Jousi

[Juha]

Tässä kun kokemus pikkuhiljaa karttuu riistan kyttäämisestä niin on virinnyt jonkinmoinen ajatus jousesta joka olisi suht lyht, räväkkäheittoinen ja hyvin lyhyen matkan metsästysase. Eli etäisyydet olisivat ihan tuota 10-15 m luokkaa. Paunoja ei tarvisi olla kuin se varmasti lain vaatimat 40/180N. eli kaikin puolin ominaisuuksiltaan kyttäämismetsästykseen tarkoitetu kevytvetoinen ase.

Onko meidän foorumin jouskariekspertit koskaan tuumailleet mitään tällaista? Mulla pieni visio on asiasta ja materiaalina jälleen saarnilankku kun sitä nyt on varastossa vielä ainakin 5 jouseen.

Lyhyys varmasti tarkoittaa myös puutetta vetopituudessa. Eli tuollaista sanotaanko vaikka 52 tuumaista jousta ei varmaankaan vedellä ainakaan yli 23 tuuman vedon ellei sittenota riskiä hajoamisesta?

Tästä päästään ankkurointiin ja ampumatekniikaan. eli kuinka ankkuroitte erittäin lyhyellä jousella ammuttaessa kun vetopituus ei enää salli esim huulen laitaan ankkurointia?

Ajatus tehdä tosu lyhkänen yksipuinen jousi lähti tosiaan siittä että kun tuolla vitikoissa kyttäilee riistaa niin liikkuminen ja tähtääminen helpottuisivat ehkä hieman.... mutta onko tällaisilla tosi lyhkäsillä joisilla vielä ns metsästysarvoa ja onkohan niillä riistaa kaadettu....?
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Ilkka Seikku]

Viimeisimmän rusakon ammuin 108cm pitkällä yksipuisella pihlajajousella. paunoja hiukan yli 40...
Harvemmin sitä ehtii ankkuroimaan kun riistalaukauksen ampuu, siis jos meinaa myös riistaa saada reppuunsa.
Usein makoilen selälläni kun kyttäilen ja ammun ylävartalo vain hiukan kohotettuna. Ei siinä mitään ankkuroida ja tsuumailla. Se laukaus lähtee heti kun on vetoon saatu riittävästi paunoja. Sadasosaakaan en pidä täydessä vedossa.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Juha]

No mulla oli viimeksi aikaa tähdätä ihan rauhassa Oli kyllä piilokin erittäin hyvä. Tuo vahtiminen on sinällään ns kiitollista puuhaa että kun rusakko ilmestyy murkinalle niin se asettuukin siihen aika mukavasti, aikaa jää sihtailuun ja vahtailuun. Tai ainakin sen kerran mitä oon päässy sihtaileen ja vahtailemaan. Jos joskus pääsen tohon moodiin että nuoli lähteepi makoillessa kohti ristiturpaa niin hienoo, nyt pitää kuitenkin mennä vielä ns pystyasennossa mehtälle

Mutta asiaan, olisikohan tollaselle 52 tuumaselle jouselle minkälainen lapamalli se kestävin ja paras vaihtoehto? Ajatelin tehdä pyramidimalliset lavat, ellei jollain kokeneemmalla ole tietoa siittä että tollainen lapamalli ei joko toimi tai ei oo paras noin lyhkäseen jouseen?
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Santtu Risku]

Lyhytjousta on käytetty metsätykseen kautta aikojen ja käytetään edelleen. Jos saarnilankusta meinaat tehdä, niin hatusta nakkaisin mitat 120 cm pitkä, levein kohta just ennen kahvaa 4cm josta kapenis 3cm taipuvaan kahvaan, nokit 1cm leveät. tai sitten levein kohta kahvan keskellä 3cm josta kapenee 1cm nokkeihin.
paunoja 45 että jää työstönvaraa. jokatapauksessa kahvan tulisi olla taipuva.
120 cm jouselle sellainen 51 cm on sopiva vetopituus näin hatusta heitettynä, voi toki kestää enemmänkin, mutta en lähtisi kokeilemaan.

Lyhyellä jousella ammuttaessa vetopituus on lyhyt ja tilanteet nopeita (vrt. pitkiin jousiin joilla yleensä ammutaan maalitauluja jotka ei liiku) tästä syystä ankkurointia ei monestikaan tapahdu ollenkaan kuten Seikku sanoi. laukaus lähtee nopeasti ja vaistomaisesti ilman mitän mietintää. Jos välttämättä kokee tapreelliseksi ankkuroida johonkin, niin ranteella/peukalon tyvellä voit yrittää.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juha]

Mietin itsekkin tota kahvan osuutta. Ajattelin itse kokeilla jäykällä kahvalla, jolloin ajattelisin asiaa niin että lapojen tulisi olla lyhyet ja leveät. Factaa tämä ei ole, omaa pohdintaani vain. Tietysti jos tekisi läpitaipuvana (mistä ei ole mitään kokemusta) leveys voisi olla juuri noin kuin ehdottelitkin.


Mutta...mitenköhän toimisi 130cm jousi jäykkäkahvaisena, lavat 5cm tyvestä ja 1,2cm kärjistä, tasaisesti kapeneva malli....

