Jousi

[Riikka Kiuru]

Tervehdys, sano vastarekisteröitynyt.

Otsikoksi piti tietenkin kirjoittamani "Foorumiopas aloittelijalle" mutta olin hakuammunnalla topiikkien kahlaamisesta jo niin turhautunut, että tuli tuommoinen pieni kirjoitusvirhe.

Lähtötilanne on siis se, että allekirjoittaneella on jousentekijäksi eväitä lähinnä innostuksen ja kohtuullisen hienomotoriikan verran.

Kokeiluissa alkuun pääsemiseksi tältä foorumilta tuntuu löytyvän enemmän kuin tarpeeksi tietoa - aloittelijalle paikoin niin paljon, että menee sekaisin.

Onko täällä aiemmin jo kerätty jotain "Ole hiljaa ja aloita lukemalla nämä keskustelut" -tyyppistä listaa tyhmiä kyseleville aloittelijoille? Jos on, saa linkittää, jos ei, saa linkittää tähän sopiviksi katsomiaan ketjuja.

Omatoiminen hakeminen on aika työlästä, kun foorumilla on niin paljon keskusteluja, joissa kaikki osapuolet tietävät aiheesta niin paljon, että aloittelijalta menee väistämättä puolet jutuista yli hilseen.

Jos joltakulta löytyy aikaa ja intoa suoraan tähän laittaa vinkkejä, millä (kohtuuhintaisella osto)materiaalilla ja mallilla kannattaa aloittaa kokeilunhalunsa tyydyttäminen, kiitollisuudella otan vastaan ja varmaan tulevatkin googlen kautta tänne eksyvät aloittelijat mielellään lukevat niitä :)

Ja kurssille olen toki menossa heti, jos sellaiseen lähialueella tulee tilaisuus. Lukeakin aion sitä mukaa kuin oppaita käsiini saan, mutta lukemastaan ja kuulemastaan tämmöinen näpertelijä ymmärtää enemmän, kun on vähän edes omin silmin asiaa nähnyt ja käsin kokeillut.

[Tuomo]

Hienoa, että Hämeestäkin löytyy uusia perinnejousiharrastajia!

Ohjeista, aloita vaikkapa tuosta:
http://sdrv.ms/XMQEV0

Otan muuten erittäin mielelläni palautetta tuon tekstin ymmärrettävyydestä! Jos sinulla ei ole mahdollisuutta hakea itse puuta, niin voin kyllä tarjota pihlajarungon, tuleepahan ohjeet testattua kunnolla!

Tässä ketjussa on lisää tuosta linkin tapauksesta:
http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=3551&start=0

Oletko jo ollut yhteydessä Riihi-Jousiin?

Esan (Lehtis) kanssa järkättiin tällainen pieni kurssi Riihi-Jousten jäsenille:
http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=3749

Materiaalin valinta ei vain osunut ihan nappiin. Mutta varmaan tässä jossakin vaiheessa kevättä/kesää/syksyä otetaan uusiksi, joten tervetuloa mukaan sitten!

[Riikka Kiuru]

[Martti Auer]

Eikö tänne kannata laittaa Jousifoorumin päävalikkoon oma otsakkeensa, "Alottelijoille", jonne jotkut voivat editoida joitakin juttuja mikä ehkä liittyy jousiin tai nuoliin sillä saralla, joita on jo ilmennyt muualla foorumissa, tai vastaavia linkkejä? Alottelijat voivat pitää siellä sitten omaa puuhanurkkaustaan. Tai ehkä nimeksi sopisi "Alottelijoiden puuhanurkkaus"?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[heikki]

Ei mitään omaa osastoa aloittelijoille. Sen sijaan muutama hyvä build along -ketju palstan alkuun kiinnitettynä runsain ja selkein kuvin, niin siitä on hyvä aloittaa.
Tuomon kirjaa odotellessa ja siitä riippumatta.

[jkekoni]

Tämähän on siis keskustelufoorumi, eikä ohjekirja. Tietoa kyllä löytyy, mutta se on keskusteluissa. Foorumin tekstihaulla tai googlella voi etsiä, mutta tietenkin pitäisi tietää mitä etsiä.

Itse olen yrittänyt nimeillä ja jakaa ketjuja siten että otsikko vastaisi ketjun sisältöä. Ajatuksena olisi, että foorumi toimisi hieman paremmin tietovarastona.

Jos löytyy vapaaehtoi(nen/sia), jo(t)ka haluaa moista ruveta koostamaan aloittelija-infoa, niin laittakaa priva viestiä mulle, niin teen otsikon ja laitan admin-oikat ko-palstalle.

