Jousi

[Mangrove]

Muutama lainaus Schefferuksen Lapponiasta:
18. luku. Lapin kansan ravinnosta
[...] Kaikilla lappalaisilla ei ole samanlainen ruokavalio. Kun ns. tunturilappalaiset asuvat tuntureilla, ja ns. metsä- eli kuusilappalaiset metsissä, on myös edellisten ravinto erilaista kuin jälkimmäisten. Tunturilappalaiset saavat elatuksensa melkein yksinomaan poroistaan, joiden maito, juusto ja liha on heidän ravintonaan. Samuel Rheen sanoo: "Tunturilappalaiset saavat ravintonsa karjastaan; he harjoittavat vain vähässä määrin kalastusta ja syövät enimmäkseen lihaa, juustoa ja maitoa." Tämän kaiken he saavat poroistaan, jotka ovat heidän karjaansa. Vain joskus juhannuksen tienoilla he ostavat läheisestä Norjasta lampaita, vuohia ja nautoja. [...]

Ruoka on kuitenkin talvella erilaista kuin kesällä. Talvella he syövät melkein yksinomaan keitettyä lihaa. Rheen sanoo: "Syksyllä ja talvella he tuskin lainkaan syövät muuta kuin lihaa." Mutta keväisin he syövät juustoa ja talvi-imassa kuivattua lihaa. [...] Mutta kesällä he elävät enimmäkseen maidolla ja juustolla sekä juuston valmistuksessa jätteeksi jäävällä heralla, jonka nimi heidän kielellään on "kamada". Mutta mikään ruoka ei heistä ole niin herkullista kuin poron kieli ja ydin. [...] Vielä on mainitsematta eräs laji näiden lappalaisten ruokapyödältä: se on poron verestä veteen keitetty sakea velli, josta Samuel Rheen sanoo, että "he keittävät vedessä poron verta saaden siten velliä, joka heillä on hyvin tavallinen ruokalaji".

Metsälappalaiset taas saavat ravintonsa osaksi kalasta, osaksi linnuista ja metsänriistasta. [...] Heidän ruokajärjestyksessään ei ole siis eroa eri vuodenaikoina niin kuin tunturilaisilla, [...] Metsänriistasta he asettavat ensi sijalle karhun lihaa ja ovat siihen kovasti mieltyneet. Olaus Petri Niurenius kirjoittaa: "He pitävät karhun lihasta eniten ja syövät sitä hienoimpana herkkunaan". [...] - He pyytävät myös erilaisia lintuja. Erityisesti riekkoja, jotka kuuluvat lagopodien lajiin, he pyytävät runsaasti ruuakseen. [...]

Näiden tavallisten ruokalajien ohella heillä on ikään kuin maustimiksi puolukoita, mansikoita ja erästä suomarjaa, jota he sanovat norjanmarjaksi (muuraimet) sekä angelica petrosaa (putkilaji) ja männystä kuorittua pettua, joiden kaikkien käyttöä ja valmistusta selostan tuonempana. Sellaisia ovat siis lappalaisten ruoat; leivän ja suolan käyttöä useimmat eivät tunne. [...]

[Martti Auer]

Lantalaisethan ovat kokeneet paljon nälänhätiä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Pohjoisessa ei juuri nähty nälkää 1860-luvun lopulla, kun etelämpänä kuoltiin katovuosina. Etelässä satsattiin yksipuolisesti viljanviljelyyn, koska haluttiin saada viinan aineksia.

[Iivana]

Lisäksi vauraammilla alueilla on halveksittu ainakin minun lapsuudessani mm. sienten, villivihannesten, kalan(mm. made, hauki ym.) sekä muiden keräilytuotteiden käyttöä. Itse olen oppinut lapsena keräämään, käsittelmään ja syömään mm. sieniä ihan tavallisen ruokavalion osana.
Jos käyttötaito on kadonnut ylpeyden myötä, niin sitten on kuoltu nälkään.
Sitten sitä pidettiin armeijassakin ollessani kaupunkitaistelijoiden mielestä "rambona" kun kesän paisteli sieniä pannulla. Ihan normaalia hommaa. Itseppä aina ajattelin, että eihän kaikki voi hyvän päältä ymmärtää.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Mangrove]

[Iivana]

[Martti Auer]

Oliskohan tuo ollut myös sama kun Irlannissa koettiin nälänhätiä 1830-luvulla, perunaruton ansiosta, jolloin menehtyneitä oli miljoonia, kun Irlannissa viljeltiin yksipuolisesti lähinnä perunaa, niin hirveästi oli siirtolaisia sitten Amerikkaan. Kun tuosta perunasta saa keitettyä pontikkaa erityisen hyvin, olisikohan siinäkin viinanainekset olleet osasyynä, ja sitä perunaa mitä sai niin menivät pontikan keittoon, oltiin löydetty oikotie onneen.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Nuoruuden aliravitsemus aiheuttaa nivelrikkoa ? hirvillä ja ihmisillä
10.7.2010 11:40
A A Jani Kaaro
George Desort

Laaja nivelrikkoa koskeva tutkimus on löytänyt yhteyden aliravitsemuksen ja nivelrikon välillä. Vaikka tutkimuskohteena olivat hirvet, tulosten uskotaan pätevän myös ihmisiin.

Tutkimuksessa seurattiin hirviä Isle Royalen kansallispuistossa, joka sijaitsee Yläjärvellä Pohjois-Amerikassa. Saari tunnetaan siitä, että siellä on vain yksi suuri petoeläin, susi, ja yksi suuri saaliseläin, hirvi. Tutkimukseen kerättiin aineistoa yli 50 vuotta ja siihen osallistui kolme eri ekologisukupolvea. Sen aikana kerättiin tietoa hirvikannan vaihteluista, kerättiin näytteitä ja analysoitiin yli neljäntuhannen hirven luut.


Kun tutkimusta oli kestänyt yli kaksikymmentä vuotta, Isle Royalen hirvissä alkoi näkyä selviä merkkejä nivelrikosta. Hirvien nivelrikko on kaikin puolin samankaltainen sairaus kuin ihmisten nivelrikko ja ennen pitkää se rampauttaa eläimen. Raajarikot eläimet jäävät helposti susien saaliiksi.

Aineistossa havaittiin, että nivelrikkoa esiintyi enemmän silloin, kun hirviä oli paljon ja vähemmän silloin, kun hirviäkin oli vähemmän. Tämä sai tutkijat ajattelemaan, että nivelrikolla voisi olla yhteys kiristyneeseen ravintokilpailuun ja sitä kautta aliravitsemukseen. Luiden tutkimus vahvisti hypoteesin: nivelrikkoisissa luissa oli merkkejä aliravitsemuksesta elämän alkupuolella.


Tutkimusta johtanut Rolf Petersen Michiganin teknillisestä yliopistosta uskoo, että lapsuusajan aliravitsemus aiheuttaa nivelrikkoa myös ihmisillä. Arkeologisessa aineistossa on havaittu, että nivelrikko lisääntyy selvästi kun ihmiset siirtyivät metsästäjä-keräilijävaiheesta maanviljelykseen. Esimerkiksi joissakin Amerikan alkuperäisheimoissa nivelrikon esiintyvyys kasvoi 65 prosenttia, kun he lakkasivat metsästämästä ja alkoivat viljellä maissia.

