Jousi

[Smirkelimies]

Ei tu saalista jousella niin päätettiin opetella verkottelua merimiljöössä että sais etes jotenkin saalistusviettiä toteutettua. On se jousikin satunnaisesti ollut veneessä mukana mutta ammuttavaa ei kertakaikkiaan ole ollut.

Olen vakoillut konkareitten pyyntisysteemeitä ja eilen lähdettiin kokeilemaan omalla porukalla onnea. Ostin paljullisen ammattikalastajan käytettynä myymiä verkkoja, ne on noin 60 m pitkiä. Lasku tapahtuu perä edellä koneella pakittaen. Jos verkko on siististi paljussa, menee satoja metrejä verkkoa veteen muutamassa minuutissa. Ihme ja kumma, ei tullu pahempaa sylttyä. Pikkusen hirvitti kun vasta-aalto puski aika korkealle moottorikaivoon. Orastavat sotkut oikastaan nykimällä yläpaulasta laskun aikana.

Sitten saunaa lämmittämään saareen ja haaveilemaan siioista.

Aamulla olikin satanut lumet maahan. Verkon saa miedolla tuulella ylös hyvin kun kaksi äijää kelaa verkkoa ylä- ja alapaulasta paljuun vastatuuleen. Saalis jäi pikkusen haaveillusta sadasta kilosta: saatiin kokonaista 13 silakkaa ja yksi ahven. Jälkikäteen todettiin että verkot on liian isosilmäset. Silakkaa on mennyt verkon läpi aika taaja parvi kun noinkin monta oli kiinni noin 50 millisessä verkossa.

[Smirkelimies]

Ehkä jänskintä näissä saarihommissa on kuitenkin kokonaisuus: saunominen ja maailman parannus vaatimattomassa kämppäsessä kun Upo-kaminassa tuli humajaa ja kynttilät valaisee iltaa. Hieno oli kuutamo, saunan takana kajasti Oulun valot. Miksköhän niitä palaa noin helskutisti nyky-ajan kaupungeissa.

[Smirkelimies]

Jahtiaikaan merellä liikkuminen puujousen kanssa asettaa omia haasteitaan. Voi olla laivan peräaaltoa ja muuta pärskettä joka tunkee laidan sisäpuolelle. Joku jousikotelo ois tarpeen. Puujousi on niin kevyt että tuulenpuuskat heittää jouskarin tuon tuosta veneen pohjalle vesilammikkoon.

Jos on pakkasta, tuppaa moottorin ohjauskaapeli jäätymään. Nytkin kone ei suostunut kääntymään yhtään. Piti ohjata uistelumoottorilla kahvasta samalla kun isommassa koneessa oli veto päällä. Ei ehkä kovin turvallista mutta piti päästä pois saaresta.

Veden korkeus vaihtelee yllättävän paljon, ei äkkiseltään tule ajatelleeksi että Suomessakin ylä- ja alaveden ero on Perämerellä pari metriä. Yhden vuorokauden aikana tosin vaihtelu on yleensä korkeintaan vajaa metri. Vene voi löytyä aamulla kuivilta.

[Juha Waara]

Hienoa kun Perämerellä on vielä mieskuntoa! Prutkut ja kaabelit kannattaa käsitellä merivaseliinilla, ei tule ongelmia.
Vieläkö matikka ja kuha kutee Perämerellä?

[Smirkelimies]

Olen verkkohommissa alottelija enkä oikein tiedä kutuajoista tarkkaan. Mutta oisko ollut pari-kolme viikkoa kun naapurimökin konkarit sai pari matikkaa. Kokeilin savustaa ne kun ei kukaan muu niitä huolinut. Kuhaa tuli syksymmällä, ei enää viimeksi kun konkarit sai isoja ahvenia, hauen ja matikkaa.

Tänään ajattelin taas lähteä virittelemään verkkoja, ovat saaneet taimenta lähiseuduilta. Plussakeliä niin ei tule jäätymiä. Ois hienoa laittaa jouskan selkään ite verkotetun taimenen nahka. Uistelemallakin olisi jonkinmoinen mahis saada kala yhden karikon rantamilta mutta siihen ei aika nyt riitä.

Verkottelu taitaa olla aika monen mielestä semmosta luuserihommaa, mutta ei sekään ole niin vaan tehty että kuhan jonneen pyydykset laittaa niin heti hirvee saalis. Lyhyt sesonki, kelien kyttäilyä ja paikat olatava tarkkaan tiedossa.

