Jousi

[Speedy]

[Guest]

Tässähän on käynnissä klassinen tilanne ja keskustelu, joka on tuttua sadoissa hirvikoetilaisuuksissa ympäri suomenmaata vuosittain. Lukemattomia ovat ne jutut, joissa joku sanoo että ' kyllä toikin kaveri on kova mettämies vaikkei toi hirvikoe sujukaan'. Aluksi kun sitä hommaa aloittelin, niin jopa uskoinkin juttuja, mutta nyt on vuodet pikkuhiljaa avanneet silmät paremmin asiaa ymmärtämään. Vaikka en ole tutkimusta asiasta tehnytkään, niin uskallan väittää suoriutumisen hirvikokeessa korreloivan erittäin hyvin suoriutumiseen tositilanteessa. Pimeät illat haavakkojen perässä pistävät miettimään ja funtsimaan mitä ja kenelle taas kävi.. Aina on toki poikkeuksia ja sattuu se huono hetki parhaillekin ampujille, mutta nämä poikkeukset kyllä kuuluvat häviävän pieneen vähemmistöön. Niistä puhutaan paljon, mutta oikeasti ovat hakusessa.
Sama homma on jousiammunnassa. Olen sen joskus jollain toisella foorumilla todennutkin, että ainakin SJML:n kisoissa on yleensä kärkipaikoilla ns. saamamiehiä, joiden onnistuminen tositilanteissakin on kovaa luokkaa. Poikkeuksiakin toki on, mutta noin yleensä ottaen tosimiehet ampuvat hyvin sekä radalla, että metsässä. Kun on rutiini ja suoritus hanskassa ja välineet tuttuja, niin pärjää vaihtelevissa tilanteissa hyvin eikä koetilannekaan ole ongelma. Kokeen yksi osatekijä on mitata suoritusta paineen alaisena. Jos hermo ei pidä tauluun ampuessa, niin miten sitten kun adrenaliini jyskyttää suonissa ja on ns. tosi kyseessä? Ja jos riistatilanne ei sen kummempia fiiliksia aiheuta, on aika hakeutua uusien haasteiden pariin.

-Kiul-

[Guest]

heh heh..kokenut metsästäjä ei ainakaan kierrä rusakkoa 3 metrin päähän ja mene lukkoon hiivinnän päätteeksi. Enpä ole moista ennen kuullut

[vierailija]

[Speedy]

[Guest]

[Speedy]

[vierailija]

[toni]

kuka kerää potin vapaa-ehtoisesta kokeesta,järjestävä taho? (rahaa+vastuuntuntoista peeärrää?)-tuo on oma ajatus,en siis yritä vaivihkaa suggeroida ketään...näillä sivuilla pyörivien uskon olevan välineittensä kanssa suht sinut,yms..mutta entä näiden jousi saittien ulkopuolella aloittelevat/kykyjensä mittelöitsijät-ei pure sosiaalinen kontrolli. tietyssä mielessä lait ja säännöt (on) perseestä,mutta mikä takaa sen että kaikki päätyvät yhteiseen (ideaali)rinkiin sopimaan soveltuvista menetelmistä?no tässähän sitä sovelletaan....

[Speedy]

Mikäänhän ei takaa sitä. Kukin (joukko) ottaa rinkiin liittymisestä tai liittymättömyydestä vastuun itse. Suuntaushan näyttää jousimetsästyksen tiimoilta kotimaassa tällä hetkellä olevan mieluummin useampaan leiriin kuin saman tulen äärelle...

Rinnastus: Mikäs takaa sen, että vallassa olevat puolueet ajavat kaikkien kansalaisten asiaa vs. omien kannattajiensa asiaa vs. omaa asiaansa vs. omien taustajoukkojensa asiaa...?

[toni]

no mutta,kyllähän me ainakin tämän verran toimeen tullaan,että keskustella osataan?eikä juosta ammuskelemassa toisiamme... viimeks mainittuun ongelmaan vielä;...tai ajavat esm.rahoittajiensa asiaa?,yms.näennäis demokratiaa...ite en äänestä.

