Jousi

[Tuomo]

Olen aina miettinyt, että kuinka nopeasti ilmankosteus imeytyy jouseen ja kuinka pintakäsittely vaikuttaa. Tuukka teki taannoin ansiokkaan testin erilaisten pintakäsittelyaineiden vedenkestosta:

http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=403

Tein oman pienen kokeen, koska lämmityskausi oli alkanut ja sisällä oli todella kuivaa, ilman suhteellinen kosteus oli 35 %. Verstaalla taas oli aika kosteaa, suhteellinen kosteus oli 77 %. Vein siis verstaalle neljä jousta ja punnitsin ne 1-2 kertaa päivässä. Suurin yllätys oli, että pintakäsittelemättömillä jousilla kesti yli kolme viikkoa päästä tasapainokosteuteen! Itse odotin sen tapahtuvan paljon, paljon nopeammin. Jousten painonnousu oli noin 3,5 %, eli noin 20 grammaa. Nopeimmin paino nousi tietenkin ensimmäisinä päivinä.

Testattavana oli siis neljä jousta: kaksi bambu-bulletwood-jousta ja kaksi valkotammijousta. Kummastakin parista toinen oli pintakäsittelemätön ja toinen oli lakattu kahteen kertaan kiinanpuuöljypohjaisella venelakalla (Rustin?s). Esimerkiksi kahden vuorokauden kuluttua lakattujen paino oli noussut 0,67-0,74 % ja lakkaamattomien paino oli noussut 1,05-1,19 %. Valkotammijousten paino nousi hieman nopeammin kuin bambu-bulletwood-jousten. Mielenkiintoista oli, että käsittelemättömän bb-jousen painonnousu ohitti käsittelemättömän valkotammijousen painonnousun noin 8 vuorokauden kuluttua. Lakattujen kohdalla vastaavaa eroa ei tullut.

Lakkauksen vaikutus oli selkeä mutta ehkä pienempi kuin oletin. Esimerkiksi lakattu valkotammijousi saavutti saman prosentuaalisen painonnousun neljässä vuorokaudessa, mihin käsittelemättömällä jousella meni kaksi vuorokautta. Viikon kuluttua käsittelemättömän jousen painonousu oli sama mikä lakatulla kesti 11 vuorokautta. Bb-jousilla ero oli aika tarkalleen sama lakatun ja lakkaamattoman välillä.

Ohessa on hieno kuvaja, pystyakselilla on painonnousu prosenteissa, vaaka-akselilla aika tunneissa. Eli viikko on siis 168 tunnin kohdalla ja kaksi viikkoa 336 tunnin kohdalla. Ylempi viivapari kuvaa käsittelemättömiä jousia ja alempi viivapari lakattuja. Pisteviiva ja lyhyt katkoviiva kuvaa valkotammijousia ja yhtenäinen viiva ja pitkä katkoviiva kuvaa taas bb-jousia.

Virhetekijöistä, vaaka oli tarkka ja se antoi toistuvasti samoja tuloksia, tarkkuus oli 0,1 grammaa. Ainoa isompi tekijä saattaa olla verstaan lämpötila, 7-8 astetta. Se ei tasapainokosteuteen juurikaan vaikuta mutta voi vaikuttaa kosteuden imeytymisnopeuteen, pitää tarkistaa se vielä joskus kirjallisudesta.

Tarkoitus olisi vielä tänä talvena toistaa koe jousella, joka on lakattu oikein kunnolla, 4-6 kertaa ja katsoa, kuinka paljon se auttaisi.

Mainittakoon vielä, että sisällä säilytetyn jousen kosteuspitoisuus oli noin 7 %, eli aika optimaalinen, tai ehkä jopa liian kuiva. Verstaalla se taas oli noin 15 %, eli settiä olisi tullut aivan liikaa, jos siellä säilytettyjä jousia olisi täyteen vetoon vedellyt.

Ja heti perään alkaakin sitten kuivumiskoe! Mielenkiintoista nähdä, miten siinä käy!

[Tuomo]

Ja yksi asia unohtui... Eli testi kesti 24 vuorokautta, jona aikana käsittelemättömät jouset pääsivät tasapainokosteuteen - niiden paino ei enää parina viimeisenä päivänä noussut. Lakattujen paino olisi vielä vähän noussut mutta pakkasten tultua ilman suhteellinen kosteus verstaalla alkoi pudota, joten ei ollut enää järkeä jatkaa testiä, vaan aloittaa heti perään kuivumiskoe.

