Jousi

[J Menna]

Hei kaikki jänteen jännittäjät.

Oletteko sattuneet osumaan pieneen muinaisjousi/perinnejousi kirjaseen: "Jousiammunnan perinteet" Olavi Suomalainen, Porvoon Julmapaino?

Hesasta ainakin Sherwood Shopista sitä saa.

Kirjanen on mielestäni aika hyvä vaikka 84 sivuun on mahdotonta tiivistää näin laajaa asiaa. mm Nuolista ei puhuta juuri halaistua sanaa...
No, joka tapauksessa sieltä löytyy tietoa Eurooppalaisista keskiaikajousista, Pohjois- Amerikan jousista, Japanilaisista (näistä ehkä eniten), Turkkilaisita, Korealaisista...

Ammunta tekniikoita analysoidaan aika kivasti vaikka kuten kirjoittaja itse kertoo: " On mahdotonta varmuudella tietää esim intiaanien tähtäysmenetelmistä jne..."

Tällä sivustolla kurvailee aika asiantuntevaa väkeä ja kirja tuskin antaa jo kymmeniä primitiivijousia rakentaneelle metsästäjälle mitään merkittävästi uutta tietoa.
Minulle löytyi yllätyksenä Englantilaisten pitkäjousten suuret tehot: 90-110 paunaa!!! Ja että pelkkää jousen auki vetoa harjoiteltiin systemaattisesti.
Näistä paunamääristä kirjoittaja mainitsee tietysti eri versioita tietolähteestä riippuen. Mainitaan siinä raskaimpien jousien olleen 160-180 paunaisia...
Ampukoon ken tahtoo.

No, teille varsinaisille friikeille kirja menee varmasti hyvänä "virheiden" ja "tarkkuuspuutteiden" etsimis tuokiona.

Joka tapauksessa Kuralan Elokuun karkeloihin siinä olisi hyvä tietopaketti vaikka uusille harrastajille. Simo ja kumpp. Ottakaa yhteyttä Olaviin ja vetäkää välistä. Tietty tarkastatte matskun ensin.

Juha Menna

[Joel]

Offtopiikkia, mutta etkös sinä ole se kuvataide koulun opettaja?
Onko Kimmo-Erik oppilaasi?
Harrastat inkkarijousia?
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Juri]

Onkos täällä muitakin kuvanveistäjiä ja kuvataidekoulun opettajia?

[J Menna]

Noihin otsikon ammatteihin on koulutus, mutta muusikon hommiakin tein puoliammattimaisesti 1995-2001... rumpali.
Opetusalalle ajauduin vaimoni kautta, kun se on oikea kuvisope ja tuurasin sitten joskus... Nyt opetan jos missäkin Halosen akatemia, Kuvataidekoulu. kansalaisopistot jne. (mm.vedän vuosittain parit perinnejousikurssit Klaukkalassa.)

Niin ja sivutoiminen maileri-maratoonari ja elämäntapa ammuskelija.

Kyllä. Kimmo-Erik on oppilaani kuvataidekoulussa ja hyvä onkin. Rakentaa myös aseita ja rokkaa eli mitä mainioin tapaus.

J.Menna

[Joel]

Jeps. Sama mies.

Mille aikavälille tuo perinnejousikurssisi sijoittuu? Itseänikin saattaisi kiinnostaa.

Kimmo-Erik on hyvä ystäväni, soitamme samassa yhtyeesssä ja rakennamme ties minkälaisia viritelmiä aina kun siihen on aikaa.

Joel Hellström
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Juri]

Kuulostaa jotenkin tutulta tarinalta!
...Paitsi rummuttamisen ja juokseminsen osalta.

[Martti Auer]

[Simo Hankaniemi]

Luin tänään loppuun tuon po. Olavi Suomalaisen kirjan "Jousiammunnan perinteet".

