Jousi

[Simo Hankaniemi]

Olen tehnyt kolmisenkymmentä jännejousta, mutta aikaisemmin en ole punninnut jousta päivittäin jänteiden liimaamisen jälkeen. Nyt olen tehnyt niin nähdäkseni, milloin massan aleneminen pysähtyy, eli jousi on kuiva annetuissa kosteus- ja lämpötilaoloissa. Ohessa tähän astinen tilasto. Jousi on luumupuuta, 122 cm päästä päähän ja jännelankoja oli kuivana mitattuna ennen liimausta 62 grammaa.

Su 2.9. jousen liimaus
ma 478 grammaa
ti 408 g
ke 372 g
to 360 g
pe 340 g
la 330 g
su 324 g
ma 320 g

Jatkan kuivausta vielä ainakin viikon tai vähän yli ja massan punnitsemista. Veikkaan, että massa vakiintuu 310 g tienoille. Ainakaan se ei mene alle 300 gramman.

[J Menna]

Hieno pudotus painosta tuossa alussa 70g vuorokaudessa. Se on paljon! Piditkö patterin päällä vai auringossa vai aurinkoisessa autossa?

Adam, taas se Adam alkaa täällä hönkimään... No, kuitenkin Adam tai Atarn foorumilla on ollut puhetta liian nopeasta kuivaamisesta kuivauksen alkuvaiheessa: patterin päällä tai puhaltimin yms. Ja silloin jänneselkään muodostuu pitkittäisuria kun vetäytyvät toisistaan erilleen. Ottomaanijousta pidin alassuin ekan vuorokauden ja varjoisassa työhuoneessani jotta kuivuminen oli alkanut mahd. hitaasti. Kuukauden jälkeen toin sen vasta sisälle. Onhan työhuoneellanikin lämpöä, mutta vain sellainen 12-16 astetta.

Niin minä antaisin tuon (kuva ainakin facebook sivuilla) kuivua vaikka Korean matkan yli. Onhan sinulla sinne hyviä jousia mukaan ja näytille jo valmiinakin. Itse uskon ja omasta kokemuksestakin tiedän että se 3kk tai enemmän on vain hyväksi jännejouselle, jossa on tuo 60g tai enemmän jännettä.

Liotitko jänteet ennen liimausta? Kuinka kauan? Entä kampasitko, vaikka et ole ennen kammannut?

[Tuomo]

Mikäs oli jousen lähtöpaino ilman jänteitä? Kuinkahan paljon itse liima-ainetta jää jouseen ja jänteisiin? Eikös liian hitaassa kuivumisessa oli pieni liiman pilaantumisen riski? Jos jousesta on jo kuvaa niin laita tähän ketjuunkin!

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

[J Menna]

Kyllä juu sen valkoisuuden jänteistä tulee lähteä parissa vuorokaudessa. Se edustaa mielestäni jo hidasta kuivumista ja näin pilaantumisvaaraa ei ole. Ottomaaniin kuten muihinkin jousiini olen liimannut jänteet 3-4 erässä ja näin kuivuminen on tietysti nopeampaa kun kerros aina kerrallaan ohuempi.

Ottomaani painoi ennen jänteitä 222g ja laitoin hieman yli 100g jänteitä ja paino nyt 3kk kuivauksen jälkeen on 348g eli liimaa kuivuttuaan on 20-30g.

Liimaan pian preeriajännejousta taas ja teen tarkkaa tilastoa vaikka sinulle Tuomo, että miten homma etenee. Materiaalien painot, kosteusprosentit kuivaustilassa etc.

[Simo Hankaniemi]

Jouseni massa on nyt 311 g ja aleneminen on hidastunut radikaalisti. Pudotusta edelliseen päivään on vain yksi gramma. Jännää nähdä, osuuko arvaukseni täysin kohdalleen, eli että massa jämähtää 310 grammaan. Kauaksi se ei kyllä siitä jää.