Haluan varoittaa, että mielestäni pelkkä tieto ei oikein riitä, vaan alkuun olisi paras päästä opastukselta. Itseltäni katkesi ensimmäiset 3 keppiä itseopiskulussa...

Käsitääkseni puuseppä tai käsityönopettaja jolla ei ole jousikokemusta, ei oikein voi näissä asioissa neuvoa (paitsi työkalujen käytössä jne), koska puuta ei venytetä äärirajoille oikestaan missään muussa normamaalijutussa.

[jkekoni]

Puun saanti ei muuten ole ongelma kaupungissa(**. Sen varastointi muodostuu ongelmaksi hyvin pian.

Taloyhtiöt kaatavat pihapuita. Niitä jaetaan yleensä kenelle vaan joka suostuu niitä pois viemään. Valitettavasti jotkut taloyhtiöt sahaavat ne valmiiksi haloiksi.

Myös tonttien kehityksen yhteydessä kaadetaan suuria määriä.
Menet vaan kysymään saha(* kainalossa duunareilta, että ei kait teitä haittaa, jos otan 2m pätkän tästä vaahterasta. Jotkut ovat tarjoutuneet katkomaan halutuista paikoistakin. Toistaiseksi ketään ei ole haitannut. Kahvitermari ja jallupullo voivat auttaa asiaa, joskaan itse en ole tarvinnut.

Esim pihlajilla/pähinpensailla/tuomilla ei ole yleensä metsätaloudellista arvoa, joten niihin saa käsitääkseni metsänomistajilta ihan luvan aika helposti. Täytyy tosin ensin etsiä metsänomistaja. En ole koskaan pyytänyt itse ei-tutuilta, joten en tätä osaa kommentoida.

Nainen voisi yrittää pyytää lisäksi puiden kantamista autoonsa.

(* Moottorisahaa ei kannata ottaa mukaan, sillä kukaan ei halua potenttiaalisesti selittää miksi ulkopuolinen sahasi itseään jalkaan moottorisahalla heidän työmaallaan. Omien raajojen katkominen nimittäin on poliisiasia, vaikka rikosta ei epäilläkään

(** Eteläsuomessa. Lapissa ei oikein kasva jousipuita.

[Martti Auer]

Onhan se varmaan niinkin että ehkä aloittelijoita ei ole hyvä päästää puuhailemaan yksin mitään, puuhapalstalta voi alkaa ilmestymään muuten kaikenlaisia idioottimaisuuksia. Yhtäkkiä, pinttyneitä tapoja, joita voi olla vaikea karsia pois, mielenilmauksia ja muuta vastaavaa, maikka saa kohta kyytiä, jne. Sitten taas ihmetellään että miten siinä niin kävi. Ehkä olisi parempi mennä vaan joukolla eteenpäin. Tuolla jossakin toisaalla ollaan itseasiassa menemässä vähän joukolla eteenpäin näissä sarvijousiasioissa, siihen saatiin idea ehkä Vilppolalta, siellä on ehkä vähän kärkeviä mielipiteitä asioista, vanhat totutut tavat ja Karpowicz saa siellä kylmää kyytiä, siksi se ei ehkä sovi aivan tähän foorumiin, missä keskustelu pyritään pitämään kohtalaisen asiallisena, että saa sitten nährä että mitä sieltä puuhanurkkauksesta ilmestyy. Karpowiczin opastus ei ole ehkä riittävää, on ehkä hyväkin että aloittelijat saavat pähkäillä näiden asioiden kanssa vähän omillaankin, kaikki ei ole jatkuvan ohjauksen alla, niin ehkä näillä voi olla silloin jotakin uutta tarjottavana. Alottelijoiden puuhanurkkauksen voi ehkä tehdä niin, että nämä saavat tehdä sen itse, sille annetaan vain otsikko ja voivat keräillä sinne jotain tykötarpeita.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Lehtis]

Riikka on sitten saanut liittymisohjeet seuraamme. Perinneporukka vaan kasvaa, eli seuran lähes 90:stä jäsenestä nyt perinnekepeistä enemmän tai vähemmän tartuntaa saaneita on äkkiseltään mietittynä tusinan verran. Eikä siitä kauaa ole, kun ainoana aloitin kukkakeppien ja harjanvarsien kanssa härpäkeampujien lomassa...

