Jousi

[Juri]

Tämmöinen tuli.
Tseba on 67 tuumainen, 50 paunaa 27 tuuman vedolla. 40 mm leveä lapojen puoliväliin asti, kärjet nokin alta 10 mm.
Alalapa on 1,25" (32 mm) ylälapaa lyhyempi. Jousen keskipiste (ihme kyllä myöskin tasapainopiste) on samat 1,25" kahvan yläpuolella, peukalotyynyni alla.
Ampuu ihmeen pehmeästi ja hiljaisella äänellä mutta kovaa. Olisi kiva kronottaa.
Aihiossa oli alunperin tuuman verran vastakaarta. Taivutin vielä kuumailmapistoolilla hieman lisää kärkiin mutta se meni tilleröidessä heti alkuun. Nyt siinä on muutama milli myötäisyyttä, eli settiä on tullut noin tuuma. Kärjet ovat hieman keskilapaa paksummat, puolessa vetopituudessa aloin ohentaa niiden leveyttä paksuuden sijaan. Vuosilustot ovat vatsapuolella melko paksuja (4-5 mm).
Jousi on sisään ammuttu mutta vielä pintakäsittelyä vailla.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Alalapa on tässä kuvassa vasemmalla, edellisissä oikealla.
_________________
Kantapään kautta.

[Mika]

Keskipisteestä tulee melkein sääntönä tasapainopiste ainakin läpitaipuvalla kädensijalla tehden. Tarviiko enään jousia tehdäkkään kun tuon teit ?
Muistan tehneeni "täydellisen jouseni" eli jousen johon olin täysin tyytyväinen punapyökistä noin 4-5cm levyisenä flattarina ja 66-70" pituisena. Huvittavinta vain oli että punapyökkiä myytiin tammena ja tunnistamatta puuta nimeltä tein parit jouset luullen tehden jousia tammesta. Todellisuudessa tammi on sittemmin jäänyt jopa koettamatta ja punapyökki ei taida varsinaisesti olla jousipuun maineessa laisinkaan ? ei ainakaan tuntunut lähellekkään valkopyökin veroiselta puulta vaikka pyökkipuu onkin ja kovaa puuta tai edes saarnen, vaahteran tai jalavan veroista ja oli raskastakin.

[Simo Hankaniemi]

Juri,
Näyttääkö se vaan kuvassa siltä, vai olisiko jousen päissä vähän tilleröitävää. varsinkin alimmassa kuvassa näyttää siltä, että oikea lapa on jäykkä ainakin kolmasosan, nokista lukien.

[Mika]

Olet tavallaan oikeassa mutta alempi lapa taipuu jo koko pituudeltaan jolloin ollaan siinä ja ylälapa jää aina hieman jäykemmäksi tavalla tai toisella jolloin ollaan siinä ja siinä onko kyse vain herkistelystä. Jätin itsekkin lähes aina varaa herkistellä tarvittaessa kärjistä joka onnistuu pitemmillä jousilla mutta ei juurikaan lyhemmillä.

[Mika]

Ajattelen tilleröinnin lähinnä ympyrän muotoisena joka on tätä pyöreämpi mitä lyhempi jousi ja pitemmissä jousissa alempi lapa on joka kertoo hieman enemmän kuin ylälapa. Olen John Schulzin jousissa huomannut samanlaista tilleröintiä kuin Jurilla tuossa on ja olen toki hieman asiaa ihmetellytkin. Kuitenkin mikäli kärjistä tilleröi liikaa niin mikään ei enään tuo takaisin napakkaa iskua jouseen. Kuvassa huomaat kuinka jännekorkeudellakin alempi lapa on huomattavasti pyöreämpi kuin ylempi ja jousi suorastaan näyttää epäsymmetriseltä.

[Mika]

On myös jousen alkuperäisestä muodosta kiinni miltä tilleröinti näyttää ja myös kiinni tehdäänkö jousta lyijjyn raskaille vai höyhenen keveille nuolille. Mielestäni Jurin tilleröinti näyttää hyvältä ja ellipsi muoto kertoo että teoriassa jousen voisi tehdä lyhempänä mutta malli ja materiaali ovat käytännön asioita jotka eivät salli. Itse annan jousen olla kun näen että on lähtenyt taipumaan tasaisesti koko lavanpituudelta ja kuten Juri tuossa näyttää tehneen.