Vai onkohan tollainen yhdistelmä ns tuhoon tuomittu.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juri]

Pitkän linjan pituusampuja ja TBB:n massateoriamies Steve Gardner kertoi Paleoplanetilla metsästävänsä mieluiten lyhytjousilla. Hän käyttää vetopituuden merkkinä jousen stakkausta, eli sitä vedon lopun jyrkkää kiristymistä kun jännekulma kärjissä saavuttaa 90 astetta. Kuulostaa minusta erittäin luontevalta systeemiltä.
Ainakin omassa B-profiilisessa 51" tasankojousessani veto pysähtyy kuin itsestään tähän loppukiristymiseen, vetopituus on tällöin jossain 22" hujakoilla.
B-malli saattaa olla suorastaan optimaalisin tälläiseen voimakkaan stakkausominaisuutensa ansiosta. Nurin päin käännettynä (vatsa seläksi) siitä tulisi reflex-deflex jousi, joka taas on hyvin pehmeävetoinen.
Lyhyillä matkoilla ei pienillä vetopituuden vaihteluilla kuitenkaan ole mitään merkitystä, kunhan nuoli osoittaa kohteeseen. Pitemmillä matkoilla asia on tietysti toinen.

[Juri]

Täällä oma tähän asti ainokainen lyhytjouseni:
http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=25808&sid=d0e768ebec1c7a435e150fd3ea74874a

Malli on simppeli läpitaipuva. Tasaleveä puoleen väliin lapoja, sitten suora kavennus 12 mm nokkeihin. Kahvassa keskimmäisellä 4 tuumalla paksuutta noin 20mm, sitten 2" feidarit jotka ohenevat lapojen juureen. Kahva kannattaa jättää niin jäykäksi että sen taipuminen ennemminkin vain tuntuu kädessä kuin näkyy.

[Juha]

Tais se mennä lyhytjousen teoksi. Hyvää puhdetyötä kun pakkasta pitelee reipasta 20 astetta viikko tolkulla. Kiitokset tiedoista, katotaanpas mitä saan seuraavan parin viikon aikana aikaiseksi....
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juha]

[pyssymies]

Rapsuttelitko selän yhdelle lustolle?

[Juri]

[Juha]

Rykäsen poksahduskuvat tänään tähän viestiketjuun niin saa paremman käsityksen. Tota mun lankkua ei varmaan voi lustota koska teen sen niin että syyt kulkevat jousen selän ja vatsan suuntasesti pituussuunnassa jousen läpi. Laitan siittäkin kuvan.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juha]

Tässä näitä kuvia.

Mainittakoot vielä että poksahduksen perimmäinen syy jää varmaan mysteeriksi, nimittäin tilleri hajosi myös siinä kun otin vetoa 21 tuumaan....toihan oli ihan omaa vikaani koska olin liimannut tilleriin jousta kannattelevan osan super epoksilla joka antoikin periksi. Eli voi olla että tilleri hajotessaan itseasiassa hajoitti jousen, syy ei välttämättä ollut ollenkaan jousessa itsessään.

Huolimattomuudesta saa maksaa....No, tässä kuitenkin kuvia.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juha]

ja kerta kiellonpäälle
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juha]

Tuoosa vielä hieman syiden kulusta jousessa. Ei paras mahdollinen puu, eli voisikohan tuokin hieman vaikuttaa, jousi puun syiden kulusta johtuen ikäänkuin väänsi itseään kierteelle....
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[jkekoni]

Näyttäisi huonolta syykululta, joskaan noiden kuvien kautta vähän vaikea sanoa. Voi olla ollut lisääksi ylitaipuvuutta kahvan juuressa, tätä vielä vaikeampi sanoa.

[Juha]

Jep, sitäkin se voi olla. Nyt kuitenkin on eliminoitu tilleristä aiheutuva ongelma ja toi uusi kepukka mikä oottaa työstöä on huomattavasti parempi syykulultaan. Leveyttä jätin sen 3cm kepukalle ja tuolla lähetään hakemaan noin 51 inch mittaista jousta.

Tuo taipuva kahva tosiaan on uutta ja pitää nyt huolella miettiä mitä sen taipuminen aiheuttaa feidien kohdassa.

Jurin juttua lukiessa nappasin paksuudelle mitan 2cm, muutama milli tuossa on vielä yli sen pikki hiomis yms varaksi. Jos jonkun kuvan sais aikaiseksi taas kunhan rojekti etenee iltasella.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juri]

Siltä tosiaan näyttää että olisi sekä huonon syykulun että jyrkän paksuuden muutoksen yhteisvaikutusta. Siisti pitkä lohkeama, ei näy erityistä risuisuutta.
Kiitos kun laitoit kuvia! Hajoamisista voi mielestäni oppia paljon enemmän kuin onnistumisista.

[Juha]

[pyssymies]

Jos haluat, että syykulku on hyvä tuollaisessa puunrungon säteen suuntaisessa selässä, se pitää ottaa lohkomalla kuten tynnyrilaudat, muuten siitä ei voi olla varma. Tuossa ovat syyt juosseet ulos selästä. Muista, että vuosilustot ja syyt ovat kaksi eri asiaa.

[Juha]

[Simo Hankaniemi]

On näyttänyt taipuvan liikaa kahvan vierestä "oikealta puolelta". Varsin tyypillinen vika aloittelijoiden lyhytjousissa. Syykulussa en näe mitään syytä hajoamiseen, olen tehnyt kymmeniä yksipuisia jousia, joissa on paljon, paljon huonompi syykulku ja ne ovat kestäneet kunnes olen menettänyt mielenkiintoni. Syykulkua syytetään mielestäni turhan paljon valkonaamojen parissa. Alkuperäisjousissa siitä ei ole aina piitattu läheskään viimisen päälle ja ne ovat kestäneet. Oma kokemukseni on siis samanlainen.

