Jousi

[pyssymies]

Tein tässä ennen vuodenvaihdetta yhdestä jämäpalasta saarnijousen, pituus n. 61 tuumaa, leveys kädensijasta lapojen puoliväliin n. 32-33 mm, kädensija pari milliä kavennettu. Selkä on kaivettu yhdelle lustolle puukolla, hieman enimpiä lustoja otin pois sähköhöylällä, joka raapaisi ylälavan luontaisen mutkan kohdalla liikaa. Sen jälkeen pitäydyinkin käsityökaluissa.. Paunoja en ole mitannut, yli 50 niitä kuitenkin on, enkä omista tällä hetkellä tilleripuuta. Tuon tillerin takia nämä kuvat tänne laitankin. Kommentteja kiitos! Ylempi vetokuva ovat 25 tuuman vedolla, toinen on ikäänkuin koekuva..

[heikki]

Kyllä on paha mennä korjausehdotuksia tekemään, näyttää niin valmiilta. Olisikohan kuitenkin niin, että ylälapa taipuu aavistuksen verran liikaa siitä hiuspehkosi korkeudelta (ekassa kuvassa) ja liian vähän kohta siitä ylöspäin?

Toisesta kuvasta tulee mieleen kun pilkottiin hirvenruhoa kaamealla piilukirveellä ja ruhoa paikallaan pidellyt kaveri kysyi juuri ennen lyöntiä että "lyötkö sä siihen mihin katot?" Oli tulla paha huti.

[pyssymies]

Laitoin täyden vedon kuvan käännettynä, jousen kuvan vireessä ja ylälavan ongelmakohdan, jota pyrin varomaan. Sama epäilys oli itsellänikin. En vain ole viime aikoina päässyt kunnon tiloihin ja tilleripuuhun käsiksi. Jousi on "tilleröity" silmämääräisesti ikkunasta peilaamalla.

[Simo Hankaniemi]

Alalapa näyttäisi taipuvan hyvin. Ylälapa taipuu jonkin matkaa kädensijasta ylöspäin, mutta loppu näyttää turhan suoralta. Jos ylälapaa korjaa, täytyy ottaa myös alalavasta, jotta jousi ei muutu aivan toispuoleiseksi.

[pyssymies]

Lyhensin parilla tuumalla, rapsuttelin kahvaa ja alalapaa koko matkalta sekä ylälavan kärkineljännestä. Ei täydellinen nytkään, mutta välttänee minulle. Settiä näyttää olevan hieman alle 40mm, paunoja jotain 50.

[Smirkelimies]

Hieno on ja ruutia varmaan piisaa. Onko saarni paljonkin pihlajaa lujempi jousipuu? Vähä masensi kun vanhassa keskustelussa arvioitiin yksipuisen jousen käyttöiäksi vaivainen yksi vuosi. Aika vähä verrattuna vaivannäköön

[Juri]

Yksi vuosi?
Silloin on jousessa jotain vikaa. Minulla ei ole vielä yksikään jousi hajonnut useidenkaan vuosien käytön johdosta, muista syistä kyllä.

[Ari Rantala]

Joidenkin jousieni elinikä on ollut muutama kymmenen sekuntia...eka tekemäni puujousi on hengissä yhä, joskin aika vähällä käytöllä...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[pyssymies]

Pihlaja käyttäytyy aikalailla samalla tavalla saarnen kanssa, on kyllä pehmeämpää. Toisin kuin täällä väitetään, pihlajan lustot eivät kokemukseni mukaan saa olla liian paksuja, selkä kyllä kestää, mutta puristusmurtumia tulee, kun vaan vihaisesti katsoo. Pari milliä on jo sellainen, että kestää vatsakin. Toki pihlajaa on monenlaista, enkä tiedä, miksitoiset vaan ovat tiheämpiä puita kuin toiset. Mutta jos lustot ovat luokkaa 4 milliä, niin puu on jo silloin pehmeämpää kuin keskiverto koivu.

[Matti Matinpoika]

[pyssymies]

Se selviää kokeilemalla. Kuten kirjoitin, yksilöissä on huimia eroja. Niin, ja paahto on pihlajalle tärkeää. Selkäpuuna voi joka tapuksessa olla aivan erinomaista, pihlaja kun kestää suorasyisenä taivutusta vaikka kuinka paljon.