[Martti Auer]

Tai tämmöinen otsikko, "Ensimmäinen hyvin toimiva puujousesi".
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Tuomo]

Ja nyt Riikka on saanut pienen pihlajapöllin. Ei se pihlaja ihan huippulaatua ollut mutta lähes suora ja oksaton kuitenkin, lustot vain vähän ohuita. Mutta kyllä siitä ihan toimiva jousi tulee, toivottavasti...

[Hiawatha]

Ehkä viisasta esittäytyä tässä toisessa viestissä. Olen kohta 17v täyttävä lukiolaispoika Oulun Oulunsalosta. Tänne foorumille löysin puolivahingossa, kun etsin tietoa intiaanien jousista ja eurooppalaisten jousista. Rupes sitte kiinostamaan oman jousen teko ja vähän reilu puolivuotta näitä foorumeita oon lukenu, pari kertaa yrittänyt ja epäonnistunut.

Kirjoitan nyt tänne, kun en viitsi näin pienelle asialle uutta ketjua aukaista ja nimessä lukee "ja muita kysymyksiä".

Elikkäs, mulla on nyt 120cm pitkä suora pihlajaaihio halkaistuna ja kyselisin, että minkäslaisia paksuuksia ja leveyksiä lapoihin kun tavoitteena 40-45 pauna? Puu on tällähetkellä ohuemmasta päästä 55mm leveä ja paksummasta päästä 60mm leveä. Ja toisena heti perään jos tästä läpitaipuvaa alkaa tilleröimään, kuinka pitkää vetopituutta uskaltaa lähtä koittamaan? Mitä tuosta Tuomon kirjoittamasta ohjeesta lueskelin tää 2,4 kerroin tais olla jäykkäkahvaseen tarkotettu? Onko sillä kovinkaan suurta eroa sitte läpitaipuvaan? Ajattelin, että nuissa leveyksissä ja paksuuksissa kait on eroa, pituutta kun sen verran vähemmän on.

Kiitoksia vastauksista jo etukäteen.

[Juha]

Aika pahan kysymyksen pistit, tuohon ei varmaan kukaan ilman lisätietoja osaa vastailla.

Ensin tulisi päätää se läpitaipuvan jousen lapojen muoto. Itse oon läpitaipuvassa jousessa pitänyt ns kahvan kohdan leveytenä 3cm, sitten se, kapeneeko jousi siittä tasaisesti kohti kärkiä, onko puoleenväliin tasaleveä, vai leveneekö jonkinverran kahvan jälkeen....siinä on seuraava mietittävä juttu.

Puun lustojenkin paksuudesta riippuu miten puu taipuu ja kun jokainen puu on yksilö on aika mahdotonta antaa mitään ns lähelle valmista olevia mittoja.

Sun pitää päätää jousen muoto ensin. Katsele kuvia ja hae vaikka tältäkin foorumilta lyhytjousi - hakusanalla keskusteluja jousista nii voi auttaa hieman asiaan. Luonnollisesti lapojen malli määrää myös lavan paksuuden....mitä kapeampi, sen paksumpi, mitä leveämpi, sen ohuempi. Silloinkin tilleröinti parhaimmillaankin on aika varovaista massanpoistamista heti sen jälkeen kun jousi lattiatilleröinnissä alkaa osoittaa hieman taipumisen merkkejä.

Jos asian muotoilisi näille kokeneille kavereille esim niin että: Minkä mallinen lyhytjousi olisi hyvä pihlajasta tehtynä niin voit saada tarkentavia vastauksia :)

Läpitaipuva jousi kestää pidempää vetoa kuin jäykkäkahvainen. Omissani tosin (voi olla tilleröinninkin aiheuttamaa) settiä tulee aika reippaasti jos noinkin lyhyen jousen pakottaa vetopituutensa äärirajoille (jänne yms selystysmateriaali varmaan auttaa tässä asiassa).
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Herkko]

Niin, tai sitten tekee vain niin, ettei mieti mitään turhia tylsiä pituuksia ja paksuuksia, vaan ottaa vain sen palikan, ja tekee siitä jousen. Tietenkin nyt jotain osviittaa on jees olla, mutta sitäpä nyt tosiaan löytää ihan helposti melkein mistä tahansa jousesta täällä.
Ottaa palikan, veistää sitä, kunnes se taipuu jonkin verran. Sen jälkeen veistää sitä niin, että se taipuu sopivasti joka paikasta.
Helppoa ja hauskaa. Tai sitten ei.