[Varjaagi]

Eivätpä ne vielä kude... Matikka kutee talvella ja kuha vasta loppukeväästä - täällä Perämerelläkin...

Kuha tahtoo olla levinnäisyysalueensa äärirajoilla ja kutu näillä seuduin on käsittääkseni suht vaatimatonta.
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[Smirkelimies]

[Juha Waara]

Niin... kuha kutee "kun tuomi kukkii" eli touko-kesäkuun vaihteessa... matala, kivipohjainen karikko, ja jos on hyvä paikka niin kuhaa tulee satoja yössä. verkoilla ja jigeillä! Matikat kutee helmikuun lopulla. Parikymmentä avantoa sinne tänne parinkymmenen metrin päähän toisistaan ja sitten iskukoukut veteen! Se on suurta juhlaa ja ne voi olla 6-7 kg! Matikoilla on omat "polut" ja paikat täytyy kysellä muilta kalastajilta.

[Andes]

[Smirkelimies]

Nätti satsi muikkua. Tommonen kumivene onkin varmaan näppärä yhen miehen alus.

On siinä aika iso ero kaupasta ostettuun kalaan kun pääsee paistamaan ja maistamaan kalaa heti pyyntipäivänä.

Merimuikkua sanotaan jostain syystä täällä päin maivaksi. Purkitushomma olisi minunkin opeteltava, joku oli tehnyt muikkusäilykettä sillipurkkeihin sähköuunissa, monta tuntia matalassa lämmössä. Jos raattis niin laittaisi kunnon purkitusvehkeet ja vakumointikoneen, mutta sitten ois oltava kunnon satsi säilöttävääkin.

[Andes]

Enpä tiennykään että merelläkin on muikkua.
Ekaa kertaa kokeilin nyt itekkin tuota sähköuunissa purkitusta. Isäukolta sain silli- ja suolakurkkulasipurkkeja pahvilaatikollisen. Yksinkertasta hommaahan tuo on ja säilyy 3 kertaa pitempään mitä pakastimessa, lisäks heti valmista syötävää. Ensin 150 asteessa kunnes alkaa kiehua, sitten 110-120 asteessa pari kolme tuntia ja jäähytys. Googlettamalla löytyy simppelit ohjeet ja reseptit..
Peltipurkit ja purkitusvehkeet maksaa niin paljon, että ite teen kyllä jatkossakin tällein "sillipurkkeihin".

[pyssymies]

[Smirkelimies]

[Andes]

[pyssymies]

[Santtu Risku]

Jaa, sitä on näköjään muutkin olleet verkko ja purkitushommissa. Tuossa viikonloppuna saatiin isohko satsi karisiikaa ja maivaa perämereltä ja niitä sitten purkittamaan kun sopivan kokoisia olivat. Meillä on ruukattu purkittaa kalat lasipurkkeihin, sellaisiin joissa on se tiivisterengas ja salpa pitämässä paketin kasassa.
Purkitus menee pitkälti näin: Suomusta ja perkaa kalat, jotkut jättävät evät ja pään, minä otan ne pois ihan suutuntuman takia. Sitten kalat ladotaan purkkiin, muttei liian tiiviisti että maustesörsseli mahtuu kans sekaan. Mausteena olen käyttänyt härskisti kaupan valmista tomaattimurskaa, jonka olen sitten yrteillä, valkosipulilla ym. maustanut mieleisekseni. Joskus laitan hieman öljyä, joskus en. Sörsseli kalojen sekaan, laakerinlehteä olen myös laittanut, joskus sipulia jos huvittaa. Tässä on mielikuvitus rajana. Purkkeja ei kannata laittaa ihan täyteen, kiehuvat yli näitä lasipurkkeja käytettäessä.

Uuni jota käytän on ihan sähköuuni. Purkit kylmään uuniin, uuni lämpeämään 200 asteeseen, kun uuni on saavuttanut sen 200 astetta, antaa olla n. 10min, jonka jälkeen lämpö tiputetaan 125 asteeseen ja annetaan olla 3 tuntia. Kalapurkit siis kiehuvat sen 3 tuntia ja vähän rapeat. Tämän jälkeen uuni pois päältä ja purkit pois vasta kun uuni sekä purkit ovat kylmiä. Ei ruodot rutise, hyvää kalaa tulee. Tähänkin on keinoja varmaan yhtä monta kuin on tekijöitä. Purkituskonetta mulla ei ole joten siksi lasipurkissa.

