Jousi

[Simo Hankaniemi]

Olisin kiinnostunut tietämään käsityksiänne jousen alkuperästä, eli milloin ja missä jousiammunta on keksitty? Vai onko se keksitty useampaan kertaan?

[Johanna Seppä]

Voin työn puolesta vain pohtia mikä on vahnin jousilöytö (ei välttämättä vanhin jousi). vinkkaan siis että kuulin viime syksynä esitelmän Saksassa (kokeellista arkeologiaa) että erästä Mannheimista löytynyttä puukepukkaa oli kokeiltu jousena. Kyseessä oli männynoksa (!) jonka toisessa päässä oli löytäjän mukaan nokki. Hän ei oikein itsekään uskonut että kyseessä olisi varsinainen jousi, mutta oli kuitenkin rakentanut koekappaleita. Löydön ajoitus on noin 17700 BP, joten se olisi vanhin jousilöytö Euroopassa. Jos kiinnostaa, juttu julkaistaan kirjasarjassa Experimentelle Archäeologie in Deutschland.

[Martti Auer]

Ei kiinnosta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Minua kiinnostaa! Täytynee hommata nähtäväksi tuo julkaisu. Mänty on tietysti vähän epäilyttävä jousipuuna (yksipuisena), mutta kun jousia on tehty pajustakin, niin mikäs siinä.

Löydön ajoitus vahvistaa käsityksiäni, että jousi on vanhempi kuin mitä useimmiten oletetaan. Olen pitkään ajatellut, että jousi olisi keksitty Afrikassa ja levinnyt sieltä muualle, mutta viime aikoina on tullut spekuloitua myös Etelä-Aasian vaihtoehdolla. Vanhimmat jousilöydöthän ovat Euroopasta, kun täällä on paljon soita, missä niitä on säilynyt. Mutta en jaksa uskoa, että jousi olisi keksitty Euroopassa. Nykyihminen on asuttanut niin paljon aikaisemmin Aasian ja Australiankin, että luulisi myös jousen syntyneen joko Afrikassa tai Aasiassa.

Aasian alkukotia puolustaisi se, että jouset ovat sillä suunnalla olleet kaikkein monimuotoisimpia ja kehittyneimpiä. Eurooppa on ollut enemmän takapajulaa. Myös Afrikka on jousityyppien monimuotoisuudesta puhuttaessa jonkinlaista Ryysyrantaa. Kun ainakin yhdistelmäjousten tiedetään tulleen esim. Egyptiin idästä, niin voi olla, että yksipuiset jouset tulivat samaa reittiä paljon aikaisemmin.

[M. Haverinen]

En kyllä ole opiskellut asiaa sitten lainkaan, mutta ilmaisempa mielipiteeni . Etelä-Aasian kehittyneemmät jouset voisi kyllä selittää monilla muillakin seikoilla: ensiksi, siellä suunnalla on teknologia ollut huomattavasti muuta maailmaa kehittyneempää sanotaan vaikka ajanlaskun alun tietämillä. Esimerkiksi kiinalaiset ovat tehneet melkoisia keksintöjä ja heidän käsityötaitonsa on ollut huomattavan korkea. Toiseksi, komposiittijousiin tarvittavat materiaalit ovat olleet niillä nurkilla paremmin saatavilla, kuin esim. Euroopassa. Enemmän kuitenkin painotan teknistä kehitystä kuin materiaaleja, sillä ovathan Euroopassa olleet käytössä mm. komposiittikaariset jalkajouset.

Ja mitä jousen ikään tulee keksintönä, niin olisi aika kumma jos Austraalian mantereelle muuttanut porukka ei olisi huolinut jousta mukaansa, kun sinne menivät. Keksinnöillä on tapa levitä ympäri maapalloa.

[Johanna Seppä]

Tuosta esitelmästä, josta mainitsin: kirja julkaistaan joskus tämän vuoden aikana luulisin. Se löytyy sitten myös Museoviraston kirjastosta ja voi etsiä helka-tietokannasta. Samassa yhteydessä oli myös toinen jousiaiheinen esitelmä (kokeita eri jousien poikkileikkaustyypeillä ja eri mallisilla nuolilla)

http://helka.linneanet.fi/

Tietoa näistä kirjoista muuten:

http://www.exarc.net/bibliography/index.html (voi tehdä hakuja)

http://www.exar.org/html/bilanzaen.html (tietoa sisällöistä)

Toivottavasti osasin laittaa nuo linkit oikein

Ihan totta että vanhimmat mahdolliset jouset (ennen tätä löytöä) Euroopassa ovat mäntyä, Stellmooristako ne olivat vain Ahrensburgista, täytyy tarkistaa.