[Mika]

Tässä jousi missä on esimuotoilu ja vastaan on tullut materiaalin kestävyys sekä laminaatin paksuus. Ympyrä mahtuu paljon syvemmälle jousen sisään joka viittaa lyhyeen jouseen tai pitkään vetoon. Lavat ovat lähteneet taipumaan kauttaaltaan mutta tilleröintiä ei ole voitu viedä pitemmälle kahdesta syystä. Laminaatin paksuuden ollessa hieman liian paksu lisätilleröintiin ja materiaali ei olisi kestänyt pitempää vetoa. Tuloksena siis jousi joka ampuu todella hyvin raskaita nuolia verrattuna moneen muuhun lyhyeen jouseen samalla vetopituudella. Kyse siis lienee tasapainoilusta käytännön mahdollisen ja mahdottoman välillä eikä niinkään täydellisyyden tavoittelua tai ole täydellistä tilleröintiä vaan käytännöllisiä tilleröintejä eri tarkoituksiin.

Kuten Tim Baker totesi vastikään "Just playing around".

[Mika]

On myös varmasti kiinni millainen tilleröinnistä tulee miten tilleröinnin tekijä näkee. Tässä toinen kuva jousen selästä katsoen joka eroaa hieman edellisestä joka oli kädensijan takaa nähty tilleröinti. Tästä kuvasta voisi sanoa että lavan kärjet ovat aavistuksen jäykät mutta kyseessä on ellipsi joka kaartuu jyrkemmin reunoiltaan. Tuon verran lapojen kärjistä mielestäni määrää tekeekö jousesta välineen kevyemmille vai raskaammille nuolille.

[Juri]

Kiitos kommenteista kaverit!
Vaikuttavaa kuva-analyysiä, erittäin opettavaista!
Huomasin itsekin ylälavassa jäykän näköisen alueen, ehdinkin jo rapsutella sitä hieman. Luulen että se ilmaantui sisäänajon aikana.
Mikan kuva-analyysin nähtyäni tosin tuntuu ettei ehkä kannata enää tilleriin kajota. Aloittelijan tuuria ilmeisesti. Petsiä vaan ja parafiinia!

Karvatupsut irroitin, ja ammuin vielä ilman niitä, jänne on vanhasta jousesta.
Sen kun saisi tietää, kuinka paljon lyhyempi tai vahvempi kannattaisi alalavan jäykkäkahvaisessa olla, ja millä perusteella? Vai onko tasapainopiste se mikä ratkaisee?
Ratkaisin asian tällä kertaa ikään kuin lisäämällä kahvan kauttaaltaan taipuvaan jouseen pokakäden paikkaa muuttamatta.
_________________
Kantapään kautta.

[Mika]

[Juri]

Ampujan otteella jousesta on myös merkitystä näissä mitoissa. Minä painan jousta peukalotyynyllä kämmen hieman vinossa. Paine tulee tällöin hieman pienemmälle alueelle kuin koko kämmenellä. Tasapainopiste on minulla siten hieman ranteen yläpuolella, noin 30 mm nuolen alla.
Hra Baker väittää painavansa jousta ainoastaan peukalon ja etusormen välisellä kapealla kaistaleella vain 13 mm (1,5") nuolen alta. Myöskin tuossa bambukeppi kuvassa. Täytyy kokeilla, kuulosta kyllä kivuliaalta.
Täytyypi myös kokeilla tuota koko kämmenen otetta edellisen kahvasta taipuvan flättärini kanssa, siitä on ollut niin vaikea saada hyvää otetta. Samalla voin myös testata ampuuko jousi paremmin keskipisteestä vai tasapainopisteestä tartuttuna. Tyvestä tehty alalapa on siinä nimittäin jostain syystä painavampi.
_________________
Kantapään kautta.

[Mika]