[heikki]

Menee alle 310 gramman, veikkaan ma. Vaan aikaa se viepi aika paljon, jolloin saattaa jo ilmankosteuden muutoksetkin sotkea kuvioita.

[Martti Auer]

Mitä merkitystä sillä massan alenemisella on, jännejouseen voi tulla helposti 20 paunaa lisää vuosi sen jälkeen, kun siihen on laitettu jänteet. Se on tutkittu, että jänteet kuivuvat ainakin 4 vuotta.

Mitä jotakin uhria Simo yrittää tässä metsästää, jota kohtaan tämä voisi tehdä henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä yhtään mistään, se tiedetään jo älä edes yritäkään, poika.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Ilkka Seikku]

[Simo Hankaniemi]

Jousen massa oli eilen 310 grammaa ja luulin jo osuneeni täysin oikeaan, että siihen se jämähtää, mutta tänään massa olikin 308 grammaa. Liimauksesta on kulunut kaksi viikkoa, mutta peliä on kai pakko katsoa eteen päin, että vieläkö alenee. Ei viitsi vielä ryhtyä tilleröimään. Kuivaan jousta pannuhuoneessa, missä on aika lämmintä ja kuivaa.

Edellisen jännejouseni kanssa hyväksi kosteussuojaksi osoittautui puuvillakankaan liimaaminen jänteiden päälle erikeeperillä. Ja tämän jälkeen jousen tuhti voitelu tervan, mehiläisvahan ja pellavaöljyn seoksella. En ole huomannut siinä sellaista paunamäärän elämistä, mikä on monissa muissa jännejousissa.

[Simo Hankaniemi]

Tänään iltapäivällä lukema oli 308 g, mutta myöhemmin illalla yllättäen 310 g. Vaaka näyttää vain kahden gramman tarkkuudella, joten tulkitsen todellisen massan olevan 309 g. Vaaka määritteli tämän ensin pienempään päin ja sitten suurempaan pykälään. Jos huomisiltainen lukema on 308 tai 310, alkaa tilleröinti. Toivottavasti siitä ei tule pitkää prosessia.

[J Menna]

Viimeisen kuukauden aikana ottomaanista on 4g kadonnut, vaikka eletään vuoden kosteinta aikaa ja sisä kosteus% heiluvat 50-60% hujakoilla.
Eli kyllä se on totta ne kauan kuivuvat. Pituusammuntajousia Ottomaanit kuivasivat kolme vuotta. No, tietysti silloin oli pajoja jotka tekivät jatkuvasti jousia, eikä yhtä jousta kolmen vuoden välein...

[Simo Hankaniemi]

Massa heilui tänään välillä 308-310, eli se taitaa sitten olla se 309 g. Vähän taivuttelin peliä lattiaa vasten ja pirun jäykältä tuntuu. Kunhan ei nyt kävisi vanhanaikaisesti, eli ensin se on olevinaan helkkarin jäykkä ja vireeseen pantuna paunat yllättäen katoavat. Yksin en saa sitä nyt vireeseen, pitää odottaa emäntää apuun.

Vastakäyryyttä on 8 cm, eli päät ovat sen verran ilmassa, kun maha on tasaista pintaa vasten.

[J Menna]

Tsemppiä Simo. Rauhallisesti nyt...

[Ari Rantala]

Muistan kuinka Juha kävi kierroksilla ton oman jousensa kanssa. Mieli teki edes hieman kokeilla mutta kaikki toppuuttelivat. En oikeasti tiedä noudattiko neuvoja mutta raporttia räjähdyksestä tai muusta pilaantumisesta ei ole tullut, että lienee noudattanut. Sama toppuuttelu pätee myös Simon jousessa. Malta nyt vaan vielä tovi.