[Speedy]

[toni]

heh?en jaksa uskoa vaikuttamiseen tällä tavoin. dumppaan muutos energiani ruohonjuuritasolla,mielestäni paremmin vaikutuksin.

[Martti Auer]

Ampumakokeella on vain tarkoitus karsia pois kaikenlaiset pyssyn paukuttelijat, että sinne ei pääse koheltamaan kuka tahansa. Kyllähän sellaiseen ampumakokeeseenkin osallistuminen rutiinia tuo ja mikä tärkeintä metsästystilanteessa on rutiini, että kaikki käy rutiinilla. Mikä minun metsästysalaisuus on, niin rutiini. Ei sitä niinkuin vain tupsahdeta johonkin tilanteeseen ja kaikki käy kuin rasvattuna, vaan asiaan on oltava rutiinia. Harjoittelin jo pienenä hyvin paljon irrallaan juokseviin kaniineihin ja kotieläimiin ja sitä alkoi osumaan ja hyvin, siihen kehittyi rutiinia. Tauluammunta on aika paljon eri live-tilanteeseen verrattuna. Live-tilanteessa sitä on itsekin liikkeellä, se on paljon dynaamisempi tapahtuma. Tauluammunnassa se on taas hyvin staattista, siinä ei tarvitse itse paljon liikkua, jolloin on erittäin outo tilanne. Jolloin taas metsästystapahtumaan on vaikea orientoitua - jos siihen ei ole rutiinia, kyllä ne kaksi ovat edelleen eri. Kukin tietysti hankkii rutiininsa tavallaan ja ampuu tavallaan. Mutta jonkinlaista rutiiniahan ampumakokeenkin suorittamiseen vaaditaan, tai aseen käsittelyn taitoa eikä sitä ole koskaan liiaksi.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Sanotaanko lyhyesti että tauluunammunta on teoriaa ja metsästys on käytäntöä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Blazer]

Ampumakokeella ei tietenkään saada koskaan mitattua sitä, miten henkilö käyttäytyy/ampuu varsinaisessa riistatilanteessa. Muuttujia noiden tilanteiden välillä on yksikertaisesti liikaa. Itse en myöskään tule koskaan uskomaan siihen, että ihminen joka ei radalla pysty niputtamaan tarkasti, muuttuisi riistan läheisyydessä tarkaksi saalistajaksi. Uskotteli itselleen ja kavereilleen sitten mitä tahansa. Joku asioista enemmän tietävä kuvasikin tilannetta kirjassaan ympyrä-diagrammeilla; pienin ympyrä kuvasti sitä optimaalista kasaa, johon tasaisella radalla hyvissä olosuhteissa kykeni. Ympyrän pinta-ala kasvoi sitä mukaa mitä enemmän muuttujia (kulmat, ympäristö, valoisuus, jne.) tuli peliin. Tuo ajattelumalli tuntui loogiselta ja omienkin kokemusten perusteella uskottavalta. Erityisen mielenkiintoista oli se, että nimenomaan "buck fever" -riistahorkka tuntui kasvattavan ympyrän alaa huomattavasti... Tuon tunteen oppii varmaankin kokemuksen myötä hallitsemaan, mutta en usko, että se voi millään, koskaan, parantaa tulosta. Kun ja jos voi, niin varmaan samoihin aikoihin muuttuu harrastus.

Edellinen on ensimmäinen syy miksi ampumakokeen tulisi mielestäni olla "sopivan haastava" -ajatusmalli: "jos et osu radalla, et myöskään osu tosi tilanteessa" uppoaa ainakin itseeni hyvin. Toinen syy miksi koe ei saa olla "liian helppo" on se, että se kuitenkin on ainoa näyttö meidän riidattomien ja yhtenäisten jousimetsästäjien ampumataidosta (mitä muuta voit mitata?) ulospäin. Joskus kun peuranmetsästyksestä päätetään tai neuvotellaan, on aivan varmaa, että nimenomaan ampumakoe on se joka päättäjiä kiinnostaa. Onko kellään tietoa mikä heidän valveutuneisuutensa jousimetsästyksen osalta on? Luulisin, että korkeintaan kivääri/ruutipuolen kokemusta löytyy, jos sitäkään.. Miten vakavasti he ottavat esim. kokeen jossa ampumatka on 10-15m, taulu 23cm, ja osua täytyy parilla nuolella kolmesta, oli tuo sitten lähellä todellista metsästys- matkaa/tilannetta tai ei? Kokeen täytyy olla vakuuttava! Joka ikävä kyllä korreloi vaikeusasteen kanssa todella vahvasti.