Aluksi ihmettelin, miksi en tunne kirjoittajaa. Sitten selvisi, että hänellä on kyudo-tausta. Japanilaisen jousiammunnan parissa ahertavat elävät omassa erillisessä maailmassaan, osallistumatta yleisiin perinnejousitapahtumiin tai edes käymättä keskusteluja muiden jousialan henkilöiden kanssa. Suomalainen ei tekstissään mainitse esim. näitä sivuja lainkaan, ei myöskään suomalaisten tutkimuksia tai kirjoituksia alalta, pois luettuna muutamat kyudo-artikkelit.

Kirjan lähdeluettelo on erittäin suppea ja sattumanvarainen. Luetteloa ei ole myöskään kirjoitettu yleisten akateemisten periaatteiden mukaan. Joidenkin teosten kohdalla on mainittu vain kirjoittaja ja teoksen nimi, mutta ei tietoja kustantajasta, painovuodesta tai sivumäärästä.

Suomalaisen olisi kannattanut käyttää kaikki 84 sivua kyudon esittelyyn, sillä hänen asiantuntemuksensa ei riitä pidemmälle. Tai jos ollaan tarkkoja, sivuja on vain 83, sillä ainakin minun kappaleestani puuttuu kokonaan sivu 72.

Intiaanijousia koskeva kahdeksan sivun pätkä on täysin turha ja suurelta osin virheellinen. Lähteissä on vain yksi intiaanijousiin liittyvä kirja, Laubinien "American Indian Archery" vuodelta 1980. Ilman käytännön kokemusta intiaanijousista ei Laubinien kirjaakaan pysty siteeraamaan asiantuntevasti ilman kömmähdyksiä. Myös Popen lähes sata vuotta sitten kirjoittamat jutut kummittelevat mukana. Intiaanijousista on 1970-luvun lopulta saakka kirjoitettu suomeksikin sen verran paljon, ettei Suomalaisen teksti tuo mitään uutta aiheeseen.

Suomalainen on koulutukseltaan lääkäri ja kulttuurialan tuntemuksen puute näkyy tekstissä. Hän kirjoittaa "keskiajasta" ulottaen tämän koskemaan koko maailmaa, vaikka keskiajasta on syytä puhua vain Euroopan yhteydessä. Termi ei tarkoita mitään muun maailman osalta. Muualla periodijaottelu on erilainen. "Keskiaika" on Euroopan osaltakin varsin hämärä käsite, sillä se vaihtelee eri puolilla.

Suomalaisella on kautta kirjan mm. johtavana ajatuksena, että jousiampujan piti voida lävistää taistelussa haarniskoitu vastustaja, ja että näin myös tapahtui. Todellisuudessa jousiampujia käytettiin yleensä taistelun alkuvaiheessa vihollisten pehmittämiseen ja muodostelmien hajottamiseen. Varsinaisen tappotyön ja ratkaisun teki raskas jalkaväki tai raskas ratsuväki. Kalliin ja epämukavan haarniskan käyttäminen olisi ollut järjetöntä, ellei se olisi enimmäkseen antanut ihan hyvää suojaa nuolia vastaan. Suomalainen hehkuttaa englantilaisten muutamaa voittotaistelua satavuotisessa sodassa mainitsematta, että Englanti hävisi sodan, joten jouset eivät peliä ratkaisseet.

Keskiajan varsijouset Suomalainen lyttää kelvottomiksi aseiksi, vaikka ne olivat yleisin ampuma-asetyyppi Manner-Euroopassa keskiajan lopun vuosisatoina. Käsijousi säilyi lähinnä Euroopan reuna-alueilla, kuten Lapissa ja Englannissa sekä ratsastajakansojen parissa Unkarista itään.

[heikki]

Kuulostaa vähän surulliselta. Kyllä olisi hienoa saada se joskus puheena ollut suomalainen perinnejousikirja työn alle...

[J Menna]

Hyvä Simo

Odottelinkin jo että joku laajemmin alaa tunteva soutaa "eepoksen" läpi. Ja aivan kuten arvelinkin, ja omiinkin silmiini osui pari hassua juttua, niin sieltähän löytyi yhtä jos toista puutetta.

