Jousi

[Jakke]

Moi!

Ammun todennäköisesti ensi vuonna kisoissa pelkästään historiallisilla jousilla. Luettuani kauhutarinoita ampujan vastuusta osoittaa jousen historiallisuus, toivon että suomalainen jousi voitaisiin määritellä. Minusta täällä käyty vilkas keskustelu asiaan perehtyneiden välillä antaa viitteitä siitä, että tämä onnistuisi riittävällä tarkkuudella. Kuten keskusteluista ilmenee, yhtä jousityyppiä ei ole ollut olemassa: ainakin yhdestä puusta, liimatut, vastakaaret, pitkät ja pätkät. Lisäksi näiden sisällä vaihtelevat puumateriaalit, kädensijat ja käytetyt materiaalit (tuohi, nahka jne).
Jos tällainen määrittely / luokittelu onnistuisi, voisi seuraavaksi sitten pyytää joltakin auktoriteetilta (Hankaniemi / Ikäheimo?) jonkinlaisen sertifikaatin. Haluaisin nimetä oman pyssyni Wäinämöiseksi.

Onko joku valmis jeesaamaan?

Jouskariterveisin,
Jakke Lehtinen

[Iivana]

Lylyvatsa ja selkä lehtipuuta, tyypillisimmin ja yleisimmin koivua. Läpitaipuva tai jäykähköllä keskiosalla. Kavennus keskiosassa. Jäykät yksipuiset sakarat. Kosteussuojana tuohi joko kierrettynä tai liimattuna pitkittäin kuten mongolijousissa.
Joissain lähteissä on mainittu kriittisten kohtien vahvistaminen joutsenen nahalla selkäpuolella.
Tässä näitä yhteisiä piirteitä, mitä näissä suomalaisugrilaisten kansojen jousissa on.
Ja ne on olleet yleensä noin 80 paunaisia. Mutta ei liene oleellista. Toisaalta massiiviset sakarat ja aikanaan käytetyt nuolet ovat sen vahvuisia, että jousessa pitää olla puhkua.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Juri]

Minulla on vielä tiettyjä epäilyksiä siitä kuinka Suomalais-Ugrilainen kaksipuinen jousi sopisi kilpajouseksi. Näistä on muutenkin hyvin vähän tietoja saatavilla. Kaikki tuntuu kuitenkin viittaavan järeämmän luokan metsästyspeliin isommallekin riistalle.
Kilpajousen olisi mielestäni parempi olla tehty viskomaan kevyttä nuolta kauas kuin raskasta nuolta lähelle.
Tälläisen Urgijousen hankkiminenkin voi olla jo saavutus sinänsä. Tekijöitä on todella vähän, osaavia sellaisia vieläkin vähemmän.
Oma ensimmäinen yritykseni on vielä puolitiessään.

Yksipuinen selffari on ainakin idioottivarma vaihtoehto. Kukaan ei pysty valittamaan yhtään mitään mitään historiallisesta oikeellisuudesta tai liimasaumoista, oli jousen malli tai muoto sitten minkäläinen tahansa. Perry-reflex laminaattien heittonopeuksiin ei yksipuisella sentään ihan yllä, mutta ei myöskään jää kovin kauas jos jousi on hyvää työtä. Ampujan taito on kuitenkin se mikä todella ratkaisee.

Suomessa käytetyistä historiallisista selffareista en taas toisaalta ole vielä kuullutkaan, vaikka niitäkin on varmasti ollut vaikka kuinka. Luulisin että viikinki- sekä Englantilaismallisia pitkäjousia sekä Holmegårdin tapaisia tavallisia flättäreitä on täällä ainakin pyörinyt.

[Mangrove]

[Iivana]