Kavennettu keskiosa ja paksu taipumaton kahva pitäisi julistaa kielletyiksi ainakin aloittelijoiden lyhytjousien kohdalla. Tilleröinti on helpompaa, jos levein kohta on kädensijassa ja jousi kapenee siitä kohti päitä. Vastaavasti keskikohta on paksuin, mutta ohenee hyvin loivasti kohti päitä ja keskikohta taipuu aavistuksen täydessä vedossa. Tilleri on siten pyöreähkö. Tällainen tilleri mahdollistaa sen, että koko kaari tekee työtä ja riski jonkin paikan ylirasittumisesta pienenee.

[pyssymies]

[Tuukka Kumpulainen]

[Simo Hankaniemi]

[Lehtis]

Luin juuri Primitive Archerin vanhasta vuosikerrasta, olisiko 1994, jotta tuohon aikaan moni (hyvinkin tehty) puujousi napsahti poikki, kun sen oli antanut taljalla ampuvan jousimetsästäjän käteen. Selvittelivät asiaa ja totesivat syyksi talja-ampujien tavan nykäistä jousi täyteen vetoon varsin reippaasti, jolloin hitaampaan vetoon totutettu puu pettää. Vertasivat hommaa polttopuurisujen katkomiseen, eli jos/kun taittaa oksaa hitaasti, se on vaikeampi katkaista, mutta äkillisesti vääntämällä pilkettä tulee helposti. Oppivat nopeaan olemaan antamatta jousiaan kenelle tahansa koeammuttavaksi tai venyteltäväksi.

[pyssymies]

Simo, miksi sitten kiskottu päre kestää paremmin punonnassa? Entä miksi kiulun vanteiden pintalustoa ei ole tavattu rikkoa? Tai miksi venelaudat on sahattu mahdollisimman suorasyisestä puusta? Kaaren sivussa oleva kihara ei välttämättä haittaakaan mitään, tuomipihlajassahan niitä on aina, mutta minun mielestäni ainut varma tapa tehdä jousi lankusta on kaivaa lusto esiin ja tarkistaa sitten vielä syykulku edes suurinpiirtein. Kyseisessä jousessa syyt ovat juosseet selästä ulos, ikäänkuin palkeenkieli olisi ratkennut. Jos sillä ei ole merkitystä, niin millä sitten? Jos minä olisin primi ja tekisin jousta, valitsisin niin hyvän aihion kuin mahdollista.

[Simo Hankaniemi]

[T. Manner]

[Juri]

Tuoreen oksan saa taipumaan jyrkällekin mutkalle jos tekee sen hitaasti, vähän kerallaan. Antaa puun totutella oloonsa välillä, eikä taivuta vain samasta pisteestä. Kerralla jos yrittää niin katkeaa.
En kuitenkaan usko että liikkeiden nopeudella olisi sinänsä merkitystä, vaan sillä määrällä minkä ruttaa kerrallaan.

Epäilen myös ettei vauhdilla ole mitään merkitystä valmista ja tilleröityä puujousta vedeltäessä. Se on jo opetettu taipumaan sieltä mistä pitääkin.
Talja-ampujan "pahan sormen" kosketus voi tietysti pelästyttää puun niin pahasti että sen solurakenne muuttuu.

[Simo Hankaniemi]

Tästä "sotkusyisyydestä" ja aloittelijoista vielä muutama sana. Suomen lankkujousista viimeisen 20 vuoden ajalta varmaankin 90% on tehty Turussa Kuralan Kylämäessä. Missään muualla ei minun tietääkseni ole ollut jatkuvaa lankkujousentekokurssitusta vasta-alkajille. Ensimmäisen kurssin, joka siellä on pidetty, vedin minä syksyllä 1992. Se oli tosin jännejousikurssi ja sitä ennen Kylämäessä oli jo tehty jotain jousia.

Lankkujousituotannosta Kylämäessä luultavasti 99% on tehty siten, ettei aihion selkä ole yhdellä syyllä. On pyritty siihen, että syyt juoksevat selässä mahdollisimman pitkinä linjoina ja että mahdolliset V tai / -muodostelmat ovat lavan päässä, missä rasitus on vähäisin. Tämä on siis Suomen menestynein lankkujousi-design ja tuotanto jatkuu vääjäämättömästi.

Miksi tämä muotoilu on osoittautunut parhaaksi aloittelijoiden kurssituksessa? Siksi ettei muu ole mahdollista. Haluan olla vieressä katsomassa, kun joku yrittää vetää täydellisten aloittelijoiden lankkukurssia jollakin muulla periaatteella. Kurssilla on yleensä 10-12 henkilöä ja nämä koostuvat osaksi alle 10-vuotiaista lapsista ja näiden yksinhuoltajaäideistä, jotka eivät ole koskaan pitäneet puukkoa kädessään. Sitten on naapurinmiehiä, eläkkeelle jääneitä ukkoja etsimässä "halpaa harrastusta", rahattomia hippejä, satunnaisia kokeilijoita ym., joiden motivaatio ei välttämättä ole viimisen päälle. Näille voi sitten joku kurssittaja heittää lankun eteen ja sanoa, että "ryhtykäähän kaivamaan tosta yhtä syytä esiin". Kurssi loppuisi luultavasti siihen yhteen iltaan.

