Jousi

[Tuomo]

Tässä kuva viimeisimmistä laminaattijousista. Joo, myönnän, ovat hieman modernin oloisia mutta entäs sitten...! Hyvin toimivat ja nuoli lentää lujaa! Osa on keskeneräisiä, kun en ole vielä osannut päättää, että mille paunoille tekisi. Kaikissa on bambuselkä.

Alinna on bambu-lämpökäsitelty saarni, noin 43 paunaa 28 tuuman vedolla. Lämpökäsitelty saarni pitää muuten refleksin todella hienosti. Sen yllä bambu-ipe, kesken. Sen yllä tilauksesta tehty, 53# ja 27", (vähän kesken vielä) toivottavasti näkyy sitten kisoissakin! Sen yllä itselle tehty uusi kisajousi, 36# ja 27", ipeä, siihen en ole vielä ihan tyytyväinen, pitää totutella. Sen yllä Ranen vanha jousi, joka palautui huoltoon, bambuselästä irtosi ohut säle (ylälapa taipui vähän liikaa), on kyllä korjattavissa. 44# ja 28". Sen yllä vähän vanhempi bulletwood, noin 50# 27", sen yllä bambu-vaahtera-ipe, jänteellä ollut mutta kesken.

[heikki]

[Lehtis]

Jumankeka, onhan siinä jäkkäröitä. Haastaa Tuomon tehdas kohta Arin tehtaan tuotantonopeudessa.

[Ari Rantala]

[Ari Laakso]

Tuomon jouset ovat aina viimeisen päälle mietittyjä ja tehtyjä, eikä niissä ole haettu maksimi paunoja, vaan täydellistä balanssia kaiken suhteen...hienoja!

[J Menna]

Seitsemän veljestä.

[Jakke]

Moi!

Katson näitä upeita jousia hyvin kaksijakoisesti. Toisaalta ne ovat varmasti sekä jousiammunnan että puun työstön kannalta katsottuna varsinaisia taideteoksia. Toisaalta en välty kysymästä itseltäni, mitä primitiivistä tai historiallista niissä on? Minusta ne ovat moderneja ikkunahyllyttömiä puisia pitkäjousia.
Olen kaksi kertaa ollut mukana HB- luokan sääntöjen epäonnistuneissa virittelyprojekteissa. Yksi ydinkysymyksistä on ollut historiallinen vastaavuus. Muistan joskus kommentoineeni juuri tästä: jos jousien tekijöille annetaan valta, ennemmin tai myöhemmin HB- jouset kasvavat kokonaan ulos kontekstistaan. Syntyy määrittelyongelma ja lopulta kaikki hyväksytään.

Nyt ymmärrän, miksi ainakin englantilaiset ovat ehdottomasti vaatineet historiallista vastaavuutta ja haluavat että vastuu jätetään ampujalle.

Minusta näiden jousien osalta ollaan HB:n kannalta menty jo nyt kohtalaisten väljien rajojen yli, ja kysynkin voidaanko ne hyväksyä HB- luokan pyssyiksi IFAA:n kisoissa?

Jakke Lehtinen

[Tuomo]

Kiitos, kiitos. Jakke esitti hyvän kysymyksen! Tästä on väännetty vaikka kuinka, joten esitänkin vastakysymyksen: Mikä piirre ko. jousissa tekee niistä "historiattomia"? Ulkonäkö, materiaalit, tehokkuus, vakaus, optimointi ampumasuoritusta ajatellen? Tarkoittaako primitiivisyys aina karua ulkonäköä tai epäkäytännöllisiä yksityiskohtia? Ja mitä muotoon tulee, niin nuohan oli puhtaita refleksijousia, tuli vain kämmi kahvan kohdalla ja ne viruivat ihan tolkuttomasti, laitoin sitten vähän vahviketta kahvaan, etteivät ihan hajoaisi, mutta onneksi kärkiin jäi vielä vähän refleksiä, niin heittää nuolta edes taululle asti...

Englantilaisten vaatimukset historiallisesta vastaavuudesta on helppo ymmärtää! Jousia, erilaisia jousia on onneksi muuallakin!

