Jousi

[Mahe]

Tervehdys.

Koska kyseessä on eka viestini tällä foorumilla, lienee kohteliasta esittäytyä ensin. Olen jousiammunnan aloittamista harkitseva reilu kolmekymppinen miehenköriläs Porvoosta. Jousipyssyyn olen koskenut eläissäni n. kaksi kertaa, ja jostain se kipinä on jäänyt päähän kytemään. Nyt, kun olen koittanut muutenkin kaikenlaita kädentaitoharrastusta (ammatiltani olen ohjelmistosuunnittelija, siis toimistossa istuva tietokonenörtti) elvytellä, sain jostain päähäni, että kannattaa aloittaa ihan alkeista ja rakentaa jousikin itse Aikani aihetta kirjoista ja nestistä tukittuani tähän foorumiin.

Tästä päästäänkin asiaan. Katselin pihassamme kasvavia vaahteranrääpäleitä pari viikkoa sillä silmällä, ja eilen sitten tartuin härkää sarvista ja kaadoin yhden viime talvena rusakoilta turhan paljon huomiota saaneen nuoren vaahteran ja halkaisin sen.

Halkaisu ei mennyt ihan putkeen, koska puussa oli jonkin verran oksankohtia ja olin kiilojen kanssa ehkä hiukan hätäinen, halkeamat karkasivat molemmista päistä aloittaen ja siksi keskiosa jäi pyöreäksi. Veistelin sitten vatsapuolta auki koko matkalta aika varovaisella kädellä ja muotoilin lapoja hyvin alustavasti.

Omaan harjaantumattomaan silmään ihan kivan muotoinen aihio siitä sitten kuorimisen ja veistelyn jäljiltä kuitenkin syntyi. Keppi on nyt päät liimattuna olohuoneen nurkassa kuivumassa, nauhahiomakoneen, kavahöylän ja raspin kanssa jatketaan muutaman viikon päästä.

Oksiahan tuossa on aika tavalla, mikäs on raadin tuomio, onko tuota mitään toivoa saada kestämään edes lastensarjassa? Jäykkyyttä ei tässä vaiheessa harrastusta hurjasti haeta, vaan tarkoitus olisi kaikessa rauhassa raapia tuota ja koittaa selvitä maaliin saakka tai ainakin mahdollisimman pitkälle keppiä katkaisematta, loputulos saa olla juuri niin kevyt kuin siitä tulee jos on tullakseen.

Vuosirenkaat tuossa on ilmeisesti ihan hyvän paksuiset selän kestävyyttä ajatellen, n. parimilliset pinnassa.

Miten tarkkana kepin kuorimisen kanssa pitää olla ennen kuin sitä alkaa taivuttelemaan? Kuoren alaista nilaa on pinnassa vielä aika paljon nyt kun hyvässä valossa tuota katselin, koitin kuoriessa olla varovainen ettein vahingoita selkäpuolen lustoa.

Jos ja kun tuo hajoaa, niin pihassa on vielä pari vähemmän oksaista vaahteraa sekä vanha harventamista kaipaava syreenipuska jossa on pari potentiaalisen näköistä suorahkoa oksatonta runkoa, joten materiaalia seuraaviin kokeiluihin on valmiiksi katsottuna.

[Tuukka Kumpulainen]

Hyvä että sinulla on jo valmiiksi katsottuna seuraavia jousiaihioehdokkaita. Kuvassa näkyvä steivi on nimittäin aika kauhian näköinen. Massiivinen oksankohta keskellä pyöreän selän harjaa oikeanpuoleisessa kaaressa on suurella todennäköisyydellä fataali jouselle. Vaahterajouset poksahtavat mieluusti selästään jo ilman oksankohtia ja litteämmälläkin selällä.

Tilleröinnin alkeiden oppimiseen tuhruinenkin keppi käy mainiosti. Eikä ole taattua, etteikö tuostakin saisi jonkinmoista jousta hitaasti hinkkaamalla ja paunat unohtamalla, eli aivan kuten olet suunnitellut. On paljon parempi opetella hommaa sekundapuilla kuin ottaa valioaihio heti vuoluun. Näin taktikoiden sinulla on kohta kelpo jousi hallussasi siitä riippumatta, mitä tälle ensimmäiselle kävi.

[Mahe]

Kuva vähän valehtelee, mikään noista isommista oksista ei nimittäin ole keskellä selkää vaan ne jää kaikki suht reunaan, muuttaakö tämä onnistumismahdollisuuksia miksikään jää nähtäväksi.