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

[Jakke]

Terveiset Espoosta,

minusta pihlaja on hyvä jousipuu, mutta se edellyttää rajojen tuntemista. Näistä kaksi tärkeintä ovat: 1) vetopituuden ja jousen välinen suhde on oltava riittävä. Omat jouseni ovat noin 1,90m kun vetopituuteni on noin 31 tuumaa. 2) Jousesta ei saa tehdä liian paksua puristusmurtumien välttämiseksi. Jouseni on vatsasta melko tasainen, paksuus noin 1-1,5 cm, leveys n 2-4 cm.
Pystyin moisella konstruktiolla ampumaan pari vuotta sitten Kuralassa 156 m aivan tavallisilla nuolilla, mitkä sattuivat löytymään. Minulle riittävästi siis. Kisoissa otan jousen heti ammuttuani pois jännityksestä, koska jännityksen pitämisestä ei ainakaan ole hyötyä, kisat kun kestävät useita tunteja. Viime vuonna rikkoutunut jouseni kärsi AR:n sateesta. En ollut huoltanut jousta ennen enkä jälkeen, aikamoinen moka. Jousi halkesi kuivuessaan "itsestään" ulkopinnasta. Settiä entinen, eikä nykyinenkään, ole lisännyt silmämääräisesti yhtään.
Eli, pihlajasta saa hyvän yksipuisen jousen ilman mitään paahtamisia tai vahvistamisia. Tuskin siitä huippujousta saa, mutta sellaisen jonka kanssa ainakin minä pärjään useita vuosia.
Se, miten valmistaisin kuvan jousen, olisi että tekisin ulkopinnan heti kuoren alta rikkomatta pintaa. Niin leveä kuin saa ja niin pitkä kuin aihio mahdollistaa. Tilleröinnin aikana vasta lyhentäisin sen mukaan kuin jousi rupeaa näyttämään luonnettaan. Koska vuosikasvu on noin suuri, minusta kannattaa hyväksyä rakenteellinen heikkous. Jos suoraan lähtee tekemään lyhyttä, voi olla että saa takkapuita.

Jakke Lehtinen

[Juri]

Lehtipuu on periaatteessa sitä lujempaa mitä paksummat lustot.
Toisaalta asia riippuu kevätkasvun ja kesäkasvun suhteista. Kevätkasvu on aaltopahviin verrattavaa roskaa jolla ei tee jousessa mitään hyvää, kesäkasvu on sitä lujaa tavaraa. Eli puun kasvupaikalla, sääolosuhteilla tai mahdollisilla lannoitteilla on asiaan merkitystä. Yleensä kevätkasvua on vain ohut raita per lusto, mutta asia saattaa joskus olla toisinkin.
Pihlajalla sekä muilla hajaputkiloisilla puilla (vaahtera, koivu...) ei asianlaitaa näe päältäpäin muuten kuin punnitsemalla tai kelluttamalla (Kumpikin menetelmä on varsin hankala toteuttaa tieteellisellä tarkkuudella). Mutta jos on mihin verrata ja keppi tuntuu käteen yllättävän kevyeltä on ehkä syytä olla varuillaan.
Kehäputkiloisilla puilla (saarni, jalava, tammi...) kevät-ja kesäkasvun suhteet taas näkyvät selkeästi. Reikäinen raita on kevätkasvua, kiinteä taas kesäkasvua.

[Juri]

[pyssymies]

Ehkäpä niin. Kynsitesti ainakin antaa tuollaisen tuloksen aina kun kokeilee, sehän kartoittanee janka-kovuutta. Ja jos tekee samoilla mitoilla kirveeseen varren tiheähkösyisestä koivusta ja toisen harvasyisestä, niin se harvasyinen katkeaa ennemmin( Hyvän kirveenvarren teko on muuten vähän vastaavanlaista näpertelyä kuin yksipuisen jousenkin valmistus).

[jkekoni]

Janka kovuus ei kerro jousiominaisuudesta.

Tai kertoo. Se kertoo jousen kyvystä kestää kolhuja.