[Jakke]

Moi!

Mielenkiintoinen koe ja synnyttää ajatuksia. On ilmeistä, että testi on yleistettävissä myös nuolille. Ero voi olla siinä, että nuoli kapeampana taitaa kerätä kosteuden nopeammin. Selittäisikö tämä osaltaan nuolten spinen fiilispohjaisen heikkenemisen viime kesän kisoissani? Itsehän oletin, että syy olisi ollut lämpötilan nopea muutos, missä asiantuntijamme silloin pohtivat ongelman piilevän liimamateriaaleissa (epoksi). Luultavasti molemmat vaikuttavat?

Jakke Lehtinen

[Tuomo]

Joo, nuolitesti on suunnitteilla. Tavoitteena on punniskella lakattuna ja käsittelemättömiä nuolia sekä mitata niiden jäykkyys kotikuivana ja verstaskosteana. Samoin Falcon lonkkarin eläminen kosteuden funktiona kiinnostaa, niin paino kuin paunat, ja nyt talvella olisi siihenkin hyvät olosuhteet. Puujousten paunoja en mitannut, koska se olisi ollut niiden jousten surma.

Mutta jos laskee, että nuoli keräisi korkeintaan kolme prosenttia vettä itseensä viikon kuluessa, niin se olisi 400 graanin nuolessa 12 graania, se yhdistettynä lievää spinen löystymiseen ja päälle Falcon löystyminen vaikka vain paunalla tai kahdella, niin kyllähän sen kokenut ampuja varmasti huomaa? Spine ja jousen löystyminen kulkevat yhdessä mutta jos nuoli on suhteellisestikin painavampi, niin nuolet jäävät silloin liian alas.

Jos syynä olisi ollut jousen epoksin pehmeneminen, niin eikö vaikutuksen pitäisi silloin olla pysyvä??

[jousipata]

Erittäin mielenkiintoista testiä tuomo. Kiitos kun jaksat touhuta!
_________________
tzoinnngggg...

[T. Manner]

Ihan mielenkiintoisia tuloksia. Luulen, että lämpötilan nosto vaikuttaa melkoisesti imeytymistä nopeuttavasti.

Täysin kovettunut epoksi kyllä luovuttaa sen veden poiskin ja palutuu ennalleen. Raaan kanssa voi käydä toisin.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Juri]

Tosi hyvä testi, kiitos paljon!
Se jo olikin tiedossa että pintäkäsittely hidastaa kyllä kosteuden imeytymistä, muttei estä sitä. Lakkauksen vaikutus näyttäisi olevan hämmästyttävän vähäinen.

[Tuomo]

Lämpötilalla on kyllä iso vaikutus, sisällä lämpimässä ja kuivassa jousista lähti muutamassa tunnissa enemmän kosteutta kuin sitä viileässä verstaalla puuhun vuorokaudessa imeytyi.

Ja sitten T.Mantereelle kysymys: Miksi Falcon paino nousi kuivassa aluksi muutamalla grammalla?? Luulin tuota aluksi ihan mittausvirheeksi mutta kyllä se paino vain nousi. Näyttäisi, että noin vuorokausi menee, että ollaan taas lähtöpainossa, josta se lähtee toivon mukaan hiljalleen putoamaan.

Tämän "testin" ei ole tarkoitus olla mikään tieteellinen ja paljastaa jotain uutta ja mullistavaa, vaan pikemminkin toimia itselleni tietolähteenä. Säilytän jousia verstaalla ja sisällä, joissa on aivan erilaiset olosuhteet ja on mukava tietää, miten jousi(puu) niissä olosuhteissa käyttäytyy. Eli miten äkkiä jousen saa sisällä kuivaksi ja miten pian jousi "vettyy" verstaalla siihen kuntoon, että ammuntaa kannattaa välttää. Sekä tietenkin pintakäsittelyn vaikutus kiinnostaa.

[Iivana]

Saahan tuohon lisätodistetta, että miksi noita ugrijousia on (lähteiden mukaan) säilytetty ulkosalla ja miksi ne ovat käyttäjän kokoon ja vetopituuteen nähden "ylimitoitettuja" materiaali huomioiden. Tästäkin saa ja pitää olla perustellusti tietenkin eri mieltä.

