Jousi

[Dzebe]

Moro!

Olisin innokas tekemään jousta, pari vuotta sitten lueskelin tätä foorumia aika paljon. Jonkin verran jo jousista tiedän, mutta toteuttamiseen asti en ole päässyt.

Eli minkä mallista jousta suosittelette ensijouseksi 15-vuotiaalle pojanklopille? Ja yleensäkin jotain vinkkejä työvälineistä ja puulajeista kaivataan.
Kiitos jo etukäteen.

-Dzebe

[pyssymies]

Luepa tämän foorumin vanhoja viestiketjuja.

Ja sitten eikun malttia ja onnea rojektille!

[Dzebe]

Olen lukenut aika paljon viestiketjuja. Tarkoitin, että saisi koottua jonkinlaisen perusoppaan, mistä olisi helppo aloittaa. Minkä mallinen jousi ja näin. Kun näitä aiheitahan riittää, siksi olisi mukava saada jokin selkeä topicci tälle. En vain ole niin varma tietämyksestäni, että rupeaisin toteuttamaan. Olisi muillekin aloittaville yksinkertaisempaa löytää ohjeita. Jos koottaisiin yhteen threadiin ohjeita ja vaihtoehtoja.

[heikki]

Toiveesi on vähintäänkin kohtuullinen. Onhan täällä ollut aina väliin puhetta siitä, että jonkun pitäisi tehdä ihan askel askeleelta etenevä kuvitettu opas aloittelijoita ja vähän muitakin varten, mutta aloittamatta se vielä vaan on. Pitäisköhän...

Kyllähän se kaikki tieto on täällä ketjuissa, mutta alkuun pääsy voi silti olla hankalaa, kun ei ole oikein mielikuvaa työn etenemisestä.

[jousipata]

Näin suht tuoreehkona perinnejousiharrastelijana muutaman jousen vasta värkänneenä ja Gurumme Jurin kursseilla oppia ammentaneena sanon, että turvallisinta on aloittaa lankusta.

Sopiva puujousen tekotapa riippuu käytössäsi olevista työkaluista ja saatavilla olevista puista myös paljon.

Tällä foorumilla on tietoa jota olet lukenutkin.
_________________
tzoinnngggg...

[Juha]

Se mitä itse oon tehnyt ja kokeillut niin suosittelen itse myös mahd tasalaatuista (oksatonta) lankkua. Ei tarvi huolehtia sitten oksankohtien yms kanssa.

Pyramidijousi lankusta on helpohko (jos jousenteko nyt koskaan on kovin helppoa) ja erittäin toimiva/tehokas malli, itse ainakin tykkään. Vaikka paljon puhutaankin jousen viennistä yhdelle lustolle niin sanoisin että lankku jousen voit tehdä myös stelmoor tyylisesti eli jousi jossa lustot juoksevat pystysuunnassa jousen poikki. Mikäli puu ei ole rutikuivaa niin tuollainen malli kestää kyllä niin kovaa vetoa ettei sitä normiukko saa paskaksi, siis jos vaan malttaa sen kunnolla tilleröidä. Toimintavarma, suht pehmeevetoinen ja mukava peli.

Itse tykkään saarnilankusta noissa lankkujousissa. Ainakin puukeskuksissa sitä on ollut.

Mä voin laittaa sulle privana vähän matskuu ja linkkii pyramidijousen tekoo jos kiinnostaa?

Juha
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[jkekoni]

Paikkakunta kannattaa täyttää niin löytää paikallisia harrastajia.

Pyöreästä puusta: Pihlaja, tuomi, vaahtera, tammi
Lankusta: Saarni, vaahtera, tammi, jalava

Ei: kuusi mänty koivu pyökki pihta seetri.

[Dzebe]

Hmm. Tässä nyt on kerennyt unohtumaan koko harrastus.. :'D Nyt taas alkaa polttelemaan. Mikäs tämä "pyramidimalli" oikein on tarkalleen? Olen miettinyt pihlajan kaatamista, raakaveistelyä ja muottiin kuivamaan. Lukenut olen myös lankkujen laadusta, mikä tuntuu olevan jopa puolet huonompi "aitoon" tavaraan verrattuna.
On tullut nyt vähän väliä näitä foorumeita ja muitakin lähteitä sen verran selailtua, että mielestäni tietoa on jo aivan tarpeeksi.. Pitäisi vain päästä aloittamaan. Onnistuisiko tämä muottikuivaus? Tekisin jonkinlaisen 5-kurvi muotin, niin nättejä kun ovat. Saahan nyt nähdä, ja eihän sen ekan jousen ole aivan pakko ensimmäisellä onnistuakaan.
Kiitos vastauksista, entisistä ja tulevista!
-Dzebe

[heikki]

Ei muuta kuin lastut lentämään vaan. Pyramidimalli sopii hyvin lankkujousille. siinä jousen lavat kapenevat kahvasta kärkeen täysin suoraviivaisesti paksuuden pysyessä koko ajan jokseenkin samana.