Oma sarvijännevenkuraprojektinikin on hieman edennyt. Sain selkään liimattua kotimaista kärmesnahkaa kosteussuojaksi. Nyt sitten minäkin mietin, että kuinkahan kauan tuo liimaus saa kuivua ennen kun uskaltaa kokeilla. Jänteiden liimauksesta on reilusti yli vuosi aikaa mutta nekin tietysti kostuivat nahkoja liimatessa ainakin pinnastaan. Laitan värkistä omaan ketjuunsa kuvia sitten kun se on valmiimpi, tai kuvia siitä mistä ja miten se hajosi.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Ari Rantala]

Sellainen, ihan itsestäänselvä, havainto tuli tehtyä, että kun levitin liiman jännepintaan ja lättäsin kärmesnahan siihen päälle, niin kosteuseristys toimii molempiin suuntiin. Liimaus kestää kuivua kunnolla ihan hiton pitkään ja kostuttaa tietysti myös jännekerrosta. Pitänee taas odotella puolisen vuotta ennen kun tota uskaltaa alkaa taivuttelemaan. Värkki kuivuu toistaiseksi pajalla ja siellä ei ole vielä lämpöjä päällä. Olisi varmaan nopeampaa jos siirtäisin sen lämmitettyyn tilaan...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Luumujännejousi vireessä.

[Simo Hankaniemi]

Tilleröinti on vielä vaiheessa. Vasen lapa on nyt heikompi, kuten kuvasta näkyy, mutta aluksi se oli vahvempi puoli. Jousi oli ensin pirun jäykkä, luultavasti noin 80-paunainen, mutta nyt jo selvästi kevyempi, vaikka ei kevyt vieläkään. Pyrin 60 paunaan, mutta saa nähdä. Täytyy edetä nyt hissun kissun tilleröinnin ja koeammunnan kanssa, ettei vahvempi lapa muutu puolestaan heikommaksi lavaksi jne. ad infinitum.

Oikean lavan päässä oleva vaalea möykky on teippiä, väliaikaisena nokkina, kunnes saan kierrettyä jännettä sinne.

Jousi tuntuu hyvältä kädessä, niin kuin luumujouset yleensä tuntuvat, jotenkin miellyttävämpi kuin esim. hikkorinen.

Voi olla, että en ehdi sisäänajaa tätä ennen Koreaa. Siinä tapauksessa täytynee mennä vanhalla kalustolla. No, aina joutuu tinkimään jostakin.

[Tuomo]

Oikein nätti jousi!

Mikäs tämä Simon Korean keikka on, jos ja kun siellä ilmeisesti joustakin tarvitaan?

[Simo Hankaniemi]

Korean-keikka on tämä World Traditional Archery Festival. Se pidetään kai kuudetta kertaa.

[Simo Hankaniemi]

Jänneluumun tilleröinti etenee. Viime torstaina koeammuin sitä ensimmäistä kertaa vajaalla vedolla. Oli pirun jäykkä, en pystynyt täyteen vetoon. Annoin lopulta jousen Mikkelle vedettäväksi. Meni vähän totiseksi nuoren arrogantin atleetin ilme, mutta sai sen sen vedetyksi. Ja muutamaan kertaan. Arveli paunamääräksi ensin 64. Täyden vetelyn jälkeen jousi oli huomattavasti löysemmän oloinen, kuten refleksijouselle usein käy tässä vaiheessa. Mikke arveli paunamäärän olevan nyt 55 ja minustakin se vaikutti suunnilleen siltä.

Olin mielessäni yllättynyt siitä, että ovatko meikäläisen voimat todellakin huvenneet näin paljon takavuosista. Selvittyäni depiksestä otin muutaman päivän kuluttua paunamittarin kauniiseen käteen saadakseni objektiivista tietoa. Vedin jousen helpohkosti täyteen vetoon ja paunamittari huusi lukemaa 67. Hyvältä tuntui. Jäi arvoitukseksi, mikä paunamäärä mahtoi olla ensimmäisen täyden vedon aikaan, tuskin alle 80.