Saarnilankuissa syyt eivät ole suorassa, varsinkaan kun tarkoitus on tehdä niitä 170 cm jousia, joita lähes kaikki haluavat. Yhden syyn kurssittajan ensimmäinen ongelma olisi saada puutavaraliikkeen trukkikuski suostumaan siihen, että heidän kaikki saarnilankkupinonsa pitäisi kaivaa esiin, avata ja penkoa, että saadaan valituksi ne muutamat suorasyisimmät lankut. Mahdollisesti pitäisi käydä läpi useamman liikkeen lankut. Tähän kuluisi aikaa ja tupakkaa. Yhtä syytä haettaessa puun hävikki olisi huomattavan suurta, joten tavaraa pitäisi ostaa paljon enemmän kuin muuten. Kurssin hinta ei kuitenkaan saa nousta muutamaa kymppiä suuremmaksi, koska vasta-alkajat eivät ole valmiita maksamaan satoja euroja.

Jos lankkujen hankinta onnistuisi, olisi seuraava homma ryhtyä tekemään niistä aihioita ja hakemaan vannesahalla sitä yhtä syytä. Aloittelijoille tätä tehtävää ei tietenkään voisi antaa, kuten ei muutenkaan vannesahan käyttöoikeutta. Jälleen aikaa kuluisi massiivisesti verrattuna siihen, että lankusta vedetään suorat aihiot. Ja hävikkipino kasvaisi nopeammin kuin aihiopino.

Sitten alkaisi kurssilaisten vuoro, eli he saisivat alkaa raapia yhtä syytä esiin. Osa epäonnistuisi tässä, jolloin aloitettaisiin taas uudesta aihiosta, kun edellisen kanssa mentiinkin syystä rikki. Kun aihio on yhdellä syyllä, se ei todennäköisesti ole suora, kun täysin suorasyisiä lankkuja ei juuri ole. Seuraava tehtävä olisi suoristaa aihio, jotta se voidaan helpommin tilleröidä. Alkaisi sählääminen kuumailmapuhaltimen kanssa. Osa aihioista katkeaisi taivutuksessa, joten palattaisiin taas alkuun ja uuden aihion pariin. Joku polttaisi aihionsa karrelle, joku polttaisi itsensä ja tulipalonvaarakin olisi ilmeinen (pohjoisessa näin kävi kuulemma yhdellä kurssilla). Osa ei saisi aihiota suoraksi yrityksistään huolimatta. Eli käytännössä kurssin vetäjä saisi tehdä tämän vaiheen. Aihiot voisi suoristaa myös kosteilla menetelmillä, jolloin kuluisi lisää aikaa ja tämä ei olisi mahdollista kahden päivän kurssilla.

Loppu sujuisi sitten samalla tavalla kuin tavallisella lankkukurssilla. Lopputuloksena olisi jousi, joka ei ole erityisen loistokas ominaisuuksiltaan, kuten alokkaiden jouset eivät yleensäkään ole. Paitsi niiden muutamien naisten, jotka malttavat tehdä juuri niin kuin on opetettu.

Kukahan tuollaista yhden syyn lankkukurssia vasta-alkajille ryhtyisi vetämään käytännössä omalla kustannuksellaan? Ei ainakaan Ikäheimo enkä minä. Jos Kylämäessä olisi kuitenkin jostain syystä noudatettu tuota periaatetta, ei homma olisi paisunut näin laajaksi kuin se on ollut. Kyse olisi vain muutaman henkilön puuhailusta. En olisi myöskään ryhtynyt ajamaan sitä ideaa, että tällaiset nettisivut pitää saada aikaan. Väestöpohjaa sille idealle ei olisi ollut.

Sivumennen sanoen, en ole koskaan ryhtynyt kaivamaan yhtä lankkusyytä edes omien jousteni kohdalla. Lankkujousen idea on mielestäni siinä, että se syntyy mahdollisimman helposti, vannesahalla ja hiomakoneella. Joku toinen voi tietysti nikkaroida omaansa niin pitkään kuin haluaa. Helposti vain käy niin, että kun pitäisi lähteä jousella urotekoja tekemään, niin perfektionistilla ei itse asiassa olekaan yhtään toimivaa jousta käytössä.

[Ilkka Seikku]

Hmmmm..
Olen vetänyt vuodesta 2000 tasaisen tappavaan tahtiin jousikursseja joissa 90%:sesti tehdään jousi saarnista ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta AINA kaiverrellaan selkä yhdelle lustolle. Kurssilaisia on yhteensä kertynyt satoja.
Minun mielestäni syyn ja luston kulun ymmärtäminen on juuri se asia joka vaatii opastajan. Piirrustusten ja kaavojen mukaan voi jousen suihkia vannesahalla valmiiksi kohtuutuloksin kuka vain. Puun ominaisuudet; lustojen vahvuus, puun kunto, syiden kulku ym. ovat asioita joiden ohjeistamisessa, mielestäni olen kurssilaisilleni eniten hyödyksi.
Varmastikin liki 90% kurssilaisista on ensikertaa jousta veistämässä ja aika harvoin on kurssilaisilla suurempaa kokemusta puuntyöstöstäkään käsityömenetelmin.
Kasvukerros kaivetaan esiin likimain aina kirveellä, kawalla ja lasinkappaleella. Vannesahaa ei luston kaivamiseen tarvita lainkaan. Ainoastaan silloin kosketaan vannesahaan jos ensimmäinen jousiaihio jostain syystä todetaan kelvottomaksi ja aika alkaa käydä kurssin osalta vähiin. Näitä "hätätilanteita" varten pidän mukana varustuksen jolla saan jousen muutamassa minuutissa lopputilleröintiä vaille valmiiksi; moottorisaha, vannesaha, sähköviila(raspiroope) ja nauhahiomakone.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Ilkka Seikku]