[MikaNuotio]

Hämärä kysymys ja vielä hämärämpiä vastauksia.

Eikö jokainen keksi jousen aina uudelleen ja uudelleen veistäessään sellaista uudesta ja koskaan samanlaisesta puusta.

[M. Haverinen]

En oikein käsitä mitä hämärää kysymyksessä mielestäsi on... Kyllähän se Ensimmäinen Jousi on joskus jossain tehty.

[MikaNuotio]

[Simo Hankaniemi]

Täytyyhän tällaistakin asiaa pohtia ja spekuloida. Ihmisen tiedonhalu kun on rajaton. Se ulottuu Marika Fingerroosin uusimmista tempauksista kaikenkattavan yhtenäisteorian rakenteluun. Väliin sopii hyvin myös jousen alkuperän pohdiskelu.

Luulen, että jousi on alunperin lasten tekemä keksintö, joka saattoikin pitkään olla lähinnä lelu, kunnes sitä tarpeen ilmetessä ryhdyttiin kehittämään. Kalastus saattoi olla ensimmäinen hyödyllisempi tehtävä, minkä jousi sai. Kalastusjousen ei tarvitse olla erityisen tehokas ja kalanuoleksi riittää pitkä sulaton ruoko tai keppi, jonka päässä on jonkinlainen väkänen. Ampumaetäisyys on pari kolme metriä. Tällainen jousi on voitu ehkä keksiä useampiakin kertoja eri paikoissa, missä kalastus ja rannoilta keräily on ollut tärkeä elinkeino.

[M.Hietala]

Nykytietämyksen mukaan vanhimmat jouset on löydetty pohjois-euroopasta ja tarkemmin pohjois-saksasta. Löydöt tosin ovat aika epämääräisiä, mutta tyhjää parempia kumminkin. En ota kantaa uusimpiin löytöihin ennen kuin olen lukenut niistä enemmän, mutta vaikuttavat kiinnostavalta eikä ajoituskaan (17 000vuotta) ole mahdoton. Vanhimmat Stelmoorin mäntykatkelmat on ajoitettu n. 10 000vuoden takaisiksi, mutta ne pääsivät räjähtämään liittoutuneiden pommituksissa 60v sitten, joten uutta tutkimusta niistä tuskin saadaan.

Jousen ei toistaiseksi voi olettaa olevan paljoa vanhempi kuin 20 000 vuotta ainakaan arkeologisten todisteiden valossa. Vaihtoehtoista valoa on turha yrittää etsiä. Yli 10 000 vuotta on täysin spekulaatiota kunnes löydetään jousi tai nuoli joka on vanhempi. Pelkät kärjet eivät todista mitään jousesta, koska paleoliittisen ja mesoliittisen kivikauden taitteessa vallinnut kiviteknologia tuotti kärkiä joiden sopivuus vipukeihääseen ja nuoleeen on yhtäläinen. Toisaalta 20 000 vuotta on valmistettu kärkiä jotka sopivat myös nuoleen...

Mitä taas jousen alkuperään tulee niin se on toistaiseksi asejärjestelmä joka on kehittynyt nimenomaan euroopassa mannerjäätikön reunalla suuria nisäkkäitä metsästäneeseen kulttuuriin. Tämä on ja pysyy tutkijoiden käsityksenä niin kauan kunnes joku löytää aasiasta tai saturnuksesta yli 10 000 vuotta vanhan jousen tai nuolen.
_________________
Allekirjoittanut tekee tutkimusta arkeologisista jousiaselöydöistä ja metsästelee niillä...

[Johanna Seppä]

Näin on näppylät, arkeologien mielestä! Harmi että Stellmoorin jouset ovat tuhkana. Onneksi jotkut yritteliäät ovat silti niitä tutkineet. Esim

INSULANDER, Ragnar (1999): great bows from Northern Europe. The bow from Stellmoor - Oldest in the world? in: WESCOTT, David (editor): Bulletin of Primitive Technology (Utah),
http://www.exarc.net/bibliography/data/2864.htm

Eli siinä on niitä lylymäntyisiä jousia, yksipuisia. Silmäilin viime kesänä pohjoisessa kaivauksilla useaa lylyä kaihoten, mutta en saanut aikaiseksi kysyä maanomistajalta lupaa kaatamiseen. ei sattunut yhtään kaivausalueelle...

Ja tuo vanhempi löytö, jonka mainitsin edellä oli aika onneton kepakko, minusta korkeintaan jousipora tai lasten jousi sitten. Se oli nimittäin aika ohut pyöreä oksa.