Tilleri ei vielä ole täydellinen, ylälapaa täytyy hioa karkealla hiekkapaperilla vatsan puolelta ja aina välillä koeammuntaa. Kunhan nyt saan sen valmiiksi tämän vuoden puolella.

[Smirkelimies]

Upea jousi. Olisiko mahdollista saada kuvaa jousi levossa ts. ei jänteellä?

Mistä ihmeestä Etelä-Suomen jousimaakarit noita ihmepuita hommaa?

[M.Reinikainen]

Korpimettistä tai niin kuin minä (välillä) kunnan puistoista joissa tehdään uudistuksia/raivauksi. Suhteilla pääsee pitkälle tässäkin harrastuksessa.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Simo Hankaniemi]

Laitan jousesta kuvia, kun saan sen valmiiksi. Tästä ei tosin ole tarkoitus tulla mitenkään jousien missiä, vaan mahdollisimman arkinen tavallinen preerian jännejousi. Myös paunamäärältään sellainen, että se kelpaisi biisoninmetsästykseen ja yleiseen armottomaan menoon.

Puu ei ole mitään superia, vaan hyvinkin keskinkertainen luumupuu, joka kuivausvaiheessa veti hiukan pois linjasta. Eli jousenjänne on nyt lähempänä nuolen puoleista sivua, mikä on kenties vain edullista, koska nuolen ei tarvitse tehdä niin isoa mutkaa jousen ohi päästäkseen.

[Ilkka Seikku]

[J Menna]

Just näin.
Mulla kahdessa saarnijännejousessa- kummassakin jännelinja on hieman sivussa ja olen niihin löytänyt suht sopivan nuolen jäykkyyden.
Kun tekee rekurveja niin ainakin tähän asti tekemissäni aina on tullut sitä jännelinjan poikkeamaa mukaan. Lyhyemmällä rekurvilla voisi helpottaa, mutta kun ovat toimineet niin en ole muotteja juuri korjannut.
Jos on vääränjäykkyinen nuoliaihio niin kalahtaa jouseen sekin kun se taipuu kuten jokainen nuoli laukaistaessa.

[J Menna]

Ilouutisia kaikille jännejousien tekijöille ja varsinkin niille joiden jousessa on jännelinja karannut liiaksi sivuun.

Ottomaanijousta lämmitystilleröidessä en voinut vastustaa kiusausta ja kokeilla lämpökorjauksia jännejousiinikin.
Hyvin toimii!!! Vielä pitää katsoa miten pitävät muotonsa ammuntojen jälkeen.

Lämpörjana on vain se 50 astetta. Juuri sitä kuumemmalla ei hella saisi käydä. Lämmitysaikana olen käyttänyt noin varttia ja sitten piinapenkkiin tunneiksi jäähtymään. Tietysti taivutus hieman yli haluttuun suuntaan.
Tästähän on puhuttu vuosia että kestääkö jänteet tätä lämpökorjailua.
Kyllä, kun on tuo maltillinen lämpö ja pitkä jäähtymisaika.

[Simo Hankaniemi]

Jänneluumu on edelleen tilleröinnin alla. Flipfloppia on menty, eli välillä on yksi puoli vahvempi, välillä toinen. Kerran oltiin jo millilleen tasoissa, mutta sitten kuitenkin toinen puoli antoi vähän enemmän periksi. Nyt on pari milliä eroa. Joku ehkä tyytyisi siihen, mutta en minä. Haluan sen olevan millilleen tasoissa ja pysyvän siinä.

Olen tilleröinyt nyt pitkään vain käyttäen hiekkapaperia. Paunamäärä tuntuu nousseen näin talven ja pakkasten tullen. Paunoja on nyt siinä 71 paikkeilla. Ihan riittävän jäykkä minulle.