Ekaksi jouseksi suosittelen ottamaan sitä pihlajaa. Selkä pyöreänä suoraan kuoren alta. Tasaleveä kahvasta puoleen väliin lapaa ja siitä suoraviivainen kavennus puolen tuuman levyisiin kärkiin. Lavan paksuus vähenee kahvasta kärkeen mennessä aina millin kymmenen sentin matkalla. Tulee vallan mainio jousi. Ensimmäisessä projektissa ei kannata kiusata itseään kurvien taivuttelulla - niihin ehtii sitten myöhemmin, kun kumminkin nälkä kasvaa syödessä.

[Simo Hankaniemi]

Olen jo kertonut, miten ensimmäinen jousi kannattaa tehdä. Ota puukko, mene metsään hakemaan puu ja veistele jousi. Tällä tavalla se homma on aloitettu tuhansien vuosien ajan ja sillä tavalla näidenkin sivujen vanhimmat ovat aloittaneet. Paras tapa aloittaa, on pohjalta. Kun on ensin tehnyt jonkinlaisen yrityksen, niin oppii helpommin ymmärtämään myös lukemaansa. Lankut ja jousikurssit ovat turhia, jos ei ole minkäänlaista pohjaa. Ei koulunkäyntiäkään kannata aloittaa menemällä lukioon.

Jos aloittaa tekemällä jousen lankusta vannesahalla ja hiomakoneella, ei todennäköisesti opi koskaan villakoiran ydintä, tekemään jousen puukolla siitä puusta, mitä luonnossa sattuu olemaan saatavana. Aivan sama nuolten kohdalla, ensimmäiset pitäisi tehdä vesoista ja sulitus ilman sulituslaitetta. Primitiivijousiammunta ei ole sitä, että hankitaan pakkikaupalla työkaluja, mittareita, puntareita, nippeleitä ja muita turhakkeita ennen kuin voi tehdä jousen.

[Dzebe]

Kiitos näistä vastauksista!
Sitä täytyy etsiskellä sopivia pihlajia. Hyväsyisestä melko paksusta yksilöstä taitaa saada useammankin jousen? Eli selkä jätetään luonnolliseksi kuoren alta. Näin tehden. Laittelen kuvia työvaiheista, jos saan etenemään projektia.

[Simo Hankaniemi]

Niin, siinä on ihan hyvä idea. Eikä sen puun tarvitse välttämättä olla kovin paksukaan. Teet niillä tiedoilla ja käsityksillä, mitä nyt on ja sen jälkeen lopputulosta analysoitaessa olet jo paljon viisaampi.

[Dzebe]

Eikait tässä, täytyy lähteä sitten tarpomaan tuonne puolenmetrin lumihankeen. Onko muuten mitään ihan varmaa tunnusmerkkiä pihlajalle näin lehdettömänä aikana, tai onko mitään puulajia johon sen voisin sekoittaa?

[Santtu Risku]

Onhan noita mihin sen voi sekoittaa. En osaa itse tunnistaa pihlajaa varmasti talvella muuta kuin hajun perusteella. Se on aika voimakas se haju kun kuorta raaputtaa pois. En kyllä sen kummemmin osaa kuvailla sitä hajua muuten kuin että se haisee pihlajalle.
Olipa taas paljon apua tästä viestistä mutta olkoon.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Dzebe]

Täytyy tässä jokin päivä käydä isäukon kanssa katselemassa, sanoi erottavansa varmasti pihlajan. Ja voisi kerralla ottaa kuivamaan useamman kalikan, niin ei tarvitse aina niin kauaa odotella. Kyllähän minä hajun tunnistan. Siinä vaiheessa kun puuta kuorii, itsekin kyllä tunnistan pihlajan.