Olet ihan oikeassa ja piti sanoman että tasapainopiste tulee hieman ranteen yläpuolelle ja työntö tapahtuu monesti ranteella.
Tasapainopiste taitaa tulla lähemmäksi rannetta ammuttaessa suoralla ranteella ja pistoolikahvamallisella jousella. Suoralla ranteella ampumista pidetään vakaampana tapana ampua.
Samaa tasapainopiste 3cm nuolen alle kuitenkin tarkoitin tuolla 2cm erolla koska käytännössä 10cm pituisen kädensijan siirtymä keskeltä jousta on tuon 2cm alemmas kun nuoli asettuu 3cm keskikohdan ja tasapainopisteen yläpuolelle.
Olen tilleröinyt ja ampunutkin jousella väärinpäin huomaamatta juuri eroa ja Beker puhuikin väärinpäin testaamisesta tuolla jousellaan seuraavaksi nähdäkseen onnistuuko.
Mitä kokeiltu niin mikäli lavat tekee yhtä pitkiksi jolloin tasapainopistekkin asettuu keskelle kädensijaa tai hieman alle mikäli ylälavasta tilleröidään kevyempi lapa niin ampuminen tuntuu hieman tunnottomammalta kun jousi ei kallistukkaan helpolla eteenpäin vaan jopa keinahtaa hieman taaksepäin heti laukauksen jälkeen.
Tuo Bakerin ote taitaa olla hyvin sama ote kuin pistoolikahvamallisesta kahvasta on joka on tuttu etenkin vastakaariampujille. Bakerin ranne on tuossa lähes suora ja ainoana erona voikin olla ettei tuossa ole varsinaista pistoolikahvaa jolloin ote on todella pienellä alueella kuten mainitsit.

[Mika]

Tässä näkee kuinka Timin ote ei eroa japanilaisesta kuin jousen erilaisuudesta johtuvien muutosten verran ja voi olla ettei Baker itsekkään tiedä kuinka lähelle on sama.

[MikaNuotio]

(Yläkuvassa) tuollaisen John Schulzin valmistaman kokopuisen jousen tai lasikuitujousen tilleröintikuva (John Schulz on valmistanut kumpiakin ja tuo kuva vaikuttaisi olevan lasikuituversiosta). John Schulzin jousissa on Howard Hill archeryn lasikuitujousia (Howard Hill Archery ei tee täysin puisia jousia) kapeammat ja paksummat kärkien osalta...

(Yläkuvan) tilleröinti on kuitenkin melko tyyppillinen Amerikkalaisen Pitkäjousen (ALBn) tilleröinti tai jopa lyhyemmän Leveän Lattajousen (Flatbown) tilleröinti.

(Keskimmäinen kuva) on varmuudella John Schulzin täysin puisesta bambujousesta josta voi huomioida kapeammat kärjet verrattuna viereiseen Howard Hill Archeryn Redman Marjakuusi-lasikuitujouseen.

(Alimmainen kuva) kertoo tämän saman eron vielä selvemmin mikä on John Schulzin jousten ja Howard Hill Archeryn jousten välillä.

Lisää samasta aiheesta on ennätetty laittaa,
http://www.utbl.net/perinnejousi/viewtopic.php?t=231

[MikaNuotio]

Sain tietää yhden Schulzin suoran jousen nopeuden joka on suoraksi puujouseksi ihan riittävä vaikka tuollaista tilleriä voikin katsoa kieroon.

[MikaNuotio]

Schulz lopetti jousten valmistuksen pari vuotta sitten. Aikaisemmat jouset olivat myös lasikuitujousia mutta sittemmin lopetti kokonaan lasikuitujousten valmistamisen ja teki ainoastaan puujousia. Bambu oli lämpökäsiteltyä ja kaikki laminoinnit olivat ohentuvia. Verrattuna Howard Hill Archeryn jousiin niin HHA jouset sisältävät sekä tasapaksua että ohennettuvaa laminointia.

On vain niin ettei aito ei ole aitoa vaikka aitona myydäänkin.

[Simo Hankaniemi]

Kivan näköinen typykkä tuossa vaaleanpunaisessa kimonossa.

[Juri]

Se on nyt sitten entinen vaahteratseba. Kesti noin 700 laukausta, alalapa meni päreiksi.
Päättelisin että rasitusvamma. Lapa oli liian kapea, liian lyhyt tai vähän kumpaakin. Se taisi olla sellainen kovatehoinen mutta lyhytikäinen tapaus. Harmi kun ei ehtinyt kronottamaan, Matin uusi krono ei toiminut.
Malli oli kyllä hyvä, ampui tarkasti. Ensi kerralla teen hieman leveämmän. Alalapa voisi olla ehkä vain tuuman ylälapaa lyhyempi.

Piti vielä lähteä sunnuntaina Lohjalle 20 jaardin kisoihin näyttämään lasikuituhyypiöille mistä kana pissii, mutta nyt joudun itsekin ampumaan sellaisella.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

PÄÄTELMIÄ KOTIMAISEN VAAHTERAN KESTÄVYYDESTÄ:

Jokainen vaahtera on tietysti yksilö sinänsä, mutta uskoisin jousen kestävän jos se täyttää seuraavat kriteerit.
-Leveys puoleenväliin lapoja min. 45 mm, pituus 67 - 68 tuumaa.
-Tai: leveys puoleenväliin lapoja min. 40 mm, pituus 67 - 68 tuumaa, raakavuota selkään.

