Jousi

[J Menna]

Lempi nuolien lähettäjässäni on puolentoistavuoden jälkee ilmennyt ongelma. Alalavan vatsaan on ilmennyt muutama syynmukainen lohkeama/irtautuminen/palkeenkieli. Aiemmissa kahdessa marjakuusijännejousessani ei tätä ongelmaa ole ollut. Muita kylläkin... Ylitsevuotavan hyvä marjakuusi materiaali pitää sisällään monenlaista problematiikkaa... Kuivaus... tilleröinti... ja nyt tämä. Toista lohkeamaa olen koettanut paikkailla hieman liimalla, mutta tulos ei ole kelpo.

Onko muilla ollut vastaavia?
Jousessa on pintapuuta noin neljännes/kolmannes, loput tiukkaa sydäntä ja päällä jänteet ja mateen nahka.
Tällä on ladottu nuolta ihan pirusti viimeisen vuoden aikana. Joskus yli 1000 viikossa, joskus 100. Kisoissakinn olen ampunut tällä, vaikka en jaksa ihan. Mutta nuoli lähtee ripeään.

Liimaa uittaen saumaan, jänelsiima ja jännesidos päälle? ok... Ei huvittaisi kun tulee ruma.
Hiominen pois lusto- tai pari ja kevyemällä jatkaen. Ei innosta.

Mikä neuvoksi?

Pikaliimoja tai araldiitteja en haluaisi jousiini.

Nyt kehiin jänes- ja kalalimajippoja kellä löytyy.

Ideoita?

[Smirkelimies]

Kannattaisiko luonnostella, mimmoselta näyttäisi jännevahvistukset maisemoiva mateennahkanauha tai muu raakanahkanauha?

[Tuomo]

Näyttää oikein mielenkiintoiselta, mutta myös pahalta. Itse varmaan kokeilisin siklata pintakäsittelyt pois, kyllästää alue ohuella eläinliimalla ja puristaa kasaan. Pintaa vasten jotain "pulkkamuovia" (olikos se nyt polyetyleeni, jota mikään liima ei liimaa), jotta pinnasta tulisi tasainen ja siihen saisi hyvän puristuksen. En todellakaan tiedä, että kestääkö.

Toinen, raju ratkaisu on tietenkin höylätä 2-x milliä pois ja liimata pintaan uutta puuta.

Oletko huomannut, että tuo olisi vaikuttanut jotenkin jousen toimintaan tai tilleriin?

Ai niin, saisko lisää kuvia... Nämä ovat harvinaisia tapauksia ja kiva olisi dokumentoida ne tuleville polville!

[Nanook - pakkasen poika]

Onhan kaikenlaiset korjausliikkeet ihan mielenkiintoisia käsityöprojekteja. Oman jousen kohdalla liottaisin jänteet irti ja uutta puuta kehiin, vaikka kuinka ketuttaisi.

[J Menna]

Hoo, rohkea veto Nanookilta. Heti purkuun vaan. Taidat olla kateellinen komeasta "Made in Finland" jousestani... heh.

Jousen tilleri ei ole toistaiseksi muuttunut.
Kuvassa (joka on otettu vastavaloon makrolla) palkeet näyttää pahemmilta kuin livenä ja kuvaa ottaessa oli vaikea saada niitä kuvaan kunnolla näkyviin. No, sain aika hyvin näkyviin ne...
Mutta pitänee funtsata. Joko alistun nykyliimoihin jousessani, vaikka se on "primiperiaatteideni" vastaista, mutta jos sillä jousen pelastaa niin... Ja käytänhän kaupan nuoliliimaa sulituksissakin, kun kerran tein jänisliimalla niin se riitti...
Onhan 65lbs jousessa varaa vaikka hieman keventääkkin, eli siklauskin saattaa tulla kyseeseen.

[Nanook - pakkasen poika]

Kateus vie jänteetkin jousesta (uusi suomalainen sanalasku). Jos pakko on ryhtyä korjailemaan, niin jänisliiman ujutus väliin ja jännettä ympärille äänestää primiivi. Samanlaiset jänteiset "koristenyöritykset" sitten symmetrisesti vastaaviin kohtiin myös ehjässä lavassa, niin näyttää tarkoituksella tehdyltä tyylikeinolta. Näin tein yhden katajajouseni kanssa, kun oksankohdat alkoivat irvistelemään.

[M.Reinikainen]

Mää sulle Nanook katajan näytän :D

https://www.youtube.com/watch?v=yzh-I187Eps&feature=youtu.be
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Tuomo]

Komea katajajousi!