Kepukka on muuten 183 senttiä pitkä, itse olen 180, vetopituudesta ei ole hajuakaan mutta tuosta voinee pätkäistä päistä jonkin verran sitten kun alkaa veistellä.

Mutta kuten sanottu, opetellaan tällä työtapoja ja kaadetaan sitten myöhemmin suorempi ja oksattomampi vaahtera tuolta pihan perältä vakavampaa yritystä varten.

Syreeni on täältä lukemani perusteella sen verran parempaa kamaa että se saa jäädä odottamaan taitojen karttumista, mökiltä ja sukulaisten pihoista löytynee harjoittelumatskua lisää sitten kun omat loppuu.

[J Menna]

Komppaan Tuukkaa.

Hetsilleen kannatta alkaa silmäillä oksattomia aihioita. Oksa aina riski, vaikka niiden kanssa voi onnistua myös.

Nyt on puun kaatoaika parhaimmillaan ja nurin vaan vaahterat, pihlajat, syreenit, saarnet, katajat, jalavat ja mitä niitä oli...

[Mahe]

Kävin tänään karsimassa syreenipuskaa, ja otin yhden vänkyrän halkaistavaksi. Ei tule jouskaria. Runko kyllä halkesi kaikessa rauhassa puukiiloilla nakutellen oikein nätisti keskeltä koko matkalta, mutta puussa oli kierrettä yli 90 astetta parin metrin matkalla. Koitin katsella opikseni että mistä sen kierteen tunnistaisi päälle päin, mutta ainakaan tuossa syreenissä ei kuoressa näkynyt mitään vihjettä moisesta.

Meni siis työmenetelmien opetteluksi siltä osin, halkaisupuoli alkaa olla hanskassa :)

Laitoin syreeninpuoliskot liiteriin kuivumaan, niissä on suoraa osaa sen verran että takedown-jousen tekeminen voi olla mahdollista joskus tulevaisuudessa jos semmoisen haluaa...

Kuorin vaahterahirvityksestä loputkin kuoren ja nilan räpäleet. Koitin samalla sommitella jousta keppiin oksankohtia väistellen, ja kyllä se voi olla mahdollista, sen näkee sitten kun pääsee veistohommiin. Vaahtera on nyt ollut viikon verran olohuoneen nurkassa kuivumassa ja paino putoaa ~10g päivässä.

[J Menna]

Tuukka Kumpulaisen sanoin. Yksi sadasta syreenistä on kierteetön. Taitaa olla vielä sitäkin harvinaisempaa.
Sama on tuon tuomipihlajan kanssa. Kierteetöntä paha löytää. Aina kannatta etsiä!

[M.Reinikainen]

Ja sit kun sellasen kierteettömä löytää niin kuivattaminen on suurin murheesi.. (Kokemuksen syvä rintaääni)
Kannattaa kokeilla niihin kieroihin kuivattelun alkeita esim: Pistä lämpimään huoneeseen kepukka jossa toinen puoli on jo veistetty niin huomaat jo parin päivän päästä millaisen korkkiruuvin oletkaan saanut aikaan
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Mahe]

Vaahterahirvitys on kuivattu ja veistelty ja tilleröintiä harjoiteltu. Samalla tuli tilleripuukin rakennettua, joten jotain jää ensimmäisestä projektista käteen.

Lopputulos on ohut riuku jossa ei varmaan ole paunoja paljon toista kymmentä ja jonka jännelinja menee n. tuuman sivussa. Oiva kohde lämpötaivutusharjoituksille siis seuraavaksi, kuumailmapuhallin on jo ostoslistalla :)

Paunoja en ole vielä voinut mitata, vaaka on tulossa dealextremestä. Vetoa olen antanut reilu 20 tuumaa ja vielä ei ole räjähdystä tapahtunut. Tavoite on 27 tuuman hujakoilla mihin suhtaudun kyllä hyvin skeptisesti nyt kun tuntumaa tuohon puun taivitteluun on haettu.

Eli ei tullut ampumapeliä kesäksi vielä, mutta kevät on onneksi nuori.

Tässä välissä pitää kehaista tämän foorumin yhteisöä. Sain nimittäin tämän ketjuna aloitettuani yksityisviestillä Mazkulta tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä: priiman staavin ja opastusta sen alkumuokkauksessa.

Eilen oli sitten rattoisa iltapuhde Mazkun autotallissa, jossa sain kädestä pitäen opastusta jousenteon alkeisiin. Olohuoneen nurkassa odottelee nyt komea pihlajalonkkarin alku, josta on tarkoitus jatkaa omin päin kunhan säät paranee sen verran että ulkona tarkenee puuhata.