Koskee vainjäykkäkahvaista litteävatsaista ja kohtuullisen litteäselkäistä mällia.

Kokomatkalta taipuva ns, englantilaisesti tilleröity lattajousi vaikuttaa kestävän 40 mm leveänä (puoleenväliin lapoja) ja 67 tuuman pituisena.

Saattaisi auttaa paljonkin selän kestävyyteen jos kuvan kaltaisessa tapauksessa rapsuttaisi paksumman vuosiluston (esim. no 9) selän pinnaksi. Olisi huomattavasti vähemmän lehtipuun hötöä kevätkasvua heikentämässä.

Onko mielipiteitä?
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Käytännössä kyllä tyytyisin lusto numero kolmoseen tai neloseen.
_________________
Kantapään kautta.

[jkekoni]

Huomatkaa miltä puolelta jousta japanilainen ampuu nuolen.

[Juri]

Päätelmäni koskevat 27-28" vetopituutta.

Vaahteratseban mitat osuivat uskoakseni melko tarkkaan materiaalin kestävyyden rajoille. Kysymys on jostain "lapojen pituus x leveys x paksuus x vetopituus" suhteesta.
Kapea lapa on paksumpi kuin leveä. Paksummassa tai lyhyemmässä lavassa sekä selkä että vatsa joutuvat suuremmalle rasitukselle. Leveämpi tai pidempi lapa taas on ohuempi, mutta raskaampi ja hitaampi kuin kapea.

Olen ollut hieman pettynyt vaahteran vetolujuuteen. Selän vuosilustojen paksuudella on varmasti merkitystä asiaan.

Suunnitelma:
Minulla on vielä samaa vaahteraa jäljellä. Saan yhdestä staavista kaksi vierekkäistä 40 mm leveää sisarpalaa. Teen muuten saman mallisen kuin hajonnut jousi, mutta 68" pituisena. Alalapa taipuvalta alueelta1" lyhyempi kuin ylälapa. Positiivinen tilleri +3-6 mm jännekorkeudella.
Kaivan selästä esiin kolmannen tai neljännen luston.
Päällystän vielä raakavuodalla, samalla kiskon vähän takaisin tilleröidessä menetettyä reflexiä.
Sivuprofiili saisi olla noin 1/2 tuumaa vastakaareva, se riittää.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Lisäys: Oletusarvona on siis 27-28" vetopituus ja 50# jäykkyys. Kiinostavaa olisi myös tietää mitkä mitat toimisivat lyhyemmälle vetopituudelle.

Tämä nyt on tälläistä yksinpuhelua, mutta saanpa samalla kirjoitettua muistiin. Yritän saada perusasiat kasaan seuraavia jousia varten. Vaahtera on niin helposti saatavilla oleva puulaji että se sopii mielestäni hyvin perustyypiksi. Jalavan esim. luulisi lyhyempänä tai pyörempiselkäisenä vielä kestävän muuten samoilla mitoilla.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Joo, japanilaiset ampuvat yleensä siten, että nuoli on oikealla puolella jousta. Peukalo-otetta käytettäessä tämä on se tavallinen tapa (oikeakätiselle ampujalle). MUtta kaikki eivät sielläkään tee samalla tavalla.

Juri, otan osaa jousen kuolemaan! ILmeisesti se oli ainakin hyvin tilleröity, kun on mennyt pitkältä matkalta noinkin rajusti sälöille.

MInulla on toistaiseksi niukasti kokemusta vaahterasta jousipuuna. Olen tehnyt vaahterasta vain yhden yksipuisen jousen ja se on toistaiseksi kestänyt ja säilyttänyt hyvin refleksinsä. JOusi on tehty 2003 ja sillä on ammuttu muutamia tuhansia laukauksia. Se on vaahteran oksasta. Koko pituus on 134 cm, voimakkuus 47 paunaa. Lapojen leveys puolivälin paikkeilla on 33 mm. Lapojen maksimileveys 40 mm. Olen käyttänyt siinä nuolia, joiden varren pituus on 60 cm, mutta olen jännittänyt niitä ehkä 56 cm. Puun ulkopinta on jousen selkänä, eli en ole kaivanut esiin alempaa lustoa.