Niin, ja kivi- ja pronssikaudella lienee ollut varmaan käytössä yksipuinen jousi. Ainakin lähialueiden löytöjen perusteella.
Toivottavasti ei mene kisahommat liian ryppyotsaisiksi. Vaikka ei se minua sinänsä haittaa, kun en kuitenkaan pääse kulkemaan.
Aina kun ruvetaan liian vakavasti tahkoamaan, niin ainakin itsellä menee kiinnostus. Eipä silti voihan sitä tosimielellä kisata ihan rennostikin.
Itsellä tuli kammo kilpajousimmuntaan (FITA) jo melko pian aloittamisen jälkeen. Eikä johdu siitä, etteikö pärjäisi. On vaan mukava harrastella vapaa-aikana kun ei ota liian vakavasti.
Itse osallistun mielelläni esim. seuraavanlaisiin kisoihin.
Osallistumismaksuna on olutkeissi tai kossupullo tykötarpeineen. Kisat kestää pari kolme päivää (toisilla viikonkin). Osallistujia x kappaletta. Palkintona on yhteensä x pulloa+keissiä kossua/kaljaa voittajalle. Voittaja on velvollinen tarjolemaan kaikille osallistujille...
Muutaman kerran olen kyseisenlaisiin kisoihin osallistunut, kerran voittanutkin, sillä seurauksella että jouduin hankkimaan kaveriporukalle lisää "palkintoa"...
Kaipa suomalaisille jousityypeille löytyy määritelmä, niin ei jää kisaaminen siitä kiinni.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Field archery -tuomarien olisi määriteltävä, mitä he tarkoittavat "historiallisella jousella". Ei se määrittely ja todistelu voi olla kilpailijoiden tehtävä. Jos tuomareilla ei asiantuntemus riitä, kuten tuntuu olevan, pitää valita paremmat tuomarit tai tilata määritelmät näiltä.

Field-porukassa on ilmeisesti ongelmana, että "historiallisten jousten" tuomaroijina on henkilöitä, joilla ei ole aiheesta kuin hyvin epätäydellinen käsitys. Muiden jousilajien edustajat ovat vain päättäneet ottaa mukaan myös "historia"-luokan. Homma ei nyt vain voi toimia tuolla tavalla. Karseimpana esimerkkinä on tuo alkuperäisliimojen kieltäminen. Jousihan ei voi olla "historiallinen", jos alkuperäiset materiaalit ovat kiellettyjä. Lähtökohdan pitäisi olla se, että kaikki alkuperäiset systeemit ovat sallittuja ja suositeltavia, ja sen lisäksi tehdään joitakin järkeviä myönnytyksiä moderneille aineille (kuten liimoille).

Jos Field-väki ei halua luopua nurinkurisesta välineiden määrittelystä, niin toinen looginen vaihtoehto on muuttaa luokan nimeä vastaamaan sisältöä. "Fantasia"-luokka voisi olla yksi vaihtoehto. Joka tapauksessa luokka ei nykyisin säännöin ole historiallisten jousten luokka. Esim. jännejousia ei nykysäännöillä voi käyttää kisassa, koska vaaditaan moderneja liimoja, mikä on järjetöntä jännejousien kohdalla. Tietysti jännejousen kanssa voisi osallistua valehtelemalla liiman olevan modernia. Tuomarit eivät kykenisi muuta todistamaan. Mutta ainakin itselleni on täysin vieras ajatus lähteä urheilukilpailuun sillä periaatteella, että rikon sääntöjä. Sääntöjen täytyy olla niin järkeviä, ettei niiden rikkominen ole tarpeellista.

Suomalaista jousta ei voi määritellä, koska ei ole muita säilyneitä esimerkkejä kuin lasten jousia. Muutamista kirjallisista kuvauksista saadaan jonkinlainen ylimalkainen käsitys laminoiduista jousista, mutta näiden perusteella ei voi määritellä yksityiskohtia, jos sitä halutaan. Ei ole mitään tietoa esim. nokkien mallista, mittasuhteista, etuprofiilista, poikkileikkauksesta jne. Vaikka tekisi perusmallisen yksipuisen jousen esim. pihlajasta, kukaan ei pysty Field-periaattein esittämään dokumenttia, että tuollaista käsijousta olisi Suomessa käytetty ennen 1900-luvun loppua. [/list]

[Jakke]

Moi!

Vaikka emme tunnekaan historiaamme täsmällisesti, pitäisin ansiokkaana jo sitä, että tekisimme sivistyneitä arvauksia. Ehkä "Suomalainen jousi" tai "Suomalais-Ugrilainen jousi" ovat liian täsmällisiä ja ahtaita. Mutta jos hyväksymme tietämättömyytemme ja kutsumme niitä väljemmin, vaikkapa Kalevalan sankarien mukaan.
Intän asiaa siksi, että minusta olisi hienoa kertoa kansainvälisissä kisoissa, että käyttämäni jousityyppi edustaa parasta tietämystä historiastamme. Kun sitten tarkastuksessa (tai kisan aikana, kuten Wäiskille kävi), joku alkaa urputtamaan, meillä olisi esittää kuvia ja kirjoituksia tutkimustuloksista.
Vaikka määrittely menisikin hieman arvailuksi, maailmassa on paljon totuuksia, joiden tausta on epäselvä. Tällä en tarkoita joulupukkia Korvatunturilta, koska se on tosi.

