Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Satuin näkemään ensimmäistä kertaa jakson nyt jo useamman vuoden vanhasta tosi-tv-sarjasta, jossa Les Stroud-niminen kanadalainen rokkari lähtee milloin missäkin päin maailmaa soolona viikoksi erämaahan selviytymään luonnon antimilla, tällä kertaa Australian outbackissä.

Näkemäni pätkä oli ankirealismissaan positiivinen yllätys. Poissa oli jenkkityylinen kohkaus ja paisuttelu. Les oli selvästi ottanut etukäteen selvää matalateknologisista muonatarjokkaista juuri kyseisellä alueella, ja eväs oli niukkaakin niukempi äyriäis-, toukka- ja villivihannesmenú. Vaikka Stroud optimisesti arveli puolenkymmenen ravun päiväsaaliin riittävän toimeentuloon vaikka kuinka pitkään, olisi mies kuollut nälkään reilussa kuukaudessa. Rapunipussa on ehkä sata grammaa lihaa ja kahdeskymmenesosa päivittäin tarvittavasta energiasta. Pirteän makuiset salaattikasvit eivät tässä auta.

Emujen ja villilampaiden tullessa näköetäisyydelle Les totesi hommaan tarvittavan kiväärin. Ei mitään SAS-oppaiden älyttömyyksiä, joissa housun vyötärökuminauhoista tehdyllä ritsalla otetaan pienriistaa ja keihäsansoilla villisikoja noin vain.

Lämpimänä pysyminen ja juomakelpoisen veden riittävä saanti olivat polttavimpia kysymyksiä viikon keikalla, odotetusti.

Realistista on sekin, että Stroud lopetti tuottoisien eloonjäämisdokkarien teon pari vuotta sitten, todeten sen käyvän liian rankaksi.

[Simo Hankaniemi]

Viikon keikka on liian lyhyt demonstroimaan selviytymistä tietyissä olosuhteissa. Viikon pärjää loistavasti syömättä yhtään mitään, kunhan vaan vettä saa riittävästi. Olen aikoinaan paastonnut parhaimmillaan 8 päivää, eikä se tuntunut vielä missään. Myöskään kahden vuorokauden juomattomuus ei vielä tunnu ainakaan nuorella ja suhteellisen terveellä yksilöllä.

[pyssymies]

[Smirkelimies]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taigan_erakot

Linkissä siperialaisesta survivorharrastuksesta 1920-1990 luku. Tuostakin olisi saanut hyvän survivor-tositeeveen "Lukov Family: Karp Osipovits harventaa tämän päivän jaksossa perunaa" Onkos joku lukenut tuon kirjan, lienee hyvä.

[Smirkelimies]

Mutta ihanpa toella...

En ole nähnyt sitä survivormania, harmin paikka. Se Teksasin karjatila -sarjakin oli siksi hyvä kun olivat jättäneet sen jenkkiläisen lässytyshehkutuksen pois.

Suomalaisena vastineena Inkan ja Pekan elämää Vätsärin erämaassa olisi saattanut seurailla vaikka telkkarista, niin mielenkiintoinen oli tuo Tsurnu-kirja. Jenkit osaavat kyllä paremmin ohjata nuo tositeeveet, esim se suomalainen saari-survivors oli ihan hemmetin jäykkää jäpitystä. Mutta jos joku tekisi sulavasti etenevän sarjan tuosta, niin kyllä kahtosin: http://www.kiiltomato.net/?rcat=Kotimainen+proosa&rid=111

[toni]

Lesin jutut on mielenkiintoisia, itseäni en vain ole saanut satavarmaksi vakuutettua että hommat ovat sitä mitä mies kameran edestä sanoo, niin paljon ristiriitaisia kommentteja olen saanut kuulla.

Ilman ruokaa viikkoon pätee samansuutainen ajatus kuin veteenkin lyhyemmällä aikavälillä: oma toiminta ja sen vaatima kulutus.
Jos elämisen eteen pitää toimia paljon, joko ympäristöolosuhteet/kehon lämpötasapainon takia tai pelkkä kovaa fyysistä ponnistusta toistuvasti vaativa; voi helinää alkaa kuulumaan.

Myös mahdollisen ketoosin oireet saattaa määrätä kunkin päivän ja hetken fyysitä toiminta volyymia rankastikin.

