Jousi

[Tell]

Joo, pitkästä aikaa ois taas tarkoitus tehdä perinteinen pitkäjousi saarnesta. Puukeskuksesta koppasin hyvältä näyttävän lankun matkaan, joka on puoliksi sydänpuuta ja puoliksi pintapuuta. Eli ainakin yksi jousi on mahdollista veistää pelkästään toisesta. Kumpaa suosittelette?

[M.Reinikainen]

Saarni on mielestäni sen verran tasavahvuista ainetta, että se on miltein ihan sama kummasta sen kepakon tekee. Väri vaihtelu on mielestäni kaunein vaihtoehto jos on mahdollista saada molemmat sävyt jouseen.

Jalavalla olen taas huomannut, että sydän olisi huomattavasti kovenpaa ainetta kuin pintapuu. Varsinkin, kun lämpökäsittelee sen sydänpuun niin kyllä tulee vikkelä pyssy. Saarneen lämpökäsittely ei mielestäni vaikuta ihan yhtä radikaalisesti nopeuteen mitä olen taas jalavalla saanut.

Mutta kyllä sydänpuu on yleisesti silti aina se vahvenpi matsku ja pinta taas joustavanpi.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ilkka Seikku]

Luonnon oma laminaatti. Suosittelen siis tekemään siten että vatsa sydänpuuta ja selkä pintaa.
Marjakuusen ja pihlajan hyvät ominaisuudet esim. on aika pitkälti tuosta sydän ja pintapuun ominaisuuksien erosta johtuvat.
_________________
www.rautasarvi.fi

[elvis]

[Ari Rantala]

[Ilkka Seikku]

[Ilkka Seikku]

[elvis]

[elvis]

[quote="Ari Rantala"]

[pyssymies]

[quote="elvis"]

[patis]

Mulla oli tossa pihlajastaavi jossa oli oikeen kaunis ruskea sydänpuu. Mutta se oli sen verran syvällä ettei siitä juuri mitään jäänyt vatsaan.

Miten olette pihlajaan onnistuneet jättämään sydänpuuta? Vai onko kyseessä ollut aina niin nuori yksilö että pinta- ja sydänpuu on sattunut olemaan sopivassa suhteessa?

[Santtu Risku]

Voihan pintapuuta ottaa aina pois ja jättää sitte decrownatuksi tai kaivaa yhdelle lustolle, jolloin pintapuuta poistuu ja voi ottaa käyttöön enemmän sydänpuuta syvältä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[jousipata]

hajaputkiloisissa, niinkuin pihlajissa yhdelle lustolle kaivuu on ainakin itelle - sanoisinko liian hankala homma - sen takia decrownaus on pihlajalle se mielestäni parempi konsti (muutaman pihlajan vankalla kokemattomuudella lausuttu varma mielipidee ) ja siten sen ydinpuun saa paremmin käyttöön ja jousesta on mahdollista saada kaksivärinen luonnonlaminaatti.
_________________
tzoinnngggg...

[Santtu Risku]

Onhan se lustolle veistäminen sellasta nyhertämistä, mutta onnistuu se kun jaksaa nyhertää. Decrownaus ehkä vähän helpompaa.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[patis]

Toi mun pihlajastaavi oli niin paksusta rungosta, että se oli käytännössä ihan litteä selästä. Eli decrownaamisessa ei mitään järkeä. Kävi kyllä mielessä, että jos siitä olisi yrittänyt pari lustoa näivertää irti mutta kyllä se vaikutti aika mahdottomalta tehtävältä. Lustoja kun ei oikeen edes erottanut toisistaan.

[Santtu Risku]

Ne on välillä kyllä melko häilyvän näkösiä ne pihlajan lustot joo. Joskus kun olen saanut vekin käteeni ja veri värjäsi staavia vähän, niin lustot erottuivat paljon paremmin. Veren vaikutuksen huomattuani siirryin laimeaan petsisekoitukseen ja se paljasti lustot ihan mukavasti, mutta vähän hakalaa se silti oli.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[patis]

Huomasin muuten saman kun värjäsin valmiin jousen osmo colorilla. Tuota voisi melkeen joskus kokeillakin, että värjäilee jousta samalla kun kaapii lustoja pois.

[jare]

Kuinka paksu on sen puun oltava, että se sydänpuu on sitä punertavaa ja jämäkämpää tavaraa?

Kunnioittavasti
jare- aloitteleva jousen veistäjä

[jousipata]

kaikissa pihlajissa ei ole ollenkaan tai on vain hyvin vähän tummempaa sydänpuuta. sitten joissakin on reilusti ja ei riipu pelkästään pihlajapuun paksuudestakaan. yhden staavin vedin viivottimella suoraksi selästään ja sikäli syvältä, että puolet jousesta on sydänpuuta. on muuten nopeaheittoinen pihlaja ja nätti katsella.
_________________
tzoinnngggg...