Laminointia, bambua, erilaisia muotoja, jne. on käytetty jo iät ja ajat perinnejousissa. Klassinen lonkkari on vastaava laminaatti, vakaa ja hyvä ammuttava. Sarvi-jännejouset ovat hyvin tehokkaita. On möllegabettia, holmegaardia, yumia ja ties mitä. Kaikki oman aikansa ja miksei nykyajankin huipputuotteita. Kaikki lähes täydellisen tarkoituksenmukaisia omaan käyttöönsä. Ja juuri siinä piileekin mielestäni yksi ongelma.

Kaikki IFAA:n kisat ovat todella vaikeita, ampumamatkat pitkiä ja maalit suhteessa todella pieniä. Se suosii aika rankasti nopealla ja vakaalla jousella ampuvia, eli juuri kuvan kaltaisia laminaattijousia. Karrikoiden voin väittää, että lyhyellä jännejousella, jossa on leveä kahva ja matala jännekorkeus ei vain osu yhtä tarkasti toistuvasti 50-60 metrin päähän, vaikka ampuja olisi kuinka taitava. Tilastollisesti ero on aivan varmasti nähtävissä. Ja tämä EI ole kritiikkiä jännejousia tai jännejousimiehiä kohtaan! En itse pärjää aina edes pitkillä matkoilla pitkällä ja vakaalla jousellani jännejousia vastaan!

Mutta onneksi on myös kisoja ja ampumatapahtumia, joissa jousella ei ole mitään merkitystä, kuten vaikka Kuralan elokuun kisa, Petikko, Taka-Hikiä, sekä pohjoisen kisat (Smirgeli näytti hyvää esimerkkiä!).

Itse ammun edelleen vanhalla yksipuisella jousellani. Se toimii, se on mukava, ehkä vähän hitaahko, se on luotettava ja siinä alkaa olla jo mukavaa patinaa. Tein kyllä laminaatinkin itselleni uudeksi kisajouseksi mutta en ole vielä siihen ihan mieltynyt. Katsotaan nyt...

Tämä on kyllä hyvä aihe! Ja tiedän kyllä oikeasti, että nuo jouset ovat aika kaukana primitiivisyydestä. Pitäisi vaan jossakin vaiheessa tehdä loppuun ne puolenkymmentä oksaista ja mutkaista syreeniaihiota! Mutta jatketaan tästä, kritiikkiä saa ja pitääkin esittää!

[Jakke]

Moi,

Kun keskustelin aiheesta IFAAn Kendricksin kanssa yli vuosi sitten, hän sanoi, että kirjastot ovat täynnä kirjoja, missä on kuvia, piirustuksia ja kuvaelmia HB- jousista (ennen vuotta 1900). Jos jonkun tällaisen löytää, asia taitaa olla sillä selvä. Toinen vaihtoehto voisi olla jousen nimi: jos sille löytyy selkeä nimi (esim ELB), vastaavuus lienee melko helppoa todeta.
Ilmeisesti päättelyyn perustuva vastaavuus taitaa ontua: jos jokin on keksitty jossakin, se on voitu keksiä muuallakin. Tästä esimerkkinä ikkunahylly. Muistan jonkun kertoneen, että ikkunahylly on keksitty jossakin maassa ennen vuotta 1900. Tästä voisi seurata, että kaikkiin jouskareihin pitäisi hylly siis hyväksyä? (Edellyttää tietenkin että pystyy tuon väitteen todistamaan). Ei kai. Ensin täytyy löytää ko jousi ja sitten tehdä sen kopio, vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Siitä lähtien kun näillä sivuilla olen lukenut bambusta, se on vaivannut minua. Kun sen hyvät ominaisuudet on löydetty, aika moni on sitä alkanut käyttämään. Tämä on tietenkin aivan oikein, jos mainittu vastaavuus voidaan osoittaa. Mutta jos ei voida, onko silloin bambu hyväksyttävä? Esimerkiksi "suomalainen jousi", missä ulkopinta bambua?
Tuomo, tunnet minut hyvin ja varmasti tiedät, että kyse ei ole negatiivisesta kritiikistä vaan rajanvedosta. Tiedän että viime sääntökierroksella esitettiin HB:hen kahta eri luokkaa, toinen yksipuiset ja toinen laminoidut. En tiedä miksi asia kaatui, mutta ymmärrän että luokkien lisääminen ei ole kovinkaan perusteltua. Silti Suomen ennätyksen ampuminen Fieldissä on aivan eri asia yksipuisella hitaalla jousella kuin kuvan tykeillä.