Aikaisemmin on ajateltu, että nivelrikon lisääntyminen johtui siitä, että maanviljely oli raskaampaa työtä ja rasitti ruumista enemmän, mutta uusi tutkimus viittaa siihen, että todellinen syyllinen oli aliravitsemus.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[toni]

Kivikauden ihmiset söivät hiilihydraatteja
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135261024529

19.10.2010 Kivikauden ihmisten ruokavalio oli monipuolisempaa kuin tähän asti on uskottu. Tuoreet löydöt Euroopasta osoittavat, että ihmiset valmistivat "jauhoja" jo 20 000 vuotta ennen maanviljelyksen alkua.

Kansainvälinen tutkijaryhmä analysoi kivikautisilta asuinsijoilta Italiasta, Venäjältä ja T?ekistä löytyneitä jauhinkiviä. Niistä löytyi etenkin osmankäämien ja saniaisten, mutta myös muidenkin kasvien tärkkelysjyväsiä. Koska tärkkelysjyväsiä oli selvästi hakattu ja ne olivat keskittyneet jauhinkivien kärkeen, tutkijat päättelivät, etteivät jyväset olleet voineet tulla kiviin jälkeenpäin, vaan ihmiset olivat murskanneet kasvien tärkkelyspitoisista osista jauhemaista ainetta.

Tämä tarkoittaa, että kivikauden ihmiset keräsivät ja kuivasivat kasveja ja jauhoivat niitä ravinnoksi jo 30 000 vuotta sitten. Löytö muuttaa käsityksiä, joiden mukaan kivikauden ihmisten ruokavalio olisi koostunut vain lihasta ja satunnaisista marjoista ja hedelmistä.

Jauhinkivien löytyminen näin laajalta alueelta viittaa siihen, että tapa on ollut vakiintunut kivikautisissa ihmisyhteisöissä ja säännöllinen osa ihmisten ravitsemusta.

Tutkijat eivät osaa sanoa miten jauhetta on käytetty. Ihmiset ovat mahdollisesti sekoittaneet sitä veteen puuromaiseksi mössöksi tai paistaneet siitä ohuita "leipiä". Tutkijoiden mukaan jauheen hiilihydraattipitoisuus on vastannut suunnilleen alkeellisesta emmervehnästä tehdyn jauhon hiilihydraattipitoisuutta.

Tutkijat uskovat myös, että löytö kertoo jotakin kivikautisten ihmisyhteisöjen työnjaosta. Kasvien kerääminen ja kasviravinnon valmistaminen on metsästäjä-keräilijäkulttuureissa pääsääntöisesti naisten tehtävä, ja näin on luultavasti ollut myös kivikautisissa yhteisöissä.

Tutkimusta johtaneen Anna Revedinin mukaan tärkkelysjyväsiä ei ole aikaisemmin löytynyt teknisistä syistä. Monilla arkeologeilla on ollut tapana puhdistaa löydetyt esineet ennen analyysia, jolloin tärkkelysjyväset ovat huuhtoutuneet pois. Revedinin mukaan heidän tutkimuksensa on ensimmäinen kerta, kun työkaluista edes yritetään etsiä kasvimateriaalia.

On huomionarvoista, että sitä löytyi kaikilta tutkituilta asuinpaikoilta.

Tutkimuksen julkaisi Proceedings of the National Academy of Sciences.

HS / Jani Kaaro

[pyssymies]

[heikki]

Kenellä on ollut sellainen käsitys, että kivikauden ruokavalio oli pääosin lihaa ja kalaa ? Ei tarvita kummoistakaan maalaisjärkeä tai paljoakaan kokemusta metsästämisestä kivikauden keinoin, kun jo tulee siihen johtopäätökseen, että kasviksilla on ollut iso rooli - ne kun eivät juokse karkuun...

Mitä tulee tuohon juttuun elintarviketeollisuuden vedätyksistä, niin nehän vähenevät aika rajusti siinä vaiheessa, kun ihmiset luopuvat valmispöperöistä ja alkavat ostella tuoreita raaka-aineita valmistaakseen ruokansa itse. Eli ei koskaan... Eipä silti, ei valehdella saa: vaikka kananliha ja nahka sinänsä onkin hyvää ja ravitsevaa, niin ei kai sitä pitäisi jauhelihaksi kutsua... Palvikinkku on toinen hauska esimerkki. Ei ole montaakaan lihataloa, joissa kinkun aromi tulee puun palamisesta. Valtaosassa se tulee aerosolisuihkeesta.

Muuten olen sitä mieltä, että natriumglutamaatti (E621) on hyvää.

[Smirkelimies]

http://www.kaleva.fi/uutiset/esi-isan-maja-tulikokeessa/874635

"Höyry nousee puisesta keittokaukalosta kohti syksypimeän ruokomajan kattoa.
Keitinveden seassa lilluu porkkanasiivuja, perunalohkoja, sipulia ja muita vihanneksia. Joseph Favre-Félix kohentaa nuotiota, poimii kuuman kiven kahden puupalikan väliin ja pudottaa sen ruokatarpeiden sekaan. Kivi lämmittää keitosta aikansa, kunnes se pitää taas siirtää nuotioon.
"Kivikauden tahti on hitaampaa kuin nykypäivänä", ranskalainen nuorimies opastaa. "

Kuvia (16 kpl):
http://www.kaleva.fi/kuvagalleria/kierikissa-eletaan-esi-isien-malliin/5595

Yllättävän monipuolista tuo kivikauden ruokavalio, ainakin kuvien perusteella. Jopa nakit on tunnettu jo kivikaudella.

[toni]

Makuasioista on turha kiistellä, edes heikin kanssa;)
Mutta odotan silti mielenkiinnolla lisäaineista karttuvaa tutkimusaineistoa. Oikeastaan olen seurannut sitä reilut kymmenisen vuotta ja skeptisemmäksi vain käyn...

Musta on tuntunut että hiilareiden käyttöä, eli esiviljojen ja heinäkasvien siementen pohjaan(kin) rakentuvaa ruoka ympyrää on tulkittu kieroon, koska jokin hämärä nykykäsitys ihmisestä suurine keksintöineen ja mullistuneen uuden ajan harppauksineen on luonut nämä pelkillä omilla ennakko asetelmillaan.

Kautta aikain ihminen on osannut keräillä kuten jopa semi-viljellä, joka ei idealtaan häviä yhtään nykyiselle tehomaanviljelylle.
Eli pyrkiä varmistamaan tietyillä ravinto kasvipaikoilla saatavan sadon saaminen pidemmäksikin aikaa.
Siihen voi liittyä joko kilpailevien puiden alasajo hyvää hedelmä puuta varjostamasta, kateviljelyä, yms. Se että jostain olis yhtäkkiä keksitty ja jalostettu pari viljaa ja samalla aloitettu itse viljely on musta omituista.

Suht harvinaislaatuisen hampaiston ja elimistönsä ansiosta ihmiseltä onnistuu kyllä moninaiset ruokavalio sovellutukset, jopa useiden sukupolvien ajan mikäli ravinto tilanne sen vaatii. Ajan oloon myös suuremman kuolleisuuden vallitessa spesifimmätkin ravinto sovellutkset ovat mahdollisia.

Mutta tuossa evolutiivisessa projektissa näyttelee vähintään yhtä suurta osaa ihmisen oma bakteeri kantakin. Niin iholla kuin ruoansulatus elimistölläkin.