[Kuhmon Ahma]

[Smirkelimies]

[Tuomo]

Näinhän se menee, muutaman millin positiivinen tilleri on suositus, joskaan ei tietenkään koko totuus. Ja tuohan tarkoittaa vain staattista tilleriä, jännekorkeudella. Sitten kun jousella ammutaan oikeasti, niin tilleri muuttuu - staattisesta tilleristä voi vain karkeasti arvioida, miten jousi toimii. On oikeastaan mahdotonta sanoa, että staattisen tillerin pitäisi olla täsmälleen nollassa tai +3 milliä tai vastaavaa, koska siitä ei voi olla täyttä varmuutta. Toki tuurilla tilleri osuu juuri kohdalleen ampujan käyttämän ammuntatekniikan suhteen. Tillerin toimivuus riippuu paljon myös jousen geometriasta, käden painepisteestä kahvalla sekä nokinpaikasta jänteellä. Miettikää vaikka kyudo-jousia.

[Simo Hankaniemi]

Tärkeintä on se, miltä se itsestä tuntuu. Tämä on subjektiivista toimintaa. Jos esim. ylemmän lavan "heikkous" ei tunnu hyvältä, niin ei voi mitään. Silloin hinkkaamista ja koeampumista pitää vain jatkaa, kunnes tulos on tyydyttävä. Nuorempana en ollut yhtä tarkka. Tilleröin aika nopeasti ja kun toinen puoli osoittautui hieman heikommaksi, niin käänsin sen vain ylälavaksi ja homma oli siinä.

Olen melko varma, etteivät alkuperäiset preeriajouset olleet tarkoituksella hieman epäsymmetrisiä, miltä ne usein näyttävät museoissa ja valokuvissakin. Olen sitä mieltä, että pyrittiin tasapainoon, mutta sen saavuttaminen oli usein käytännössä vaikeaa. Joten tyydyttiin lievään epäsymmetriaan, kunhan ei ollut saranoita tai muita vastaavia. Kokemuksesta tiedettiin, että riittävän hyvä oli tarpeeksi ja että täydellinen tasatilleri teetti vain pirusti enemmän työtä. Ilman mittanauhaa ei luultavasti edes pysty mittaamaan millintarkkaa tilleriä. Vaikka kyllä kahden millin eron näkee jo pelkällä silmälläkin.

Eri ihmisillä on vähän erilaiset tarpeet tarkkuuden suhteen välineiden teossa. Millintarkka tilleri on minulle oleellinen, mutta ei esim. se, osuuko nuoli laukaisussa jouseen vai ei. En myöskään tutki nuolten jäykkyyksiä muuta kuin ampumalla ja katsomalla siitä tuloksia.

[Juri]

Taipuisammalla ja/tai pidemmällä ylälavalla pyritään korjaamaan ampujan epäsymmetrisyyttä. Käsijousella kun ei voi ampua täysin symmetrisesti kuten varsijousella. Nuolta ei voi ampua käden läpi, samasta paikasta mistä pitää jousesta kiinni. Ote jänteelläkään ei yleensä keskity aivan nuolen kohdalle, vaan hieman sen alapuolelle.
Tillerin symmetrian tarkkaan mittailuun ei tarvita mitään mittanauhoja, pelkkä puutikku riittää. Merkkaa lapojen keskikohdat jollain, aseta tikku vatsaa vasten silmämäärin 90° kulmaan jänteeseen nähden, laita peukalo tikun päälle jännekorkeuden merkiksi ja vertaa tulosta toiseen lapaan.

[Tuomo]

Täydellisen tasatillerin saaminen jouseen voi olla lähes mahdotonta, koska jousella ammuttaessa täyden vedon tilleri onkin hieman epäsymmetrinen. Tällöin (useimmiten) alalapa rasittuu enemmän, jonka jälkeen tilleri ei olekaan enää tasan!

[Simo Hankaniemi]

Kyllä se tasatilleri onnistuu, mutta lyhyessä jännejousessa se on paljon vaikeampaa kuin pitkässä puujousessa. Parin millin ero on myös pitkässä jousessa olematon, mutta lyhyessä se suorastaan huutaa korjausta.