[MikaNuotio]

[M. Haverinen]

Hyvää pohjatietoa Juri, kiitos!

Minulla on myös kuivamassa muutama vaahtera-aihio. Siellä olisi muutama flättis aihio ja yksi ELB aihio, jonka pituus on noin 170cm ja leveys keskeltä noin 38mm ja keskeltä lapaa vain noin 33-35mm. Saa nähdä mitä siitä tulee... Todennäköisesti lämmittää yhden makkaran kunnialla! Aihio on vielä sellainen luonnon oma reflex-deflex pulikka, jossa on nyt noin tuuma tai puolitoista refleksiä. Toista lapaa jouduin hieman höyryttämään, että sain molempiin lapoihin suunilleen saman muodon (ja muuten olisi ollut jo hieman valmista settiä).

Palataan astialle, kun saan keppiin jotain taipumaa.

Ai niin, ja sitten on myös kokeilussa "Ameriikan vaahtereaa" eli sokerivaahteraa (Rock Maple?). Sitä oli tarkoitus selystää hikkorilla ja kokeilla tehdä hieman tömäkämpiä lonkkareita. Mutta ne aihiot saavat vielä kuivaa ainakin alkuvuoden pakkasten ajan. Katsellaan, jos sitten pistäisi ensimmäiset liimaukseen.

[Juri]

Olen aika lailla vakuuttunut että hajoaminen johtui selän liian ohuista lustoista (muutama noin puolen millin vahvuinen suurennuslasilla tutkittuna). Jos selkälusto normaali 2-5 mm, pohdintani eivät ilmeisesti pidäkään paikkaansa. Eli siis voisi olettaa selän olevan kestävämpi. Jos kuitenkin haluaa laskea varmemman päälle, saa noilla mitoilla hyvin todennäköisesti kelvollisen jousen.
ELBissäsi en usko vatsan jaksavan ilman lämpökäsittelyä.
Kokemuksieni mukaa höyryttämällä sivusuuntaan taivutettu vaahtera pitää uuden muotonsa oikein hyvin, refleksille taivutettu taas ei. Johtuu varmaankin vaahteran alhaisesta puristuslujuudesta.

Kerro sitten miten sujuu. Kiinnostaa myös tietää, miten ameriikan vaahtera mielestäsi eroaa kotimaisesta.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

Tuossa kun nyt vilasin nuota kuviasi niin tuon pettämisen on täytynyt tapahtua joko pinnan alta piilovikana tai suoraan selästä. Selkäkappale olisi auttanut tuossa jousessa vaikka esimerkiksi Vaahterasta liimattuna mutta silloinkin reunat tulee pyöristää kunnolla. Tuossa vaikuttaa että reunat eivät ole pyöristetyt kynnolla selkäpuolelta ja ovat melko terävät joka ei ole hyvä millekkään yksipuiselle jouselle ja etenkään pehmeämmälle puulle kuten jalavalle, vaahteralle ja saarnelle. Yleensä mitä lähemmäksi kädensijaa lapaprofiilissa tullaan niin sitä terävämmäksi lavan reunat jätetään...

En suosittelisi jättämään teräviä reunoja kuin korkeintaan laminoituihin jousiin joissa on joko bambu tai lasikuitu selkä ja juuri kun tuollaisista high tech malleista tai laminoiduista jousista moni ottaa sitten mallia jopa yksipuisiin jousiin ja jouset pärähtää. Ainahan oppii... mutta ensin pitää pärähtää että oppii.

Vaikka joku onkin jo pyörän keksinyt ja kaupasta saa niin oppiakseen on samantekevää onko joku jo keksinyt tai että voi valmista ostaa ja omistaa. Todellakin oppiakseen on illuusio että valmis väline opettaa vaikka voikin valmista hyödyntää koska vain ja ainoastaan tekemästää voi oppia ja ei ole mitään merkitystä mitä muut ovat jo keksineet.

Joka lukee lakia rikkoen lukemaansa lakia oppii tuntemaan lain.
Joka tuntee lain rikkoen tuntemaansa lakia niin rikkoo lain.
Joka lukee lakia rikkomatta lakia tietää lain ja puhuu laista mutta ei opi eikä tunne kuin lukemansa.