[toni]

...niin oli tuo Josephin juttukin...pitäs kyllä kuulla tai nahdä hommaa lisää, siitä mitä tuolla arjessa oikein tapahtuu? Etukäteen olen tuosta suunnittelu projektista kuullut aina silloin tällöin.

Turistit eli kauempaa lämpimämmistä olosuhteista tulevat ovat elimistönsä kanssa takuulla helisemässä kun räntä ja lumikeli jaksot ottaa vuodenkierron haltuunsa..eli vaatii jonkinverran päättäväisyyttä pysyä tuollaisissa olosuhteissa.

[Smirkelimies]

Ihmisellä on vissiin luontaisia valmiuksia sopeutua kylmään, kehittyy ruskeaa rasvaa.
Kierikissä niillä on sentään nuotio. Mynämäen kivikausikokeilu vertailun vuoksi:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711056783963_uu.shtml

"Viimeiset viisi kuukautta hän on majaillut tuttavansa ladossa valtatie 8:n varressa, sillä hän ei yrityksistään huolimatta ole saanut Mynämäen kunnalta uutta asuntoa.
- Aamuisin täällä on kymmenen astetta lämmintä. Se on paha juttu, kun ei saa edes märkiä vaatteita kuivattua, Sainio kuvailee kotiaan.
Ladossa ei ole lainkaan juoksevaa vettä.
Lautarakenteisen majan seinissä ei ole myöskään kunnollista lämpöeristystä.
- Nyt huolestuttaa, kun on talvi ja pakkaset tulossa."

[pyssymies]

Ukkivainaa kertoi, että joskus 50-luvulla hän kuuli, että proteiineilla jaksaa(ilmeisesti urheilu/voimailupiireistä levinnyt, nykyäänkin elävä myytti). Oli ottanut sen sitten kirjaimellisesti ja syönyt jonkun aikaa pelkkää lihaa, kalaa, kananmunia ja juustoa. Paska oli kuulemma kuin rautakankea, ja koko ajan tuntui olevan pieni nälkä, siis heikotti(täytyy muistaa, että hän ajoi tuohon aikaan puita hevosella ja vähän hakkasikin). Ei tykännyt dieetistä. Paljon paremmin kuulemma jaksoi vaikka pelkän puuron voimalla, vaikkei se niin maistuvaa ollutkaan.

[toni]

Kyllä Myniksen miehellä on toiset panokset pelissä kuin elämysmatkailu tai kädentaitoja nahkareleet päällä opettelu. Toivottavasti asunto ilmaantuu tämän julkisuuden myötä.

Mutta ruskean rasvan muodostuminen vaatii aikaa, yleensä on puhuttu loppu kesästä loppu syksyyn saakka (viikkoja luonnon lämpötiloissa mukautuvana) vievästä sopeutumis prosessista jossa henkilö kuluttaa väh. päivätyön mittaisia ulkoilma annoksia päivittäin. Viime vuonna asiasta julkaistiin joku väikkärikin?
Kierikin vierailijat eivät tähän helpolla pääse..mutta toki sopeutumista niin fyysistä kuin psyykkistäkin tapahtuu, eikä nuo ole toinen toistaan heikompia jos/kun elämä tai olosuhteet yllättää. Toivottavasti myös realiteetit oman kehon reunaehdoista kirkastuu pitkäaikaista kylmyyttä ja kosteutta kokeillessa.

Hiilarittomia ruokavaio toteuttajia on marginaalisti kamppailulaji harrastaja piireissä, kuten varmaan muuallakin? Kuitenkin tuota kautta olen kuullut kokemuksista kun keho (ja varmasti myös suolisto bakteeristokin) parin-kolmen kuukauden ajan mukautuu uuteen ravintoon. Kompensointia tapahtuu rasvan erittäin runsaalla lisäämisellä jokapäiväisen ruokaympyrään. Kuitenkin edeltävinä, sekä kovia treenejä sisältävinä palautus päivinä suurinosa joutuu kehonsa vaateista syömään hiilareita ja enemmän. Toisaalta ihmiselimistö osoittaa melkoista sopeutumiskykyä, ajatellaan vaikka inuiitteja tai Tiibetin paimentolaisia.
Molemmilta puuttuu vihreä ja kasviperäinen ravinto joko kokonaan tai lähes, sekä toinen on (aivan hiljan eristyksissä elelleet yhteisöt ja kansat, harvat nykyään) myös ilman viljaa. Molemmat on myös lukuisia sukupolvia läpikäyneitä alueellisia sopeutumia, mutta löytyyhän meidän länkkäreidenkin elimistöissä melkoista varianttiuutta jos perimäämme aletaan sillämielellä tutkimaan. Eli valmiuksia on monenlaisiin sopeutumiin, mutta kellä ja mihin suuntaan ja miten pitkälle vietyinä?

Noita hommia ei ihan tahdon voimilla muuteta, oli esikuvat mitä hyvänsä.

[T. Manner]

Ihminen tulee toimeen ilman hiilihydraatteja, mutta pelkällä proteiinilla se ei onnistu, rasvaa tarvitaan myös. Puuttuvat hiilarikalorit on korvattava lähesulkoon täysmääräisesti. Useimmat ihmiset pystyvät sopeutumaan ilmeisestikin varsin nopeasti uuteen ruokavalioon, mutta aina on joku sopeutumatonkin tai ainakin sopeutuminen vaatii huomattavan pitkän ajan.

Huomattavasti helpompaa on noudattaa vähähiilarista menua, jossa juuri ja juuri pysytellään ketoosin tällä puolen.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[toni]

Selvyydeksi länsimainen atomikatseinen näkymystapamme ei aina kykene havaitsemaan pilleri teollisuuttaan laajempia konteksteja koska pilkun hallinnan mestareiden tuotto putkinäköisyyden luotsaamina on jo itsetarkoitus: hiilarieilla ja hiilareilla on eroja kun puhutaan vaikkapa valkoisista jauhoista ja kokojyvä jauhoista valmistetuista tuotteista, tai vaikkapa hapatuksella avitetuista.

Liha toinen, inuiiteilla rasvaisen hylkeen lihan sekä osittain traaninkin ravinto käyttö on yhdestä ja samasta lihaeläimestä peräisin. Tuossa kulttuurissa ei erotella elintarvikelaitoksen tarkkuudella kaikkea vaan syödään, kuten tapana on sanoa; hyvin luonnonmukaisesti. Tehotuotetulla possunlihalla voisi inuiitin asuinalueellaan kuolo korjata jo yhden talven sisään...

Meidän ruokateollisuutemme taas tämän meille tekee ja ongelmat ovat uusia ja vaativat uudet avaimet: terminologian käsitys maailmoineen.
Tosin kyllähän samalla kaupallisuuten kytkeytynyt tiedekin edistyy, jotta mikäs tässä huimassa tivolissa ollessa...

Raffinoituun ravintoon puhtaasti pohjaava ravinnon käyttö vaatisi ihmiskehon entsyymeiltä(kin) huiman evoluution sekä jotain edellä mainitun kaltaista symbioosia, vaan miten on?
http://www.nature.com/news/2010/100730/full/news.2010.384.html

[toni]

Ketoosi on muuten mahtava tila ja kokemus;)

Kannatan ehdottomasti siihen tutustumista, samalla saa mutua elämästä joka loppujen lopuksi pyörii hyvin tiiviisti oman kehon ympärillä.