Ja sellainen kysymys vielä tähän kylkeen että kannattaako puu kuoria, kun sen tuo kuivamaan, ja onko ulkovarasto hyvä paikka. Täytyykö päitä liimata/tervata halkeamien ehkäisyyn ja kannattaako puu halkaista ennen kuivamista. Taitaa olla kesällä jo kuiva, jos nyt alottelen kuivaamisen, vai mitä sanoo gurut?

Vastauksista kiittäen: Dzebe

[heikki]

Jos ei muuten pihlajaa tunnista lehdetönnä, niin kannattaa katsella latvaoksia: siellä on vielä marjaterttujen ruoteja töröttämässä.

Itse kyllä sulattelisin ja sitten kuorisin samoin tein. Sitten veistelisin lähelle lopullisia mittoja ja laittaisin kuivumaan johonkin ei kovin lämpimään paikkaan. Parin viikon päästä sitten verstaaseen kuivumaan loppuun. Puun päät kannattaa kyllä maalata tai liimata tukkoon ettei siitä halkeile Tai sitten jättää reilusti ylimääräistä pituutta halkeiluvaraksi.

Ja niin kuin Simo sanoi, ei sen tartte olla kovin järeä. Kaksi tuumaa paksusta saa jo oikein hyvän jousen jos tavoitteena on tuollainen mukavan kepeä ammuskeluväline - ja nuorisokaliiperisen ohuemmastakin. Ohutta puuta ei muuten kannata yrittää halkaista. Veistelee vaan kaiken ylimääräisen pois niin, että jäljelle jää jousi...

[Dzebe]

Halkeaako puu, jos sitä heti kaadon jälkeen hetken sulattelee veistokuntoon? Ja mulla ei ole paikkoja missä kuivattaa, kuin ulkovarasto, jossa nyt lämpötila siinä -10selssiuksen paikkeilla. Tietysti sitten sen parin viikon jälkeen varmaan voi sisällee tuoda? Hmm, taidan ottaa useamman puun ja kokeilla eri metodeja, ja katsoa vain sitten miten ne käyttäytyvät.

[Dzebe]

Tarkoitin *Halkeaako puu, jos sitä heti kaadon jälkeen hetken sulattelee _sisällä_ veistokuntoon?* Olisi kyllä se muokkausnappula poikaa, ei tulisi tuplapostauksia.

[heikki]

Sulattele vaan sisällä ihan rauhassa. Pihlaja ei muutenkaan ole niitä pahimpia halkeilijoita. Itse asiassa, kun minulla on puuta yllin kyllin ettei halkeilu oisi mikään katastrofi, niin kyllä pitäisin sen pihlajan koko ajan sisällä kuivumassa.

Mitä sanoo ne, joilla on enemmän kokemusta?

[Juha]

Niin, puun päät ja useampi senttin molemmista rungonpäistä vaan puuliimalla kiinni ja tietysti kuori rungosta pois ja sitten kuivattelemaan. Ainakin mulla on noin kärsinyt kuivatella ihan asuinhuoneessa. Älä nyt kuitenkaan patteriin yms pistä kiinni, kato vaikka kämpän viilein paikka ja pidä siellä parisenviikkoa Ei se silloinkaan vielä taida lähellekkään ns vetokuiva olla mutta josko sitä vois työstää sitten jo eteenpäin.

Tai toinen tapa on se puun muotoon veistäminen tuoreeltaan jolloin loppu aihio kuivuupi nopeampaa. Silloinkin kyllä ainakin itse suojaisin ne lavan päät puuiimalla ettei kuivaminen ole liian epätasaista ja johda näinollen siihen halkeiluun. Muutenkin jättäsin kyllä sekä pituus että paksuusvaraa raippaasti aihioon jos sen tuoreesta/märästä puusta veistelisin ns kuivattelukuntoon.

No, kokeneemman voi oikasta jos höpöttelin. Mainitsin vaan koska oon onnistunut tekemään kaikki mahdolliset virheet itse, kantapään kautta.


Jos ny jousentekokuume iskee niin (vaikka lankkua nyt ei kaikki suosi) siinä pihlaja-aihion kuivuessa voi tutustella lankkujousen maailmaan. Mun mielestä molemmista materiaaaleista oppii aika paljon olennaista jousenteosta ja lankusta saa hyvän jousen, itse ampuilen pyramidijousella joka on saarnilankusta ja kun sen tilleröi ajatuksella niin hyvän toimivan, pehmytvetosen ja ihan hyvin heittävän saapi sellaisestakin.