[MikaNuotio]

Juri, älä laske lustoja vaan tee jousi jolla on naisen muodot... Ei jousen tekeminen ole tiedettä vaan käden taito joka tulee tekemällä eikä tuo taito synny laboratoriossa. Olet vain hieman säikähtänyt yhdestä rikkoutuneesta jousesta ja kuitenkin on enemmän kuin fakta että enemmin tai myöhemmin tapahtuu rikko kun puusta tehdään. Pakottamalla ei synny kuin lisää pakottamista joka ei ole kanna vaan jos tapahtuu rikko niin kannattaa luoda silmäys pikasesti rikkoon mutta ei toki jäädä ottamaan testipaloja jatkotutkimuksia varten ja tehdä toinen tuon enempiä miettimättä sillä montaa kertaa et tee samaa virhettä joka on fakta tuokin ja vasta tuolloin olet oppinut eikä voi oppia etukäteen ja varastoon. Mikäli rikko johtui puusta niin seuraava jousi kestää paremmin ja mikäli johtui muusta niin ennen pitkään jousi kestää syystä tai toisesta.

Laminoitu ja yksipuinen ei kuitenkaan kestä samalla muodolla samalla tavalla kuin samasta puusta veistetyt saman malliset joka on fakta.

[MikaNuotio]

[MikaNuotio]

Lisäksi tee lavoista leveämmät ylemmäksi ja kavenna vain 1/3 tai 1/4 lavan pituudesta ja tilleröi vain vatsasta kavennukseen saakka. Kädensijan juuresta tai keskeltä tehty kavennus kestäessään on nopeaiskuinen ja läheltä lavan kärkeä tehty kavennus kestävin. Puolesta välistä tehty kavennus ei ominaisuuksiltaan edusta oikeastaan kumpaakaan...
Lasikuitujousten tai laminoitujen jousten kapeammat lavat ei toimi useimpiin yksipuisiin jousiin eikä lavan leveydellä muotona ole suurtakaan merkitystä puujousen nopeuteen vaan enemmänkin lavan paksuudella tai leveydellä joka hyödyntää puuta on vaikutusta lavan nopeuteen mutta mikäli nopeus olisi pääasia kannattaisi harkita muuta kuin puuta ja kevyttä nuolta.
Raakatilleröinti ratkaisee voiko tarvittaessa ottaa selästä tai vatsasta tai sivuilta. Mikäli tekee liian ohuen ja leveän jousen niin varaa ottaa on vain leveydessä ja mikäli liian kapean ja paksun niin varaa ottaa on vain paksuudessa. Kuitenkaan tuokaan mitta ei ole taulukossa vaan mallissa mitä tekee. Kun mallinsa tuntee niin voi tarvittaessa ottaa selästä ja vatsasta ja sivuilta jousen siitä kärsimättä.
Mallia pitää sovittaa materiaaliin tai mallia tehtävä materiaalin mukaan mutta päreitä tulee jos sovittaa materiaalia malliin. Tuo ei ole mahdollista koska ei olla kasvattamassa puuta muotoon vaan ainoastaan keräämässä puuta vuoltavaksi.

[Juri]

Lavat olivat tasalevyiset puoliväliin saakka, vasta sitten kapenivat. Repeämän alku on nähdäkseni feidareiden ja puolivälin puolessa välissä, sivusuunnassa keskellä lapaa. Kulmat olivat huolella pyöristetyt. Lapoja ei oltu piirretty viivoittimella suoriksi, vaan ne mutkittelivat puun syiden mukaisesti. Se ei mielestäni muistuttanut lasikuitujousia miltään osaltaan. Se oli tähän mennessä neljäs rikkomani jousi.

Kun kerran samaa puuta on vielä pari hyvän muotoista palaa jäljellä, yrittäisin mielelläni saada seuraavasta jousesta kestävämmän.Olin edellisen malliin ja ominaisuuksiin erittäin tyytyväinen. Kahdesta palasta kahvaliitoksella ei myöskään kannata tehdä kuin jäykkäkahvainen.

Luulen että nopeuteen vaikuttaa eniten massan suhde jäykkyyteen. Lapojen Leveyden suhde paksuuteen tuntuu vaikuttavan eniten kestävyyteen. Lapojen pituus taas taitaa eniten vaikuttaa siihen kuinka pitkää vetoa jousi kestää. Nämä kaikki ja monet muutkin asiat vaikuttavat myös toisiinsa.