[T. Manner]

Hiilarien erot ovat enemmänkin tuossa veren glukoosin nousunopeudessa. Valkoinen tai kokojyvä eroaa lähinnä muiden ravinteiden kuin hiilihydraattien osalta.

Suurin peikko niille, jotka eivät päädy diabetekseen on gluteeni, joka taitaa olla haitallinen huomattavasti suuremmalle ihmisjoukolle kuin niille, jotka kärsivät varsinaisesta keliakiasta.

Eli siis päädytään pemmikaaniin.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[pyssymies]

Olen myös päätellyt tuosta ukkivainaan kokemuksesta, että hiilarien merkitys kasvaa, kun energiankulutus on erityisen suurta.

Tietääkseni kaikki vähähiilarisella ruokavaliolla toimeentulleet kansat ovat kuitenkin käyttäneet kasvikuntaa ravintonaan aina, kun se vaan on ollut mahdollista. Vaihtelu virkistää.

[Tuukka Kumpulainen]

[pyssymies]

Sitten on tietenkin pettu, jota saamelaiset käyttivät ehkäpä ennen suomalaisia, karhun, koiran, vuohen -ja väinönputki, järviruokojen ja järvikaislojen juuret. Suomessakin on käsittääkseni käytetty villivihanneksia aika monipuolisesti, mutta ravitsemustilanteen parantuessa 1900-luvulle tullessa niiden käyttö on aktiivisesti haluttu unohtaa.

Eikös ulpukan siemeniä ole käyttäneet jotkut intiaanitkin ravintona?

[Simo Hankaniemi]

Dieetin pitäisi näkyä luista, mutta en tiedä, minkä verran tätä on tutkittu eurooppalaisella materiaalilla. Varsin yleisesti kivikauden ihmisten hampaistosta näkyy, että aliravitsemuksesta on kärsitty varhaislapsuudessa. Crow Creekin (Etelä-Dakota, 1300-luku) kylän vainajien luista näkyi, että naiset olivat eläneet yksipuolisemmalla ravinnolla kuin miehet, eli olivat saaneet vähemmän lihaa ja kärsineet puutoksista. Myös simpanssien parissa urokset syövät enemmän lihaa kuin naaraat, joten ruokavalio on myös sukupuolikysymys.

[pyssymies]

[heikki]

Kiitos Tuukka mielenkiintoisesta vastauksesta. Onko sitten arkeologiassa logiikka niin, että "Absence of proof is proof of absence". Jos todisteita kasvisten syönnistä ei ole, niin kasviksia ei ole syöty... Sitä vaan äkkiseltään kuvittelisi, että vaikkapa täällä pohjoisemmilla alueilla on keväällä vedetty nokkosta ja horsmaa ja vuohenputkea niin että maha piukkuu ja syssymmällä on sitten marjat sienet ja pähkinät olleet pääruokaa - marjathan saa säilymään pitkäänkin. Vaan kyllähän siinäkin saa ahkerana olla, että kasviksilla koko ajan mahansa täyttää.

Tuosta elintapojen tutkimisen logiikasta vielä tuli mieleen, että muinaisten ihmisten kulttuurista ja uskomuksista ynnä kulteista on tarkkojakin kuvauksia ja käsityksiä ilman minkäänlaista todellista näyttöä (esim. klaanijärjestelmä ja toteemieläimet muinaissuomalaisilla tai tuluskivien vulva-symboliikka, mihin Seikkukin on täällä viitannut). Sen sijaan järkeen käyvistä arjen ratkaisuista, kuten kasvisten syönnistä ei uskalleta paljoakaan päätellä.

No, älkää ottako minun pohdiskelujani turhan vakavasti, ei ole tullut asioihin sen kummemmin paneuduttua. Onpahan mukava taas oppia jotain uutta.

[toni]

Taatusti menneiden aikojen kansat ovat osanneet ruokansa prosessoinnin, epäilemättä jopa paremmin kun takana on aika helevetin pitkä perinne myös niiden käytöstä. Sitä ei puolustusvoimatkaan saa välttämättä muutaman vuoden tutkimusperiodissaan selville...

Toine homma on nämä haitta-aineet. Näidenkin välttämiseen löytyy kenoja, esm. keruu vuorokauden tai vuoden ajan suhteen.

Toinen homma on se missä määrin ne ovat osallistuneet mm. immuuni puolustus järjestelmämme toimivuuteen..

Ihminen ei ole oma yksikkö, yhden lajin organisaatio, vaan meissä on yksilönä kilokaupalla erittäin spesifejä mikrobeja,entsyymejä,bakteereita joiden kimppa evoluutiosta ihmisen kera on armottoman vähän teoriaa saatikka tutkimuksia. Nämä hoitavat ruokamme pilkonnan ja imeytymisen sekä prosessoivat mahdolisesti joitan haitta-aineitakin.

Mitä nokkoseen tulee niin sen siemenet ovat olleet todennäköisesti muutama tuhat kertaa arvokkaampaa ravintoa kuin lehdet ja versot (jotka eivät nekään ole mitä tahansa ravintoa).

Koko paska vaatisi taas avointa eri tieteiden välistä yhteistyötä, niin kuin monessakin asiassa, mutta pilkun nussinnaksi tuppaa vaan menemään...

[T. Manner]

[Mangrove]

[Tuukka Kumpulainen]

Todisteiden puute ei ole todiste olemattomuudesta. Arkeologin täytyy kuitenkin olla hyvin varovainen tulkinnoissaan. On hiffattu, että tutkijan omat asenteet ja kulttuuritausta vaikuttavat väkisinkin tulkintaan. Koko ajan on riski projisoida muinaisuuteen jotain, joka ei sinne kuulu. Se kuuluisa maalaisjärkikin on pelkkä nippu kulttuurisidonnaisia yleistyksiä. Nykyisin on arkeologiassakin kaikuja relativistisista filosofioista, jossa "kaikki on sallittua", "mikään ei ole varmaa" ja "kenen tahansa mielipide on yhtä pätevä kuin toisen". Tutkija voi tämän perusteella kehitellä mitä tahansa satuja muinaisuudesta, kunhan kertomus on loogisesti eheä. Vähemmänkin radikaalin nykyarkeologin mielenkiinnon kohteena voivat olla vaikkapa muinaisen yksilön maailmankuva, aineellisen kulttuurin symbolimerkitykset tai yhteisön tapa kokea maisema. Malli on otettu suoraan kulttuuriantropologiasta, mutta kun arkeologi ei voi kysyä tutkimuskohteeltaan, mitä jokin tarkoittaa, ovat metsään menemisen mahdollisuudet huikeat.

Suomesta on löytynyt nippu kivestä ja puusta taidokkaasti tehtyjä hirven- ja karhunpäitä. On hyvin todennäköistä, että ne kertovat näiden eläinten kultillisesta merkityksestä esineet tehneissä yhteisöissä; ei tunneta varhaiskantaista kulttuuria, jossa vastaavat esineet olisivat silkkaa luomisen riemun tulosta. Mikään tarkempi kuvaus täällä 6000 vuotta sitten vallinneesta uskonnollisesta elämästä on spekulointia, kun meillä ei ole edes kivikautisia "alttareita" toisin kuin Venäjän puolella.