Nuo ns luonnonpuut on kyllä sata kertaa mukavampia työstää, saarnilankku nääs on ärsyttävän kovaa, kannattaa olla hyvä kavahöylä ja vaikka kunnon hevosen kavioviila kun alkaa lankkua nakertaa jousenmuotoon.

Ei muuta

[Smirkelimies]

[Lehtis]

Shinto-raspi, joka on kuin rautasahan teristä tehty verkkomainen viritys, on hyvä kapine. Toinen puoli hieno, toinen karkea. Puree paremmin kovaankin puuhun; paremmin kuin yksikään umpimetallinen raspini.

Postimyynti toimii, jos ei satu olemaan lähellä putiikkia nimeltä Plektra Trading: www.plektratrading.com

[Juha]

Vaikuttaapa hyvältä työkalulta ja hintakaan ei oo paha, tuota melkeen pitäisi kokeilla.

[Lehtis]

Unohda ...isi, korvaa ...ää. Sain ekan tuollaisen Taka-Hikiän kisoista ja testattuani hain Plektrasta hetimiten pari, toisen tavallisen ja toisen tuplakahvaisen.

[jousipata]

Mulla on yks palkinnoksi saamani pihlaja ollut halkeilleena jo pitkään. Siihenkin löytyy konstit, että miten pystyy vielä jousen tekemään vaikka puu on pitkittäin selästään halkeillutkin. Ei ehkä kovin kivikautista, mutta epoksia ja kuumailmapuhallinta halkeamiin varovasti lämmitellen ja muun jousen huolellinen suojateippaus ensin.

Sitten kuljetuksen ajaksi tein sen virheen, että suojasin märän epoksin sanomalehdillä - nyt on papyrusselätetty pihlaja sit.

Epoksin kanssa muista sitten suojata hengitys hyvin, tuuletus tai ulkona vienossa tuulessa tekeminen suotavaa, on myrkkyä.
_________________
tzoinnngggg...

[Dzebe]

Tämä pyramidimalli on ymmärrykseni mukaan selkäpuolelta flätti, joten onnistuuko se sillain, että selkä olisi suoraan kuoren alta olevaa puuta. Kun taas vatsa olisi vuoltua? Ei olisi enää selkä tasainen? Onko tässä jotain haittavaikutuksia tai vastaavaa? Kiitos vastauksista!

[Juha]

Ei. Aina parempi lieneen jos jousessa on luonnonmukainen yhdellä lustolla oleva selkä, kestää paremmin. Jos sellainen mahdollisuus on niin ehdottomasti ns ehjä selkä pyssyyn. Riippuu tosin siittä miten korkealle kaarelle selkä tuolloin jää? Onko runko iso vai pieni? Jos halkaisa rungolla on pieni ja selästä tulee korkea ja pyöreähkö niin sitten decorvataan. Decorvaamisesta löytynee tietoa foorumilta jos käytät vaikka hakusanaa etsimiseen. Miten jäykkää jousta ajattelit tehdä?

[Dzebe]

Jäykkyyttä saisi olla minimissään 30#, 45# olisi mukava. Pääsisi taitojen karttuessa metsällekin. Joku sanoi tässäkin säikeessä aikaisemmin, että jättäisin suoraan kuoren alta selän.. Taitaa olla metodeja lähes yhtä paljon kuin tekijöitä! Viikonloppuna isoveli tulee käymään ja haetaan useampia puita, niin on kesälläkin tekemistä!

[Dzebe]

Ei tule mitään hausta, jos laittaa hakusanaksi decorvaaminen, decorvi, decorv, de corv etc.

[Lehtis]

decrown

[Tuomo]

Unohda "decrownaaminen", selän tasoitus. Turhaa työtä ja jousi kestää aivan varmasti paremmin, jos selkä on suoraan kuoren alta, yhdellä ja ehjällä lustolla. Varsinkin, jos kyseessä on ensimmäinen jousi. Joskus myöhemmin sitä voi yrittää mutta silti mielestäni turhaa.