En ole tätä aiemmin tuonut muussa yhteydessä esille, mutta uskon syynä ulkosäilytykseen olevan tuon ilman kosteuden tai peremminkin vaihtelu. On eri asia säilyttää jousta savutuvan parsilla kuin ulkona. Jos jousta käyttää pääasiassa ulko-olosuhteissa, niin silloin on kaikkein omasta mielestäni järkevintä pitää jousta ulkona. Tämä minimoi kosteusvaihtelut tai paremminkin pienentää vaihteluväliä. Samoin, kun jousi tehdään hieman ylimitoitetuksi, niin se kestää vedon paremmin ottamatta settiä haittaavasti kosteassakin ulkoilmassa. Savutuvassa on kuitenkin aina ilma kuivempaa kuin ulkona, vaikka keskulämmitys/ilmastointi tasolle ei päästäkkään.
Lisäksi tuo lylyvatsa noissa jousissa vastakäyristyy kosteuden vaikutuksesta ja myötäkäyristyy kuivemmassa, mikä sinällään on jännä ominaisuus. Tämä pitää huomioida kun iroittaa vatsakappaletta, ettei jousi väänny linjassaan sivuvääräksi. Lämpökäsittely ja pihkaaminen jonkun verran pienentää tätä elämistä. Ainakin mitä olen noita koekappaleita tuolla varastossa seuraillut.
Ne ei noilla luonnosta elävillä ihmisillä ole nuo metsästysreissut olleet päivän maksimissaan pari "elämyksellisiä" pyörähdyksiä maastoon, vaan pidempiäkin retkiä, niin siinä tilanteessa on järkevää pitää jousi "käyttöolosuhteissa" koko ajan. Kun tuo kosteusvaihtelu erityisesti tuolla lylyllä vaikuttaa voimakkasti jousen heitto-ominaisuuksiiin ja jäykkyyteen, niin on ihan saletti, ettei siihen ole muuttujia haluttu. Ei ne mitään dillejä ole olleet ne ihmiset, jotka alkeellisissa oloissa on eläneet. Päinvastoin. On pakko ollut ymmärtää ja ottaa huomioon lainalaisuuksia, jotka suoraan tai välillisesti ovat vaikuttaneet elämisen edellytyksien onnistuneeseen hankintaan. Samalla lailla ne on varmasti miettineet kuin mekin, että jos jonkun asian tekee aina samalla lailla, niin lopputulos on paremmin ennustettavissa. Nykyisin vain helposti ajatellaan, että tuollaiset ihmiset ovat jotenkin tyhmiä tai lahjattomampia kuin me nykyihmiset (jotka ylivertaisella älykkyydellään tuhoavat elinehtojamme enemmän kuin maa niitä tuottaa). Joka tapauksessa tällainen kokemuspohjainen syy-seuraus päättely on omasta mielestäni huomattavasti suorempaa ja rehellisempää kuin miettiä järjestelmiä, millä saa kätevästi vedettyä välistä, ja maksattaa viulut muilla. Ja vieläpä ihan laillisesti.
Että sikäli arvostan tällaista ruohonjuuritason tutkimusta ja päättelyä.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[heikki]

Hieno testi Tuomo, kiitos sen julkaisemisesta.

Mitäs jos seuraavaan testiin ottaisit lakattujen lisäksi myös pelkällä mehiläisvahalla pinnoitetun?

t. nimim. "oma lehmä ojassa"

[oopee]

Pinnoitealaa tuntevana ihmisenä en malta olla kommentoimatta tätä varmasti monia kiinnostavaa käytännön kokeilua. Yritän tässä tarjota joitain teoreettisia lähtökohtia kokemusten ymmärtämiseksi ja lähtökohdiksi lisäpohdinnoille.

Kuten Juri tssä ketjussa jo mainitsikin, pinnoiteaineiden suojaava vaikutus perustuu paljolti siitä että ne HIDASTAVAT (eivät varsinaisesti estä!) kosteuden siirtymistä pinnoitteen läpi. (Toimii muuten yhtäläisesti molempiin suuntiin, vaikuttaen yhtäläisesti sekä kostumiseen ja kuivumiseen!)