Jakke

[heikki]

Jakke puhuu viisaita. Haluamatta mitään kritiikkiä sinänsä esittää, totean vaan, että minua on aina pikkuisen hämmentänyt luokitella historialliseksi jousi, jossa selkäpuoli on kaukoidästä ja vatsapuu Etelä-amerikasta, ja siinä välissä vielä suomalaista vaahteraa... Vaikka näiden maanosien tuotteet ovatkin kohdanneet jo vuosisatoja sitten, tuskin kuitenkaan löytyy mitään kulttuuria, jossa jousi olisi ollut merkittävässä asemassa ja jossa tällaiset eri puolilta palloa tuodut materiaalit olisivat yhdistyneet. Tai mistäs minä tiedän.

Koivu-lylylaminaatti nyt kumminkin on mitä luontevin kombo, samoin vesipuhvelin sarvet, kinttujänteet ja mongolianvaahtera.

[jkekoni]

Historical bow:n vuosi on <1900.

[J Menna]

Houuu Tuommo

[Tuomo]

No tuo primitiivisyyskommentti ei oikeastaan edes liity tämän foorumin jousiin, sen verran hienoja töitä täällä on esitelty. Jos asian esittää yleistäen, niin toisinaan vain tuntuu, että käsityön jäljen pitää näkyä. Eli vaikkapa karkeasti kirveellä veistetty esine on hienon primitiivinen ja aitoa käsityötä, kun taas liian viimeistelty ja virheetön tuntuu kovin teolliselta. Toisaalta taas välillä tuntuu siltä, että käsityön näkyvyyden nimissä esineet saa ja pitää jättää karkeiksi, jopa viimeistelemättömiksi. Ja toisaalta käsityötä vaaditaan korkeaa laatua ja viimeistelyä - toisinaan ristiriitaista.

Esimerkiksi koristelu ei liity tähän mitenkään. Viittaan edelleen Arin jousiin. Aivan läheltä katsoen niissä näkyy ehkä joitain kohtia, joita voisi hiekkapaperilla vähän sipaista. Mutta kun katsoo kokonaisuutta, se on juuri sellainen kuin pitääkin - juuri hyvä! Niin esteettisesti kuin toiminnallisesti. Aina ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä liian steriiliin täydellisyyteen. En ole aitoa intiaanijousta nähnyt mutta uskoisin, että en aitoa erottaisi Arin jousista. Vaikkapa parin jousen munatemperamaali - sieltä täältä se on kulunut mutta niinhän sen pitääkin vähän kulua, vanhentua kauniisti!

[Tuomo]

No niin, kolmas alhaalta on viimein valmis. 52 paunaa 27 tuuman vedolla. Bambua bulletwoodilla. Iskulevy ja nokit sarvea.

[Tuomo]

Vielä kahva ja nokit...

[Tuomo]

Aivan alussa refleksiä oli vähän vajaa 50 milliä ja parin sadan laukauksen jälkeen jäljellä on 30 milliä refleksiä. 10 graania per pauna nuolella krono näytti 159 fps. Ei kovin ihmeellinen mutta ei huonokaan, referenssinä toimii siis Falco Spirit Carbon, 161 fps. Nokit jätin ehkä vähän reilun kokoisiksi mutta se viimeisten grammojen tiristäminen on aina vähän riskipeliä.

[Lehtis]

Hieno. Hikkori-jalavan jälkeen minullakin sama yhdistelmä suunnitteilla.

[Tuomo]

Unohtui vielä, pituus 161 senttiä (reilu 63 tuumaa) ja leveys leveimmästä kohdasta 35 milliä. Tasainen vatsa.