Kuvia seuraa kun saan otettua, Mazkulle vielä kerran iso kiitos!

Niinjoo, siitä syreenistä vielä: taidankin rakentaa helikopterin seuraavaksi, sen verran komeaa propellia kuivuu liiterissä

[pyssymies]

[Mahe]

No se on lisäksi myös lähinnä c-kirjaimen muotoinen sivusuunnassa (sivusuunnassa juuri siksi kun halkaisu kääntyi sen 90 astetta) joten se takedown on ainoa vaihtoehto jos tuosta haluaa jousen tehdä. Molemmissa puoliskoissa on toisessa päässä n. 70-80 senttiä suhteellisen suoraa osuutta jossa on kierrettä suht vähän, eli ihan kohtuumittaiset lavat niistä saisi.

Kysymys: voiko kierrettä oikaista lämmöllä, vai onko kierteinen keppi vain veistettävä suoraksi sikäli kuin paksuutta on tarpeeksi?

[Iivana]

Voit yrittää. Höyrytä koko keppi tuoreena, ja lyö kuivumaan tulevan jousen profiilin omaavaan "vormuun". Ja anna kuivua kunnolla ja hitaasti koko ajan kiinni tuossa "vormussa". Kuivaneen puun lämmitys ja taivuttelu on paljon kovempaa hommaa.
Toiset puut pitävät paremmin muotonsa ja lämpömuovautuvat paremmin kuin toiset. Tuoreena puu taipuu parhaiten ja mielestäni myös pitää muotonsa paremmin kuivuttuaan kuin jo kuivatun puun muotoilu.
Minulla ei ole kokemusta nimenomaan syreenin taivuttelusta, mutta em. tavalla voi touhuta vaikkapa esim. tuoreen pihlajan kanssa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Iivana]

Niin joo, tuon höyrytyksen jälkeen voit, kun pinnat hiukka kuivahtaa sivellä liimaa tms. leikkuupintoihin estämään halkeamista. Jos sinulla on valmiiksi halkaistu/veistelty aihio, niin ehkä sitä halkaisupintaakin kannattaisi suojailla."Vormun" pitää tietenkin tällöin olla sellainen, että leikkuupinnat jää näkyviin, eli käytännössä kuori tulee vormun pintaa vasten. Itsellä nimittäin halkeili aika mukavasti syreeni muultakin kuin päistä, eikä niistä tullut kovin montaa hyvää aihiota. Kun ne oli vähän enempi semmoisia keppi-kokoluokkaa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Mahe]

Aika on ollut vähän kortilla, mutta edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.

Aloitetaan vaahterahirvityksestä. Jousi tuli veisteltyä ja tilleröintiä harjoiteltua. Jännelinja oli sivussa, mikä antoi syyn lämpöpuhaltimen hankintaan ja lämpötaivutusten harjoitteluun. Vatsakin tuli paahdettua samalla.

Kaiken kidutuksen jälkeen jousi on edelleen kasassa ja sen uskaltaa vetää silmät auki poskelle n. 27" vetopituuteen. Olen sitä kiskonut ja muutamat laukaukset ainokaisella teippisulitetulla nuolellani ampunut lumikasaan. Kyllä se nuoli lentää ja toisinaan ihan suoraankin, ammuntatekniikan ollessa mitä on ummikolla :)

Jousivaaka on edelleen postissa jossain tulossa, joten paunoista en osaa sanoa kun aikaisempaa näppituntumaa ei ole, mutta kevyt tuo on jos vertaa lasikuitujousiin joilla olen joskus kokeillut tai Mazkun 40-paunaiseen.

Pituutta on 159 cm nokista nokkiin, kahva päällystetty haukisiimalla.

Kuvissa oleva jännekin tuli tehtyä tuosta haukisiimasta.

[Mahe]

Seuraavaksi sitten vakavampiin yrityksiin.

Mazkun lahjoittama pihlaja-aihio on pelottanut hiukan, en tee mieli pilata hienoa keppiä heti kärkeen :)

Senpä takia kävin paikallisessa puukaupassa katselemassa ja mukaan tarttui valkotammilauta, josta päätin sahata parit lankkujouset harjoituskappaleiksi.

Olen ollut metallityökurssilla kansalaisopistossa, ja kun sain siellä metallihommat valmiiksi niin päätin viettää pari viimeistä kertaa puupuolella. Kunnon vannesahalla ja nauhahiomakoneella tuollaisen pyrämidijousen muotoilu on helppoa ja nopeaa.