Turkkilaisetkin lyhyet komposiitit on tietääkseni tilleröity tasan, eikä niiden suorituskykyä ole luonnonmateriaalijousissa ylitetty.

Kun lyhyt jännejousi on lopulta tasatilleröity ja sisäänajettu, niin kyllä se tilleri pysyy. Asiaan ei vaikuta se, että nuoli ei lähde jousen keskikohdasta.

[Juri]

Epäsymmetrisillä lavoilla alkaa olla enemmän tarvetta mitä pidempi jousi on suhteessa vetopituuteen. Lyhyemmällä jousella / pidemmällä vedolla asia alkaa menettää merkitystään.

[J Menna]

Ammutko Simo sillä jousella aina välillä?

Mulla kävi kumma sen marjakuusijännejousen kanssa. Tai ei ny niin kovin kumma. Se oli jo ihan ok tillerissä ja ammuin sillä. Sitten muutaman päivän jälkeen ammuin taas ja tilleri oli jotain kolme-neljä milliä poskellaan...? Ihmettelin vähän, mutten tehny mitään muutoksia. Sitten muitin että tuolla kertaa viritin jousen ylösalaisin jänteelle. Taipuikoihan toinen lapa siinä aika paljon...? Se nimittäin joskus vaikuttaa jännejousessa että miten sen laittaa vireeseen. Yleensä se kyllä tasaa tillerin parin laukauksen jälkeen.
Sitten taas muutaman päivän jälkeen ammuin sillä, mittailin silmällä ja tikulla niin ihan ok taas ja mitään en ollu tehny välillä. (?!) Oikukas uutukainen.

Luin justiin että mm Turkkilaisen komposiittijousen voi pilata jos sen väärällä tavalla virittää/laittaa jänteelle.

[Tuomo]

Virittämisessä saa olla kyllä tarkkana, oli kyseessä mikä tahansa jousi. Mitä olen Arin jännejousia virittänyt ja ihmetellyt, niin nekin tuntuvat elävän hieman tilanteesta riippuen - välillä tilleri on aivan tasan, välillä aavistuksen toispuoleinen. Ja täysien vetojen jälkeen tilleri voi olla taas tasaantunut. Voihan ilmankosteuden vaihteluillakin olla oma osansa tillerin muuttumisessa? Eli ilmeisesti erityisesti jännejousten tilleröinnin suhteen pitää olla todella tarkkana - aivan kuten täällä on moneen kertaan jo todettukin.

[Simo Hankaniemi]

Juha, ammun kyllä tällä luumujännejousella, mutta paljon enemmän olen vain vedellyt sitä ampumatta aina tilleröinnin välillä. Näin talvella tuppaa olemaan jatkuvasti pimeää, eikä huvita aina mennä ulos ampumaan. Kun tilleri on jo näin viimeistelyvaiheessa, niin vedän ihan täyteen vetopituuteen.

Hiukan alkaa olla kärsimätön olo, tekisi mieli jo saada tämä projekti loppuun ja jousen vatsa vahatuksi. Selässä on jo suoja-aine ja kädensija on lopullinen.

Taisin hieman liioitella sanoessani, että tilleri pysyy kun se kerran on sissän ajettu. Kyllä minullakin B-jännejousessa tilleri joskus venkoilee, eli se on väliaikaisesti hieman pielessä, mutta palautuu sitten mystisesti. Puujousissa en muista tällaista havainneeni. Jännejousissakin asiaan varmaan vaikuttaa jänteiden ohella refleksimuoto, joka saa kaaren tekemään enemmän työtä ja hakemaan heikkoa kohtaa tehokkaammin.