[Ari Laakso]

Todella hieno..mitä tuohon muuta sanoisi!

[J Menna]

Vaikka siellä pukkaa modernia vaikutetta niin kyllä arvostan kädenjälkeä joka on nuin viimeistelty.
Lajjityypissään kaunokainen.

[Simo Hankaniemi]

Knuutinpoikien kilpailuihin nuo kelpaavat kaikki, jos niissä ei ole kantavaa nuolihyllyä. Pistoolikahva on hiukan rajatapaus, mutta sekin menisi, koska emme ole niuhoja.

HB-jouset eivät ole historiallisia jousia, jos niissä on moderneja liimoja, moderneja maaleja, tekokuituisia jousenjänteitä yms. ad infinitum. Eivätkä kalkkunan sulat voi kuulua kunnolla perinteiseen englantilaisnuoleen.

[perttime]

Hienoja minusta.

Mitä tulee historiallisuuteen ... käytetyt rakenteet, muodot ja materiaalit eivät ole erityisen modernejakaan. Ilmeisimmin juuri samanlaisia ei kuitenkaan ole tehty ennen vuotta 1900. Ovatko sitten Neoprimitiivisiä? Muissa yhteyksissä olen joskus rasittunut siitä, että välineitä halutaan määritellä kilpailusääntöjen ja vuosilukujen mukaan. Onhan elämässä muitakin arvoja.

What do you get when you cross a recurve, a yumi, and a cable backed bow?
http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/54355/cross-recurve-yumi-cable-backed-bow#.URjZCPLX9js

(itse en vielä ole saanut veistettyä ensimmäistäkään kunnollista jousta...)

[Smirkelimies]

[Juha]

Kauniita ja varmasti erittäin toimivia jousia, hienoja on.
_________________
If an archer shoots just for fun he has all his skill.
If he shoots for score his hands tremble
and his breath is uneasy.
If he shoots for a golden price he becomes mad and blind.

-- Old Chinese Poem --

[Tuomo]

Yksi aihio liimattu jälleen, tällä kertaa ilman trooppisia puita! Vatsassa lämpökäsiteltyä saarnia, katsotaan, mitä siitä tulee.

Vaikka näiden jousten muotokieli on melko "modernia" ja materiaalit eräänlainen sekoitus, niin ovat nämä silti aika yksinkertaisia tekeleitä. Miettikää nyt vaikka sarvi-jänne-komposiitteja tai yumi-jousten erilaisia variaatioita monimutkaisine laminointitekniikoineen!

[Tuukka Kumpulainen]

Nyt kun Tuomo otit puheeksi, niin rakenteiden suhteellinen monimutkaisuus on debatoitavaa, mutta relativismi ei pelitä romantiikassa. Visuaalis-esteettisesti viidestä erilajislaissista R/D-muotoon prässätty implanttinokkinen paksukahvalaminaatti huokuu lasikuitua. Ei ole ytimellistä referenssipistettä 1950-luvun tuolla puolen. Ikään kuin pyrintö kurkottaisi sittenkin synteettisen ihanteen eikä metsässä taipuvien oksien suuntaan.

[Iivana]

Vaihdoitko Tuukka arkeologian oikeustieteeseen...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Joel]

[Joel]

Ei sillä. Tuomon jouset ovat hienoa ja tarkkaa käsityötä. Pidän. Olen kuitenkin Kumpulaisen kanssa samaa mieltä. Hän osui naulan kantaan.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Tuomo]

No jos rehellisiä ollaan, niin olen kyllä samaa mieltä Tuukan kanssa. Eihän sille oikein valitettavasti voi mitään. Tarkennetaan sen verran, että nuo on tehty 2-3 laminaatista. Mutta jatketaan vielä vähän kun alkuun päästiin... Mutta muistakaa kuitenkin, että en ole väittänyt tämän ketjun jousiani perinteisiksi tai edes yrittämässä sitä. Jousen mallin ja materiaalien suhde historiallisiin esikuviin on silti tässäkin yhteydessä kiinnostava aihe.