Suojavaikutus riippuu aina pinnoiteaineen luontaisesta 'vedenhyljintäkyvystä' ja suojakerroksen paksuudesta. Siksi esimerkiksi vaikkapa saippua suojaa huonosti vedeltä mutta ihra jo melko hyvin. Kaikilla aineilla suojateho kasvaa aina kerrospaksuutta kasvatettaessa. Muita suojaan vaikuttavia tekijoitä ovat mm aineen tarttuvuus alustaan, suojakalvon mekaaninen kestävyys ja joustaavuus.

Kosteusrasituksessa pinnoitteen läpi kulkeutuu jouseen vesihöyryä aluksi nopeammin ja myöhemmin, alustan tasapainokosteutta lähestyttäessä hidastuvaan tahtiin. Eri jousimateriaaleilla on erilainen kyky imeä vettä, ja siten kosteusssuojan tarve lienee suurin huokoisilla ja runsaasti vettä imevillä alustoilla. Tällä tekijällä selittynee valkotammen ja bambun ero. Myös muiden jousimateriaalien tasaåainokosteuksista olisi mielenkiintoista saada tietoa. Onko jollain vinkkejä?

Jatketaan vielä: voidaan todeta että esim rasvaamalla saadaan kostessuojaa jouselle. Kertarasvaus tuottaa ohuen kerroksen, jota voidaan parantaa uusimalla käsittely riittävän imeytymisajan kuluttua. Imeytyminen hidastuu kerta kerralta, eikä lopulta kymmenienkään käsittelyjen jälkeen saada kovin hyvää suojaa pitkäaikaista kosteusrasitusta vastaan. Ylipaksujen kalvojen läträämistä estää rasvakalvon mekaaninen arkuus: ei pysy kohteessaan vaan alkaa rasvata sekä aijää että ympäristöä. Lopultakaan rasvoilla ei saada kovin hyvää kosteussuojaa. Rasvojen kosteussuojaa voidaan parantaa lisäämällä niiden pinnalle hieman paremmin mekaanista suojaa tarjoava vahakerros tai pari.

Suurempia, väistämättömiä mekaanisia rasituksia kestäviä kerrosvahvuuksia saadaan aikaan hartsi- ja lakka-aineilla. Jos halutaan toimia perinnelinjalla, on käytettävissa esim liottimiin liukenevia shellakka-tyyppisä luonnonhartseja, tai joukko erilaisia liuotettavia tai sulatettavia hartseja kopaalihartsista erilaisiin pihkahartseihin yms. Kerrosta kasvatettaessa suojakalvoon syntyy rasituksia, jolloiin mekaanisia rasituksia paremmin kestävät kovat pinnoitteet saattavat halkeillla, jolloin suojavaikutus. Aihetta voi kehitellä edelleen tuumimalla pinnoittamista esim paksulla kerroksella (mekaanisesti herkkää) pikeä (puutervaa tms.) joka sitten suojataan keitäällä päälle kerros koivuntuohta... Painoahan tosin tulee reilusti lisää ...

Teolliset pinnoitteet jakavat usein jyrkästi mielipiteitä. Mielestäni kuitenkin esim. pääosin luonnon öljyihin pohjautuvat alkydimaalit ovat erinomaisia jousien suoja-materiaaleja silloin kun on tarpeen minimoida jousen ominasuuksien muutos erilaisissa kosteusoloissa. Niistä kun on esim venelakat ovat luontaisesti kosteutta hylkiviä, joustavina ja ne tarjoavat mahdollisuuden imeytyviä suoja-aineita ja luonnonhartseja suurempiin kerrospaksuuksiin. Siinä syntyisi tehokas (ja kevyt!) suojakerros helposti!

No, tuo edellinen kaneetti sallittaneen ja toimikoon esimerkkinä siitä mihin suuntaan suojastehokkuutta voidaan kehittää.
_________________
varokaapas, siihen voi helposti hurahtaa..

[Tuomo]

Hienoa, että perinnetekniikka vetää "modernin" tekniikan tuntijoita puoleensa! Tälläkin foorumilla pyörii useampia ammattilaisia, joiden kommentit ja tieto jakavat mielipiteitä mutta jotka kuitenkin osaavat asiansa. Se yhdistettynä perinnetietämykseen auttaa ymmärtämään asioita paremmin. Joten, hyvää kommenttia taas edellä!