Vaikea koe tottakai karsii jäkkärän jännitäjiä mahdollisesta peurajahdista rankalla kädellä, mutta hyvä niin. Peuran metsästys alkuvuosina tulee varmasti olemaan tiukan seurannan alla, paitsi siksi, että joka helvetin puska tässä(kin) maassa puskee talvellakin vihreää, niin varmasti myös päättäjien taholta. Virheisiin ei ole varaa. Ei yhteenkään tapaukseen.

Ja kyllä. Itse aion suorittaa ampumakokeen taljalla. Koska sillä metsästän ja sillä osun. Mutta on mielessä käynyt sekin josko ampuisi kokeen vaistolla! (Kuten pari taljajousella metsästävää tuttavaa on visioinut tekevänsä). Nimittäin jos kaltaiseni lahjaton, treenaamaton, selkärangaton pelkuri pystyy suoriutumaan tehtävästä tuollaisella Miehen aseella, niin ei pitäisi vaikeuksia olla muillakaan.

[Martti Auer]

Käsittääkseni eräät metsästävät tässä helppoa saalista, nämä eivät ole ikinä metsäkaurista nähneetkään ja ovat jo nuollaisseet ennen kuin tipahtaa. Minulla ei olisi lainkaan mitään henkilökohtaisia ongelmia osallistua ampumakokeeseen, joka olisi mahdollisimman vaikea, olisi etäisyys vaikka 40 - 45 m tai vaihteleva, matkaa ei ole ilmoitettu etukäteen ja tauluun pitäisi osua 6 nuolta 6:desta. Kynnys kannattaa nostaa tässä asiassa käsittääkseni mahdollisimman korkealle, sekä taljajousiampujille, että primitiivijousiampujille, mikäli epäonnistuu kokeessa, niin aina voi treenata ja yrittää uudestaan. Eräät vain haluavat välittömästi suuremman riistan perään kun sitä on nyt hakusessa. Mutta ei se tauluunkaan osuminen tietenkään takaa mitään, kuitenkin on hyvä karsia erittäin kovalla kädellä kaikenlaiset koheltajat heti ensi alkuunsa, sehän mittaa sitten henkilön motivaatiota, että haluaako vain painua helpon riistan perään, kun on suorittanut jonkun helpon ampumakokeen, jolla ei ole edes mitään mieltä, josta voisi suoriutua vaikka takapihallaan. Miksi edes vaatia ampumakoetta, jos se on helppo, asiahan olisi silloin pelkkä muodollisuus, leima vain paperiin ja metsään. Miksi sellaisen asian takia pitäisi vaivautua. Virheitä tietysti tulee ja se on selvä, en usko että monikaan, vaikka ampumakokeesta selviytyisi tietää, että miten pitää sitten menetellä, kun on saanut ammuttua nuolen johonkin elikkoon, n. 99,9 prosenttia nykyisistä taljajousimetsästäjistä ei edes tiedä sitä, eli ampumakoe ei ole pelkästään riittävää, se ei ole elävä maalitaulu. On oltava myös hyvin paljon teoriaa ja jousimetsästäjien on suoritettava oma metsästystutkinto. Se on aivan sama kun tässä mainittiin, että jos suorittaa kuorma-autokortin, niin siihen saa kaupan päälle moottoripyöräkortin, vaikka ei ole koskaan edes moottoripyörällä ajanutkaan, vaikka juuri moottoripyörällä ajo liikenteessä on kaikista vaarallisinta. Eli koko jousimetsästys on lyötävä nyt Suomessa jäihin ja aloitettava alusta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Guest]

Tainnut taas päästä avohoitoon !!!!!!!