Alla oleva kuva on siis Suomalais-Ugrilaisjousiketjusta http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2046&start=50

Kyllä noistakin hieman huokuu lasikuitumaisuutta - loiva R/D-muoto, "implanttinokit", litteitä, tasainen kahva, paksukahvalaminaattisuus. Ja nuo on tehty ennen 1950-lukua. No materiaalit on ehkä kerätty vähän pienemmältä maantieteelliseltä alueelta.

[Tuukka Kumpulainen]

Eihän pohjoisvenäläisissä ja länsisiperialaisissa jousissa ole implanttinokkeja vaan hyvin epämodernit sakarat mallia AD 1300. Lasikuitulaminaateissa nokin virkaa toimittaa väriltään yleensä musta muovitäppä kaaren selkäpinnan päässä. Musta puutäppä kaaren selkäpinnan päässä on lasikuitujousesta lainattu piirre, siksi sen visuaalinen vaikutus on mikä on.

Kaikki puulle mahdolliset sivuprofiilimuodot on löydettävissä museojousista globaalilla sihdillä. Esimerkiksi obinugrilaisessa tapauksessa kosteuselänyt ja käytössä väsynyt kaari voi olla sekä defleksinen että refleksinen, mutta massiiviset sakarat jousen päissä leimaavat sen perinnejouseksi kuten täyskumirenkaat leimaavat polkupyörän arkaaiseksi, vaikka rungon muoto olisi mikä.

Milloin jousen kahva on paksu, milloin ei? Sireliuksen kuvaamissa jousissa on paksunnettu ja kavennettu kahva, mutta en millään muotoa pitäisi niitä paksukahvaisina, sillä otealan ja sen viereisen kaaren välinen paksuusero on pieni ja muutos hyvin vaiheittainen. Replikoita tehneet tietävät näiden kahvojen taipuvan kosolti muun kaaren mukana.

Kyse on kokonaisuudesta. Lasikuituhenkisessä puujousessa massiivinen, inertti kahva jatkuu kapeisiin ja ohuisiin lavan kärkiin, välissä on R/D. Kun siristää silmiään, edessä seisoo lasikuitujousi. Testin voi toistaa hantilaisella, itäafrikkalaisella, eskimolaisella, oseaanisella, tasankointiaanisella ja viikinkiaanisella jousella.

[Nanook - pakkasen poika]

[Smirkelimies]

Aika paljo samanlainen kahva ja sivuprofiili kuin Tuomon jouskissa löytyy tuosta "Eskimo bow, Mixed type" -jousimallista.

Ja meikä on tehny samanmoisia vastakurveja! Ehkä me on oltu edellisessä elämässä eskimoita. Tee sidotut jännekaapelit päälle ja sano pokkana että on eskimojousi niin loppuu narinat. On sinne eskimomaahan varmaan joskus ajopuuna bambuakin rantautunu.

[Smirkelimies]

http://arms2armor.com/Collectibles/bow3.htm

Oheinen Seminolijousi on sitten vielä enemmän Tuomon jousien oloinen. Onkohan selän rantu jännettä vai kasvikuitua? Jos on kasvikuidusta kyse, voisi ajatella että bambu jäljittelisi sitä.

[Tuomo]

Mielenkiintoisen näköinen jousi! Jos on jännettä, niin jousi on aika pitkä jännejouseksi. Tai todennäköisemmin se on kyllä puuta, jälkeenpäin liimattu liuska. Jousi näyttää aika myötäkäyrältä, joten ampuja lienee kaivannut lisää paunoja? Jos se olisi kasvikuitua, niin se olisi ensimmäinen viite kasvikuidun käytöstä selässä, jonka minä tiedän. Näyttää siltä, että jälleen lisää selvitettävää...

[J Menna]

Seminoleilla ei ollut jännevahvisteisa jousia tietääkseni. Pitkiä jousia kylläkin.