[Johanna Seppä]

Lisäisin vielä että mietityttää mitä mahtaa olla esiin kaivettuna juuri tuolla idän suunnalla? Ehkä ei ole vaan tihkunut tietoja tänne länteen eli ei ole julkaistu tai ainakaan sellaisella kielellä että osaisi lukea Ehkä jossain museon varastossa lojuu jo se vielä vanhempi jousi. Olen joskus nähnyt joissain venäläisten suolöytöjä käsittelevissä artikkeleissa ohimennen maininnan, ai niin löytyi jousikin, eikä tarkempia tietoja. Meinaan aika kauan sitten on kaivettu nämä tunnetuimmat löydöt. Kumma jos ei mitään muuta ole sen jälkeen tullut esiin.

Kuulin muuten tuossa ohimennen että jokin aikaa sitten jonkin kirkon (Pälkäneenköhän se oli) alta löytynyt "marjakuusijousi" oli ajoitettu "resentiksi" eli historialliselle ajalle. No herätti tietysti ihmetystä kun ei pitäisi marjakuusen kasvaa täällä enää siihen aikaan. Ilmeisesti on kuitenkin kasvanut vielä paljon myöhemmin kuin on luultu. On tunnettu kansanperinteessä nimellä jukkopuu. Näin kertoili jokin nimistötutkija.

[Tuukka Kumpulainen]

Jousen ja vipukeihään varhaisvaiheita Amerikassa valaiseva mielenkiintoinen artikkeli (ainakin Simoa kiinnostanee): Yukonin kovaa vauhtia sulavista jäätiköistä on viime aikoina tullut esiin lukuisia orgaanisia aseartefakteja, mm. kokonaisia nuolia sulituksineen ja okrakoristeluineen. 3000 - 4000 vuoden takaisissa kerrostumissa makaa jousia ja nuolia, joita saatu ilmeisen hyvässä kunnossa talteen jään sisästä (olisipa kiva saada tietoja näistä pohjoisen havumetsävyöhykkeen jousista!) Jousi- ja nuolilöytöjä vanhempia ovat löytyneet vipukeihäät, joista vanhin 6800 vuoden ikäinen. http://taiga.net/yourYukon/col200.html

[Tuukka Kumpulainen]

Toinen, ilmeisesti uudempi artikkeli aiheesta. Tässä jousilöytöjen ikä on yllättäen nuorentunut roimasti, ja perinteinen "jousi levisi amerikkaan 1500 vuotta sitten" on kaivausten johtajan näkemys. http://www.juneauempire.com/stories/011604/sta_yukon.shtml

[Simo Hankaniemi]

Ahaa, tuota en tiennytkään. Täytyypä perehtyä tarkemmin.

Jousilöydöistä puheen ollen, Euroopan jousilöydöt eivät logiikan lakien mukaan todista sitä, että jousi olisi keksitty Euroopassa. Maailman vanhimmat keramiikat on muistaakseni löydetty Itä-Aasiasta, mutta sekään ei merkitse automaattisesti sitä, että keramiikka olisi siellä keksitty. Maailman vanhimmat kudonnaiset ovat Suuren syvänteen alueelta Pohjois-Amerikasta, mutta kukaan ei ole väittänyt, että kutominen olisi keksitty siellä ensimmäisenä.

Eurooppaa on sattuneesta syystä tutkittu arkeologisesti enemmän kuin mitään muuta maanosaa ja Euroopassa on paljon soita, joissa puu säilyy hyvin. Siinä ovat tärkeimmät syyt Euroopan vanhoihin jousilöytöihin.

[Simo Hankaniemi]

Edelliseen vielä lisäisin, että tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että suurriistanmetsästys olisi ollut jousen ensimmäinen käyttöyhteys. Ei suksiakaan ole kehitetty mäkihyppyä varten, vaan lumen pinnalla pysyttelyyn. Suurriistan jousimetsästys on aika paljon taitoa ja asetekniikkaa vaativa laji, kuten kaikki sitä harrastaneet voivat todistaa. Jousen käytön on täytynyt lähteä paljon vaatimattomammista tavoitteista, kuten on laita muidenkin keksintöjen kohdalla.

Jousen käytön on täytynyt tuottaa melko hyviä tuloksia jo alusta alkaen, jotta kokeilua on kannattanut jatkaa. Varhaiskantainen ihminen (aikuinen) ei ole valmis kanniskelemaan jousta mukanaan tyhjän panttina tuhatta vuotta odottaen, että väline ja sen käyttö on kypsynyt suurriistanpyyntitasolle.

[M.Hietala]

Simo on oikeassa sen suhteen, että jousi on voinut joissakin yhteisöissä olla vaatimaton keksintö ja on pikku hiljaa jalostunut suurriista-aseeksi. On erittäinkin todennäköistä, että jousi on keksitty eri kulttuureissa eriaikaisesti eikä kyseessä suinkaan ole yhdestä paikasta levinnyt ilmiö.