Tammijouset noudattelevat perinteista pyramidimallia, pituus n. 170 cm. Lapojen suurin leveys 5cm, paksuus tällä hetkellä 15mm ja alkaa taipua lattiatillerissä sen verran etä kunhan vaaka tulee voi alkaa vetelmään löysällä jänteellä. Kahvat on vielä melko järeät, muotoilen ne sitten lopuksi.

Viimeksi opistolla uskaltauduin sitten lankuilla treenattuani muotoilemaan tuon pihlajan. Sen jälkeen sitäkin on vielä lämmöllä oiottu hiukan, lisäkin voisi mutta katsotaan nyt. Keppi ei vieläkään juuri lattiaa vasten taivu, joten luultavasti hieron sitä vielä lisää ja koitan hakea muodon mahdollisimman kohdilleen työntömitan kanssa ennen kuin alan taivuttelemaan tosissaan.

[Juha]

Jokaisesta jousesta ja tilleröinnistä sitä oppii aina lisää ja lisää. Onko valkotammilankussa näkynyt pitkittäishalkeamia....?

[Mahe]

Ei ole halkeamia. Kyseessä oli höylätty kuiva tammilauta, ja koitin noudatella syitä, jotka juoksivat pituussuunnassa hiukan vinoon, joten kahden aihion saamisessa samasta laudasta oli vähän sovittelemista, mutta mielestäni onnistuin kohtuullisen hyvin.

Ylipäänsä tuo ei ole elänyt mihinkään suuntaan havaittavasti sen jälkeen kun toin se sisään liiteristä jossa se oli pari viikkoa ja sitä ennen puuliikkeen päistään avoimessa hallissa.

Siinä suhteessa kävi säkä että löytyi helposti pätkä, jossa on kaikki suoraa. Selkä-tai vatsapuolelta ei yksikään "viiva" karkaa mistään kohti kyljestä katsoen ja vatsapuolella lustot kulekvat hyvin suorina päästä päähän. Samassa satsissa oli myös todella kiharaa lautaa, enkä olisi kehdannut montaa pakettia avauttaa

[Juha]

Mites sivuporfiilin osalta, siis laudan sivusta katsottuna, meneekö syyt suht suoraan vai karkaavatko ylös/alas?. Vaikka eipä sen puolesta, hyvin kevyemmän jousen pystyy tekemään sellaisestakin, ainakin itselläni on kestänyt ihan täysin 45-50 paunaisina.

[Mahe]

Nimenomaan sen takia valkkasin just tuon laudan kun siinä menee ne syyt kyljessä ihan viivasuoraan, eikä karkaa selästä. Siinä suhteessa kävi säkä että löyty, kaikenlaista kiharaa oli kasassa. Uskoisin että nuo kestää tilleröinninkin, katotaan nyt. Sen takia tai kaksi että toisen voi särkeä

[Juha]

Se kestää sitten melkeen mitä vaan, kunhan ei pistä kiireellä pilalle. Ei tapahdu ihan joka päivä että löytää ns täydellisen lankun, teehän ajatuksella ;o)

[Leppis]

Kateellisena katselen tammilankkujousiasi. Itse tein viime syksynä 42x12 tammilistasta 152 cm (nokkiväli) pitkän pyramidijousen. Järeämpää listaa/lankkua en löytänyt mistään. Paahdoin sen suksiraudalla vastakaarelle. Paunat nousi noin 20:stä 27:ään. 20 paunaisena heitti pituutta 115 m lastenjousen puunuolella. Nyt vois irrota joku 130-140 m.

Ei tuo pärjännyt silti itse tehdylle (jo hajonneelle) pihlajajouselleni, joka heitti kärjetöntä katkaistua lastenpuunuolta yli 190 m. Pihlaja on kaadettu lähes napapiirin korkeudelta, mikä ei tiedä hyvää puun kestävyyteen. Tuon 190 m laakin jälkeen otin siihen vielä paahtamalla paunoja 25% lisää päätyen 55 paunaan. Kesti muutaman täyden koeponnistuksen, kunnes hajosi normaalia lyhyemmällä jänteellä samalla kuormalla. Olisi 200 m mennyt heittämällä, jos olisin ehtinyt sillä ampua, mikäli tuulet olisivat olleet suotuisat. Jäi kaivelemaan sen verran, että pituusammunta harrastus jatkunee tänä kesänä.