Ajoitus arveluttaa... Floridan niemimaalla oli 1800 luvun lopulla jos monenlaista pakkotyöleiriä ja vankilaa.
Näissä paljon mantereen alkuperäisasukkejakin. Geronimokin chillaili siellä... Siellä varmasti väännettiin "näytöskappaleita" jousista leveämmän leivän toivossa ja niissä varmasti oli jo osin sellaista turistikrääsä piirrettä.

Kuitenkin kuvan jousessa on komea kädensija kärmesnahkoineen. Ja se ura selässä/tai jokin naru siellä kummastuttaa. Onko sen selkä haljennut ja täytetty sitten jollain? hmmm.

[Simo Hankaniemi]

"Seminoli-jousen" nokki on tyypillinen monien intiaanijousten ns. timanttinokki, mutta kahva ei muistuta mitään näkemääni intiaanituotetta. Kahva on sen sijaan hyvin samanlainen kuin monissa 1800-luvun englantilais-jousissa tai englantilaisen perinteen mukaan tehdyissä jousissa. Tämä voi olla valkonaaman tekemä jousi.

Tuomon muutamien jousten "lasikuituisuudesta", niin olen Tuukan kanssa samaa mieltä. Mutta toisaalta jousentekijä on aina diktaattori, joka voi tehdä juuri niin kuin haluaa. Sehän tässä hommassa on yksi ilo, onni ja autuus. Puujousen voi rakentaa ja kiillottaa lähes lasikuidun näköiseksi tai sen voi jättää pelkälle veistojäljelle, tai jotain tältä väliltä. Ei ole tietenkään välttämätöntä, että puujousen pitäisi näyttää 1800-luvun puujouselta. Eri asia on taas, jos halutaan jousen edustavan jotain tiettyä kulttuuria tai aikakautta.

Kaikki on hyvin niin kauan kuin tietää, mitä tekee. Esim. jousen nokeissa selkäpuolella olevat irtopalat ovat lasikuitujousista tuleva piirre. Joku voi ajatella, että ne ovat jotenkin välttämätön osa puujoustakin. Kovasta puusta, esim. saarnesta, tehty jousi kestää aivan hyvin ilman näitä lisäkkeitä. Jos jousen päät on vedetty aivan luilleen heiton nopeuttamiseksi, niin silloin lisävahvikkeita voi ehkä pitää tarpeellisina.

Monissa varsinkin yhdysvaltalaisissa nykyajan primijousissa näkee "äänenvaimentimia", jotka on lainattu taljajousista. Siis niitä ihmeellisiä karvatukkoja jousen jänteessä. Sellaisistahan kukaan jousimetsästäjä ei tiennyt mitään ennen taljajousten aikaa. Ainakaan en muista nähneeni ainoassakaan aidossa abojousessa vastaavia. Voihan niitä toki käyttää kunhan tiedostaa, mistä on kysymys.

[perttime]

TBB-sarjaa kahlatessa jäi (muun muassa) mieleen yksi aika pragmaattinen kohta. Suunnilleen näin: "Jos olet tekemässä jousta, etkä ole ensisijaisesti kiinnostunut "autenttisuudesta" - ja jousen selkä kaipaa vahvistusta, hae kaupasta lasikuituteippiä, vedä kerros teippiä jousen selkään ja leikkaa ylimääräiset pois. Valmis."

[Tuomo]

No niin, uusin laminaatti. Toiveissa oli, että ei käytetä trooppisia puita. Eli selkänä bambua, välilaminaattina vaahteraa ja vatsana lämpökäsiteltyä saarnia. Tuo saarni tuntuu oikein eloisalta materiaalilta ja ainakin ensikokemusten perusteella toimii mukavasti vatsana. Aika näyttää tietenkin pitkän ajan keston. Kuitenkin, bambun ja vaahteran välissä on ns. power-lam päärynästä. Kahvassa ohut koivuviilu ja paksumpi osa punapyökkiä. Eli sitä mitä hyllystä löytyi sopivissa mitoissa! Iskulevy sarvesta upotettuna.

Jousi on 43 paunaa 28 tuuman vedolla, refleksiä noin 30 milliä. Jousen nopeuden suhteen saavutin omat tavoitteet, eli hiukan nopeampi kuin Falco Spirit Carbon (tämä 163 fps, Falco 161 fps, 10 graania per pauna nuolella).