Käytetty lakka oli tätä: http://www.plektratrading.com/index.php?node_id=14314

Pitää myös erottaa pinnoitteen vedenläpäisevyys ja vesihöyrynläpäisevyys - esimerkiksi vaikka Gore-Tex ja monet muut kalvomateriaalit. Monet tavalliset muovitkin pitävät vettä mutta läpäisevät vesihöyryä, ainakin jonkin verran.

Sitä olen miettinyt, että onko erilaisilla kerroksilla jotain merkitystä. Jos vaikka jousen ensin öljyäisi (öljy imeytyisi puun huokosiin) ja sitten vetäisi lakan, tms. pintaan. Mehiläisvaha osoittaui aikoinaan Tuukan testissä parhaimmaksi kostessuojaksi vesiupotusta vastaan. Vahan käyttö on sinänsä rajoittavaa, koska vahan päällä ei pysy oikein mikään muu kuin vaha. Mutta jos lakkauksen tekee huolella ja päälle vaha, joka on helppo uudistaa?

Pintakäsittelyllä on kyllä puujousten tapauksessa suojaavuuden lisäksi erittäin tärkeää esteettinen merkitys.

[Rakonczay]

ILmeisesti öljyäminen foorumilaisten keskuudessa on harvinaista? Itselläni on kuitenkin käytössä edelleenkin jousi joka on öljytty kuulemma neljään kertaan ns aseöljyllä.

[Juri]

Minä olen hieronut jousteni pintaan 4-5 kerrosta kovettuvaa Danish-oilia, ja vahaa vielä päälle. Vahaa on helppo laittaa lisää kun pinta alkaa näyttää kuluneelta. Ainakin tulee hyvän näköinen jollei muuta.
Olen ymmärtänyt että kestävyyden kannalta on parempi laittaa kovempi kerros alle ja pehmeämpi päälle. Toisinpäin tehtynä voi käydä kuin munankuorelle...

[Varjaagi]

Onkohan mitattua tietoa kuinka paljon kosteudenvaihtelut vaikuttaa paunoihin? Minulla on "mutu" että aika paljon ja siksi vierastankin primijousia livemetsästyksessä ja ammuskelen niillä, tai paremminkin sillä yhdellä mikä on ehyt, ainoastaan pihalla silloin tällöin ilman sen kummempaa tarkoitusta.
Viime talvena kun oli kuukausitolkulla pakkasia ja kosteusropsentit alhaalla sain särjettyä reilut 90 paunaisen saarni/tammi sotajousen. Jousi kesti puolenkymmentä vuotta ja muutamia satoja laukauksia vaihtelevissa keleissä ja pikku pakkasissakin. Jousen rikkoontuessa oli pakkasta reilut 30 astetta ja tarkoituksena oli käydä vetäisemässä pirtin lämmöstä muutama nuoli kun ei ollut muutakaan tekemistä tamppahousut jalassa. Sen muistan että kun sisällä lämmitin itseäni ja jousta sen paunat olivat taatusti normaalia korkeammat. Pari nuolta vajaalla vedolla, sitten täydellä vedolla ja PAM!!!!

Sisälakkaa kummempaa suojausta jousen pinnassa ei ollut.
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[Smirkelimies]

http://www.hempel.fi/internet/IneFIC.nsf/8fef8e51f0b0712a0c256bf8007082b8/7d6540878fe3cf8ac125725e00549eca/$FILE/Veneenhoito-opas.pdf

Yllättäen lasikuituveneilijät painiskelevat samantyyppisen kosteuden kulkeutumisongelman kanssa kuin jousipyssyilijät. Edes muotissa laminoitaessa pintaan jäävä gelcoat-pinta ei estä vesimolekyylien imeytymistä kuituun.

Ratkaisuna ongelmaan on pintaan alettu vetää epoksimaaleja. Pelkkä maalikerroksen paksuntaminen ei auta. Epoksin kovettuessa siitä haihtuu ohenteita, jolloin maaliin jää mikroskooppisia reikiä. Ne tukitaan vetämällä pintaan 3-4 kerrosta maalia, tällöin reiät eivät satu juurikaan samoihin kohtiin. Lopuksi pinnan vahaus tukkii lisää huokosia.