[Juri]

Olen Blazerin, Auerin sun muiden kanssa aivan samaa mieltä ampumakokeen tarpeellisuudesta peuran metsästyksessä.

Ei olisi lainkaan kohtuutonta pystyä ampumaan esim. kolme nuolta kolmesta vitaalialueelle liikkumattomaan peurankuvaan avoimella paikalla. Ensimmäinen nuoli noin 25 metristä, toinen noin 20 metristä, viimeinen noin 15 metristä. Kyllä tälläinen pitäisi onnistua vaikka joku kyttäisikin vieressä, se myös osoittaisi kiistattomasti ampujan hallitsevan välineensä riittävältä etäisyydeltä.

Kumpulainen puhuu myös ihan asiaa. Kokemuksieni mukaan adrenaliinin kohoamisesta on vaistoampujalle pelkästään hyötyä, tähtäinampujan suoritusta se tuntuu vain haittaavan.
Se ei ole mikään ihme, hommat suoritetaan suorastaan eri avopuoliskoilla. Vaistoampujan tähtäys perustuu pääasiassa visuaaliseen kokemukseen, tähtäinammunta taas matematiikkaan.
_________________
Kantapään kautta.

[V.T]

Olen samaa mieltä Jurin kanssa tähtäin jousi ampuja saa laskea oikeat kulmat jne jne vaistojousi ampuja taas tietää minne ampua ja sinne jnuoli menee.
_________________
Tarpeeksi kovassa paineessa paskastakin puristuu timantteja

[Simo Hankaniemi]

25 m on useimmille perinnejousella ampuville liian pitkä etäisyys ampua peuraa metsästystilanteessa, vaikka osuisikin koetilanteessa 23 cm kiekkoon tuolta etäisyydeltä. Maastossa on oksia edessä, eläin liikkuu yms. Kokeessa pitäisi korostaa sitä, että on pyrittävä ampumaan mahdollisimman varmasta tilanteesta, mahdollisimman läheltä.

Olen itse osunut mm. pikkusormen paksuiseen risuun ensimmäisellä yrityksellä 39 askeleen etäisyydeltä lyhyellä jännejousella. Silti tämä "koe" ei mielestäni todista, että minun kannattaisi ampua peuraa tuolta etäisyydeltä. Haluan ampua läheltä, mieluimmin 15 m etäisyydeltä tai sitäkin lähempää.

[Juri]

En ole eri mieltä metsästysetäisyydestä.
Minusta 25 metriä ei kuitenkaan ole yhtään liian pitkä matka ampua peurankuvaa laboratorio-olosuhteissa (tasainen avoin kenttä, liikkumaton täysin esillä oleva sivuprofiili jne.). Se on helppoa verrattuna aitoon tilanteeseen lyhyemmällä matkalla.
Mielestäni koe ei todista mitään, jos nuolet ammutaan samalta tunnetulta etäisyydeltä.

Täytyy vielä mainita että adrenaliinin kohoaminen esim. metsästystilanteessa on aivan eri asia kuin epäonnistumisen pelko kilpailussa tai kokeessa. Monelle yksikseen harjoittelevalle ampujalle saattaa tälläinen jännittäminen vielä tulla täytenä yllätyksenä, eikä sitä ole oppinut yhtään hallitsemaan.
Riistahorkka taitaa olla myös ihan oma oireyhtymänsä.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Vaistoampujan suorituksen epäonnistumisen pelko pilaa paljon helpommin kuin tähtäinampujan.
Kokemuksieni mukaan itsensä täydellisellä nolaamisella julkisesti kerran tai pari voi olla varsin rentouttava vaikutus.
_________________
Kantapään kautta.