[Tuomo]

Vielä pari kuvaa...

[Joel]

Hieno! Jos ei tietäisi, että lavat ovat refleksillä vaikuttaisi siltä, että lavat tekevät työtä vähän yksipuolisesti (vetoakin vain 25 tuumaa). Hitsi kun ei ole kuvaa 28 tuuman vedosta.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Rakonczay]

Mitä niihin englantilaisiin ELB jousiin tulee, niin 1800-luvulla he alkoivat tutkimaan samalla muotoilulla olevan jousen tekemistä eri laminaateista. Tavaraa tuotiin eri puolilta maailmaa tähän tarkoitukseen.

[Tuomo]

Juu, en väitä, että olisi aivan optimaalisesti tilleröity. Nuo deflex-reflex-jouset ovat toisinaan kyllä hieman hankalia tilleröitäviä. Mutta niiden kyllä pitääkin näyttää vähän siltä, että taipuvat liikaa kahvan läheltä, koska kahvassa on myötäkäyrää. Lapojen vastakaari oikenee ihan nätisti, joten kyllä se sieltäkin taipuu.

Olen ruvennut antamaan aika paljon painoarvoa virumalle arvioidessani tilleriä. Jos johonkin lavan kohtaan tulee virumaa enemmän kuin muualle vaikka kuinka näyttäisi taipuvan nätisti, niin ei se silloin hyvin taivu. Näissä kaikissa laminaateissa kokonaisviruma on ollut noin 20-35 milliä, tässä noin 20 milliä, eikä se ole mielestäni keskittynyt erityisesti mihinkään.

Täyden, 28 tuuman vedon kuva tulee kunhan ehdin, pitää ottaa jalustalla, niin onnistuu paremmin.

[sandel]

Onko selkeitä ohjeita jousen tekemiseen? Eli vaihe vaiheelta ja mieluiten kuvia eri vaiheista.

[Joel]

Hei sandel rauhotus nyt. Voisit ottaa itsekkin vähän selvää. :roll:


Tietoa löytyy kyllä. Suomeksi ja englanniksi löytyy roppakaupalla tietoa kunhan jaksaa ehtiä. Tuomo lupasi jo. Älä hoputa.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[sandel]

Olen kyllä itsekkin etsinyt, mutten kunnon ohjeita löytänyt.

[Tuomo]

Kärsivällisyys on jousentekijän tärkein hyve! Kyllä niitä ohjeita löytyy kun jaksaa etsiä.

Jos yksinkertaisetaan oikein paljon, niin etsi tältä foorumilta sopiva yksipuisen jousen täyden vedon kuva. Ota puupalikka ja veistele sitä niin, että palikka taipuu kuvan mukaan. Siinähän se. Kyllä se jousi siellä puupalikassa on, se pitää vain kaivaa esiin!

Se mitä itse kirjoitan ei tule olemaan täydellisen kattava ohje. Siinä oletetaan, että lukijalla on kaikki perustiedot jousenrakennuksesta (käsitteet, termit, mittayksiköt, taito käyttää käsityökaluja ja niin edelleen).

Etsi englanniksi: "Tim Baker Your first wooden bow" (eli tämä http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/47638#.UVRYxBzvj2E )

[Tuomo]

Tässäpä tämä!

[Juri]

Voi miten hieno!!!

[J Menna]

Vaikka nämä hakeutuvat osastoon uusprimi, niin Tuomon jousista huokuu pedanttius kautta linjan: nopeus, ammuttavuus, tehokkuus, käyttötarkoitus...
Ja kuvat tamineista ovat ovat aina erittäin hyviä. (galleria projekti toim. huom.) Kiva silmällä katsoa.
Nyt myös hivelee bambuun tehty väri. Eli olet siklannut bambun pinnan jees? ja sitten ihan värillinen vaha? Vai petsi? Vai jotain muuta?

Ja samalla hapella tiedustan; onko kukaan tehnyt lyhyttä bambulaminaatia?