esim. eivät koskaan löydä merkkejä sodankäynnistä.

Amerikassa on huutava pula kaikesta muustakin vanhasta aineistosta. Yli 8 000 vuoden ikäisiä ihmisjäännöksiäkin on vain muutama. Vanhasta jousiaineistosta on huutava pula suurimmassa osassa maailmaa, jopa Afrikassa, missä väline on todennäköisesti keksitty tai otettu ensimmäisenä käyttöön. Vanhoja jousilöytöjä on lähinnä Euroopasta, eikä sieltäkään kovin vanhoja. Eurooppa on soiden maanosa, tiheään asuttu ja arkeologisesti tiheimmin ja pisimpään kammattu.

Suomestakaan ei ole yhtään vanhaa jousilöytöä, vaikka täällä on asuttu lähes yhtä kauan kuin Amerikassa. Siis ei yhtään suomalaista jousta lähes 11 000 vuoden ajalta, ennen nykyaikaa. Ja Suomi on lähes pelkkää suota, melko tiheään asuttu ja täällä on ollut tieteellistä toimintaa jo 1600-luvulta alkaen. Tässä yhteydessä ei voi ottaa huomioon yhtä tai kahta fragmenttia, jotka "amerikkalaiseen tyyliin" voidaan niin halutetessa tulkita vaikka ansan osiksi.

Voihan toki olla, että jousi on Amerikassa uusi ilmiö ja että jousia käytettiin Suomessa vasta 1900-luvulla, mutta tätä ei voi todistaa viittaamalla jousilöytöjen puutteeseen. Ja jotkut arkeologit ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että jousella on Amerikassa ikää jopa 10 000 vuotta. Asia on toistaiseksi avoin ja voi sellaiseksi jäädäkin.

[Tuukka Kumpulainen]

"Nuolenkärkien" tulkitseminen veitsenteriksi ei ole mikään tahdon asia. Se perustuu siihen karuun tosiasiaan, että kun "nuolenkärkiä" on sekä Amerikassa että Euroopassa tutkittu mikroskoopilla, on usein paljastunut, että kyseessä on veitsenterä eikä nuolenkärki. Ainoa suomalainen nuolenkärki, jonka käyttöjäljet on tutkittu, symmetrisen kärkevä, kaunis piikärki, osoittautui veitsenteräksi. Tällä tietoa, faktoihin pohjaten, meillä on kampakeraamiselta ajalta sadoittain symmetrisiä, viimeisen päälle retusoituja veitsiä eikä yhtään piistä tehtyä nuolenkärkeä. Yhtään nuolenkärjeksi osoitettua kampakeraamista piikärkeä ei ole. Todennäköisyydet ovat alisteisia todistusaineistolle.

Amerikkalaisissa aineistoissa on myös sellaisia kivikärkiä, joista löytyy sekä projektiilikäyttöön että veitsikäyttöön viittaavat käyttöjäljet. Pitäisin todennäköisenä (heh), että tämä on kokonaistotuus myös suomalaisten kärkien tapauksessa, mutta ensin pitää analysoida mikroskooppisesti puolentuhatta piikärkeä - olisiko muutaman vuoden täysipäiväinen homma, kun mukaan lasketaan hommaan pätevöityminen.

Huikaiseviin saivartelun mittoihin yltää väite, että Suomesta ei ole yhtään vanhaa jousilöytöä, kun meiltä on kaksi rautakautista, lylymännystä tehtyä jousen vatsalaminaattia, joiden mitoitus, muotoilu, päällisten jäljet ja koristelu täsmää vastineisiin muualta, vastineista löytyy evidenssi esim. kiinniliimatuista selkälaminaateista, ja materiaaleille ja konstruktiolle on historiallinen ja kansatieteellinen vastinemassa Euraasian miljoonien neliökilometrien havumetsä- ja tundravyöhykkeeltä, jolta ei tunneta mitään esinettä, joka vastaisi näitä löytöjä lukuun ottamatta jousia, jotka täsmäävät näihin löytöihin täysin. On keppejä, jotka voivat olla ansan osia ja on keppejä, jotka ovat kiistatta jousen osia.

Mitä tulee vanhojen jousten puutteeseen Euroopassa, Itämeren piiristä lavealla harpilla löytyy noin 10 000 vuoden ikäisiä jousia ja nuolia Venäjältä, Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista. Eikö ole tarpeeksi vanhaa? Suomalaisten jousenkäytöstä aikojen alusta saakka todistaa se, että ne alueet, joilta Suomi asutettiin, olivat jousia käyttäviä kulttuureja faktisen arkeologisen löytöaineiston valossa. Täsmälleen samoja kärkiä, joita näillä alueilla löytyy nuolivarsien ja jousten kera, löytyy Suomen ensimmäisiltä asuinpaikoilta. Amerikasta löytyy vain kärkiä ja vipukeihään kappaleita, ei löydy jousenkaaria ja nuolivarsia hyvien kulkuyhteyksien päästä. Parikin hassua jousenkaarta on totaalisen eri tilanne kuin ei yhtään jousenkaarta.

Muun muassa mittakaavallinen harhautus on kyseessä, kun Suomen arkeologinen tilanne rinnastetaan Pohjois-Amerikan tilanteeseen. Pienen osavaltion kokoisesta Suomesta ei ole yhtään kivikauden jousta johtuen olemattomasta kosteiden paikkojen tutkimuksesta, mutta Suomesta 1000 kilometrin säteellä on likemmäs sata jousta. Pohjois-Venäjällä on vähän väkeä, vähän infrastruktuuria ja siellä tehdään niukasti arkeologiaa ihan kuten suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa, mutta pelkästään sieltä on noin puolensataa mahdollista esihistoriallista jousta, eli pitkiä, kapeita, huolella muotoiltuja puusoiroja esihistoriallisilta asuinpaikoilta. Tämän perusteella Pohjois-Amerikasta pitäisi olla satoja mahdollisia muinaisjousia ja reilusti enemmän nuolia päälle, ja tämä ei ole saivartelua. Miksi Amerikan soista ja rantamudista ei nouse 3000 - 10 000 vuotta vanhoja mahdollisia jousia, kun niitä löytyy Venäjän metsistä? Lähes joka kerta, kun tanskalaiset kaivaa Itämeren alle hautautunutta kivikauden asuinpaikkaa, sieltä nousee hyvin säilynyt jousenkaari, ikää 5000 - 8000 vuotta. Hienoin kivikauden jousi, mitä olen nähnyt tuli viime kesänä Hjarnöstä Keski-Tanskasta, saman rapakon pohjamudista, jonka rannalla me asutaan, edellinen löytyi edelliskesänä. Suomestakin löytyisi, jos olisi rahoitus ja luvat kaivaa kostean paikan kohteita, mutta ei voi löytyä, kun ei edes etsitä. Miksi Amerikasta ei löydy, vaikka arkeologialla on miljoonabudjetit projekteissa ja kysymys jousesta ja nuolesta on kuuma peruna, toisin kuin Suomessa?

[Tuukka Kumpulainen]