[Guest]

Vaikka taljalla metsästänkin niin pakko kommentoida! Onko teillä "paskaa päässä!".25-45 metriä ampumamatkat metsällä/amp.kokeessa! huh huh, näkee ettei ole paljoa metsästetty! ilmeisesti vielä vähemmän sorkkaeläimiä!JÄRKI KÄTEEN! Yli 20 m matkoilla etäisyyden arvionti määrittää osumatarkkuuden. Mitä pidempi matka ,metrin arviontivirhe tarkoittaa ohi,haavakko! Vaikka olisit MMtason ampuja! Tästä syystä olymp./maastoamp. kisat ammutaan TIEDETYILTÄ MATKOILTA! MITÄ LUULISITTE TARKOITTAVAN METSÄSTYKSESSÄ???. TÄHÄN LISÄTÄÄN PEURAN STRINGJUMPIT NIIN JOHAN HAAVIT AUKI IHMETELLÄÄN MITES NÄIN KÄVI! PYHÄ SYLVI HOMMATKAA ALAN JOUSIMETSÄSTYSKIRJOJA,VIDEOTA,MITÄ VAAN TIETOA . JENKKIFOORUMEISSA TALJAMETSÄSTÄJÄTKIN ILMOITTAA GALLUPEISSAAN KESKIMÄÄR. AMP.MATKOIKSI 8-15 YARDIA!!! TÄHTÄIMILLĨHEI !!!! KÄYKÄÄ NYT JUMALAUTA IBEP KURSSI SUOMESSA ENNEN KUN LÄHETTE KAURIITA "AMPUMAAN" ITSE EN KUULU MIHINKÄÄN SEURAAN ENKÄJÄRJESTÖIHIN MUTTA EI SEJUMALAUTA TARKOITA ETTÄ PITÄS JOSSAIN TIETÄMÄTTÖMYYDESSÄ ELÄÄ NETTI ON PULLOLLAAN TIETOO JOS EI OLE VARAA TILATA KIRJOJA,DVD,VIDEOITA PERINNEJOUSIMETSÄSTÄJÄT TUNTUU OLEVAN NYT TOSI PIHALLA!!!!

[Juri]

Vierailija voisi opetella hieman käyttäytymään, ei ole koskaan liian myöhäistä. Vaikka täällä tuntuukin turvallisemmalta öykkäröidä kuin vaikka nakkikiskan jonossa, voi silti saada nenäänsä.
Luetun ymmärtämisessä on myös parantamisen varaa.
Kukaan ei ole vielä ehdottanut 25-45 metrin ampumamatkoja metsästykseen! Enkä usko että kertomissasi tiedoissa oli kenellekään täällä mitään uutta tai että joku olisi niistä eri mieltä.

Netistä ja kirjoista saa paljon tietoa mutta ihminen tarvitsee muutakin.
Käy ihmeessä välillä jossain tapaamassa muita ihmisiä, opit vähän keskustelemaan ja näet maailmaa.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

"Vierailija" huolestui syyttä suotta. Kyllä tänne aktiivisimmin kirjoittavat ovat kirjansa lukeneet ja temppunsa tehneet. Ensimmäisen kerran luin jousimetsästyskirjallisuutta 1968. Kyse oli George Laycockin ja Erwin Bauerin teoksesta "Hunting with bow and arrow" (vuodelta 1965). "Vierailija" ilmeisesti syntyi 10-20 vuotta myöhemmin.

[toni]

ja sitä tietoo rupee olee pullollaan,myös perinnejousi sivustokin.kiitos kaikkien,myös vierailijoitten.keskustelu jatkukoon...

[Martti Auer]

En ole suositellut tosiaankaan metsästykseen 40-45 m matkaa kuin ehkä kokeilumielessä. Kyse oli ampumakokeesta, ei metsästyksestä. Metsästyksessä suosittelen n. 7 m keskiarvona. Mikä idea ampumakokeeseeni oli, oli että kysehän ei ole silloin metsästyksestä, vaan kyse on siitä, että on saavuttanut vaadittavan rutiinin aseen hallintaan. Ampuma-kokeessa ei voi olla kysymys metsästysrutiinista, ehkä se voi sitäkin mitata, jos jollakin on ollut sellaiseen kokemusta, mutta ei se tuo rutiinia sinään metsästykseen, vaan lähinnä aseen käsittelyyn. Ampumakokeessa mitataan käsittääkseni aseen käsittelyn taito, metsästys on erikseen. Siksi ampumakoe täytyisi ollakin vaikeampi, mitä mahdollinen riistatilanne, että kysytään rutiinia aseen käsittelyssä. Koska jos nyt osaa rutiinin tauluun 45 metrin matkalta, niin siitä saattaa olla hyvinkin apua metsästyksessä 7 metrin matkalta. Metsästyksessä itseasiassa matkat pidentyvät kummasti. 7 metrissä metsästyksessä on 25 metriä tauluunammunnassa, tyyliin. Eikä ampumakokeessa taulu ns. hyppää jänteelle, "string jump". Eli ampumakokeessa kysyttäisiin toisenlaista rutiinia, aseen käsittelyn rutiinia ikään kuin.