Jos kuitenkin pysytään edelleen siinä uskossa, että jousi on jääkaudenaikainen eurooppalainen keksintö niin kulttuuri johon se on syntynyt oli erikoistunut suurriistan metsästykseen. Fauna jota esimerkiksi Stelmoorin kaikista kerrostumista on kaivettu (Stelmoorin asuinpaikoilta on ne vanhimmat jousi ja nuolilöydöt) kuuluu suurimmaksi osaksi hirvi- ja nautaeläimillesekä hevosille. Luissa on paljon merkkejä projektiilien osumista, mutta ovatko ne nuolten vaiko vipukeihäiden aiheuttamia on hankalaa päätellä. Molempien asejärjestelmien kivikärjet olivat tuohon aikaan hyvin samankaltaisia. Osassa suurten nisäkkäiden luita on kuitenkin selkeitä nuolien vammoja.

Pieneläinten kuten jänisten, kettujen ja lintujen luista on hyvin vaikea erottaa minkään tietyn aseen aiheuttamia vammoja toisin kuin esimerkiksi hirvieläinten luista. Pieniin luihin ei mahdu suuria reikiä. Toisaalta passiivinen metsästys on ollut kaikissa kulttuureissa tuottavinta pieriistan metsästystä eikä se jätä luihin tunnistettavia vammoja. Varmasti pikkuelikoita on ammuttukkin aina kun on ollut mahdollista, mutta niiden pyynti ei koskaan ole ollut niin tuottavaa, että siihen olisi kannattanut tuhlata paljoa voimavaroja. Kaikki tietävät, että jousella on aluksi helpompi harjoitella suureen maaliin osumista. Itsekkin ampuisin sen vaivalla värkkäämäni uuden nuolen mieluumminhärjän kuin jäneksen perään.
_________________
Allekirjoittanut tekee tutkimusta arkeologisista jousiaselöydöistä ja metsästelee niillä...

[Simo Hankaniemi]

On mahdollista, että jousi on voitu keksiä muutamaan kertaan. Esimerkiksi Amazonin alue on aika vahva ehdokas siinä suhteessa. Kalastus on siellä ollut aina tärkeä elinkeino ja jousikalastuksen hallitsevat täysin suvereenisti 10-vuotiaat lapsetkin. Kummoisia välineitä ei tarvita hyvänkokoisten kalojen ampumiseen matalasta vedestä. Ja ammunnan kohteita riittää loputtomasti.

Euroopan puolesta ei jousen keksimisen alkuperäisenä paikkana puhu aikataulukaan. Eurooppalaiset jousilöydöt eivät ole sen vanhempia kuin nuolenkärkilöydöt Itä-Aasiasta ja Alaskasta. Jos jousi olisi keksitty Euroopassa sen olisi pitänyt levitä käsittämättömällä nopeudella yli koko maailman, joidenkin vuosisatojen kuluessa.

Tietysti voidaan aina sanoa, ettei muutaman sentin mittaisistakaan kärjistä varmuudella tiedetä, olivatko ne nuolenkärkiä. Tähän voi huomauttaa, että onko mitään todisteita siitä, että aivan pieniä kärkiä olisi koskaan käytetty vipukeihäässä? Jos yhtään pienikärkistä (sanotaan 30 mm tai alle) vipukeihästä ei ole löydetty tai havaittu historialliseltakaan ajalta, niin mahdollisuus on heikko, että ne olisivat olleet vipukeihäässä. Mikä on pienin kärki, mikä on varmasti todettu vipukeihään kärjeksi?

Tietysti raja heittokeihään ja nuolen välillä on kiusallisen häilyvä. Taistellessaan espanjalaisia vastaan azteekki-soturit heittelivät vivuillaan myös kentältä kerättyjä nuolia, kun keihäät loppuivat.

[PekuVee]

En voi mitenkään uskoa että jousi olisi Eurooppalainen keksintö. Eurooppa on asutettu paljon myöhemmin kuin esim. kauko-itä ja Australia. Kulttuurilainanakin sen olisi täytynyt kulkea "vastavirtaan". Jousen korkeaa ikää todistavat mm. se että Andamanien saarilla asuvat kivikautiset heimot kuten Sentinelit sekä Jarawat ovat olleet täysin eristyksissä muusta maailmasta tuhansia, ellei kymmeniätuhansia vuosia. Sentinelit ovat vielä nytkin. Sentinelit elävät kivikautisessa kulttuurissa ja mm. tulen tekeminen on niin suuri haaste että sitä mielummin pidetään jatkuvasti yllä. Näillä heimoilla on metsästysaseena varsin omintakeinen jousi. Kahteen suuntaan käyrä. http://www.andaman.org/book/chapter17/pla17-2.jpg. Lisää tietoa Andamaneista löytyy täältä >>> http://www.andaman.org

