Jousi

[Tuomo]

Pitkään on ollut tiedossa fakta, että puujousen heitto hidastuu, mikäli pito täydessä vedossa kestää liian pitkään. Vaikutus alkaa ilmeisesti näkymään jo yli viiden sekunnin pidolla.

Vaikka tämän tiedän ja käytännönkin kautta olen huomannut, niin silti oli hieman hämmentävää ja toisaalta kiehtovaa huomata sama ilmiö tilleripuussa. Käytän digitaalista paunamittari ja eilen tilleröidessäni uutta jousta, kiinnitin huomiota paunojen elämiseen täydessä vedossa. Ensin ajattelin, että mittari vain hakee lopullista lukemaa mutta sitten tajusinkin, että jousen paunat putoavat systemaattisesti!

En ehtinyt sen enempää testailemaan mutta ilmiö oli todellinen. Jousi oli 48# 28" vedolla ja jo noin kolmessa sekunnissa paunoja oli enää 47, ja 6-7 sekunnin kuluttua enää alle 46 paunaa. Varmistin asian vielä Falcon lasikuitukepillä, siinä paunat putosivat alle 0,1 paunaa. Ja oma jouseni ei ole mikään onneton keppi vaan bambu-bulletwood -laminaatti, pitää hienosti tuuman refleksin täyden vedon jälkeenkin.

Olen kyllä tiedostanut tuon paunojen putoamisen itse asiassa aiemminkin. Minulla on tapana soittaa vireessä olevaa jousta, ja jousi soi aina hieman matalammalta täyden vedon jälkeen. Mutta olen yhdistänyt sen virumaan, ilmiön taustalla on kuitenkin muutakin.

Toisin sanoen, tuli lomahommia! Nyt pitää videoida paunamittaria täydessä vedossa ja tehdä jonkinlainen paunakäyrä ajan funktiona, sekä myös vetopituuden funktiona. Pitää myös testata paljon käytetty jousi, elääkö se samalla tavalla. Entä jos jousi on täydessä vedossa vaikka 30 sekuntia, mitä sitten tapahtuu? Alustavasti paunojen putoaminen täydessä vedossa ei ole pysyvää vaan, paunat palautuvat. Mutta mikä on palautumisaika ja -prosentti? Lisäksi, vedin jousen täyteen vetoon nopeasti ja puulla on se tunnuttu ominaisuus, että se on nopeassa rasituksessa hieman jäykempi kuin hitaassa rasituksessa. Eli onko vedon nopeudella vaikutusta? Entä jos jousi on ensin pari tuntia jänteellä?

Tämähän avaa aivan uusia mahdollisuuksia ammuntaan! Vedon nopeuden voi optimoida, tauot ammuttavien nuolien välillä voi optimoida, ja vaikka mitä!

Kertokaahan kokemuksia ja näkemyksiä! Oikeastaan tämä on käytännössä aika merkityksetön asia mutta periaatteessa kiehtova ja ainakin minä haluan oppia ymmärtämään paremmin puujousen käyttäytymistä.

[Smirkelimies]

Voisikohan asiaan vaikuttaa myös uusi jänne. Falcossa on varmaankin vanha jänne ja uudessa jouskassa uusi jänne. Alussahan dacroni venyy niin perhanasti. Ehdotan uuden jousen testaamista vanhalla jänteellä.

[Tuomo]

Hyvä huomio, mitä en edes ajatellut! Mutta jänne oli esivenytetty ja käytetty, sekä kaksisilmukkainen (ei periksi antavia solmuja), sekä taatusti venymätöntä materiaalia. Kierrettäkin oli ihan normaalisti. Paunojen putoaminen oli toistuva ilmiö, eli paunat palautuivat tauon jälkeen ja ilmiö toistui. Mutta toistettakoon vielä, että tämä oli ensihavainto, pitää vielä tutkia tätä paremmin ajan kanssa.