On täysin teoriaa osua ampumakokeessa kolme tauluun ja metsästyksessä kolme kolmesta, ei se käytäntöä mittaa, jokin erillinen ampumakoe. Jos osuu ampumakokeessa 6 kuudesta tauluun, niin se saattaa olla ehkä metsästystilanteessa 2 kuudesta. Mutta aseen käsittelyn rutiini on aina tärkeä, joka ikään toisi tätä metsästystilannetta lähemmäs varsinaista käytäntöä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Jep, metsästys on hieman erilaista puuhaa kuin tauluunammunta. Asiaa on kuulemma tutkittu kivääriampujien parissa Saksassa ja todettu, että tulokset eivät välttämättä korreloi. Hyvä ratamies ei ole välttämättä myös hyvä metsällä. Mutta monet tietysti voivat hallita molemmat alat.

Olin eilen fasaanimetsällä 6 kaverin kanssa ja saimme 9 lintua. Viisi noista linnuista kaatui yhden ja saman miehen nuoliin, joka ei muistaakseni ole koskaan ollut huippusijoilla kisoissa. Yhden linnun hän pudotti lennosta. Minä sain yhden kukon lähinnä jäljitystaidon ja tilannesilmän avulla. Ammunta oli pienemmässä osassa. Jos GG olisi ollut vielä mukana, niin ehkä hän olisi napannut "minunkin" kukkoni, mutta onneksi hän ehti lähteä kotiin hieman aikaisemmin. Tosin GG jakoi omasta lihakasastaan liberaalisti muille pitäen vain yhden linnun itsellään.

GG:n ampumatyyli on erittäin nopea ja vastoin anglo-saksien standardeja. Veto saattaa olla vajaa, pitovaihetta ei ehkä ole lainkaan eikä edes varsinaisesta tähtäämisestä voi puhua. Mutta menestyksen kanssa ei voi riidellä. Sattumoisin GG ampuu samalla tavalla kuin mitä George Catlin kuvaili 1830-luvulla preeriaintiaanien ammuntatyylin erityispiirteiksi: äkillinen, voimakas ammunta ja kyky toistaa laukauksia nopeaan tahtiin. Tällä tavalla ei ehkä osu ampumakokeessa tulitikkuaskiin 20 metristä, mutta lihaa tulee ja moni voisi pitää sitä pääasiana.

[Martti Auer]