Selän tasoituksen etuna on periaatteessa se, että vetorasitus on laajemmalla alueella kuin jos selkä olisi kaareva. Mutta, puun vetolujuus on lähes poikkeuksetta parempi kuin puristuslujuus, myös pihlajalla, joten selän muodolla ei ole sinänsä merkitystä. Pyöreähkö, ehjälustoinen selkä suoraan kuoren alta kestää paremmin kuin tasoitettu ja "rikottu" selkä. Toisinaan jousi tehdään kaupan lankkutavarasta, joka on sahattu niin isosta puusta, että sen jälkeen kun selkä on kaivettu yhdelle lustolle, se on lähes tasainen. Selän tasaisuuteen ei siis tarvitse erikseen pyrkiä, paljon tärkeämpää on ehjä selkä!

Kaada halkaisijaltaan 5-10 sentin pihlaja, pätkäisen noin 2 metrin pätkä ja liimaa päät. Kuori, ja halkaise tai veistele puun ytimeen asti - valitse seläksi paras puoli, niin ettei oksankohtia tule selkään. Pihlaja voi hieman kieroutua kuivuessaan, joten sen voi halutessaan jättää kuivumaan puristuksiin. Näillä keleillä voipi myös halkeilla sisällä. Kuivumista voi seurata punnitsemalla, jos punnitset päivittäin, huomaat kyllä, milloin kuivuminen lähestyy loppuaan. Samalla myös halkeilemisriski pienenee, joten alkukuivatuksen jälkeen sisälle kuivumaan. Ohjeita löytyy kyllä tältä foorumilta vaikka kuinka!

[Juha]

[Dzebe]

Kiitos vastauksista!
Näin se täytyy tehdä, ei turhaa ressaile. Ei sille ekalle jouselle niin kauheita odotuksia ole asetettu. Nöyrästi vaan eteenpäin ja varovasti lastua irti.

[Dzebe]

Isoveljeni taljajousessa on paunoja 70, enkä saa kuin melkein puoleen väliin viritettyä. 40#-50# luulisi menevän? Kyllä on parit pierut päästelty ja hikipisarat vuodatettu tuota jousta virittäessä. :'D Ottaen huomioon että olen tällainen rimpula. :'D

[heikki]

No taljajousessahan on juuri siinä puolessa välissä se raskain kohta eli 70#. Minusta ensimmäinen jousi saa olla kohtalaisen kevyt, jotta ampumistekniikka lähtee oikeille urille. Ehtii niitä raskaitakin sitten aikanaan tekemään.

[Juha]

Liian raskaalla jousella saa helposti lihakset repeemään / revähtämään, tai mikä pahinta, vaikeasti parannettavan jänne yms tulehduksen. Tiedän omasta kokemuksesta ja voin sanoa että kädellä ei viikkoon tehnyt niin ihan mitään, pelkästään kolme päivää meni kipulääkkeitä syödessä ja kättä ei voinut liikuttaa niin yhtään. Sain tämän aikaiseksi noin 55 paunaisella lyhytjousella vuosi sitten. Käsi oli niin kipeä ja voimaton ettei sillä voinut nostaa edes haarukkaa syödessä...

40 paunanenkin tuntuu aluksi raskaalta ennen kuin lihaksisto tottuu siihen ja kehittyy, punttisalilihakset yms ei jousiammunnassa hirveesti auta, ottaa niin eri tavalla tuonne syviin lihaksiin. Vaikka jaksaisikin jännittää raskaampaa jousta voi siinä saada itselleen kylmiltään aika ikävät vammat, varsinkin olkapäiden lihakset ovat kovilla, samoin myös yläselän ja lapojen lihakset. Kun tuollainen syvä lihas menee kestokramppiin eli suppuun eikä avaudu moneen päivään niin olo on aikas kurja, eli maltilla jos raskaampaa jousta tekee mieli.

[Dzebe]

Joku säie oli juuri näistä olkapään lihaksista, joita kannattaisi treenata toistoilla, niin ikäviltä tapauksilta vältyttäisiin. Olen tässä gymstickin kuminauhalla ja itse sillä tikulla tehnyt netistä löytämiäni sarjoja, ja juuri tuonne olkapäähän se ottaa. Onhan minulla ollut 20# lastenjousi, että pientä pohjaa harrastukselle kyllä on.

[Dzebe]

http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=3311&highlight=rotator+cuff Tässä vielä linkki ks. säikeeseen.