[Johanna Seppä]

Ei nyt ihan kuulu tähän otsikkoon mutta melkein... Saksaa taitaville muutama artikkeli esihistoriallisista jousilöydöistä. Lehti tulee museoviraston kirjastoon Archäologie in Deutschland, ihan hyviä kuvia, nettiversiot artikkelieista http://www.theiss.de/AiD/2004/6/
katso kohta thema:pfeil und bogen

[Martti Auer]

Niin, jos nyt ajattelee bumerangiakin, niin mistä on tullut sellainen idea, tai miten nämä luolamiehet ovat tienneet niin paljon aerodynamiikasta, että saavat heittämänsä kepin palaamaan takaisin, siinä on täytynyt olla kyse noituudesta. Onhan esimerkiksi sellaisia piikivitöitäkin, joita ei kyettäisi tekemään modernilla teknologialla tänäkään päivänä. Kyllä jousi olisi luettava maailman seitsemän ihmeen joukkoon, bumerangin lisäksi. Voi tietysti olla, että sellainen kepin lentäminen tiettyä erikoislaatuista vempainta hyväksikäyttäen on voinut olla mielenkiintoista puuhaa ja sitä on sitten kehitetty. Onhan jousi voinut olla alunperin myös lasten leikkikalu.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Tuukka Kumpulainen]

Australiassa esiintyy eräs puulaji, jonka siemenet ovat luonnon luomia bumerangeja - käyriä, litteitä pikku siipiä, jotka palaavat heittäjää kohti sellaisenaan. Tästäpä kopio isommassa koossa ja siitä eteenpäin.

Täytyy kyllä mainita, että heittäjälle palaava bumerangi on ollut levinneisyydeltään marginaalinen lelu / urheiluväline. Metsästykseen ja ihmisten tappamiseen käytetyt, moninverroin yleisemmät bumerangit lentävät suoraan. Tämän päivän fyysikoille suoraan lentävä bumerangi on vielä palaavaakin monimutkaisempi ihme, sillä mikä tahansa bumerangi kaartaa sivulle, mutta suoraan lentää vain huolella trimmattu keppi.

[Simo Hankaniemi]

Niilin laaksosta Wadi Kubbaniyasta on löydetty 20-25 -vuotias mies, jota oli ammuttu kahdella nuolella lantioon. Kuolinkamppailu käytiin 23 000 vuotta sitten!

Tarkempia tietoja löytyy tällaisesta tutkimuksesta kuin Wendorf, F., Schild, R. & Close, A.E. (eds.) 1986, "The Prehistory of Wadi Kubbaniya, Vol. 1: The Wadi Kubbaniya Skeleton: A Late Palaeolithic Burial from Southern Egypt." Dallas: Southern Methodist University Press.

Wendorf on paljon kaivanut Itä-Afrikassa ja kirjoittanut vinon pinon kirjoja ym. alueen arkeologiasta.

En ole vielä saanut käsiini ym. tutkimusta, vaan olen lukenut siitä Steven Mithenin kirjasta "After the Ice, A Global Human History 20,000-5000 BC" (2003).

Mithenin kirjan mukaan jousi on ollut noin 20 000 vuotta sitten käytössä laajalla alueella Niilin varrella. Tämä viittaisi siihen, että ase on afrikkalaista alkuperää, mikä tuntuu muutenkin luonnolliselta. Alueelta on myös löydetty Jebel Sahabasta 15 000 - 13 000 vuotta vanha hautausmaa, jonka 59:stä ruumiista 24:ssä oli nuolenkärkiä luissa tai muita väkivallan merkkejä.

Nämä löydöt yhdessä todistavat vääräksi mm. Tim Bakerin käsityksen, että jousesta tuli sodankäyntiväline vasta yhdistelmäjousien aikakaudella. Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että jousi oli alusta saakka myös voimankäyttöväline.

[Tuukka Kumpulainen]

No huh huh!

Jousen ikä olisi tämän perusteella kaksi kertaa vanhempi kuin varhaisimmat yleisesti tunnetut konkreettiset todisteet. Miten lienee myöhäispaleoliittisesta ihmisjäänteestä voidaan erottaa nuolivammat vipukeihäsvammoista?

Mitä tulee Bakeriin, ei hän ymmärtääkseni ole väittänytkään ettei jousilla olisi tapettu ihmisiä ennen komposiitteja. Hän vain toteaa että komposiitteja käytettiin pääasiassa ihmisten tappamiseen, kun taas puujousten syntyhistoriassa metsästys oli olennaisin motiivi.