Väinönputkesta, maitohorsmasta tai ruokasienistä meillä ei ole mitään todisteita. Voisi olettaa, että totta kai niitä on syöty, mutta ei se ole mitenkään varmaa. Esimerkiksi osmankäämi on erinomainen ruokakasvi, yksi harvoista myrkyttömistä energianlähteistä Pohjolan kasvillisuudessa. Monet Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista söivät osmankäämiä, mutta oli myös porukoita, jotka eivät niin tehneet, vaikka elivät osmankäämimailla. Etnografioiden vertailu osoittaa, että kaikilla ihmisyhteisöillä on erilaisia irrationaalisia ruokatabuja ja mieltymyksiä. Toisten herkku on toisten kauhistus, kuten koira, sienistä nyt puhumattakaan.

Jotkut tässäkin esitetyistä puheenvuoroista haiskahtavat ihanien ihmisten myytiltä. On mukava ajatella esihistorian esi-isät loputtoman taitavina ja viisaina luontomaistereina. Tällekään ei ole mitään pohjaa. Jo pelkästään ajallinen etäisyys kivikauteen on niin suuri, että sen ihmisille ei pidä suin päin projisoida esimerkiksi 1900 - luvun alkuperäiskansojen yksittäisten perinteenkantajien tietämystä.

Viime jääkauden jälkeen Euroopan olot muuttuivat nopeasti ja dramaattisesti. Ihmiset olivat todennäköisesti pakotetut omaksumaan monia uusia ravinnonlähteitä hengissä pysyäkseen. Miten 10 000 vuotta sitten ulpukansiementen kaltaista uutuusmuonaa Volgan mutkassa syönyt metsästäjä-keräilijä olisi voinut tietää siementen olevan myrkyllisiä? Ei pahanmakuisia tai oksennusreaktion aiheuttavia, mutta tarpeeksi myrkyllisiä edistääkseen kuolemaa säännöllisesti nautittuna. Kivikauden immeinen tiesi, että nälkä lähtee ulpukalla eikä ehkä välittänyt muusta. Olihan myös kasveja kuten myrkkykeiso, jonka juurakkoa syömällä pääsi nopeasti ja näyttävästi hengestään, eikä kuolema ollut koskaan kaukana edes hirvenlihassa pidättäytyvällä konservatiivilla.

[Smirkelimies]

Ei liene mahdoton ajatus että kovina aikoina olisi jouduttu syömään ihmislihaakin, eli nälkään kuolleita heimon jäseniä. Kuinkahan paljon tuota asiaa on tutkittu, jotkut aiheet saattaa olla tabuja tutkijoiden keskuudessa.

[Simo Hankaniemi]

Infektiot, onnettomuudet, sodat ja muu väkivalta yms. vaativat veronsa, eivätkä kivikauden ihmiset olleet pitkäikäisiä. Hitaasti vaikuttavien mutta ravitsevien kasvisten myrkyllisyydellä ei siten ollut suurta merkitystä. Jos kuolee kuitenkin 30-40 -vuotiaana (edellyttäen että kuuluu siihen 50% lapsista, jotka selviävät aikuisiksi), niin on melko sama, vaikka joisi heroiinia päivittäin.

[Mangrove]

[Tuukka Kumpulainen]

Aika laveaa maalailua Simolta. Ainakaan Euroopan kivikautiset ihmiset eivät "kuolleet kuitenkin 30 - 40 - vuotiaana". Tanskan myöhäismesoliittisessa Bogebakkenin kalmistossa 17 ikämääritellystä vainajasta seitsemän eli 40 % oli kuollessaan 40 - 60 - vuotiaita. Viisikymppisten yksittäishautoja samalta ajalta ovat mm. Åsunden ja Bleivik. Itä-Euroopan kalmistojen vanhimmat vainajat ovat kuusikymppisiä. Kun ikämääriteltyjen raatojen kokonaismäärä on suhteellisen pieni, ei kyse ole mistään ääri-ilmiöstä. Moni kivikauden ihminen eli tukevasti keski-ikäiseksi, isoisäksi ja -äidiksi saakka. Elinajanodote syntyessä on harhaanjohtava mittari yhteisöissä, joissa lapsikuolleisuus on luokkaa valtava.

Nykyiset metsästäjä-keräilijänrippeet ovat paras verrokki kivikauteen mitä meillä on, mutta eivät kovin hyvä sellainen. Maailman syrjäisimmätkin kansat ovat altistuneet Euraasiaperäisille tartuntataudeille jo sukupolvien ajan. Ne laskevat elinikiä kaikkialla, missä vastustuskyky niille on alhaisempi kuin meillä. Kun aboriginaali asettuu aloilleen, astuu hän periaatteessa myös länsimaisen terveydenhuollon piiriin ja elinajanodote alkaa nousta.

Kun joku sanoo, että kivikaudella kuoltiin kolmekymppisinä, tuntuu se meistä kauhealta. Nykyihmiselle kuolema on jotain, joka tulee pitkällisen sairastelun ja näivettymisen jälkeen. Ajatus parhaassa iässä olevista raihnaisista vanhuksista on järkyttävä. Näinhän se ei mennyt. Myöhäspaleoliittiset ja mesoliittiset luurangot ovat tyypillisesti vahvaluisia ja hyvähampaisia, joskin nivelissä ja purupinnoissa on kulumia. Ihmiset kuolivat nähtävästi äkillisesti syihin, jotka olisivat meille freak accidenteja.

Puraiset pähkinää ja halkaiset poskihampaasi. Kolmen viikon päästä olet kuollut sepsikseen. Kierähdät sienipäissäsi hiillokselle ja poltat kylkesi. Henki pois jahka infektio kotiutuu. Kiipeilet kalliolla linnunmunia keräämässä ja horjahdat. Lokit saavatkin ruokaa sinusta. Ryttyilet väärälle kaverille ja...väkivaltainen kuolema näyttää olleen yksi johtavista kuolinsyistä mesoliittisen kivikauden alusta alkaen. Niin idässä kuin lännessä on paljon vainajia, jotka on tappanut luinen tai kivinen nuolenkärki. "Tylpän esineen aiheuttamat vammat" kallossa ovat niin ikään melko tavallisia. Pasifistinen selitys näille on "metsästysonnettomuus". Uskokoon ken tahtoo.

[Tuukka Kumpulainen]

Smirkelimies,

Arkeologiassa ei ole tabuja, menneisyys on raadollista kuten arkeologin arkikin. Moni tutkija kiljuisi kammiossaan riemusta, kun todisteita ihmissyönnistä ilmaantuisi. Onhan näitä vähän, Suomestakin (no, Ahvenanmaalta). Ihmisluita, joista on viillelty lihoja irti ja lämmitetty tulessa.

Ihmissyönti ei ole tabu arkeologille mutta ihmiskunnalle kylläkin. Luonnonkansoilta dokumentoitu kannibalismi on lähes aina rituaalista ja kohdistuu tapettujen vihollisten tiettyihin kehonosiin. Haukkaamalla palan vihulaisen sydäntä tai vaikkapa maharasvaa kuten Alaskan kaska-intiaanit, sai käyttöönsä tämän voimia. Myös kuolleiden omaisten rituaalisyöminen tunnetaan esimerkiksi Papua-Uusi-Guineasta. Nälkäkuoleman välttämiseksi murkinoidut toverit ovat ilmeisesti aina ja kaikkialla olleet äärimmäisen hädän äärimmäinen ilmentymä. Kun vanhoissa dokumenteissa mainitaan jonkun natiiviporukan sortuneen nälkäkannibalismiin, ei koskaan voi olla varma, onko kyseessä pahansuopa juoru. Paljon "ihmissyöjää" pahempaa stigmaa ei ole helppo keksiä edes postmodernissa nykymaailmassa.