[Smirkelimies]

[Simo Hankaniemi]

Olen käyttänyt monenlaisia, mutta tässä uusimmassa on ihan modernia venelakkaa, jota on laimennettu yhtä suurella osuudella tärpättiä. Haju ei ole erityisen miellyttävä, mutta se haihtunee. Pinta ei ole laimentamisen takia mitenkään lakkamaisen oloinen, eli näyttää lähes siltä kuin mitään suoja-ainetta ei olisikaan. Ajattelin lakata sen toiseen kertaan ja päälle tullee vielä antiikkivahaa kolhuilta ja naarmuilta suojaamaan.

Minusta paras suojaus on kuitenkin sellainen, missä jänteiden päälle on liimattu kangasta, ohutta raakanahkaa tai käärmeennahkaa. Myös suoli, mateennahka tai aasialaisittain tuohi ovat ok. Tähän jouseen en kuitenkaan liimaa mitään päälle, koska tämän on tarkoitus olla mahdollisimman tavallinen pohjoisten ntasankojen jousi ja vain harvoissa niistä on liimattu mitään jänteiden päälle. Vatsan puolelle laitan vain vahauksen.

Pelkkä mehiläisvaha ei oikein pysy, vaan murenee ja hilseilee pois. Siihen pitäisi sekoittaa muita aineita. Käytin monta vuotta seosta, missä oli lisänä tervaa ja pellavaöljyä. Se tuntui toimivan hyvin ja sitä oli helppo lisätä tarpeen mukaan. Haittapuolena oli lähinnä vain jousen tahmaisuus, mutta liika vaha on tietysti pyyhittävissä pois rätillä. Joitakin muitakin aineita voi lisätä mehiläisvahaan.

[Smirkelimies]

Minä liimasin tuohta jänteiden päälle, mutta pikku hiljaa erikeepperi lohkeili pois. Tuohet myös halkeili kun ampui pakkasessa.

Venelakka voiskin olla hyvä, sitä voisi sävyttää tummemmaksi ja vaha päälle.

Matikkasesonki alkaa, yhdessä kalakaupassa sanoivat että kunhan tilaa etukäteen nahkoja että eivät heitä roskiin, ei maksa mitään. Itseasiassa tänään voisi mennä tekemään tilausta.

[Simo Hankaniemi]

Kumpaankin lapaan vatsapuolelle ilmestyi ikävä ilmestys, mikroskooppisen pieniä poikkiviiruja eli niitä puristusmurtumia. Vasta-alkaja ei niitä edes huomaisi, mutta 31 vuoden jännejousikokemuksella peli on selvä. Tätä ei ole tapahtunut 1980-luvun alkuvuosien jälkeen ja luulin jo, että puristusmurtumat ovat jousissani historiaa.

Ehkä olin ahne ja jätin luumupuun hieman liian paksuksi. Halusin jäykän jousen. No, tämä on elämää. Tilleröin jousta hieman kevyemmäksi ja jätin enemmän puuta murtumakohtiin. Jousi todennäköisesti pelaa vuosia ja tekee vielä hirmutekoja ennen lopullista murtumistaan. Sitten vain hiekkapaperoin lakat pois, liotan jännekerroksen irti ja liimaan sen seuraavaan puuhun.

[Simo Hankaniemi]

"Plum" ensimmäistä kertaa maastossa. Nyt se on tilleröity loppuun, enkä enää tee muutoksia, vaikka ylälapa saattaa ehkä ajan mittaan ryhtyä taipumaan hieman enemmän kuin alalapa.

Sininen pigmentti, jonka sekoitin jänisliimaan ja vedin kokeiluluontoisesti modernin lakkakerroksen päälle alkaa olla varissut pois selästä ja hyvä niin. Kun se on kokonaan hävinnyt maalaan selän uudelleen sekoittaen värin tällä kertaa samaaan lakkaan kuin millä selkä on jo kertaalleen käsitelty. Vatsa on sivelty huonekaluille tarkoitetulla öljyvahalla. Halusin vatsan olevan vähemmän vedenpitävä kuin jänneselän, jotta hengittämistä tapahtuisi jonkin verran vatsan kautta. Nämä viimeistelyaineet eivät juuri erotu puusta ja jänteestä muuta kuin hajun perusteella. Lakka on laimennettu tärpätin kanssa, mutta öljyvaha on ihan sellaisenaan pyyhitty pintaan rätillä.

