Jousi

[Mangrove]

"Vanhin ja lähes ainoa yhtenäinen kuvaus metsästysnäytelmästä on ns. Viitasaaren teksti, sen on kirjoittanut ilmeisesti Viitasaaren pitäjässä
oleskellut pappi 1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa". [Sarmela, M. Suomen Perinneatlas]
http://dbgw.finlit.fi/skvr/showtext.phtml?id=skvr09410960

Rothovius, I. 1990. En christeligh tacksäijelsepredikan til Gudh wår Herra: hållen i Åbo domkyrckio then 15. Julij anno MDCXL, på hwilken dagh en Konungzligh Academia ther sammastädes bleff inaugurerat / aff Isaaco Bergeri Rothovio; [suomennoksella ja päätössanoilla varustanut: Martti Parvio]; [julkaissut Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlan johdosta Helsingin yliopiston kirjasto. Helsingin Yliopisto, Helsinki. Sivut 30-31.

Mutta - Jumala paratkoon - täällä keskuudessamme on karkeita jäänteitä pakanallisesta epäjumalanpalveluksesta ja taikauskosta, niin että monet vieläkin palvovat ja palvelevat perkelettä. Siitä sitten ilmenee, että tästä maasta tavataan kalastuksessa, nuotanvedossa ja aikojen muuttamisessa suurta ilveilyä.
Kun sairastutaan, etsitään apua perkeleeltä, uhrataan kiitosuhri perkeleelle kantamalla esille vahakuvia, oravannahkoja alttarille, uhrataan lampaita. Ripustetaan ulos häränpäitä, lampaanpäitä, vasikanpäitä, pystytetään ristejä teille, ryömitään polvillaan vastapäivään ympäri kirkkoa. Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun malja pääkallosta, äännähdellään ja muristaan kuten karhu. Näin saadaan muka enemmän onnea.

[toni]

Kuulostaa siltä että myös tämä julkaisu saattaisi kiinnostaa:
http://kultmais.utu.fi/symposium/fin/Karhun_kannoilla.htm

Löytyy ainakin kirjastoista.

[pyssymies]

Karhunpeijaisten ja palvospuiden perinne ulottuu niinkin lähelle kuin 1900-luvulle, vaikkei siitä merkintöjä olekaan.

[Mangrove]

[toni]

Asiallinen pointti, mutta joku ne oletukset on siihen mennessä tehnyt kuitenkin, kun se on teksti muodossa kirjana. Ja mitä vanhempi kirja, sen varmemmin kirjoitustaitoiset ovat se länsimainen aspekti sopassa.

Alkaa kirjoittajan maailmankuvan ja selitysmallien tulkinta..
Tähän olen törmannyt Markku Lehmuskallionkin kanssa kertaalleen asiasta keskustellessa, hän osaa suhtautua oman tarinantuojan rooliinsa ihmismäisesti, toisaalta häneltä saa hyvän kuvan myös siitä miten monet heimot pitävät omat riittinsä salaisina, ja loppu jää sankarimatkailijan uskotteluksi tai fantasioinniksi.

Toki on totta että linkittämässäni on joissain kohdin yksi solmuja tuottava tulkinta lisää, kun puheeksi tulee referoidut,yms ajatukset.

[Smirkelimies]

[Simo Hankaniemi]

Paroni Montesquieun "Persialaiskirjeistä" (1721) saakka eurooppalaiset ovat käyttäneet jonkin toisen kulttuurin kuvausta apuna oman kulttuurinsa kritisoimisessa. Montesquieun tapauksessa kyse oli fiktiivisen persialaisdiplomaatin kirjeistä kotiin.

Margaret Meadilla oli tarve tuulettaa oman yhteiskuntansa seksuaalista ahdistusta kuvaamalla muka vapaampaa elämää, vaikka meno Samoalla oli ihan muuta kuin vapaata rakkautta laineiden liplattaessa. Näitä "rakkauskulttuureita" löydetään tai ollaan löytävinään ainakin kerran sukupolvessa ja kaksi parhaassa. Tähän saakka kaikki ovat paljastuneet huijaukseksi.