[Simo Hankaniemi]

Antropologi Marjorie Shostak, joka teki kenttätöitä bushmannien parissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa kirjoittaa kehuen ensin näiden tervellistä ruokavaliota ja sitten: "Kungien terveydentila ei kuitenkaan ole hyvä; lähes 50% lapsista kuolee alle 15-vuotiaina - ensimmäisen elinvuoden aikana lapsista kuolee 20% useimmiten vatsatulehduksiin. Vastasyntyneen keskimääräinen elinikä (odote?) on 15 vuotta, kun taas 15 vuotta täyttänyt voi odottaa elävänsä keskimäärin 55 vuotta. Vanhuuden mukanaan tuomien sairauksien puuttuminen selittyy sillä, että kungeista vain 10 % elää yli 60-vuotiaiksi. Aikuisväestön yleisimpiä kuolinsyitä ovat hengityselinten tulehdukset ja malaria." (Nisa, s. 23).

Shostak kuvaa siis nykyajan (1970-luvun) metsästäjä-kungien elämää, mistä puuttui kokonaan esim. sodan vaikutus, mikä olisi tietenkin lisännyt kuolleisuutta ja alentanut elinajanodotetta.

Pohjois-Amerikan yli 8 000 vuoden ikäisissä vainajissa, joita on löydetty muistaakseni alle 40 kpl., ei ole yhtään yli 50-vuotiasta vainajaa. Minulla on jossain kirjassa täydellinen luettelo noista löydöistä, mutta en nyt yöllä lähde sitä hakemaan.

Todettakoon että Euroopassakin kuolleisuus oli erittäin suurta vielä 1800-luvun alkukymmenillä. Vasta antibioottien keksiminen ja ravitsemustilanteen ja terveydenhoidon kehittyminen on nostanut oleellisesti elinajanodotetta.

[T. Manner]

[toni]

Koitan viskellä tähän joitain hajamietteitä, vapaalla ja kouluttautumattomalla joutomiehen statuksella:)

Ekaks, en edelleenkään voi olla pätkänvertaa vakuuttunut MATINE tutkimukset saldoista. Mikään ei takaa että käytettävät menetelmät olisivat oikeita, ihmiskelposen ravinnon tuotantoon.

Toisekseen mistä mallinnukset kokeisiin on otettu?
On jo vanhaa tietoa että niin ravinto, myrkky ja kuin lääkekasvien, sienten, myrkyllisten eläintenkin haitta-aineiden eri ainesosien kemiallisissa kompositioissa voi olla suuria alueellisia eroja. Tätä on niin vanha semi-viljely kuttuuri kuin nykyinen konventionaaliseen maatalous tuotantoon pohjautuva kasvinjalostus käyttänyt aina hyödykseen.
Kuten myös lääke tuotantoon viljeltävien ja jalostuskantaan kerättävien kasvi populaatioiden hahmottaminen.

Kolmanneks, tähän liittyen haitta-aineiden ja myrkkyjen aistinvarainen havainnointi? Toki kokemukseen tai opittuna sovellutuksena.
Esimerkkinä vaikka kotoinen hirvi: Se maistelee ja napostelee sieltä sun täältä, useita eri lajeja ja vielä useampia eri yksilöitä. Pahimman syönti paineen alle joutuvat, tutkitustikin vähiten haitta-aineita sisältävät kasvi yksilöt. Lajeista nyt puhumattakaan. Toisekseen korostaisin edelleen symbioottista suhdettamme muihin suolistossa ja elimistössämme eläviin "öttiäsiin", jotka osallistuvat paljon edellämainittujen ongelmien prosessointiin elimistössämme. Tässä on myös mukana evolutiivinen kehitys alituiseen, suuntaan tai toiseen..

En myöskään usko että ihmiset ovat välttämättä jääneet "tuleen makaamaan" ympäristö tai ilmasto-olosuhteiden muuttuessa, vaan ovat liikkuneet laveammalla alueella, mukanaan paikallisiin olosuhteisiin, faunaan ja flooraan sidottu kulttuurinen ja materiaalinen perintö.

Näiden hahmottamisissa olemme oman kulttuurimme kanssa ja pohjalta toimien auttamattomasti kokeilevia apupoikia. Meriiteillä tai ilman.

Mitä sitten kuolleisuuksiin tai ihmis-syönteihin tulee, mieleeni paukkaa melkoisen häkeltyneeksi vetäneen, etnian filmifestareilla näkemäni Tiibetin munkkien tarjoamasta hautajais menettelystä: Siinä ruumis paloiteltiin ja lihat syötettiin valtaisalle korppikotka parvelle. Kuka voisi kovitellakaan tälläistä hautajais menettelyä, jollei sellaista ole nähnyt??
Luut on taatusti täynnä veitsen jälkiä...tämä on siis edelleen arkipäivää, ei muinaisuutta.

En halua enkä yritä kiistää ihmis syöntiä, mutta millä mielikuvituksella sen teemme tulkitessamme (saakelin suppeata glamouri) maailmaamme? Uskon että ihmistä on syöty siinä missä muutakin, tosin riippuen heimoista. Muistaakseni jokin aika siten uutisoitiin jostain ihmis syöjä heimosta porukalle kehittyneen kuolettavan taudin prionien jalostuksen välityksellä.
Tämä voi olla miinus tai plus merkkinen ilmiö, laajempi kehitys trendi tai yksittäis tapaus, veikkaan että tälläistä evoluutiota on tutkittu vähemmän..

Niin, oli tuo länsinaamojen tekemä kuolleisuus tutkinta..
Paljonko siihen on vaikuttanut konteksti jossa porukka asetetaan: länsimaisten saapumiseen alueelle, mukana tulleet tartunta taudit, kulttuurin nopeakin muuttuminen, maan uudelleen jako ja uusien elin ympäristöjen valinta, tämän saurauksena toissijaisilla paikoilla eteen tulevat terveydelliset ongelmat tai vaikka vain huonommat veden talteen otto pisteet. Entä mahdollisen populaation yhteen keräytyminen ja sitä kautta ennen laveasti eläneiden ihmisten perimälle vanhat mutta uuden etulyönti aseman saavuttaneen taudinaiheuttajat, mikrobit, yms?
Entä rotat, hiiret, luteet, yms..?

Tai yhtälailla, mutta helpompana ja monasti länsimaisille mieluisempana vaihtoehtona lapsikuolleisuuden pysäytys yritys josta seuraa geneettinen heikkeneminen.
Veikkaan että tuo nostetaan mielummin esille, Afrikankin osalta kuin että alkaisimme muistelemaan sitä hajoita ja hallitse sotaa jota tuolla mantereella on harrastettu Euroopan johdolla melko pitkään, sisältäen suurimmat laajimmat massamurhat mitä länsinaamojen historiasta ikinä tiedetään..

No, lopuu millimetreillä menin hiven off-topikille mutta yhtäkaikki kuitenkin. Muuttuneet olosuhteet ja niiden vaikutus.

[Simo Hankaniemi]

Täydennän vielä edellisen postaukseni tietoja, kun löysin yllättävänkin helposti tavoittelemani kirjan. Kyseessä on E. James Dixonin "Bones, Boats & Bison, Archeology and the First Colonization of Western North America" (1999).