Vielä lisäys edelliseen;
nykyään suurin osa pitämistäni kursseista kestää 3päivää. Tuossa ajassa ehtii mainiosti kaivella lustot esiin ja saada jousen valmiiksi, aloittelijakin.
_________________
www.rautasarvi.fi

[jkekoni]

Juri on aika monella kurssilla käyttänyt kaivamista aika monet jouset on tullut valmiiksi vasta joulun jälkeen.

Mun mielestäni menetelmä on liian hankala vasta-alkajille. Etenkin ilman repimismenetelmää.

Muutenkin pyramidiflättäri olisi mielestäni parempi malli vasta-alkajille, sillä toi on melkein tillerissä, kuin ajaa paksuuden teräohjainta vasten, ennen kaventamista. 50mm leveydestä saa kohtuulliset paunat, joskaan sotajousikaliberista on turha haveilla, muttei tarttekaan.

Haittapuolena on että tohon on vasta-alkajan TODELLA helppo tehdä kuolettava sarana kahvan viereen.

Toisaalta baker-elb:issä oppii tilleröinnin paremmin, eikä siinä ole samaa saranavaaraa, kuin flättärissä.

[Juha]

Mulla noissa lankkujousissa on tosiaan yhtenä vaikuttimena tuo aika, tai sen puute pikemminkin. Eli lankusta kun väsää ottaa sekin aikansa mutta on takuulla nopeatekoisempaa kuin että tekisi ihan alusta alkaen ns luonnonpuusta. Iltaisin silloin tällöin noita ehtii tunnista kolmeen tekemään ja viikonloppuisin hyvällä tsäkällä on käytössä la ja su päivisin sellaset 5h / päivä.

Oon itse tyytyväinen jäykkäkahvaiseen 58 tuumaseen saarni flättäriini (47lb 24inch vedolla) jonka tein aikaisemmin (ei ole lohkottu tai lustottu sen kummemmin) . Sillä on ammuttu täyttä vetoa satoja laukauksia ja hyvin on kestänyt, toivottavasti nappaan myös sen ensimmäisen rusakkoni jossain välissä sillä, enkä esim Mukkanuolen 56 puskajussilla joka on tuossa seinällä (ei mitään jousta vastaan, mutta mieluummin ominkäsin tehdyllä kuin ostetulla).

Veikkaisin että nyt kun väkerrän hieman vahingosta viisastuneena tuota seuraavaa lyhytjousta on tuloksena jo vedon kestävä peli. Kylmiltään tosiaan en ole mitään jousta maksimivedolle rytkäyttänyt, mutta tämän kyseisen lyhytjousen kanssa keppijumppa kieltämättä jäi luvattoman vähäiseksi, vaikka jätinkin sitä välillä esim tilleriin pienellä vedolla jännitykselle yms.

Lisäksi tuo puu vaikutti todella kuivalta, noihan ovat mitä todennäköisemmin uunikuivatettuja, sillä varmaan myös merkitystä rapshatamiseen kun kepukkaa viedään ns äärirajojaan kohden.

Jos ja kun nyt olen tekemässä 3cm leveällä ja 2cm paksulla, todella loivat feidit omaavalla mallilla tuota keppiä, niin uskallan jo laittaa sille sellaisen oletuksen ja odotuksenkin että se kestää, ellen sössi tilleröintiä. Pituutta lisäsin tuonne 127cm tuntumaan saakka.

Pitänee pistää kuva pari kunhan röhä hellittää ja pääsee taas ton kepin kimppuun.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Juri]

Lankkutavara on kalpeanaamojen keksintöä, kuten myös tuliliemi! Punanahkoja (noita jaloja villejä) taas syytän tupakan keksimisestä. Näitten kanssa sitä nyt yritetään elää.

Suorasyisten lankkujen metsästys on todellakin aikaa viepää puuhaa. Tapuleita joutuu purkamaan ja kokoamaan takaisin joskus useampiakin. Aina ei edes löydä mitään kelvollista vaan joutuu lähtemään tyhjin käsin. Kun lankut on vihdoin saanut sahattua kapeammiksi suikaleiksi niin alkaa lajittelu.
Osasta tulee sitä riittävän suorasyistä tavaraa joihin jousen voi piirtää viivoittimella, osasta taas saa jousen jos kaivaa yhdelle lustolle. Sitten jää jäljelle jousikelvoton makulatavara ja lankkujen päät, nämä säästän muunlaisiin puhdetöihin.