Miranol yms. yksikomponenttimaalit eivät ole vedenpitäviä. Siten yksikomponenttiset lakatkaan eivät liene 100 % vedenpitäviä, vaikka pintaan laittaisi lisäksi vahan.

Luulisin, että jousessakin tehokkain kosteuseriste olisi useana ohuena kerroksena pintaan vedetty epoksi + vaha, mutta lopputuloksena voi olla rautakangen korvike.

[T. Manner]

Tuomolle:
En oikein keksi mitään hyvää syytä, olisiko lämpötilaerosta johtuva tiivistyminen?

[Smirkelimies]

Jep, en ole asiantuntija, harrastelija vaan. Kun olen asiaa yrittänyt selvitellä maalitehtaiden teknisistä neuvonnoista yms., on yllättänyt että monesti tiiviiltä näyttävä pinta onkin mikrotasolla verkko haihtuvan ainesosan häippäsyn jälkeen. Mehiläisvaha on kai siksi niin tiivis että se jää ikäänkuin puolikovaksi. Mutta en ole X-Pertti, lippispäinen rantojenmies vaan...

[Varjaagi]

Homma taitaa vähän rippua siitä että haetaanko teoriatasolla absoluuttisen täydellistä kosteussuojausta vai live-elämässä riittävän hyvää.

Edellinen on melkeinpä mahdotonta ellei peräti täysin mahdotonta ns. kotikonstein ja toiseen on montakin keinoa.
Jos vaikka epoksilla ja lakkakerroksilla tai pelkästään jommalla kummalla päällystetty jousi hyväksytään vielä primijouseksi niin sen suojaus on käytännössä täysin riittävä.
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[oopee]

Tiivistäen voi kiteyttää että
1) kaikki kaytännössä realistiset pinnoitteet päästävät jousen kostumaan hyvin pitkäaikaisessa kosteus- (tai kuivaus-) rasituksessa.
2) Öljyt/vahat ovat vallan mainioita kosteussuojia lyhytaikaisessa rasituksessa, kuten esim maaston aamukosteutta vastaan.

Pakasilla pitkään sisällä säilytetty jousku kuivuu varmasti talvikuukausien aikana! Riippumatta siitä onko se öljytty, lakattu, mehiläisvahattu ta muuten. Lakkapinnoitteen kertavahvuus on tuotteesta riippuen jossain 0,01-0,03 mm haarukassa. Aukotonkin pinnoitekerros pitäisi kuitenkin olla jotain 0,5 mm tai pakusmpi. Käytännössä ei siis päästä tilanteeseen jossa jousi säilyy vakiokosteudessa!

Tuumia voi silloin tarvitseeko pidempiaikaista kosteussuojaa, esim viikon leirille, silloin, tuntuisi parin kerran lakkaus (tai muu tehokkaaksi havaittu suojaus) järkevältä suojalta. Se taikaisi etteivät paunat kovasti session aikana pienene.

Lyhyille reissuille sopii kevyemmät suojaukset. Öljyt ja vahat ovat oivallisia, ja kuten todettu, niillähän saa nättiä pintaa.


Lyhyemmille retkill osopivat kevyemmät pintakäsittelyt. Kstunut jousi pääsee silloin sisätiloissa yhtä ripeästi kuivumaan, kuin mitä se on kostunut.

Muuten: jos jollain on intoa ja harrastusta, niin oman jousen kosteuspitoisuutta voi aivan hyvin seurata punnitsemalla jousta aina silloin tällöin ja pitämällä sitten kirjaa tuloksista. Puun kosteus vaihtelee normaalikätyössä 8 ja 25% välillä. Tuollaiset määrät ovat aivan helposti punnitsemalla havaittavia!
_________________
varokaapas, siihen voi helposti hurahtaa..

[J Menna]

Tuomo, olet friikki. Se on iloinen asia näissä hommissa!

[Tuomo]

Kiitos vain Juha! Odottakaas vain kun talo on maksettu, tai kun lapset lentävät pois pesästä, tai kun eläkepäivät joskus koittavat...!