Mutta joku semmoinen kahva 4cm leveä ja siitä tasaisesti kärkiin noin senttiin ohentuva tuntuisi minusta ihan menevältä. Minulla ei nyt kyllä ole tässä yhtään omaa jousta näppien tuntumalla josta sitä voisin mitata, mutta tuommoisia ne nyt melkein ovat. Pituudet juurikin 110cm-130cm. Tai allekin 130cm.
Ja paksuus semmoinen mitä siitä tulee.

Leveyden kyllä useinkin mittaan ja katson, että se on hyvä. Ensiksi leveys. Sitten vain paksuutta pois niin, että jousi taipuu sopivasti.

Tietenkin nyt jotain semmoista on hyvä ottaa huomioon, että kärjet voivat olla hyvinkin ohuet, mutta eipä silläkään oikeastaan ole liiemmin väliä, kunhan niistä nyt ei mitään halkoja tee.

Kun ei niitä muotoja ole mikään välttämättömyys etukäteen miettiä. Tekee, ja tekiessä katsoo mitä tekee. Näin minä ainakin olen tehnyt.

Tai kyllä nyt tietenkin jotain semmoisia mielikuvia ja ajatuksia, mutta tekee vain jousen näköisen, niin luultavasti siitä tulee myös jousen muotoinen ts. luultavasti myös pelittävä, jos muistaa myös katsoa taipumaa.

Vetopituudessa minä olen muistaakseni mennyt aina kun siitä olen jotain tiennyt, 2,3 kertoimella. Nuolen pituus x 2,3 so. jousen pituus / 2,3 on nuolen pituus l. melkein vetopituus. En ole oikein tuota vetopituuttakaan liiemmin ajatellut, vaan nuolen pituutta. En ole koskaan tarvinnut vetopituutta kun minulla on nuolen pituus.
120cm/2,3=n. 52cm.

Tätä ei pidä käsittää minään kokeneen puheena, vaan oikeastaan aika vasta-alkajan, mutta vasta-alkajaahan tässä neuvotaan, ja vasta-alkajaa paras neuvomaan on vasta-alkaja. Tai sitten ei. Tai sitten on, kokeneet ovat kokeineita, eivät vasta-alkajia.

[Simo Hankaniemi]

Minä olen jo antanut ohjeet aloittelijoille: "Ota puukko, mene metsään, ota kuusenoksa tai kataja ja tee jousi." Omenapuunoksakin käy. Tämän ohjeen noudattaminen ei edellytä minkään muun ohjeen lukemista eikä ennakkotietoja. Kun jousi on tehty juuri niillä tiedoilla ja käsityksillä, mitä sattuu olemaan, niin sen jälkeen lukemaan lisää.

Aloittelijan kannattaa nousta tyvestä puuhun tässä kuten muissakin asioissa. Uintikin alkaa veteen totuttelulla ja käsipohjalla. Monimutkaiset selitykset virumista, varumista, tilleröinneistä, massaperiaatteista, moduuleista, jne. eivät hyödytä vasta-alkajaa, eikä niitä myöskään tarvita ensimmäisen jousen tekemiseen. Liian tekninen aloitus johtaa todennäköisesti turhautumiseen.

Tein itse ensimmäisen jouseni pelkästään sen tiedon varassa, mitä sain nähdessäni vanhempien poikien ammuskelevan jousilla. Kuvittelin jopa, että jousenjänteen kuuluu olla elastinen, joten laitoin syreenin vesan vireeseen kumilangan avulla. Olin nelivuotias.

Lähes kaikki jousialalla vuosikymmeniä olleet ovat aloittaneet samalla tavalla. Kukaan ei aloittanut kuuntelemalla luentoja puulajien metafysiikasta ja kimmomoduuleista. Eivät nämä niin vaikeita asioita ole. Puu kaarelle ja menoksi. Tiedonhalu ja omaksumiskyky kasvaa vain oman kokemuksen myötä.

[T. Manner]

[Herkko]