[Simo Hankaniemi]

En tiedä, onko vipukeihästä yleensä lainkaan käytetty Niilin laaksossa tai muualla Itä-Afrikassa. Mainintoja en muista nähneeni. Afrikassa on ainakin myöhempinä aikoina käytetty heittonuoraa keihään kanssa.

Minusta kivikärki on nuolenkärki, jos se näyttää siltä. Minulla on yksi vanha pohjoisafrikkalainen nuolenkärki ja jos nämä Wadin kärjet ovat samaa kokoluokkaa, niin sanoisin niitä ilman muuta nuolenkärjiksi.

Tieteellinen varovaisuus on hyvä asia, mutta jossakin menee aina varovaisuuden ja pelkuruuden raja. Jos ollaan oikein tarkkoja, niin yhdestäkään eurooppalaisesta vanhasta jousilöydöstä ei voida varmuudella sanoa, että ne ovat jousia. Stelmoorin nuolenpätkät voivat olla vipukeihäitä. Niin sanotut jouset voivat olla kaivukeppejä, ansavipuja vedenkantolaitteita, tai rituaalivälineitä. Miten erotetaan toisistaan rituaalikeppi ja jousi?

Minusta on epäloogista hyväksyä ilman muuta eurooppalaiset "jousilöydöt", mutta soveltaa eri kriteereitä muiden mantereiden vastaaviin löytöihin. Ötziäkin on ilman muuta pidetty "jousimiehenä", vaikka todisteita ei ole. Hänellä oli vain nahkalaukku, jossa oli jotain keppejä ja pari projektiilia, jotka saattavat olla vipukeihäitä. Ruumiin läheltä löydetty marjakuusikeppi ei ole mitenkään itsestäänselvästi jousi, eikä sitä voi aukottomasti edes yhdistää Ötziin.

[Tuukka Kumpulainen]

Ymmärrän että pyrit tekemään pointin hieman kärjistämällä.

Stellmoorin nuolijämät ovat kahdeksan millimetrin vahvuisia, noin 80 cm pitkiä, pienillä kivikärjillä teritettyjä mäntytikkuja. Onko näin ohuita ja kevyitä keihäitä käytetty missään? Voisivatko ne ylipäätään toimia vivulla heitettynä? Kuralan kisoissa käyttämäsi vipukeihäät olivat näitä monta kertaa raskaampia ja kaikin puolin järeämpiä, mutta kävisivät silti monelle abolle nuoliksi. Yleinen näkemys tuntui olevan, että keihääsi olivat jo turhan pienikokoisia hyviksi vipuammuksiksi.

Ötzin (etnografisia malleja vastaavasta nuoli)viinestä löytyneisiin pieniin heisikeppeihin pätevat samat perusteet. Eiköhän ole aika selvää että nuolista on kyse, vaikka kepin päähän tehtyä nokkia ei nirsoimmillaan hyväksyttäisikään nuolen tuntomerkiksi.

Ötzin viereltä löytynyttä marjakuusikeppiä vastaavia marjakuusikeppejä on löydetty karkeasti samalta alueelta (Alpit) ja ajalta (neoliittinen kivikausi) tietääkseni parikymmentä. Näitä on mittailtu millin osien tarkkuudella ja näistä on tehty lukuisia näköiskopioita, jotka toimivat erittäin hyvin jousena. Kuinka todennäköistä on, että vedenkantoon tehty vipu tai kaivuukeppi soveltuu sattumalta erinomaisesti nuolten ampumiseen?

Olennaista näissä poikkeuksellisen aikaisissa afrikkalaisissa jousitodisteissa on todisteiden laatu. Onko paikalta löydetty päihin ohenevaa, taipuisan mittaista akaasiakeppiä tai kahdeksan millin vahvuista tasaiseksi hiottua puupuikkoa? Jos löytö käsittää ainoastaan kivikärkiä, eivät ne todista mielestäni jousen käytöstä, kun käyttökokeissa kärjen koko ei melko laveissakaan rajoissa estä kumpaakaan (keihäs tai nuoli) käyttötapaa. Kärjen takana olevan varren koko ja paksuus ovat jo hieman painavampia todisteita. Euroopastakin on löydetty yli 20 000 vuotta vanhoja kivikärkiä, jotka ovat täysin kuin kivikauden lopun - pronssikauden ruodollisia ja väkäsellisiä nuolenkärkiä, mutta ei niitä missään mainosteta nuolenkärjiksi, koska vipukeihäs on puuosien puuttuessa ainakin Euroopan puolella aivan yhtä perusteltu selitys. Ei Euroopassakaan ole ilman muuta hyväksytty jousitodisteíksi muita kuin monin eri perustein jousiksi tai nuoliksi kelpaavat kepit. Jos näitä löytyy Afrikasta, ovat ne yhtä vakuuttavia kuin mikä tahansa eurolöytö.