Puristusmurtumat olivat ikävä muistutus siitä, etteivät luonnonlait kunnioita ikää ja kokemusta. Jännejousessa puu ei saa olla liian paksu ja vatsan on oltava melko lailla litteä, eikä pyöreähkö. Tästä mokasta huolimatta jousi tuntuu muuten hyvältä. Päät ovat sopivan kevyet ja vastakäyryyttä on mielestäni juuri sopiva määrä. Kun jousen asettaa vatsa seinää vasten, niin ilmaa jää reilut pari tuumaa päiden ja seinän väliin. Tämä on melko hillitty vastakäyryys, eikä vimpauta nuolta liian rajusti laukaisussa. Jousi on myös melko helppo virittää nopeasti. Vastakäyremmän kanssa riski jousen pyörähtämisestä ympäri virityksessä on suurempi. Virittämisellä siis tarkoitan jousen saattamista ampumakuntoon, eikä jousen jännittämistä.

Paunoja on 67 noin 58 cm vedolla (nuolen varsi on 60 cm). Metsässä peliä kokeillessani sattui hieman epätavallisempi laukaus. Ajattelin ensin ampua noin sormen paksuista närettä, joka oli ehkä 25 m etäisyydellä, mutta sitten valitsin kuitenkin kohteeksi jonkin möykyn, joka oli näreestä metrin oikealle. Nuoli kuitenkin osui keskelle närettä.

[heikki]

[Tuomo]

Simokin tekee hyvin "Simomaisia" jousia, positiivisessa mielessä! On sekin vaan hieno jousi. Paitsi sininen väri on kyllä vähän liian kirkas. Mitäs tuo muuten painaa nyt valmiina? Menikö alle 300 gramman?

Pintakäsittelystä olen sitä mieltä (muistattehan jousen kuivumiskokeeni), että sillä ei ole juurikaan merkitystä kosteutta vastaan, oli kyseessä sitten lakka tai vaha. Siinä mielessä vähän turhaa kikkailua käyttää eri pintakäsittelyainetta selässä ja vatsassa. Kyllä se puu kuivuu ja kostuu, hitaasti tietenkin, jos käytetään luonnonmateriaalilakkoja tai vahoja. Paksut uretaani- ja epoksilakat ovat sitten eri asia.

[J Menna]

Hieman laajaa kuvaa joutuu rullaaman kun koettaa katsoa kokonaisuutta, mutta kyllä sen jouseksi näkee...

Mallikas B-jousi. Väri on silviisiin samaa kuin vaikkapa nuotti että siinä meinaa paljon se että mikä väri on sen värin viereinen väri. Näin nuoteissakin, kun on hyvä nuotti ennen ja jälkeen- alkaa soida.

Minun silmään ainakin tuossa lumisessa ympärisössä sininen ei oikein soi, vaikka ajatuksena se kuullosti hyvältä. (tammikuussa kuulin että jousi on sininen) No nythän väri on miltie jo poissa.
Vierastan pintakäsittelynä myös lakkaa. Vaikka tämä kyseinen lakka ei halkeilisikaan niin vahassa on makuuni enämpi luonnollisempi tuntuma. Ja tällä haen itse jousiini fiilinkiä tyyliin karhunihra jne...

Muuten hyvä suoritus Simo. Olihan sulla jännejousen teosta taukoakin jo... Ja kiva että paunat eivät karanneet neljäänkymppiin pitkästä tillerijaksosta huolimatta. AR kisassa 60y ja tuolla on kiva ampua! Ja varmasti muutenkin.

[Nanook - pakkasen poika]

[pyssymies]