Jousi

[Juha]

Foorumilla saa hyvän käsityksen jousen tekniikasta ja tavoista tehdä jousta. Jousen toinen puoli on henkinen aspekti, tapa jolla jousentekijä "näkee" jousensa. Millainen se on teille? Omastani voinen sanoa että jouseni on yhdistelmä lyhyttä kaarta, jonkin verran mukavuutta uhrattuna lyhyelle ja hieman jäykähkölle vedolle. Minulle se on lyhyen matkan ase, kevyt ja pieni mutta voimakas väijymiseen luotu ajatuksenjatke.

Veikkaisin että jousi kuvaa myös kantajansa luonnetta, jokaisen jousi on omanlaisensa kokonaisuus ja varmasti, ainakin enemmän jousia tehneiden keskuudessa jokaisella alkaa muodostua se itsensä näköinen jousi, olenko oikeassa?

[Smirkelimies]

Minulle se on pätkä elämänkaarta. Lapsuuden intiaaniharrastus on taustana ykköskamppeen valinnalle puu/lasikuitu välillä. Elinympäristön metsiköiden materiaaliniukkuus taasen ohjaa nykyistä jousen rakentelua.

Mutta enpä ole mitään jousityyppiä erityisesti tuominnut tai täysin vieroksunut. Kyllä vanhalla Black Bear -vastakaarella ihan mielellään ampuu. Ja taljaukkojen puuhasteluakin on hauska seurata, tarkkoja kamppeita ovat heidän laitteensa.

Ehkä "merkkifanaattisuus" tulee kuvioihin jos homma menee elämäntapatasolle.

Ihan sama veneilyssäkin: sekä puu että lasikuitu ihan ok, oma kampe omaan ekolokeroonsa. No, venehommissa puun ja lasikuidun sekoitus kai harvoin tuottaa mitään hyvää...

[heikki]

Ihan lyhyesti postaan vaan tähän sen mikä on päällimmäisenä mielessä: yksinkertainen kauneus. Siksi minua kiinnostaa eniten yksipuinen jousi ja läheltä haalittu materiaali. Mieluusti kotinurkkien pihlajaa tai tuomea. Tämä liittyy varmaan jotenkin siihen, että lapsena tuli opittua kaikkea tekemään itse ja kaikessa säästämään - nuukailusta taidetta, etten sanoisi.

Laminaateissa ja komposiiteissa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Minua vaan nyt kiinnostaa enempi yksipuinen ja ehkä sitten jänteet selkään. Tilanne kiinnostuksen suhteen varmaan muuttuu, kunhan opin tekemään täydellisiä yksipuisia...