Noin se on. Ehkä jotain tuommoista yritinkin suoltaa. Minun ensimmäinen jouseni on ehkä hienoin kaikista jousistani. Ja se toimi lähes täydellisesti ja toimii yhä!. On se jo kuitenkin varmaan yli 5 vuotta vanha. En nyt mitään tarkkaa osaa sanoa.
Se oli oikeastaan aika "Puukko kouraan ja metsään" -jousi. Se oli vielä kuusenoksakin. Tietämättäni noudatin jo silloin Simon neuvoa. Mikäs siinä hyvä neuvo. Kirveellä taisin hakata kuusesta oksan, ja sitten siitä veistin. Saatoin kyllä siinä jo käyttää kavahöylää, mutta samapa se. Olihan siinä jo varmaan heti aluksi yli 5cm myötäkäyryyttä ja nykyään varmaan reilusti yli 10cm, mutta väliäkö hällä. Jänne on tyylikästä punaista paalinarua.
Sen jälkeen on sitten tullut vähän viimeistellympiä jousia, mutta mitään haittaa moisesta alusta ei ole ollut. Päinvastoin. Kyllä se tuntuu jotenkin muutenkin mielekkäämmältä aloittaa perinnejousien teko kuten se varmaan on perinteisesti aloitettukin. Alkeellinen jousi alkeellisilla välineillä. Yhtään ketään halveeraamatta, joka on tehnyt ensijousekseen kolmiosaisen laminaatin hienoilla myötä- ja vastakäyrillä tms.

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Tässä arvokas informaatiopaketti vasta-alkajalle, ohjeena aloittelijoille voin sanoa, että pyrkii tekemään ensin joitakin jousia tai epäonnistumisia itse ilman minkäänlaisia ohjeita, sen jälkeen vasta alkaa lukemaan niitä ohjeita.

Paras neuvoja aloittelijalle on aloittelija itse.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Esa Konga]

Hyvä neuvo. Ensin kokeilee sitten oppii. Ainakin mulla menee noin, ei opi jos ei ensin ymmärrä mistä on kysymys. Esa
_________________
http://www.youtube.com/watch?v=JooT3w-sbyE

[heikki]

[Simo Hankaniemi]

Motivaatio on tärkein asia ja sitä kannattaa testata ennen kuin tekee suuren satsauksen minkä tahansa hankkeen suhteen. Jousiammunnassa motivaation testaaminen on helppoa ja halpaa. Kun tekee pikajousen ja nuolen, niin niillä ampuessa huomaa jo kyllä, että haluaako asiaa ryhtyä kehittämään sen enempää, vai oliko juttu sittenkin jo siinä. Hyvin harvat sanovat esim. tykkäävänsä nuolten teosta, vaikka se on perusedellytys, jos aikoo primijousiammuntaa harrastaa. Nuolia täytyy pystyä tekemään hilpein mielin aina nippu nipun jälkeen ja taas uudelleen. Jos ammuntaa harrastaa, niin nuolia hajoaa ja katoaa koko ajan.

Mieleeni on jäänyt Kuralasta eräs mies kahden tyttärensä kanssa, jotka tekivät todella pitkään lankkujousia ja nuolia. Sitten koitti päivä, jolloin välineet olivat valmiit ja he menivät ampumaan. Satuin olemaan silloin paikalla ja seurasin tilannetta. Heidän ammunnastaan huomasi heti, että homma ei loppujen lopuksi tuntunut heistä yhtään mielenkiintoiselta. Nuolet lentelivät minne sattuu kymmenen metrinkin matkalla, kuten yleensäkin aloittelijoilla. Mitään jousiammunnan magiikkaa he eivät tunteneet. Kolmikkoa ei näkynyt enää koskaan ja luulen, että tuo ammunta oli heille eka ja vika. Välineet varmaankin jäivät autotallin nurkkaan, mistä ne aikanaan siivottiin vaivihkaa saunan pesään.

He olisivat yhtä hyvin voineet tehdä oksajousen puolen tunnin työllä ja todeta jo ensimmäisenä verstasiltana, että jousiammunta ei olekaan heidän juttunsa. Tai sitten ruokahalu olisi saattanut kasvaa syödessä ja pikajousen helppoudesta innostuneina olisivat ehkä jatkaneet oppimisprosessia.

Olen nähnyt varmaan sadoittain näitä "kunnon lankkujousia", jotka on tehty ja unohdettu Kylämäen nurkkiin. Monet olivat jääneet ikuisesti keskeneräisiksikin. Ei ollut erityisen mieltä ylentävää talkoosiivouksissa heitellä näitä roskalavalle. Monilla tekijöillä oli siis motivaatio lopahtanut jo ennen sen lankun raapimista ampumakuntoon. Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka saivat jousen kuntoon ja joilla se koristaa autotallia paksun pölyn peitossa.

Pidin keväällä 1991 Vihdissä sudenpennuille jousentekokurssin. Olimme leirioloissa, joten ei tullut kysymykseenkään mikään monimutkainen järjestely. Jousi piti pystyä tekemään puukolla ja melko nopeasti, koska noin 10-vuotiaiden motivaatio ei välttämättä kestä pitkään. Teetin heillä kuusenoksajouset ja muutaman tussunuolen. Ei kestänyt kauan ja kakarat pääsivät jo samana päivänä metsään ammuskelemaan tuotteillaan. Heillä tuntui olevan hauskaa, muistan vieläkin sen kiljunnan.