[Martti Auer]

Onhan tuo ihan tutkimisen arvoista noin yksityiskohtaisesti. Onhan se jo varmaan tiedetty 10 vuoden ajan. Kuralasta on vain kadonnut kokeneempia jousimiehiä niin tieto ei aina välity, kyllähän niiltä kuulee aina kaikenlaista. Voihan siitä pudota vaikka 10 paunaa jäykemmillä jousilla sitä kannattaa kokeilla eri jäykkyisillä jousilla onko eroa. Siksi esim. pituusammunnassa se jousi kannattaa päästää nopeasti, jotkut pidättävät vetoa kauan, jolloin voivat ampua periaattessa eri paunamäärillä ja joissakin kilpailuissa jousi saattaa väsyä sillä lailla, jolloin paunat laskee, primitiivijousi elää koko ajan, jousi muuttuu jos sitä jännitetään yhtäkkiä enemmän mitä aikaisemmin niin ehkä tuo korrelloisi tuohon.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Jukka Koivusaari]

Törmäsin ritsaihmisten foorumilla hiljattain yhteen juttuun, jota en koskaan kuullut kenenkään jousi-ihmisen tulleen edes ajatelleeksi.

Lämpeneminen.

Venyttäessä kumi lämpiää ja alkaa sitten jäähtyä. Venymä muuttuu aika reippaastikin. Nämä suunnittelivat jopa karvamuhveja ja sähkölämmittimiä kuminauhoihinsa.

Kyllähän puukin lämpiää, jos sitä nopeasti taivuttaa. Kun liike loppuu , se alkaa jäähtyä ja kaaren mitat tietysti muuttuvat lämpölaajenemisen mukana.


Tätä voisi ehkä koettaa mitata. Jännittää jousta vaikka sisällä ja ulkona. Kääriä jotain eristettä lapoihin tms.

[Martti Auer]

Entäs lasikuitujousi?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Ilkka Seikku]

Mua aina hirvittää katsella kun jotkut ampuvat puujousella ja ankkuroivat ja sihtailevat pitkiäkin aikoja.
Ei vaistolla ammuttaessa mitään sihtailla, tähtäys on suoritettu jo ennenkuin jousta edes nostetaan. Se on nanosekuntti kun jousta pidetään täydessä vedossa.
Se on tuo kirottu tauluunammuskelu tuonut tuommoisen tähtäilyvillityksen..
_________________
www.rautasarvi.fi

[Joel]

[Tuomo]

Ilkka, eikös tässä käy niin, että puujousi "kostaa" pitkään tähtäileville...! Mutta kuten sanottu, sinänsä ehkä merkityksetön asia mutta kuitenkin kiinnostava.

Jukka, kumi venyy noin 300 %, puu jousessa taas noin 1 % luokkaa. Siinä on iso ero. Puun kimmomoduli käyttäytyy hyvin maltillisesti lämpötilan funktiona, joten puun sisäisestä kitkasta ja lämpötilamuutoksista ei varmasti ole kyse.

[Smirkelimies]

Voisikohan kyseessä olla tyssätyn puun tapainen solukon kokoonpainuminen vatsassa. Ei tyssäyksen mitassa vaan palautuvana, maltillisempana solukon muodonmuutoksena. Ts. hieman lytätty solukko on taipuisampi.

Tyssäyksessä puu painetaan kasaan pituussuunnassa kosteana, pakataan muoviin ja loppukäyttäjä voi taivuttaa prässätyn kylmän kalikan vaikka veneen kaareksi. Kuivuttuaan kalikka jämii uuteen muotoon.

Puun tyssäys:

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/puutuoteteollisuus/kasityovaltainen_pienteollisuus/taivutetut_muodot/taivutusmenetelmia.html

"Tyssäys
Höyrytettyä, kosteaa puuta puristetaan pituussuunnassa kokoon jolloin se muuttuu taipuisaksi. Taivutetaan ja kuivataan muotissa, jonka jälkeen puu pysyy muodossaan. Menetelmä on keksitty 1930-luvulla Englannissa, tanskalainen Compwood AS on kehittänyt laitteistoja sekä järjestelmää 1980-luvulta lähtien.

Tyssäyksessä päittäin puristettu massiivikappale taivutetaan kuten höyrytettykin; myös tässä voidaan käyttää metallista vannetta apuna.