Suorasyisistä lankuista jotkut saattavat olla melkeinpä täydellisiä, mutta suuri osa ei. Pitkä ja läpitaipuva jousimalli nostaa kokemuksieni mukaan aloittelijoiden onnistumisprosenttia merkittävästi, samoin puun suoruus. viivoittimella piirretyssä ja vannesahalla leikatussakin aihiossa on tilleröintihaastetta ensikertalaiselle aivan kylliksi.
Ne jotka haluavat kaivella syytä saavat minun puolestani tehdä niin. Varoittelen kuitenkin aina aikaa menee enemmän ja mutkaisen jousen tilleröinti on vaikeampaa kuin suoran. Kurssilainen jolla on jo kokemusta ja itseluottamusta puutöissä saattaa mielellään ottaa haasteen vastaan, ja myös useimmiten saa lopulta aikaan erittäin hienon jousen. On myös ollut tapauksia että opiskelija on jättänyt koko kurssin kesken kun on mennyt liian vaikeaksi.
Suurin osa on kuitenkin aina valinnut sen suoran lankun ja se on mielestäni oikein hyvä. Kurssit menevät näin paljon sujuvammin ja opettajalla on aikaa enemmän kaikille.
Pyramidijouset olisivat kyllä nopeampia (ja tylsempiä) tehdä, mutta saisi sellaiset määrät niin leveätä ja suoraa lankkua?


Jouset valmistuvat kursseillani kyllä tuskastuttavan hitaasti. En ole aivan varma missä vika on. Voi myös (ainakin osaksi) johtua siitä että aikaa on, kokonaista 12 viikkoa per kurssi. Tiukempi aikataulutus ja kiireen tuntu voisi saada vauhtia aikaan aivan eri meiningillä. Siklit ja muut hienonysväimet voisi myös takavarikoida heti kurssin alussa ja lukita kaappiin, takaisin saa vasta kun jousi on jänteellä!
Täytyisi varmaan osallistua Ilkan kurssille että näkisi miten hommasta selviää yhdessä ainoassa viikonlopussa.

Itse kun teen niin kaivan mieluiten luston esiin kuin teen lankusta. Palautan sen puutavaran takaisin alkuperäiseen tilaansa ja saan kiitokseksi lujemman ja kauniimman jousen.

[pyssymies]

[Simo Hankaniemi]

Varmaan lustoa voi kaivattaa Seikun kurssin tapaan, jos kurssilaisia on vain muutama ja kaikki ovat aikuisia. Itse en suostuisi siihen, että 8-12 -vuotiaat alkaisivat kirveellä veistellä lustoa esiin.

Meillä näillä parin päivän kursseilla tehdään jousen ja jänteen lisäksi 1-3 nuolta, koeammutaan jousi ja käydään läpi myös ammunnan perusteet. Ja alussa on tietysti teoriaosuus, jossa esitellään jousiammunnan historia ja erilaiset jousi- ja nuolityypit yms.

[pyssymies]

Joo, en meinannutkaan neuvoa, miten pitää kurssi, vaan kerroin, mitenkä minun mielestäni kannattaa tehdä jousi lankusta.

[Ilkka Seikku]

[A.Arffman]

Ei toi lustolle kaivaminen oo oikeesti vaikeeta, eikä hommaan mene kuin 40 min jos ei rupea nysväämään. Ite hakkaan vesurilla yleensä siihen halutun luston tuntumaan ja sitten kavahöylällä loppuun.

[jkekoni]

Kaivaminen ei ole oikeasti vaikeata, mutta tottumattomissa käsissä avaa ikkunan loputtomalle nysväämiselle. Kaivettu lankku on enemmän tai vähemmän vajaakäyrän muotoinen ja sen saaminen lattiatilleriin on siten aikaavievää.

Pyramidijousi on lattiatillerissä teräohjaimen kanssa ajettuna. Ei hienoa, eikä varsinkaan primiä, mutta tehokasta. 2. jousen voi sitten tehdä paremmin, koska tärkeinä on päästä alkuun.

Olen seikun kanssa samaa mieltä(!!), etteivät kaavat, vetopituuksien mittailut tms. kuulu alkeiskurssille, vaan jousen pituus kannattaisi ottaa joko siipivälin tai ampujan pituudesta.

Viivottimet, mitat ja piirtäminen ovat itselle must, mutta uskon hyvin, että muut pärjäävät hyvin ilman.

Toinen asia mistä olen yhtä mieltä(!!!) on toi integroitu teoria...

(tässä puhuu suuri opettaja, joka on neuvonut jousen teon yhdelle lapselle 10v ja yhdelle aikuiselle, siis erikseen... ) Ai niin jälkimmäinen on kesken, mutta syytän oppilasta (terkkuja jos luet!).

Staavien keräileminen kurssia varten on suhtellisen haastava urakka, nimim kokemusta on...

Ja mun mielestäni kivoin tapa tehdä yksipuinen jousi on vesuroida ohut pihlaja(tai muu) muotoonsa vihreänä ja kuivata sitten ja tehdä loppun kuivana. Kurssille tämä ei sovi, koska siihen tulee 1/2 vuoden paussi ja koska en usko että mistään löytyy masokistia, joka etsii 15 tällaista pihlajaa joka lukukausi.

Ja olen aina miettinyt, että jos käyttäisi taitojaan liian hankalien projektien sijasta kurssittamiseen. Tampere voisi olla hyvä paikka, koska siellä ei ilmeisesti toimintaa ja on vielä kohtuullsen matkan päässä pk-seudulta. No ehkä sitten joskus...