[Lehtis]

Haluan muistuttaa kaikkia uusia jousen veistäjiä, että tilleröinnissä kannatta olla sekä huolellinen että varovainen, jotta jousi onnistuu ensimmäisilläkin kerroilla. Ensimmäisiä jousia aikoinaan itsekin tehneenä sitä oli vaikea uskoa, kuinka pienellä lastulla jousiaihio voi notkistua liikaa ja tavoitepaunat jäävät saavuttamatta.

Noviisillekin lienee helppoa uskoa ja ymmärtää, että kaventamalla keppiä puolella, se notkistuu puoleen entisestään. Paksuuteen puuttuminen onkin sitten tarkempaa, sillä yksi kahdeksasosa paksuudesta pois ja jousi onkin puolet keveämpi paunoiltaan.

Useimmitenhan on tapana sahata/veistää/höylätä/raspata aihio muotoonsa leveyssuunnassa ja sitten aloitetan se tilleröinti ottamalla vatsasta tavaraa pois. Tässä vaiheesa malttia, eli tavaraa hissuksiin ohuina siivuina pois, taipuman tarkkailua vetämättä jousta yhtään enempää kaarelle, mitä aiottu jäykkyystaso on ja taas pois puuta jäykistä kohdista jne. Mitä lähempänä valmista ollaan, sen varovaisemmin edetään ja jumpataan jousta riittävästi viilailun välillä, jotta jousi oppii taipumaan oikein tai kertoo mistä pitää vielä ottaa pois. Sitä sattuu kokeneemmillekin, että pyyhkäise yhden kerran kavahöylällä liikaa ja löysäksi meni.

Käytännön kikkana voi auttaa aloittamalla tilleröinti aiottua pitemmällä aihiolla. Kun se sitten lipsahtaa notkeaksi suurella todennäköisyydellä, on sitä helppo lyhentää muutama sentti kummastakin päästä ja taas on keppi jäykempi.

[Herkko]

En kyllä ihmettele jos tympääntyy jousiin tehtyään ja kokeiltuaan lankkujousta.
Lankkujouset ovat sieluttomia.
Kuka haluaa ampua mitään millään jolla ei ole sielua?
Luonnonjousissa on sielu.
Tietenkin ehkä jos on itse sieluton niin kiintyy sieluttomaan välineeseenkin.
Jos omistat sielun, tee luonnonjousi.
Jos et omista sielua, tehtaile omanlaisiasi jousia. Sieluttomia.

[Hiawatha]

Kyllähän täällä on jo tehty pienempänä näitä oksajousia monneenkin otteeseen, sekä myöskin yhellä näistä 3 epäonnistuneesta pihlajasta pääsinkin jo ampumaan, löysä jousi se oli ja katkesi vasta tietämättömän ylipitkään vetoon. Näillä perusteilla uskoisin, että tulee varmasti ammuttua, kun vielä päälle motivaatioksi pistetään metsästys harrastus. Ja tässähän pelekästään tämä jousen rakentelu on tuottanut suurta hupia. Jotenki tuossa ku ottaa kuorta ja puuta pois pääsee ulos kaikesta muusta turhasta hälinästä ja sielu leppää.

[Tuomo]

Jos paunoja ei tarvita ihan älyttömästi, niin kyllähän jousen veistelee melkein mistä tahansa oksasta.

Aloittelijalle paras ohje ei aina ole se, että ota puukko ja tee jousi. Tokihan siinä jotain oppii mutta on parempiakin tapoja oppia. Ei kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä aina uudestaan.

Ei kai Simo oikeasti heittänyt niputtain keskeneräisiä lankkujousia roskalavalle?! Eikö niitä olisi voinut jakaa oikeasti kiinnostuneille?

Simon esimerkki oli kyllä ihan hyvä. Mutta siinä tekijöiltä puuttui laajempi ymmärrys jousista, he vain halusivat tehdä kerralla kunnollista jälkeä. Sama asia tulee eteen melkein kaikessa, mitä ihmiset tekevät - tehdäkö kerralla kunnollista vai vain tilapäisratkaisu. Monessa asiassa tuntuu, että mennään siitä missä aita on matalin, ja se kostautuu monesti (mitä tahansa vanhaa kunnostaneet tietävät tämän). Vähän sama kuin, että halpa ja hyvä ovat kaksi eri asiaa. Mutta jos tietää oikeasti, mikä riittää, eli pystyy optimoimaan panostuksen ja tuoton, niin silloin asia on ihan ok. Mutta kun harva sitä tietää. Simon sudenpentuleiri oli tästä oiva esimerkki!