[Dzebe]

Nyt on suunnilleen 5 palikkaa kuivamassa ulkovarastossa. Kaksi on kuorittu, jokusen lisää kuorin maanantai-iltana. Täytynee katsella jos riittää aikaa, niin alkaisi väkertämään näistä jousia. Otin kokeilumielessä jokusen pihlajanvesan, turhan paksuja sattuivat olemaan. Saa nähdä tuleeko niistä nuolia koskaan. :'D Tosiaan päiden liimaus unohtui.. Sekin täytynee tehdä huomenna.

[Simo Hankaniemi]

Vesat kannattaakin ottaa hieman paksuina. Kuorittuina ja kuivattuina ne ovat huomattavasti ohuempia. Ja niitä voi aina ohentaa haluttuun mittaan.

[Dzebe]

Tottakai hieman paksuina.. Nämä kun sattuvat olemaan päältä 1,5cm halkasijaltaan. Noh ennemmin sitä materiaalia ottaa pois, kun lisää.

[Dzebe]

Noniin, nyt on projekti saatu alkuun, ja en tähtää tällä ekalla jousella mitenkään korkealle.. Parhaani teen, mutta onnellinen olisin, kun vaan ei katkeaisi. Pikkufiboja tuli heti alusta alkaen. Kahvaosasta tein parisen senttiä turhan pitkän, vie työskentelevää aluetta, ensikerralla sitten otan huomioon tämän. :'D Toista lapaa olen jo kaivanut vatsasta. Kahvitauolla tässä kirjoittelen, voisi laittaa kohta kuvia, niin näette olenko jo kerennyt tehdä kaameita mokia. :'D Saa nähdä.

[Kuhmon Ahma]

Piirsitkö muotoja aihioon ennen veistelyn aloittamista? Jos pelkästään puukolla veistelet, voi tulla kohtuuton määrä rakkoja kämmeniin ennen kuin alkaa muodot hahmottua.

Puukon taitava käyttö puutöissä taitaa olla katoavaa kansanperinnettä, joten anna vaan puukolle töitä

[Juha]

Jep postaa vaan kuvia jos viitsit. Sellainen näppärä pieni pöytätillerikin on erittäin hyvä apuväline sitten kun alat jousta tilleröimään.

[Dzebe]

Puukko ja vuolukirves. Tähän mennessä tuossa en ole muita välineitä tarvinnutkaan, mutta jäi kyllä piirtämättä. Ja tämä aihio onkin nyt tällainen "ovi jousentekoon". Otin sitäpaitsi yhden huonoimmista puista, että jää parhaat puut sille ajalle, kun taitoa on. No ehkä vähän hölmösti toisaalta. :'D Täytyy ottaa ensikerralla vähän parempi puu. Tuntuu että en saa täyspitkiä lapoja, jos en halua mutkaa matkaan. :'D

[Dzebe]

Ja tosiaan olisi kyllä täytynyt piirrellä etukäteen. Mutta minkäs sille enään teet. :'D Katsoo nyt saako tuosta ollenkaan jouskaa, ja tekee sitten seuraavan ihan 100% panostuksella.

[Kuhmon Ahma]

En tiedä miten konkarit jousen vuolee, mutta minä piirsin halkaistuun ja kuorittuun runkoon ensin suoran keskiviivan käyttäen apuna rungon päästä päähän pingoitettua lankaa. Sen jälkeen lyijykynällä muodot. Lavat piirsin pyramidimallisiksi. Veistin vuolukirveellä lähelle mittoja ja puukolla loput. Lapojen paksuus ohenee tasaisesti. Paksuus on kahvan vierestä 10,5 mm ja kärjistä 8.5 mm. Lapojen levein kohta on 43 mm, kärjet tällä hetkellä 25 mm (nokin vierestä).

Tuo mittatarkasti tehty lapojen muoto näkyi myös tillerissä.

[Kuhmon Ahma]

[Dzebe]

No jos totta puhutaan, tulee sitä tietokonettakin räplättyä ihan liikaakin, ja kun olen kauan haaveillut tästä hommasta, niin ei kait siinä, kuin lastua irti vaan. Totta, nyt tuota aloin itsekin ymmärtää, että taitaa olla aika tärkeää se "alustaminen". Tässähän tätä alkaa jo uutta oppimaan, vaikken ole projektia pitkälle kerinnyt aloittaa. Ihan kiva sinänsä, kun tajuaa virheensä ja sitten muistaa ne ensikerralla.

[Simo Hankaniemi]