En oo nähny Aussi pätkää, mutta kaippa tuossakin reissussa paikallisluonnon/olosuhteiden tuntemus on jossainmäärin välttämättömyys. Samaten eduksi on jos omaa tieto,tms. käsitys taustaa vaikka joistain eläin/kasvi ryhmistä ja niiden elintavoista; voi helpottaa huomattavasti niiden löytymistä maastostakin, jossa asiaan voi vaikuttaa biotoopit aina maaperästä vuorokaudenaikoihin ja muista eliöistä riippuviin tekijöihin. En tosin epäile etteikö Lesillä olisi melkoista taustaa näihin liittyen.

[toni]

Kiitti kirja vinkistä:)
Tuota elämää ei ole ikinä liikaa.

Tulee taas kirjastoon asiaa kun nuo 40e myöhästymis maksutkin sain hiljan kuitattua;)

[heikki]

[Smirkelimies]

Jos jotakuta kiinnostaa Suomen survivormanin jutut, HS:n sivuilla voi kuulla ukkelin ääntä (klikkaa nuolta jos semmonen ilmestyy näyttöön).

http://www2.hs.fi/klik/paaosassa/paaosassa02.html

Pekan kommentti nykyajan grillilihasta: "sama kun juoksis suu auki vastatuuleen"

Pyhiinvaelluspaikka kiinnostuneelle: kämppä on Vätsarin kämppäluettelossa!

http://www.patikka.net/Tupaluettelot/vatsari-kessi/tuvat/043_surnu.htm

[toni]

Hieno mies.

Tälläistä tulin tänne tuomaan,kun veden käytöstä tuli puhe:
http://www.urheilututkimukset.fi/web/julkaisut/5379/

Mitään oikoreittejä tai kehon toiminnan yleistyksiä tuosta ei kannata, city maastosta suoriltaan erämaa eloa kokeilevan tehdä..

[Tuukka Kumpulainen]

Luin Taigan erakot joskus kauan sitten melkein yhdellä istumalla. Mieleen jäi ainakin sellainen päättömyys, että Lykovin perhe ei uskonnollisista syistä syönyt käpälällisiä eläimiä, vaikka laadukasta proteiinia ja hivenaineita olisi ollut yllin kyllin tarjolla tässä muodossa.

[Hannu]

Discoveryllä tuli myös Yksin erämaassa, jossa skottilaisen Ed Wardlen piti yksin selvitä 3 kuukautta Yukonissa.
Olihan miehellä hiukan evästä ja aseet yms mukana, silti reilun 50 päivän jälkeen soitti noutajat.

Mielenkiintoinen ohjelma, kaveri siis yksin kuvasi koko ajan.
Melkoisesti laihtui, syötävää ei juurikaan löytynyt. Hirvi ja sorsia olisi loppuajasta ollut, mutta Kanadan lakien mukaan olisi pitänyt sorsapaistiakin vielä viikko odottaa, joten jäi syömättä.

Suurin ongelma tuntui olevan yksinäisyys. Ei pää enää kestänyt.

Olisikin mielenkiintoista nähdä samankaltainen kokeilu, mutta esim 2 henkilön voimin.

Suomalainenhan menisi heittämällä tuon 3 kk metsässä, saisi kerrankin olla rauhassa...

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

"Taigan erakot" on varsinainen kulttikirja. Sanotaan, että kun keskustelu on jatkunut riittävän pitkään, tulee lopulta aina puheeksi natsit. Toinen varma tapaus on tämä Lykovin perheen tarina taigassa. Se tulee aina esille alan ihmisten kesken. Lukekaa ihmeessä, ketkä eivät ole sitä vielä tehneet. Kirja löytynee kirjastosta, ainakin kaukolainana.

Lykovin porukan meno oli hiukan sairasta. Isäntä vei perheensä Altain erämaahan pakoon vääräuskoista maailmaa. Ja siinä samalla tuomitsi lapsensa elämään selibaatissa sosiaalisesti hyvin rajoitettua ja epäluonnollista elämää. Pienen mökin lattia oli paksun kalanruotokerroksen peitossa. Ruodot syljettiin syödessä lattialle ja sinne ne jäivät. Perhe oli niin eristyksissä, että heiltä jäi mm. toinen maailmansota kokonaan huomaamatta. Löytyivät lopulta lentokoneesta tehdyn havainnon perusteella.