Jännemarjakuuseen, niin miksei tuohon voisi laittaa uutta vatsaa? Pari milliä pois ja uutta puuta tilalle. Arihan on noin korjannut useammankin jännejousen.

Ehkä ensin voi kokeilla liiman uittamista rakoihin ja puristusta, ilman mitään jännepunoksia. Eihän siinä mitään menetä.

[J Menna]

Täällä ollaan jo tehty kuten Nanook luonnosteli. (me - siis jousi ja minä...) Olisin sen tehnyt just itsekkin noin, eli liima lastun alle - punos ja identtinen punos, jotta näyttää tehokeinolta ja hyvältä. Näitähän on preeriajousissa aika tavalla, jopa kupari-messinkilankaa on punottu jousen kaariin koristeeksi kera huopasiivujen ja miten milloinkin. Taitaa joissain olla jopa helmikoristeita... Valkonaamojen ihmetellä niitä sitten, vau, vau.

Siklasin kyllä vähän myös puuta pois toiveena että josko syylastu olisi ohut, ei ollut ihan ohut. Neuloilla raotin lastua ja ujutin liiman sisään.
Punos päälle ja nyt kuivuu.
Sitten uusi tilleri siklailun takia ja identtinen punos ja se on siinä.

Heittäyidyin dramaattiseksi tuolla ketjun alussa kun havainto jousen viasta oli tuore. Jos nämä ovat ihmisen ongelmat, niin vähälläpä meikä pääsee. Tietty se kirpaisee kun lempityökalu vähän repsahtaa.
Ja mietin että mistä johtuu - kukaan muu ei ole vastaavaa näyttänyt marjakuusijousessaa. Tässä tietty rasitukset jousen vatsalle eri luokkaa kun selässä on tuhti paketti jänteitä ja jousi on alle 130cm. Verrattuna vaikkapa 160-180cm marjakuusijousien vatsarasituksiin.
Kolmeen kertaan tätä jousta on myös oiottu lämmöllä pituussuunnassa jotta jännelinja olisi kelvollinen. Sekin on voinut rassata kapulaa, vaikka lämpö on ollut max +50C.
Ja Turussa vedin kyllä varmaan +27 tuumaa pisimmillä pituusnuolillani. Eli tämä palikka ei ole helpolla päässyt. Turun tapahtumien jälkeen viat juuri ilmeni.

Kuvaa sitten kun valmistuu.

[Martti Auer]

Jännejousissa jos missä sen jousipuun valinta on tärkeää, minkälainen vatsa tässä on, että siinä ei saisi olla yhtäkään pikku oksaa tai vastaavaa, lähtee helposti säröilemään tai syyt lähtevät helposti palkeenkielille, jos siinä on syynkululla aihetta moiseen. Puun pitäisi olla ihan AAA-luokan tavaraa.

Ei varmaan ihme että jasmike oli croweilla lempijousipuuta.

Jännejousesta saa kyllä kestävän, että se kestää melkein mitä tahansa, vaikka siinä olisi melkein koko puun läpi poikittaisia murtumia; mutta sellaiset ovat ikäviä ja vaikuttavat tietysti heittoon, en tiedä että auttaako pelkkä liimaaminenkaan, mutta jos laittaa jännettä ympärille, niin silloin varmaan. Olisi kuitenkin parempi valita aika ehta jousipuu, muuten niitä vikoja alkaa esiintymään jatkossakin. Liian pehmeä puu ei taas kestä, kuten pähkinäpensas, siinä todennäköisesti alkaa esiintymään heti puristusmurtumia, pähkinäpensas kestää hyvin puujousena, kuten monet muutkin lajit, mutta jännejousessa pitäisi käyttää aina mahdollisimman kovaa puumateriaalia, joka on puristusominaisuuksiltaan omaa luokkaansa.

Jänneselkä, kun jousen selässä aiheutuu enemmän jännitystä, kun tämä on jännevahvistettu, aiheuttaa kovia paineita vatsaosalle.

Katsoisin, että Menna ottaa tämän opetuksena, miten puu käyttäytyy ja jatkossa pyrkii laittamaan jännejousiinsa mahdollisimman virheetöntä puuta.

Jousissa muutenkin pitäisi käyttää mahdollisimman virheetöntä, suorasyistä ja oksatonta puuta, luonnejouset on asia erikseen, missä on mutkaa suuntaan ja toiseen ja oksaa, jos niiden kanssa haluaa väkertää.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[J Menna]

Kiitos Martti vinkeistä...