Kirjoittaja sanookin anelevansa armoa jo heti alkusanoissa laajan alueen tähden ja on siinä oikeassa. Ei hommaa voi niputta muutamaan lentolehtiseen. Jousia kun on niin perkeleesti erilaisia eri aikakausilta ja eri kulttuureista.

Simolla kun on "jonkinlainen" historian tuntemus ja käytännön kokemustakin niin:
Simo, miten olisi...? Hoitaisit homman himaan parin avustajan kanssa?
(minä voin toimia hovipiirtäjänä. Teen semmoisia kuvia kuin tarvitaan. Ja just eikä melkein.)

Kaikki sivustoilla käyvät jousimiehet voisivat alkaa painostaa jotain tiettyä kustantamoa ja... Nyt kun se Sofi Oksanen lensi WSOY:ltä pihalle ni sinnehän tarvitaan uusi myyntiykki!!!

no joo.


J Menna

[toni]

En tiedä mitkä on olleet tekijän intressit jos jo alkupuheessa ollaan kovin pahoillaan tarjottavan informaation vajaavuudesta?

Toki osoittaa hyvää itsekriittisyyttä keneltä tahansa, mutta jos näihin täältä lukemiini juttuihin on uskomista niin melko köykäisesti noinkin laajaa pakettia on lähdetty yrittämään. Jos rahkeet tai tekijä/avustaja määrän tiedot harrastus tausta tai koulutus ei riitä niin sitten ei.

Toki tässä on taas hyvä teema käsillä;)

Mitä Sofin lennokuuteen tulee, niin sen pitäis osoittaa kyseisen lehtitalon muuttuneesta ja kiristyneestä tulostavoitteellisuudesta, kuka tietää vaikka poliittisesta ilmapiiristä. Loppujenlopuksi tuo näkyy kansankunnan oman historiansa visualisoinnissa tai nykyhetken narujen kiinnipidossa. Yksipuolinen/kertainen tarjonta typistää ja tasapäistää kansaa, pitkällä historian juoksulla sillä on ollut aina ikäviä seurauksia.
Pojot toiminnastaan Sofille.

[Iivana]

Kuulostaa vähän samalta kuin olisi lukenut Hyytisen Jousikirjaa: Aihealue laaja, sieltä täältä raavittuja juttuja. Ja oman asiantuntemuksen puute paistaa läpi. Hyytisen jousikirja oli pettymys. Hyytinen on kirjoittanut ansiokkaasti kyllä suomalaisesta asetekniikasta, mutta jousista hän on enempi tai vähempi kirjan kirjoitusaikaan pihalla.
Tämä tietysti on minun subjektiivinen mielipide. Jos on yhdessä asiassa guru, niin ei välttämättä toisessa.
Hyvän klassikkoteoksen tunnistaa ajattomuudesta. Sitä 80-luvun taljajousitekniikka ei ole. Paremminkin markkinakatsaus.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Kiul]

Ostin ko. opuksen Erämessuilta kun näin sen Salmisen Eskon myyntipöydällä. Olo on hieman kaksijakoinen; minusta on hienoa, että joku tällaisenkin kirjasen tekee ja edes yrittää valottaa aihetta, mutta samalla tulee hieman sellainen olo, että 'kakku' on ollut liian suuri haukattavaksi ja työkalutkin hieman 'ohuet'. Itse en missään nimessä ole 'alan' asiantuntija, mutta jo näitä sivuja seuraamalla ja hieman 'suodattamalla' ymmärtää, että kirjanen ei edusta kovin 'oikeaa' näkemystä aiheesta.

Toisaalta... Olin perjantai-iltana pitämässä jousimetsästysesittelyä yhden firman eräkerholle ja esittelin tiedossani olevia, siis itse omistamiani, suomenkielisiä jousiammuntaa tai jousia esitteleviä julkaisuja; ei niitä montaa ole. Niinpä nostan hattua kaikille sellaisen tekijöille, myös tälle kirjaselle.

P.S. Hyytisen kirjoista se vanhempi painos on selkeästi parempi. Jo pelkästään kirjan lopussa olevat metsästyskokemukset tekevät siitä paremman.