[Simo Hankaniemi]

Persialaiset ratsumiehet käyttivät jossakin vaiheessa noin 90 cm mittaisia heittokeihäitä. Eli ne ovat samaa pituusluokkaa kuin monet eurooppalaiset nuolilöydöt. Tosin persialaisten keihäiden varret olivat varmaankin paksumpia kuin nuolenvarret yleensä ovat.

Kyllä Euroopassa on luokiteltu jousilöydöiksi hyvinkin epämääräistä aineistoa. Lähin esimerkki löytyy Suomen Kansallismuseon esihistorian osastolta. Siellä on näyttelyssä katajan pätkä, jonka mainitaan olevan jousen osa. Olen tuijottanut sitä pitkään enkä parhaalla tahdollanikaan näe siinä mitään jouseen viittaavaa. Samaa mieltä on myös muutama jousiasiaa tunteva arkeologi-tuttavani. Pätkä on luultavasti attribuoitu jouseksi vain sen takia, että se on katajaa. Suomalainen kansanviisaushan tietää, että kataja on jousipuu.

Viime kesänä tuli kierreltyä suomalaisissa museoissa ja useammassakin paikassa tuli vastaan "nuolenkärkiä", jotka mitä todennäköisimmin ovat muita esineitä. Raision museossa on rautainen "nuolenkärki", joka on selvästikin pienen veistopuukon terä. Ironista kylläkin samassa näyttelyssä on uudehko veistopuukko, jossa on aivan samanlainen epäsymmetrinen terä. Tampeen Vapriikissa on kivinen "nuolenkärki", joka on todennäköisesti kaavin tai veitsi jne.

Niilin laakson löydöistä ei oikein pysty syvällisesti keskustelemaan, kun ei ole nähnyt ko. todisteita jousen käytöstä. Niistä pitäisi saada tarkempia tietoja. Myös vipukeihäistä tuntuu olevan niukasti tietoja. Afrikkalaisten löytöjen selittäjäksi vipukeihäs ei automaattisesti kelpaa, kun aseen käytöstä ei kerran ole havaintoja siltä mantereelta. Muutenkin tuntuu olevan epäselvää, paljonko vipukeihästä on loppujen lopuksi käytetty. Ei ole mitenkään varmaa, että se on on ollut joka puolella yleinen ennen jousen tuloa. Jotkut ovat jopa sitäkin mieltä, ettei vipukeihäs ole välttämättä jousta vanhempi keksintö.

[Tuukka Kumpulainen]

Hyviä pointteja.

Kangasalan "jousta" ei pidä jousena liene kukaan muu kuin löydöstä artikkelin 1980-luvun alussa kirjoittanut arkeologi. Sormen paksuinen, kahdeksankulmaiseksi vuoltu katajakeppi ei uskoakseni toimi metsästysaseena. Kuka tekee ensimmäiset rekontruktiot ja testaa niiden suorituskyvyn ja kestävyyden? 23 paunaa ja kymmenen laukausta? Toinen vastaava suomalainen "jousilöytö" on Kärsämäen rautakautinen kuusenoksajousi, jonka poikkileikkaus on jotain aivan ihmeellistä.

Eritoten kivikautisten nuolenkärkien identifioiminen on tunnetusti toivotonta puuhaa. Pientä, retusoitua kivenpalaa on voitu käyttää kymmenin eri tavoin. Löytöjen identifioiminen edes metallien käyttöönoton jälkeen ei tunnu onnistuvan ongelmitta. Vaikka kokeellista arkeologiaa ja maalaisjärkeä vähätellään usein, ei käyttöesineiden tunnistaminen luonnistu pelkästään lukemalla, mitä vastaavista löydöistä on kirjoitettu tätä ennen.


Pitänee tarkentaa että muinaisaseisiin myös käytännön tasolla paneutuneet asiantuntijat eivät ole hyväksyneet jousiaineistoksi mitä tahansa kiven- ja puunpaloja.

[JohannaSeppä]

Näin on. Kokeellinen tutkimus kunniaan sanon minä! (ja sitten häpeän kun en itse saa aikaan mitään) usein käy kai lähinnä niin että kaivauksilta löytyy jotain jolle pitää antaa jokin nimi ja sitten kun arvelee että voisikohan se olla vaikkapa sitä tai tätä niin kohta se muuttuu kaikkien toistamaksi "totuudeksi". Harvemmin kukaan tutkii asiaa tarkemmin (lisää häpeää).