Ominaisuuksiltaan tyssätty puu muistuttaa höyrytaivutettua puuta.

+ Voidaan taivuttaa kylmänä, pysyy taipuisana kuivumiseen saakka
+ Itse tyssäys voidaan tehdä eri paikassa kuin taivutus; tyssäyslaitteistoa ei
tarvitse hankkia itselle

- Ei onnistu kaikilla puulajeilla, hyvä pyökillä ja saarnella, koivulla vaatii erittäin
suorasyisen ja hyvälaatuisen puun. Ei sovellu havupuille.
- Muodon pysyvyys huono sitomattomissa rakenteissa
- Tyssäyslaitteisto kallis, Suomessa vain TEAK Oy:llä Teuvalla "

[Martti Auer]

Mikäli puuta puristetaan 50% koostaan kokoon niin tästä tulee kumia, se joustaa kuin kumi suuntaan jos toiseen ja olisi kuin pitäisi pyyhekumia kädessään, ei se enää puuta muistuta, eikä siinä ole mitään puun tuntomerkkejä olemassa. Puu huojuu tuulessa. Mikäli puu kasvaa kasvihuoneessa ilman tuulen vaikutusta, niin tämän oksista tulee aivan kumimaiset; eivätkä nämä enää edes jaksa kannatella itseään. Tuuli kovettaisi puuta? Fossiiliset polttoaineet, kuten raakaöljy; ovat peräisin dinosaurusten ajoilta kasvaneista muinaisista aarniometsistä; nämä joutuivat syvälle maan uumeniin ja seillä, koville puristusvoimille alttiiksi, mistä on muodostunut raakaöljyä, josta tehdään esim. muovia.

Ehkä tällainen tyssäyskin, saisi puunkin joustamaan enemmän; jolloin voitaisiin taivuttaa kaarelle. Puuta jalostetaan. Voihan se olla niin, että puu joutuu puristusvoimille alttiiksi, kun tätä pidetään pidempi aika täydessä vetopituudessa, siis jos puhutaan puusta, eikä lasikuitujousista, joissa ei ole varsinaisesti puun ominaisuuksia, että nämä lasikuitujouset, eivät alkaisi joustamaan jotenkin kumimaisesti; miksi näissä ei tapahtuisi paunojen pudotusta, täydessä vetopituudessa.

Puu, siis joutuisi puristusvoimille alttiiksi täydessä vedossa; jolloin tässä astuisi nämä kumimaiset ominaisuudet esiin, miksi alkaisi pudottamaan paunojaan, palautuu kuitenkin, koska puuta ei ole varsinaisesti puristettu kokoon jotenkin merkittävästi, voisi olla esim. syy, miksi jousi alkaisi pudottamaan paunojaan; voisi olla yksi selitys miksi näin tapahtuu.

On mielenkiintoista sinällään, että jotkut kovat lehtipuulajit, voivat olla elastisempia mitä pehmeämmät kuten pehmeä lehtipuulaji, haapa esim. kovien lehtipuulajien kestäessä enemmän taivutusta. Mm. paju, kuivattuna, siinä ei ole elastisuutta juuri lainkaan vaan katkeaa helposti kuin tulitikku. Puu kuitenkin puristuu kokoon kuivuessaan; mikä saattaisi tuoda juuri näitä elastisia ominaisuuksia enemmän esiin, näissä kovissa lehtipuulajeissa.

Tietyt puristusvoimat toisivat siis esille tätä puun kumimaisuutta? Kuusi taas; joka ei sovi tyssäykseen. Niin kuusesta, kuten sitkakuusesta, saa taas parhaimmat puunuolet, että näissä ei olisi elastisuutta niinkään, vaan ennemminkin jäykkyyttä; mitä tarvittaisiin nuolissa, siinä olisivat päinvastaiset voimat vaikuttamassa.

Joka ehkä voidaan todistaa, sillä että tehdään kuusesta jousi ja tutkitaan että putoaako siinä paunat "täydessä" vetopituudessa sekä tehdään kovasta lehtipuusta samanlainen jousi ja mitataan sekin, jos eroa syntyy?