Kirjassa on lista niistä 38:sta vainajasta tai niiden jäännöksestä, jotka ovat vähintään 8 000 vuoden ikäisiä. Tässä on siis kaikki vuoteen 1999 mennessä Pohjois-Amerikasta löydetyt ihmisjäänteet.

Vanhimpana on kuollut Kennewickin mies, ikä on haarukoitu välille 40-55. Seuraaviksi vanhimmat ovat 41-45 ja 40-45. Ja vielä yksi yli nelikymppiseksi luokiteltu, 40-44. Kolmen kohdalla ikää ei kyetty määrittämään ja muutamat on määritelty vain luokkaan "aikuinen". Tulkitsen tietoja niin, että nämä ovat nuoria aikuisia. Loput ovat selkeästi nuoria.

Neljännes vainajista oli kuollut ennen aikuisikää. Vain yksi siis saattoi olla yli viisikymppinen, mutta tämäkään ei ole varmaa. Suurin osa kuoli 20-40 -vuotiaina.

Neljännes oli kuollut onnettomuuksissa päätellen siitä, että ruumis oli ollut hautaamaton. Voi myös olla, että osa haudatuistakin oli kuollut onnettomuuksissa. Kennewickin mies kuoli väkivaltaisesti ja parilla muulla oli kuolinsyynä mahdollisesti nuijaniskuista johtuvia kallovammoja. Nälästä tai sairauksista johtuvaa ravitsemus-stressiä näkyi ainakin neljässä vainajassa. Nämä olivat nähneet nälkää lapsina tai nuorina aikuisina. Monien hampaat olivat kuluneet jopa niin, että hammashermot näkyivät. Muutamat olivat kärsineet infektioista ja märkivistä paiseista. Ainakin kahdella yksilöllä märkivät hampaat olivat saattaneet aiheuttaa kuoleman.

Hampaiden kiillon perusteella muinaiset olivat syöneet melko paljon kasvisruokaa.

Aineiston mukaan nämä paleo-intiaanit olivat viettäneet rankkaa elämää, kärsien ajoittain nälästä, tulehduksista, murtuneista luista ja väkivallasta. Ja kova elämä päättyi nuorena kuolemiseen. Siis hieman erilainen mielikuva kuin se hippi-ajan käsitys kivikaudesta "ensimmäisenä yltäkylläisyyden yhteiskuntana".

Mutta elämän laatuun vaikutti varmaan myös asuinpaikka. Kenties rannikoiden simpukansyöjillä oli hiukan helpompaa.

[pyssymies]

Elämähän on ollut kovaa melkein nykypäiviin saakka. Täällä Suomessakin väestön keskipituus on ollut kasvussa vasta 1930-luvulta lähtien. Koulussa biologianopettaja sanoi syyksi nykyajan aiempaa vitamiinipitoisemman ruuan, mutta se nyt ei välttämättä vakuuta. Eräs seniorituttava taas otaksui viime vuosikymmenten nuorison energiankulutuksen olleen aikaisempaan verrattuna niin pientä, että energiaa on liiennyt kasvuunkin. Kuulostaa minun mielestäni järkeenkäyvämmältä selitykseltä.

[toni]

Mä taasen en tiedä miten tätä elämän kovuutta, helppoutta tai ylenpalttisuutta tulis analysoida. Vähän sama kuin bruttokansatuotteella ei enään pysytytä kuvaamaan hyvinvointiakaan ja rinnalle haetaan uusia mittareita. Ihmis keholle lienee normaalia pitää paastopäiviä aina silloin tällöin. Sama pätee moniin luonnon elikoihin ja rytmin muuttuessa ns.yltäkylläisemmiksi alkaa elimistölliset ongelmat.

Sama tilsto harhainen kaava tulee neuvola ikäisten muksujen paino indeksiä seuraillessa. Yhtä onnellinen tapaus kuin BKT..mikä ero on tilastollisessa harhassa ja aistinvaraisessa harhassa; ei mitään.

Mutta takas aasin selkään...sain eilen kopioituu Suomen museo 2009 julkaisusta artikkelin: Kivikautinen maanviljely Suomessa, T.Mökkönen.
Mielenkiintoinen lukupaketti, jossa mua tosin mättää edelleenkin viljelyn liittäminen nykyisten viljakasvi lajien siitepöly analysointeihin ja esm kaskeamisviljely menetelmiin ikäänkuin kateviljelyä ei olisi ikinä keksittykään..mutta kun siitä ei jää maaperään merkkejä, ellei joskus onnistuta tutkimaan sienijuurten jättämiä kemiallisia jäänteitä maaperästä ja yhdistämään niiden esiintymistä eri maaperä toimintoihin liitettäviksi todistus aineistoiksi..
Toinen on eri siitepölyjen (tuuli/hyönteis) leviäminen, mutta kaikkinensa hyvää luettavaa asiasta kiinnostuneille. Myös eri viljely ja semi-viljely kasvien pölyttämis, lisääntymis ja jakamis menetelmissä, ihmisen valintaan pohjaavissa kysymyksissä homma on monelta osin edelleen avoin.

Ongelmaksi niin arkeologian kuin nykyisen ihmisten hyvinvoinnin hahmotteluissa tulee se millä kriteerein tai mittarein ihmisten maailmaa tulkitaan. Ja ehkä jopa se onko kumpikaan teoreettisemmassa asemassa kuin toinen? Toki todistuksen taakka on melkoinen, mutta eihän menneisyyden rekonstrukstio ole valmis, tieteen kanssa tai ilman.

[Tuukka Kumpulainen]

Mihinköhän Shostakin näkemys busmannien ruokavalion terveellisyydestä perustuu? Onkohan kyse kulttuurintutkijan mutusta? Kyseessähän ovat vihoviimeisille autiomaille rannikoilta ajetut kansansa rippeet, jonka toimeentulo on voinut olla todella tiukassa ainakin kausittain. Kuinkahan moni busmannien ravintokasveista on enemmän tai vähemmän myrkyllinen? Entä onko Shostak ottanut huomioon tulokastartuntatautien osuutta busmannien hengityselintulehduskuolleisuuden korottajana? 60-luvulle mennessä sivilisaation lahjat olivat pyyhkäisseet busmannienkin yli. Malaria on vanha tappaja, mutta vain etelässä.

Pohjois-Amerikan 8000+ BP vainajat ovat relevantimpaa kamaa kivikaudesta keskusteltaessa. Kävin mielenkiinnosta läpi muiden lähteiden pohjalta siteeraamani Bögebakkenin kalmiston alkuperäisen julkaisun. Ennen arkeologisia tutkimuksia pahoin tuhoutuneesta kalmistosta löydettiin kaikkiaan 22 vainajaa, joista viisi oli lapsia ja 17 aikuista. Kaikki lapset olivat kuolleet joko vastasyntyneenä tai korkeintaan vuoden vanhana.

Aiemmasta viestistäni poiketen kaikki Bögebakkenin miehiksi määritellyt vainajat, joiden ikä voitiin määrittää, olivat vähintään 40-vuotiaita. Naisissa oli synnytykseen kuolleita 20-vuotiaita pari, 40+-ikäisiä kolme. Sekä miehistä että naisista kolmea ei pystytty ikäämään. Yksi sukupuoleltaan määrittämätön henkilö oli kuollut noin 30-vuotiaana kurkun läpi iskeytyneeseen luunuolenkärkeen. Samassa haudassa oli noin 40-vuotias, sukupuolimäärittämätön vainaja sekä vuoden ikäinen lapsi, mahdollisesti kerralla listitty perhe.