Smirkelimies: Miten puhdasta lihaa on kaloissasi ollut? Nyt huomasin itse peratessa ja Chevicheä tehdessä että osalla karisiiasta oli matoja lihassa. En ennen ollut törmännyt matoihin perämeren kalassa, paitsi kookkaissa hauissa. Inarin siiassa niinkin.

Andes: Komeita muikkuja. Isoja tuntuvat olevan maivaan verrattuna, mekin vuosi sitten Kotkaniemen edustalla Inarilla muikkuja verkotettin ja saatiinkin hyvin, ja isoja. Oliko paljon matikantuppeja muikkuverkoissa? Meillä meinas aiheuttaa välillä päänvaivaa kun vaakasuoraan tuli räntää ja matikat oli sotkenu melkeen koko alapaulan.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Smirkelimies]

[Andes]

[Juha Waara]

Valmistan tässä tänään isomman erän "Suutarin lohta": http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/suutarinlohi
Säilön ne ihan tavallisiin talteenotettuihin "Uncle Bens" -kierrekorkillisiin lasipurkkeihin. Lasipurkit sisältöineen ja liemineen (ilman kantta) hetkeksi uuniin +150C. Sitten uunista ulos ja kierrekansi kiinni. Jäähtyessä muodostuu vakuumi. En ole koskaan erikoisemmin desinfioinut lasipurkkeja, kyllä +150C bakteerit tappaa.
Näin maku vain paranee ja säilyy hyvin ainakin ½ vuotta.
YouTubesta löytyy varsin mainio Jaakko Kolmosen silakan fileroinnin opetusvideo!
Jos ei itse jaksa lähteä merelle, voi tuoretta silakkaa ostaa torilta 1,99e/kg. Se on halpa hinta hyvästä kalasta...verisesti tiedetään mikä on tonnikalasäilykkeen kilohinta...

[Andes]

Onpa poikkeuksellinen tapa purkittaa. Kuulostaa äkkiseltään kyllä melkosen riskaabeliltä tavalta. Kaikissa ohjeissa mitä oon nähny, purkit laitetaan kansi kiinni uuniin useammaksi tunniksi yli sataan asteeseen. Mutta kukin tyylillään..

Itekkään en sen kummemmin desinfioinu, muuten kun tiskikone lasipurkkeja täyteen ja kansia keitin kattilassa 5min. Sen tarkempi desinfiointi tuntuu järjettömältä, koska kalapalojen mukana tulee kuitenkin mikroopeja jonkun verran.

Kuusamossa yks vanha patu on pitkään purkitellu ja tekee todella hyvää. On kuulemma vuosien saatossa kokeillu vaikka minkälaista reseptiä ja maustetta, mutta lopulta on parhaaks osottautunu kuitenkin yksinkertanen kokoonpano; felixin ketsuppia, suolaa ja ripaus sokeria. Ei sen kummempia mausteita. Ei kuulemma kyllästy niin hevin päivittäisessä käytössä, kun on vähän maustettu. Ite kans jätän kyllä ens kerralla laakerinlehet pois, tympeitä syyessä syleksiä.
Jos täälläkin sais silakkafileetä 2? kilo, niin lopettasin kyllä kalastuksen heti!

[Andes]

Niin ja laittaahan se patu tietenki lorauksen rypsiöljyä, meinas unohtua..

[Jakke]

Moi!

Tehtiin vaimon kanssa "nyrkkikalaa" Riskun reseptiä muistinvaraisesti noudattamalla ja saatavilla olevilla materiaaleilla maustaen. Lopputuloksena oli erinomaista "haukea sardiinin tapaan". Alkupalana ja loput seuraavana päivänä leivän päälle.
Tuo nimi nyrkkikala on periytynyt isoisältäni (joka teki minulle ensimmäisen jouseni). Hän latoi särkiä ja muita pikkukaloja lasipurkkiin ja laittoi ne saunomisen jälkeen saunan uuniin (kertalämmitteinen). Aamulla sitten niitä popsimaan.

Pikkupoikien kaloista voi saada todellista herkkua jos vain näkee vaivaa!

Kiitokset hyvästä reseptistä.

Jakke Lehtinen

[pyssymies]

Tuo "suutarinlohi" on kyllä etikkasäilyke, jota ei kuumenneta.