[J Menna]

No, tulen minäkin kurssittamisesta puhumaan. Kiva kuula että Ilkka pitää myös tämmöisiä torpedokursseja...

Olen veivannu neljänä vuonna kurssia saarnilankkujousi meiningillä ja oppilaita 10-14. Ei lapsia. Viikonlopussa tehdään saarnijousi ja kolme nuolta mäntyrimasta.
pe 18-21
la 10-16
su 10-16

Aluksi pidän esitelmää lyhyesti että mitä tuleman pitää ja näytän esimerkkitapauksia. Sitten mätön ohella kaikki katsoo yhdessä esim. sulitukset nuoleen, ensimmäisen jänteelle asetuksen jne "kulmakivet/ tärkeät jutut".

Vannesaha ja hiomakone soi. Hiomakoneella sattuu aina se hätäisen kaverin ongelma muutamalle että hups, menipä paljon ja sitten taas kevennetään ja kevennetään...

Sunnuntaina jotkut jo ampuu koko iltapäivän!!!
Paketti ei tietysti sovellu mihinkään muuhun kuin lankkujousen tekoon ilman vastakaaritaivutteluja tai yhdistelmiä tms. Kurssilla tehdään usein se "ensimmäinen" jousi.

10-14 oppilaan satsissa katkeaa miltei aina yksi jousi, kokemattomissa käsissä liian pian taivutettuna tai epätasaisen puurakenteen takia. Jos se naksahtaa sunnuntai aamuna niin vielä ehtii veivata uuden. Hienostelut sikseen. Kurssille tulija haluaa jousen mukaansa. Opettajalla pitää olla matsku valmiina.

Lauantaina ollaan ennen poislähtöä liimattu jänisliimalla kangas niiden jousien selkiin joissa on huonompi syykulku tai jotka sen haluaa. Eihän se paljoa vahvista, mutta nippa kuitenkin.
Ei olla säännönmukaisesti kaivettu yhdelle syylle, mutta jos homman taitaa niin kyllä sen ehtii.

Ja eikun ampumaan. Ja ope kotio lepäämään.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Lankkukurssien eräs ongelma on, että puuhun noustaan tavallaan pylly edellä. Luultavasti hyvin harva lankkukurssitettu lähtee sitten itse hakemaan lankkua jostakin puutavaraliikkeestä ja tekemään seuraavia jousia, vaikka näitäkin tietysti on. Lankun työstäminen aihioiksi on myös ongelmallista jos kotona ei ole vannesahaa tai sirkkeliä. Vaikka olen kyllä 1980-luvun alussa lohkonut saarnilankkua puukolla aihioiksi opiskelija-asunnossa.

Luonnollisempi tapa tehdä ensimmäinen jousi olisi pienestä pyöreästä puusta. Näissä selkäkin on jo valmiina, kun ottaa kuoren pois, tai vaikka ei ottaisikaan. Pienehkö puu ei myöskään edellytä suurta valikoimaa työkaluja, pelkkä puukko riittää. Pyöreällä puulla aloittaminen myös herkistää huomaamaan jousipuita siellä, missä ne kasvavat. Parhaimmillaan jousipuuta kasvaa omassa pihassa.

Pidin keväällä 1990 tai 1991 jousikurssin sudenpennuille näiden leirillä Vihdissä ja materiaalina oli kuusen oksa, työkaluna puukko. Tuo kurssi oli ehkä antoisin, jonka olen pitänyt, sillä kakarat olivat hauskaa seuraa ja kurssittaminen luonnossa ilman sähkötyökalujen ujellusta ja puupölyn leijuntaa oli rentouttavaa. Eräs pikkupoika lainasi väkipuukkoani ja hutki sillä poikki miehen käsivarren paksuisen maassa lojuvan haapapuun ihan pelkästä puukon käytön riemusta.

[Ilkka Seikku]

Simon kanssa samaa mieltä tuosta että pyöreiden puiden työstö jouseksi on kaikkein mukavinta ja antoisinta myös aloittelijoille.
Siinäkin tosin on yksi ongelma, jota olen tässä hiljaksiin voittamassa..
Materiaalin saanti ei aina ole niin yksinkertaista. Ehkä pari kolme kurssia menee vielä sutjakkaasti materiaalien osalta, mutta sitten kun kursseja on vuoden mittaan reilusti enemmän,niin materiaalin saanti on hankalaa. Minullakin on omaa maata ihan riittämiin ja esim. pihlajia olen pyrkinyt jousipuuksi kasvattelemaankin, mutta silti se materiaalin määrä, kun sen pitäisi olla vielä jousipuuksi sopivaa, on aika haasteellista keräillä.
Palkkaakin kun pitäisi työstä saada.
Lankkutavaraa saa haettua helposti, toki valikointi vie oman aikansa, mutta paljon varmempaa se sillä tavoin on.
Kursseilleni otan aina toki mukaan pihlajaa, tuomea, pähkinäpensästa ym mitä nyt sattuu sillä hetkellä varastosta löytymään ja niin halutessaan saa kurssilainen tehdä jousensa myös pyöreästä puusta.

Kuitenkin tämä jutun pääpointti, eli se että kaivellakko lusto näkyviin vai vetääkkö selkä vaan tasaiseksi ja siloiseksi, on ainakin minulle ihan päivänselvä. Lusto esiin, etenkin vähänkään vahvemmissa jousissa. Sama koskee lyhyitä jousia. Lyhykäinen jousi on kovalla rasituksella ja kannatan kyllä silloin selän yhdellä syyllä olemista.
Kevyet jouset kestävät kyllä vaikka olisi koko puu väärinpäin veistelty ja syyt menisivät miten tahansa, kunhan tilleri on kohdillaan.