Kovatehoisia pihlajaisia varsijousia on myös työn alla mm.; ~187 cm pitkä, ~ 175 paunaa, 57 cm vedolla. Jousen energia pitäis saada 200 J paikkeille. Nuoleenhan siitä ei tuota aivan siirry. Käsin viritettävä, koska on vielä niin kevytvetoinen.. Paksuilla nahkarukkasilla on hyvä virittää, koska jännekulma ei ole liian pieni nuolen nokin kohdassa.

Kiinnostaisi kaikenlaiset jousityypit itse valmistaa. Rahaa en kuitenkaan aio paljoa tähän harrastukseen käyttää.

[Juha]

Tääkin on vähän niin että jos haluaa tehdä työhevosen jousesta (kuten teen) niin jousen tulisi kestää ampua tuhansia vetoja täydellä. Se on sitten eri asia lentääkö sillä 215 vai 175m, käyttötarkoitus lieneen se pääasia. Itse mietin jousta aina metsästyksen kannalta, en ole pistänyt koskaan paljoa painoa maximipituudelle mitä jousi heittää. Toki yli 200m heittävä jousi on osoitus energiatehokkuudesta, eri asia on millä nuolenpainolla ja sulituksella se tapahtuu ja kuinka monta vetoa jousi kestää.

[jousipata]

niin se ravihevonen heittää pitemmälle, mutta työhevonen kestää enemmän ajoa.
_________________
tzoinnngggg...

[Mahe]

[Lehtis]

Tuplaurat lavan päihin ja viritysnaru avuksi, eli pitempi jänne jalan alle ja sen avulla keppi kaarelle, niin saa jänteen ujutettua paikalleen.

[Lehtis]

Katso esim. kuva tuossa viestini avatar-nurkassa. Siinä on pieni kynnys sarvinokissa, jonka taakse viritysnaru jää ja varsinainen jänne saadaan liu´utettua omaan uraansa.

[Ukkonen]

Kappas, melkein hymyilytti, kun tuo kuvausteksti, minkä laitoit sopisi melkein suoraan allekirjoittaneeseen, paitsi tietysti en ole Porvoosta.

Rekisteröidyin itsekin, kun olen tuossa tuota pihlajapölkkyä hukarilla, puukolla ja höylällä huiskinut menemään, mutta siitä varmaan lisää toisaalla.
_________________
Onnellisesti väärässä

[Mahe]

Eka tammipyramidi on tilleröity, jumpattu osittaisia ja täysiä vetoja muutaman päivän aikana ja tänään ekoja koelaukauksia ammuttu.

Oli aika hinkkaaminen, pessimistinä aloitin n. 15mm paksuista lavoista, ja nyt niiden paksuus on 10,5 mm. Jännä huomata miten nopeasti lauta alkoi taipumaan sitten kun joku raja tuli ylitettyä.

Lopputuloksena 27" 32 paunaa. Koitin tilleröidä rauhallisesti ja jumpata jousta 35 paunaa ylittämättä aina kevennyskierrosten välissä lisäten vetopituutta kaaren keventyessä. Pyöristin kulmat & hioin alustavasti kun saavutin aiotun pituuden tuolla 35 paunalla, mikä pudotti 3 paunaa pois. Varovaisuudesta huolimatta jousi vääntyi tilleröinnin myötä pari tuumaa myötäkäyräksi.

Voisiko tuolle halutessaan tehdä jotain? Taivuttaa lievälle refleksille ja paahtaa vatsan? Paljonko tuollaisesta kuumennuksesta tulisi lisäjäykkyyttä, tuo tuntuu nyt aika passelilta ammunnan aloitteluun?

Edelliset kysymykset oikeastaa ihan vaan mielenkiinnosta, luultavasti tuo saa jäädä tuollaiseksi, tuntuisi ja näyttäisi ihan hyvältä ensitekeleeksi kuitenkin (vaahterahirvitystä ei lasketa , niin ompahan joku ampumapeli jos tuo vielä vaan kestää ammuntaa eikä hajoa, parinkymmenen koelaukauksen ja ahkeran kylmäjumpan perusteella ei kai voi vielä tuomita kestäväksi.

Kuvia joskus kun kerkiän ottaa.

[Smirkelimies]

Onneksi olkoon onnistuneen jousen johdosta. Kun aikasi tuolla harjoittelet ja alkaa tehdä mieli lisää voimaa, meillä täällä Oulussa on muodostunut patenttiratkaisuksi laittaa 2,5 mm:n valkotammiviilu kyseisen kaltaisen jousen vatsaan, se antaa noin 10 paunaa lisää. Liimauksen yhteydessä voi taivuttaa vastakaarta päihin, mutta siitä ei välttämättä ole muuta kuin kosmeettista hyötyä.