Juu, kuivumista ei tarvinnut odottaa kuin reilu viikko, jouset alkavat olla jo lähes kuivia. Sisäilman kosteus pyörii nyt siellä 20 % tienoilla. Samalla on ilmennyt muutama mielenkiintoinen ja ikäväkin asia. "Kuivatus" on luultavasti tärvännyt yhden erittäin hyvän bambulaminaattijousen. Kuivuinen on nimittäin repinyt auki laminaattien välisen sauman. Liimassa ei ole mitään vikaa, vaan kuivuminen on nimenomaan repinyt sauman auki siten, että bambuliuskaan on jäänyt hiukan bulletwoodia - toisin sanoen, bulletwood on antanut periksi. Rakoa ei ole joka paikassa ja se on niin ohut, että tuskin edes silkkipaperia saisi väliin. Pitääpä itse asiassa kuvata tuo. Vastaavassa, pintakäsitellyssä laminaatissa ei ole havaittavissa mitään ongelmia, ilmeisesti siksi, että kuivuminen on hillitympää.

Toinen ongelma on ilmennyt sarvinokeissa (vesipuhvelia) - yksi on ihan haljennut kuivuudessa (pintakäsittelemätön) ja muutamassa muussa on nähtävissä sisäisiä halkeamia. Siirtynen sitten kotimaiseen vuohensarveen nokkien osalta, pitäisi olla sitkeämpää kuin tuo vesipuhveli. Tai ehkä ongelma ei ole niinkään materiaalissa, vaan siinä, että vaadin siltä liikaa - leveämpänä ja massiivisempana nokkina vesipuhvelissa ei välttämättä olisi mitään vikaa. Mutta kun minä en halua leveää ja massiivista nokkia...

Mystisiä ovat nämä puujouset, paljon olisi kyllä kaikkea mielenkiintoista kokeiltavaa ja ihmeteltävää. Tulipahan mieleen, että pitääpä "uhrata" yksi valkotammijousi sekä bambulaminaattijousi tieteelle ja seurata niiden paunojen kehitystä kosteuden ja ajan funktiona. Kumpikin on nyt niin sanotusti parhaimmillaan, vain tilleröintiammunta tehtynä, eli kummastakin irtoaa maksimipaunat. Eli paunat kuivana, verstaskosteana ja taas kuivana, kesällä paljon ammuntaa ja paunojen mittausta, ja sitten taas talven tullen mittausta kuivana ja kosteana, ja niin edelleen. Lisäksi painon ja setin seuranta. Ikäänkuin pitkäaikaisseurantaa. Lopputulos lienee selvä mutta se, miten lopputulos muodostuu, ei välttämättä olekaan ihan selvä. Ideoitakin otetaan vastaan!

Laitan kuivumiskäyrät esille luultavasti ensi viikolla.

[Juri]

20 % on jo todella kuiva ilma. Millä te oikein lämmitätte, hiustenkuivaajalla vai!
Meidän hatarassa talossamme (vesikiertopatterit & painuneet purueristeet) on vieläkin pikkaisen vajaa 50%. Kahdenkymmen prossan ilmankuivuuden muistan joltain menneeltä talvelta kun pakkaset paukkuivat viikkotolkulla 30° lukemissa. Kurkku kuivui, iho kutisi jatkuvasti ja puinen vessanpytynrengas halkesi.

[Tuomo]

No just nyt on 26% RH. Peruslämpö ilmalämpöpumpulla ja mukavuuslämpö takalla ja porin mateilla. Tulisijat kyllä kuivattavat ilmaa selvästi. Öljykattilakin olis mutta kun öljyn hinta lähestyy hyvän shampanjan hintaa, niin ei öljyä raaski polttaa, eikä onneksi tarvitsekaan. Onhan tämä kuivaa mutta ihan ok. Nyt on muuten jousien painot jo alle kuukauden takaisen lähtöpainon, jolloin ilmankosteus oli reilu 30%...

[Juri]

Olivatko tuon bambu/bulletwood-jousen kappaleet samassa kosteusprosentissa ennen yhteenliimausta?

[Tuomo]

Erittäin hyvä kysymys! Mutta kyllä nuo yhdessä ovat kulkeneet ihan alusta asti. Voisi kyllä ajatella, että eri materiaalit elävät kosteuden mukaan eri tavalla. Varsinkin jos kappaleet ovat olleet eri kosteudessa jo ennen liimausta, niin ongelmia voisi tullakin.