Kurssilaisilla menee keskimäärin 4-5tuntia tuohon selän saamiseksi yhdelle lustolle.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Tuukka Kumpulainen]

Sadat kursseilla tehdyt sotkusyiset lankkujouset kestävät ainoastaan siitä syystä, että ne ovat ylipitkiä ja leveitä lussuja. 170-senttinen ja pari tuumaa leveä jousi, jota jännitetään ammuttaessa kuutisenkymmentä senttiä 35 paunan edestä kestää poikkisyisyyttä. 2,3 pituusuhteella ja 50 -60 paunan vedolla samankaltaisen jousen selän pitää olla lähes virheetön, jotta ei kosahda naamalle.

[Martti Auer]

Tuosta virheettömyydestä olen samaa mieltä Tuukan kanssa, Tuukka on täällä vähän hiljainen poika eikä tahdo tuoda itseään niin esiin. Lankkujousipuun täytyy olla virheetön, ei mitään poikkipropellia, tai mitään muutakaan, syynkulun on oltava moiteeton, tosiaan jos lankkujousesta yrittää saada juuri sitä esiin, että tämä on muullakin tavalla virheetön. Kestävä pidemmässäkin käytössä, kestää turvallisesti tuhansia ja tuhansia laukauksia, ollaan jo aika pitkällä.

Tietysti onko siinä mitään mieltä pitää aloittelijoille joitakin jousikursseja joissa todellakin tehdään 35# jousia jännitetään 6o senttiä, onko kurssiopettaja antanut kovin paljon, onko siitä saatu sitä irti, laittakaa Tuukka opettamaan.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Juri]

Minua kiinnostaa enemmänkin se että kurssilainen oppii jousentekemisen taidon. Se valmis jousi vain tulee siinä samalla, ikään kuin sivutuotteena. Tämä on myös mahdollista koska Aikuisopiston lukukaudet ovat niin pitkiä. Viikonloppukursseissa ne pedagogiset tavoitteet taitavat pakostakin olla vähän suppeammat.
Mutta jos opiskelija kuitenkin tekee selväksi että haluaa vain mahdollisimman nopeasti itse tehdyn jousen seinälle roikkumaan eikä muusta ole väliä, niin näin sitten on vaan tehtävä. Kyllähän aikuinen, kurssinsa maksanut, ihminen tietää mitä haluaa.

Kävin itse takavuosina Ikäheimon jousikurssin Karjaalla, harrastettuani sitä ennen jousiammuntaa jo jokusen vuoden. Viikonlopussa tehtiin tosiaan jousi, jänne ja kolme nuolta. Opettaja oli oikein hyvä ja jousellakin pystyi ihan ampumaan. Muistan jo silloin ihmetelleeni että onpa tiukka paketti. Täytyy olla vankka kokemus että tuollaisen pystyy vetämään läpi, kovaa vauhtia ja ongelmitta.
Innoissani sitten aloitin seuraavan jousen vaahtera staavista heti kurssin perään, mutta hämmästyksekseni huomasin etten oikein osaakaan. Tulikin eteen aivan uusia ongelmia, sellaisia mistä kurssilla ei oltu puhuttukaan. Jousikin hajosi. Tilasin lopulta kirjakaupan kautta TBB 1:kkösen ja sillä tiellä ollaan yhä.

[Simo Hankaniemi]

Eihän ne syyt nyt saa miten vaan poikittain mennä, mutta jos ne juoksevat suhteellisen pitkinä selän suuntaisina, niin ei sellainen jousi ole sen suuremmassa vaarassa katketa kuin yksisyinenkään. Kyllä yksisyisiäkin jousia menee poikki, jos selässä on sopivia oksankohtia. Ainakin minulla on mennyt enemmän poikki yksisyisiä (pyöreästä puusta tehtyjä) kuin "sekasyisiä" lankkuja suhteutettuna näiden kokonaismäärään. Tältä istumalta ei tule mieleen, että olisin koskaan saanut poikki omaan käyttöön tekemääni sekasyistä lankkujousta. Joitakin on voinut olla, mutta harvinaista se on ollut. Eikun nyt muistan yhden, mikä ei kestänyt kuin satakunta laukausta. Mutta se oli luonnottoman kevyttä, tiheäsyistä saarnea eli ihan kuraa jousipuuna.

Yksisyisiä katajajousia on mennyt poikki tusinoittain. Kaikki (paitsi kaksi) yksisyiset marjakuusijouset ovat katkenneet. Yksisyinen vaahteranoksajousi, joka oli parhaimpia tekemiäni puujousia, meni poikki pitkän käytön jälkeen ilman hyvää selitystä. Yksisyiset syreenijouset ovat katkenneet (yksi on ehjä, mutta sillä ei ole juuri ammuttu). Jne.

Osage-jousia enemmänkin tehneet mainitsevat, että nekin menevät joskus päreiksi ilman mitään selityksiä, vaikka olisivat yhdellä syyllä. Joten ei se yhdellä syyllä oleminen vielä takaa mitään, vaikka periaatteessa onkin parempi ratkaisu kuin sekasyinen.