Paahtamalla saisit varmaankin max pari paunaa lisää. Ja lyhentämällä tietysti, mutta ei kai noin nättiä raaski...

[Mahe]

Tässä niitä kuvia tammilankkujousesta. Jousella on nyt tullut muutamana päivänä ammuskeltua, joku toistasataa laukausta varmaan yhteensä, joten eiköhän tuon voi julistaa toimivaksi.

Öljysin jousen pari kertaa pellavaöljyllä, kahvaan mulla ei ole oikein mitään sopivaa päällysmateriaalia, mutta eipä tuo tunnu mitään kaipaavankaan.

[Mahe]

[Smirkelimies]

Hyvä kun laitoit kuvia. Onpa tosi hyvännäkönen jousi, luulisi että olisit enemmänkin noita veistellyt. Terve asenne kun paunat ei ole itsetarkoitus, kestää jousi ja ukko paremmin.

Sulla on turhan hieno pihlaja-aihio oottamassa, käypi katteeksi.

[Juha]

Settiä (myötäkäyrä) tulee pakostakin aina jonkin verran kun jousella on pikkasen ammuskellut, vaan sepä ei ainakaan toiminnallisuutta taida haitata.

Hienonnäköinen jousi tosiaan ja kuvasta päätellen lavat taipuu tasaseen. On se kummaa kun jätkät vääntää tammesta jousta ja kaikki mun (2-3) tammipyramidia on räksähtäneet jo tilleröinnissä. Saarnilankusta vastaavasti oon veistellyt varmaan ainakin sen 10 jousta ja samaa ongelmaa ei ole. Pakko kai se on olettaa että puukeskuksen tammilankkuerä oli paskaa kokonaisuudessan, muistaakseni kokeilin useemman jousen samasta erästä...

Tuo viilutus on tosi helppo ja halpa tapa lisätä hieman kevyemmän jousen paunoja. Itse olen kokeillut sitä pihlajajousen vatsaan ja lankkujousen (saarni) vatsaan ja on ainakin mulle sellanen top1 konsti (jos jousta ei halua lyhentää yms) nostattaa liian löysän jousen paunoja. Tämäkin on ihan mutu hommaa mutta itsestäni tuntuu että varsinkin pihlajajousen vatsan vahvikkeena on hyvä ratkaisu. Saarnilankkujousen vatsana tuo viilu nyt on vielä pikkanen kysymysmerkki, mutta menee se siinäkin tarpeen vaatiessa.

[Ari Laakso]

Hieno jousi!
Täytyy sanoa että taipumukset ovat vahvat jousenrakentajaksi!

Minulla on myös tammijouset hajonneet alkuunsa, mutta ne eivät ole olleet
tehdyt tammilankusta, vaan niistä tammilistoista rautakaupoista.
Ne taitavat olla haperoa tavaraa..

[jousipata]

on kyllä onnistunut jousi ekaksi jouseksi. tammesta en ole kokeillut tehdä jousta. voisi sitä käyttää joskus oulunpoikien tyyliin viiluna ja vahvikkeena vatsassa jossain sopivassa jousessa.
_________________
tzoinnngggg...

[Mahe]

Höh. Joku kolmisensataa laukausta takana ja jousi kehittää palkeenkieltä selkään. Pitänee koittaa epoksilla ja suojapunoksella parannella, huomasin onneksi ihan alkuvaiheessa.

Mitenkäs tuommosen murtuman epoksointi, pitääkö hioa öljyttyä pintakerrosta pois ympäriltä jos sitä meinaa länmittää ettei öljykin ui sinne halkeamaan? Olen siis sivellyt tuon muutamaan kertaan pellavaöljyllä.

Toisaalta tää lienee hyvä tekosyy ottaa se pihlajalonkkari työn alle, kelitkin suosii ulkona veistelyä

[Dzebe]

Aivan samanlain kävi minullakin. Tein niin että laitoin epoksia lämmittämällä uraan ja punos päälle. Kyllä se siitä piti, mutta katkesi ilman syytä toisesta kohdasta.

[Mahe]

Hetken kerkesin jo luulla että saan kirjoittaa tänne oman topikin tuosta Pihlajajousesta, olen sitä tässä kevään mittaan suoristellut ja eilen aloittelin tilleröintiä. homma eteni mukavasti ja sain sen jo jänteelle tavoitepaunoilla rontti 30.