[jkekoni]

[toni]

Jospa kelkan kääntäisi kokeeksi toisinpäin...

Ilmo Massa on kirjoittanut (en muista mistä olen lainauksen talteen ottanut):
" Johtuu ihmisen orientoitumisen vaillinaisuudesta ja pysyvien reaktioympäristöjen puutteesta, että hänellä ei välttämättä tarvitse olla kiinteää ja selvää maailmankuvaa, vaan hyvin tai huonosti menestyviä hypoteeseja toimintansa oletetuista tuloksista. Tätä osittanee myös teollisen kulttuurin maailmankuvien ja -käsityksien vaihtuminen ja tieteellisten teorioiden katkelmallinen, universaalisuutta vailla oleva luonne.

Länsimainen ihminen on epäilijä, jokaisen näennäisen rajan ylittävä seikkailija ja valloittaja, jka on asettanut jokaisen maailmankuvansa kyseenalaiseksi, heijastaen näin itsetajunnallista vaillinaisuuttaan, inhimillistä epätäydellisyyttään..."

Ite tulkitsen tuon osittain kulttuurin tuottamaksi kummajaiseksi, joka on joko selkeä ja stabiili tai hajanainen ja alituisessa, nopea syklisessä muutoksessa. Veikkaan että useimmat ihmiset pyrkivät valitsemaan, niin lapsena ollessaan kuin aikuisenakin (joka onkin sitten sotkuisempi käsite;), tuon ensimmäisen suuntaista elämää?

Vaan miten nämä kaksi erilaista kulttuuria tulkitsevat toisiaan?
Kyllähän ihminen ihmisen tunnistaa, mutta jo eleet jotka symbolisoivat kieltä voi olla päinvastainen.

Tutkijan tausta on tärkeä osa selitystä tulkittaessa.

[Smirkelimies]

Tutkijalla on tutkijan taakkana tulospaineet. Pitää saada aikaan hyviä johtopäätöksiä tietyssä rajatussa ajassa. Sireliuksen aikaan opponentit oli harvassa, tutkimusmenetelmät kehittymättömät.

Luonnonuskontoja harjoittavan kansan maailmankuvan hahmotus alkaa aukemaan varmaankin vasta usean vuoden kulttuurin parissa oleskelun jälkeen. Pitäisi elää yhtenä tasa-arvoisena heimon jäsenenä. Siihen ei yliopistotutkijoilla yleensä taida olla mahdollisuutta. Kulttuurin sisäistäneillä puolestaan ei ole jatkuvasti kynää ja paperia mukana. Raportointi muistuttaa omaelämänkerran kirjoittamista. Voiko kaikki nyanssit tiivistää paperille?

Mutta mitäs se Terva-pekka siellä haastattelussa totesi. "Lappilaisia ovat ne jotka on postiauto tuonut..." Voineekohan kukaan ulkopuolelta tullut, todella päästä syvällisesti perille luonnonkansan kulttuuristen symbolimerkitysten avaruudesta?

Jos Massa voisi mennä aikakoneella tekemään tutkimusta Ostakkien pariin 1800 luvun lopulle, olisi mielenkiintoista vertailla vaikkapa Sireliuksen vastaaviin.

[Smirkelimies]

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=3967256

"Tutkija: Suomi on kuin laimennettu Grönlanti
Suomea voidaan ymmärtää parhaiten vertaamalla maata Grönlantiin, väittää brittiläinen antropologi Edward Dutton uudessa kirjassaan. Suomalaisia yhdistävät grönlantilaisiin muun muassa uskonnolliset herätysliikkeet, nostalginen menneisyyden haikailu sekä liika viinankäyttö ja masentuneisuus."

[pyssymies]