Näitä esimerkkejä paljastuu omassa talossa remontin pikkuhiljaa edetessä. Pienellä vaivalla edellinen remontoija/rakentaja olisi voinut tehdä kerralla kunnollista jälkeä, säästyisi seuraavalta tolkuttomasti aikaa ja rahaa. Mutta toisaalta, tulevat sukupolvet päätyvät aivan varmasti samaan toteamukseen korjatessaan omia jälkiäni, vaikka pyrinkin tekemään kaiken mahdollisimman hyvin!

Herkko tuntuu vähän liioittelevan... Jousi kuin jousi, puuta se on. Lankku on vain sellaisesta puusta, jonka jokainen jousentekijä haaveilee joskus löytävänsä, kaatavansa ja ottavansa talteen! Eli iso, suora, oksaton, hyvälustoinen ja muutenkin kaikin puolin erinomainen. Niitä haastavia puita on luonto väärällään ja siitä tehdään jousia, mitä on saatavilla. Aika näyttää sitten, mikä jousi tarttuu useimmiten käteen, millä on nautinnollisinta ampua. Voisi sanoa, että sillä jousella on sielu...

[Martti Auer]

Kyllä luonnonpuujousista ne parhaat jouset tulee, lankkujouset ovat yleensä tilapäisratkaisu ja sekundäärimateriaalia, ei lankkujen seasta jousipuuta löydy vaikka olisi syyt kohdallaan, joita aloittelijat voivat veistää kunnollisesti, eikä metsä ole aivan väärällään myöskään jousipuiksi kelpaavaa. Kyllä se varmaan on ollut näissä Kuralan jousikurseissa, että näissä ei ole sittenkään löytynyt sitä magiikkaa, jolloin jouset ovat jääneet helposti pölyttymään autotallien nurkkiin, ei se nyt niin helppoa ole että Kuralan jousikurssit olisivat tässä kaiken siunaavana tekijänä ja sitten voisi kiillotella omaa mitallia.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[jkekoni]

Foorumioppaan koostajaksi ei ole ilmoittautunut kukaan.

[Martti Auer]

Gurun paikka vapaana.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

En näe mitään tarvetta foorumioppaalle. Täällä keskustellaan primitiivijousiammunnasta. Oppaita voi tilata nettikaupoista vaikka heti sata erilaista. Tällä foorumilla on kaiken lisäksi tuhat kertaa enemmän tietoa kuin mitä aiheesta oli olemassa suomeksi 1970-luvulla. Olen huomannut joissakin aloittelijoissa sitä henkeä, että jokaiselle pitäisi erikseen räätälöidä ihan oma neuvontapaketti, kun ei jaksa käydä läpi jo kirjoitettuja tekstejä. Jos ei jaksa istua muutamaa iltaa käyden läpi foorumilla jo olevia tekstejä, niin ei jaksa muutenkaan harrastaa tätä alaa. Tämä saattaa kuulostaa vähän kovalta, mutta kokemus nyt puhuu näin. Ei tämä homma sovi mukavuudenhaluisille. Jos ei viitsi nähdä vaivaa, niin kannattaa keskittyä TV:n katsomiseen.

Jos joku kaikesta huolimatta haluaa laatia "foorumioppaan", niin en toki vastusta. Oppaan laatimisen ongelmana on se, että näitä asioita voi tehdä lukemattomilla eri tavoilla ja opas on vain yksi näkökulma. Tehdäkö jousi tuoreesta puusta vai vuosia kuivatusta? Ehdottomasti kotimaisesta vai ilman muuta parhaista ulkomaisista? Lyhyt vai pitkä? D-, B- vai C-profiili? Pyöreähkö vai litteä vatsa? Yksipuinen, vahvistettu vai laminaatti? Miedot vai jyrkät vastakaaret? Paksu vai ohut jänne? Kiinteät silmukat vai tukkikytkyt? Nokkivahvikkeet vai ei? Primitiivinen viimeistely vai peilikirkkaaksi puleeraus? Minkä kulttuurin mukainen ratkaisu?

[Kuhmon Ahma]

Helposti täältä tietoa löytyy kunhan vain tietää mitä etsii. Haku-toiminnon käyttö kannattaa, säästyy vähemmällä selailulla.
_________________
Mull' on kourat kontiolta, veren juojalta vekarat,
linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet..