Mutta sitten kuului jännitysnarun kanssa toista kertaa jänteelle taivutellessa räks :(

Eli selkä petti.

Tämä ihan vaan esimerkkinä ettei kukaan luule että aloittelijalla menee liian lujaa :)

Tammilankku 2 työn alle seuraavaksi, ja jos onnistuu niin siitä uusi topikki.

Loppuun vielä kuva tähänastisista aikaansaannoksista, kuvan nuolet on ammuttu 20 metristä eli alkaa jyväkin jo toisinaan vähän löytyä.

[Juha]

Ei kun uutta kokeilemaan, kyllä ne räjähtelevät kepitkin siittä vähenee ajan mittaan kun kokemusta tulee enemmän siittä miten puu kestää. Niin ja räjähtelee ne 30 vuotta jouskareita tehneilläkin toisinaan, joskus vaan puukin on susi ittessään ja aina kun alkaa kokeilemaan uutta lapamallia tai tilleröimään jousta hiemankaan tavanomaisesta erilaiseksi niin tahtoo se olla että oppirahat tulee maksettua, mulla ainakin.

Hyvän kasanhan tota oon paukutellu parista kympistä.

[Juha]

Tarkoitin että OOT paukutellut

[Martti Auer]

Alumiininuolia?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Varmaan aloittelija, ei ihan osaa tehdä vielä puunuolia, että kyllä sen sitten ymmärtää.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Jos nyt kuitenkin näihin aloittelijoihinkin kohdistettaisiin kritiikkiä noin vastapainona, niin, ei kai niistä pihlajista nyt ihan kannata tehdä jousta? Vaahteraa kasvaa ainakin Suomen maassa aika yleisesti, eteläosissa ainakin ja suomalaisen saarnen olisi oltava parasta saarnea jousipuuksi, tosin kasvaa kai harvakseltaan, koska tuossa jousenrakennuksen saralla, niin jos nyt ne ensimmäisetkin kepit menevät palasiksi, niin voi olla vähän ikäviä kokemuksia.

Olen tehnyt joskus luonnontammesta, se 80-luvun, jännejousi, jota täällä Henry Saarenakin on mainostettu, jota en tiennyt kuka henkilö on ennenkuin tsekkasin googlettamalla, kuitenkin, oli juuri sitä luonnontammea ja hyvin vaikutti pelittävän, luonnonpuu. Tammilankku ostettu kaupasta on susitavaraa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Niin juu, mutta tuossahan jo vaahteraa kokeiltiinkin, mutta ei varmaan kannata ottaa välttämättä sitä ensimmäistä vaahteraa joka eteen sattuu, kannattaa vähän katella, ehkä mun kannattaisi jättää noi aloittelijoiden neuvomiset muille, ei oo oikeen muutenkaan oikeen mun sarkaa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[heikki]

[Mahe]

[Martti Auer]

Joo, puunuoliahan ne on kun tarkemmalla silmällä katselee, kuvittelin vain että niissä olisi camoa pinnassa, mutta ne on tainnu sitten vähän likaantua.

Mäkin olen käyttänyt niitä, mäntyrimoja, mutta niissä ei vaikuta olevan logiikkaa, vaikka suosittuja ovatkin, kyllähän niitä hyviäkin mäntyrimaisia nuolia löytyy, nekin vaan pitäisi punnita ja spinettää. Tein niitä aika pitkälle näppiuntumalla, kokeilin niiden jäykkyyksiä ja valitsin kaupasta yleensä aina ne kaikista jäykimmät mäntyrimat. Punnitsinkin niitä jossain vaiheessa, ym ja samanpainoiset kärjet, jotka kärjet olin itse sorvannut, silti niissä mäntyrimoissa ei vaikuttanut olevan oikein varsinaista logiikkaa. Mistäköhän johtuu?

Voi olla tietysti, että ne kuivuu läpihalkaisijaltaan ovaaleiksi, kun ne pistetään tappikoneen läpi ilmeisesti aika tuoreina, ne ei olekaan sitten enää kuvivuttuaan 8 mm, vaan jotain 7,8 mm, tai vastaavaa. Kuivuvat ovaaleiksi, enemmän pehmeimmiltä sivuiltaan, jos sillä olisi vaikutusta asiaan, mutta en mä lähde siihen mitään sen kummempaa syytä hakemaan. Ehkä ne voi toimia 45 paunaisessa jousessa, jotkut 8 mm millin mäntyrimat, mutta ei sen vahvemmissa, mä kun ammuin vahvemmilla, ym. mutta ilmeisesti kuvitellaan että mä ampuisin 33 paunaisella jousella, sitten mä en ole myöskään mikään tyttö, jos joku on erehtynyt täällä, että on se kyllä kummallista.