Datan perusteella Bögebakkenissa vain yksi aikuinen oli kuollut muuhun kuin synnytykseen ennen keski-ikää. Tämäkin väkivallan, ei taudin tai nälkiintymisen seurauksena. Mesoliittiset ihmiset niin täällä kuin muuallakin Etelä-Skandinaviassa olivat vahvaluisempia ja luiden perusteella vahvalihaksisempia kuin muiden esihistorian aikakausien ihmiset.

Hampaiden kuluminen oli Bökebakkenissa huomattavaa. Etuhampaiden kiilteen puhkikuluminen ja poskihampaiden reunojen "dental chipping" kertovat kovasta purtavasta. Myös luissa ja rangoissa on kulumia, jotka osoittavat fyysisen ponnistelun olleen arkipäivää. Villisikojen kanniskelu, kivisepän hommat, polttopuuhuolto ja primitiivinen merikalastus syövät miestä ja naista.

[Tuukka Kumpulainen]

Kivikauden eurooppalaiset ei tosiaankaan näytä kuolleen kolmekymppisinä kuin korkeintaan harhaanjohtavassa, tilastollisessa mielessä. Suomen kannalta erityisen olennaista dataa on venäläisiltä mesoliittisilta kalmistoilta saatu aineisto. Äänisen itäpuolelta, juuri siltä alueelta, josta ainakin osa Suomen ensimmäisistä asukkaista lienee saapunut, on Suomen asuttamisen aikaisia hautoja, joista on löytynyt useita 50-60-vuotiaitten ihmisten jäännöksiä. Peschanitsan ja Popovon kalmistoissa on säilynyt yhteensä noin tusina kalmoa, joten neljä tämän ikäluokan edustajaa merkitsee isoa siivua väestöstä. Näissä, kuten Etelä-Skandinaviankin haudoissa, nuorena nukkuneet on usein tapettu. Popovossa oli kaksi projektiilivammaan kuollutta ihmistä. Se viittaa rankkaan kuolleisuuteen väkivallan seurauksena havumetsävyöhykkeen varhaisella kivikaudella, joka on perinteisesti kuviteltu rauhanomaiseksi ajaksi.

Jos et saanut nuolesta etkä kuollut synnytykseen, todennäköisyys sinnitellä varhaiseläkeikäiseksi isovanhemmaksi 10 000 vuotta sitten oli ihan hyvä. Siinä vaiheessa tosin nivelesi olivat koko lailla hajalla ja hampaasi finaalissa, joten Tuonelan kutsu saattoi houkutella kovastikin.

[Simo Hankaniemi]

Kalmistoissa on ainakin se ongelma, että miten suurta otosta väestöstä kalmisto edustaa. Päätyikö kalmistoon vain pieni osa kakista kuolleista, vai lähes kaikki. Tätä on vaikea tietää. Voisi kuvitella, että pitkillä erä-, kauppa- ja sotaretkillä kuolleita ei yleensä tuotu kotipaikan kalmistoon. Tällöin onnettomuuksiin ja väkivaltaan kuolleiden osuus voi olla paljon suurempi, kuin kalmisto osoittaa. Ja vanhoiksi eläneiden osuus voi olla kalmiston osoittamaa prosentuaalisesti paljon pienempi.

[Tuukka Kumpulainen]

Tuo on ihan totta. En tiedä yhtään kivikautista kalmistoa, jossa voitaisiin perustellusti olettaa, että kaikki yhteisön jäsenet on sinne haudattu. Vuosisatojen väkimäärä ja kymmenkunta...satakunta hautaa eivät mitenkään täsmää. Olenkin monesti todennut, että me emme tiedä, miten esimerkiksi Suomen esihistorian eri vaiheissa ihmiset tyypillisesti haudattiin, vaikka esihistorian esityksissä kustakin tunnetut haudat esitetään poikkeuksetta faktana tyyliin: "kampakeraamisissa haudoissa käytettiin punamultaa ja ne sijaitsivat asuinpaikan välittömässä läheisyydessä." No, 95 % tms. väestöstä haudattiin ilman punamultaa, kenties kauas asuinpaikalta.

Kaikki tien päällä kuolleet eivät varmasti päätyneet kalmistoon. Mutta ehkä sinne eivät myöskään päätyneet todelliset vanhukset. Joissain kalmistoissa hauta-antimia on eniten synnyttämisikäisten naisten ja noin 30 - 50-vuotiaitten miesten haudoissa, kun taas muun ikäisillä antimia ei juuri ole. Ehkä kaikkein vanhimmat, hyödyllisyytensä tyystin menettäneet survottiin suonsilmään tai kannettiin puunkoloon korpinruoaksi, eikä heitä siksi löydy arkeologisesti.

Joissain konfliktiarkeologisissa artikkeleissa puhutaan erityisistä kalmistoista, joihin on haudattu ainoastaan väkivaltaisesti kuolleet ihmiset. En ole paneutunut asiaan tarkemmin. Kun lähialueittemme kivikautisissa kalmistoissa on lähes aina varmoja väkivallan uhreja, eikä väkivalta jätä läheskään aina sellaisia jälkiä luurankoon, että ne olisi 10 kilovuoden maatumisen jälkeen todettavissa, ehkä osa näistäkin kalmistoista on pelkästään väkivallan uhreja täynnä. Ei ole mitään takeita siitä, että kalmisto olisi läpileikkaus sen tehneestä yhteisöstä. Mutta muutakaan meillä ei ole mihin perustaa arviomme. Tilanne on vähän sama kuin palaneen luun kanssa Suomessa.

Ainoastaan ne kivikautiset luut, jotka on aikoinaan heitetty notskiin ovat säilyneet maassa nykyaikaan asti. Arkeologilla ei ole mitään muuta ikkunaa kivikautisten ihmisten pyynnin tuloksiin. Kuitenkin on ihan selvää, että kaikkien tapettujen eläinten kaikki luut eivät päätyneet nuotioon. Sekin on mahdollista, että joitain tiettyjä luita ei koskaan poltettu, ja siksi me ei tiedetä niistä mitään. Vielä 1980-luvulla asuinpaikkojen luuanalyysien paljastamia eläinlajisuhteita julkaistiin prosentin kymmenyksien tarkkuuksilla antaen ymmärtää, että jonkun luun esiintyvyys korreloi kyseisen eläinlajin taloudellisen merkityksen kanssa. Analyysit kertovat kuitenkin ainoastaan sen, että ainakin näitä eläimiä pyydystettiin kyseisellä paikalla. Kyseessä saattaa vieläpä olla kausiluonteinen, tilapäinen leiripaikka, jolta tietenkin löytyy vain muutamia eri eläimiä, ei kaikkia niitä, joita sama porukka käytti vuoden mittaan ruoakseen.

[Simo Hankaniemi]

Näinhän se on, kuin Tuukka edellä kirjoitti. Arkeologisen materiaalin puutteellisuuden vuoksi siitä on usein suuri kiusaus yrittää puristaa esiin enemmän "tietoa" kuin on mahdollista saada. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tarvitaan noin 400 satunnaisperiaatteella saatua näytettä, ennen kuin voidaan tilastotieteellisessä mielessä pätevällä tavalla sanoa mitään varmaa jostakin laajasta ilmiöstä.

[Kuhmon Ahma]