Kimmomoduli ja murtolujuus, mielummin eriteltynä vedossa ja puristuksessa ovat ne mitkä tarkoittavat jotain.

[pyssymies]

Siitä huolimatta pehmeä pihlaja ottaa herkemmin puristusmurtumia kuin kova pihlaja

[J Menna]

On montaa eri puuaihiota tekeillä muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen. Pitkästä aikaa pihlaja juuri raakatyöstössä ja kuivumaan menossa. Täältä sai aika hyvää pihlaja vihjettä. Edellinen pihlajajousi olikin 70-80 luvun taitteesta...
Ajattelin nyt kokeilla sitäkin puulajia, kun on jo ok menopelejä mm: marjakuusesta, katajasta, saarnesta, vaahterasta ja tammesta.
Orapihlajajousi olisi kiva, vaan sopivaa aihiota ei meinaa löytyä. jatkan etsintöjä.

[Esa Konga]

Mä tykkään sekä pihlajasta että saarnesta. Saarni vaikeahko läytää metsästä Pihlaja tuntuu ainakin kivan kevyeltä (saa nopean jousen?). Kuitenkin tuntuu siltä että jos jaksaa kaivaa saarnesta luston (Jurilla hyviä vinkkejä täällä ollut) niin tekisin jatkossa itse siitä. Paras jos saisi metsästä suoraan saarnea helposti tietysti, kuori vaan pois. Luston kaivu saarnesta on tosi helppoa kyllä lopulta, mutta vie vaan jopkusen tunnin aikaa puusta riippuen.
_________________
http://www.youtube.com/watch?v=JooT3w-sbyE

[Tuukka Kumpulainen]

[jkekoni]

Tarkoittaako baker jousi "your first wooden bow", eli litteätä pitkäjousta, jossa elliptinen tilleri ja puolitaipuva kahva.

Pihlaja ei ole saarnea, joten saarnen mitoilla varmasti saa myötäkäyrän jousen.

Itse laittaisin +20% leveyttä.

Saarnen kestävyys on vetopuolella, joten symmetrinen (nelilöö, soikio) profiili tuottaa rasitusta vatsaan. Parempi olis puolisuunnikas tai puolipyöreä kavennettu selkä.

Puun "suhteellisen jousitiheyden" saa tietenkin punnitsemalla jousta. Ongelma on että tarkkoja lukuja saa vasta kun jousi on melkein valmis ja silloin ei voi kuin lyhentää vetopituutta tai vähentää paunoja.

Toi luston kauvaminen menetelmällä "lievää suurempaa väkivaltaa" **) on suhteellisen nopea. Tuloksena on epämääräisen muotoinen selkä, josta ei
enää vannehio(* jousta tunnissa vaan se pitää työstää ihan kunnolla että
sen saa tilleriin samaaan tapaan kuin oikea staavi.

Toinen tapa on joonialainen luston kaivaminen, eli katsotaan kummalla
puollella ovat ohuemmat syyt. Piirretään viiva ja sahataan sitä pitkin. Jousi
on käyrä, mutta ei propellilla. Tämä on helpompi vannesahata lähelle
lopullisia mittoja.

(* vannesahaile ja nauhajahio
(** Lyödää teräaseita esim vesuri lustojen väliin. Revitään ulompi puu pois. Kun päre katkeaa etsittään seuraava. Toimii kehäputkiloiseille lehtipuille. Kokeiltu saari jalava osage. Ei toimi oksille(??)

Mitä tulee riuskempiin otteisiin niin itse mietin että toi liittyy työhön käytettyn aikaan. Jousen saa lankusta vannesahalla lähelle lopullisia mittoja, jolloin työmäärä on huomattavasti pienempi, joten ei viitsi käyttää lopputilleröintiinkään pitkiä aikoja.

Vastaavasti jos on ensin etsinyt puun kaatanut sen ja halkonut ja kuivattanut ja sitten pitää hieman käyrästä puusta piirtaa jousi ja vesuroida staavi ja veistää se ja sitten tilleöidä varovasti alkaen paksusta jousesta on aika luontaista että tilleröinti menee hieman varovaisemmin.

Näin ainakin minulla.

[Juri]