Jousi

[Tuomo]

Juu, ei kirkkaissa väreissä mitään vikaa ole. Luonnon omista pigmenteistä vaan harvemmin löytyy kirkkaan sinistä. Tai no, onhan indigo yksi väriaine, jota lienee käytetty. Ehkä se on vain niin, että vanhan pitää näyttää vanhalta, uusvanhankin.

[Santtu Risku]

Asiallisen oloinen jousi, värit kuuluu asiaan, vaikka myönnettäköön että itse en jousiani kovinkaan jaksa värjäillä. Uudenkarhea on uudenkarhea myös primikamppeissa.
Itselleni on käynyt kans muutaman kerran tuollainen laukaus, ne jää aika hyvin mieleen ja jotenkin siinä tulee sellanen close enough olo, pistää hymähtämään.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

Kiitos kommenteista! Jousen paino (ilman jousenjännettä) on nyt 316 grammaa. Tuon kuvan kanssa oli vähän ongelmia, yritin saada sen pienemmäksi, mutta jostain syystä se ei onnistunut. Meikäläisen ATK-taidot ovat hiukan hakusessa ja vaimo plus lapset ovat vastahakoisia opettamaan (uudelleen ja uudelleen).

Jousen sininen väri on aivan samanlainen kuin muutamissa preeriajousissa. Aidoilla aboilla ei ollut tarkoituksena käyttää mahdollisimman maanläheisiä värejä, vaan mahdollisimman kirkkaita. Aina niitä voimakkaita värejä ei vaan ollut saatavissa, jos kauppaan oli matkaa esim. 500 km. Kenttäoloissa kirkkaatkin värit kyllä sitten patinoituvat melko nopeasti savussa, kurassa ja käytössä. Minäkin kyllä periaatteessa arvostan enemmän murrettuja sävyjä, koska elän kulttuurissa, missä kirkkaista väreistä on ylitarjontaa. Mutta kun tarkoitus on tehdä "tyypillinen preeriajousi", niin tästä sinisestä hienompaa väriä ei olekaan. Toinen vaihtoehto olisi kiinalainen sinooperinpunainen.

Vastaava makuero näkyy myös siinä, että abot arvostivat uutuuttaan karheita esineitä. Ja jos ne eivät olleet uusia, ne piti yrittää puunata uuden näköisiksi edustustilaisuutta varten. Meillä esineen uutuus ei välttämättä ole samanlainen arvo, kun tehtaat suoltavat kaiken aikaa halpoja uusia esineitä. Minäkin arvostan käsitöissä sitä, että ne näyttävät mahdollisimman kuluneilta ja rähjäisiltä.

Nykyajan primitiivien nuolista huomaa heti, harrastaako tyyppi oikeasti jousiammuntaa, vai onko välineet tehty vain rekvisiitaksi. Jälkimmäiseen kastiin kuuluvat nuolet tehdään aina maatuneen näköisiksi, värit ovat lakastuneen ruskea, musta ja harmaa. Jos oikeasti etsiskelee nuolia ruohikosta ja sammalikosta, niin nuolet haluaa mahdollisimman värikkäinä.

Jousen lakka muuten on jotakin modernia tavaraa ja vaikuttaa kyllä ihan tehokkaalta kosteussuojalta. Tässä halusin tinkiä perinteestä, koska Suomessa sataa ainakin kolme kertaa enemmän kuin näiden jousten varsinaisella kotikentällä. Ohennettuna lakka on kiitettävän huomaamaton, pinta ei tunnu siltä, että siinä olisi mitään vierasta elementtiä.

[Smirkelimies]

[Simo Hankaniemi]

Luumujännejousen tilleröinti vain jatkuu! Vatsaan tulleiden hiusmurtumien vuoksi en moneen kuukauteen tehnyt jouselle mitään, kun en tiennyt, mitä tehdä. Liottaako jännekerros pois ja liimata se uuteen jouseen vai antaako vain olla. Kolmas vaihtoehto oli keventää jousta radikaalisti ja toivoa, että sen myötä hiusmurtumista vatsapuolella pääsee eroon. Aika ratkaisee kaikki ongelmat ja niin kävi tässäkin tapauksessa.

Lopulta päätin ryhtyä keventämiseen ja kaavin puuta reilusti pois. Hiusmurtumat tosiaan katosivat lukuun ottamatta yhtä tai kahta lähes huomaamatonta kahvan lähellä. Paunamäärä oli alunperin yli 80, nyt hiukan alle 50, mutta on tämä vieläkin metsästyskelpoinen. Tasapainottaminen on vielä kesken, sillä vahvempi puoli on muutamaan kertaan muuttunut heikommaksi ja sitten taas vahvemmaksi. Nyt olen jo viikkoja tilleröinyt vain karkealla hiekkapaperilla ja ampunut hieman vajaalla vedolla aina hiontavarvin jälkeen. Pari, kolme milliä on vielä taipumalla eroa. Mikään jousi ei aikaisemmin ole teettänyt näin paljon työtä tilleröinnin suhteen. Tekisi mieli pikku hiljaa saada tämä valmiiksi ja viimeistellyksi. Mutta eipä hätäillä, ettei käy taas vanhanaikaisesti.

Jotkut kirjoittajat väittävät alkuperäisten jousten usein nähdyn epäsymmetrisyyden olevan tarkoituksellista, mutta olen hieman eri mieltä. Abo on mielestäni vain tyytynyt hieman epäsymmetriseen taipumaan, kuten itsekin aikoinaan tein, eikä ole ryhtynyt pitkälliseen hierontaan ja loputtomaan "koeammuntaan". Taipumanhan ei tarvitse olla millilleen sama, kunhan jousessa ei ole saranoita, mistä se voisi murtua. Mutta valkonaamalla on varaa ja aikaa tavoitella tasamillejä, kun lihan tulo ei ole jousesta riippuvainen.