Totta joka juttu tuossa mitä Martti toteaa. Kaikki ollut tiedossa jo viime vuosituhannelta.
Olen veivannut vimosen 4 vuoden aikana 12 jännejousta valmiiksi ja kun "paljolti" tekee niin enemmin sattuu hyviä osumia, mutta myöskin niitä huonoja sattumia. Tekevälle sattuu, sanotaan.
Vaahtera on ainoa josta taisi tulla täysi susi. Siinä oli se kummallinen halkeama syiden välissä.
Puuta ei voi ennustaa aina edes silmällä paitsi jos on röntgenkatse Calrk Kentin tapaan.
Marjakuusijännejousissa tämä "made in Finland" oli kolmas ja lupaavin. Ehkä siitä puusta vaan ei ole jännejousikastiin, paisti jos löytyy se todella hyvä palikka.

Tällä hetkellä jännejousissa tilastot meikällä menee näin:

Saarni (5 jousta tehty, pitkä ikä, varma matsku, parhaimmillaan paras)
Jalava (1 tehty, aika kiva, melkein kuin saarni, katellaan mitä seuraavasta)
Marjakuusi (3 tehty, tulee jännejousi, jokaisessa reilun vuoden mätön jälkeen ollut jotain probleemia)
Kataja (2 jousta, melkein parempi kuin marjakuusi, vaan arka kuivalle, mutta se todella hyvä palikka odottaa vielä jossain)
Orapihlaja (1 tehty, ei osaa sanoa vielä kun ammuttu vain reilu kuukausi, lupaava jousi)
Tuomipihlaja (2 tehty, aina jotain vikaa - kierrettä. Sitä hyvää palikkaa etsiessä. Ehkä pari hyvää jo hylyssä kuivumaassa jänteitä odotellen)
Vaahtera (4 tehty, pelaa hyvin sarvijousissa, mutta pelkissä jännejousissa ei vielä huikeita tuloksia)

Ja yhen tammijännejousen tein, mutta siinä oli niin eri mitat että ei sitä voi laittaa jännejousivertailuuni.

Eli Jalava ja Saarni keulilla koska ovat pelanneet miltei puhtaalla pelillä. Syreeni jännejouset ovat tyssänneet kuivausvaiheesen kun aina löytynyt jotain epäilyttävää ja jänteet on sitten jääneet liimaamatta. Varmaan kymmenisen olen veistänyt ja puristanut muotoon, mutta aina viallisia lopputarkastatuksissa. Siihen haavin jää muutenkin puista yli 50% kun tarkastalen kuivatun, muotoillun palikan ennen jänneshowta. Ei maksa tosiaan vaivaa jos jotain vikaa vilkkuu.
Helpomalla varmaan pääsisi jos tekis suoran tai edes B-profiilisen jännejousen, mutta kun projekti on testata jännejousipuut rekurveilla niin sitten se on ainostaan ja vain niin. Niitä taivutellessa useimmat palikat putoo osastoon polttopuut.
Kiinnostavaa tämä on kuitenki ja sieltä on tulossa jo hedelmäistä menoa: omenapuuta ja kriikunaa. Ja se jasmike.

[Tuukka Kumpulainen]

Rekurvijännejousissa tulee messiin tekijöitä, joista yksipuisen tekijän ei tarvitse murehtia. On mielenkiintoista, että Mennan listassa kärjillä ovat semi-onnettomat perusjalopuut, vaikka rauta-osaston kamaakin on koeteltu. Oma kokemus on, että erityisesti saarni myötäkäyristyy käsiin kovassa käytössä, ja jalavajousia on paukahtanut selästä säleiksi aivan liian monesti, eikä minulla ole mitään halua käyttää näitä jousiin kuin korkeintaan reproilun niin vaatiessa. Syreenissä ja tuomipihlajassa on kierrettä ja kurvia ja oksankohtaa, mutta nämä pitävät muotonsa ja pintansa nirunaruina läpi tuulen ja tuiskun ja niihin voi luottaa, kunhan paperilustoiset kitupuut on jätetty suosiolla metsään.

[J Menna]

Se on pelastettu. Joskin primiminäni sai syvän haavan tursottaessaan epoksia punoksen liimaksi.
Kuten sanoin, jos tämä jousen ulkonäköön on minun ainioa ongelmani, olen selvinnyt vähällä.

[J Menna]

Tilleriä väänsin "Made in Finlandiin" taas muutamana päivänä, virittäen ylälavan hiukan keveämmäksi.
Paunat kaiken tämän jälkeen putosivat kohdille 55#, mutta sehän tekee tästä vain pehmeämmän ammuttavan.
Nyt tällä myös osuu helpommin kun se 65# teki laukaisusta ehkä liiankin hätäisen.

[Nanook - pakkasen poika]

Miksi epoksia?

[J Menna]

Laiskuus - nopee. Sai jousen kuntoon heti.