Niin tätä olen yrittänyt täällä selittää, mutta ei ilmeisesti mene jakeluun. Metsästysammunnan dynaaminen tyyli, mikä toimii poikkeaa erittäin dramaattisesti tauluunammunnasta, nyt ei edes puhuta mistään vaistoammunnasta, en tiedä mitä se on. Metsästystyyli on täysin epäkonventionaalinen tauluun ampumiseen verrattuna, jossa eräänlainen staattinen tyyli voi tuoda enemmän pisteitä. Metsästyksessä tilanteet ovat nopeita. Yhden sekunnin sisään on saatava mahtumaan havainto, nuolen laittaminen jänteelle, jonkin sortin "tähtäys" jännitys ja laukaisu. Siksi tauluunammunta ei ole kaikki kaikessa, kuten on yritetty hyvin paljon painottaa. Siitä voi olla ennemminkin paljon haittaa mitä hyötyä. Olen tämän huomannut erittäin monta kertaa metsällä, että henkilö joka on ollut suvereenia luokkaa tauluunammunnassa, on täysi surkimus metsästyksessä. Se on vähän sama karaten kanssa katutappelussa. Karate on suorastaan hengenvaarallista katutappelussa, lähinnä itselleen. Se mikä toimii dojolla ei toimi välttämättä kadulla. Karatessa opetetaan hyvin matala suojaus, liikkeet ovat erittäin kaavamaisia ja jäykkiä. Kun katutappelu on jo käyty, joka hyvä jos kestää yleensä 10 sekunttia enempää, niin karateka on siinä ajassa saanut lyotyä vain yhden lyönnin, joka on mennyt jopa ohi, kun taas toinen osapuoli on 10 sekunnin ajassa lyönyt karatekaa jo 12 kertaa, on omakohtaista kokemusta asiasta, olen toistanut asian monta kertaa käytännössä. Voin kohdistaa lyöntini 1 neliöcenttimetrin alueelle, ja nämä aina osuvat perille, jne. Voin valita että tuhoanko vastustajani kasvot tai en, muut eivät ehdi jos on katsojia, ehdi edes näkemään lyöntejäni. Katutappelussa n. 90 % iskuista kohdistetaan pään alueelle, ja karate on siinä suhteessa täysin hengenvaarallinen laji, jos tätä mainostetaan itsepuolustuksena, karatea olisi mainostettava ainoastaan urheilumuotona, eivätkä urheilumuodot sinällään, kuten tauluunammunta sovi metsästykseen, rutiini on hankittava jostakin muualta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Preeriaintiaanit neuvoivat pikkupoikia harjoittelemaan metsästysammuntaa pikkulintujen avulla. Moni pitää tätä epäeettisenä metodina ja nykyisin lakikin antaa tuomion, mutta mainitsen asian historiallisen tarkkuuden vuoksi. Pikkulinnut eivät pysy paikallaan hetkeä kauempaa ja näitä "metsästävä" poika oppi metsästysammunnan perustan: nopean havaintojen teon ja reagoinnin. Nuolen täytyy lähteä nopeasti tai tilanne on ohi.

Kun harjoittelua oli jatkunut tarpeeksi kauan alkoi tulla osumiakin ja tässä vaiheessa siirryttiin varsinaiseen metsästykseen alkaen kaniineista, oravista ja muusta pikkuriistasta. Tosin myös pikkulinnut syötiin ja niitä kotiin tuovaa nassikkaa juhlittiin sankarina kuten suurriistaa kaatanutta aikuistakin metsästäjää. Alkeisharjoitteluun käytettiin myös perhosia, joiden epäsäännöllinen levoton liikunta opettaa myös nopeaan reagointiin.

Tällaista harjoittelua voi simuloida vaikkapa käyttämällä tennispalloa, joka potkaistaan tai heitetään liikkeelle ja sitten yritetään osua bluntilla.

[Simo Hankaniemi]

Lipsahti virhe viimeistä edelliseen lähetykseeni. Eli GG ampui 9:stä linnusta peräti 6, eikä 5, kuten ensin kirjoitin.

[Simo Hankaniemi]

Texas

Minimivaatimuksena jousen voimakkuudeksi 40 paunaa kaikelle muulle riistalle, paitsi oraville (niille ilmeisesti saa olla vähemmän).

Virginia

Metsästysjousen täytyy pystyä ampumaan leikkavakärkinen nuoli 125 jaardin etäisyydelle.

Wisconsin

Kaurille ja karhulle jousen jäykkyyden minimivaatimus 30 paunaa.

Wyoming

Kanadanhirvelle ja wapiti-hirvelle minimivaatimus 50 paunaa, muulle suurriistalle 40 paunaa.


Nämä tiedot on poimittu Tony Kintonin artikkelista "Rules and Regulations", Primitive Archer Magazine June/July 2008.