Olen Simon kanssa samaa mieltä, että voimassaolevat säännöt ovat kummallisia ja vääristäviä. Minusta sekä lonkkari- että historic- luokissa on parantamisen varaa. Olen itse vasta tänä vuonna tutustunut siihen, miten sääntöjä uudistetaan. Lähes ainoa tapa on se, että kukin maa tekee sääntömuutosehdotukset joka toinen vuosi kokoontuvalle maailman sääntötoimikunnalle. MM- kisojen yhteydessä sitten kukin maa saa äänestää, puoltaako vai vastuutaako muutosehdotusta. Eli seuraavan kerran voimme vaikuttaa asiaan noin kahden vuoden kuluttua. Jos intoa riittää laajemmin, voisimme yrittää valmistella niitä silloin. Homma on aika rankka, se edellyttänee myös lobbailua, mutta ilman omaa panostustamme joudumme tappiin asti tyytymään muiden laatimiin sääntöihin. Nykyisten sääntöjen syntyhistoriaa en tunne.

Jakke Lehtinen

[Mangrove]

[Iivana]

Paljonko siinä kisajousessa pitäisi olla paunoja?
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Simo Hankaniemi]

Tietenkin "suomalaisia jousia" voi tehdä lähialueiden esimerkkien ja oppineiden arvausten perusteella. Ei siinä varmasti paljon metsään mennä. Mutta tämähän ei kai saksalaisille riitä. Pitää pystyä esittämään dokumentti, eli siis tarvitaan vaikkapa museoluettelossa oleva kuva suomalaisesta jousesta. Ja sitä ei ole olemassa. Ilman valokuvaa homma saattaa mennä vänkäämiseksi. Eihän saksalainen tiennyt sitäkään, että Japanissa on tehty bambulla selystettyjä puujousia. "Novgorodin jousen" kohdalla saksalainen saattaisi alkaa väittää, ettei ole todisteita juuri samanlaisen jousen käyttämisestä Suomessa, ja sillä kertaa hän olisi jopa oikeassa.

Kenties olisi parasta jo etukäteen selvittää, pääseekö tietynlaisella jousella mukaan kisaamaan.

[Iivana]

[Juri]

"Historiallisen" jousen ei tarvitse olla Suomalainen tai Suomessa käytetty, riittää kun sen mallisesta jousesta on tehty jonkinlainen löytö jossain päin maailmaa ennen 1900-lukua.

[Ari Rantala]

[jkekoni]

Uskoisin että ugrijousesta saisi ihan ok tarkkuuspelin jos:
1) Ei liikaa paunoja
2) vastakaarten pariksi myötäkäyrtää
3) ei julmetun raskaista kärkiä

Onka moinen sitten enää ugrijousi on toinen juttu.

Niin otaksuma on että lyly ei käyttäydy kaoottisesti. Jos näin on niin
materiaalin voisi vaihtaa myös...

[toni]

Se että sakarattomista lyly jousista ei (kotomaasamme) ole muita todistettavia jäänteitä tai sellaiseksi tulkittavia ei poista pätkävertaa sitä etteikö lylystä ole sakarattomaan ja pienempi paunaiseen riistajouseen, jolla silläkin peura taatusti kellistyy.

Kokeilkaa sitä lylyä suoraan viiskytä tuumaiseen ja paunaiseen jouseen niin yllätytte:) Tai B-profiiliseen?

Minä ainakin käytän omani samamoisen loppuun jossen humala päissäni hukkaa sitä jonnekin suohon.... :) Kavereitten sakaralliset lentäis sinne alta aikayksikön, olkoon tämä vaikka sitten haasto;)

Voihan jopa olla niin että jotkut penskat ovat kehitelleet taitojaan niin metsästyksen kuin jousen teonkin saralla nimenomaan monipuolisempaan riistajouseen, joka on lisäksi helpompi valmistaa. Ajan kanssa ovat sitten osanneet valmistaa sakarallisia jousi varmuudella jossa ei ole sakaroiden lenkoiluita, koska tuollaiseen jouseen käytetty työpanos turhanpäiten kuulostaa pikkasen hullulta. Varsinkin kun ei ole moottori/vannesahoja, yms.)