Vesanuolia olen tehnyt aikaisemmin melkoisen läjän; mutta niitä nuolia menee, ja mäntyrimasta saisi ehkä nopeammin. Sitten pitäisi ampuakin.

Hankinkin sitten kunnollisia nuolenvarsia ja niillä ammunta alkoikin sitten sujua ihan eri tavalla, mulle suositeltiin niitä mäntyrimoja. Oli mulla aikaisemminkin niitä kunnollisia nuolenvarsia ollut, mutta mulle suositeltiin mäntyrimoja. Mä ammuin niillä muutaman vuoden, vailla varsinaista logiikkaa.

Sitten kun hankin taas niitä kunnollisia nuolenvarsia, niin niistä tuli itseasiassa opittuakin jotakin, mikä ehkä liittyy nuolten tekemiseen. Ihan hyvä suoritus, hyvää kasaa, alottelijalta, jos ei ole aikaisemmin niin harrastanut ammuskelua. Olen mä huonompiakin suorituksia nähnyt alottelijoilta, jotka ampuvat alumiininuolia, ikkunanleikkauksellisilla, LB-jousilla. Vaikka ovat ampuneetkin jo jonkin aikaa, vaikka tuo nyt ei ole varmaan tietenkään mikään ikkunaleikkauksellinen, tai nuolihyllyllinen jousi. Vaikutti siltä aika pitkälle, että eivät olisi osuneet edes ladon seinään. Vailla varsinaista logiikkaa; mutta en mä ole niille mitään sanonutkaan siitä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Nuolten tekeminen on oleellisempaa kuin jousten tekeminen. Monille nuolten tekeminen tuntuu olevan ongelma, minkä syynä on se, ettei niitä ole tehty tarpeeksi. Jos aloittaa ostonuolilla on hyvin todennäköistä, että myös pysyy ostonuolien käyttäjänä. Tärkeintä on aina aloittaminen ja millä tavalla se tapahtuu. Aloittaminen luo toimintakaavan, joka jää päälle.

[Mahe]

Tässä on se sama ikuinen dilemma kuin kaikissa harrastuksissa, jos tekee osan tai kaikki välineet itse: harrastaako varsinaista toimintaa vai sitä valineiden tekemistä. Kun tuota vapaa-aikaa on rajallisesti.

Juuri tällä hetkellä, kun ulkona on nätti keli, ammun mieluummin kuin väkerrän nuolia. Sitä voi sitten opetella syksyn pimeillä.

[J Menna]

Tekee setin. Oppii. Tekee toisen - kolmannen - kahdeksannen setin - jne... - ja oppii taas lisää.

Voi jättää kesken. Vaiheeseen, työstää settiä joka ilta tunnin vaikka TV:n katselun ohessa. Tyyliiin: tänään sulitan kaksi nuolta lisää ja ensi viikolla sitten seuraavia työvaiheita.

Malttia. Montaa prosessia hiljaallen päällä kera aiempien kokemusten vie asiaa eteenpäin enemmän kuin hirveä kahden illan rynnistys ja sitten on joku kumma nuolisetti viinessä...

Joku sanoi joskus mulle että miten mulla on aikaa juosta joka päivä... ja kysyjä poltti askin tupakkaa päivässä. Kauan siihen menee? 20 tupakkaa, n. puolitoista tuntia rituaaleineen? Jos juoksee tunnin päivään niin kolmen vuoden kuluttua on aika nasevassa iskussa jos kintut kestää kahta viikkoakaan. Eli hiljalleen koko ajan eteenpäin on hyvä tie moneen asiaan. Hitaasti kiiruhtaen.

Ja kyllä, vaikka Martti A. ei tuunaa jo "valmiita nuolia" niin nuoliin voi kyllä puuttua ilma poliisin lupaa vielä "valmistumisen" jälkeenkin. Kevennä päätä tai vaihda raskaampaan, hio vartta, lyhennä sulitusta, lyhennä vartta, punnitse, havannoi osumia, paranna nokkia... Kun löytyy hyvä nuoli. Tutki miksi se on hyvä.

Kuten kaikessa: sattumaa ei ole.

[Martti Auer]

Mikään ei ole sattumaa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.