Olet varmasti oikeassa Mika tuon mallin tuntemisen suhteen, sitähän minäkin tässä juuri tavoittelen. Luulisin että jos oppii tietämään hyvin yhden mallin tai puulajin ominaisuudet, on sitten helpompi oppia muitakin.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

[MikaNuotio]

Vaikka puhun pelkästä lavan painosta ja balsasta niin en tarkoita toki että balsasta löytyisi tarvittava jäykkyys mutta tuossa on myös tuo esimerkki marjakuusi ja hikkorisjousesta saman mallisena ja lähes saman tehoisena ja lähes samalla kantamalla kevyellä nuolella.

[MikaNuotio]

Mikäli ammuttaisiin raskas nuoli olisi puujousen lavan massalla ja rakenteella päinvastainen vaikutus kuin mitä keveään nuoleen.

[Matti]

JOo, totta on että kun jousi hajoaa niin jotain oppimista siitä pitää esiin kaivaa. Kuten Jurin jousi posahti, niin myös omanikin meni päreiksi ja kyseessä oli samaa vaahteraa, sama tukki. Oma flättärini perustui Steve Badgerin suosittelemiin mittoihin vaahteralle, mutta se oli varmaan jenkkimatskulle optimoitu ja hän kuitenkin tekee jouset paremmalla tekniikalla. Anyway, jouseni heitti nuolia mukavan napakasti kunnes kuolo saapui 200 laakin jälkeen.
Näen tämän vaahteraepisodin antina sen, että nyt tiedetään kahdelle vaahterajousimallille rikkoontumisrajat ja seuraavat kepukat tehdään hieman leveämpinä tai pidempinä ja kulmia enemmän pyöristäen.

[MikaNuotio]

[MikaNuotio]

Välttämättä ei tarvitse tehdä selkäpuolelle parempaa pöristystä kuin lyhyllä jousilla ja pitemmissä jousissa kulmien nostetta laskee jo pelkkä puolipyöreä vatsa jolloin ovaali muoto tai puolipyöreä muoto (miten asian ymmärtääkin) saavutetaan pelkän vatsan pyöristyksellä.

[MikaNuotio]

Tässä tarkemmin mitä tarkoitaa kulmien pyristäminen.

Yksipuisista aina kolmipuisiin jousiin saakkaa jouset ovat usein joko selkäprofiililtaan kuperia tai vatsaprofiililtaan kuperia tai enemmän ja vähemmän ovaaleita. Tämä jättää reunoille vähemmän rasitusta koska reunat ovat ylivoimaisesti puujousen heikoin lenkki ei selkä tai vatsa jotka kyllä nekin voivat pettää.

Ainoita rikkoja mitä olen huomannut saaneeni aikaan äärimmilleen rasitetulla jousella ovat olleet reuna rikkoja. Vatsapuoli toisinaan myös mutta vatsa ei ole kovilla kun jakaa rasituksen tasaisesti ja usein pistemäinen kuormitus on joka aiheuttaa rikkoja selkään tai vatsaan.

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla oma 41tuumaisen jousen profiili ja oikealla boytonin 66tuumaisen jousen profiili ja kummatkin profiilit ovat keskeltä jousta.
Boytonin jousi tehty sitruspuusta (vatsa) - kovapuusta (keskikohta) - kaksiosainen hikkori esirasituksella (selkäpala)
Oma hikkori (vatsa) - hikkori (keskikohta) - hikkori (selkäpala).

Kummatkin kokopuisia jousia ja boytonin jousi tehty jopa 62tuumaisena pituisina 32tuuman vedolle. Omalla testasin äärivetoa joka aiheutti selän korjaamista reunasta joka johtui puutteellisen pyöristyksen aiheuttamasta puunsyynosteesta ja äärivedosta. Veto oli tuolloin 22tuumaa ja 70paunaa.
Kummatkin ovat läpitaipuvia jousia. Boytonin jousi on 80paunaa 32tuuman vedolla ja kummatkin jouset vaativat ehdottoman suoraa puuta.

Profiili vasemmalla muuttuu hieman litteämmäksi edetessä kohti lapojen kärkeä leveyden pysyessä samana mutta loppuosaltaan korkeus pysyy samana ja muoto muuttuu pyöreäreunaiseksi korkeaksi kolmioksi läheltä kärkiä ja kärjet ovat staattiset.
Boytonin profiili oikealla muuttuu suhteessa pienemmäksi siten että profiili on keskilavasta vielä saman muotoinen mutta pienempänä kooltaan ja läheltä kärkeä muoto on jo lähes pyöreä. Boytonin profiili on siis matalampi kuin mitä suorissa ELBeissä on ja oma on matala pyöreä pyramidi ja jousen lyhyyden vuoksi myös selkä on matalammalla pyöristyksellä kuin boytonin tai ELB jousien tavallisesti.