[Simo Hankaniemi]

Jatkaisin vielä tähän, että aloittelijan kannattaisi aivan aluksi miettiä syytä siihen, miksi haluaa tehdä itse näitä välineitä. Teollisesti valmistettuja saa halvalla. Vähän käytetty uutta vastaava lasikuitujousi ei maksa välttämättä muutamaa kymppiä enempää, eikä se väsy tai reagoi kosteuden vaihteluihin. Nuolia saa viidellä, kuudella eurolla kappale. Ostin kerran käytettyjä nuolia 30 eurolla "pöntöllisen". Niitä on nyt vuosia myöhemminkin vielä jäljellä jotain 40-50 kpl.

Jotkut aloittelijat uskovat, että itse tekemällä saa "halvan harrastuksen". Olen tosiaan kuullut joidenkin sanovan niin. Totta on, että jousen ja nuolet voi tehdä pelkällä puukolla uhraamatta raaka-aineisiin kolikkoakaan, mutta aikaa sekin vaatii. Käytännössä itsetekijä ei säästä mitään. Yhden nuolen tekeminen vie yleensä noin tunnin aikaa ja minimipalkkalainenkin saisi ostetuksi tuntipalkallaan jo kaksi unkarilaista perinnenuolta.

Pätevä syy itsetekemiseen on mielestäni kiinnostus johonkin kulttuuriin ja aikakauteen, missä jouset ja nuolet kuuluivat ikään kuin pukeutumiseen ja sisustukseen. Motiivina voi tietysti olla myös pelkkä tekninen kiinnostus ja kokeilunhalu. Syitä voi olla monenlaisia. Joku ehkä tekee jousia ja nuolia, koska haluaa kilpailla historic bow -luokassa "peltojousiammuntakilpailuissa". Omia motiiveita kannattaa miettiä, koska se ratkaisee sen, millaisia välineitä haluaa tehdä ja mistä materiaaleista. Myös näiden sivujen tietomassan seulominen on helpompaa, jos tavoite on mietitty. On esimerkiksi turhaa lueskella laminaattijousi- ja jännejousijuttuja, jos haluaa tehdä vain yksipuisia vahvistamattomia jousia.

Jos Aira Samulinilta tai Jorma Uotiselta kysyttäisiin, että miten aloittelijan kannattaa ryhtyä tanssimaan, niin mitähän he vastaisivat? Luultavasti, että "laita musiikki soimaan ja ala tanssia". Ei siihen voi sen kummempaa vastausta antaa, jos ei tiedä, mitä aloittelija haluaa. Onko kyse kiinnostuksesta menuettiin, valssiin, charlestoniin, jiveen vai balilaiseen temppelitanssiin?

[Martti Auer]

Jos näihin aloittelijoihin keskittyisi välillä, niin mikä on aloittelijalla ongelma. Että ei pääse ampumaan, todennäköisesti. Silloin kannattaa vain hankkia jokin jousipyssy jostakin ja siihen nuolia, ehkä kiinnostus jousten ja nuolten tekemiseen voi herätä myöhemmin. Miksi aloittelijan olisi edes tehtävä jousi? Ei niin ole ollut ennenkään, mitä nyt primitiivisissä yhteisöissä, joissa oli pärjättävä omillaankin, joissa silloinkin lähinnä omillaan. Pärjätkää omillanne, niin se on aina, muutenkin, varmaan jopa tauluunammuntatilanteessa, vai? Mikäli lähdetään kouluttamaan jotakin olympiatason jousiammuntaa, niin on laskettu, että siihen menee oppilaalta 7 vuotta, että sille tasolle edes pääsee, mikäli ammunta on jatkuvasti valvottua. Jokin MM tason ampuja ammuskeli itsekseen aika paljon pikku pennusta lähtien. Kysymyksiä voi nyt aina esittää. Miksi kuitenkaan alusta asti että tee näin jousi? Kysymys aloittelijoille.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Siis Simo Hankaniemelle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[suomialex]

Tossa Hankaniemi ja Auer puhuu asiaa. Jos mä olisin aloittanut vaikka jännejousen tekemisellä niin se olis jäänyt siihen ekaan yritykseen. Ampumaan vaan ja sitten voi miettiä jaksaako tuhrata kaiken sen ajan mitä jousien (ja varsinkin nuolien!!!) tekemiseen menee. Harrastus on palkitseva sekä niille jotka pistävät menemään ostokamoilla että niille jotka haluavat tehdä mahdollisimman paljon itse.