Kumimaisuuden osalta, tosin on olemassa myös tyssäys, jolloin tyssäys todistaisi jo tämän todennäköisyyden. Tosin kumpi antaa enemmän periksi, kuusi vai kova lehtipuu?

Puu, muodostuisi kovemmassa puristuksessa elastisemmaksi; kovan lehtipuun solukot puristavat ehkä toisiaan enemmän kokoon, jolloin muodostuu elastisemmaksi, kuusipuussa ovat huokoisemmat, kevyemmät solukot, jotka eivät puristaisi itseään niin kokoon, jolloin kuusipuussa voi säilyä jäykkyys paremmin? Pajuistakin voi tehdä nuolia, tehdään myös mm. poppelinuolia, joka on aika lähellä haapaa. Nuolissa suositaan enemmän havupuulajeja, kuten mäntyä. Jousissa taas yksinomaan lehtipuita, ellei sitten ole marjakuusesta kysymys.

Jäykkyys katoaa, puun kumimaiset ominaisuudet astuisivat esiin.

Voi olla olemassa tietty suhde, jos puun puristus ylittää tietyn normin; niin, se ei ole ehkä silloin enää niin herkästi palautuva, mikäli esim. jousi joutuisi pidemmäksi ajaksi, puristuksen kohteeksi, joka ei ole enää puun normi, jonka tämä on muodostanut kuivuessaan; vaan ylittää tämän normin tai elastisuusarvon, jolloin paunat alkaisivat pudota jousessa, joka saattaisi ehkä selittää asian.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Koe voidaan suorittaa kuminauhalla.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

[Jukka Koivusaari]

[Tuomo]

Puun keskimääräinen lämpötilakerroin säteen suunnassa on noin 0,00004 / aste, syiden suunnassa se on noin 10 kertaa pienempi. Eli taipuvan puun sisäisestä kitkasta johtuvan lämpötilamuutoksen aiheuttaman puun tilavuuden muutoksesta ei ole kyse. Eikä saman lämpötilamuutoksen aiheuttamasta kimmomodulin muutoksesta. Kaiketi kyse on vain siitä, mikä havaitaan jo jänteellä olevasta jousesta - jätä jousi jänteelle viikoksi ja huomaat, että se on virunut huomattavasti. Eli vatsapuolen puusolut eivät vain yksinkertaisesti kestä puristusta ja antavat periksi. Ilmiö on osittain palautuva, kuten jokainen varmasti huomannut - varsinkin laminaattijousten refleksi palautuu osittain ammunnan jälkeen. Mutta ei tehdä tästä liian vaikeaa! Tunnettu ilmiö, selitys löytyy kyllä aikaa myöten puutieteen kirjallisuutta selatessa! Kiinnostavaa oli vain huomata ilmiö konkreettisesti paunamittarilla, sekä kiinnostavaa on lisäksi pohtia ja selvittää sen merkitystä ammuntaan, joka kyllä sekin on jo tunnettua...

[Tuomo]

Ja pöh, ei mitään uutta. Unohtakaa pidon ja tähtäyksen optimoinnit. Paljon käytetty jousi, ammuttu useita tuhansia laukauksia, 40# 27" vedolla, oli juuri sitä mitä piti, niin ennen ammuntaa kuin ammunnan jälkeen, tai ehkä jotain alle 0,5 paunaa pudotusta. Täydessä vedossa paunat putosivat samoin korkeintaan 0,5 pidon pitkittyessä. Kovin pitkään en tosin kisajoustani viitsinyt rääkätä, luokkaa 5-6 sekuntia.

Paunojen putoaminen johtui siitä, että jousi oli vielä niin uusi, sillä ei ollut riittävästi laukauksia takana. Sama ilmiö toistui toisellakin uudella jousella. Paunojen putoaminen ei kuitenkaan ollut pysyvää. Eli tuoreella jousella, ennen kunnon sisäänammuntaa, paunat elävät vielä melko railakkaasti. Eli ei edelleenkään mitään uutta...