[Juri]

Juu, ei kai taida olla mitään syytä olettaa että ruoko ja puu eläisivät kosteuden muutoksissa aivan samalla tavalla. Eri puulajien kesken erojen luulisi olevan vähäisempiä.
70 prosentista kahteenkymmeneen ja takaisin on kyllä aika rajua vaihtelua ääripäästä toiseen. Samalla myös erinomainen tilaisuus tutkia näitä asioita.

[patis]

Mulla on näemmä kotona kosteusprosentti 20%. Joka paikkaa kutittaa mutta eipä juur muuta oiretta.

Kiinnostuin tästä kosteusprosentista kun vierasjouseni (pihlaja 39# @ 29") räjähti eilen kaverin käsiin. Kärki meni poikki ja lapa halkesi kahvaan asti. Oli todella rutikuivan oloinen jousi. Kaveri on minua 10 senttiä pidempi mutta en usko että se tuota yli 30" veti mikä jousen olisi pitänyt kestää. Täytyy ottaa pajalle analysoitavaksi. Vasta tiistaina vielä pajalla taisin päteä etteipä ole vielä yhtään tekelettä poikennut ammuttaessa :)

Pitääkö tässä rakentaa humidori jousille

[J Menna]

Säilytän jousiani kellariin käytävään västyssä telineessä. Samassa kerroksessa pestään/kuivataan pyykit ja sauna suihkuineen on siellä. Kosteutta pukkaa tilaan siis muutaman kerran viikossa ainakin. Tilassa ei ole muuta lämmitystä kuin lattialämmitys ja pidän sen just sen verran päällä ettei tunnu kylmältä varpaaseen.

Jänteitä kuivattaessani olen taas alkuvaiheen kuivauksen jälkeen vienyt jännejouset kuivumaan pönttöuunin/kaakeliuunin päälle. (vähän niinkuin ne Turkkilaisten jännesarvijousien kuivatus meiningit...)
Ennen ampumista olen taas siirtänyt kellarin hyllyyn muutamiksi päiviksi ottamaan kosteutta piirun verran.

Olisi mielenkiintoista mitata nuo kosteusprosentit eri kerroksista talossamme. Ja tietysti jousista.

[Ari Rantala]

[Tuomo]

No niin, nyt on kuivumiset kuivuttu. Kuivumisen aikana ilman suhteellinen kosteus vaihteli välillä 20-27 %. Kuivumiskäyrissä on pientä aaltoilua ja suurin syy on varmasti tulisija ? sitä lämmitettiin lähes päivittäin ja huoneen lämpötila ja kosteus elivät jonkin verran. Kuivuminen oli kyllä alussa aika rivakkaa. Esimerkiksi kahden vuorokauden kuluttua lakattujen paino oli laskenut noin 1,5 % ja lakkaamattomien paino oli laskenut reilu 2 %. Kahden viikon aikana paino putosi lopulta enimmillään vähän yli 4 %. Tästä voinee päätellä, että lämpötilalla on iso merkitys jousen kostumisen ja kuivumisen kannalta. Mikä nyt oli varmasti selvää jo muutenkin? Lakan vaikutus oli tietenkin nähtävissä, esimerkiksi lakattu valkotammijousi saavutti saman prosentuaalisen painonlaskun neljässä vuorokaudessa, mihin käsittelemättömällä jousella meni kaksi vuorokautta.

Mielenkiintoisin ilmiö näyttäisi olevan materiaalien väliset erot. Jostakin syystä käsittelemätön laminaattijousi kuivui selvästi eniten, vaikka jotenkin olisin olettanut, että huokoinen valkotammijousi olisi kuivunut nopeiten. Sama näkyi edellisessäkin käyrästössä ? laminaatti imi eniten kosteutta itseensä.

Ari, eri materiaalien kosteuskäyttäytymistä on hyödynnetty juuri suomalais-ugrilaisen jousen säilytyksessä. Vähän aikaa sitten oli pitkälti keskustelu lylyn ominaisuuksista ? kosteassa säilytetty lylylaminaatti vetää itsensä vastakaarelle verrattuna kuivassa säilytettyyn.

Clas Ohlson myy näppärää kosteus-/lämpömittaria: http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=161197448 Itse olen käyttänyt noita ja hyvältä vaikuttavat, vaikka en olekaan niitä mitenkään kalibroinut.

[pyssymies]