Kummatkin esimerkkinä hieman poikkeavina totutusta suoran jousen profiilista joka toisinaan voi olla hyvinkin pyöreä. Nuosta näkee hyvin mitä reunojen pyristäminen tarkoittaa vaikkei pidemmän jousen pyöristely tarvitse olla nuonkaan radikaalia ellei materiaali vaadi.

Jopa koveria muotoja on puujousilla käytetty mutta koverien pintojen merkitystä en tiedä kun en ole koettanutkaan. Bambusta olen kylläkin nähnyt tehtävän koveriakin pintoja tai halkaistuja pintoja.

[Juri]

Jos osage painaisi yhtä vähän kuin balsa muiden ominaisuuksien muuttumatta, siitä varmasti saisi maailman nopeimman jousen. Eikö totta?
Kaikkein nopeimmat puujouset ovat myös lyhytikäisimpiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että lyhytikäisimmät jouset olisivat aina nopeimpia (paitsi tietysti eliniältään).
Jos jousessa on huomattavasti enemmän massaa (pituutta tai leveyttä tms. materiaa) kuin mitä se tarvitsisi pysyäkseen ehjänä, se on hitaampi kuin samanmallinen jousi jonka massa on vähennetty äärirajoille. Edellyttäen tietenkin että kumpikin on yhtä hyvin tilleröity jne...

Mainitsin kyllä luettelemieni ominaisuuksien ja monen muunkin asian vaikuttavan myös toisiinsa. Saatan tietysti olla erehtynyt jossain, siksi kai näitä tänne kirjoittelenkin. Nyt vaikuttaa siltä että puhumme pitkälti samoista asioista eri termeillä.

Kiitos Mika pyöristely kuvista ja vinkeistä!
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

*Joku oli tehnyt samantapaisen jousen Osagesta -3tuumaa lyhempänä ja -40paunaa kevyempänä ja -2tuumaa lyhemmällä vedolla.

"Here's a sweet little bow I made for a young man down in Kentucky.
It's made of osage, is 38" NTN, and pulls 20# at 18" draw."

*) http://residents.bowhunting.net/sticknstring/

[MikaNuotio]

Juri kirjoitti:

[B3noit]

Voisitteko antaa vähän neuvoa ja opastusta miten saa helpoiten kaivettua sen tietyn vuosiluston sieltä seläksi? Kun ainakin tuomessakin on jo pirunvaikea eroittaa edes niitä vuosikasvuja...!
_________________
Voi vittu, varmasti luolamieskin laskenu jollain Derivaattayhtälöllä miten jousi ottaa settiä niinku kertun kyrtsä, sitte ne on muka niin primitiivistä sakkia ;D

[tkorte]

Ei sitä saa kuin kaivamalla(ei se helpotu) ja siinä samalla oppii. Valon määrää kun lisää niin näkyy ne tuomessakin.

[toni]

sekin miten monesta suunnasta valo tulee voipi vaikuttaa näkymän hakuun?
esm.lukulamppu yks suuntasella keilallaan,ei oo sama ku ulkosalla puuta sihdatessa,jossa valo heijastuu monisuuntaisemmin.

voisko tuossa auttaa ohuesti sormella sivelty vesi tai joku veteen sekotettu väripigmentti esm.tuhka joka leipoisi esiin syyrakennetta?ei oo kokemusta...kunhan otin puheeks.

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

Vähimmällä pääsee, kun käyttää selkänä heti kuoren alla olevaa lustoa. Jää kaivaminen pois.

[Santtu Risku]

simo unohtaa nyt, että puussa saattaa olla jotain vikaa ensimmäisessä lustossa, tai sitten se saattaa olla liian ohut selkälustoksi. itse kaivoin kaikista tuomijousistani ekan luston pois ku se oli liian ohut. yhdestä en kaivanut, jolloin se jousi poksahti.
Huomasin kerran niitä tuomen lustoja kaivellessa, kun viilsin vahingossa sormeeni, että veri nostaa lustojen eron näkyviin todella hyvin.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[B3noit]

Noniin, eipä sitten muutakun vasemman käden ranne auki ja lustoja etsimään
_________________
Voi vittu, varmasti luolamieskin laskenu jollain Derivaattayhtälöllä miten jousi ottaa settiä niinku kertun kyrtsä, sitte ne on muka niin primitiivistä sakkia ;D