Tätähän ei muu todista kuin omien jousi valmistus episodien analysoiminen ja muiden sivusta seuraaminen.

Toisaalta tämäpäivän tietämyksemme noiden materiaalien käyttäytymisestä tai prosessoimisesta on sinappiautomaatin=1v. tasolla.
Noiden aikojen kansat ovat olleet aikansa experttejä, ja joka stnan puupalikan analysoimeinen vajaavaisilla käsityksillämme noiden aikojen elämästä voi viedä omat tulkintamme suohon, vaan jostainhan sitä on kuitenkin totuudet ja teoriatkin otettava, eikä siinä mitään.

Kehitys kehittyy tulkintoineen mutta mihin saakka meidän eväillä....
Sitähän ei auta kuin kokeilla, niin teoriassa kuin käytännössäkin.

[Väiski 480]

Jep, musta on huvittavaa kun porukat ammuskelee jollain Grozerin tai Kassain jousilla joissa on hervottomat siyhat(tai mitä ne on) ja jousessa on 40-50#. Eihän se voi heittää hyvin. Perinteiset jouset, jotka ovat modernien esikuvina olivat metsästys- tai sotajousia, viimeisimmillä on tarkoitus kaataa panssaroituja ukkeleita. Jouset oli vahvoja eivätkä suuret "tipit" haitanneet niin paljoa. Eritoten huvittaa kattella jotain dokumentteja muinaisista sotureista jotka käyttivät kyseisiä jousia. Niissä yleensä testataan modernit puolta heikommat jouset.... älyvapaata.

Eli en myöskään kannata mitään komposiittijousta. Simppeli ja halpa elb tuntuu täsä vaiheessa olevan helpoin vaihtoehto kisajouselle, joka myös hyväksytään IFAA:ssa. Onhan elbeihinkin tehty vastakaaria höyryttämällä.

V.

[marabushmaster]

Jakke aloitti mielenkiintoisen keskustelun HB luokan jousista. Hiukan taustaa esille tulleista kommenteista. Mainittu Field porukka, siis IFAA oli pitkän harkinnan ja lähinnä keski-europan (germaanit ja austriat etunenässä) jatkuvan painostuksen alla päättäneet ottaa HB luokan mukaan joitakin vuosia sitten, aluksi oli puhetta myös ns. selfari luokasta, ja tulos oli siis HB luokka. IFAA oli päätöksen tehdessään esittänyt asiaa vaatineille; " laatikaa sitten sellaiset säännöt ettei ainakaan heti ensimmäiseen viiten vuoteen tarvitse sääntöihin kajota " no kävikö näin ilmeisesti ei, koska jupinaa on. IFAA myös päätöstä tehdessään jo ilmoitti ettei heillä ole sellaisia resursseja ja sitä tietämystä mitä alan harrastajilla, joten vastuu HB jousen sääntöjen mukaisuudesta jäi ampujalle/jousen tekijälle.
Joku myös kysyi onko me pärjätty. Kyllä on, Wäiski vaan on niin vaatimaton ettei halua itseään kehua vaikka aihetta olisi mielinmäärin. Vuonna 2008 otti Wäiski HB luokan Euroopan mestaruuden Keskieuroopan huippujen nenän edestä ja tänä vuonna mestaruutta puolustaessaan joutui tyytymään EM pronssiin, molemmat huippusaavutuksia. Kummallakin kerralla joutui Wäiski yksinään puolustamaan Suomen mainetta Keskieurooppaa vastaan, onnistuneesti, joten mukaan vaan kisoihin kaikki jousentekijät. Itsekin jo olen kotimaankisoissa HB luokkaa kokeillut ja lähivuosina aion siirtyä pysyvästi HB luokkaan. SM kisoissa jopa kerran voitin Wäiskin !!! HB terveisin mara bushmaster
_________________
Ei elämä ole pelkkää juhlaa joskus se on myös ruusuilla tanssimista
There is nothing important in living, except sailing !