[Santtu Risku]

huh huh. en kyllä lähtisi karhua sohimaan 30 paunaisella, vaikka sillä onkin kapeat kylkiluut. toimii varmaankin jos osaa asiansa ja nuolensa, mutta kyllä pitäisi olla vähintään 60# että saisin mielenrauhan.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

[Dan The Master]

Minulla metsästystilanteessa menee näin:
1) Havaitsen riistan näkemällä tai kuulemalla
2) adrenaliini pumppautuu vereen ja "taisteluaistit" heräävät
3) salamannopea reagointi ja "pum" jos kyseessä on haulikko tms tuliase.
4) riistaan kerääminen toivottavasti maasta

Mutta se on sikäli kummaa, että joillakin tulee todella tuo horkka ja menevät totaalisen lukkoon. Tilanne on molemmin puolinen: Metsästäjistä joillakin ei kestä pää kilpailuja ja taas kilpailijoista kaikilla ei kestä pää metsästystilanteissa.

Onko muilla sama homma, että ammuttaessa tuliaseella metsästystilanteessa ilman kuulosuojaimia laukausta ei "kuule" vaan se kuuluu eräällä tavoin "jostain muualta", ei terävänä korvan juuresta. Minulla käy näin aina. Jos taas ammun radalla ilman suojia (näin en kyllä tee) kuuluu laukaus valtavan kovana. Johtunee siis adrenaliinistä?
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

[Ekkorre]

Mulla ainakin jää usein laukaus kuulematta ja rekyyli tuntematta. Kerran ammuin poikametsoa magnumipaukulla, ja jotenkin molemmat piiput laukesivat kerralla. Yli sadan gramman lyijymäärästä huolimatta tajusin rekyylin vasta mustelmia katsellessa. En edes tiennyt molempien piippujen lauenneen, ennen kuin koira oli jo tuonut linnun käteen ja latasin uudestaan. Kaiken lisäksi olin silloin vielä jokusen vuoden nykyistä nuorempi ja puolet kevyempi rääpäle.

Saa nähdä, jos joskus päädyn jousen kanssa metsälle, lähteekö jousikädestä nahka, kun en tajua jänteen osumista käsivarteen. En varmaan sopivan jännässä paikassa tajuaisi vaikka menisi poikki koko käsi.

[toni]

mulla tilanteet hiukan vaihtelee;joskus pulssi ja hormoonit hakkaa niin että henki meinaa salpautua,useimmiten taas nuolen laittaa upotukseen mieli paljon tyynenpänä kuin viilipytty.
en tiedä mistä ero tilanteisiin syntyy.

hiljan mulle sattu hupaisa? tilanne,kun olin tuttuni mansikkatilalla hommissa.kaverilla on poikkeuslupa räkättien ampumiseen.

olin kitkenyt jo jonkin aikaa juolavehnää penkeistä ja kävin kusella parin kymmenen metrin päässä...homman jälkeen näin että räkätti on lentämässä ison pelto-aukean toisesta päästä suoraan kohti.säntäsin samantien matalaan juoksuu,kitkentä paikalle jossa lepäs rinnakkaispiippuinen.

juuri ennen aseen maasta nostoa vilkaisin vielä nopeasti,onko räkätti mahdollisesti säikähtänyt jouksuani ja muuttanut lentosuuntaansa.ei ollut.se oli jo melkein yläpuolellani.
kelasin sadasosan suussani silloin ollutta tupakan retaletta ja sitä heitänkö sen menemään ampuessani.en heittänyt....

aseen ollessa nostettuna olkapäälle,oli räkätti tasan yläpuolella,siitä sitten lähdin kiertämään yläkroppaani saavuttaakseeni linnun.kierto alkoi mennä yli...
seuraava havainto oli että rööki poltti peukalon tyveä:asento meni siinä vaiheessa sellaiseksi.nopeesti vaan laukaisu perään,koska häiritseviä tekijöitä rupes olemaan liikaa.
laukaus.räksä merkkas osuman ja mulle jäi toiseen käteen aseen etutukki,ja olkaan muu ase.
lintu putos ja aloin kelailemaan että räjähtikö ase vai mikä tässä tilanteessa oikein tuli?
no,otteeni etutukista,sekä poltto peukalossa saivat aikaan erittäin huonon laukaisutilanteen,josta selvittiin kuitenkin kunnialla.

nopee tilanne,jossa tupakka(kuten muussakin ihmis elossa:(:,oli liikaa.