Terveisiä muuten Ötzi-museosta! Oli hienoa nähdä tavarat omin silmin. Ne olivat muuten aika hyvin esillä, pääsi näkemään eri puolilta, paitsi nuoliviini, josta en vieläkään nähnyt "nurjaa puolta". Esittelyfilmissä oli rekonstruktioita mm jousesta ja nuolista, niitä esiteltiin aika perusteellisesti (ostin omaksikin videon).

[Simo Hankaniemi]

Jep, hyvin usein esineellisessä tutkimuksessa käy niin, että joku kirjaa jonkun oletuksensa ja vähitellen kysymysmerkki poistuu ja oletuksesta tulee virallinen totuus. Kansallismuseon katajanpätkänkin kohdalla "virallinen totuus" on se, että pätkä on jousi, koska museon näyttelytekstissä niin lukee. Useimmat katsojat eivät osaa arvioida tietoa sen kummemmin. Sama ongelma on tietysti kaikessa muussakin tiedossa. Maahan oli vuosituhannesta toiseen pannukakku, kunnes antiikin filosofit alkoivat epäillä tätä itsestäänselvyyttä ja huomattiin maan olevan pallo.

Ötzistä tuli mieleen eräs yksityiskohta, johon en tiedä kenenkään muun puuttuneen, vaikka jousialankin tuntijat ovat Ötzistä paljon kirjoitelleet. Nimittäin Ötzin viini ja nuolet näyttävät olevan eri paria. Viinissä on nahkaläppä, jonka tarkoituksena kaiken järjen mukaan on sulkea viini nuolten suojaamiseksi. Nuolet ovat kuitenkin niin pitkiä, ettei läppää voi käyttää. Joko Ötzin nuolet tai viini ovat vierasta alkuperää. Tai sitten Ötzi on tehnyt viineensä hyödyttömän kannen ihan vain jälkimaailman hämäämiseksi.

British Museumin varastossa on aivan samanlainen läpällinen viini preerialta 1800-luvun alusta. Sillä erolla, että viineen kuuluvat nuolet ovat viineä lyhyempiä, jolloin läppä voidaan sulkea esim. sateen sattuessa.

[M. Haverinen]

Onhan Ötzi voinut "ostaa" viinin joltain joka käyttää lyhempiä nuolia. Tai sitten Ötzi on tehnyt viinin itse mutta on siirtynyt myöhemmin käyttämään pidempiä nuolia. Vaihtoehtoja on vähintäänkin lukuisia, emmekä koskaan saa tietää totuutta, niin kuin pelkkiin löytöihin perustuvan tiedon perusteella varsin useasti. On vain sivistyneitä- ja niitä vähemmän sivistyneitä arvauksia. Mielenkiintoinen pointti Simolla joka tapauksessa.

[Martti Auer]

Olisiko tämä viini voinut kutistua vuosisatojen saatossa?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Tuskimpa vaan. Viinihän jäätyi pian Ötzin kuoleman jälkeen. Ei kai se umpijäässä mihinkään kutistu, ainakaan mainittavassa määrin. Sitä paitsi viinessä on "runkotikku", joka ei ainakaan ole voinut kutistua pituussuunnassa muutamaa milliä enempää. Muokattu nahka vaatii kutistuakseen kuumuutta ja tällöin viini olisi menettänyt täysin muotonsa.

[Johanna Seppä]

ok, ollaan taas vähän eksytty alkuperäisesta aiheesta... Mielenkiintoinen huomio. En ole itse ajatellut että viini olisi nuolia lyhyempi, siitä puuttuu hieman toisesta päästä, joten nahkaosan täysi pituus ei ole tiedossa. Rekonstruktioehdotuksissa on kuitenkin käännetty päästä pitempi sulkijaläppä, jonka auki ollessa tämä toinen eri suuntaan auki oleva vielä suojaa sulkia mutta nuolen saa napattua välistä. Käyttöä esitellään em. filmissä. Ehkä kokeneemmat ampujat osaisivat sanoa onko tässä mitään järkeä. Mittoja vielä: nuolien pituudet ovat 84-87 cm, pistin muuten museossa merkille että ne ovat kovin eri paksuisia, viinin tukitikun pituus on 92,2 cm ja äh, säilyneen nahkaosan pituutta en kirjasta löytänyt. Onhan se hyvikin mahdollista että jostain syystä Ötzin varusteet eivät ole samaa paria vaan jotain keräilyeriä. Ötzimuseossa olevan puetun nuken varusteet herättivät kovasti krittiikkiä ja kaipaisivat selvästi päivitystä.

[Martti Auer]

Voihan olla, että se viini on myös kutistunut, kun se on tuotu sisätiloihin, raakanahkahan on dramaattinen kutistumaan kuivatessaan.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.